Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Oittinen, Antti (2023)
    Pääsääntöisesti maaperän keinotekoisen kuivattamisen seurauksena muodostuneet happamat sulfaattimaat ovat ympäristön kannalta erittäin ongelmallinen maaperätyyppi. Niiden ongelmallisuus johtuu sulfaattialueiden maaperässä esiintyvistä rautasulfideista, jotka vapauttavat hapettuessaan maaperään sulfaattia. Kun sulfaatti liukenee maaperän veteen, muodostuu hyvin hapanta rikkihappoa. Maaperän lisääntynyt happamuus liuottaa maaperästä runsaasti eri metalleja, joilla voi etenkin voimakkaaseen happamuuteen yhdistettynä olla hyvin haitallisia vaikutuksia esimerkiksi vesistöjen ekologiselle tilalle, ja akvaattisille eliöille. Sulfaattimailta huuhtoutuu happamuutta ja metalleja kuitenkin hyvin episodimaisesti, tyypillisesti korkean valunnan aikaan, syksyisin ja keväisin. Tämän seurauksena sulfaattimaiden aiheuttamat vesistövaikutukset vaihtelevat ajallisesti hyvin paljon. Jos sulfidipitoisia maaperäkerroksia ei alun perin kuivatettaisi, eivät maaperän rautasulfidit hapettuisi, eikä happamia sulfaattimaita tai niiden aiheuttamia ympäristöongelmia muodostuisi. Tämä tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaan alueelta, valuma-alueiltaan pääsääntöisesti joko osittain tai kokonaan mahdollisilta sulfaattimaa-alueilta sijainneista ojista ja puroista vuonna 2019 kerättyjen vesinäytteiden ja mitattujen veden fyysiskemiallisten suureiden pohjalta. Tutkimuksessa oli 42 näytepistettä, joille rajattiin valuma-alueet 10x10 metrin korkeusmalliin perustuen. Tilastollisessa tarkastelussa pyrittiin selittämään tutkittujen näyteuomien pH-arvon ja sinkin pitoisuuksien vaihtelua GLM-mallien ja korrelaatiopohjaisen tarkastelun avulla, etenkin tutkittujen valuma-alueiden eri maankäyttömuotojen, ojitusmuotojen ja sulfaattimaiden esiintymistodennäköisyyden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös mitattujen vedenlaadun muuttujien selittävyyttä pH-arvon ja sinkin pitoisuuksien suhteen. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin tutkituilta valuma-alueilta vapautuneen happamuuden voimakkuutta ja metallien pitoisuuksia, ja selvitettiin pH-arvon kykyä selittää 14 eri metallin pitoisuuksien vaihtelua GLM-mallien avulla. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkituilta valuma-alueilta vapautui tiettyjä metalleja (Fe, Mn, Zn, Ni, Co) korkeina pitoisuuksina, ja joidenkin tutkittujen uomien vesi oli myös hyvin hapanta (pH 3–4). GLM-mallinnuksessa eri maankäyttömuuttujat, ojitusmuodot ja sulfaattimaan esiintymisen todennäköisyys selittivät kuitenkin vain pienen osan pH-arvon vaihtelusta, kun taas veden sähkönjohtavuuden ja liuenneen aineksen pitoisuuden tilastollisesti hyvin merkitsevä kyky (p < 0,001) selittää pH-arvon vaihtelua viittasi sulfaattiperäiseen kuormitukseen tutkituilla valuma-alueilla. Sinkin pitoisuuksien vaihtelua pystyttiin selittämään pääosin vahvemmin kuin pH-arvon vaihtelua, mutta tulokseen vaikutti sinkille ennen GLM-mallinnusta suoritettu logaritmimuunnos. Sinkin pitoisuuksien vaihtelua selittivät parhaiten valuma-alueen muuttujista peltojen ja suuren/kohtalaisen todennäköisyyden sulfaattimaiden osuus valuma-alueen pinta-alasta, sekä salaojien määrä. Vedenlaadun muuttujista sinkin vaihtelua selittivät parhaiten liuenneen aineksen pitoisuus, veden pH-arvo ja sähkönjohtavuus, mikä osoitti sinkin korkeiden pitoisuuksien olleen sulfaattiperäisen happamuuden mobilisoimia. pH-arvon vaihtelulla voitiin myös selittää suuri osuus tutkimuksessa tarkasteltujen 14 eri metallin pitoisuuksien vaihtelusta, ja molybdeenia lukuun ottamatta kaikkien tutkimuksessa tarkasteltujen metallien pitoisuudet kasvoivat pH-arvon laskiessa. Tutkimuksen tulokset osoittivat selkeän yhteyden sulfaattimaiden aiheuttaman happamuuden ja metallipitoisuuksien välillä Etelä-Pohjanmaan sulfaattialueilla sijaitsevissa uomissa. Vaikka pH-arvon tai sinkin pitoisuuksien vaihtelusta ei voitu selittää suurta osuutta valuma-alueen muuttujilla, viittasivat tulokset sulfaattiperäiseen kuormitukseen ja siihen, että etenkin pohjaveden pinnan tasoa laskeva salaojitus ja peltojen osuus valuma-alueesta kasvattivat happaman ja metallipitoisen huuhtouman määrää. Tulokset korostavat happamien sulfaattimaiden aiheuttamaa kuormitusta ja niistä seuraavien ympäristövaikutusten merkitystä vesistöille ja niiden ekologiselle tilalle. Kokonaisuudessaan tutkimuksen tulokset tuovat esiin tarvetta löytää sulfaattialueiden viljelyyn kestäviä ratkaisuja, jotka voisivat rajoittaa sulfaattiperäisen kuormituksen muodostumista ja edistää vesiekosysteemien terveyttä ja ekologista tasapainoa.
  • Zeng, Xingting (2013)
    Happamuus on keskeinen ilmiö kemian opetuksessa. Se on tärkeä myös käsiteltäessä arkielämän ja ympäristön ilmiöitä. Happamuuden ymmärtämiseksi tulee ymmärtää useita muita käsitteitä. Kemian opetuksen kokeellsuuden tavoitteena on tukea oppilasta oppimaan kemiaa, kehittämään taitojaan sekä innostumaan kemian opiskelusta opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä jokaisen nuoren tulee ymmärtää kemian peruskäsitteitä ja happamuuden vaikutusta ympäristössä päätöksiensä teon pohjana. Tutkimuksessa käsitellään ympäristön happamuuden opettamista kokeellisen työskentelyn kautta 7.–9.-luokkalaisille. Tutkimuksessa peruskoulun oppilaat (N=103) opiskelevat aihetta Kemianluokka Gadolinin Vihreä tehdas - työn avulla, joka muokattiin sopivaksi aiheen opetukseen. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten happamuus näkyy perusopetuksen 7.–9.-luokkien oppimateriaaleissa? Minkälaiset kokeelliset työt käsittelevät ympäristön happamoitumista? Ymmärtävätkö oppilaat kokeellisuuden kautta happamuuden vaikutusta ympäristöön? Tulokset analysoitiin käyttäen sisällöanalyysimenetelmiä. Tuloksissa vertailtiin opetuspaikkaa (koulu vai Kemianluokka Gadolin) sekä luokkien oikeita ja väärien vastausten määrää. Tutkimuksessa käytettiin esitestattua kyselylomaketta, joka teetettiin ennen ja jälkeen kokeellisen työn. Jokaisen kysymyksen kohdalla laskettiin merkitsevyysarvo. Päätuloksena saatiin, että happamuuden opettamista kokeellisuuden kautta auttoi 3/5 kysymyksen kohdalla merkittävästi oppilaita ymmärtämään kemiaa paremmin. Opetuspaikkassa Kemianluokka Gadolinissa oikeiden vastausten määrää nousi 19%. Seitsemäsluokkalaiset (N=30) paransi tuloksia 14%, kahdeksasluokkalaiset (N=32) 22% ja yhdeksäsluokkalaiset (N=41) 16%.
  • Lehikoinen, Aaro (2018)
    Memory errors exist in software written in memory-unsafe languages like C. They introduce severe vulnerabilities in software. Vulnerabilities may even be exploited by attackers over the Internet and sometimes they can be used to gain complete control of computer systems. Exploitation of memory errors is usually not trivial, but requires building an attack that corrupts the memory carefully to achieve the attacker’s goal. Multiple defenses against memory attacks exist and modern systems have complete defenses in place against certain attack classes. All defenses cannot be applied to all systems, and they do not protect against all possible attacks. Data-Oriented Programming (DOP) attacks are a new class of attacks that utilize the target program’s existing code to perform malicious operations. DOP differs from other attacks like Return-Oriented Programming (ROP) by avoiding control-flow violations, making it impossible to prevent with control-flow defenses. We analyze existing DOP attacks and determine that their expressiveness in real-world programs requires violating C variable visibility rules. We introduce Run-time Scope Enforcement (RSE), a defense that enforces variable visibility rules at run time. In this thesis, we introduce HardScope, our hardware-assisted implementation of RSE. HardScope has an instrumentation engine that instruments C programs with code that maintains variable visibility rules during execution. The run-time platform is based on RISC-V and consists of instruction set extensions and new processor logic that performs the enforcement. Evaluation shows that HardScope has low performance overhead and that it defends against existing DOP attacks.
  • Brunberg, Johan Bernhard (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2008)
    Musiikkitiedonhaku on poikkitieteellinen ala, jonka mielenkiintoisimpia sovelluksia ovat hyräilykyselykoneet. Symbolisen eli nuotteihin perustuvan musiikkitiedonhaun ydinkysymyksiä ovat, milloin sävelkulut muistuttavat jossakin musiikillisessa mielessä toisiaan, ja miten tätä voidaan mallintaa ja mitata. Jos MIDI-muotoisesta nuottitietokannasta etsitään sävelkulun likimääräisiä esiintymiä, tarvitaan etäisyysmitta, joka kertoo, millaiset muunnokset säilyttävät sävelkulun oleellisesti samana ja mitkä ovat pieniä tai suuria virheitä. Tässä tutkielmassa perehdytään musiikin tonaaliseen ulottuvuuteen. Tonaalisuuden perustavanlaatuinen ilmenemismuoto länsimaisessa musiikissa ovat sävellajit. Sävellajit voidaan tunnistaa melko luotettavasti dynaamiseen ohjelmointiin perustuvalla algoritmilla, jossa verrataan nuottisegmentissä esiintyvien sävelten joukkoa eri sävellajien mukaisiin odotuksiin. Havaitaan, että harmonisen analyysin kannalta menetelmä on kuitenkin hieman epätarkka, koska siinä ei huomioida harmonisten sointujen vuorovaikutuksen merkitystä. Sävelkulkujen etäisyysvertailujen kannalta kriittisin tonaalisuuden ominaisuus on ihmisen sävelkorvan suhteellisuus, mikä tarkoittaa, että sävelten absoluuttiset korkeudet aistitaan keskimäärin melko epätarkasti, mutta sävelten väliset korkeuserot aistitaan tarkasti. Tutkielmassa esitetään sävelasteaakkosto, jonka merkkijonoina yksiääniset sävelkulut voidaan esittää vaihtoehtoisilla tavoilla suhteutettuina, ja pohditaan yleisesti sävelten suhteiden mittaamiseen liittyviä ongelmia sekä yksiäänisten sävelkulkuhakujen että polyfonisten ja homofonisten sävelkudosvertailujen kannalta.
  • Jahnsson, Niklas (2015)
    Bayesian networks are graphical models used to represent the joint probability distribution for all variables in a data set. A Bayesian network can be constructed by an expert, but learning the network from the data is another option. This thesis is centered around exact score-based Bayesian network structure learning. The idea is to optimize a scoring function measuring the fit of the network to the data, and the solution represents an optimal network structure. The thesis adds to the earlier literature by extending an external memory frontier breadth-first branch and bound algorithm by Malone et al. [MYHB11], which searches the space of candidate networks using dynamic programming in a layered fashion. To detect duplicates during the candidate solution generation, the algorithm uses efficiently both semiconductor and magnetic disk memory. In-memory duplicate detection is performed using a hash table, while a delayed duplicate detection strategy is employed when resorting to the disk. Delayed duplicate detection is designed to work well against long disk latencies, because hash tables are currently still infeasible on disk. Delayed duplicate detection allows the algorithm to scale beyond search spaces of candidate solutions fitting only in the comparatively expensive and limited semiconductor memory at disposal. The sorting-based delayed duplicate detection strategy employed by the original algorithm has been found to be inferior to a hashing-based delayed duplicate strategy in other application domains [Kor08]. This thesis presents an approach to use hashing-based delayed duplicate detection in Bayesian network structure learning and compares it to the sorting-based method. The problem faced in the hashing of candidate solutions to disk is dividing the candidate solutions in a certain stage of the search in an efficient and scalable manner to files on the disk. The division presented in this thesis distributes the candidate solutions into files unevenly, but takes into account the maximum number of candidate solutions that can be held in the semiconductor memory. The method works in theory as long as operating system has free space and inodes to allocate for new files. Although the hashing-based method should in principle be faster than the sorting-based, the benchmarks presented in this thesis for the two methods show mixed results. However, the analysis presented also highlights the fact that by improving the efficiency of, for example, the distribution of hashed candidate solutions to different files, the hashing-based method could be further improved.
  • Teräs, Oliver (2022)
    This MSc thesis is built on drill core and outcrops data at the Haukivuori area where fluorite bearing granitoids cut sharply the country rocks (mafic volcanic rocks). This thesis presents new whole-rock geochemical and zircon uranium-lead age data for Haukivuori granitoids in southeast Finland, which provide insights into the distribution of post-collisional granitoids in this region. The purpose of this thesis is to classify a granitoids in Haukivuori and to determine the conditions of their formation. Tectonic evolution of the central and southern Finland is also reviewed and the relationships between Haukivuori whole-rock geochemical data and already published whole-rock data from southern Fin-land post-collisional granitoids are discussed. In the present thesis, the focus is on the 1.815–1.77 billion years post-collisional granitic magmatism across the southern Finland. Haukivuori granitoids modal compositions vary from quartz-monzonite through granite to granodiorite. The contents of quartz, K-feldspar and plagioclase remain consistent all in all, covering about 95 % of the mineral assemblage. The accessories are biotite, muscovite, fluorite, calcite, apatite and zircon as well as oxides. Granitoids show high-K calc-alkaline to shoshonitic affinities and are metaluminous to weakly peraluminous with enrichment in light rare earth elements (example lanthanum normalized to chondrites shows ratios between 93 to 4263) and granitoids lack significant europium anomalies. Granitoids show enrichment in large-ion lithophile elements such as barium (1359–10000 ppm) and strontium (827–8318 ppm), and they display negative anomalies on chondrite normalized spider diagrams in high field strength elements such as niobium, tantalum, zirconium, and titanium. Concordia-intercept age from zircons uranium-lead data of 1794 ± 13 million years is the best crystallization age estimate for the Haukivuori granitoids. Haukivuori granitoid’s age, their undeformed nature, and the fact that granitoids cut country rocks clearly put granitoids into the post-collisional group. Thus, Haukivuori granitoids can be classified as post-collisional granitoids. Haukivuori granitoids display all features of typical high Barium-Strontium granitoids. Thus, granitoids are interpreted to represent a high-level expression of the mantle magmatism that was derived from depleted mantle source which was enriched during an earlier subduction episode.
  • Alatalo, Minna (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2009)
    Sään ennustamisessa tärkeä työväline on numeerinen säämalli, jossa ilmakehän tilan kuvaaminen perustuu niin sanottujen perusyhtälöiden ratkaisemiseen. Niiden avulla lasketaan tuulen nopeuden, ilmanpaineen, lämpötilan ja kosteuden muutokset pienin aika-askelin eteenpäin. Numeerinen säämalli tarvitsee lähtötiedokseen laadultaan hyviä havaintoja ilmakehän todellisesta tilasta. Joka vuorokausi kymmenet in-situ- ja kaukohavaintojärjestelmät tekevät havaintoja ilmakehästä sen pintakerroksesta ylärajaan asti. Pelkät havainnot eivät kuitenkaan riitä antamaan tarpeeksi tarkkoja lähtötietoja säämallille. Ongelman ratkaisu on data-assimilaatiojärjestelmä. Se yhdistää laatukontrollin läpikäyneen havaintotiedon ja mallitiedon, jota kutsutaan ennakkokentäksi, ja luo niiden avulla analyysin ilmakehän todellisesta tilasta. Havaintojärjestelmäkokeiden (OSE) avulla testataan havaintojärjestelmien vaikutuksia data-assimilaatiojärjestelmän tuottamien analyysien ja niistä tuotettujen sääennusteiden laatuun. OSE:n avulla selvitetään, kuinka hyvin saatavilla olevia havaintoja käytetään hyväksi, tai kannattaako jokin uusi havaintojärjestelmä ottaa mukaan operatiiviseen ennustusjärjestelmään. Tämän tutkielman aluksi tutustutaan lyhyesti numeerisiin säämalleihin, havaintojärjestelmiin ja dataassimilaatiojärjestelmiin, minkä jälkeen tehdään yleinen kirjallisuuskatsaus havaintojärjestelmäkokeiden suorittamisesta. Sen jälkeen keskitytään Doppler-säätutkan tuottamien tutkasäteen suuntaisten tuulen nopeushavaintojen hyödyntämiseen rajoitetun alueen HIRLAM-säämallissa, mitä on tutkittu viime vuosina Ilmatieteen laitoksessa (IL). Kaukohavaintojärjestelmien käyttö on lisääntynyt viime vuosien aikana kehittyneiden analyysimenetelmien ansiosta. Tavanomaisten in-situ- havaintojärjestelmien raju vähentäminen dataassimilaatiossa ei näytä kuitenkaan vielä olevan mahdollista. Kaukohavainnot ovat useiden OSE-kokeiden perusteella parantaneet analyysiä ja ennusteita erityisesti alueilla, joissa tavanomainen havaintoverkosto on harva. Tutkatuulihavaintojen on ajateltu tuovan parannuksia rajoitetun alueen säämalleihin, sillä niiden avulla saadaan tärkeää lisätietoa tuulen ageostrofisista ominaisuuksista. Sen johdosta pienen mittakaavan sääilmiöiden kuten meri- ja rinnetuulien ennustettavuuden toivotaan paranevan. IL:ssa on kehitetty tutkatuulihavaintojen käsittely- ja mallintamismenetelmiä, minkä jälkeen on suoritettu OSE Suomen tutkaverkoston tuulihavainnoilla aikavälille 1.-29.2.2008 HIRLAMin operatiiviselle 3D-VAR dataassimilaatiojärjestelmälle. Kyseisen OSE:n aineisto on saatu käyttöön tähän tutkielmaan. Kontrolliassimilaatiossa CON ovat mukana kaikki operatiiviset havaintojärjestelmät ja koeassimilaatioon RAD_ALL on syötetty myös tutkatuulihavainnot. Tässä tutkielmassa OSE:n tulokset todennetaan TEMP-tuulihavaintojen avulla tutkimalla ennakkokentän ja analyysin harhaa sekä satunnaisvirhettä. Tulosten perusteella tutkatuulihavainnot parantavat ennakkokenttää ja analyysiä erityisesti keskitroposfäärissä, mutta alatroposfäärissä vaikutus analyysiin on lähes neutraali. Koska tutkatuulihavainnot ulottuvat n. 4-6 km korkeuteen, ne eivät vaikuta ylätroposfäärin analyysiin. Tulokset eivät kuitenkaan ole tilastollisen testin perusteella tilastollisesti merkitseviä. Parhaimmillaan RAD_ALLassimilaation voidaan osoittaa olevan CON-assimilaatiota parempi 20% merkitsevyystasolla. Lopuksi suoritettu tapaustutkimus osoittaa, että tutkatuulihavaintojen vaikutus näkyy tuulen nopeuden analyysi-inkrementtikentässä sekä jossain määrin myös lyhyessä 12h pintapaine-ennusteessa Suomen alueella. Tapaustutkimuksen perusteella tutkatuulihavaintojen vaikutus analyysiin ja ennusteeseen näyttäisi olevan lähes neutraali. OSE:n toistaminen kesäkuukaudelle voisi olla hyödyllistä, koska talvella ei esiinny esimerkiksi merituulia. Tämän tutkielman tulosten perusteella tutkatuulihavaintojen käyttäminen HIRLAMin 3D-VAR assimilaatiojärjestelmässä on hyödyllistä.
  • Huynh, Inchuen (2023)
    Hawkes processes are a special class of inhomogenous Poisson processes used to model events exhibiting interdependencies. Initially introduced in Hawkes [1971], Hawkes processes have since found applications in various fields such as seismology, finance, and criminology. The defining feature of Hawkes processes lies in their ability to capture self-exciting behaviour, where the occurrence of an event increases the risk of experiencing subsequent events. This effect is quantified in their conditional intensity function which takes into account the history of the process in the kernel. This thesis focuses on the modeling of event histories using Hawkes processes. We define both the univariate and multivariate forms of Hawkes processes and discuss the selection of kernels, which determine whether the process is a jump or a non-jump process. In a jump Hawkes process, the conditional intensity spikes at an occurrence of an event and the risk of experiencing new events is the highest immediately after an event. For non-jump processes, the risk increases more gradually and can be more flexible. Additionally, we explore the choice of baseline intensity and the inclusion of covariates in the conditional intensity of the process. For parameter estimation, we derive the log-likelihood functions and discuss goodness of fit methods. We show that by employing the time-rescaling theorem to transform event times, assessing the fit of a Hawkes process reduces to that of an unit rate Poisson process. Finally, we illustrate the application of Hawkes processes by exploring whether an exponential Hawkes process can be used to model occurrences of diabetes-related comorbidities using data from the Diabetes Register of the Finnish Institute for Health and Welfare (THL). Based on our analysis, the process did not adequately describe our data, however, exploring alternative kernel functions and incorporating time-varying baseline intensities hold potential for improving the compatibility.
  • Saarinen, Sampo (2014)
    Nanofluids are a new class of colloids that is generally classified as solid particle suspensions such that the particle diameter is less than 100 nm. In the last decade they have exhibited anomalously high thermal conductivity compared to classical models. Additionally, nanoscale emulsions have shown similar behavior but have gathered less attention than solid particle nanofluids. The optimal preparation of nanoemulsions is not straightforward. Multiple factors have an effect on the final size distribution and therefore optimization is required. Models for the anomalous behavior include effects of the Brownian motion, formation of particle clusters and ordering of liquid into a layer of high conductivity around the particles. In our measurements for nanoscale emulsions, we however observed no significant deviation from the classical models. Besides conduction, nanofluids could also be utilized in convective heat transfer applications. The research on this field is more limited but indicates that increases in heat transfer exist also in convective transport. We perform heat transfer experiments on several n-decane in water nanoemulsions and nanoscale micelle colloids in the transition and turbulent flow regime. Our results indicate that while the thermal properties of the samples were usually worse for convective applications than the reference, the heat transfer properties were similar or better especially at high Reynolds numbers.
  • Schauman, Julia (2022)
    In this thesis, we explore financial risk measures in the context of heavy-tailed distributions. Heavy-tailed distributions and the different classes of heavy-tailed distributions will be defined mathematically in this thesis but in more general terms, heavy-tailed distributions are distributions that have a tail or tails that are heavier than the exponential distribution. In other words, distributions which have tails that go to zero more slowly than the exponential distribution. Heavy-tailed distributions are much more common than we tend to think and can be observed in everyday situations. Most extreme events, such as large natural phenomena like large floods, are good examples of heavy-tailed phenomena. Nevertheless, we often expect that most phenomena surrounding us are normally distributed. This probably arises from the beauty and effortlessness of the central limit theorem which explains why we can find the normal distribution all around us within natural phenomena. The normal distribution is a light-tailed distribution and essentially it assigns less probability to the extreme events than a heavy-tailed distribution. When we don’t understand heavy tails, we underestimate the probability of extreme events such as large earthquakes, catastrophic financial losses or major insurance claims. Understanding heavy-tailed distributions also plays a key role when measuring financial risks. In finance, risk measuring is important for all market participants and using correct assumptions on the distribution of the phenomena in question ensures good results and appropriate risk management. Value-at-Risk (VaR) and the expected shortfall (ES) are two of the best-known financial risk measures and the focus of this thesis. Both measures deal with the distribution and more specifically the tail of the loss distribution. Value-at-Risk aims at measuring the risk of a loss whereas ES describes the size of a loss exceeding the VaR. Since both risk measures are focused on the tail of the distribution, mistaking a heavy-tailed phenomena for a light-tailed one can lead to drastically wrong conclusions. The mean excess function is an important mathematical concept closely tied to VaR and ES as the expected shortfall is mathematically a mean excess function. When examining the mean excess function in the context of heavy-tails, it presents very interesting features and plays a key role in identifying heavy-tails. This thesis aims at answering the questions of what heavy-tailed distributions are and why are they are so important, especially in the context of risk management and financial risk measures. Chapter 2 of this thesis provides some key definitions for the reader. In Chapter 3, the different classes of heavy-tailed distributions are defined and described. In Chapter 4, the mean excess function and the closely related hazard rate function are presented. In Chapter 5, risk measures are discussed on a general level and Value-at-Risk and expected shortfall are presented. Moreover, the presence of heavy tails in the context of risk measures is explored. Finally, in Chapter 6, simulations on the topics presented in previous chapters are shown to shed a more practical light on the presentation of the previous chapters.
  • Pettilä, Lauri (2023)
    Radiocesiumin erotusmateriaaleille on jatkuvaa kysyntää maailmanlaajuisesti ydinjätteen käsittelyyn ja ympäristön dekontaminointiin liittyen. Tämän takia tarvitaan edelleen lisää tutkimusta tehokkaampien ja selektiivisempien cesiumadsorbenttien kehittämiseksi. Lisäksi näiden adsorbenttien regenerointitapojen kehittäminen on oleellinen tapa vähentää muodostuvan kiinteän radioaktiivisen jätteen määrää. Metalliheksasyanoferraatit ovat paljon käytettyjä ja tutkittuja materiaaleja cesiumin erotukseen ja yhdistettynä sähköisesti ohjattuun ioninvaihtoon niistä voidaan valmistaa tehokkaita, selektiivisiä, kestäviä ja uudelleenkäytettäviä ioninvaihtimia. Työn tavoitteena oli valmistaa tällainen sähköllä regeneroitava ja selektiivinen grafeeniaerogeelistä ja heksasyanoferraatista koostuva komposiitti-ioninvaihdin cesiumin erotukseen. Työn kokeellisessa osassa valmistettiin onnistuneesti erilaisia kylmäkuivattuja aerogeelejä eli kryogeelejä, joiden korkea hapettuneisuus teki niistä joustavia ja kestäviä ilmassa. Toisaalta vastaavat askorbiinihapolla pelkistetyt kryogeelit olivat kovia ja soveltuivat mekaanisilta ominaisuuksiltaan paremmin käytettäväksi adsorbenttina vesiliuoksissa. Yksi merkittävimmistä havainnoista oli sentrifugoinnin tärkeys grafeenioksidisuspension homogenisoinnin kannalta, jotta saatiin valmistettua yhtenäinen tuote. Valmistettujen grafeenikryogeelien ja indiumtinaoksidin pinnalle saostettiin nikkeliheksasyanoferraattia, jonka hapettumis-pelkistymisreaktioita mitattiin onnistuneesti syklisellä voltammetrialla. Näiden komposiitti-ioninvaihtimien avulla radiocesium voitiin erottaa vesiliuoksesta lähes kvantitatiivisesti, mutta kiinnittyneestä cesiumista saatiin eluoitua tämän jälkeen jännitteen avulla vain noin 10 %. Tuotteita karakterisoitiin myös jauheröntgendiffraktiolla ja energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla.
  • Tuominen, Jouni (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2010)
    Ontologiat luovat semanttisen webin perustan: ne toimivat yhteisinä jaettuina käsitteistöinä, joiden avulla tietokoneet voivat käsitellä tietoa älykkäämmin. Jotta eri toimijat voivat hyödyntää yhteisiä käsitteistöjä sovelluksissaan, ontologiat on julkaistava heidän käyttöönsä. Yksinkertaisimmillaan ontologiat voidaan julkaista datana, tiedostomuodossa. Tällöin jokainen toimija joutuu toteuttamaan itse toiminnallisuuksia ontologioiden hyödyntämiseen. Osa toiminnallisuuksista on yleisiä, useissa järjestelmissä toistuvia, kuten ontologian visualisointi, selaaminen ja käsitehaku. On kuitenkin kustannustehokkaampaa toteuttaa yleisiä ontologiatoiminnallisuuksia valmiina palveluina. Palveluita voidaan tarjota ihmiskäyttäjille käyttöliittymäkomponentteina sekä ohjelmalliseen käyttöön rajapintoina, joita käyttämällä toiminnallisuudet voidaan integroida asiakasjärjestelmiin. Lisäksi käytettäessä ontologioita palveluina toimijoiden käytössä on aina ontologioiden ajantasaiset versiot. Tässä tutkielmassa kuvataan ontologioiden käyttäjäryhmien - ontologioiden kehittäjien, tiedon annotoijien, tiedon hakijoiden ja semanttisen webin sovellusten kehittäjien - tarpeita sekä esitellään ontologioiden hyödyntämiseen kehitettyjä sovelluksia. Yleisten ontologioiden käyttämiseen liittyvien toiminnallisuuksien tarjoamiseksi esitetään ontologiapalvelu ONKI, joka julkistettiin virallisesti käyttöön syyskuussa 2008.
  • Metsalo, Vilhelm (2021)
    The cooperation between Finland and Estonia is most visible in the collaboration between the capitals of the countries. The twin city development of Helsinki and Tallinn and the planned tunnel infrastructure between the cities have caused societal debates in both countries. The societal debate on the themes gained new importance when Estonia became part of the EU and NATO in 2004. The tunnel infrastructure connecting the cities became a major news topic from the mid-2010s onwards, and it was also an important part of news coverage regarding the cooperation between the countries. The progress of the public and private tunnel projects sparked interest in the major daily newspapers in both countries. The theoretical background of the thesis is based on the theories of cross-border cooperation, twin cities and spatial planning. The theoretical framework of the thesis revolves also around the strategic framing and anchor infrastructures used in the media as part of territorial cohesion. Discursive framing and regional branding in the media are both important parts of regional formation. The aim of the study was to find out the discourses used in framing the twin city and tunnel connection in the largest daily newspapers of Finland and Estonia. The conclusion of the dissertation is that geographical reality can be interpreted by studying discourses and societal significance. Media discourses convey a broader societal debate on the topics. The material of the study was articles in the online publications of Helsingin Sanomat and Postimees from 2004-2020. The study examined the articles according to the framework of content analysis and critical media discourse analysis. The study examined the forms of discursive framing through media discourses. Based on the data analysis, the tunnel infrastructure is a more newsworthy topic than the twin city. The tunnel plays an important role in shaping the discourses in the research material. The tunnel is framed as a foundational part of the twin city and wider regional context. The tunnel connection gains relevance by forming the area and enabling growth. Improving accessibility and connection to Central Europe are major parts of the Finnish tunnel discourse. Economic perspectives are part of the discourse in both journals. Major political actors in both countries, such as ministers and mayors, are most prominently present in the research material. Political agency is embodied in the framing of anchor infrastructure. The entry of the privately funded tunnel project in 2016 changes the themes of the articles. The private tunnel project is causing occasional opposition from countries’ politicians and officials, manifested in confrontation represented in the media. In Finland the criticism of the private project is focused on the alignment of the tunnel, whereas in Estonia on security policy concerns caused by foreign funding. The largest daily newspapers in Finland and Estonia serve as a platform for the societal debate. Their articles delimit and frame the topics of societal debate. The means of strategic framing and raising the news value of the topic become the focus of the research material as the media focuses more on the tunnel connection after the mid-2010s. The discursive framing of the twin city takes place through a tunnel infrastructure. The discursive framing that emerges in the media reflects the geographical significance of different actors.
  • Raita, Riku (2020)
    Helsingin kaupungissa suoritettiin vuonna 2017 yksi Suomen historian laajimmista organisaatiouudistuksista. Uudistuksessa virastohallinto lakkautettiin ja yhdistettiin neljän toimialan alaisuuteen. Samassa yhteydessä uudistettiin päätöksentekorakenteita ja menetelmiä sekä siirryttiin kaupungin ylimmän johdon osalta pormestarimalliin. Muutos on ollut totaalinen ja konkreettinen, se on koskettanut jokaista kaupungin virkahenkilöä tai toimihenkilöä. Muutoksen mittakaava huomioiden, olen olettanut muutoksella olleen organisatooristen muutosten rinnalla merkittäviä toiminnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka ovat voineet heijastuneet henkilöstön tehtävistä suoriutumisessa. Tässä tutkielmassa olen analysoinut, miten Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan paikkatieto-organisaatio ja sen paikkatietokyvykkyys on muuttunut ja kehittynyt tarkasteluajanjaksolla 2015‒2020. Ensisijaisesti olen analysoinut paikkatietokyvykkyyden muutosta organisaatiouudistuksen viitekehystä. Paikkatietokyvykkyyden arvioinnin olen suhteuttanut Helsingin kaupungin paikkatietokypsyyden analyyseihin, jotka toteutettiin kaupungissa vuosina 2010 ja 2014. Toisena tutkimuskohteena olen analysoinut kaupunkiympäristön toimialan paikkatietoanalytiikan nykytilaa. Paikkatietoanalytiikan osalta olen analysoinut ketkä ja millä tekniikoilla analytiikka hyödynnetään, missä tehtävissä analytiikan tuloksia hyödynnetään ja mitkä ovat analyysitoiminnan lopputuotteet. Olen selvittänyt myös mitä vaikutuksia tai vaikuttavuutta paikkatietoanalytiikalla on ollut toimialan työtehtävissä. Keskeinen tutkielman aineisto muodostui strukturoidusta kyselytutkimuksesta, joka kohdennettiin koko kaupunkiympäristön henkilökunnalle. Kyselytutkimus sisälsi osittain samoja kysymyksiä, kuin vuoden 2010 paikkatietokysely ja vastauksista muodostui näin vertailukelpoinen aikasarja. Kyselytutkimus sisälsi kysymyksiä myös muista tutkimuksen aihepiireistä. Kyselytutkimuksen lisäksi tein 5 puolistrukturoitua asiantuntijahaastattelua kaupungin paikkatietokehityksessä mukana olleille virkahenkilöille paikkatietosektorin hiljaisen tiedon esille saamiseksi. Molemmat tutkimukset toteutettiin anonymisoituina siten, että tulokset on tulkittu tarkimmillaan toimialan tai kaupungin palveluyksikötasolle. Kirjallisten lähteiden analyysillä kartoitin kansallisen ja Helsingin kaupungin paikkatietoympäristön keskeisimmät hankkeet, joilla on selkeä vaikutus Helsingin kaupungin paikkatiedolliseen toimintaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Merkittävimmät tekijät ajanjaksolla ovat olleet EU:n Inspire -direktiivistä alkunsa saaneet tietojen avoimuuteen ja yhteiskäyttöisyyteen tähtäävät hankkeet sekä näille alisteiset paikalliset hankkeet. Kirjallisuusanalyysiin sisältyi myös paikkatietokyvykkyyden näkökulmana olleen oppivan organisaation tematiikan sekä vaikutuksen ja vaikuttavuuden erojen hahmottaminen. Paikkatietokyvykkyys tarkoittaa tämän tutkielman kontekstissa organisaation kykyä hyödyntää paikkatietoja ja paikkatietotekniikan luomia mahdollisuuksia tehtävissään ja tuottaessaan palveluita tarkoituksenmukaisella tavalla. Vaikutukset ovat toimenpiteiden suoria tai epäsuoria lyhyen aikavälin seurauksia, vaikuttavuus taas pitkän aikavälin ilmiö, joka perustuu vaikutuksiin ja niiden eri ulottuvuuksiin. Tämän tutkielman tuloksissa olen tarkastellut paikkatietokyvykkyyttä segmentoiden sen strategiseksi kyvykkyydeksi, paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyydeksi, viestintä ja yhteistyökyvykkyydeksi sekä paikkatietotukitoimintojen kyvykkyydeksi. Yleisellä tasolla havaitsin, ettei organisaatiouudistuksella näytä olleen merkittävää vaikutusta kaupunkiympäristön toimialan paikkatietokyvykkyyteen. Vaikutus on ollut hetkellisen disruptiivinen, mutta ohimenevä. Strategisen kyvykkyyden kohdalla on viitteitä tason heikkenemisestä, kun taas paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyys on kehittynyt positiivisesti. Muutoin merkittävää muutosta ei ole havaittavissa suuntaan tai toiseen. Paikkatietoanalytiikan tilannekuva-analyysistä ilmenee, että analytiikka on tuntematonta toimilalalla, mutta koetaan tärkeäksi. Analytiikan osaaminen on keskittynyt kaupunkisuunnittelu- ja kaupunkimittauksen yksiköihin. Menetelmällisesti analytiikka paikkatieto-ohjelmistoilla tai internetkarttapalveluiden kuvaruututulkintaa ja tuotokset pääsääntöisesti perinteisiä tiedon visualisointeja tai rekisteriaineistojen muokkauksia.
  • Raninen, Mikko (2018)
    Due to increasing population in cities transportation is facing a major challenge. Passenger car traffic cannot increase at the same rate as urban population increases. Negative externalities like carbon dioxide emissions and congestion are becoming more and more significant issues in urban areas. Only possible way to reduce these negative issues are offering sustainable transportation modes and making them as attractive as possible. Especially leisure trips have increased in past years which means that cities have become more mobile. Active and sustainable mobility like walking and cycling play key roles in transportations strategies. City of Helsinki has started to support cycling over the last few years by investing cycling infrastructure for example. In the context in which cycling has become important in urban areas several cities have opened bike sharing systems. In addition to upswing of cycling, technological development of bike sharing systems have made it possible for them to succeed. In Helsinki, the bike sharing system was launched in 2016 and in 2017 it was expanded threefold compared to the first year of operation. Understanding how recently opened system works requires a proper analysis which is made possible by the travel data produced by the system. Study design consists of revealing spatiotemporal patterns of bike share usages in Helsinki. The aim of the study is to produce important information to support operational planning of the system. On the other hand, the aim is to express the mobility and the rhythm of Helsinki by a novel data source. According to previous international studies, data mining of travel data produced by bike sharing systems has revealed clear activity patterns of bike share usage. The results show that the use of bike sharing system in Helsinki has been a success compared to other European cities for example. According to the results, bike share trips have been short which is typical to bike sharing systems. Temporally, the usage was most active during summer and spatially in the city center as well as near subway stations. The usage was found to vary considerably between weekdays and weekends. On weekdays, the usage peaked at morning rush hour and again at afternoon rush hour. At weekday morning, the rhythm of the city seems to be routine, whereas at weekday afternoon and evening mobility patterns are more complex. Spatiotemporal activity patterns revealed imbalances between departures and arrivals in few bike sharing stations. Cluster analysis revealed eight different activity patterns among bike sharing station usage. The bike sharing system has been a great success in Helsinki. City bikes are used as a part of multimodal travel chain, moving from one place to another and for leisure trips. Understanding the spatiotemporal patterns of bike share usage supports planning of bike share station network. It also tells a story of the mobility and rhythm of Helsinki by a novel data source.
  • Oikarinen, Ilkka (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2008)
    According to the recent studies, the negative attitude of the entrepreneurs is on of the main barriers in the development of the car-free zones in the city centers of Finland. Entrepreneurs in the city center are afraid of losing their income due to the limited private car use in the city centers. The negative attitudes of entrepreneurs are the most common in the larger cities of Finland. Especially the small storefronts have regarded the building of car-free zones as a negative feature. This research explored the development of the planning of car-free zones in the Helsinki city center, the goals of the planning and how the planning and developing of car-free zones and pedestrian streets is seen by the storefronts located in the city center. The main research material was collected by a questionnaire from the storefront owners located in the city center of Helsinki. Other research material consisted of two specialist interviews, empirical observations, studies and researches concerning pedestrian areas and car-free zones, research literature concerning urban planning and urban studies and newspaper articles. The collected questionnaire data was analyzed statistically using cross-tabulation. The development of the car-free zones in the Helsinki city center has been long and winding process. Only two streets from the 1 989 car-free zone guideline plan have been changed to pedestrian streets. However, the development and the building of pedestrian streets is proceeding. Two streets in the city center are about to turn to pedestrian streets within the next three years. Pedestrian areas are under continuous improving as well. The focus of the development of car-free zones is at the moment around the Aleksanterinkatu blocks on the east side of the Central Business District of Helsinki. According to the results, the building and developing of pedestrian areas is seen positively by most of the respondents. Respondents see that the pedestrian areas affect the performance of their business positively. A small majority of the respondents considers that private car use in the city centre of Helsinki should be prevented. The storefronts located in pedestrian streets see the development of the pedestrian areas more negatively than storefronts located outside of the pedestrian streets. The reasons behind the negative attitudes are possibly the problems appeared in the pedestrian streets. The results confirm that in order to develop a functional pedestrian street the strategy has to be comprehensive. In the worst case, pedestrian streets outside of the main pedestrian area may even complicate the business performance of the storefronts. In future it would be interesting to examine how the other firms located in the Helsinki city center, e.g. department stores, shopping centers, developers and real estate firms see the planning of pedestrian areas. City dwellers and people living in the city center would be interesting to integrate in to the study as well and compare the results with results from this study.
  • Tervonen, Jaana (2013)
    Maankäyttö vaikuttaa vedenlaatuun. Kaupungistuminen aiheuttaa pintavalunnan lisääntymistä ja veden laadun heikentymistä. Merkittäviä kaupunkivesissä esiintyviä aineita ja epäpuhtauksia, joiden pitoisuudet kasvavat kaupungistumisen myötä, ovat muun muassa ravinteet ja metallit. Viime aikoina veden laadullisten ja määrällisten muutosten hillinnässä on alettu käyttää uudenlaisia ekologisia huleveden hallintatapoja. Nämä ekologiset hallintatavat pyrkivät veden laadullisten ja määrällisten ominaisuuksien säilyttämiseen maankäytön muutoksista huolimatta. Tutkielmassa kuvataan Helsingin Kuninkaantammen ojavesien fysikaalis-kemiallista vedenlaatua. Tutkimus toteutettiin kolmella pienellä osavaluma-alueella kesä-joulukuussa 2011. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää alueen yleinen vedenlaatu sekä tarkastella vedenlaadussa valuma-alueittain ilmeneviä eroja. Tutkimusalueella tapahtuu lähivuosina merkittäviä maankäytön muutoksia, joiden vaikutuksia vedenlaatuun ja määrään pyritään minimoimaan hyödyntämällä ekologisia hulevedenhallintamenetelmiä. Kuninkaantammi on Helsingin kaupungin hulevesistrategian pilottialue, jossa uudenlaisten menetelmien vaikuttavuutta vedenlaatuun halutaan selvittää. Tutkielma vastaa kysymykseen, mikä on vedenlaatu ennen alueen rakentamista. Vesinäytteistä tutkittiin muun muassa kiintoaine-, ravinne-, metalli- ja hivenainepitoisuuksia. Ojavesien laatu Kuninkaantammessa on pääosin hyvä. Pitoisuudet ovat luonnonpurojen pitoisuuksia korkeampia, mutta hulevesien pitoisuuksiin verrattuna matalia sekä Helsingin kaupunkipuroihin verrattuna keskimääräisiä tai matalia. Maankäyttö valuma-alueilla heijastuu vedenlaatuun. Alueella, jolla on enemmän rakennettua pintaa, fosfori-, nitraatti-, kupari-, nikkeli- ja hivenainepitoisuudet ovat korkeampia kuin vähemmän rakennetulla alueella. Kuitenkin toisella metsäisellä valuma-alueella typpi- ja fosfaattipitoisuudet sekä kromi-, rauta-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet ovat näytepisteistä korkeimmat. Metsäisimmällä valuma-alueella epäpuhtauspitoisuudet ovat alhaisimmat. Jotta vedenlaatu myös pysyisi hyvänä ja uudenlaisista hulevedenkäsittelyjärjestelmistä olisi hyötyä, tulee toteutukset mitoittaa riittävän suuriksi. Ympäristöongelmien perimmäinen syy johtuu ihmisten käyttäytymisestä. Veden laatuun vaikuttaa voimakkaasti vesistön sosiaalinen ympäristö, joten pelkät rakenteelliset ratkaisut eivät riitä vedenlaadun kohentumiseen. Yhteiskunnalliset instituutiot, kuten muodollisten instituutioiden ympäristöasenne, vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Viestinnällä ja tietoisuuden lisäämisellä voidaan vaikuttaa asenteisiin ja käyttäytymiseen. Vaikuttava viestintä on luonteeltaan positiivista ja joko faktoihin perustuvaa tai tunteisiin vetoavaa. Positiiviset ympäristökokemukset lisäävät ympäristömyönteisyyttä, jolla voidaan saavuttaa mahdollisesti myös kaupunkivesien vedenlaadun kohentumista. Ihmisten tietoisuuden kasvattamiseen kaupunkivesien merkityksestä tulisi kiinnittää huomiota.
  • Drebs, Achim (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2011)
    The urban heat island phenomenon is the most well-known all-year-round urban climate phenomenon. It occurs in summer during the daytime due to the short-wave radiation from the sun and in wintertime, through anthropogenic heat production. In summertime, the properties of the fabric of city buildings determine how much energy is stored, conducted and transmitted through the material. During night-time, when there is no incoming short-wave radiation, all fabrics of the city release the energy in form of heat back to the urban atmosphere. In wintertime anthropogenic heating of buildings and traffic deliver energy into the urban atmosphere. The initial focus of Helsinki urban heat island was on the description of the intensity of the urban heat island (Fogelberg 1973, Alestalo 1975). In this project our goal was to carry out as many measurements as possible over a large area of Helsinki to give a long term estimate of the Helsinki urban heat island. Helsinki is a city with 550 000 inhabitants and located on the north shore of Finnish Bay of the Baltic Sea. Initially, comparison studies against long-term weather station records showed that our regular, but weekly, sampling of observations adequately describe the Helsinki urban heat island. The project covered an entire seasonal cycle over the 12 months from July 2009 to June 2010. The measurements were conducted using a moving platform following microclimatological traditions. Tuesday was selected as the measuring day because it was the only weekday during the one year time span without any public holidays. Once a week, two set of measurements, in total 104, were conducted in the heterogeneous temperature conditions of Helsinki city centre. In the more homogeneous suburban areas, one set of measurements was taken every second week, to give a total of 52.The first set of measurements took place before noon, and the second 12 hours, just prior to midnight. Helsinki Kaisaniemi weather station was chosen as the reference station. This weather station is located in a large park in the city centre of Helsinki. Along the measurement route, 336 fixed points were established, and the monthly air temperature differences to Kaisaniemi were calculated to produce monthly and annual maps. The monthly air temperature differences were interpolated 21.1 km by 18.1 km horizontal grid with 100 metre resolution residual kriging method. The following independent variables for the kriging interpolation method were used: topographical height, portion of sea area, portion of trees, fraction of built-up and not built-up area, volumes of buildings, and population density. The annual mean air temperature difference gives the best representation of the Helsinki urban heat island effect- Due to natural variability of weather conditions during the measurement campaign care must be taken when interpretation the results for the monthly values. The main results of this urban heat island research project are: a) The city centre of Helsinki is warmer than its surroundings, both on a monthly main basis, and for the annual mean, however, there are only a few grid points, 46 out of 38 191, which display a temperature difference of more than 1K. b) If the monthly spatial variation is air temperature differences is small, then usually the temperature difference between the city and the surroundings is also small. c) Isolated large buildings and suburban centres create their own individual heat island. d) The topographical influence on air temperature can generally be neglected for the monthly mean, but can be strong under certain weather conditions.
  • Pirttioja, Martta (2018)
    Liikunnan väheneminen on nykymaailmassa valtava terveysongelma, jonka vaikutukset näkyvät jo lisääntyneinä terveydenhoidon kuluina. Aiempi tutkimus on antanut viitteitä siitä, että liikuntamahdollisuuksien hyvä saavutettavuus lisää liikunnan määrää. Laajalla ja hyvin saavutettavalla liikuntapaikkatarjonnalla voikin olla tärkeä rooli väestön säännöllisen liikuntaharrastuksen tukemisessa. Jos liikuntapaikalle matkustamiseen menee liikaa aikaa, saattavat muut arjen toiminnot mennä liikunnan harrastamisen edelle. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksiin, sillä lapsuusajan liikunnallisuudella saavutettuja terveyshyötyjä ei täysin voi korvata aikuisena omaksutulla aktiivisella elämäntavalla. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi Helsingin kaupungin liikuntavirasto, joka nykyään on osa kulttuurin ja vapaa-ajan toimialaa. Tutkimusasetelmassa korostuukin palveluntuottajan näkökulma ja se, että julkisten palveluiden olisi oltava oikeudenmukaisella tavalla sijoitettuja. Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin liikuntapalveluverkon saavutettavuuden nykytilaa monen eri liikuntapaikkatyypin osalta eri oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Tutkimusasetelman avulla on mahdollista arvioida erilaisten tarkastelutapojen soveltuvuutta kunnalliseen palvelusuunnitteluun. Tutkimusmenetelmänä olivat matka-aikoihin perustuvat saavutettavuuslaskennat liikuntapaikoille asutuista 250 x 250 metrin ruuduista. Laskennoissa huomioitiin yksityisautoilu, joukkoliikenne ja kävely riippuen kyseessä olevasta liikuntapaikkatyypistä ja sen palveluprofiilista. Analyyseja oli kolmenlaisia: 1) matka-aikalaskennat koko väestön osalta arkena kello 17.30–18.30, 2) matka-aikalaskennat samaan aikaan ruuduista, joissa asuu paljon 7-20-vuotiaita ja 3) matka-aikojen ja kokonaismatkaketjujen vertailu, kun harjoitusaika ja -paikka on ennalta määrätty. Hyväksyttävänä enimmäismatkustusaikana pidettiin kirjallisuuteen perustuen 30 minuuttia. Tulosten perusteella voidaan liikuntapalveluverkon todeta olevan Helsingissä pääasiassa hyvin saavutettavissa myös joukkoliikenteellä ja jopa kävellen, vaikka henkilöautosaavutettavuus onkin edelleen omaa luokkaansa. Tulokset osoittavat lisäksi, että saavutettavuus on väestön painopistealueet huomioiden parempi, kuin vain alueellisessa tarkastelussa. Myös 7-20-vuotiaat ovat sijoittuneet enimmäkseen hyvän saavutettavuuden alueille. Kolmas analyysi puolestaan todistaa, että erot autoilun ja joukkoliikenteen välillä ovat temporaalisessa tarkastelussa merkittäviä. Kokonaisuutena tutkimus osoittaa, että palvelusuunnittelua varten on tarkasteltava saavutettavuutta moni eri asia huomioon ottaen, jotta oikeudenmukaista palveluiden sijoittelua koskevat päätökset voidaan tehdä tietoperustaisesti. Saavutettavuusanalyysien avulla voidaan arvioida uusien liikuntapaikkojen sijainteja siten, että ne tukisivat väestön säännöllistä liikuntaharrastusta ja aktiivista elämäntapaa.
  • Kuisma, Jaana Sarianna (2013)
    Longinoja brook is one of the biggest brooks in Helsinki by catchment area and it is one of the most important spawning areas of brown trout (Salmo trutta) of River Vantaanjoki. The brook and its catchment have undergone significant changes in the process of industrialization and urbanization ever since the 19th century. In the 21st century Longinoja has been restored in order to improve habitats and spawning areas of bown trout, to prevent erosion and to increase the recreational and aesthetic value of the brook. The aim of the thesis was to study the changes in Longinoja's water quality in time and space, the loadings of its side ditches and the effect of land use on areal differences in water quality. The thesis was a part of a survey made by the City of Helsinki Environment Center. The water quality of Longinoja was monitored with an automatic probe 19.4.–6.10.2010 and 4.4.2011–10.1.2012, during which time water samples were collected in every 1–2 weeks. In addition water samples were collected four times a year from different parts of the catchment, in winter, spring, summer and fall in 2010 and 2011. Water quality and loadings of the side ditches and the effect of land use on areal differences in water quality were examined on the basis of water samples collected from the side ditches. Samples were collected four times during growth season in 2011 on rainy days. Intense changes in water quality during snowmelt and especially heavy rains are characteristic of Longinoja. Also hygienic water quality alters greatly. On the basis of median concentrations, the water quality was similar in 2010–2011 than in 2004. Only the concentrations of suspended solids and total phosphorus were clearly higher in 2010–2011 than in 2004. Concentration of phosphate was quite low in comparison with mean concentration of brooks in Helsinki. Compared with Finnish headwaters the conductivity and concentrations of nitrate, iron, copper, zinc and nickel are quite high in Longinoja as they are in other brooks in Helsinki. The loading of suspended solids in spring months is about 8 times greater in comparison with fall months and about 11 times greater in comparison with summer months. The loading of phosphorus in spring months is about 7 times greater compared with fall months and about 9 times greater compared with summer months. Estimated load of suspended solids in Longinoja in year 2011 was 17 100–17 900 kg/km²/y and load of phosphorus 32–34 kg/km²/y. Few relationships between water quality and land use were found because of small dataset. Only low density residential areas could be seen to increase concentration of suspended solids. The Helsinki-Malmi Airport seems to increase loading of nitrogen (TN, NO₃-N, NH₄-N) and nickel and the industrial area in Tattarisuo seems to cause loading of some oxygen consuming contaminants. Based on the results future restoration measures should be focused in the catchments of Longinoja's side ditches Suurmetsänoja, Teerikukonoja and Lentokentänoja. With increasing runoff loading of suspended solids and phosphorus from Suurmetsänoja, phosphate, zinc and copper from Teerikukonoja and suspended solids, nickel and nitrogen from Lentokentänoja is significant.