Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Tuomala, Tero (2020)
    Tutkielmassa käydään yleisellä tasolla läpi DevOps- ja SRE (Site Reliability Engineering)-menetelmät ja tutkitaan miten niitä voidaan hyödyntää nykyaikaisessa ohjelmistokehityksessä erityisesti automatisoinnin ja mittaamisen osalta. Tutkielmassa käydään myös läpi erilaisia teknologioita, kuten kontit, virtuaalikoneet, serverless, Docker, konttien orkestrointi ja Kubernetes. Lisäksi tutkielmassa selvitetään infrastruktuuri koodina (engl. "Infrastructure as Code") lähestymistapaa infrastruktuurin automatisointiin ja GitOps-menetelmää toteuttaa jatkuvaa toimitusta (engl. "Continuous Deployment") pilvisovelluksille. Tutkielman aikana kehitettiin selvitettyjä menetelmiä ja teknologioita hyödyntäen Kubernetes-klusterin automatisoitu käyttöönotto Google Cloud Platform -alustan tarjoaman Google Kubernetes Enginen päälle. Tutkielmassa toteutettiin myös esimerkkiluontoinen web-palvelu, johon kuuluu asiakassovellus, REST-rajapinta, GraphQL-palvelin, Redis-välimuistipalvelu ja PostgreSQL-tietokanta. Web-palvelun kehittämistä varten toteutettiin paikallinen Kubernetes-kehitysympäristö. Tutkielmassa toteutettiin myös web-palvelun jatkuva toimitus Google Kubernetes Enginen päällä toimivaan Kubernetes-klusteriin käyttämällä GitOps-menetelmää. Lisäksi tutkielmassa toteutettiin web-palvelun REST-rajapintaa ja GraphQL-palvelinta varten luodut kuvitteelliset mittarit ja palvelutasotavoitteet. Tutkielman aikana toteutetuilla Kubernetes-klusterin automatisoidulla käyttöönotolla infrastruktuuri koodina menetelmällä ja esimerkkiluontoisen web-palvelun jatkuvalla toimituksella Kubernetes-klusteriin GitOps-menetelmää hyödyntämällä luotiin pohjaa työkaluille ja menetelmille, joita voisi tulevaisuudessa hyödyntää myös muillekin Kuberneteksessa toimiville sovelluksille.
  • Vuokko, Tuomas (2019)
    Tietokonetomografia on keksimisestään 1970-luvulla asti mullistanut radiologian mahdollistamalla entistä nopeamman ja tarkemman diagnostiikan. Traumakuvantaminen sekä pidempiaikaisten muutosten, kuten syöpäkasvaimien havaitseminen on laitteiden edelleen kehittyessä varmempaa. Kaksoisenergiatietokonetomografiatomografia on ollut jo jonkin aikaa kliinisessä käytössä, ja se on tuonut uusia, vielä hieman vähemmin tunnettuja työkaluja radiologien käyttöön. Työssä tarkastellaan osaa näistä työkaluista, ja tutkitaan kaksoistietokonetomografian mahdollisesti tuomia etuja perinteiseen tietokonetomografiakuvaukseen verrattuna. Työn toteuttamiseen käytettiin toisen sukupolven Siemens SOMATOM Definition Flash –TT-laitteistoa sekä niiden ohessa tulevaa Syngovia-ohjelmistoa. Tutkimuksessa käytettävät jodivarjoaineet sekoitettiin veteen suhteessa, jotka vastaisivat mahdollisimman hyvin potilaissa mahdollisesti havaittavia varjoainepitoisuuksia. Varjoainekoeputket asetettiin tietokonetomografialaitteen kalibroimisessa käytettävään CIRS 062M fantomiin ja kuvattiin kaksoisenergiaprotokollalla. Kuvasarjojen tiedot taulukoitiin Syngovia-ohjelmistoa sekä ImageJ-ohjelmaa käyttämällä. Varjoaineen konsentraation määrityksessä päästiin diagnostisella alueella (0-300 HU) oletusarvoja hyvin vastaaviin tuloksiin (keskimäärin ± 6,3% torsofantomilla, ±4,6% pääfantomilla). Syngovian tuottamissa virtuaalinatiivikuvissa, eli kuvissa joista jodivarjoaine häivytetään, alle 200 HU alueella päästiin lähelle veden oletusarvoa 0 HU, korkeammilla varjoainepitoisuuksilla ohjelmisto ei tähän enää pystynyt. Järjestysluvun ja kohteen tiheyden arvioinnissa saatiin myös oletusarvoja erittäin hyvin vastaavia tuloksia. Kaksoisenergiatietokonetomografiasovelluksia on jo nyt lukuisia, ja jos menetelmät ja laitekanta yleistyvät, niitä varmasti kehitetään edelleen. Laskentatehon kasvaessa tietokoneiden kehittymisen myötä monimutkaisetkin algoritmit ovat nopeita suorittaa. Visuaaliset työkalut auttavat diagnostiikassa ja menetelmän antama laskennallinen lisäinformaatio on kiistaton
  • Hagström, Olga (2017)
    This study researches the perceived sense of security in the neighbourhoods of La Floresta and La Ronda in Quito. The principal aim of the research is to find out how the sense of security in a neighbourhood can be improved, especially by the residents themselves. The argumentation is built on three main questions: How is the current perception of security in the neighbourhood? How can the community influence it? How do public policies assist the progress? The thesis is designed as a qualitative research, with the main method employed being semi-structured interviews. Eight interviews were carried out in two different neighbourhoods. The interviewees are citizens, who actively take part in their communities' activities, mostly through neighbourhood associations. The interviews were processed in state-of-the-art content analysis software. Both neighbourhoods were experienced as relatively safe compared to the rest of the city. This was found to be caused by a positive community spirit, but was also attributed to a high police presence. The overall improved security in the country, and the decrease of corruption over the last years further influence the perceived safety. The primary causes for feeling unsafe are theft and to some extent drug- trafficking. The citizens of both research areas felt that they were able to influence the matters of their own neighbourhood. For instance, safety patrols have been arranged, and workshops on neighbourhood safety held. In general, the communities aim to improve safety using both 'soft' and 'hard' methods: for example, on the one hand enhancing community spirit, on the other hand increasing video surveillance. People voiced their dissatisfaction with public policies. The core criticism addresses the disperse and diffuse organisation of the national and city level public administration, and their inefficient cooperation. While the communities see themselves as in principle capable of influencing local decisions, finding the responsible authority within the notoriously inflexible bureaucracy proves to be laborious. Additionally, corruption of officials continues to reinforce and preserve inequalities. In summary, this research reinforces the view that planning safer environments should not be done only through crime prevention or technical approaches on their own. Rather, neighbourhood safety should be seen as a broader concept which reflects the problems of the society as a whole. We need comprehensive solutions and a better understanding from the side of the administration and the community.
  • Liljeqvist, Henri (2023)
    Kultakomplekseille on tyypillistä typpi- ja rikkidonoreita sisältävät ligandit. Suurin osa tunnetuista kultakomplekseista on homoleptisiä, eli niissä kulta on liittynyt vain yhdentyyppisiin ligandeihin. Heteroleptisissä komplekseissa keskusatomiin on liittynyt useammanlaisia ligandeja. Heteroleptiset kompleksit ovat kiinnostavia, sillä kompleksien rakenteen muutokset vaikuttavat mm. katalyyttien tehokkuuteen. Kahden erilaisen ligandin avulla voidaan esimerkiksi vaikuttaa keskusatomin koordinaatiokykyyn merkittävästi. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan kullan komplekseja ja erilaisten ligandien käyttäytymistä kullan kanssa. Kirjallisuudesta löytyneiden heteroleptisten kultakompleksien ominaisuuksia, synteesireittejä ja käyttökohteita on esitelty. Kirjallisuudesta on etsitty esimerkkejä heteroleptisistä kultakomplekseista sekä kultatiolaattien reaktioista. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin kullan liuotusreaktiota sekä pyrittiin valmistamaan ja analysoimaan heteroleptistä kultatiolaattia, jollaisia ei kirjallisuuskatsauksen perusteella ole valmistettu. Kullan liuotusreaktiossa, jossa hyödynnetään kahta eri tiolaattiligandia, on havaittu muodustuvan välituotteena heteroleptinen tiolaattikompleksi, jonka tarkempi karakterisointi oli työn tavoitteena. Vaikka valitulla synteesistrategialla kompleksia ei saatu eristettyä puhtaana, sen muodostuminen varmistui mm. massaspektroskopian avulla.
  • Mäkeläinen, Tommi (2018)
    Esittelen työssä kultaisen leikkauksen ominaisuuksia ja esiintymistä matematiikan eri aihepiireissä. Määrittelen analyyttisesti kultaiselle leikkaukselle eri esitysmuotoja polynomiyhtälön ratkaisuna ja äärettömänä ketjumurtolukuna, joiden pohjalta esittelen kultaisen leikkauksen perusominaisuuksia. Käsittelen Fibonaccin lukuja sekä niiden yhteyttä kultaiseen leikkaukseen, joista tärkeimpänä tuloksena saadaan Binet’n kaava. Geometrian saralla perehdytään kultaisen leikkauksen mukaisiin konstruktioihin ja monikulmioihin, joista päästään epäsäännölliseen Penrosen laatoitukseen. Laatoituksen deflaatiota tutkimalla löydetään etsityksi raja-arvoksi kultainen leikkaus. Lopuksi kerron kultaisen leikkauksen yhteydestä luontoon ja tarjoan ilmiölle erään selityksen optimointi-sovellusongelman kautta.
  • Seppänen, Otto (2013)
    Erilaiset kultasuolat ja -nanopartikkelit voivat olla tehokkaita katalyyttejä, jotka Lewis-happoina voivat koordinoituaπ-sidoksiin. Näin ne voivat aktivoida alkyynejä, alleeneja ja alkeeneita nukleofiilistä additiota varten. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan kultakatalysoitua typpi-hiili-sidoksen muodostamista typpiheterosyklisynteeseissä. Kultakatalyysi on varhaisessa kehitysvaiheessa perinteisempiin kupari- ja palladiumkatalyyseihin verrattuna. Suuri osa katalysoiduista reaktioista on raportoitu kuluvalla vuosituhannella ja tarkastelussa käydäänkin läpi synteesejä 2000-luvulta. Erityinen pääpaino tarkastelussa on vuosina 2010–2012 raportoiduilla synteeseillä. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin kultakatalysoitua kinoliinisynteesiä. Reaktoita katalysoitiin homogeenisilla ja heterogeenisilla katalyyteillä. Tutkimuksessa käytettiin kahta erilaista synteesireittiä, joissa molemmissa kulta katalysoi nukleofiilista additiota alkyyniin. Pääpaino tutkimuksessa oli synteesireitillä, jossa käytettiin aniliinijohdannaisia kinoliiniprekursoreina. Synteesireitin tarkoitus oli muodostaa hiili-typpi-sidos kultakatalysoitua hydroaminaatiota käyttäen. Tutkimuksessa käytettiin molekyylin sisäisiä sekä terminaalisia alkyynejä. Synteesireitin avulla voitiin valmistaa molekyylin sisäisestä alkyynistä kinoloni kohtuullisella saannolla. Terminaalinen alkyyni saatiin syklisoitua jo prekursorin hapetusvaiheessa, jolloin kultakatalyysiä ei tarvittu syklisointiin. Tutkimuksessa kokeiltiin myös synteesireittiä, jossa kinoliineja pyrittiin muodostamaan imiiniprekursoreista. Tässä synteesireitissä pyrittiin muodostamaan hiili-hiili-sidos. Imiineistä muodostettiin kinoliineja, mutta heikolla saannolla. Imiinin muodostus yhdistettiin kinoliinin muodostumiseen, jolloin synteesi voitiin tehdä 'one-pot'-synteesinä.
  • Jämsén, Janita (2022)
    My master's thesis examines the opportunities and challenges of introducing cultural planning. Cultural planning is a model of strategic urban development that has culture at its core, as well as cross-sectional work and participation. This is a commissioned work for the City of Oulu, which is also as a case study for my research. In Finland, cultural planning is a relatively new way of developing cities and little amount of research about the topic has been made. Culture planning has been used in mostly in medium-sized and small municipalities and cities. The city of Oulu has not utilized cultural planning before. My work aims to find out if cultural planning could work for the development of a larger city. There is no specific method for cultural planning, but each municipality or city that uses it must consider how to start doing it. Oulu has been chosen as the European Capital of Culture for 2026 and its theme is culture climate change. What does this change mean for the City of Oulu's own operations? Or what could it be? My research aims to clarify the current understanding of culture, as well as its position and developers in Oulu. In addition, it looks at the opportunities and challenges for the city to embark on cultural planning with its current city’s structure, as it has been seen as the greatest opportunity but also the challenge for cultural planning. My work gives voice to the views of the employees of the City of Oulu regarding the new method. Culture is a complex phenomenon, and it is challenging to define. The role of culture varies depending on who defines it. Culture has influenced cities both internally and externally through the ages. Over time, cities as organizations have also developed into very multi-level systems of their interests, networks, and practices. Thus, today, the city is not a single system with a single action culture. How do different internal action cultures affect the city's operations? I study my topic through a dual position, which consists of the role of a researcher and an employee of the City of Oulu. I conducted 11 semi-structured thematic interviews with experts from the City of Oulu. The interviews were both insider and expert type interviews. We first discussed culture with the interviewees and then the potential opportunities and challenges of cultural planning. I used coding and theme design to analyse my materials. My results were divided into two parts, such as my conversations with the interviewees. In the first part, I focused on cultural definitions and developers. Because culture is at the heart of cultural planning, I think it’s important to understand how interviewees perceive culture and its role and developers. In the second part, I focused on the opportunities and challenges of cultural planning through the main themes that emerged from the material. These themes are internal bottom-up work, mental and physical silos, interactions with residents in many different ways, resources (money, time, skills) and the use of digitalisation. Based on my observations, it seems that the responses of the interviewees do not differ significantly from the already existing information related to cultural planning. So, are the challenges related only to cultural planning or mainly to the current city structures and the action culture in the city? The larger the organization, the more different operating cultures may exist. Based on the research material and theory, I think the city of Oulu has a good opportunity to implement cultural planning as other cities, but in smaller places cultural planning can succeed more easily because they are hierarchically lower in structure and thus might have less different action cultures. As the best opportunity for cultural planning for the city of Oulu, I see that it could bring clarity and a common denominator to the new common making. On the other hand, prevailing operating cultures can be a brake on the success of cultural planning. Therefore, it is up to the management level to decide how to start working with cultural planning or whether to start at all. The initiation of cultural planning usually requires a review and change of the current way of doing, and so it does in Oulu. On the other hand, the title of European Capital of Culture is creating a favourable climate for discussion about the culture planning and what it could be for in the city of Oulu
  • Kangas, Niina (2020)
    Kulttuuriekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä ovat merkittävä tekijä viihtyvyyden, hyvinvoinnin ja hyvän asuinalueen rakentumisen kannalta. Aluesuunnittelussa ekosysteemipalvelukäsitteen käyttö on vielä osin uutta, eikä kulttuurisia ekosysteemipalveluita välttämättä huomioida aluesuunnittelussa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia kulttuurisia ekosysteemipalveluita Keravalla ja tarkemmin Savion kaupungiosassa esiintyy sekä millaisia ekosysteemipalveluita alueella arvostetaan ja hyödynnetään. Tutkimuksella selvitetään myös vastaako suunnittelun näkemykset asukkaiden tarpeisiin kulttuuristen ekosysteemipalveluiden osalta ja tarjoaako suunnittelu riittävän potentiaalin ekosysteemipalveluiden ilmentymiselle. Tutkimuksessa arvioidaan myös mahdollisuutta laajentaa saatuja tuloksia koskemaan laajempaa otantaa. Tutkimus tehtiin arvioimalla kaupungin suunnittelulinjoja sekä analysoimalla kaksi spatiaalista paikkatietokyselyä. Kaupungin suunnitelmat, aluekehityssuunnitelma sekä aluebrändäys analytoitiin diskurssimenetelmällä. Ekosysteemipalveluiden analysoinnissa käytettiin tarjoumateoria-ajatusta perustana. Ekosysteemipalvelut nähdään tarjoumina, joiden potentiaalisesta ilmenemisestä alueen asukkaat ja käyttäjät hyötyvät tiedostamattaan tai tiedostaen. Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää luontokohteiden kiistatonta merkitystä alueen asukkaiden viihtymiselle. Ekosysteemipalveluiden tarjoamat hyvinvointiin vaikuttavat potentiaalit ovat alueen asukkaille tärkeitä. Kulttuuristen ekosysteemipalveluiden säilymisen osalta ensiarvoisen tärkeää olisi tunnistaa pienten luontokohteiden arvo ja suojelun tarve ja huomioida nämä kohteet aluesuunnittelussa.
  • Peltonen, Pauliina Maria (2013)
    Tutkielmassa vertaillaan pienalue-estimointimenetelmien toimivuutta Tilastokeskuksen Kulutustutkimus 2006 -aineistossa. Vertailussa on mukana asetelmaperusteinen Hájek-estimaattori, asetelmaperusteinen malliavusteinen GREG-estimaattori sekä malliperusteinen EBLUP-estimaattori. Vertailu suoritetaan eri aluejaotteluilla (maakunta, seutukunta, kunta), jolloin tutkittavaksi tulee hyvin erikokoisia alueita. Kuntatasolla muutamista kunnista ei ole yhtään havaintoa aineistossa. Malliavusteiset ja -perusteiset pienalue-estimointimenetelmät vaativat hyvän, koko perusjoukon kattavan lisäinformaation saatavuutta. Lisäinformaatioksi tulee valita sellaisia muuttujia, jotka korreloivat mahdollisimman voimakkaasti valitun tulosmuuttujan kanssa, mutta jotka eivät korreloi keskenään (multikollineaarisuus). Lisäinformaation käytöllä havaitaan olevan merkittävä rooli pienalue-estimaattien täsmällisyyden parantamisessa. Asetelmaperusteiset estimaattorit ovat hyvin tehottomia menetelmiä pienten osajoukkojen tapauksessa. Tällöin sekä Hájek- että GREG-estimaattorit tuottavat estimaatteja, joiden keskivirhe on hyvin suuri. Malliperusteinen EBLUP-estimaattori sen sijaan on hyvin täsmällinen osajoukon koosta riippumatta. Tutkielmassa vertaillaan yleisen tason vertailun lisäksi myös analyyttisiä ja bootstrap-menetelmällä laskettuja estimaatteja sekä niiden estimoituja keskivirheitä. Tuloksista havaitaan, että EBLUP-menetelmän tuottamat analyyttiset keskivirhe-estimaatit ovat aivan liian optimistisia (kuntatasolla bootstrap-menetelmän tuottamat keskivirhe-estimaatit ovat keskimäärin 80 % suurempia kuin analyyttiset keskivirhe-estimaatit). Hájek- ja GREG-menetelmien osalta analyyttisten ja bootstrap-keskivirheiden vastaavuus on ilmeinen. EBLUP-estimaattorin osalta testattiin myös painokertoimien vaikutusta estimaatin keskivirheeseen. Vertailusta havaittiin, että painokertoimet kasvattavat estimaatin keskivirhettä varsinkin pienissä osajoukoissa. Painokertoimien huomioiminen kuitenkin parantaa tulosten yleistettävyyttä perusjoukon tasolle. Tutkielman lopuksi keskityttiin enemmän estimoitavaksi valitun indikaattorin sisältöön, ja visualisoitiin estimoituja tuloksia Statistics Explorer -ohjelmistolla. Indikaattorina käytettiin terveyskeskuspalveluista saatuja etuuksia, josta ensin estimoitiin kuntakohtaiset vuosikeskiarvot kotitaloutta kohti. Saatuja keskiarvoestimaatteja verrattiin kuntakohtaiseen sairastavuusindeksiin, jotta saaduista tuloksista voitaisiin tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä. Analyysia jatkettiin siten, että estimoitiin kuntakohtaiset etuustotaalit ja suhteutettiin ne kunnan perusterveydenhuollon toimintamenoihin. Tämän suhteen ajatellaan kuvastavan sitä, kuinka monikertaisina kunnan perusterveydenhuoltoon käyttämät menot palautuvat asukkaille etuuksina.
  • Välimäki, Jasmin (2015)
    Tavoitteet. Suhtautumisella ja asenteilla matematiikkaa kohtaan on vaikutus matematiikan oppimistuloksiin. Asenteet ovat osa yksilön omaa matematiikkakuvaa ja ne muodostuvat yleensä toistuvien tunnereaktioiden seurauksena. Suhtautumiseen sisältyy asenteiden lisäksi mm. uskomukset, motivaatio ja minäpystyvyys. Näitä voidaan käsitellä yhdessä käsitteellä affektit. Positiiviset kokemukset saavat aikaan positiivisen tunteen ja näin ollen vaikuttavat asenteiden muodostumiseen. Formaalilla kouluopetuksella on tiukat opetussuunnitelman asettamat rajat toimintatapoihin. Kerhot voivat toimia formaalin opetuksen rinnalla nonformaaleina oppimisympäristöinä, joissa rajoituksia ei ole ja toiminta on vapaampaa. Kerhot tarjoavat mahdollisuuden myös oppiaineiden integraatioon, joka osaltaan voi parantaa myös suhtautumista matematiikkaa kohtaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, analysoida ja tulkita 4.–6.-luokkalaisten suhtautumista ja asenteita matematiikkaa kohtaan sekä ennen että jälkeen matematiikkaan ja biologiaa integroivaa tiedekerhoa. Menetelmät. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin kahdesta pääkaupunkiseudulla järjestetystä matematiikkaa ja biologiaa integroivasta tiedekerhosta. Osallistujina oli 21 4.–6.-luokkalaista oppilaista, jotka tulivat kerhoon vapaaehtoisesti. Aineistoa kerättiin myös kerhoon osallistumattomilta oppilailta, joita oli 17. Aineistoa kerättiin monivalintalomakkeilla, avoimilla kysymyksillä, haastatteluilla sekä havainnoimalla. Aineistoa analysointiin kvantitatiivisesti tilastollisilla menetelmillä sekä kvalitatiivisesti mm. sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan kerhoon osallistuvilla oppilailla oli pääosin positiivinen suhtautuminen matematiikkaa kohtaan. Oppilaat kokivat olevansa hyviä matematiikassa, pitivät siitä ja olivat motivoituneita oppimaan sitä. Matematiikka koettiin samaan aikaan vaikeaksi ja helpoksi riippuen osa-alueesta. Kerhoon osallistuneiden asenteet ja matemaattiset affektit olivat hyvin samanlaisia kuin kerhoon osallistumattomien. Kerhon aikana ei tapahtunut suuria muutoksia kerholaisten suhtautumisessa matematiikkaa kohtaan. Kerhoissa oli kuitenkin positiivinen tunnelma ja oppilaat olivat innostuneita, joten positiivisen suhtautumisen ylläpito oli mahdollista.
  • Malin, Emmi (2014)
    In the 1990s co-operation of the public and private sectors became more common. In this thesis, the Public Private Partnership (PPP) co-operation and its manifestation in contemporary Finnish urban planning are studied. Suurpelto area in Espoo (Finland) is applied as an illustrative case. Research questions are approached in the light of three aspects: partnership (PPP), participation and areal development based on land use agreement. Regarding partnership, the characteristics of the PPP and ways recent changes in municipal economics have advanced the public and private sectors' co-operation are introduced. Attention is paid to land use agreements following the Land Use and Building Act. These agreements demonstrate well the public private co-operation. Participation is discussed in regard to partnership process. Land use that follows the civil law and this particular use's functional part in communicative partnership planning are especially examined. In addition, participation is approached through theoretical and legislative dimensions. Already in the 1960s and 1970s early forms of public and private sectors' co-operation appeared within some extensive areal development projects. In this thesis, the PPP co-operation is compared to the earlier forms of areal development based on land use agreement. This study represents qualitative research. Research data consists of ten expert interviews and relevant documentation. Both public and private sector agents of the Suurpelto project were included in the interviewee selection. The interviews were accomplished in May and June 2014. Fact analysis was applied to the research data. The goal was to comprehend how the project between the public and private sector was composed in Suurpelto and what role participation had in this process. Through the Suupelto planning project some similarities and differences between the old and new areal development could be identified. To explain how the power, that planning essentially grants, was divided between the two sectors, was also among the main research objectives. Within Suurpelto project, the public private co-operation manifested on two different levels. The operational co-operation concentrated in action and strove to produce the public services which were needed in the area. On the level of supervision, the focus was in the communication and governance. At the early stages of the Suurpelto project, private sector agents activated in regard to formalizing the planning settlement and realizing participation. When building begun, the public sector took a more central role. At the beginning of 2000, resident participation was ambitiously sought in Suurpelto. The fact that participation was executed in a project form clearly indicates this. This resident participation, however, did not substantially affect the formalization of the planning settlement. At the end its significance was minor. Yet it can be said that the realization of the resident participation in project form was an advanced attempt at that time. Suurpelto's land use agreements emphasized that the parties were committed to the larger vision regarding this area. In addition, within these agreements a schedule for different objects and procedures regarding the development plans were defined, for example. In respect to quality control and scheduling, the Suurpelto project crucially differs from older areal development based on land use agreement.
  • Ovaskainen, Mika (2013)
    Polynomilla x^2 + 1 ei ole juurta reaalilukujen kunnassa, eikä polynomilla x^2-2 ole juurta rationaalilukujen kunnassa. Tässä tutkielmassa osoitetaan, kuinka algebrallisesta näkökulmasta voidaan muodostaa laajempi kunta, jossa näillä polynomeilla on juuri. Tutkielmassa lähdetään liikkeelle tutustumalla abstrakteihin algebrallisiin struktuureihin ja niiden ominaisuuksiin. Algebrallisella struktuurilla tarkoitetaan lukujoukkoa, johon on liitetty yksi tai useampia laskutoimituksia. Algebralliset struktuurit luokitellaan aksiomaattisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ollakseen tietty algebrallinen struktuuri, lukujoukon ja siihen liitettyjen laskutoimitusten tulee täyttää tiettyjä ehtoja. Erityisen mielenkiinnon kohteena tutkielmassa on renkaat ja kunnat. Esimerkiksi reaaliluvut muodostaa yhteen- ja kertolaskun kanssa kunnan. Reaalilukujen laskusäännöt voidaan johtaa kunnan aksioomista. Työn toinen puoli keskittyy polynomirenkaisiin. Polynomit määritellään aluksi lukujonona, jonka alkiot ovat polynomin kertoimia. Polynomien muodostama joukko muodostaa polynomirenkaan. Ykköselliset polynomit, eli polynomit, joihin kuuluu alkio 1, voidaan esittää koulusta tutumpina lausekkeina. Tutkielmassa osoitetaan, että jos polynomilla ei ole juurta polynomirenkaassa, niin jaottoman polynomin avulla voidaan muodostaa laajempi kunta, josta juuri löytyy. Tämä laajempi kunta on jaottoman polynomin virittämä tekijärengas. Tekijärenkaassa alkiot on jaoteltu jakojäännöstensä perusteella eri luokkiin. Tässä tekijärenkaassa alkuperäinen polynomirengas on vain yksi alkio. Esimerkiksi polynomin X^2 + 1 avulla voidaan muodostaa laajempi kunta, kompleksiluvut. Tutkielma pohjautuu Lauri Myrbergin Algebra- oppikirjaan, sekä Jokke Häsän ja Johanna Rämön Johdatus abstraktiin algebraan-kirjaan.
  • Lassila, Mira (2023)
    Tutkielma keskittyy algebralliseen topologiaan ja vielä tarkemmin homologian ja kohomologian tutkimiseen. Tutkielman tavoite on todistaa Künnethin kaava tulokohomologialle, jota varten ensin esitellään homologia ja siitä johdettuna dualisaation kautta kohomologia. Homologia ja kohomologia tutkielmassa esitellään singulaarisessa muodossa. Johdannon jälkeen tutkielma aloitetaan esittelemällä kategoriateorian perusteet. Kategoria kappaleessa annetaan esimerkkejä kategorioista, joita käytetään pitkin tutkielmaa. Kategoria käsitteen esittelyn jälkeen jatketaan määrittelemään kuvaus jolla pystytään siirtymään kategoriasta toiseen eli funktorit. Funktorit jaetaan kovariantteihin ja kontravariantteihin riippuen siitä säilyttääkö se morfismien suunnan. Funktoreista esille nostetaan Hom-funktori, jonka kontravarianttia muotoa hyödyntämällä saadaan myöhemmin muodostettua kohomologia. Funktoreiden käsittelyn myötä pystytään niiden välille muodostamaan kuvauksia, jonka vuoksi esitellään luonnollinen transformaatio. Toisen luvun viimeisimpänä aihealueena käsitellään eksakteja jonoja. Toinen kappale kokoaa tarvittavat esitiedot, jotta voidaan siirtyä käsittelemään homologiaa ja kohomologiaa. Kolmas kappale käy läpi homologian ja kohomologian käsitteistöä. Homologia ja kohomologia esitellään pääasiassa singulaarisessa muodossa. Homologiasta käydään läpi peruskäsitteet, jonka jälkeen siirrytään singulaariseen homologiaan. Tässä yhteydessä määritelmään muun muassa simpleksi, jotta voidaan avata singulaarisen homologian perusteita. Singulaarisesta homologiasta edetään singulaariseen kohomologiaan, joka saadaan aiemmin esitellyn Hom-funktorin avulla homologiasta. Singulaarisen kohomologia kappaleen lopuksi esitellään vielä uusi laskutoimitus kohomologiaryhmille eli kuppitulo. Tutkielman viimeinen kappale käsittelee itse Künnethin kaavan ja sen todistuksen. Lisäksi käydään läpi muita tarvittavia esitietoja kaavan todistuksen ymmärtämiselle, jotka eivät ole vielä nousseet esille aikaisemmissa luvuissa. Tutkielma päättyy Künnethin kaavan todistukseen.
  • Sarlos, Lassi (2018)
    Tourism in the 21st century has become versatile and spending time in just one destination area is not the dominant idea anymore. Environmental issues and concerns about Co2 and other greenhouse gas emissions have reached the global consciousness within tourism industry, and alternative forms of travel for mass tourism have been created. One alternative conceptualised among tourism studies has been slow travel, in which choosing low-carbon transport and spending long time away from home are the core ideas. This thesis examines a long distance bicycle trip as a form of slow travel. The aim is to consider characteristics of a long distance bicycle trip, factors that make it possible, motives that lead to accomplish it and finally consider the significance politics of such a trip. Therefore a long distance bicycle trip has been divided to four dimensions and around for each one there is theory combined. For the characteristics the key theory is the theory of slow travel. Sufficient leisure time and finance for the bicycle trip are the key factors when examining the factors that make travelling possible. Considering travel motivation there are various theories from different fields of studies – in the thesis theories from tourism geography, sociology and psychology are combined. The significance politics of a long distance bicycle trip are examined by the means of uniting identity factors and lifestyle political choices of bicycle travellers. Data used in the thesis is divided in three different types. Firstly, theme interviews have been conducted with eight people who have made a long distance bicycle trip. Secondly, an examination have been made for narrations written about the bicycle trips. Thirdly, electronic data – narrations in blogs and audio-visual material in the form of documentaries have been considered. Content analysis has been elaborated in the thesis – first the answers of the interviewees and data have been thematised, then data has been coded and last the data has been interpreted. Results of the research reveal that travelling slow with a bicycle is a most important determinant characteristic of a long distance bicycle trip. Travel routes are in the significant role in a long distance bicycle trip – they become the destination of the trip intrinsically. Nature and culture experiences in the peripheral areas are essential. Bicycle trip is an independent form of travel In which spontaneous choices and flexibility are constantly present. Enough leisure time is essential to elaborate a long distance bicycle trip. One can accomplish a trip without spending a significant amount of money each day, but if the trip is extended for a long period of time, sufficient finance is still needed. Physiological motives include strengthening physical condition, but on the other hand, relaxation is a goal also. Some bicycle travellers considered binding new social relationships as an important aspiration. Among bicycle travellers challenging him or herself as a mean of achieving a feeling of winning him or herself is a significant motivation factor. By doing so, one acquire a sensation of developing him or herself. One goal has also been an inspiration for others. Feeling of freedom is a prominent aspiration. Collective identity among bicycle travellers is related with feeling of not being in a hurry, feelings of being independent, experiences in the periphery and a long time spent away from the conventional environment. Bicycle travellers construct their significance politics of their bicycle trip around these collective identity ideas. Further research could be conducted related to the compound of the freedom feeling experienced while long distance bicycle trip. Also it would be interesting to examine relations between a long distance bicycle trip and pilgrimage or a lifestyle of modern nomadism.
  • Suikkola, Satu (2015)
    In municipal activities and decision-making pay more and more attention to the residents' participation and the increasing interaction. People are increasingly interested in participating in the development of their own living environment, which is why the functionality of community participation methods is becoming increasingly important. This requires municipalities to diversify interaction and inventiveness to increase participation and diverse achievement. Although residents have many different ways to participate and influence on municipal decision-making, the development draw more attention to increase the number of participation methods than quality improvement. Adept and critical residents are in a key role in the planning and development of township services. Espoo is the fastest growing and developing urban area in Finland. When regional development underlies continuous change, the residents' opportunities for participation are a very current topic. One of the aims of the city of Espoo strategy is to improve the residents' opportunities to participate and to develop Espoo for Finland's most viable democracy. The Public forums are seen as one way to strengthen public participation and the interaction between the residents, non-governmental organizations and local government. The goal of this study is to survey the city of Espoo public forum activities and its development from public forums participants and the city of Espoo's point of view. The research material consists of a public forum participants survey project, the results of which have been interviewed in the city of Espoo officials and elected representatives in order to achieve perspective city of Espoo. The research is divided into three parts: how Espoo public forum participants see the successfulness of the organization, how the city of Espoo is experiencing public forum activities to support the local people participation possibilities of Espoo service planning and development and how public forum activities should be developed to strengthen public participation. The results indicate that the public forum participants and the city of Espoo keep the public forum activity as a very invisible activity. The current goals of the public activity guide the activities of only a very general level, which does not give enough guidance for the public forum participants to organize the activity. The main problem is specifying the public forum's mission, in other words, what the public forum activity is trying to achieve? This study also shows that the public forum participants and the city of Espoo have disagreement about what is the purpose of public forum activity. Currently public forum activity is still looking for its role as part of the residents to participate and influence decision making in the city of Espoo.
  • Turpeinen, Tuomas (2013)
    Community-led local development is constantly strengthening and partly a new dimension in regional development. It has been seen as a bottom-up parallel regional development activity, where local actors such as area businesses, residents and organisations are closely involved. Community-led local development can be carried out using different methods, and it has been found to be effective and important in the development activities of municipalities and neighborhoods. Community-led local development has received attention at the international and national arenas. It has come up especially in the debate of the future of the European Union cohesion policy, and the Commission has brought it one of the most important questions in the future program period. At the national level, the importance of community-led local development has been seen to rise, especially when the municipalities are merged into larger units. In Finland, large part of the regional planning is in the responsibility of municipalities, and they are seen to be the key actors in community-led local development. This study examines the views of municipalities in community-led local development - at their own points of view. The purpose is to find out what kind of activities the municipalities will see as community-led local development, what kind of impacts community-led local development has had to the municipalities, and how the community-led local development has worked in municipalities. In addition, the aim is to find out what kind of role the municipalities see themselves in community-led local development, and how important they see community-led local development in securing their own vitality. Research data of this study consists of the electronic questionnaire and the interviews focused to the persons responsible of development issues of the municipalities. Research data shows that the Finnish municipalities see community-led local development working well, and that it is very important to the development of the municipality. Community-led local development was generally seen as an action, which aims to improve the municipality and it's surrounding region's vitality, competitiveness, and business operating conditions. Municipalities saw the community-led local development very important and significant in securing their vitality, and it's importance was seen to remain in the future. In smaller municipalities, it's importance was even seen to grow in the future, in the municipal reform, when municipalities are merged to larger units. Municipalities saw the community-led local development for the most part the same way all over the Finland, despite of their size. Finnish municipalities don't see community-led local development only as a bottom-up parallel regional development activity, where local actors such as areas businesses, residents and organizations are closely involved. It was seen more as a physical development of the area in which the participation of local actors and partnerships were as a complement. Among Finnish municipalities can be identified two different dimensions of community-led local development: an actor-oriented dimension, as well as a specific regions development -oriented dimension.
  • Närhi, Marianne (2020)
    Henkivakuutusyhtiöt tarjoavat asiakkailleen monenlaisia tuotteita. Vakuutuksia on erityyppisiä, mutta usein ne ovat liitoksissa vakuutetun elinaikaan. Mainittakoon näistä esimerkiksi kuolemanvara- ja elämänvaravakuutus. Ensimmäisessä korvaus maksetaan mikäli vakuutettu kuolee vakuutusaikana ja toisessa mikäli vakuutettu on elossa ennalta sovittuna ajanhetkenä. Vakuutetun elinaika ei kuitenkaan ole tiedossa sopimusta tehdessä, joten vakuutusyhtiön pitää pystyä estimoimaan vakuutettujen kuolevuutta. Riittävän tarkalla estimoinnilla pyritään estämään tilanne, jossa korvausten määrä ylittää vakuutusyhtiön varat. Kuolevuusennustetta voidaan käyttää muun muassa vakuutusten hinnoitteluun. Estimointi on kuitenkin haastavaa, sillä kuolevuuden kehitykseen tulevaisuudessa vaikuttavat muun muassa mahdolliset lääketieteelliset läpimurrot tai populaation elintapojen muutokset. Kuolevuus ei pysy samana sukupolvesta toiseen, vaan pääsääntöisesti monissa maissa uusi sukupolvi elää edellistä sukupolvea keskimäärin pidempään. Kuolevuutta onkin helpompi ennustaa lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Tutkielman alussa määrittelemme tämän työn kannalta oleellisia esitietoja, jotka liittyvät sekä elinaikaan ja kuolevuuteen että yleisesti stokastisiin prosesseihin. Erityisen tärkeitä ovat elinajan ja kuolevuusfunktion käsite. Näiden lisäksi martingaali, laskuriprosessi ja kompensaattori ovat tämän työn avainkäsitteitä. Tutustumme määritelmien lisäksi Doob-Meierin hajotelmaan, jonka perusteella alimartingaali voidaan kirjoittaa systemaattisen ja täysin satunnaisen osan summana. Systemaattisesta osasta puhutaan kompensaattorina ja satunnaisen osan muodostaa martingaali. Tutkielman tarkoituksena on johtaa kumulatiivista kuolevuutta estimoiva Nelson-Aalen estimaattori tilanteessa, jossa vakuutettuja on n kappaletta ja vakuutetun mahdollisia eri kuolinsyitä k kappaletta. Oletamme parametrin n arvon olevan suhteellisen suuri ja parametrin k arvon suhteellisen pieni. Johdamme lisäksi estimaattorin odotusarvon sekä varianssin. Havaitaan, että estimaattori on hieman harhainen, mutta kuitenkin asymptoottisesti harhaton. Teemme lisäksi lyhyen sovelluksen R:llä, jonka tarkoituksena on auttaa lukijaa hahmottamaan miltä todellisen otoksen pohjalta laaditut Nelson-Aalen estimaatit voisivat näyttää ja tutkitaan kuinka hyvin ne vastaavat todellisia arvoja. Tutkielman loppupuolella tarkastellaan tilannetta, jossa vakuutettujen määrä kasvaa rajatta ja huomataan, että normalisoitu Nelson-Aalen estimaattori alkaa muistuttaa Gaussista martingaalia. Erityisesti kiinteällä ajanhetkellä estimaattori on asymptoottisesti normaalijakautunut. Todistuksessa käytämme Rebolledon keskeistä raja-arvolausetta martingaaleille. Tulosta käyttämällä olisi mahdollista määrittää luottamusrajat estimoitavalle kumulatiiviselle kuolevuudelle. Lopuksi käymme läpi vaihtoehtoisia tapoja estimoida kuolevuutta.
  • Kallama, Konsta (2023)
    Suomen lakisääteisissä työeläkevakuutuksissa yrittäjien ja palkansaajien eläkkeet on jaoteltu erillisiin järjestelmiin. Näiden vakuutusten ehdot ovat pitkälti samanlaiset, mutta yrittäjien järjestelmä on varsinkin viime vuosina tuottanut huomattavasti huonompaa tulosta. Yksi merkittävä tekijä eläkevakuutustoiminnan kannattavuudessa on kuolevuusmallin soveltuvuus, ja tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, selittävätkö mahdolliset kuolevuuserot YEL- ja TyEL-vakuutusten eriävää kannattavuutta. Kuolevuuden arviointiongelman ratkaisemiseksi esittelemme tutkielman ensimmäisessä osassa yleistä selviytymisanalyysin teoriaa. Tässä määrittelemme laskuprosessien, martingaalien sekä Lebesgue-Stieltjes-integraalien avulla Nelson-Aalen-estimaattorin kumulatiiviselle kuolevuudelle. Toisessa osassa sovellamme ensimmäisen osan työkaluja Eläketurvakeskuksen vuosien 2007–2020 kuolevuusdataan. Arvioimme näin TyEL- ja YEL-vakuutuksissa käytetyn teoreettisen kuolevuusmallin soveltuvuutta sekä vakuutuskantojen kuolevuuseroja. Saamme selville, että kuolevuusmalli kuvaa hyvin toteutunutta kuolevuutta, ja että YEL-kuolevuus on maltillisesti TyEL-kuolevuutta alhaisempaa. Tärkeämpää roolia kannattavuuseron kannalta näyttelee kuitenkin ero populaatioiden ikärakenteissa.
  • Heliövaara, Eeva (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee primääristen alkoholien hapetusreaktioita vastaaviksi aldehydeiksi kupari(I)katalyyttien avulla. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee erilaisia hapetusreaktioiden mekanismeja, jotka pohjautuvat galaktoosioksidaasi (GO) entsyymin mekanismiin. Biomimeettisistä hapetussysteemeistä merkittävimpiä ovat Cu(I)-katalyytit yhdistettynä 2,2,6,6−tetrametyylipiperidiini-1-oksyyli radikaaliin (TEMPO). Tämän mekanismin on todettu mallintavan GO:n mekanismia. Kokeellisen työn taustalla on viime vuosien tutkimus Cu/TEMPO hapetusolosuhteista, joilla on mahdollista hapettaa ei-aktivoituja alifaattisia alkoholeja aldehydeiksi. Cu(I)-kompleksit valmistettiin Schiffin-emäs ligandeista ja niitä tutkittiin hapetuskatalyytteinä alifaattisen 1-oktanolin hapetusreaktiossa. Korkein aktiivisuus hapetusreaktioissa saavutettiin [(4-fluorofenyyli)imino(metyyli)furaani] ligandilla (L1). Kiderakenne kompleksista Cu(L1)2Br • 1/4(H2O) tukee oletettua 1:2 koordinaatiota. Syntetisoidut aldimiini kuparikompleksit olivat aktiivisia huoneenlämmössä ja aerobisissa olosuhteissa. Tämä osaltaan vahvistaa mahdollisuuksia käyttää vihreämpiä hapetusreaktio-olosuhteita. Kokeellisessa työssä hyödynnettiin in situ ATR-IR spektroskopiaa sekä katalyytin valmistuksen että hapetusreaktion monitoroinnissa. Työn mielenkiinto kohdistui hapetusreaktion välivaiheisiin, kupari-happi-komplekseihin, mutta yhdisteiden reaktiivisuuden vuoksi niitä ei onnistuttu havainnoimaan spektroskooppisesti. Mekanistisissa tutkimuksissa kuitenkin huomattiin in situ IR:llä ligandin dissosiaatio Cu(I)-kompleksista.
  • Paajanen, Johanna (2015)
    Tutkielman kirjallisuusosassa tarkastellaan kupari(II)ionin ja eräiden alifaattisten ja aromaattisten oksiimiligandien välistä kompleksinmuodostusta vesiliuoksessa. Kompleksoitumista on tutkittu potentiometrisesti titraamalla ja kompleksien pysyvyysvakiot on määritetty laskennallisesti titrausaineiston perusteella. Joidenkin kompleksien rakenne vesiliuoksessa on määritetty spektroskooppisesti. Komplekseja on myös kiteytetty vesiliuoksesta ja niiden rakenne on määritetty röntgendiffraktometrisesti. Kiinteässä tilassa kupari(II)ionin koordinaatiogeometria on usein neliöpohjainen pyramidi. Kompleksit voivat olla mononukleaarisia, dimeerisiä tai polynukleaarisia. Kompleksin rakenteeseen ja pysyvyyteen vaikuttavat muun muassa steeriset tekijät, kuten ligandin mahdolliset kookkaat substituentit, sekä ligandin happamuus ja emäksisyys. Useimmat tutkituista ligandeista sitoutuvat kupari(II)ioniin kaksihampaisesti kahden typpiatomin kautta, joista toinen on oksiimiryhmän typpiatomi. Tutkielmaan liittyvän kokeellisen työn aiheena on sinkki(II)- ja kadmium(II)ionien kompleksinmuodostus pyratsiini-2-amidoksiimin sekä 2-(dietyyliamino)asetamidoksiimin kanssa vesiliuoksessa. Työssä tutkittiin myös koboltti(II)ionin kompleksoitumista 2-(dietyyliamino)asetamidoksiimin kanssa vesiliuoksessa. Tutkimusmenetelmänä oli potentiometrinen titraus. Kompleksien pysyvyysvakiot määritettiin laskennallisesti SUPERQUAD-tietokoneohjelmalla. Pyratsiini-2-amidoksiimi ja 2-(dietyyliamino)-asetamidoksiimi muodostavat molemmat sinkki(II)ionin kanssa yhden mononukleaarisen monokompleksin ja yhden dimeerin. Molemmat ligandit muodostavat kadmium(II)ionin kanssa kaksi mononukleaarista monokompleksia, joista toinen on deprotonoitunut. 2-(Dietyyliamino)asetamidoksiimi muodostaa koboltti(II)ionin kanssa yhden mononukleaarisen monokompleksin ja yhden dimeerin, kuten sinkki(II)ionin kanssa. Kadmium(II)ionin suuri koko heikentää sen ja happiatomin välistä sidosta ja estää mononukleaaristen kompleksien dimeroitumisen oksimaattosiltojen kautta.