Browsing by Title
Now showing items 1490-1509 of 2464
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan palovammojen hoitoa lapsilla. Tavoitteena oli tehdä katsaus tämän hetkisistä hoitokäytännöistä lasten palovammojen hoidossa. Aluksi tehtiin yleinen kirjallisuuskatsaus. Tämän jälkeen systemaattinen kirjallisuuskatsaus, analyysi ja tiivistys tärkeimmistä hoitomenetelmistä. Katsauksessa analysoitiin 34:ä tutkimusta, jotka käsittelivät nestehoitoa, inhalaatiovammoja, infektiosuojausta, kivunhallintaa, hypermetaboliaa sekä palovammahaavojen hoitoa. Palovammat jaetaan syvyyden mukaan pinnallisesta punoituksesta koko kudoksen läpi menevään vammaan. Ensimmäisen ja toisen asteen vammat re-epitelisoituvat asianmukaisella hoidolla, mutta kolmannen ja neljännen asteen vammat tarvitsevat ihosiirteen. Potilaan nesteytyksen määrä riippuu palovamman laajuudesta. Inhalaatiovamma voi syntyä, jos potilas on ollut suljetussa tilassa altistuessaan palovammalle. Palovamma aiheuttaa elimistöön katabolian. Tämän normalisoimiseksi käytetään hypermetaboliaa rajoittavia lääkkeitä. Haavojen hoito mahdollisimman kivuttomasti on yksi tärkeimmistä tavoitteista lapsipotilaiden kohdalla traumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Palovammojen komplikaationa voi syntyä monielinvaurio. Nesteytys palovamman jälkeen aloitetaan varhain. Palovamman lopullinen laajuusarvio on tärkeä, jotta vältyttäisiin yli- tai alinesteytyksen aiheuttamilta komplikaatioilta. Antibioottiprofylaksian käyttöä ilman infektion merkkejä ei ole todettu tarpeelliseksi. Kipua lapsilla hoidetaan tehokkaasti morfiinilla tai fentanyylillä, joko tasavälein annosteltuna tai havainnoidun tarpeen mukaisesti. Hypermetabolian hoidossa propranololilla aikaansaatu syketason lasku vähentää elimistön lepoenergian kulutusta ja kataboliaa. Oksandrololilla on saatu aikaan jopa anabolisia vaikutuksia. Pamidronaatilla on pystytty säilyttämään rangan mineraalisisältö. Laajat palovammat aiheuttavat hyperglykemiaa. Insuliinilla on saatu suotuisa vaste lepoenergian kulutukseen sitä pienentämällä. Haavojen hoidossa parhaat tulokset kivun ja re-epitelisaation osalta on saatu Mepilex Ag:llä, Aquacelilla, DuoDermilla ja Transcytella.
-
(2017)Helsingin kaupungin vakinaistaessa 2013 palvelusetelin yhdeksi palveluntuotannon muodoksi syntyi huoli sen mahdollisista eriarvoistavista vaikutuksista. Tässä tutkimuksessa vertasimme, onko kunnallisen ja palvelusetelillä tuotettujen paksusuolen tähystyksissä eli kolonoskopioissa laatueroja ja siten eriarvoistavia vaikutuksia hoidon suhteen. Tutkimusaineistona on Laakson väestöpohjan potilaat, joille tarjottiin vuonna 2014 palveluseteliä kolonoskopiaan. 146 potilasta valitsi palveluseteli-kolonoskopian ja 116 tähystyksen kunnallisella puolella. Kansainvälisiin suosituksiin perustuen otettiin laatuvertailussa huomioon paksusuolessa eteneminen ja sen tyhjentyminen, adenoomien ja polyyppien löytyminen ja niiden asianmukainen poisto, seurantasuositusten oikeellisuus ja suonensisäisen kipulääkkeiden käyttö. Kategorisia muuttujia analysoimme khiin neliöjuuri –testillä ja jatkuvia Mann Whitney U-testillä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu ryhmien välillä lukuun ottamatta suonensisäistä kipulääkitystä, jota annettiin palveluseteli-kolonoskopioissa vähemmän. Potilaiden subjektiivista arviota kivun hoidosta ei ole, mutta ryhmien välisen suuren eron vuoksi ei voida poissulkea heikompaa palvelun laatua yksityisellä sektorilla. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että palvelusetelillä voi olla eriarvoistavia vaikutuksia palvelun laadun suhteen, joten jatkossa laadun seuranta on tärkeää tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi.
-
(2016)Syövän ja veren hyytymisen välillä on useita yhteyksiä. Erityisesti haimasyöpä, kuten duktaalinen adenokarsinooma (PDAC), lisää merkittävästi hyytymisaktiviteettia. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää syövän levinneisyyden, hoitojen ja preoperatiivisten biomarkkereiden yhteyttä haimasyövässä, verraten sitä hyvänlaatuiseen intraduktaaliseen papillaariseen musinoottiseen neoplasiaan (IPMN). Tutkimukseen otettiin 158 haimatuumorin vuoksi leikattua potilasta, joiden kasvain diagnosoitiin joko PDAC:ksi tai IPMN:ksi. Verenkuvaa, hyytymis- ja tuumorimarkkereita analysoitiin preoperatiivisesti. Potilaat jaettiin ryhmiin riippuen syövän levinneisyydestä ja neoadjuvanttihoidoista (NT). Hyytymistekijä VIII (FVIII:C) oli aktiivisempi PDAC potilailla kuin IPMN potilailla (p<0.05), paitsi paikallisilla NT-hoidetuilla PDAC potilailla. D-dimeeripitoisuus oli suurempi paikallista hoitamatonta PDAC:ta ja metastasoinutta NT-hoidettua PDAC:ta sairastavilla kuin IPMN potilailla (p<0.02). Tuumorimarkkeri CA 19-9 oli koholla PDAC potilailla, lukuun ottamatta paikallista NT-hoidettua PDAC:ta. Yhdistämällä FVIII:C, D-dimeeri ja CA 19-9-tulokset aikaansaimme paneelipisteytyksen, joka erotti kaikki PDAC ryhmät IPMN potilaista (p<0.05). Tutkimuksessamme CA 19-9 ei yksinään erottanut kaikkia PDAC ryhmiä IPMN:stä. Yhdistämällä CA 19-9:ään hyytymistä kuvaavat FVIII:C:n ja D-dimeerin syntyy paneelipisteytys, joka preoperatiivisesti ennustaa PDAC:a.
-
(2014)Alaviisaudenhampaan poistoa suunniteltaessa selvitetään panoraamatomografiatutkimuksen (PTG) perusteella juurten lukumäärä ja morfologia sekä juurten ja nervus alveolaris inferiorin (NAI) suhde. Tämä tehdään ennen toimenpidettä poiston vaikeusasteen selvittämiseksi. Tietyt vaaranmerkit PTG:ssa kertovat suurentuneesta NAI:n vaurioriskistä, jolloin kartiokeilatietokonetomografiatutkimus (KKTT) on aiheellinen. Tutkimustietoa KKTT:n luotettavuudesta viisaudenhampaan morfologian ja juurten lukumäärän suhteen on niukasti. Tutkimuksessa määritettiin 22 alaviisaudenhampaan juurten lukumäärä ja juurimorfologia PTG- ja KKTT-kuvista ja verrattiin näin saatua tulosta poistetun viisaudenhampaan todelliseen morfologiaan. Aineiston tulokset analysoitiin Excel-taulukointiohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden P-arvot saatiin chi-squared testin avulla. Yatesin korjauskerrointa käytettiin, koska chi-squared testin odotusarvoissa oli alle kymmenen suuruisia arvoja. KKTT-tutkimuksella voitiin tunnistaa juurten lukumäärä useammin oikein kuin PTG-kuvauksella (87 % ja 67 % vastaavasti), ja juurten taipuminen useammin oikein verrattuna PTG-kuvaukseen (73 % ja 60 % vastaavasti). Johtopäätöksenä tästä tutkimuksesta oli, että KKTT-tutkimus näytti olevan luotettavampi kuin PTG-tutkimus viisaudenhampaiden juurten lukumäärän ja ulkoisen juurimorfologian arvioinnissa.
-
(2017)Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida panoraamatomografia (PTG) -kuvan käyttökelpoisuutta implanttihoidon preoperatiivisessa suunnittelussa kartiokeilatietokonetomografia (KKTT) -kuvaan verrattuna. Implanttifikstuuran eli hampaan keinojuuren asettamista varten alveoliharjanteen korkeuden ja leveyden tulee olla riittävä. PTG-kuvasta ei voida arvioida alveoliharjanteen leveyttä luotettavasti. Tutkimuksessa tarkasteltiin 30 implantointipotilaan PTG- ja KKTT-kuvia. Implantointi oli suunnitteilla alaleuan molaari- tai premolaarialueille. PTG-kuvasta sekä vastaavasta KKTT-kuvasta mitattiin implantoitavan alueen alveoliharjanteen kokonaiskorkeus ja lisäksi KKTT-kuvasta mitattiin myös alle viiden mm paksuisen alveoliharjanteen korkeus kyseisellä alueella. Mittaustuloksia vertailtiin kuvausmenetelmien välillä sekä laskettiin alle viiden mm leveän alveoliharjanteen korkeuksien keskiarvo, vaihteluväli ja keskihajonta käyttäen Excel-taulukkolaskentaohjelmaa. Alveoliharjanteen korkeuden lineaariset mittaukset olivat kuvausmenetelmien välillä yhteneviä 56,7 %:ssa ja KKTT-kuvista mitattuna suurempia 43,3 %:ssa kuin PTG-kuvissa. Kolmasosassa tapauksista luuharjanne oli kauttaaltaan riittävän leveä ja lopuissa tapauksista alle viisi mm leveän harjanteen korkeuden osuus alveoliharjanteen kokonaiskorkeudesta vaihteli suuresti. Tulosten perusteella PTG-kuvasta voidaan turvallisesti mitata implantoitavan alueen luun kokonaiskorkeus, mutta alveoliharjanteen riittävän leveyden varmistamiseksi tarvitaan KKTT-kuva.
-
(2024)Rokotteilla voidaan suojautua vakavia vammautumisia ja kuolemia aiheuttavia infektiotauteja vastaan. Suomessa rokotekattavuus kantaväestön sisällä on riittävä tuomaan laumaimmuniteetin suojan. Maahanmuutto niin työ- ja opiskeluperäisistä syistä kuin myös pakolaisuuteen ja turvapaikanhakuun liittyen on lisääntynyt. Samalla myös paperittomien henkilöiden määrä on lisääntynyt. Paperittomassa asemassa olevilla henkilöillä ei ole kantaväestöön verrattuna tasa-arvoista mahdollisuutta päästä terveydenhuollon ja ennalta-ehkäisevän palveluiden piiriin, ja rokotteiden tuoma suoja infektiotauteja vastaan on usein puutteellinen. Lisäksi paperittomat ovat usein suuremmassa riskissä altistua infektiotaudeille lähtömaiden puutteellisen terveydenhuollon vuoksi, sekä tulomatkan puutteellisten elinolosuhteiden vuoksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää minkälaisiin terveydenhuollon palveluihin paperittomat tai paperittomassa olevat henkilöt ovat lainsäädännön mukaan oikeutettuja Suomessa ja muissa Euroopan maissa, sekä minkälaiset ohjeistukset ovat olemassa maahanmuuttajien ja paperittomien henkilöiden ennaltaehkäisevään hoitoon kuten rokottamiseen liittyen. Lisäksi katsauksessa pyrittiin selvittämään paperittomien tai paperittomassa asemassa olevien henkilöiden rokotekattavuutta, sekä minkälaisia esteitä paperittomat henkilöt kohtaavat hakeutuessaan perusterveydenhuollon piiriin. Katsaukseen valikoitui 60 aihepiiriin liittyvää artikkelia, jotka käsittelevät Euroopan alueelle hiljattain muuttaneita maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, pakolaisia, sekä paperittoman asemassa olevia henkilöitä. Katsauksessa tunnistettiin mahdollinen puutteellinen rokotuskattavuus erityisesti tietyiltä riskialueilta tulevien ihmisryhmien keskuudessa ja tarve suositusten mukaisille ennaltaehkäiseville toimille ja kohdennetulle seulonnalle, sekä mahdollisten infektiotartuntojen hoidolle ja seurannalle. Artikkeleiden perusteella tunnistettiin kymmeniä tekijöitä, jotka toimivat esteenä maahanmuuttajien ja paperittomien henkilöiden hakeutumiseen perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisevän hoidon, kuten rokotteiden, piiriin. Näiden tekijöiden tunnistamisella ja näihin vaikuttamalla voitaisiin lisätä rokotekattavuutta paperittomien henkilöiden keskuudessa.
-
(2016)Muissa Euroopan maissa tehtyjen tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että paperittomien odottajien raskauden seurantaan liittyy monia ongelmia, kuten myöhäinen hakeutuminen terveydenhuollon palveluiden piiriin. Suomessa tutkimusnäyttöä paperittomien naisten raskauden seurannan toteutumisesta ei ole. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää muun muassa, mistä paperittomat synnyttäjät ovat kotoisin, miten heidän neuvolaseurantansa toteutui ja miten synnytys eteni. Tavoitteena oli kehittää paperittomien odottajien hoitopolkua neuvolassa ja synnytyssairaalassa. Vapaaehtoisvoimin toimiva paperittomien klinikka, Global clinic, pitää kirjaa asiakkaistaan. Näiden asiakastietojen perusteella Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilastietojärjestelmistä haettiin synnytykseen liittyvät käynnit ja toteutuneet laboratoriotutkimukset. Aineiston koko jäi pieneksi, minkä vuoksi luotettavaa analyysia tuloksista ei voitu tehdä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että myös Suomessa paperittomat odottajat hakeutuvat äitiysneuvolaan myöhemmin kuin suomalaisnaiset keskimäärin. Lisäksi paperittomilla on todennäköisesti suhteellisesti enemmän sukupuoliteitse tarttuvia tauteja. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan.
-
(2016)Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lasten parafunktioista ja niiden vaikutuksista kehittyvään purentaan, sekä kliinisen osuuden kasvuikäisen lapsen purentavirheen hoidosta, jossa etiologisena tekijänä on huulivirhe. Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin ortodontian oppikirjoja, alkuperäisartikkeleita liittyen tutkielman aiheeseen sekä Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Suu- ja leukasairauksien osaston ortodontian kurssimateriaaleja. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään purennan normaalia kehitystä, yleisimpien parafunktioiden esiintyvyyksiä ja vaikutuksia kehittyvään purentaan sekä parafunktioiden hoitoa. Kliininen osuus suoritettiin Helsingin Kaupungin yliopistohammasklinikalla, ja se sisälsi 12-vuotiaan pojan distaalipurennan hoidon. Hoitoonmihin kuului alkutarkastus, hoitosuunnitelma ja hoidon toteutus kiintein kojein sekä Van Beek -aktivaattorilla.
-
(2022)Objective: Paranormal ideation has been found to correlate with paranoid ideation. Both phenomena are present in psychotic disorders and are a part of psychosis continuum, but they are both common also in common population. Previous research on the relationship between paranormal and paranoid ideation is based on cross-sectional studies with relatively small and selected samples, so this study was conducted to find out whether paranoid ideation could predict the development of paranormal ideation in adulthood over 15 years. Methods: The data used in this study was from The Young Finns Study. Paranormal ideation was assessed with The Spiritual Acceptance Scale (SAS), a subscale of The Temperament and Character Inventory (TCI). Paranoid ideation was assessed with The Paranoid Ideation Scale (PIS), a subscale of the Symptom Checklist-90-Reviewed (SCL-90-R) questionnaire. The relationship between paranormal ideation and paranoid ideation was analyzed with growth curve modeling (N=1471, of which 56,8 % were women, the age range of the participants = 20–50 y.). Development of paranormal ideation (years 1997, 2001 and 2012) was set as the dependent variable and paranoid ideation from the same years was set as the independent variable. Childhood and adulthood socioeconomic factors were controlled for. Supplementary analyses were made using the same methods to examine the relationship between paranormal and paranoid ideation in the other direction (paranormal ideation predicting the trajectory of paranoid ideation). Results and conclusion: The main finding of this study was that paranoid ideation predicted the development of paranormal ideation over 15 years even after socioeconomic variables were controlled for. A similar relationship was also found in other direction: paranormal ideation predicted the development of paranormal ideation over 15 years. The relationship was found in both directions, from early adulthood to middle age, and in both genders. This study supported the relationship between paranormal and paranoid ideation found in earlier research. Based on previous research this relationship could be explained by cognitive biases or genetic or neurobiological factors. More research over the matter is needed to clarify the causal relationships between paranormal and paranoid ideation, and the factors explaining the relationship.
-
(2016)Tämän työn tavoitteena oli tutkia vuoden 2013 oikeuslääketieteelliseen kuolinsyyselvitykseen liittyvää aineistoa kahden kipulääkkeen, parasetamolin ja kodeiinin osalta. Erityisesti haluttiin selvittää mistä vuoden 2013 poikkeuksellisen suuri määrä parasetamolimyrkytyksiä johtui ja miksi kodeiini aiheuttaa vuodesta toiseen paljon myrkytyskuolemia. Tutkimusaineistona toimi oikeuslääketieteellisiin kuolemansyynselvityksiin liittyvä dokumentaatio, erityisesti kuolintodistukset ja oikeuskemiallisten laboratoriotutkimusten tulokset. Kodeiinilöydöksiä oli yhteensä 370 ja parasetamolilöydöksiä 913. Kodeiini oli mukana peruskuolinsyyssä 60 tapauksessa ja parasetamoli 20 tapauksessa. Kodeiiniin tyypillisesti kuollut oli keski-ikäinen mies. Kodeiinimyrkytykset olivat hyvin usein monen lääkeaineen aiheuttamia yhteismyrkytyksiä, joissa alkoholi oli hyvin yleinen löydös. Väärinkäyttäjien keskuudessa kodeiinin liittyvät myrkytykset olivat usein tapaturmaisia myrkytyksiä. Vaikka kodeiini aiheuttaa vieläkin suhteellisen paljon kuolemia verrattuna sen väärinkäyttöosuuteen, väärinkäyttötapaukset muodostavat kuitenkin lähes puolet päätekijällisesti kodeiinin aiheuttamista kuolemista. Yksinomaan parasetamolin aiheuttamia myrkytyksiä oli 14. Tyypillinen parasetamolimyrkytykseen kuollut henkilö oli 60–70 vuotias tapaturmaisesti kuollut henkilö. Yhden vuoden poikkeuksellisen suuresta parasetamolimyrkytysten määrästä ei voi vielä tehdä johtopäätöksiä, mutta etenkin tapaturmaisen parasetamolimyrkytyksen riskiryhmänä näyttäisi olevan vanhempi väestö.
-
(2020)Koulun huono sisäilman laatu on yhteydessä oppilaan raportoimiin oireisiin. Tässä tutkimuksessa selvitimme, vaikuttaako vanhempien raportoima huoli lasten koulun sisäilman laadusta koulun todetun sisäilmaongelman ja oireiden lisääntyneen raportoinnin väliseen yhteyteen. Tutkimuksessa käytetty tietokanta kerättiin viidestä suomalaisesta alakoulusta, joissa oli todettu sisäilmaongelma ja viidestä kontrollikoulusta. Oppilaiden vanhemmat (n = 1868) raportoivat kyselyyn vastaamalla kokemansa huolestuneisuuden asteen sisäilman laatuun liittyen. Lisäksi vanhemmat raportoivat lastensa kokemat oireet. Todettujen sisäilmaongelmien, huolen ja viiden oiresumman (hengitystie-, alahengitystie-, silmä-, iho- ja yleisoireet) välisiä assosiaatioita tutkittiin logistisella regressioanalyysilla ja mediaatioanalyysilla. Vanhemmat olivat keskimäärin huolestuneempia kouluissa, joissa oli todettu sisäilmaongelma. Todetut sisäilmaongelmat olivat vahvassa yhteydessä huolestuneisuuden ja kaikkien tutkittujen oiresummien kanssa. Vanhempien huolestuneisuus oli yhteydessä kaikkien tutkittujen oiresummien kanssa. Mediaatioanalyysin tulosten perusteella näyttäisi siltä, että vanhempien huolestuneisuus saattaa selittää valtaosan todetun sisäilmaongelman ja oireraportoinnin välisestä yhteydestä. Jatkotutkimuksia tarvitaan kuitenkin kausaalisten suhteiden tarkemmaksi hahmottamiseksi todettujen sisäilmaongelmien, huolestuneisuuden ja oireraportoinnin välillä. Vanhempien huolestuneisuus saattaa olla keskeinen osa joidenkin suomalaisten koulujen sisäilmaongelmia. Sisäilmakyselyt ovat tärkeä informaationlähde, mutta niiden tuottamien tuloksien tulkinta tulee tehdä varoen, kun vastaajien keskuudessa tiedetään olevan merkittävää huolestuneisuutta. Päätökset rakennusten korjaustöiden aloittamisesta tulee tehdä asiamukaisiin rakennusteknisiin tarkastuksiin perustuen.
-
(2018)Aims. Eating disorder symptoms are common among adolescents, can lead to full-blown eating disorders and harm adolescent well-being. Parents’ influence on adolescent psychological development is notable but among eating disorder studies it has not been explored sufficiently. Few previous studies have included also subclinical symptoms or been longitudinal and most have used adolescent-reported data on parenting. Further, parenting sense of competence has not been studied as a risk factor. The current study explores whether parenting behavior and sense of competence in childhood predict problematic eating behaviour in adolescence. Methods. The used data was from a Finnish birth cohort study Glaku. Altogether 121 17-year-old adolescents (76 girls, 62.8%) answered eating behaviour related questions. Their 119 mothers and 96 fathers had answered parenting-related questions when children were 8. Used questionnaires included Parent Behaviour Inventory (hostility/support), Parenting Sense of Competence Scale (satisfaction/efficacy) and Eating Disorder Inventory 2 (drive for thinness/body dissatisfaction/bulimia). The associations were analysed with linear regression. Results and Conclusions. Fathers’ sense of competence, and subdimensions satisfaction and efficacy, predicted less body dissatisfaction (mean effect sizes 0.18–0.26 standard deviation units, p-values < .05). Gender did not affect the association between parenting and eating pathology. Fathers’ sense of competence may protect from adolescent eating pathology, which should be noted when developing preventions.
-
(2022)Parkinsonin tauti kuuluu hermoja rappeuttaviin tauteihin. Se mielletään usein pelkästään motoriseksi liikehäiriösairaudeksi, mutta kyse on laajemmasta keskus- ja ääreishermoston sairaudesta, joka aiheuttaa potilaalle yleisiä ja merkittäviä ei-motorisia oireita. Ei-motorisiin oireisiin voidaan lukea neuropsykiatriset oireet (kuten masennus, ahdistus ja apatia, impulssikontrollin häiriöt, psykoottiset oireet, kognitiiviset oireet), autonomisen hermoston häiriöt (kuten maha-suolikanavan oireet, virtsaamisvaivat, syljenerityksen häiriöt, ortostattinen hypotensio), uni- ja vireystilan häiriöt (vilkeunen aikainen käytöshäiriö, levottomat jalat, unettomuus) sekä muut aistitoimintojen häiriöt (kuten hajuaistin heikkeneminen, kipu) . Monet ei-motoriset oireet ilmenevät jo ennen motorisia oireita, ja Parkinsonin taudin diagnoosia. Ei-motoriset oireet lisääntyvät taudin edetessä ja vaikuttavat potilaan elämään ja elämänlaatuun merkittävästi. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan tavallisimpien, ennen motoristen oireiden puhkeamista ja Parkinsonin taudin diagnoosia ilmenevien ei-motoristen oireiden yleisyyttä, patofysiologiaa ja hoitokeinoja. Tarkastelun kohteeksi valittiin neljä yleisintä potilailla havaittua ei-motorista ennakko-oiretta; vilkeunen aikainen käytöshäiriö, ummetus, masennus ja hajuaistin häiriö. Lisäksi tarkastellaan tiivistetysti merkityksellisempiä ei-motorisia myöhäisvaiheen oireita kuten ortostaattinen hypotensio, pelihimo, mustasukkaisuus ja kognitiiviset häiriöt. Parkinsonin taudin ei-motorisia oireita ei ole tutkittu riittävästi, eikä monen ei- motorisen oireen patofysiologiaa vielä tunneta riittävän hyvin. Vaikeuksia aiheuttaa usein tutkimuksien kohderyhmien löytäminen, sillä varhaisimmat ei-motoriset oireet ilmenevät Parkinsonin taudin potilailla jo vuosia ennen diagnoosin asettamista. Vilkeunen aikainen käytöshäiriö ja hajuaistin häiriö ovat parhaiten ennakoivia oireita. Ummetuksen vaikeusasteen avulla voidaan arvioida Parkinsonin tautiin sairastumista. Masennuksella ei sen sijaan ole ollut selkeää korrelaatiota Parkinsonin taudin syntyyn. Myöhäisvaiheen ei-motoristen oireiden voidaan todeta pahentavan taudin kokonaistaakkaa. Nykyisin ei- motoristen oireiden hoitoon käytetään pääasiassa samoja lääkkeitä, jotka on todettu toimiviksi muilla kuin Parkinsonin tautia sairastavilla. Parkinsonin taudin ei-motorisia oireita tulisi tutkia yhä enemmän, jotta hoitoja saataisiin kohdennettua ja tehostettua.
-
(2016)Parkinsonin tauti on neurodegeneratiivinen sairaus, jolle tunnusomaisimpia ovat erilaiset motoriset oireet. Tautiin liittyy myös monia ei-motorisia oireita, muun muassa erilaisia autonomisen hermoston toiminnanhäiriöitä, kuten ummetusta ja muita ruuansulatuskanavan oireita. Tutkielman tarkoituksena oli vertailla neljän eri kyselytutkimuksen (NMSQuest, NMSS, Rome III Constipation Module ja Wexner Constipation Score (WCS)) käyttökelpoisuutta Parkinson-potilaiden suoliston toiminnan kartoittamisessa. Kyselyitä arvioitiin vain niiden distaalisen ruuansulatuskanavan toimintaan liittyvien kysymysten osalta. Tutkimus perustui vertailtavien kyselytutkimusten avulla kerätyn datan tilastolliseen analysointiin, kirjallisuushakuun sekä kyselytutkimusten ominaisuuksien vertailuun. Jokainen tutkittavista kyselyistä onnistui luomaan tilastollisesti merkittävän eron potilas- (n=72) ja verrokkiryhmän (n=72) välille (p<0.001). NMSQuest ja NMSS sisälsivät vähiten ruuansulatuskanavaan liittyviä kysymyksiä. WCS:n ja Rome III:n todettiin tavoittavan NMSS:aa ja NMSQuestia paremmin myös lievemmistä oireista kärsiviä potilaita. Rome III:n vastausvaihtoehdot todettiin erotuskyvyltään paremmiksi kuin WCS:n. Koska vain NMSQuest ja NMSS on validoitu Parkinson-potilailla, WCS:n ja Rome III:n käyttö Parkinsonin tautiin liittyvissä tutkimuksissa on ollut paljon vähäisempää. Validointitutkimuksia siis tarvitaan.
-
(2016)Tutkielman tavoitteena on saada valmistuvalle hammaslääkärille parodontologisia perusvalmiuksia laajempi osaaminen sekä kyky arvioida omia valmiuksia toimenpiteiden suorittamiseen. Kirjallisuuskatsauksen avulla syvennetään tietoa parodontologisesta yleiskirurgiasta ja sen mahdollisuuksista sekä kontraindikaatioista. Tutkielmassa perehdytään parodontiumin kirurgisten hoitojen menetelmiin, joiden suorittamiseen ei tarvita erikoishammaslääkärin pätevyyttä. Näihin toimenpiteisiin lukeutuvat 1-2 hampaan alueelle tehtävät gingivektomiat ja flap-leikkaukset sekä yksinkertaiset radektomiat ja hemisektiot. Kirjallisuuskatsaus antaa lisää valmiuksia potilaan hoitokelpoisuuden arvioimiseen, parodontologisen kirurgisen hoitolinjan valitsemiseen sekä toimenpiteen kliiniseen suorittamiseen, että jälkihoitoon. Tutkielman kirjallisuuskatsaus käsittelee parodontaalikirurgian mahdollisuuksia kun suorittajana on yleishammaslääkäri ja se syventää valmistuvan hammaslääkärin parodontologisen kirurgian perusopintoja.
-
(2016)Undersökningens syfte är att utreda vilka effekter icke-kirurgisk behandling av parodontit har på hjärt- och kärlsjukdomarnas riskmarkörer. I översikten av undersökningarna besvaras hur parodontiten är behandlad, vilka riskmarkörer som mäts, för att visa resultaten av parodontit behandlingen och hur detta påverkar på hjärt- och kärlsjukdomarnas riskmarkörer. I arbetet inkluderas 16 undersökningar. Sökdatabaserna för litteratursöversikten är Pubmed och Suomen Hammaslääkärilehti. Resultaten visar att icke-kirurgisk behandling av parodontit påverkar positivt på hjärt-och kärlsjukdomarnas riskmarkörer. I alla undersökningar sjönk CRP, IL-6, kolesterol och parodontit markörerna hos behandlings gruppen, emedan hos kontrollgruppen skedde i allmänhet inga förändringar. Undersökningstiderna är korta i dessa undersökningar, vilket betyder att på basen av dessa kan man inte se hurdana långtidsverkningarna är av parodontit behandlingen. Det behövs mera undersökningar av långtidsverkningarna av parodontit behandlingen.
-
(2019)Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen nykyistä tietoa parodontiitin systeemisistä tulehdusvaikutuksista ja yhteydestä yleissairauksiin sekä korostaa suunterveydenhuollon ammattilaisten keskeistä roolia potilaan kokonaisterveydentilan arvioimisessa. Tutkielmassa käsitellään parodontiitin taustasyitä, luokittelua, diagnosointia, aiheuttamia paikallisia kudosmuutoksia ja indusoimien keskeisimpien tulehduksen välittäjäaineiden vaikutuksia. Tutkielmassa perehdytään myös näiden välittäjäaineiden pitoisuuksia hyöntyntävään terveysteknologiaan, joka toistaiseksi luotettavimmin perustuu MMP-8 -nimisen biomarkkerin suuhuuhdetestiin. Suuhuuhdetestin merkittävyys ilmenee tutkielmassa siten, että sitä voidaan parhaimmillaan hyödyntää sekä parodontiitin diagnostiikassa että avohoidossa arvioitaessa potilaan kokonaisterveydentilaa kustannustehokkaasti. Tutkielmassa yksityiskohtaisempi tarkastelu yleissairauksista rajattiin sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen ja munuaissairauksiin kattavamman tutkimusnäytön takia, mutta näiden lisäksi tarkastellaan hieman myös nivelreumaa, osteoporoosia ja syöpää. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, jonka laatimisessa pääpainotus oli PubMedin-tietokannan artikkeleissa ja lääketieteellisessä oppikirjallisuudessa, joiden löytyminen perustui tutkielman avainsanojen käyttöön. Artikkelien osalta rajaus tehtiin valtaosin 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin, koska tietämys aiheesta kasvaa nopeasti runsaan ja jatkuvan tutkimustyön ansiosta. Aineiston rajaus ja lopullisten artikkelien valinta perustui niiden abstraktien lukemiseen. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että parodontiitin aiheuttamalla tulehdusvasteella on yhteys moniin yleissairauksiin, mutta lisätutkimuksia kuitenkin vielä vaaditaan yksityiskohtaisimpien yhteystekijöiden vahvistamiseksi. Parodontiitin riittävän varhaisella havaitsemisella ja tehokkaalla hoidolla pystytään näin ollen välttämään vakavia systeemisiä komplikaatioita ja lisäsairauksien kehittymistä, mikä kuitenkin edellyttää suun- ja avoterveydenhuollon ammattilaisten keskinäistä saumatonta yhteistyötä ja toiminnallista integraatiota.
-
(2015)Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen tämänhetkistä tietoa sellaisista syljessä esiintyvistä biomarkkereista, joita on tutkittu siinä toivossa, että ne voisivat olla käyttökelpoisia parodontiitin diagnostiikassa, sekä arvioida löydettyjen markkerien hyödyllisyyttä ja kehittämismahdollisuuksia ja – tarpeita. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, joten sitä laadittaessa perehdyttiin PubMedistä löytyviin artikkeleihin. Artikkelit rajattiin koskemaan viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tehtyjä tutkimuksia ja keskityttiin erityisesti 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että syljestä voidaan määrittää useita sellaisia biomarkkereita, jotka kertovat jotain parodontiitista. Parodontiitin voidaan havaita nostavan tai laskevan tiettyjen markkereiden pitoisuuksia syljessä, ja osan pitoisuuksista on myös todettu muuttuvan odotetusti hoidon tuloksena. Erityisesti matriksin metalloproteinaasi-8 on osoittautunut lupaavaksi biomarkkerikandidaatiksi parodontiitin sylkidiagnostiikkaan. Tehokas ja kohtuuhintainen parodontiitin sylkitesti olisi käyttökelpoinen potilasjoukkojen seulonnassa, taudin riskin ja etenemisen ennustamisessa, varhaisdiagnostiikassa ja paranemisen seurannassa. Tutkimuksia on aiheesta tehty paljon, mutta osittain tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tarvitaankin lisää erityisesti pitkittäistutkimuksia riittävän suurilla koehenkilöjoukoilla, ennen kuin toivotunlainen parodontiitin sylkitesti saadaan kehitettyä.
-
(2017)Parodontiitin hoito edellyttää hammaskohtaisten hoitoennusteiden määrittämistä hoidon alussa. Katsauksessa tarkastellaan potilaskohtaisia ja suun paikallisia tekijöitä, joiden on esitetty heikentävän hampaiden hoitovastetta. Tavoitteena on selvittää, kuinka eri tekijät tulisi huomioida hammaskohtaisissa ennusteissa ja kuinka täsmällinen hoitoennuste on suhteessa toteutuneeseen hoitovasteeseen. Kirjallisuuskatsauksen aineistoon valittiin tutkimukset otsikon ja tiivistelmän perusteella MEDLINE-tietokannasta seuraavilla hakusanoilla: periodontal disease, tooth loss, prognosis, treatment outcome, prognostic model. Aineisto koostuu pitkän aikavälin retrospektiivistä tutkimuksista, joissa ylläpitohoitojakson keskimääräinen pituus on yli viisi vuotta. Hoitovaste on yksilöllistä ja jopa hammaskohtaista. Ikä, parodontiitin alkuperäinen diagnoosi, tupakointi ja huono hoitomyöntyvyys ovat tekijöitä, joilla on osoitettu olevan yhteyttä hampaiden menettämisen kanssa. Edelleen kaivataan kuitenkin lisää tutkimusnäyttöä myös isännänvasteesta, mikrobitekijöistä sekä potilaan psykososiaalisesta asemasta ja geneettisistä tekijöistä, joiden rooli parodontiitin kehittymisessä ja etenemisessä on vielä epäselvä.
-
(2023)Johdanto: Parodontiitti on tulehduksellinen hampaan kiinnityskudoksen sairaus, johon liittyy mikrobien ja isännän immuunipuolustuksen aiheuttama kudostuho. Parodontiitin esiaste on krooninen gingiviitti eli ientulehdus, joka voi hoitamattomana kehittyä parodontiitiksi. Hampaiden pinnalle kertyvän plakin sisältämät bakteerit ja niiden erittämät aineet käynnistävät tulehdusreaktion, jonka seurauksena immuunipuolustuksen solut alkavat erittämään tulehduksen välittäjäaineita ja kudosta hajottavia entsyymejä. Tämä johtaa vähitellen hampaan kiinnityskudoksen tuhoutumiseen ja alveoliluukatoon. Parodontiitti on merkittävä kansantauti Suomessa, joten sen patogeneesin ja riskitekijöiden ymmärtäminen on tärkeää. Merkittäviä parodontiitin riskitekijöitä ovat muun muassa huono suuhygienia, tupakointi, diabetes sekä perinnöllinen alttius. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkielman tavoitteena on tutkia parodontiitin genetiikkaa ja periytyvyyttä sekä selvittää millaiset geenivariantit assosioituvat parodontiittiin. Menetelmät: Tämän tutkielman aineistona toimivat yhdeksän Pubmed-sivustolta löydettyä parodontiitin genetiikkaa käsittelevää tutkimusta. Tutkielmaan valituissa tutkimuksissa aihetta käsiteltiin laajasti eri näkökulmista. Joukossa on mukana muun muassa laajoja genominlaajuisia assosiaatioanalyysejä sekä yksittäisiin riskigeeneihin keskittyviä tutkimuksia. Tulokset: Tässä tutkielmassa esiteltyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että parodontiitti on kohtalaisen periytyvä sairaus. Parodontiitin assosioituvien geenin kirjo on laaja, mutta yksittäisten polymorfioiden merkitys taudin kehittymiselle on pieni. Parodontiittiin assosioituvia polymorfioita esiintyy erityisesti geeneissä, jotka vaikuttavat ihmisen immuunipuolustukseen ja tulehdusreaktion muodostumiseen. Joukossa on myös muun muassa luun ja sidekudoksen muodostumiseen sekä hajoamiseen vaikuttavia geenejä. Yksittäisten polymorfioiden merkitys taudin kehittymiselle on kuitenkin yleensä pieni, eikä merkittäviä parodontiittia aiheuttavia mutaatioita löydetty.
Now showing items 1490-1509 of 2464