Browsing by study line "Metsien ekologia ja käyttö"

This study was conducted with the participation of HOAS and AYY residents at the two biggest Universities in the Helsinki metropolitan area (HMA), Finland. A total of 187 residents took part in an online survey. The aim of the study is to investigate the association between experiences of nature, environmental identity, and environmental concern. This master’s thesis explores how the experiences of nature (EoN) defined by Clayton and others (2017), as well as the environmental identity, determined by Clayton (2003), were associated with environmental concern. The survey consisted of questions about environmental identity and experiences of nature. The self-estimation about the environmental concern was also taken into consideration. The data were analyzed both via quantitative and qualitative methods, so mixed methods were applied in this study. Factor analysis from multivariate methods was conducted as a part of the quantitative analysis. Content analysis with topic modeling was performed as part of the qualitative analysis. Survey results from the quantitative analysis showed that the residents of HOAS and AYY experience nature mostly as integrated into their daily lives and routines. Yet, the qualitative analysis revealed that more complex nature connections were experienced during vacation times such as leisure time activities (e.g., boating and trekking). Also, experiences of nature are themed under three themes using the results of the factor analysis. Overall, the survey participants were very concerned about the environmental crisis, and they showed a very strong environmental identity. The correlation between EoN and environmental concern was the weakest, and there were stronger correlations between environmental identity and EoN or environmental concern. The result of this study supports Clayton’s (2003) theoretical model that there is a connection between environmental identity and environmental concern.

Northern peatlands store approximately one-third of total global terrestrial carbon (C). These peatlands were partly drained for agriculture and forestry. In drained peatland forest, beside tree stands, ground vegetation is another relevant component concerning C fluxes between the land and the atmosphere. Thus, to explore ground vegetation gross primary production (GPPGV) dynamics, its affecting factors, and impacts of the partial harvest; forest floor net exchange (NEFF) and respiration (RFF) were measured on an hourly interval with an automated closed flux chamber method were analysed. These measurements were conducted in a forestry drained peatland before (pre-harvest, 2013 – 2015) and after (post-harvest, 2016 – 2017) the partial harvest and a control area (2015 – 2017) located in southern Finland. The results showed a similar diurnal pattern of GPPGV in all three scenarios yet, with a considerably varying magnitude between these scenarios. An 83% increase in photosynthetically active radiation (PAR) was observed in 2016 followed by the harvest event. However, a markedly higher GPPGV was obtained in the year 2017 (139.04 mg CO2 m-2 h-1) a year after the partial harvest compared to the year 2016 (42.82 mg CO2 m-2 h-1), thereby indicating a delaying effect of partial harvest induced changes on productivity. A linear mixed effect model with fixed effects of treatment (control and partial harvest) and random effects of chambers further supported this result with a significant effect of partial harvest on GPPGV in 2017 as compared to 2016. Further, a strong positive correlation was found between the daily mean GPPGV and PAR. Additionally, types of vegetation and its share of projection cover (PC) also explained GPPGV variations between flux chambers. An increase in GPPGV after the partial harvest event showed that the ground vegetation can play a considerable role in the C cycle of a managed drained peatland forest beside tree stands. As expected, after the partial harvest more lights reached the ground layer altering productivity. Besides light availability, productivity also depends on the types and phenology of inhabiting vegetation. Thus, exploration and realization of the response of ground vegetation to the partial harvest induced changes may contribute to our understanding of natural regeneration and system recovery processes.

Up-to-date forest inventory benefits the entire forest industry, all the way from forest owners to buyers of raw wood. The forest inventory gathered through remote sensing data and field sample plots by both National Forest Inventory (NFI) and Finnish Forest Centre supports large-scale strategic planning of forestry management and creates a foundation for forest planning as well as up-to-date forest inventory. Operative planning and up-to-date forest inventory also require information about recent cuttings. Finnish Forest Centre has deemed it necessary to develop tools to monitor the realized cuttings on an annual basis. The aim is that data from annual forest operations and cuttings could be transferred into updated forest inventory as soon as possible. The main focus of this thesis was on a method developed by Metsäteho Oy, whereby a stand delineation is automatically created for each forest stand based on harvester data (Melkas ym. 2020). Stand delineation carried out on the basis of stem-specific harvester location data would enable to constantly update the forest inventory in conjunction with logging operations. Stand delineation is an important information because stand area is routinely used as a coefficient in the estimation of stand-specific logging accumulation (Belbo & Talbot 2020). The harvester data was gathered between December 2017 and June 2018 and comprised approximately 3,000 harvested objects and 5,316,214 locations all over continental Finland. The stem-spesific location data recorded by harvester is used in automated stand delineation. Using triangulation, the location data of the stands was combined into a network, and a buffer zone was created for the resulting polygon to reduce the contribution of errors in GNSS navigation while also reflecting the reach of the harvester boom. The use of harvester location data also made it possible to automatically create a strip road network, which in turn allowed to calculate stand-specific strip road variables. Compared to aerial photography references, automated delineation yielded reliable stand delineations when carried out with three most common logging methods and when the stand area was at least .75 hectares. The automated stand was on average three per cent larger than the reference stand manually created from digital aerial photographs. Compared to reference stands, the relative areas of the automated stands were as follows: 1.044 for the first thinning; 1.020 for later thinnings; 1.034 for clear cutting; and 1.031 for all of these harvesting methods combined. There was little variation between the various harvesting methods, and the correlation between automated stand areas and references increased with the size of the stand. For stands with an area more than 1.5 hectares the relative difference in areas was, on average, only around one per cent. Another aim was the validation of automated strip road calculation. On the basis of harvester locations, a strip road network was created, where the to-and-fro movement of the harvester was ignored. Next, the automatically created strip road network was used to calculate the average spacings between strip roads (in metres) and strip road density (in metres/hectare). This was done comprehensively for each stand. In addition, the strip road variables were calculated by emulating sample plot measurements carried out by the Finnish Forest Centre in the evaluation of the quality of harvesting sites objects. Both results were realistic when compared to best practices in forest management. On average, the spacing between strip roads in thinning areas was 20.7 metres and 17.1 metres in clear cuttings. To sum up, there was a reliable correlation between automated stand delineation and reference stands both in terms of area and location; thus, it would be viable to integrate the automatically delineated stands as part of reliable and up-to-date forest inventory. The results of strip road calculation are applicable to validate the implementation of the recommendations set for strip road networks.

Hakkuutyön tuottavuus on merkittävä tekijä puunkorjuun kokonaiskustannuksien muodostumisessa. Harvennushakkuiden tuottavuuskehitys on viime vuosina ollut maltillista, mikä on johtanut puunkorjuun positiivisen kustannuskehityksen taittumiseen. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia harvennusvoimakkuudeltaan vaihtelevan harvennustavan mahdollisuuksia hakkuutyön tuottavuuden ja korjuujäljen parantamiseksi. Vyöhykeharvennusmenetelmässä hakkuutyötä tehostetaan pienentämällä hakkuulaitteen työskentelyetäisyyttä, jolloin harvennusvoimakkuus laskee edettäessä kauemmaksi ajouralta. Puunkorjuun tuottavuuden ja puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi jätetään ensiharvennuksessa ajourien välimaastoon käsittelemätön vyöhyke, johon toisessa harvennuksessa ajoura avataan. Toisessa vyöhykeharvennuksessa ei käsitellä ensiharvennuksessa avatun ajouran lähialuetta, sillä se on jo ensiharvennusvaiheessa harvennettu myöhemmän harvennuksen jälkeiseen tavoitetiheyteen. Aika- ja tuotostutkimus toteutettiin vertailevana aikatutkimuksena, jossa mukana oli kaksi vaihtoehtoista vyöhykeharvennusta ja vertailu toteutettiin harvennusmallin mukaiseen harvennustapaan. Ajouravälit vyöhykeharvennuksilla olivat 24 m sekä 30 m ja harvennusmallin mukaisella 20 metriä. Vyöhykeharvennuksissa kolmannes ajouravälistä jätettiin käsittelemättömäksi vyöhykkeeksi. Kaikkiin kolmeen käsittelyketjuun sisältyi ensiharvennus ja toinen harvennus. Tutkimusaineisto kerättiin Ponsse-metsäkonesimulaattorilla, johon luotiin ennakkoleimatut virtuaalileimikot tutkimusasetelman mukaisilla puustoilla. Neljä ammatikseen hakkuukoneella ajanutta koekuljettajaa käsitteli samat työmaat kahdessa osassa. Työskentely videoitiin simulaattorin ruudulta ja mittalaitteelta tallennettiin hakkuun toteumatiedot. Korjuujäljen tarkastelua varten simulaattorista kerättiin jälki-inventointina tieto kosketuksen saaneista puista. Tutkimusaineisto käsitti 48 ajotapahtumaa, joissa kaadettiin yhteensä 3 565 runkoa. Harvennushakkuutyön tuottavuutta selittivät kuljettaja, keskijäreys, harvennustapa sekä kuljettajien kehittyminen tutkimuksen aikana. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan vyöhykeharvennustapa pienensi ensiharvennuksella hakkuutyön tehoajanmenekkiä saman kokoisella rungolla keskimäärin 8 % ja toisella harvennuksella keskimäärin 9 %. Kahden harvennuksen yhdistetty hehtaarikohtainen tuottavuus oli vyöhykeharvennusmenetelmällä 17–21 % korkeampi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmä kasvatti kaadettujen runkojen keskitilavuutta 11–14 %, sillä suurempi osuus rungoista kaadettiin toisessa harvennuksessa. Harvennusmenetelmien välillä työvaiheiden tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi leimikkotasolla siirtymisessä ja hakkuulaitteen eteen tuonnissa. Kuljettajatasolla myös viennin, kaato-siirron ja prosessoinnin tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan leimikoiden välillä. Kosketuspuiden osuus jäävästä puustosta oli ensiharvennusvaiheessa vyöhykeharvennusmenetelmällä 50 % pienempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmän etuna ensiharvennuksella ovat pienempi kosketuspuiden uranvarsitiheys sekä suurempi jäävä puusto ja ajouraväli. Toisessa harvennuksessa ei harvennusmenetelmien välillä ollut merkitsevää eroa puukosketusten esiintymistiheydessä. Poistuma ajourametriä kohden oli vyöhykeharvennusmenetelmän ensiharvennuksessa -6–23 % ja toisessa harvennuksessa 64–111 % suurempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Suurin puutavaran ajouranvarsitiheys oli vyöhykeharvennuksessa 30 metrin ajouravälillä. Maastovaurioiden oletetaan vähenevän poistuman kasvaessa, kun maaperää suojaavan hakkuutähteen määrä lisääntyy. Vyöhykeharvennusmenetelmän jatkotutkimustarpeita todettiin olevan hakkuu- ja lähikuljetustyön maastokokeissa sekä metsikön kehityksen seurannassa käsittelyn jälkeen. Metsikön kehitystä tulisi seurata vaihtoehtoisilla puulajeilla, kasvupaikoilla, puuston tiheyksillä ja tilajakaumalla, jolloin jokaiseen metsikköön voidaan luoda metsätaloudellisesti optimaalinen kiertoaika ja ajouraväli sekä poistuman ja jäävän puuston tiheys eri vyöhykkeillä.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin eri hakkuutapojen vaikutusta puuston kehitykseen ja hiilensidontaan. Tutkimuksessa selvitettiin, eroaako tasaikäiskasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen hiilensidonta toisistaan sadan vuoden aikana, ja miten tasaikäiskasvatetun metsän muutos jatkuvaan kasvatukseen vaikuttaa puuston kehitykseen ja hiilensidontaan sadan vuoden aikajaksolla. Tutkimus perustui Paraisilla sijaitsevan Qvidjan kartanolle perustettuihin metsänkasvatuksen koeruutuihin ja niiden puustotietoihin, jotka kerättiin laserkeilausmenetelmällä vuoden 2023 kesän aikana. Koeruutujen taimet inventoitiin maas-tossa saman kesänä. Koeruutujen kehitys simuloitiin metsämallinnusohjelmistoilla. Lisäksi koeruuduille tehtiin sadan vuoden toimenpidesuunnitelmat. Koeruutujen ensimmäiset hakkuutoimenpiteet suoritetiin helmikuussa 2024. Qvidjan koeruudut muodostuvat neljästä kolmen koeruudun sarjasta. Jokainen sarja sijoittuu yhden metsäkuvion sisälle, ja ne ovat vertailukelpoisia toisiinsa nähden. Sarjoissa koeruutuihin tehtävät hakkuutoimenpiteet arvottiin satunnaisesti. Tutkimus hyödynsi empiiristä mallinnusta pitkän aikavälin metsäsimulaatioiden avulla. Näin voitiin arvioida hiilensidon-nan ja puuston tilavuuden kehitystä sekä kumulatiivisia hakkuukertymiä jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäiskasvatuksen koeruuduilla. Kontrollina toimivat leporuudut, joissa ei tehdä metsänkäsittelytoimenpiteitä. Mallinnukset ja simulaatiot laskettiin sadan vuoden aikajaksolle. Tulokset viittaavat siihen, että tasaikäiskasvatus sitoo koeruuduilla jatkuvan kasvatuksen koeruutuja enemmän hiiltä tarkastellulla sadan vuoden aikajaksolla. Jatkuvan kasvatuksen koeruutujen hiilensidonta oli kuitenkin tasaisempaa kuin tasaikäiskasvatuksessa. Puuston hiilensidonta seurasi kaikilla koeruuduilla puuston tilavuuden kehitystä. Vertailtaessa kumulatiivisia hakkuukertymiä tasaikäiskasvatus tuotti merkittävästi paremman tuloksen vertailujakson aikana. Tuloksissa on kuitenkin epävarmuustekijöitä, jotka on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Simulointilaskelmien metsänkasvatusmallinnukset perustuvat metsänhoitosuosituksiin, ja niissä on pieniä eroavaisuuksia koeruuduissa teh-tävien hakkuuohjeistuksien, toimenpiteiden ajoitusten ja poistumakertymien osalta. Vertailtaessa metsänhoitosuositus-ten mukaisesti eri hakkuutapoja tulokset saatiin näin vertailukelpoisiksi eri metsänkäsittelymuotojen kesken. Jatkuvaa kasvatusta koskevien empiiristen pitkäaikaistutkimusten puuttuessa puuston kehitystä ennustavat mallit ovat vielä kehitysasteella, minkä vuoksi pitkälle vietyjä johtopäätöksiä hiilensidonnasta ja sen eroista metsäkäsittelytapojen välillä pelkästään mallien perusteella on ennenaikaista tehdä. Puuston lähtötilanteen tarkat mittaukset ja hakkuutietojen dokumentointi mahdollistavat tulevaisuudessa puuston käsittelyjen vertailun tehtyihin mallinnuksiin.

Puukaupassa eletään monen syyn seurauksena muutoksen aikaa. Entistä kehittyneempi kaukokartoituspohjainen metsä-varatieto, muuttuva metsänomistajarakenne sekä puun noussut kysyntä antavat mahdollisuuksia kehittää, mutta myös pakottavat muuttamaan puukaupan vakiintuneita menetelmiä. Runkohinnoittelun, eli puutavaralajien katkonnasta riippumaton puun hinnoittelutapa on kasvattanut nopeasti osuuttaan markkinoilla. Samanaikaisesti metsävaratiedon tarkkuus on lisääntynyt uuden laserkeilauskierroksen myötä, ja kilpailu uusiutuvasta puuraaka-aineesta kasvanut sekä energia- että teollisuuskäytössä maailmanlaajuisten megatrendien ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aiheuttaminen maailmankaupan muutosten seurauksena. Metsäkeskus tuottaa avointa metsävaratietoa, joka on saatavissa metsätalouden operatiivisen suunnittelun tueksi erilai-siin metsäjärjestelmiin. Tieto on nopeaa ottaa käyttöön, objektiivista, ajantasaistettua sekä varttuneissa metsissä luotet-tavaa. Tutkimuksessa käytettiin tätä avointa tietoa kuvioina vuoden 2020 ajantasaistetussa muodossa. Referenssiaineiston muodostivat 114 korjuulohkoa, joiden harvennuspoistuman keskijäreys ja puutavaralajijakauma tiedettiin hakkuukoneen mittaustietojen perusteella. Lohkot olivat työn tilaajan, Skogsvårdsföreningen Österbotten rf:n puunkorjuuyhtiön hakkaamia. Tutkimuksessa etsittiin parhaat selittäjät ja luotiin mallit poistuman keskijäreyden ja tukkiprosentin ennustamiseksi metsänvaratiedosta harvennushakkuulla. Lisäksi selvitettiin yllä mainittujen tunnusten ennustettavuus eri järeyksillä. Ennusteiden tilastolliset tunnusluvut laskettiin ja mallien käytännön sovellettavuutta arvioitiin. Tulokseksi saatiin, että etenkin poistuman keskijäreys kyetään ennustamaan jopa suhteellisen vanhasta metsävaratiedosta sen verran tarkasti, että mallien käyttöä voisi kokeilla puunhankinnan operaatioissa. Ennalta tunnetun mukaisesti ennustaminen oli luotettavaa varttuneemmissa puustoissa. Keskijäreyden osalta paras selittäjä oli metsävaratiedon summapuuston keskiläpimitta, johon pohjautuva malli ennusti hakkuussa toteutuneen keskijäreyden alle 10 % suhteellisella ennustevirheellä. Tukkiprosenttia kyettiin ennustamaan vastaavalla tavalla, mutta aineiston vähäisen tukkikertymän vuoksi mallien ennusteet eivät olleet kovinkaan luotettavia. Molempien vastemuuttujien tapauksessa mallien selitysasteet jäivät noin 50 %:n tasolle. Tulokset olivat osittain kuvioittaisen maastoarvioinnin yleisinä pidettyjä virhemarginaaleja parempia, sekä toteuttajasta riippumattomia. Tulokset olivat siten kuitenkin rohkaisevia ja tukevat kaukokartoitetun metsävaratiedon entistä laajempaa soveltamista tulevaisuudessa.

The populations of several birds have declined in Finland and overall, in the boreal zone during the last centuries. There is not only one reason behind this decline in the populations of the birds, because it is a result of many different factors and combinations of these factors. Especially, the nesting success of birds affects the size of the bird population. Artificial nest experiments are commonly used for measuring the nesting success of ground-nesting birds worldwide. Artificial nests are done with eggs of some bird species, and the meaning of this is to mimic the real nests of the chosen ground-nesting birds. Usually, the aim with artificial nests is to figure out the number of predations and the distribution of predator species in the research area. Nowadays artificial nests are often monitored with trail cameras. The credibility and truthfulness compared to the situation of real nests have awakened a lot of discussion among researchers (ex. Skagen et al. 1999, Weldon 2022). Especially, the human scents and subjectivity in the setting stage is believed to decline the credibility and the comparability of artificial nest experiments. This master's thesis, figured out with artificial nests and signposts, does the human scent work as a source of bias in artificial nest experiments. The subjects of this research were decided to be mammal predators because these animals search for food mostly with olfaction. From a scientific perspective, the experienced mammal predator group included both small and medium-sized predators. In this master's thesis, the directions from where the mammal predators came to the experimental setups in relation to where the research came from were analysed. The data of this study was collected from a large area where there is human impact in Finland, during the spring and early summer of 2021. Three kinds of experimental setups were used: experiment nests, control nests and signposts. All experimental setups were monitored with trail cameras during a seven-day period, during this time researchers do not visit the area. The experiment and control nests were made in natural nesting places. Depending on the habitat the nests would have been nests of waterfowl, ring-necked pheasant (Phasianus cochicus) or capercaillie (Tetrao urogallus). The experiment nests were done in the ground by digging as natural nest holes as possible with wood stick, and after this, four pheasant eggs were placed in the nest holes. Control nests were done same way as experiment nests but without any eggs. The signposts were done by setting commercial predator lure made from the scent gland of grey fox (Urocyon cinereoargenteus) with 20cm wood stick to the underside of small flat stone (rain cannot wash the lure away). After this the stick was placed upright next to the stone to spread the smell. The purpose of signposts was to mimic natural territory signs of predators, and to attract predators to the experimental setups. The signposts were made in the same areas as the experiment and control nests. The data consist of 178 experiment nests, 75 control nests and 79 signposts, so in total the data were collected from 332 experimental setups. The modelling of the data was done with R -program and Microsoft Excel. The situation of the first visits (sector analyses) and the survival of experiment nests was analysed by using Generalized linear model (GLM). The situation of all visits was analysed by using G-test (Goodness of Fit). For the analyses, the directions where the mammals came from, were divided into four sector categories. The directions were imagined as a circle around the setup and the circle was divide into four equal-sized sectors (90 degrees each). The sector that the researcher used was always the number one and trail camera was set up in the middle of the sector. There were four most common mammal predators included in the analyses of the directions: raccoon dog (Nyctereutes procyonoides), red fox (Vulpes vulpes), European pine marten (Martes martes) and European badger (Meles meles). This research showed that despite the common beliefs, scent of a researcher does not lead the mammal predators to the experimental setups. According to the results the cues of human scent did not increase the risk of setups found by predators. Neither the passage of time did not change the relation of used sectors in the situation of the first visits. In the situation of first visits mammal predators preferred side sectors (sector two and four) in the experiment nests and signposts, but in the control nests mammal predator did not prefer any sector. There is obvious need of further research because the reason why mammal predators preferred side sectors stayed unclear. The species-specific analyses showed that raccoon dogs, pine martens and badgers arrived in the experimental setups from random directions. However, as expected red foxes were sceptical and avoided the human used sector and the opposite sector three. This research showed that the predatory behaviour of mammal predators is not completely known and there is still need for further research.

Boreaalinen metsämaa on globaalisti tärkeä hiilinielu ja -varasto. Ilmaston muuttuessa on tärkeä oppia tietämään boreaalisen metsämaan hiilivarastoon ja dynamiikkaan vaikuttavat tekijät. Ihminen vaikuttaa osaltaan metsien hiilivarastoon hoitamalla sekä käyttämällä metsäresursseja. Avohakkuu osana jaksollista metsänkasvatusmenetelmää on intensiivisenä metsien käyttötapana herättänyt huolta, koska sen arvellaan vaikuttavan metsämaan hiilivarastoa vähentävästi. Jatkuvan kasvatuksen, jossa metsämaa pysyy jatkuvasti peitteisenä, on ajateltu olevan hellävaraisempi vaihtoehto metsänhoidollisena menetelmänä ja siten vaikuttavan metsämaan hiilivarastoon vähemmän kuin jaksollinen kasvatus. Tässä työssä tarkoituksena oli selvittää, tuottaako jatkuva kasvatus suuremman maaperän hiilivaraston verrattuna jaksolliseen metsänkasvatukseen. Tulosten perusteella tätä ei voitu vahvistaa. Jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelymenetelmillä ei näyttänyt olevan merkittävissä määrin vaikutusta metsämaan hiilen määrään. Tulokset on kuitenkin tehty lähtökohdilta, joissa kaikkia maaperän hiileen vaikuttavia tekijöitä ei ole voitu huomioida, joten tämän opinnäytetyön tuloksien pohjalta ei vielä voida tehdä kovin suuria johtopäätöksiä. Kaikkia metsämaan hiileen vaikuttavia tekijöitä emme vielä edes tunne. Hiilen määrä näyttäisi myös vaihtelevan metsämaassa paikoin suurestikin, ja tämän vaihtelun syyt tulisi selvittää. Tässä tutkielmassa hiiltä mitattiin vain metsämaan pintaosista, orgaanisesta kerroksesta sekä 10 cm syvyydeltä kivennäismaasta. Syvemmällä kivennäismaassa hiiltä saattaa kuitenkin olla yllättävän paljon, ja tähän määrään ja muutoksiin vaikuttavat tekijät olisi myös syytä tutkia, sillä mitä syvemmällä maassa hiili sijaitsee, sitä stabiilimmassa muodossa hiili on. Mikäli jokin metsienkäsittelytoimenpide vaikuttaisi syvällä sijaitsevan hiilen määrään, sen merkittävyys korostuisi entisestään.

Suomen puuntuotannon metsämaasta noin neljännes on turvemailla sijaitsevia suometsiä. 1960- ja 1970-lukujen laajan ojitustoiminnan aikaansaaman puuston kasvunlisäyksen seurauksena ojitetut suometsät alkavat enenevässä määrin olla 2020-luvulla puustoltaan metsätaloudellisesti uudistuskypsiä. Suomalaisessa tasaikäismetsätaloudessa uudistuskypsien metsien osalta yleisesti hyödynnettyjen toimenpiteiden, kuten avohakkuiden, maanmuokkausten ja kunnostusojitusten on kuitenkin todettu aiheuttavan negatiivia ilmasto- ja vesistövaikutuksia turvemailla. Turvemaiden metsätaloudellisen käytön yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden varmistamiseksi tarve vaihtoehtoisten metsänkasvatusmenetelmien aktiiviselle tutkimus- ja kehitystyölle on korostunut viime aikoina. Kaistalehakkuumenetelmää on osittain kaavailtu mäntyvaltaisille rämekohteille avohakkuun korvaajaksi. Kaistalehakkuumenetelmällä tarkoitetaan hakkuumenetelmää, jossa hakkuukohteelle sijoitetaan kaistaleita, jotka hakataan aukeaksi ja vastaavasti väliin jätetään puustoisia kaistaleita kasvamaan ja siementämään avoimeksi hakattuja alueita. Turvemailla kaistalehakkuumenetelmä mahdollistaa vähäisemmän turpeen vedenpinnan tason nousun kuin koko kohteen kattavassa avohakkuussa ja tästä syystä menetelmän ilmasto- ja vesistövaikutusten on ennakoitu olevan maltillisempia kuin avohakkuussa. Tämän tutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa turvemaalla toteutettavan kaistalehakkuun korjuuteknisestä toteutuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin mäntyvaltaisilla rämekohteilla kaistaleen leveyden vaikutusta hakkuutyön tuottavuuteen sekä tarkasteltiin kaistalehakkuun seurauksena syntyvien puustovaurioiden määrää hakkuukaistaleiden viereen jäävillä puustokaistaleilla. Hakkuutyön ajanmenekki- ja tuottavuustasoerojen selvittämiseksi kaistalehakkuumenetelmää tarkasteltiin kolmella eri kaistaleen leveydellä, jotka olivat 10 m, 20 m ja 30 m. 10 ja 20 metriä leveät kaistaleet hakattiin yhdeltä uralta ja 30 metriä leveä kaistale kahdelta 15 metriä leveältä käsittelykaistaleelta. Tutkimusaineisto kerättiin loka- ja marraskuussa 2020 kahdelta rämekohteelta hyödyntäen videointityökaluja ja hakkuukonedataa. Kaistalehakkuuta tarkasteltiin kolmen kokeneen hakkuukoneenkuljettajan työskentelyn perusteella. Aikatutkimusaineiston koko oli yhteensä 3562 runkoa ja yli 30 tuntia videoitua kaistalehakkuutyöskentelyä. Kaistalehakkuun ajanmenekkiä tarkasteltiin työvaihekohtaisen kelloaikatutkimuksen periaatteita hyödyntäen. Tulosten perusteella käsittelyleveydellä ei ollut suurta vaikutusta hakkuutyön ajanmenekkiin ja tuottavuustasoon. 15 metriä leveällä käsittelykaistaleella hakkuutyön tehotuntituottavuuden todettiin olevan 1 % suurempi kuin 20 metriä leveällä kaistaleella ja 3 % suurempi kuin 10 metriä leveällä kaistaleella käsiteltävän rungon koon ollessa sama. Yksittäisistä työvaiheista siirtyminen ja hakkuulaitteen vienti kaadettavalle rungolle olivat työvaiheita, joiden ajanmenekki selkeimmin erosi käsittelyleveyksien välillä. Kaistalehakkuun keskimääräinen tehotuntituottavuus oli eri käsittelyleveyksillä 39,8–41,0 m³/h käsiteltävän rungon koon ollessa 365 dm³. Tulosten perusteella puustovaurioiden määrä oli vähäinen kaistalehakkuussa. Kaistalehakkuun seurauksena vaurioituneiksi todettiin vain 2,6 % kuuden metrin etäisyydellä hakkuukaistaleen reunasta sijainneista vieruspuista. Puustovauriokoealoilta lasketun runkoluvun perusteella tämä on noin 12 vaurioitunutta runkoa hehtaarilla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella kaistalehakkuumenetelmä on hakkuutyön tuottavuustason ja vähäisen puustovaurioriskin perusteella erittäin varteenotettava menetelmä mäntyvaltaisilla rämekohteilla. Turvemaalla toteutettavan kaistalehakkuun osalta aikaisempia tutkimuksia on todella vähän ja siihen tietotarpeeseen tämä tutkimus tuo lisäystä. Kaistalehakkuumenetelmä tulee mitä todennäköisimmin yleistymään tulevaisuudessa ojitettujen suometsien hakkuumenetelmänä, varsinkin jos sitä hyödyntämällä suometsien käytön negatiivisia ilmasto- ja vesistövaikutuksia saadaan vähennettyä.

This research will study commercial field students' relationship with nature and how it affects their sense of responsibility. The aim is to find out what the students' relationship with nature is like, whether it has a connection to a sense of responsibility and whether the background factors have an effect on the relationship with nature. The issue is topical, as life on Earth is threatened by many environmental problems, such as climate change, the loss of biodiversity and the over-consumption of natural resources. As a result of urbanization, people can somehow become estranged from nature. We need more information about the background factors of our relationship with nature and the connection with a sense of responsibility. Maybe that will help us to maintain our relationship with nature and take responsibility for our environment. Based on previous research, it seems that the more distant a person experiences nature, the less he appreciates it and wants to take care of its well-being. The relationship with nature is always a subjective experience; an individual experiences his relationship with nature differently depending on the experiences, feelings and attitudes towards being in nature and towards it.In the study, I used the Nature Relatedness (NR) Scale to measure the nature relationship. Responsibility refers to a person's responsibility for the effects of his or her actions on, for example, the environment and society. This study focuses on a sense of responsibility; how a person feels responsible. The sense of responsibility was measured with the Responsibility scale (RS). The study was carried out in collaboration with the Ruralia Institute of the University of Helsinki. The data was collected in the autumn 2020. Students were told that the purpose of the survey was to research their relationship with nature and their views on the use of state hiking areas and national parks. Data was collected from 246 Finnish business schools students with the electronic survey. In the analysis of the data, the average sum variables were created from the responses of the survey in order to obtain figures describing the nature relatedness and responsibility for each respondent. The correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility was then examined using linear regression. Background variable analyzes were performed using the Mann-Whitney U test and cross-tabulation. The study found a positive correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility, making students with a stronger nature relatedness also feel more responsible. Background variable studies revealed that women have a slightly better level of nature relatedness than men. In addition, respondents born before the 1990s were found to have a higher level of nature relatedness. However due to the small number of respondents in older age groups, no more precise conclusions could be drawn. The results are similar to those obtained in previous environmental studies. Although a correlation was found between the nature relatedness and the sense of responsibility, the sense of responsibility does not necessarily tell anything about responsible behavior. New ways should be found to explore the connection bet-ween the sense of responsibility and behavior towards nature. More information would also be needed on how various background factors, such as childhood residence, will affect on the relationship with nature. As people's relationships with nature develops throughout life, information on the cause-and-effect relationship between nature relatedness and responsibility could be used even more in the environmental education of not only children but also adults, too.