Browsing by discipline "Public Health"

Because sustained physical activity is important for a healthy life, this paper examined whether a greater diversity of sport activities during adolescence predicts higher levels of leisure-time physical activity (LTPA) in adulthood. From sport activity participation reported by 17-year-old twins, we formed five groups: 1, 2, 3, 4, and 5+ different sport activities. At follow-up in their mid-thirties, twins were divided into four activity classes based on LTPA, including active commuting. Multinomial regression analyses, adjusted for several confounders, were conducted separately for male (N=1288) and female (N=1770) participants. Further, conditional logistic regression analysis included 23 twin pairs discordant for both diversity of sport activities in adolescence and LTPA in adulthood. The diversity of leisure-time sport activities in adolescence had a significant positive association with adulthood LTPA among females. Membership in the most active adult quartile, compared to the least active quartile, was predicted by participation in 2, 3, 4, and 5+ sport activities in adolescence with odds ratios: 1.52 (p=0.11), 1.86 (p=0.02), 1.29 (p=0.39), and 3.12 (p=5.4e-05), respectively. Within-pair analyses, limited by the small sample of twins discordant for both adolescent activities and adult outcomes (N=23), did not replicate the association. A greater diversity of leisure-time sport activities in adolescence predicts higher levels of LTPA in adulthood in females, but the causal nature of this association remains unresolved.

Tutkimuksen tarkoitus: tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, sekä hammaslääkärin että potilaan kannaltaa, mikä vaikutus on potilaiden Internet-tiedonhaulla potilaan ja hammaslääkärin väliseen tiedonkulkuun ja suhteeseen. Materiaalit ja menetelmät: Hammaslääkärien kyselytutkimus toteutettiin lähettämälle 300 hammaslääkärille sähköpostitse sähköinen kyselylomake. Potilaiden kyselytutkimus toteutettiin viemällä 70 tulostettua kyselykaavakkeita kolmelle yksityiselle hammaslääkäriasemalle Suurhelsingin alueella. Vastausaikaa kummallekin kyselytutkimukselle annettiin noin 2 kuukautta. Kaikista osa-alueista saatava tieto käsiteltiin Excel-ohjelmistolla. Tulokset ja johtopäätökset: Potilasvastauksista tutkimuksessa käytettiin kaikki 65 kappaletta. Hammaslääkärien kyselytutkimuksessa vastausprosentti oli 29,7%. Johtopäätöksenä voidaan todeta että Internetin asema ja siihen suhtautuminen seuraa pitkälti tutkimustuloksia muissa länsimaissa. Vaikka potilaat hyödyntävät Internetiä tiedonlähteenä hammasongelmissaan, he kokevat toisaalta saavansa riittävästi luotettavaa tietoa hammaslääkäriltään. Internet ei siis ole korvaamassa hammaslääkärin asiantuntemusta, eikä siten ole uhkaamassa potilaan ja lääkärin välistä suhdetta. Ongelmaksi todettiin luotettavan tiedon löytäminen Internetistä. Hammaslääkärit, jotka kokivat potilaan Internet-tiedonhaut rasitteeksi, eivät luottaneet potilaan kykyyn löytää luotettavaa tietoa Internetistä. Toisaalta, hammaslääkärit ilmoittivat että he eivät tiedä mitä sivustoja heidän tulisi suositella potilailleen. Johtopäätöksenä voidaan siis todeta että hammaslääkäreiden valmiutta ohjata potilasta sopivien Internet-sivustojen äärelle tulisi parantaa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lääkäreiden eettiset ohjeet ovat kehittyneet Suomessa vuosina 1847–1982. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Immanuel Ilmonin kirjoitus Mietteitä lääkärin ammatista ja hänen velvollisuuksistaan vuodelta 1847, Max Oker-Blomin teos Lääkärintoimi ja sen etiikka vuodelta 1911, Arne Palménin Lääkärin etiikka vuodelta 1956 ja Lääkärin etiikka muuttuvassa maailmassa vuodelta 1968 ja vuonna 1982 ilmestynyt Lääkintäetiikka. Lääkärin etiikan perusperiaatteissa on tutkitulla aikavälillä tapahtunut vain vähän muutoksia. Yleinen kehityssuunta on ollut lääkärin roolin muuttuminen läheisestä perhelääkäristä pikemminkin objektiiviseksi asiantuntijaksi. Lääkärin puuttuminen muuhun kuin tiukasti hoitoon liittyviin kysymyksiin on vähentynyt, mikä näkyy annetussa ohjeistuksessa.

Lääkeyhtiöiden vastuulla on rahoittaa suuri osa lääkekehityksestä, mutta ne eivät toteuta kaikkia vaiheita lääkkeen hyväksymiseen johtavassa prosessissa itse. Töitä ulkoistetaan enenevässä määrin lääkealan tutkimuspalveluyrityksille. Aiheesta on kirjoitettu Suomessa lähinnä ulkomaisten tekstien pohjalta eikä suomalaisia tutkimuspalveluyrityksiä ole tarkasteltu aiemmin. Tässä tutkimuksessa hahmotetaan yritysmuotoisten tutkimuspalveluntarjoajien verkkosivuja sekä kaupparekisteriä käyttäen yleisnäkemys Suomessa toimivista tutkimuspalveluyrityksistä. Kansainvälisen tiedon pohjalta taustoitetaan ulkoistamisen syitä, tutkimuspalveluyritysten valintaa, yritysten palvelutarjontaa, kansainvälistymistä ja tutkimuspalveluyrityksiin liittyviä ongelmia. Intia, Kiina ja Itä-Eurooppa ovat tutkimuspalvelumarkkinoilla yhä suositumpia alueita. Suomessa lääkealan tutkimuspalveluita tarjoaa kirjava joukko niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin toimijoita, joiden molempien havaittiin toimivan Suomessa varsin pieninä yrityksinä toimintastrategiasta riippumatta. Yritysten kokonaisliikevaihdosta sekä henkilöstömääristä on avoimista lähteistä saatavilla vain vähän vertailukelpoista tietoa. Kliinisten tutkimusten käytännön toteuttamisen lisäksi useat yritykset tarjoavat mm. koulutuspalveluita. Tutkimuspalveluyritysten aiemmin avoimesti tarjoamien haamukirjoittamispalveluiden ei voitu osoittaa varmasti poistuneen yritysten palveluvalikoimasta. Ensimmäisenä suomalaisena aihetta käsittelevänä tutkimuksena tämä työ tarjoaa taustatietoa keskusteluun tutkimuspalveluyritysten roolista ja säätelystä sekä vertailukohdan kotimaisen tutkimuspalvelukentän muutosten tarkasteluun.

Osalla masennuspotilaista masennusjaksot osuvat pääosin aina samalle vuodenajalle. Tätä masennuksen alatyyppiä kutsutaan vuodenaikamasennukseksi. Myös syömishäiriöihin, kuten laihuus-, ahmimis- ja ahmintahäiriöön, liittyy toisinaan mielialan laskua ja oireiden voimistumista vuodenaikojen mukaan. Vuodenaikamasennukseen puolestaan liittyy oireena lisääntynyt ruokahalu ja lihominen useammin kuin tavalliseen masennukseen. Näiden yhtäläisyyksien vuoksi syömishäiriöiden ja vuodenaikamasennuksen yhteyttä toisiinsa on tutkittu paljon. Tässä tutkielmassa selvitettiin masennusjaksojen vuodenaikaisvaihtelua HUS:n syömishäiriöpoliklinikan potilaista (N=1588) ja kaltaistetuista verrokeista (N=6290) koostuvassa tutkimuspopulaatiossa analysoimalla tutkimushenkilöiden masennuslääkereseptien lunastamismääriä eri vuodenaikoina. Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisteristä saatiin tutkimushenkilöiden reseptitiedot tutkimusajalta vuosina 2000-2010. Masennuslääkkeiden lisäksi selvitettiin myös tulehduskipu- ja allergialääkkeiden käyttömääriä. Tuloksista selvisi, että syömishäiriöpotilaat käyttävät masennuslääkkeitä moninkertaisesti verrokkeja enemmän, eikä heillä masennuslääkitysten aloitusmäärissä näkynyt merkitseviä eroja eri vuodenaikojen suhteen. Sen sijaan verrokit aloittivat lääkityksiä talvella ja syksyllä merkitsevästi enemmän kuin kesällä ja keväällä. Verrokkipopulaatiossa masennuslääkitysten aloitusmäärissä tapahtui vuosien 2003 ja 2010 välillä kasvua noin 50%, kun taas syömishäiriöpotilailla aloitusmäärät laskivat.

Outcome reporting bias (ORB) and publication bias are prevalent problems in medical research and cause a threat to reliability of evidence based medicine. In this work I will 1) present the basic data collection conducted for an ORB and publication bias study, 2) illustrate the usefulness and difficulties in using REC submissions for research, and 3) review the preliminary results of the study by Chan et al. My data collection included all trial protocols in HUS area in 2002 and 2007. There were in total 265 (2002: 139, 2007: 126) trial protocols. Protocols had a lot of variation in their manner and completeness of reporting. The data collection was somewhat cumbersome and included a lot of bureaucracy. However, these kind of studies are important in order to accurately determine ORB and publication bias. Moreover, the forthcoming publication by Chan et al. is, to my knowledge, the first to compare all three sources: protocols, trial registries and publications.

The objective of this review is to summarize the current scientific evidence on the effect of prenatal exposure to maternal infection and immune response on the offspring's risk for mental disorders. Studies were searched from PubMed database with the following keywords: Mental Disorders AND Prenatal Exposure Delayed Effects AND Infection AND Inflammation. Prenatal exposure to maternal influenza appears to increase the offspring's risk for schizophrenia spectrum disorders, although the studies are not fully consistent. Prenatal exposure to maternal fever seems to be related with elevated autism risk in the offspring. No replicated findings of an association between prenatal infectious exposure and other mental disorders exist. Evidence for the effect of prenatal exposure to maternal infection on risk for mental disorders exists for several different infections, and it is likely that the genetic liability to these disorders operate in conjunction with the exposure. Therefore, genetically sensitive study designs are needed.

Syöpäsairaudet lisäävät huomattavasti riskiä sairastua laskimotukossairauksiin, kuten keuhkoembolioihin tai alaraajojen syviin laskimotukoksiin. Statiineilla (HMG-CoA- reduktaasin estäjillä) on todettu olevan muun muassa alaraajan laskimotukoksia ehkäisevä vaikutus, mutta näyttö on puutteellista. Työ on rekisteritutkimus, jossa tarkastellaan statiinilääkityksen vaikutusta laskimotukoskuolleisuuteen syöpäpotilailla. Tutkittava väestö koostuu kaikista suomalaisista, joille oli määrätty statiinilääkitys ennen 10 vuoden seurantajakson alkua ja joilla on diagnosoitu syöpäsairaus seurantajakson aikana. Työn tarkoituksena tutkia, onko statiineilla laskimotukoskuoleman riskiä alentavaa vaikutusta ja mitkä tekijät vaikuttavat statiinien säännölliseen käyttöön. Tilastollisessa analyysissä todettiin, että statiinilääkitystä säännöllisesti käyttävillä riski laskimotukosperäiseen kuolemaan oli vain 33% lääkityksen lopettaneiden tai sitä epäsäännöllisesti käyttävien riskistä. Statiinien käyttö oli epäsäännöllisintä erityisesti korkean tukosriskin syöpiä sairastavien joukossa. Tulokset voivat johtua statiinien itsenäisestä tukosriskiä vähentävästä vaikutuksesta tai siitä, että statiinien käyttö on yhteydessä parempiin elintapoihin ja hyvään lääkehoitomyöntyvyyteen. Haitattomuutensa takia statiinit olisivat hyviä lääkkeitä syöpäpotilaiden tukosten estoon, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia.

Johdanto: Virvoitusjuomien käyttäjien tutkimus tuottaa arvokasta tietoa, jota voidaan käyttää mm. kohdennettaessa ja kehitettäessä virvoitusjuomien käyttöön vaikuttamaan pyrkiviä kansanterveydellisiä interventioita. Virvoitusjuomien käyttöön yhdistyvistä sosioekonomisista tekijöistä, elämäntapatekijöistä sekä psykologisista tekijöistä on julkaistu runsaasti tutkimuksia. Liikunnallisuuden yhteydestä virvoitusjuomien käyttöön on kuitenkin aikaisemmin julkaistu vain yksi pienehkö tutkimus, jossa liikunnallisuus ei ole ollut yhteydessä virvoitusjuomien käyttöön. Toisaalta runsas virvoitusjuomien käyttö yhdistetään tiettyihin (nuorten) alakulttuureihin, esimerkiksi nörttikulttuuriin, jota leimaa kiinnostus tieteeseen ja teknologiaan. Kuitenkaan tieteellisen kiinnostuneisuuden yhteyttä virvoitusjuomien käyttöön ei ole aikaisemmin tutkittu pitkittäisasetelmassa. Pyrimme siten selvittämään, miten tieteellinen kiinnostuneisuus ja liikunnallisuus 16-vuotiaina yhdistyvät virvoitusjuomien käyttöön 25-vuotiaina ja onko tieteellisellä kiinnostuneisuudella ja liikunnallisuudella yhteisvaikutuksia. Menetelmät: Käytössämme on vuosina 1975–1979 Suomessa syntyneistä kaksosista kyselylomakkeilla koostetun Nuorten kaksosten terveystutkimuksen (FinnTwin16) aineisto. Käytimme logistista regressiota selvittääksemme liikunnallisuuden ja tieteellisen kiinnostuneisuuden yhteyttä virvoitusjuomien päivittäiseen käyttöön. Vakioimme tuloksemme lähtötasolla mitatuilla painoindeksillä ja vanhempien koulutuksella. Analysoimme erikseen sokerilla ja keinotekoisesti makeutetut virvoitusjuomat. Tulokset: Lopulliseen analyysiimme päätyi 1717 miestä ja 2070 naista. Miehet olivat selvästi tieteellisesti kiinnostuneempia ja liikunnallisempia kuin naiset ja he myös käyttivät enemmän sokerilla makeutettuja virvoitusjuomia. Naiset kuluttivat enemmän keinotekoisesti makeutettuja virvoitusjuomia. Sekä yksi- että monimuuttujamallissa tieteellinen kiinnostuneisuus suojasi sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien käytöltä (miehillä kerroinsuhde (OR) 0,77, 95 % luottamusväli (CI) 0,69–0,86 ja naisilla OR 0,79 95% CI 0,65–0,94). Keinotekoisesti makeutettujen virvoitusjuomien käyttöön sillä ei puolestaan ollut yhteyttä. Liikunnallisuudella ei ollut yhteyttä kummankaan virvoitusjuomatyypin kulutukseen ja tieteellinen kiinnostuneisuus vaikutti miesten keskuudessa samalla tavalla kaikkien eri tavalla liikunnallisten keskuudessa kun taas naisilla suojaava yhteys heikkeni 2-3 kertaa viikossa liikkuvien keskuudessa verrattuna sitä useammin tai sitä harvemmin liikkuviin. Johtopäätökset: Tuloksiemme mukaan tieteellinen kiinnostuneisuus 16-vuotiaana suojaa sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien käytöltä 25-vuotiaana, vaikka malli vakioitaisiin lähtötason painoindeksillä ja vanhempien koulutuksella. Miesten keskuudessa emme havainneet viitteitä tilastollisesta yhteisvaikutuksesta liikunnallisuuden ja tieteellisen kiinnostuksen vaikutuksien välillä, mutta naisten kohdalla sellaisen mahdollisuutta emme voi täysin poissulkea.

Familial combined hyperlipidemia (FCH) is a complex and common familial dyslipidemia characterized by elevated total cholesterol and/or triglyceride levels with over five-fold risk of coronary heart disease. The genetic architecture and contribution of rare Mendelian and common variants to FCH susceptibility is unknown. In 53 Finnish FCH families, we genotyped and imputed nine million variants in 715 family members with DNA available. We studied the enrichment of variants previously implicated with monogenic dyslipidemias and/or lipid levels in the general population by comparing allele frequencies between the FCH families and population samples. We also constructed weighted polygenic scores using 212 lipid-associated SNPs and estimated the relative contributions of Mendelian variants and polygenic scores to the risk of FCH in the families. We identified, across the whole allele frequency spectrum, an enrichment of variants known to elevate, and a deficiency of variants known to lower LDL-C and/or TG levels among both probands and affected FCH individuals. The score based on TG associated SNPs was particularly high among affected individuals compared to non-affected family members. Out of 234 affected FCH individuals across the families, seven (3%) carried Mendelian variants and 83 (35%) showed high accumulation of either known LDL-C or TG elevating variants by having either polygenic score over the 90th percentile in the population. The positive predictive value of high score was much higher for affected FCH individuals than for similar sporadic cases in the population. FCH is highly polygenic, supporting the hypothesis that variants across the whole allele frequency spectrum contribute to this complex familial trait. Polygenic SNP panels improve identification of individuals affected with FCH, but their clinical utility remains to be defined.