Browsing by Title
Now showing items 1745-1764 of 4203
-
(Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2012)Keski-Pohjanmaan Kaustisen-Ullavan alueella on yli 400 km2:n laajuinen pegmatiittikenttä, josta on tähän mennessä löydetty 16 spodumeenipitoista pegmatiittiesiintymää. Tutkielmassa vertaillaan Heikinkankaan, Leviäkankaan, Läntän, Outoveden, Päivänevan ja Syväjärven pegmatiittiesiintymien sekä alueen granitoidien geokemiaa. Kaustisen-Ullavan alue kuuluu Keski- ja Länsi-Suomen paleoproterotsooiseen, 1.95 1.89 Ga ikäiseen svekofenniseen saarikaarikompleksiin, joka sijaitsee Fennoskandian kilven keskiosissa. Alueen geologiset pääyksiköt koostuvat Keski-Suomen granitoidikompleksin reunaosista sekä tätä ympäröivästä Pohjanmaan liuskevyöhykkeestä, jota noin 1.79 Ga ikäiset spodumeenipegmatiittijuonet leikkaavat. Pegmatiittien päämineraalit ovat spodumeeni, albiitti, kalimaasälpä, kvartsi ja muskoviitti. Suurempien esiintymien pääjuonet ovat 200 500 m pitkiä ja leveimmillään 25 m. Esiintymät luokitellaan petrogeneettisessä luokittelussa LCT- eli Li-, Cs- ja Ta-rikastuneeseen orogeeniseen pegmatiittiperheeseen sekä geologisessa luokittelussa rare element- eli harvinaisten alkuaineiden REL-pegmatiittiluokkaan ja sisäiseltä rakenteeltaan suhteellisen homogeeniseen albiittispodumeenityyppiin. Pegmatiitit ovat koostumuksiltaan peralumiinisia ja graniittisia. Esiintymien keskimääräiset Li2O-pitoisuudet ovat 0.68-1.07 %, jotka vastaavat noin 9.7-15.5 %:n spodumeenipitoisuuksia. Tärkeimpien hivenalkuaineiden pitoisuudet vaihtelevat tutkituissa esiintymissä seuraavasti: Rb = 330−860 ppm, Cs = 49−57 ppm, Be = 50−124 ppm, Ta = 17−89 ppm ja Nb = 20−84 ppm. Esiintymissä on selkeitä systemaattisia eroja differentiaatioasteen mittareissa, kuten K/Rb-, Sr/Rb-, K/Cs-, Nb/Ta-, Fe/Mn- ja Al/Ga-suhteissa, joiden perusteella Outoveden ja Läntän esiintymät ovat vertailluista esiintymistä kemiallisesti kehittyneimpiä ja Syväjärven ja Heikinkankaan esiintymät vähiten kehittyneitä. Leviäkankaan ja Päivänevan esiintymät asettuvat geokemiallisessa vertailussa näiden esiintymien välille. Globaalissa geokemiallisessa vertailussa esiintymät ovat koostumukseltaan tyypillisiä albiittispodumeenityypin pegmatiitteja. Alueellisessa vertailussa pegmatiiteissä ei näy merkkejä systemaattisesta koostumusvaihtelusta. Myös pegmatiittien sisäinen koostumusvaihtelu on pääosin epäsystemaattista, mutta Outoveden pegmatiittien muskoviitti- ja spodumeenipitoisissa osissa on systemaattisia eroja K2O-, Rb-, Nb- ja Ta-pitoisuuksissa. Outoveden juonten muskoviittipegmatiiteiksi muuttuneet reunaosat saattavat viitata teksturaaliseen kompleksisuuteen , jollaista ei muissa esiintymissä ole. Koostumuksensa, rakenteensa, kokonsa ja sijaintinsa perusteella kaikkein todennäköisin pegmatiittien lähdegranitoidi on pegmatiiteista etelässä sijaitseva Kaustisen pegmatiittigraniitti, jonka ikää ei tunneta. Pegmatiittiesiintymien keskimääräiset litiumpitoisuudet vaikuttavat kasvavan Kaustisen pegmatiittigraniitista etäännyttäessä, millä saattaa olla merkitystä malmietsinnän kannalta. Läntän pegmatiitit saattavat sijaintinsa ja geokemiallisten piirteiden (korkea TiO2-pitoisuus, alhainen P2O5-pitoisuus, korkea Nb/Ta-suhde sekä alhaiset Al/Ga- ja A/CNKL-suhteet) perusteella olla osa erillistä pegmatiittiryhmää erotuksena viiden muun esiintymän muodostamasta Kaustisen pegmatiittiryhmästä.
-
(2018)Even though levels in walking and cycling to school in Finland are high when compared internationally, the level of active travel to school has decreased over the past decades. Meanwhile, decreases in children’s physical health and independent mobility worry researchers and policymakers worldwide. Various factors affect the decision-making regarding the means of transport to school; however the physical length and the perceived safety of the trip, by especially the parent but also the child, are seen as important factors. This master’s thesis examines the active accessibility of elementary schools in the Finnish city of Turku. The analysis is based on modelled school trips representing the shortest potential school trip via the walkable road network. Active accessibility is measured through the physical length of the potential school trip and examined against hotspots created of points representing perceived insecurity among school children. In addition to examining the current situation based on the current pupils’ home addresses and school network, this thesis aims to shed light on the future based on current development aims, projects and predictions concerning the school network, transportation systems and population. Accessibility research has been criticized for lacking contextual foundations. This thesis aims to build an adequate background for inspecting active accessibility of schools from the viewpoint of children’s active travel. This thesis also experiments using perceived insecurity as a measure of accessibility, which to my knowledge has not been done before. In addition, the thesis aims to contribute to the field of children’s geography. The methods used were based on analyses within geographical information systems. Modelled school trips were created using pupils’ home addresses as starting points and their school’s address as end points. The routing was done through calculated shortest paths in the OpenStreetMap road network, which was classified based on the walkability of road segments. The lengths of the modelled school trips were calculated and examined for each school through classification. The classification used was based on active travel thresholds appearing in literature. 1500 meters was used as the threshold of walkable distance, and 3000 meters for travelling by bike. The modelled school trips were also examined through overlay analysis with a layer containing hotspots of the children’s perceived insecurity in Turku. The hotspot layer was created by calculating the density of points expressing the pupils’ perceived fear and insecurity around their schools and on their school trips. The results show that over 80 % of the examined pupils (n=4,779) live within a 3-kilometer active travel distance to school via walkable road segments. However, there appeared great differences between different schools concerning the lengths of pupils’ school trips and the perceived insecurity around school and school trip environments. The perceived insecurity was concentrated around the center of Turku as well as the school areas. However, the reasons for these emotions were not examined due to the scale of this study. The future of active accessibility of schools in Turku seems likely to improve, provided that the current development and planning aims and projects are carried through. Especially plans concerning the improvement of walking and bike routes may result in shorter routes to school and improving perceived security. The future development of family locations is always problematic and hard to assess due to changing residential expectations and desires. There emerged many demands for further research and development concerning the materials and methods used, and the results that have arisen in this thesis. For one, more road network data is needed for researching of walking and bicycling environments. Secondly, accessibility should be further studied from the children’s point of view. Also, perceived insecurity should be further examined as an influence on accessibility. As the obtained emotion data was not examined other than in the form of a hotspot layer, the perceived insecurity data should be examined more closely as it included specific and significant information on reasons why children are feeling insecure in their every-day environments. Especially when planning pursues to develop sustainable and health-promoting environments, cities and communities should investigate and deepen their knowledge of factors restricting active travel in every population group. The goals of a safe, healthy and sustainable city are all intertwined. The development of walking and bicycling conditions might play a role in achieving these goals, in addition to making cities more lively and comfortable for all inhabitants, irrespective of the demographic group.
-
(2014)Suomalainen maaseutu elää muutoksen aikaa: entinen alkutuotannon alue on saanut uusia merkityksiä asumisen, tuotannon ja kuluttamisen alueena. Samalla hevosharrastus ja -yrittäminen sekä hevosten lukumäärä kasvavat edelleen etenkin naisten ratsastusharrastuksen lisääntyvän suosion myötä. Tutkielmassa kuvataan maaseudulle muuttaneiden hevosyrittäjänaisten tilannetta feministisen maaseutumaantieteen taustoittamana. Tutkielman tavoitteena on selvittää hevosyrittämisen muotoja ja motiiveja sekä naisten kokemusta maaseudusta yritysympäristönä ja hevosyrittäjyyden erityisiä merkityksiä naisille itselleen. Tutkimusalueena on kantahämäläinen Loppi, joka on tyypillistä kaupungin läheisyyteen sijoittuvaa, muuttovoittoa saanutta maaseutualuetta. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Sähköpostikyselyllä saatiin kahdeksalta hevosyrittäjänaiselta vastaukset sekä teemahaastatteluilla neljältä heistä syventävää aineistoa. Vastaajat ovat löytäneet 2000-luvulla Lopelta alkutuotannolta vapautuneita pientiloja, joilla on mahdollista harjoittaa monipuolisesti hevosyrittämisen eri muotoja. Yrittämiseen johtaa oma aiempi hevosharrastus. Tämän tutkielman hevosyrittäjät kokevat itsensä vapaiksi ja mieltävät yrittämisen harkiten valituksi ja toivotuksi elämäntavaksi. Yrittämisen motiivit eivät liity ensisijaisesti liiketaloudellisiin tuottotavoitteisiin, vaan elämänlaatutekijöihin. Yrittäminen tapahtuu sosiaalisessa verkostossa, jossa tärkeimmät kumppanit ovat oma puoliso, naapurit ja asiakkaat. Usealle yrittäjälle juuri asiakassuhteissa tapahtuva onnistunut vuorovaikutus on keskeistä ja palkitsevaa. Maaseutuympäristö mahdollistaa hevoselämäntavan ja maaseudun tarjoamaa tilaa, rauhaa ja luontoa arvostetaan. Maaseudun tulevaisuus aiheuttaa huolta tällä kaupungin läheiselläkin maaseutualueella. Hevosyrittäjät kokevat toimintansa olevan merkityksellistä maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi ja kulttuuriperinteen säilyttämiseksi, vaikka tiedostavat, että kaikki eivät toimintaa arvosta tai voivat pitää sitä jopa ympäristölle haitallisena. Tämän tutkielman hevosyrittäjänaiset luovat kuvaa elämäntapavalinnan tehneestä yksilöstä, joka arvostaa itseään, työtään ja maaseutuympäristöä. Nämä naiset tuovat uusia sävyjä perinteisesti ja vielä nykyäänkin usein patriarkaalisena pidettyyn maaseutuympäristöön.
-
(2015)Työssä esitellään aluksi suoristuvan polun määritelmä ja sen erikoistapaus kaari. Näitä käsitellään sen jälkeen yhteisesti käyränä. Tätä käyrää pitkin määritellään käyräintegraali. Käyräintegraalille todistetaan sen jälkeen lauseita, joita tarvitaan jatkossa. Käyristä muodostetaan joukkoja, joita kutsutaan käyräperheiksi. Tämän jälkeen muodostetaan Borel-kuvauksista joukkoja, joilla jokaisen kuvauksen integraali jokaisen käyräperheen käyrää pitkin, on arvoltaan vähintään yksi. Tämän kuvausjoukon kuvaukset riippuvat ainoastaan käyräperheen käyristä. Tästä kuvausjoukosta saadaan muodostettua käyräperheen moduli. Huomataan, että tämä moduli on ulkomitta käyräperheiden avaruudessa ja lasketaan modulin arvo muutamissa helpoissa esimerkkitapauksissa. Lopulta määritellään ACL^p kuvaukset ja K_O-epäyhtälö. Nämä kaikki tiedot yhdistämällä saadaan muodostettua Fugleden lause ja todistus sille.
-
(2019)Tässä tutkielmassa käsitellään tapaustutkimuksen kautta käytettävyyttä ja tutkitaan, miten se voidaan huomioida koko ohjelmistokehitysprosessin ajan. Tutkielman kontekstissa käytettävyys tarkoittaa sitä, kuinka tarkasti, tehokkaasti ja miellyttävästi tietty käyttäjä voi määritellyssä käyttökontekstissa käyttää järjestelmää saavuttaakseen tavoitteensa. Käytettävyys mittaa järjestelmän laatua ja hyödyllisyyttä ja siihen panostaminen on ohjelmiston onnistuneisuuden kannalta tärkeää. Tutkielman kohteena oli keskisuuri suomalainen ohjelmistopalveluita tarjoava yritys. Kohdeyrityksen projektit olivat ensimmäisessä vaiheessa pääasiassa 1-5 ohjelmistokehittäjän MVP (\textit{Minimum Viable Product}) -projekteja, mikä tarkoittaa, että niissä pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman nopeasti asiakkaan kannalta kaikkien oleellisimmat ominaisuudet. Yritys halusi tietää, miten hyvin käytettävyys tällä hetkellä huomioidaan yrityksen projekteissa ja miten siihen voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota. Motivaationa oli myös käytettävyyden viestintä eri sidosryhmille, kuten asiakkaalle. Tutkimuksen tutkimusongelmaksi muodostui: ”Miten käytettävyys voidaan tuoda kaikille sidosryhmille näkyväksi koko ohjelmistokehitysprosessin ajan?” Tutkimus jakautui kahteen osaan, jossa ensimmäisessä selvitettiin haastattelututkimuksen kautta, millaisia yrityksen nykyiset ohjelmistokehitykseen liittyvät käytänteet ovat, ja millä tavalla käytettävyys niissä otetaan huomioon. Litteroidut haastattelut ja muu aineisto käytiin läpi Grounded Theoryn analyysimenetelmillä avoin ja aksiaalinen koodaus. Tulosten perusteella käytettävyyteen ei kiinnitetty yrityksessä erityistä huomiota, vaan se huomioitiin muun käyttöliittymätyön ohessa ilman ohjeistuksia. Haastatellut kehittäjät pitivät käytettävyyttä tärkeänä mutta kokivat, ettei siihen anneta tarpeeksi aikaa ja ettei siihen ole olemassa virallista prosessia. Käytettävyystestauksen puuttuessa ei ollut varmuutta siitä, millaisia lopulliset ohjelmistot olivat käytettävyydeltään. Projektijohtajat painottivat, että käytettävyyteen panostamista on haastavaa perustella asiakkaille projektien pienen koon ja rajatun käyttäjäkunnan vuoksi. Käytettävyydestä ei yleensäkään juuri keskusteltu asiakkaiden kanssa. Tutkimuksen toisessa osassa näihin ongelmakohtiin tartuttiin suunnittelututkimuksen kautta. Suunnittelututkimuksessa yrityksen ongelmaan rakennetaan ratkaisuartefakti sen tiedon pohjalta, mitä kohdeyrityksestä tiedetään ja toisaalta mitä kirjallisuudessa aiheesta sanotaan. Tässä tutkielmassa artefakti oli opasvihko, johon koottiin haastateltavien mainitsemia käytettävyyden huomioimisen menetelmiä ja lajiteltiin ne eri lukuihin sen mukaan, missä kohtaa ohjelmistokehitysprojektia niitä kannattaa käyttää. Oppaan tarkoituksena oli tuoda käytettävyys näkyväksi paitsi yrityksen työntekijöille myös asiakkaille. Haastattelututkimuksen perusteella on tärkeää, että asiakkaalle kerrotaan käytettävyyden tärkeydestä projektien alussa ja että hänelle selitetään selkeästi, millä eri tavoin käytettävyyttä voidaan parantaa projektin eri vaiheissa. Lisäksi on tiettyjä vaiheita, jotka tulisi aina ottaa huomioon, jos hyvään käytettävyyteen halutaan pyrkiä. Tämän tutkimuksen perusteella mahdollisesti tärkeimpiä näistä ovat loppukäyttäjän tarpeiden hyvä hahmottaminen ja osallistaminen. Oppaalle tehdyn evaluoinnin perusteella nämä ja muut käytettävyyteen vaikuttavat menetelmät tulevat sekä yrityksen että sen asiakkaiden tietoon, jos opas saadaan integroitua yrityksen käytänteisiin. Jos opasta hyödynnetään projektin vaiheiden suunnittelussa alusta alkaen, tulee käytettävyys huomioitua läpi projektin siten, että kaikki osanottajat sen ymmärtävät. Oppaan suunnittelupäätökset ja evaluointitulokset on kuvattu tutkielmassa siten, että niistä on hyötyä vastaavissa tilanteissa, joissa käytettävyyden huomioimista halutaan kehittää.
-
(2012)Tutkielmassa esitellään muutama käytettävyyden arviointimenetelmä. Esitellyistä menetelmistä kahta käytetään arvioimaan Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen pro gradu tutkielman aloittamiseen liittyvien verkkosivujen käytettävyyttä. Ensimmäinen arviointiin käytettävä menetelmä on heuristinen läpikäynti. Menetelmä on yhdistelmä heuristista arviointia ja kognitiivista läpikäyntiä, ja sen avulla arvioija voi tutkia järjestelmän käytettävyyttä testitapausten, heuristiikkalistan ja ajatuksen keskittävien kysymysten avulla. Toinen arviointiin käytettävä menetelmä on käytettävyystestaus. Menetelmää varten valittiin kolme testikäyttäjää, jotka suorittivat testitehtäviä niihin liittyvillä verkkosivuilla. Testin ohjaaja tarkkaili tehtävien suorittamista ja teki muistiinpanoja havaituista ongelmatilanteista. Käytettävyyden arvioinnin tekniikoilla havaittiin kolme käytettävyysongelmaa, jotka havaittiin sekä heuristisessa läpikäynnissä että käytettävyystestauksessa. Lisäksi heuristisen läpikäynnin tuloksena havaittiin kaksi väärin tunnistettua käytettävyysongelmaa, joita testikäyttäjät eivät kohdanneet käytettävyystestauksessa. Löydetyistä todellisista käytettävyysongelmista yksi oli tasoltaan vakava ja kaksi keskivakavia. Väärin tunnistetut käytettävyysongelmat olivat tasoltaan keskivakava ja ei-vakava. Tutkielman lopputuloksena vertailtiin edellä mainittujen kahden menetelmän tuloksia ja laadittiin ratkaisuja löydettyihin käytettävyysongelmiin.
-
(Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2008)Tutkielmassa vertaillaan kahta käyttöliittymien arviointimenetelmää, käytettävyystestausta (usability testing) ja käyttöliittymän läpikäyntiä (pluralistic usability walkthrough). Vertailu tehdään tutkimalla kummallakin menetelmällä samaa käyttöliittymää, opettajien kurssinhallintatyökalua OpeOodia. Arvioinneissa käytettävät testitehtävät perustuvat haastatteluilla selvitettyihin todellisiin käyttötilanteisiin. Käyttöliittymän ongelmat luokitellaan käytettävyystekijöiden ja vakavuuden mukaan. Ongelmat esitetään myös näytöittäin. Työssä etsitään menetelmillä löytyvien ongelmien eroja ja pohditaan syitä niihin. Tutkimuksen perusteella menetelmät näyttävät täydentävän toisiaan, käyttöliittymän läpikäynnillä saadaan yksityiskohtaista tietoa käsitellyistä näytöistä, mutta käytettävyystestauksella voidaan tutkia suurempi osa järjestelmästä.
-
(2016)Suomessa syntyy vuosittain noin 65 tonnia käytettyä ydinpolttoainetta. Suunnitelmien mukaan tämä jäte loppusijoitetaan Olkiluodon ydinvoimalan alueelle noin 450 metrin syvyyteen louhittavaan ONKALO-loppusijoitustilaan. Loppusijotustilan rakenne pohjautuu ruotsalaiseen KBS3-loppusijoitusratkaisuun. Loppusijoitusratkaisussa keskeisessä osassa on moniesteperiaate: heikosti veteen liukeneva polttoaine, kupariset korroosiota kestävät polttoainekanisterit, bentoniittisavi sekä kallioperä. Merkittävin aineensiirtoa aiheuttava ilmiö kallioperässä on pohjaveden virtaus kallioperän murrosvyöhykkeissä. Diffuusion ansiosta osa pohjaveteen liuenneesta aineksesta kulkeutuu ehyeen kallioperään, jossa konvektiiviset aineensiirrot ovat huomattavasti murrosvyöhykkeitä heikompia. Tälle ilmiölle on rakennettu laboratorio-oloissa analogia: WPDElab 3 -mittausjärjestely. WPDElab 3 -mittausjärjestelyssä kivisen kairasydännäytteen pinnalle synnytetään hidas vesivirtaus. Kiven toiseen päähän injektoidaan lyhyt pulssi radioaktiivista monotritioitua vettä (HTO). Tämän jälkeen pulssi alkaa muuttamaan muotoaan konvektio-diffuusio -yhtälön mukaisesti. Kiven toisesta päästä kerätään näytteenvaihtajaa käyttäen vettä, jonka HTO-pitoisuus mitataan nestetuikelaskurilla. Kun ulos tulevan veden HTO-pitoisuus piirretään ajan funktiona, saadaan aikaan pulssin läpäisykäyrä. WPDElab 3 -mittausjärjestely mallinnettiin Finite Element menetelmään perustuvalla kaupallisella COMSOL Multiphysics -ohjelmistolla. Erityistä haastetta simulointiin aiheutti kivisen kairasydännäytteen pinnan rosoisuus sekä kairaustekniikasta aiheutunut pintakerroksen rikkonaisuus. Näitä molempia ilmiöitä kyettiin mallintamaan asettamalla kairasydännäytteen pintakerrokseen sen ehyttä keskiosaa suurempi diffuusiokerroin. Diffuusiokertoimen kertaluokaksi kairasydännäytteen keskiosille saatiin 10^(-15) m^(2)/s. Tulos on yhtenevä muiden WDPE-mittausten kanssa (toistaiseksi julkaisematon aineisto).
-
(2018)Virtuaalitodellisuuslaitteistoja on ollut olemassa jo pitkän aikaa, mutta niiden korkea hinta ja monimutkaisuus ovat aiheuttaneet sen, että niitä on käytetty ainoastaan joissain erityistehtävissä. Nyt kuitenkin uudet kuluttajahintaiset virtuaalitodellisuusvisiirit ovat tuoneet ne kaikkien saataville, ja laadukkaiden virtuaalitodellisuusohjelmistojen kehitykselle on enemmän tarvetta kuin aiemmin. Tässä Pro gradu tutkielmassa tutkitaan, miten yhdistämällä käyttäjäkeskeisiä menetelmiä virtuaalitodellisuuksien kehitykseen, voidaan parantaa virtuaalitodellisuusohjelmistojen käyttöliittymien laatua ja käytettävyyttä. Tutkielma käy lisäksi läpi mitä virtuaalitodellisuusohjelmistojen kehittämisen erityispiirteistä tiedetään, ja miten ne on otettu huomioon eri ohjelmistoja kehittävillä tahoilla ohjelmistoja kehitettäessä. Tutkimus suoritetaan tekemällä kirjallisuuskatsaus käyttäjäkeskeisen suunnittelun ja virtuaalitodellisuuksien tutkimukseen. Valittuja lähteitä analysoidaan tämän jälkeen tutkimuskysymysten kautta. Akateemisen tutkimuksen lisäksi etsittiin ohjelmistoteollisuuden kokemuksia projekteista, joissa virtuaalitodellisuuskäyttöliittymiä on suunniteltu, ja käytiin läpi mitä niiden suunnittelusta tiedetään sitä kautta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että käyttäjäkeskeistä suunnittelun ja virtuaalitodellisuuksien yhdistämistä ei ole tutkittu paljon. Kuitenkin monet käyttäjäkeskeiset suunnittelu- ja testausmenetelmät, joita yleisesti sovelletaan, soveltuvat myös virtuaalitodellisuuksien kehittämiseen. Kirjallisuuden perusteella käyttäjäkeskeisen suunnittelun tuominen mukaan kehitysprosessiin parantaa ohjelmistojen laatua ja käyttäjäkokemusta. Virtuaalitodellisuuskäyttöliittymiä suunnitellessa on kuitenkin tärkeää huomioida lisäksi näiden käyttöliittymien erityispiirteet, erityisesti hyödyntää olemassa olevaa tietoa niiden toteuttamisen haasteista.
-
(2017)Pro gradu –tutkielman aiheena on käyttäjäkeskeinen pelillistämisprosessi, jossa artefakti ja siihen liityvät pelielementit rakennetaan iteratiivisesti, inkrementaalisesti ja käyttäjäkeskeisesti. Tutkielmassa perehdytään neljään osa-alueeseen: mitä pelillistämisellä tarkoitetaan, mitkä ovat käyttäjäkeskeisen pelillistämisprosessin vaiheet, mitä pelillistämisellä pyritään saavuttamaan sekä miten pelillistetyn artefaktin tulisi muuttuu ajan mittaan. Käyttäjäkeskeisen pelillistämisprosessin avulla pyritään rakentamaan sellaisia ratkaisuja, jotka täyttävät liiketoiminnalliset vaatimukset, sopivat ei-peli kontekstiin ja täyttää käyttäjien tarpeet. Pelielementtien avulla pyritään synnyttämään käyttäjissä positiivisia tunteita ja sitä kautta tekemään pelillistetyn artefaktin käytöstä sisäisesti motivoivaa. ACM Computing Classification System (CCS): HCI design and evaluation methods → User models Interaction design process and methods → User centered design Law, social and behavioral sciences → Psychology Personal computers and PC applications → Computer games
-
(2019)Digitaalisten pelien kehitys on monipuolinen ala, johon sisältyy monia komponentteja. Yksi näistä komponenteista on visio, eli kehittäjien näkemys siitä, minkälaista lopputuotetta he ovat tekemässä. Alustava visio muodostetaan jo projektin alkuvaiheilla ja sitä parannellaan iteratiivisesti projektin edetessä. Yksi tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa vision muutoksiin on käyttäjätutkimusten aikaansaannokset. Digitaalisilla peleillä on kuitenkin muusta ohjelmistotuotannosta poikkeavat tavoitteet käyttötarkoitukseen ja käytettävyyteen liittyen, joten perinteiset käyttäjätutkimusmenetelmät eivät välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Käyttäjätutkimus peleissä onkin suhteellisen nuori ala, joka tarjoaa useita keinoja tutkia pelikokemusta. Käytössä on kuitenkin vain muutama. Käyttäjätutkimuksen aikaansaannokset eivät välttämättä sovi yhteen olemassa olevan vision kanssa ja suurten muutosten tekeminen projektin loppupuolella voi olla hankalaa. Lisäksi jatkuvien muutosten tapahtuessa visio voi unohtua tai pirstaloitua, jolloin lopputuotteen laatu kärsii. Tämän vuoksi kehittäjien tietotaito ja hyvä kommunikaatio kehitys- ja laadunvalvontatiimien välillä ovat välttämättömiä tasapainoisen yhteistoiminnan ja pelien kannalta parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.
-
(2020)Ketterien menetelmien käyttö on yleistynyt ohjelmistotuotannossa. Niiden vahvuutena on kyky reagoida nopeasti muutoksiin. Ketterien menetelmien tavoitteena on tuottaa laadukkaita, toimivia ohjelmia asiakkaalle nopeasti ja kustannustehokkaasti. Käyttäjäkokemus on noussut samaan aikaan tärkeäksi laatuominaisuudeksi ja sitä pidetään keskeisenä tekijänä onnistuneen ohjelmiston luomisessa. Onnistunut käyttäjäkokemus on yksi tärkeimpiä menestyvän ohjelmiston edellytyksiä. Yhdistämällä ketterät menetelmät ja käyttäjäkokemus toisiinsa hyödytään molempien vahvuuksista. Ongelmana on, etteivät ketterät menetelmät ota kantaa siihen, miten käyttäjäkokemus yhdistetään niiden prosesseihin. Käyttäjäkokemuksen menetelmät eivät myöskään sovi suoraan sellaisenaan ketteriin menetelmiin. Tässä tutkielmassa selvitettiin kirjallisuuskatsauksen keinoin miten käyttäjäkokemus voidaan yhdistää ketterään ohjelmistokehitykseen. Lisäksi selvitettiin, miten prosesseja yhdistetään toisiinsa, millaisia menetelmiä ja tekniikoita yhdistämisessä käytetään, millaisia rooleja käyttäjäkokemusasiantuntijoilla on ketterissä tiimeissä ja mitä eroja ja yhtäläisyyksiä menetelmien arvomaailmoissa on. Yhdistämistä tarkasteltiin prosessien, menetelmien, ihmisten- ja sosiaalisten aspektien ja teknologioiden näkökulmista. Näin saatiin kattava kokonaiskuva käytetyistä menetelmistä ja ratkaisuehdotuksista, sekä kuvailtiin laajasti yhdistymiseen vaikuttavia tekijöitä ja ilmiöitä. Tuloksena on monipuolinen kuva käyttäjäkokemuksen ja ketterien menetelmien yhdistämisen haasteista ja niiden ratkaisuista.
-
(2020)Ohjelmistokehityksessä on siirrytty käyttämään pääsääntöisesti ketteriä ohjelmistokehitysmenetelmiä. Samaan aikaan käyttäjäkokemus (UX) nähdään nykyisin ohjelmiston tärkeänä kilpailuetuna. Käyttäjäkokemussuunnittelun yhdistämisessä ketterään ohjelmistokehitykseen on havaittu kuitenkin olevan haasteita. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miksi käyttäjäkokemussuunnittelu tulisi pystyä yhdistämään osaksi ketterää ohjelmistokehitystä sekä mitä haasteita yhdistämisessä on havaittu ja minkälaisia ratkaisumalleja siihen on ehdotettu. Tutkielma suoritettiin tekemällä kirjallisuuskatsaus. Tulosten perusteella havaittiin useita ongelmakohtia. Ketterät ohjelmistokehitysmenetelmät eivät pääsääntöisesti ota kantaa siihen, miten käyttäjäkokemussuunnittelu ja ketterä ohjelmistokehitys tulisi yhdistää. Käyttäjäkokemussuunnittelijoiden ja ohjelmistokehittäjien välinen kommunikaatio ja yhteistyö ei ole riittävän aktiivista. Myös sprintin kesto (1-4 viikkoa) aiheutti käyttäjäkokemussuunnittelijoille haasteita, sillä sprintin kesto koettiin liian lyhyeksi laadukkaaseen käyttäjäkokemussuunnitteluun. Tulosten perusteella käyttäjäkokemussuunnittelijoiden ja ohjelmistokehittäjien välinen laadukas kommunikaatio ja aktiivinen yhteistyö on yhdistämisessä avainasemassa. Käyttäjäkokemussuunnittelulle on myös annettava mahdollisuus kulkea osittain toteutuksen edellä. Tulosten perusteella ei ole yksittäistä ratkaisumallia, joka ratkaisisi kaikki ongelmakohdat, vaan ne muodostavat enemmänkin ”työkalupakin”, josta tilanteen mukaan voidaan valikoida käyttöön sopivimmat keinot.
-
(2020)Käyttöliittymässä ilmenevät ongelmat johtuvat usein vaatimusmäärittelyvaiheen toimista. Ongelmia ilmenee, kun vaatimuksissa ei ole otettu huomioon kaikkia keskeisiä käyttäjien tehtäviä ja niihin liittyviä tavoitteita tai toteutus ei vastaa vaatimuksia. Kun puutteet ja virheet havaitaan varhaisessa vaiheessa, niiden korjaamisesta aiheutuu mahdollisimman vähän ylimääräistä työtä. Vaatimukset ovat usein esitetty abstraktissa muodossa, jolloin niiden merkitystä käytön kannalta on vaikea ymmärtää. Käyttöliittymäkuvien ja -mallien avulla on helpompi selvittää vaatimusten merkitystä käyttäjien ja toteutusratkaisujen kannalta. Varhaisessa vaiheessa aloitettu käyttöliittymäsuunnittelu edesauttaa vaaatimusmäärittelyn virheiden havaitsemista ja mahdollistaa niiden nopean ja edullisen korjaamisen. Suunniteltaessa mahdollisimman tehokkaasti käyttäjien tehtäviä tukevia ohjelmia, tulee ensin selvittää tyypilliset käyttötapaukset ja niihin liittyvät tavoitteet. Tavoitteellisiin käyttötapauksiin perustuvalla suunnittelulla on mahdollista muodostaa objektiivisesti ohjelman toiminnallisuus ja tietosisältö, koska suunnittelu perustuu todellisiin käyttäjien tilanteisiin. Samalla saavutetaan vaikutettavuudeltaan ja tehokkuudeltaan hyvä käyttöliittymä. Käytettäessä konkreettisia käyttötilanteita suunnittelun ja vaatimusten muodostamisessa, on tärkeää, että käyttötilanteet on selvitetty mahdollisimman kattavasti. Jos keskeisiä käyttötilanteita on jäänyt selvittämättä, käyttöliittymä ei välttämättä tue niiden suoritusta.
-
(2015)Käyttöliittymän arviointimenetelmät voidaan jakaa kahteen eri kategoriaan: asiantuntija-arviointeihin ja empiirisiin menetelmiin. Asiantuntija-arvioinnit suorittaa käytettävyysasiantuntija, kun taas empiirisiin menetelmissä tarkastellaan testikäyttäjien tapaa käyttää testattavaa järjestelmää. Tässä tutkielmassa käsitellään kognitiivisista läpikäyntiä, simulointitestausta, käytettävyysläpikäyntiä ja käytettävyystestausta. Näistä menetelmistä kaksi ensimmäistä sijoittuu asiantuntija-arviointeihin ja kaksi jälkimmäistä empiirisiin käyttäjätesteihin. Tutkielmassa vertaillaan, millaisia käytettävyysongelmia arviointimenetelmillä löydetään. Lisäksi tutkitaan sitä, onko yhdellä menetelmällä löytynyttä käytettävyysongelmaa edes mahdollista löytää muilla menetelmillä. Vertailu tehdään suorittamalla kaikki menetelmät samaa testitehtävää käyttäen. Arvioinnin kohteena käytetään Matkahuollon ja VR:n verkkosivustoja. Arviointimenetelmillä löytyneet käytettävyysongelmat jaotellaan opittavuusongelmiin, turhaa kognitiivista työtä vaatineisiin ongelmiin, turhaa mekaanista työtä vaatineisiin ongelmiin, puuttuvaan toiminnallisuuteen liittyviin ongelmiin, tietosisällön aukkoihin liittyviin ongelmiin ja muihin ongelmiin. Työssä arvioidaan, olisiko yksittäinen ongelma mahdollista löytää muilla menetelmillä. Tutkielmassa vertaillaan, millaisia ongelmia löydettiin usealla menetelmällä. Lisäksi työssä käsitellään vain yhdellä arviointimenetelmällä löytyneitä ongelmia. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että arviointiemenetelmillä on omat vahvuusalueensa. Kognitiivinen läpikäynti, käytettävyysläpikäynti ja käytettävyystesti auttavat opittavuusongelmien löytämisessä, kun taas simulointitestauksella voidaan paikantaa pääasiassa turhaan työhön liittyviä ongelmia. Useilla arviointimenetelmillä voidaan löytää samoja ongelmia, mutta kaikilla menetelmillä löydettiin testeissä sellaisia ongelmia, joita ei muiden menetelmien suorituksen aikana kohdattu. ACM Computing Classification System (CCS): Human-centered computing → HCI design and evaluation methods
-
(2018)Eheyttävässä opetuksessa aihesisällöt pyritään liittämään toimivalla tavalla arkielämän konteksteihin. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan eheyttävässä opetuksessa tulee tarkastella todellisen maailman ilmiöitä ja teemoja siten, että opetuksen sisältö ja työtavat mahdollistavat näiden käsittelyn mielekkäinä kokonaisuuksina. Kemian opetuksen osalta korostetaan myös tutkimisen taitojen tärkeyttä osana opetukselle määritettyjä tavoitteita. Opetuksen tulee sen mukaan ohjata oppilasta toteuttamaan kokeellisia tutkimuksia yhteistyössä muiden kanssa sekä mahdollistamaan turvallinen ja johdonmukainen työskentely. Määritellyissä keskeisissä sisällöissä korostetaan turvallisen työskentelyn periaatteita ja perustyötaitoja, jotka antavat pohjan kokeelliselle työskentelylle. Samalla tutkimuksellisuus tukee käsitteiden rakentumista ja tutkimisen taitojen oppimista. Tämä opinnäytetyö on kehittämistutkimus, jossa kehitettiin eheyttäviä aquafaba -aiheisia kokeellisia töitä yläkoulun kemian opetukseen. Kehittämistutkimukseen kuului kaksi sykliä. Ensimmäisessä syklissä perehdyttiin tutkimuskirjallisuuteen ja opetussuunnitelmiin (teoreettinen ongelma-analyysi), tehtiin sisällönanalyysi tarkastelemalla neljää eri yläkoulun kemian oppikirjaa ja yhtä kolmiosaista yläkoulun kemian oppikirjasarjaa (empiirinen ongelma-analyysi I) ja luotiin ensimmäinen versio aquafaba -aiheisista kokeellisista töistä (kehittämistuotos I). Toisessa syklissä kehitettyjä töitä testattiin Helsingin yliopiston Kemianluokka Gadolinissa yhdellä vierailuryhmällä, minkä jälkeen oppilailta kerättiin palautetta e-lomakkeella ja vierailuryhmän opettajaa haastateltiin. Lisäksi ohjaajana tein omia havaintoja testauskerran aikana (empiirinen ongelma-analyysi II). Seuraavaksi tulokset raportoitiin ja tehtiin muutoksia työohjeisiin niiden perusteella (kehittämistuotos II). Tutkimuskysymykset olivat ”Millaisia asioita pitää ottaa huomioon aquafaba -aiheisia kemian oppimateriaaleja tai töitä kehitettäessä?”, ”Millaiset kokeelliset työt mahdollistavat aquafaban integroimisen yläkoulun kemian opetukseen?” ja ”Miten aquafaba soveltuu eheyttävän kemian opetuksen kontekstiksi?”. Kehitettyjen kokeellisten töiden todettiin soveltuvan hyvin käytettäväksi osana proteiinien opetusta yläkoulun kemiassa sekä luovan mahdollisuuden myös laajemmille oppiainerajat ylittäville opetuskokonaisuuksille, joissa yhdistyisi esimerkiksi kemian ja kotitalouden opetus. Kokeelliset työt on saatavilla Helsingin yliopiston Kemianluokka Gadolinin työohjepankissa.
-
(2024)Kemian opetuksen yhtenä suurimpana haasteena on viimeisen 20 vuoden ajan pidetty sitä, että nuoret eivät koe kemian opiskelua heidän oman elämänsä näkökulmasta merkitykselliseksi. Keskeisinä syinä tähän opetusalalla vallitsevaan ongelmaan on esitetty liian laajaksi paisuneita opetussuunnitelmia, irrallisiksi kokonaisuuksiksi jääneitä oppiainesisältöjä, opiskeltavien asioiden riittämätöntä painotusta opetuksessa sekä tiedon siirrettävyyteen liittyviä haasteita. Nämä haasteet ovat johtaneet siihen, että nuoret sitoutuvat heikosti kemian opiskeluun. Yleisesti kuitenkin tiedetään, että kemiaa tarvitaan tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa. Tämän takia on tärkeää, että kemian tietojen ja taitojen osaaminen säilyy ja siirtyy yhteiskunnassa sukupolvelta toiselle. Tämän maisterintutkielman aiheena on kehittämistutkimus beetakaroteenin (β-karoteeni) eristämisestä ja analysoimisesta. Tutkielman tavoitteena on kehittää lukio-opetukseen soveltuvaa opetusmateriaalia, jossa hyödynnetään luonnonaineen eristämisen kontekstia. Tutkimuksen avulla vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten β-karoteenia voidaan hyödyntää kemian kokeellisissa töissä? 2. Miten vitamiineja/β-karoteenia on käsitelty lukion kemian opetukseen suunnatuissa opetusmateriaaleissa? 3. Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita β-karoteenin eristämistä ja analysoimista käsittelevään projektityöhön liittyy kemian opettajien mielestä? Kehittämistutkimus toteutettiin yksiosaisen kehittämissyklin mukaisesti. Tutkielman teoreettisessa ongelma analyysissä tarkasteltiin ensin β-karoteenin kemiaa ja tutustuttiin erilaisten opetusmenetelmien haasteisiin ja mahdollisuuksiin opetuksessa. Empiirisessä ongelma-analyysissä tutkimuksen tarve perusteltiin tarveanalyysin avulla. Tarkasteltavina oppimateriaaleina tutkimuksessa toimivat neljän lukion kemian oppikirjasarjan mukaiset oppikirjat sekä kolme kemian opetusalan tieteellistä julkaisua. Empiirisen ongelma-analyysin jälkeen tutkielmassa siirryttiin opetusmateriaalin kehittämiseen. Tutkielman lopussa kehittämistuotoksen haasteita ja mahdollisuuksia opetuksessa kartoitettiin haastattelemalla yhteensä viittä kemian opettajaa. Tutkimuksen teoreettisessa ongelma-analyysissä havaittiin, että β-karoteeni soveltuu aiheena lukion kemian opetussuunnitelman perusteissa asetettujen keskeisten sisältöjen opiskeluun. Keskeisiä sisältöjä joihin β-karoteenin käsittely voidaan opetuksessa yhdistää ovat liukoisuus, orgaaninen kemia sekä aineiden erotus- ja analyysimenetelmät. Oppikirja-analyysin lähtöoletuksena oli se, että vitamiinien esiasteisiin lukeutuvaa β-karoteenia ei käsitellä paljon lukion kemian oppikirjoissa. Tämän vuoksi tutkimuksessa tarkasteltiin laajemmin, miten vitamiinien aihealuetta on käsitelty lukion kemian oppikirjoissa. Tutkimuksessa havaittiin, että vitamiineja käsiteltiin määrällisesti eniten kirjojen tehtävä- ja teoriaosioiden yhteydessä. Kokeellisten töiden yhteydessä vitamiinien käsittely oli oppikirjoissa huomattavasti vähäisempää. Empiirisen ongelma-analyysin pohjalta tutkimuksessa nähtiin tarve kehittää sellaista opetusmateriaalia, joissa vitamiinien aihealuetta hyödynnetään myös kokeellisissa töissä. Kehitetyn opetusmateriaalin mahdollisuuksina nähtiin muun muassa yhteyksien luominen, monialainen yhteistyö ja kemian tutkimuksessa käytettävien modernien tutkimusmenetelmien esitteleminen oppilaille. Opetusmateriaalin käyttöön liittyviä haasteita olivat resursseihin, työturvallisuutteen ja aikaan liittyvät seikat. Tutkimuksen johtopäätöksenä on se, että vitamiinien aihealuetta käsittelevää opetusmateriaalia on tarpeellista kehittää lisää tulevaisuudessa. Vitamiinit ovat oppilaiden arkielämästä tuttuja yhdisteitä, joita voidaan hyödyntää uusien kemian käsitteiden opiskelussa. Lisäksi aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että ihmisen biologiaan liittyvät aiheet kiinnostavat sekä tyttöjä että poikia.
-
(2017)Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa eheyttävään opetukseen siten, että lukuvuoteen tulee sisällyttää vähintään yksi monialainen oppimiskokonaisuus. Eheyttävällä opetuksella tarkoitetaan asiasisältöjen opettamista mielekkäässä arkielämän kontekstissa. Eheyttämisen tarkoituksena on muodostaa opetettavista asiasisällöistä mielekäs kokonaisuus. Tämä opinnäytetyö on kehittämistutkimus eheyttävää kemian opetusta tukevasta verkkomateriaalista. Kehittämistutkimukseen kuului kaksi sykliä. Ensimmäisessä syklissä perehdyttiin kirjallisuuteen (teoreettinen ongelma-analyysi), tehtiin sisällönanalyysi kahteen yläkoulun oppikirjasarjaan (empiirinen ongelma-analyysi I) ja luotiin sipulin kemiaa käsittelevän verkkomateriaalin ensimmäinen versio (kehitystuotos I). Toisessa syklissä tehtiin kyselytutkimus kemian opettajille ja opettajiksi opiskeleville (empiirinen ongelma-analyysi II), verkkosivustoa kehitettiin kyselyn tulosten perusteella (kehitystuotos II) sekä raportoitiin tulokset. Tutkimuskysymykset olivat 'Millaiselle sipulin kemiaa käsittelevälle materiaalille on tarvetta eheyttävän kemian opetuksen näkökulmasta?', 'Millainen on eheyttävää kemian opetusta tukeva sipuli-aiheinen verkkomateriaali?' ja 'Miten sipuliaiheinen verkkomateriaali soveltuu eheyttävään kemian opetukseen?' Sivuston arvioitiin tukevan hyvin sekä eheyttävää että varsinaista kemian opetusta. Sivusto on saatavilla osoitteessa http://sipulinkemiaa.wordpress.com/.
-
(2014)Nanotiede ja -teknologia ovat keskeisiä aloja nykyisessä kemian tutkimuksessa. Nanotiede tutkii aineita, joilla on ainakin yksi ulottuvuus 1 – 1000 nanometrin kokoluokassa. Se on poikkitieteellinen tieteenala, joka yhdistää nykyisin muun muassa kemian, fysiikan ja biologian. Nanoteknologia käyttää nanotieteessä kehitettyjä materiaaleja ja menetelmiä valmistaakseen nanometrin kokoisia toimivia rakenteita. Ajankohtaista aihetta ei ole vielä huomioitu kansallisissa opetussuunnitelman perusteissa. Nanotieteen opetusta olisi tärkeää integroida osaksi kemian opetusta. Aikaisempien tutkimusten mukaan nanotiede kiinnostaa nuoria. Se myös huolestuttaa, varsinkin sen ympäristöön ja terveyteen liittyvät aiheet. Nanotieteen ja -teknologian opettaminen voisi lisätä nuorten kiinnostusta kemian opiskelua kohtaan ja lisätä keskustelua ajankohtaisten aiheiden ympärillä, jotka yhdistävät tieteen, teknologian ja yhteiskunnan (STS). Aihetta on vaikea käsitellä nykyisessä lukion kemian opetuksessa, sillä opetukseen soveltuvaa suomenkielistä materiaalia on vähän saatavilla. Tutkimuksen päätavoitteena oli kehittää kehittämistutkimuksen kautta verkkopohjaista opetusmateriaalia, joka on integroitavissa kemian opetukseen. Opetusmateriaalin tavoitteen on tuoda esille hiilen nanomateriaaleihin liittyvää kemiallista tietoa, mutta myös kemian ja nanotieteen merkitystä jokapäiväisessä elämässä. Tarvitaan verkko-oppimateriaalia, jolla on selkeä rakenne ja opetuksellinen päämäärä. Kehittämistutkimukseen kuuluu kolme osaa: (i) teoreettiseen ongelma-analyysi (ii) kehittämisprosessi ja (iii) kehittämistuotos. Teoreettisessa ongelma-analyysissä määriteltiin kehittämistutkimuksen tavoitteet. Siinä tutustuttiin nanotieteen ja -teknologian tutkimukseen ja niiden opetuksen aikaisempaan tutkimukseen. Lisäksi siinä perehdyttiin kolmeen hiilen nanomateriaaliin: fullereeneihin, hiilinanoputkiin ja grafeeniin. Tutkimuksen kehittämisprosessissa kuvattiin prosessin eteneminen ja siinä tehdyt kehittämispäätökset. Kehittämistuotosvaiheessa esitettiin kehittämisprosessissa suunniteltu materiaali. Opetusmateriaali julkaistiin verkossa (www.nanohiiliblog.wordpress.com), ja se arvioitiin laadullisen tapaustutkimuksen avulla. Luonnontieteiden opettajia pyydettiin vastaamaan oppimateriaalia koskevaan kyselytutkimukseen. Siinä kerättiin tietoa opettajien käsityksistä aiheesta ja mielipiteitä materiaalin käyttökelpoisuudesta lukion kemian opetukseen. Luonnontieteiden opettajien mielestä kehitetty opetusmateriaali on hyödyllinen lukion kemian opetukseen. Siinä käsitellään useita nanotieteen opetuksen tärkeimpiä aiheita. Opettajien mielestä hiilen nanomateriaaleja voi integroida useisiin lukion kemiassa opetettaviin aiheisiin ja materiaalia voi hyödyntää monella tavalla. Kemian tiedon lisäksi opetusmateriaali sisältää tärkeitä arkielämän esimerkkejä sekä tietoa nanotieteen hyödyistä ja haitoista.
-
(2020)Kemian opiskelun kiinnostus on ollut laskussa viime vuosina. Tähän yhdeksi ratkaisuksi tarjotaan opiskelun relevanssin lisäämistä. Tässä tutkielmassa kuvataan relevanssiin liittyvä kehittämistutkimus. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää relevanssin ulottuvuuksia (henkilökohtainen, ammatillinen ja yhteiskunnallinen) monipuolisesti tukeva kokeellinen työohje lukio-opetuksen tueksi. Tavoitteena oli tutkia sen ja siihen liittyvän kontekstin mahdollisuuksia relevanssin tukemisessa sekä tarkastella tutkimukseen liittyvää kehittämistutkimusta prosessina. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat relevanssimalli, kokeellisuus ja tutkimuksellisuus sekä kontekstipohjaisuus kemian opetuksessa. Tutkielma sisältää kehittämistutkimuksen ja siihen liittyvän tapaustutkimuksen. Tapaustutkimus suoritettiin haastatteluna. Haastattelun tarkoituksena oli analysoida kehittämistuotoksen mahdollisuuksia relevanssin tukemisessa kemian aineenopettajaopiskelijoiden käsitysten perusteella. Kehitetyn työohjeen kontekstina toimii ioniset nesteet ja selluloosa. Ioniset nesteet ovat ajankohtainen ja tärkeä tutkimusaihe tutkielman tekohetkellä. Ionisilla nesteillä on erityisiä ominaisuuksia, jotka tarjoavat niille monia merkittäviä käyttökohteita. Moderni ratkaisukeskeinen konteksti lisää kemian kiinnostavuutta ja tarjoaa uutta näkökulmaa opetukseen. Työohje on suunniteltu yhteistyössä Helsingin yliopiston ionisia nesteitä tutkivan materiaalikemian tutkimusryhmän kanssa. Tutkielma antaa kuvaa relevanssin merkityksestä kemian opetuksessa ja sen tukemismahdollisuuksista. Teoreettisessa ongelma-analyysissä on luotu kuvailevia teorioita relevanssin tukemisesta. Tutkielma toimii myös esimerkkinä kehittämistutkimuksesta prosessina. Tutkimuksen päätuloksina haastattelujen perusteella todettiin ionisiin nesteisiin ja selluloosaan liittyvällä aktiviteetilla olevan monia mahdollisuuksia relevanssin tukemisessa esimerkiksi kiinnostavan kontekstin ja yhteiskunnallisen näkökulman avulla. Lisäksi tutkielmassa luotiin teoriaa relevanssin hyödyntämisestä kemian opetuksessa ja kontekstien mahdollisuuksista opetuksessa. Aihe kaipaa vielä jatkotutkimusta käytännön tilanteista.
Now showing items 1745-1764 of 4203