Browsing by Title

Iän myötä ajaminen saattaa vaikeutua kognitiivisten, sensoristen ja motoristen taitojen heiketessä. Useimmissa Euroopan maissa on siksi käytössä autonkuljettajien ikäkausitarkastukset, joiden ajatuksena on seuloa liikenteestä pois kaikkein suurimman onnettomuusriskin omaavat kuljettajat. Tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tarkastusten aikana suoritettavien testien tehon. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, vähentävätkö autonkuljettajien ikäkausitarkastukset liikenneonnettomuuksia, sekä arvioida iäkkäiden mahdollisesti korkeampaan onnettomuusriskiin vaikuttavia tekijöitä. Tätä varten tehtiin laaja kirjallisuuskatsaus ja vertailtiin kahdentoista Euroopan maan liikennekuolemia vuosilta 2019–21, samalla huomioiden, mikäli kyseisissä maissa on käytössä ikäkausitarkastukset vai ei. Lisäksi perehdyttiin myös mahdollisiin ikäkausitarkastuksista aiheutuviin haittoihin, liikenneonnettomuustilastojen tulkintaan liittyviin harhoihin, sekä niistä aiheutuviin suoriin ja epäsuoriin kustannuksiin. Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei autonkuljettajien ikäkausitarkastuksilla vaikuta olevan liikenneonnettomuuksia merkittävästi vähentävää vaikutusta ja että tietyissä tapauksissa ne ovat saattaneet johtaa iäkkäiden suojaamattomien tienkäyttäjien (pyöräilijät, kävelijät, moottoripyöräilijät) liikennekuolemien merkitsevään kasvuun. Muutamassa tutkimuksessa ajokortin uusiminen paikan päällä (esimerkiksi tieliikenneviranomaisen luona) ja näöntarkastukset olivat yhteydessä iäkkäiden vähäisempiin auto-onnettomuuksiin. Yhdessäkään tutkimuksessa ei kuitenkaan osoitettu, että lääkärintarkastuksilla olisi iäkkäiden liikenneonnettomuuksia vähentävää vaikutusta. Ikäkausitarkastusten arvioitiin maksavan Suomen veronmaksajille noin 6 000 000 euroa vuodessa, minkä lisäksi on huomioitava rajalliset lääkäriresurssit. Näistä syistä johtuen ainakaan lääkärien suorittamat autonkuljettajien ikäkausitarkastukset eivät ole perusteltuja.

Inflammatoriska tarmsjukdomar (IBD = inflammatory bowel disease) är en grupp kroniska, återkommande inflammatoriska sjukdomar vars uppkomstmekanism ännu är till stor del okänd. Gemensamt för sjukdomarna är en kronisk inflammation i mag-tarmkanalen, men även olika extraintestinala manifestationer är vanliga hos dessa patienter. Även om behandlingen av IBD har blivit betydligt effektivare under de senaste 20 åren är sjukdomsbilden för patienter med IBD ofta fluktuerande och en del drabbas av ett svårt skov som kräver sjukhusvård någon gång under sin sjukdomstid. I avhandlingen studerades retrospektivt vård och endoskopier av patienter med IBD som blivit inlagda på Mejlans sjukhus på grund av ett skov under åren 2021–2022. Patienternas symtom, vård, medicinering, bruk av antibiotika och infektioner analyserades närmare. Tidigare studier har visat att IBD patienter med Clostridioides difficile infektion (CDI) har en större risk att utveckla en svårare sjukdomsbild och att incidensen av CDI är dessutom högre hos IBD-patienter. Studien visade att läkarna är medvetna om CDI risken och att CDI således utesluts genom laboratorieundersökning av så gott som alla patienter med ett svårt skov. Endast en av studiens patienter hade en CDI. Vidare analyserades endoskopiernas omfång, fynd och möjliga komplikationer. Hos studiens patienter uppstod inte några komplikationer i samband med endoskopierna även om en del av endoskopierna avbröts i förtid pga smärta hos patienten. Detta visar att trots att man bedömt att endoskopi är nödvändigt för utvärdering av sjukdomsbeloppet, agerar läkarna enligt patientens symtom för att undvika komplikationer.

Avomahahoito on kirurginen hoitokeino, jossa faskia jätetään sulkematta laparostomian jälkeen ja vatsaontelo suojataan tilapäisellä sulku menetelmällä. Avomahahoito on haastavaa ja sen käyttö on perusteltua vatsanalueen kirurgisissa hätätilanteissa, joissa vatsaontelon sisäinen paine uhkaa kohota tai on jo koholla. Vatsaontelon avaaminen laskee sen sisäistä painetta ja suojaa vatsaontelon elimiä vatsaontelon ylipaineoireyhtymältä. Avomahahoito on myös tarpeen, mikäli laparotomian jälkeen vatsaontelon sulku ei ole mahdollista esimerkiksi kudospuutoksen tai -turvotuksen takia. Hoitoon liittyy korkea kuolleisuus sekä komplikaatioriski. Tyypillinen komplikaatio on laparostomia-arpeen myöhemmin kehittyvä arpityrä tai suunniteltu tyrä, joka syntyy, kun avomahahoidon päätteeksi ei ole mahdollista sulkea faskiaa vaan vatsaontelo suljetaan omalla iholla tai ihosiirteellä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti potilasasiakirjoista vuosina 2014-2017 Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettuja avomahapotilaita ja kartoitettiin vatsanpeitteen tyrän syntymistä hoidon komplikaationa. Tyräpotilaiden terveystiedot sekä hoitojakson kulkuun liittyvät keskeiset tiedot kerättiin, ja niiden perusteella analysoitiin näiden potilaiden erityispiirteet ja hoitokeinot sekä ongelmat. Edelleen selvitettiin onnistuiko tyrän korjaaminen myöhemmässä vaiheessa sekä kuvattiin käytetyt leikkausmenetelmät. Lopuksi saatuja tuloksia verrattiin aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkimuksen hoitojaksosta selvinneistä 124 potilaasta 20:lla todettiin tyrä avomahahoidon komplikaationa. Tyräilmaantuvuus oli 16,1%. Tapauksista 10 (50%) oli suunniteltuja tyriä ja 10 (50%) myöhemmin syntyneitä arpityriä. Tyrän korjausleikkaus tehtiin 50% potilaista. Avomahahoidon kesto oli keskimäärin 15,6 vrk ja käytetyin tilapäisen sulun menetelmä oli vatsaontelon sulku verkkoavusteisin alipainesidoksin, jota oli käytetty yhtenä menetelmänä kaikilla 20 potilaalla. Tyrien ilmaantuvuus osoittautui muihin tutkimuksiin verrattuna melko matalaksi, jota luultavasti selittää tämän tutkimuksen lyhyempi leikkauksen jälkeinen seuranta-aika.

Aim. Compared to spoken conversations, achieving mutual understanding may be more at risk when one or more participants use aided communication. An aided communicator may take a passive role in conversations and may not have adequate strategies to repair conversational breakdowns when they occur. The aim of this study was to describe how an aided communicator may attempt to solve the problems he encounters in conversations with his speaking communication partners. Aided communicator’s repair strategies, causes of breakdowns and partners’ influence on repair phenomena were studied. This study may help professionals to acknowledge the threats that compromise achieving mutual understanding in aided conversations and recognize some of the strategies in overcoming potential communication disrupts. Method. Within the framework of data driven qualitative analysis this case study examined videotaped conversations, where an 11-year-old boy using communication book communicated with his mom, teacher and peer. The data was originally videotaped as a part of the international research project Becoming an Aided Communicator. Data driven analysis was considered as an appropriate method for studying a topic with limited previous research. Results and conclusion. Almost all of the aided communicator’s repairs were self-initiated self-repairs and the rest were other-initiated self-repairs. The former occurred mostly as responses to the partner’s misinterpretations and operational difficulties while the latter followed requests for clarifications. Aided communicator repaired by repeating or modifying his utterances or by adding new elements to the original utterance. For repairs he utilized nonverbal modalities: gaze, gestures and actions. In some exchanges, he changed modality. Reasons for the misinterpretations and requests for clarifications emerged from the linguistic limitations of the graphic communication system and partner’s difficulty in understanding the aided communicator’s nonverbal communicative acts. Operational challenges seemed to be related to partner’s experience with using communication aids that affected the fluency of communication. Partners’ varying familiarity with aided communication seemed to affect the need to repair and the effectivity of repair. In addition, the shared competence of the dyad influenced achieving mutual understanding. For the best results of support and guidance, speech and language therapists should emphasize finding out the communicator’s individual strategies in repair as well as effective practices to use a communication book. This could be implemented by video-based observations.

Tidigare studier har visat en högre frekvens av bakterieinfektioner hos patienter med diabetes, men de specifika riskfaktorerna har varit oklara. Målet med vår studie var att underöka incidensen av bakterieinfektioner och deras koppling till kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati hos patienter med typ 1 diabetes. Vi undersökte frekvensen av bakterieinfektioner hos patienter med typ 1 diabetes (n=4748) och deras kontrollpatienter som hade justerats för ålder och kön (n=12 954). Vi använde landsomfattande register ur vilka vi samlade information på årliga uppköp av antibiotika och epikrisdiagnoser mellan 1996 och 2009. Diabetesnefropati klassificerades enligt graden av albuminuri. Resultat: Frekvensen av bakterieinfektioner som krävde sjukhusvård och det årliga antalet uppköp av antibiotika var högre hos patienter med typ 1 diabetes, jämfört med kontrollpatienterna. Resultaten korrelerade även med svårighetsgraden av diabetesnefropati. Mängden årliga uppköp av antibiotika korrelerade med graden av kronisk hyperglykemi. Studien visar för första gången sambandet mellan bakterieinfektioner, kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati.

Suusyövän tärkeimmät riskitekijät tunnetaan hyvin ja merkittävä osa suusyövistä olisikin ehkäistävissä ainoastaan elämäntapamuutoksilla. Suuontelossa esiintyvien bakteerien yhteyttä suusyöpään on tutkittu paljon ja tulokset ovat vakuuttavia. Suusyöpäpotilailla korostuvilla bakteerilajeilla on todettu olevan lukuisia ominaisuuksia, mitkä voivat edesauttaa syövän syntyä ja kehitystä. Selvää kausaliteettia bakteerien ja suusyövän välillä ei kuitenkaan olla kyetty määrittämään. Osa syynä tähän on tutkimusmenetelmien erilaisuus, mistä johtuen tutkimustuloksia on vaikea vertailla keskenään. Jos kausaliteetti voitaisiin määrittää, tietoa voisi käyttää hyödyksi suusyövän ehkäisyssä, diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkielmassani käyn läpi joukon tutkimuksia, joissa on tutkittu suusyövän ja bakteerien välistä yhteyttä. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat ihmiseltä otetut biopsia-, sylki- ja pyyhkäisynäytteet, ihmisen erilaisten solulinjojen viljelmät sekä koe-eläinmalli (hiiri). Yleisesti tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä ovat olleet bakteerien perimäaineksen eristäminen, 16S ribosomaalisen RNA:n monistaminen PCR:llä, sekvensointi ja sekvenssien haku erilaisista tietokannoista. Paljon käytettyjä menetelmiä ovat olleet myös immunohistokemialliset- ja värjäysmenetelmät. Tutkimustuloksissa on havaittu mikrobiomin erilaisuus terveiltä verrokeilta ja suusyöpäpotilailta otettujen näytteiden välillä. Suusyöpäpotilaiden näytteissä ovat korostuneet esimerkiksi Fusobacterium-, Pseudomonas-, Campylobacter- ja Prevotella-lajit. Soluviljelmissä ja koeeläinmallissa on havaittu Porphyromonas gingivalis- ja Fusobacterium nucleatum-infektion kiihdyttävän syövän kehitystä.

Målet med studien var att retrospektivt gå igenom alla patienter som opererats med ballongvidgning av näsans bihålor under åren 2009-2014, patienternas pre- och postoperativa symptom, operationsdata samt eventuella reoperationer. Informationen samlades från patienternas journaltexter och m. h. a. dessa kunde patienternas tillstånd följas upp under en i medel 2,2 års tid (6-2099 dagar) postoperativt. Alla patienter opererades i operationssal; tre fjärdedelar (76 %) under generell anestesi och en fjärdedel (24 %) under lokalbedövning. Av en ursprunglig grupp på 64 patienter kunde 60 genomgå ballongvidgning under 71 operationer utan allvarliga komplikationer; 36 patienter opererades med endast ballongvidgning och 24 med ballongvidgning + FESS. En fjärdedel (23 %) av patienterna uppsökte vård p.g.a. postoperativa problem. 13 % av patienterna behövde re-operation. Studien visar att ballongvidgning kan utföras tryggt och säkert på en heterogen grupp patienter.

Introduktion: Insättning av en ventrikulär dränage kateter är en mycket vanlig neurokirurgisk procedur som används för att bland annat sänka på det intrakraniella trycket och behandla akut hydrokefalus. Insättningen av katetern i operationsalen är vanligt (ibland guidat med bilder eller stereotaktiskt). Det finns ett behov att undersöka ifall insättningen av katetern vid "bedside" är ett säkert alternativ till insättning i operationssalen, eftersom operationssalstid är begränsad i många länder. Målsättning: Det primära målet är att visa att insättningen av en ventrikulär dränage kateter vid "bedside" med bolt-fixering (i en allmän neurokirurg population) inte ökar på risken för ventrikulär dränage kateter relaterade infektioner jämfört med den internationella literaturen. Ett sekundärt mål är undersöka riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterade infektioner i denna population. Material och metoder: operationsloggböcker från januari 2021 till juni 2022 granskades för ventrikulär dränage kateter insättning vid vår institution. Initiellt identifierades 96 patienter, varav 12 exkluderades. 2 exkluderas på grund av otillräcklig data medan den kvarvarande 10 exkluderades eftersom de presenterade med intrakraniell infektion eller de inte hade möjlighet att ventrikulär dränage kateter relaterad infektion. Bivariat och multivariat korrelationsanalys för riskfaktorer att utveckla ventrikulär dränage kateter relaterad infektion utfördes på 84 patienter. Resultat: Bakteriell tillväxt i CSF eller kateter odling kunde ses i 3 utav 12 patienter (3,2%). Tillsammans 12 patienter behandlas för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion. När en mer strikt definition för infektion användes var antalet ännu lägre. "Bedside" insättning och bolt-fixation påvisades inte vara riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion i den bivariata korrelationsanalysen. Inga självständiga riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion kunde identifieras i den multivariata analysen. Slutsats: "Bedside" insättning av ventrikulär dränage kateter är säkert och mer effektivt än insättning av kateter i operationssalen. Användningen av bolt-fixering ökar inte risken för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion.

Mål: Syftet med studien var att kartlägga behovet av akuta ambulanstjänster förorsakade av diabetes inom HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012, att undersöka hur ofta patienten kunde lämnas hemma efter behandling och hur många patienter som behövde ambulanstjänster på nytt inom en tid på 4 veckor. Metoder: Denna studie är en retrospektiv, deskriptiv studie baserad på ambulans- och sjukhusjournaler. Alla fall som var kategoriserade som störning av sockerbalansen i HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012 samlades in och analyserades ifall patienten hade hypo- eller hyperglykemi vid ankomst av akutvårdspersonalen. Resultat: Materialet utgjordes av 146 ambulansuppdrag. Antalet patienter totalt var 94. Hypoglykemi var den vanligaste orsaken till behov av ambulanstjänst med 130 uppdragorsakade av 79 patienter. Av dessa uppdrag orsakades 50,8% av 15patienter med 2 eller fler hypoglykemiepisoder. I 16 uppdrag hade patienten hyperglykemi och 4 av fallen hade ketoacidos. Av patienter som lämnades hemma efter behandling fick 10,9% återfall inom 4 veckors tid. 2 patienter fick återfall inom 24 h efter behandling. Slutsats: En stor del av hypoglykemierna inom akutvården uppstår hos en liten mängd patienter med relapser. Dessa patienter borde beaktas i protokollen för behandling av hypoglykemi.

Objectives: Cholangitis and bile lakes are incompletely understood complications after portoen-terostomy (PE). We investigated relationships between recurrent cholangitis, bile lakes, and clinical outcomes as well as surgical management of bile lakes. Methods: In this retrospective observational single institution study medical records and imag-ing studies of all patients who had undergone PE for biliary atresia during 1987 to 2016 (N=61) were reviewed. We related occurrence of cholangitis episodes with the presence of in-trahepatic bile lakes, patient characteristics, and PE outcomes. Risk factors for recurrent cholan-gitis and bile lakes, and management of bile lakes were analyzed. Results: Despite routine antibiotic prophylaxis median of 3.0 cholangitis episodes (0.75 epi-sodes/year) occurred in 48 (79%) patients. Intrahepatic bile lakes were discovered in 8 (13%) patients by 16 months after PE. Overall, 54% had survived with their native liver at median age of 7.3 years and 28 (46%) patients had >1 cholangitis episodes/year. Number and frequency of cholangitis episodes were >5 times higher among patients with bile lakes (P<0.001). Six pa-tients underwent Roux-en-Y bile lake- jejunostomy, resulting in regression/disappearance of bile lakes and normalization of serum bilirubin in 5 with reduction of median yearly cholangitis rate from 8.8 to 1.1 (P=0.028) and native liver survival of 6.3 (range, 1.3–17) years after the operation. Conclusions: Bile lakes are a significant risk factor for recurrent cholangitis after PE and effi-ciently treated by operative intestinal drainage providing prolonged jaundice-free native liver survival. Bile lakes should be actively screened among patients presenting with recurrent chol-angitis after PE. (248 words)