Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Eurooppaoikeus"

Sort by: Order: Results:

  • Pasanen, Tiina (2020)
    Digitisation of information has, together with the advent of the internet and the rise in computing power, changed our ability to access and distribute vast amounts of data among an increasing number of people all around the world. Transforming data into innovations drives the competitiveness and economic growth of the European Union. Online platforms play an important role in this process. Competition law of the EU prevents competition within the single market from being distorted, contributing to the welfare of consumers. Article 102 of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU) prohibits the abusive behaviour of an undertaking holding a dominant position within the internal market. A dominant undertaking may not strengthen its dominance in a way restricting competition. A large part of the data processed in the digital economy is personal data. Personal data may serve as a raw-material for innovation, but protection of personal data is enshrined, together with privacy, as a fundamental right under the Charter of Fundamental Rights of the European Union and the European Convention on Human Rights. Processing of personal data must comply with the rules of the General Data Protection Regulation (GDPR) of the EU. Article 102(a) TFEU prescribes that an abuse may consist in imposing unfair trading conditions. It has been suggested that this kind of exploitative abuse could be committed by setting down unfair terms relating to the processing of personal data in accordance with the privacy policy of a dominant undertaking. The privacy terms of Facebook were found to be abusive in the decision of the German competition authority, Bundeskartellamt, in February 2019. This study aims to examine whether a dominant undertaking could commit an abuse within the meaning of Article 102(a) TFEU by breaching the data protection rules of the GDPR. Quality is a parameter of competition, and the European Commission has noted that privacy may be an important element of quality. Degrading the quality of privacy by imposing privacy terms in violation of data protection law has been suggested to be able to cause damage to consumers in a manner constituting an abuse. The European Commission and the Court of Justice of the European Union (CJEU) have found that trading conditions under Article 102(a) TFEU may be exploitative if they are unfair in the sense that they are disproportionate and not necessary in relation to their legitimate objective, or if they are unilaterally imposed and non-transparent. Committing an abuse within the meaning of Article 102(a) TFEU is possible by imposing privacy terms which infringe data protection law. The mere breach may not, however, automatically establish an abuse. The terms may be exploitative if they can be set above the competitive level by means of market power. A data breach which can profitably be carried out by a non-dominant undertaking does not involve use of market power and may thus not constitute an exploitative abuse. Exploitation differs from an exclusionary abuse in that it always involves exercise of market power. As there is in the EU competition law no requirement of a causal connection between an abuse and a dominant position, exclusion is possible even without use of market power. Finding an exclusionary abuse requires that the conduct has anticompetitive effects, but exploitation, on the other hand, does not cause direct detrimental effects on the structure of competition. Exploitation and exclusion are not mutually exclusive, and imposing privacy terms in violation of data protection law could be considered to constitute an exclusionary abuse if the conduct impedes competition. A dominant undertaking has a special responsibility not to impair the residual competition on the market. Competition law and data protection law of the EU both pursue the well-being of the EU and its citizens in slightly different ways. The scope of Article 102 TFEU is sufficiently broad to take into account issues relating to privacy and data protection. Assessing an abuse always requires taking into consideration all the relevant circumstances in accordance with the criteria established in the case-law of the CJEU.
  • Pham, Vinh (2018)
    Tämän tutkielman aiheena ovat Euroopan unionin turvapaikkaoikeuden ja kansainvälisen perus- ja ihmisoikeuden sekä pakolaisoikeuden väliset rajapinnat ja mahdolliset ristiriidat liittyen pääsyyn unionin alueelle ja kansainvälisen suojelun saamiseen (access to protection). Tutkimuskysymykset keskittyvät pohtimaan, mitä edellytyksiä unionin turvapaikkalainsäädäntö asettaa pakolaisille ja turvapaikanhakijoille suojelun takaamiseksi. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, luoko komission turvapaikkalainsäädäntöä koskevat muutosehdotukset vuodelta 2016 uusia edellytyksiä ja/tai rajoituksia kansainvälistä suojelua tarvitseville henkilöille. EU:n perusoikeuskirjan 18 artiklassa määrätään oikeudesta turvapaikkaan. Tässä tutkielmassa pyritään määrittämään artiklassa tarkoitetun oikeuden sisällön laajuus. Tämä riippuu etenkin vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisällöstä. Lisäksi sekä Euroopan unionin tuomioistuimen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö vaikuttavat oikeuden soveltamisalaan. Oikeuskäytännön huomioonottamisella voidaan osittain varmistua eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän yhdenmukaisuudesta kansainvälisen pakolais- ja ihmisoikeuden kanssa. Tutkielmassa käydään läpi myös turvapaikkajärjestelmän kehitystä ja nykytilaa sekä tarkastellaan jäsenvaltioiden ajankohtaisia toimenpiteitä turvapaikka-asioissa. Unionin tarjoaman kansainvälisen suojelun kannalta luvussa käsitellään lisäksi palauttamiskiellon periaatetta ja hakijoihin kohdistuvan valtion vastuiden ulkoistamista kolmansille maille ja siirtämistä jäsenvaltioiden kesken. Unionin oikeudessa on erittäin laajat aineelliset ja menettelylliset takeet kansainvälisen suojelun saamiseksi. Yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen turvapaikkaoikeus on käytännössä toteutunut unionin lainsäädännössä. Lisäksi unionin turvapaikkalainsäädännöllä on laajennettu pääsyä kansainväliseen suojelun saavien henkilöpiiriä kansainvälisen pakolaisoikeuden pakolaismääritelmästä. Euroopan unionin turvapaikkajärjestelmä on edistyksellinen oikeudellinen suojelukokonaisuus. Samalla järjestelmässä on kuitenkin ilmeisiä puutteita muun muassa vastuun jakamisessa oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken. Sen lisäksi suojelun tarpeessa olevilla henkilöillä ei myöskään ole käytössään kuin rajallisesti laillisia ja turvallisia keinoja, joilla voivat ylipäätään päästä hakemaan suojelua.
  • Holm, Malin (2014)
    The right of private applicants to bring actions for annulment in European Union courts is regulated by article 263(4) TFEU. According to the article, private parties may bring actions for annulment only in three situations. First, as stated in the first limb, they may institute proceedings against an act addressed to them. Second, the second limb enables instituting proceedings against an act, which is of direct and individual concern to them. The third limb and last possibility is to institute proceedings against a regulatory act, which is of direct concern to them and does not entail implementing measures. These limitations raise the question of whether the effective judicial protection is sufficiently ensured in the Union legal order. The principle of effective judicial protection is a general principle of Union law. It can be seen as one of the emanations of rule of law, which is a foundational value of the European Union. The principle is also laid down in article 47 of the Charter of Fundamental Rights of the European Union, which is inspired by articles 6 and 13 of the European Convention of Human Rights. The judicial protection in the European Union rests on two pillars: the Union remedies and the remedies before national courts. Although the European Union offers a complete legal system of legal remedies and procedures, the effectiveness of the alternative remedies is not always adequate. The Court of Justice of the European Union has consequently interpreted especially the criterion of individual concern strictly. However, it has used a more generous approach in the fields of competition, state aid, and anti-dumping. It seems like the Court has been more willing to safeguard the effectiveness of European Union law than the effective judicial protection of individuals. If the Union legal system wishes to be a modern, value-driven legal system that is accountable for its substance, it should match its effectiveness understanding with a right to effective judicial protection.
  • Härö, Otto (2017)
    The Commission of the EU has recently decided that Advance Pricing Agreement rulings (the APA rulings) that Ireland, Luxembourg and the Netherlands have granted for Apple, Fiat and Starbucks (respectively) constitute illegal State aid according to Article 107 of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU). The Commission claims that the APA rulings deviate from the arm´s length principle and that they grant economic benefit for the beneficiary undertakings in a selective manner. Major part of the criticism towards the decisions concerns the selectivity criteria. According to this criticism, the APA rulings do not favour exclusively certain undertakings and therefore they are not selective. Since selectivity is one of the cumulative criteria concerning State aid, lack of selectivity would mean that the APA rulings are legal according to Article 107 TFEU. The Aim of this dissertation is to investigate whether the APA rulings are selective State aid. The method used in the dissertation is doctrinal legal research. Therefore, the selectivity of the APA rulings is assessed in the light of EU legislation and case law of the European Court of Justice (ECJ). In addition, the Commission has published the Notice on State aid in 2016 and it is an important soft-law instrument concerning the selectivity criterion. EU State aid rules are strongly objective-based. Therefore, also teleological argumentation plays a part in the analysis. In addition to the analysis of selectivity, I will analyse whether the Commission has merged two criteria, selectivity and advantage, together in its assessment, as some critics claim. The conclusion of the dissertation is that the APA rulings are selective as the Commission has claimed. The ECJ has been active in establishing new rules and principles for the selectivity assessment especially concerning tax measures. These rules, such as the effect-based approach, support even further the conclusion of selectivity of the APA rulings. Furthermore, in the dissertation it is concluded that contrary to the criticism, the Commission has separated the assessment of selectivity from the assessment of advantage in the decisions. The use of State aid rules in tax matters in general has caused criticism, and the APA decisions of the Commission have increased this kind of criticism. However, in the light of the findings of this dissertation, the use of State aid rules in taxation is justified. The wording and the objectives of EU State aid rules support the deployment of State aid rules in taxation matters, since it prevents the circumvention of the rules.
  • Kokko, Salla (2017)
    Tutkittavan tietoon perustuva suostumus on lääketieteellisen tutkimuksen suorittamisen keskeisimpiä edellytyksiä. Biopankkitoiminta perustuu näytteenantajan suostumukseen, mutta alaikäisen biopankkisuostumuksesta ei ole tällä hetkellä nimenomaisia säännöksiä. Ongelma on ajankohtainen, sillä biopankkeihin ollaan alkamassa kerätä myös lasten näytteitä ja tietoja. Henkilötietojen suojan kannalta biopankkitoiminnan erityispiirteenä on, että biopankkiin annettua näytettä ja sitä koskevia tietoja voidaan myöhemmin käyttää sellaisiin tutkimustarkoituksiin, jotka eivät vielä ole tiedossa suostumusta annettaessa. Suostumus voisi tätä kautta muodostua sen antajan kannalta ennakoimattoman laajaksi. Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus ei vaikuta antavan selvää vastausta siihen, onko tällainen jatkossa mahdollista ja jos on, niin missä määrin. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja arvioida normeja, periaatteita ja näkökohtia, jotka voivat vaikuttaa alaikäisen biopankkisuostuksen muotoon, edellytyksiin ja antamistapaan tietosuoja-asetuksen jälkeisessä maailmassa. Erityisesti alaikäisiin liittyviä seikkoja ovat alaikäisen ja huoltajan suhde sekä alaikäisen itsemääräämisaseman dynaamisuus. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen: mitä erityisiä näkökohtia olisi otettava huomioon muotoiltaessa alaikäisen biopankkisuostumusta? Tietosuoja-asetuksen tarkemmat vaikutukset biopankkitoimintaan ja biopankkisuostumukseen eivät tätä kirjoitettaessa ole vielä selvillä, joten pyrin tarkastelemaan, miten asetus olisi otettava huomioon lasten biopankkisuostumusta muotoiltaessa. Tutkielman teema on rajapinta-aihe, jolla on liittymiä ainakin lapsioikeuteen, lääkintä- ja bio-oikeuteen sekä tietosuoja-oikeuteen. Kullakin oikeudenalalla eurooppaoikeudelliset ja muut Euroopassa vaikuttavat kansainväliset normistot ovat keskeisessä asemassa, mutta merkittävimpänä yhteisenä rajapintana tässä tutkielmassa on Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus. Lisäksi aiheen oikeudenalarajoja ylittävän luonteen vuoksi on otettava huomioon laajasti muuta tutkimus- ja potilaslainsäädäntöä, tietosuojalainsäädäntöä sekä alaikäisen asemaa koskevia normistoja ja alaikäisten tutkimuksen etiikasta käytyä keskustelua. Alaikäisen itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi olisi harkittava ikärajan säätämistä itsenäiselle biopankkisuostumukselle. Tätä puoltavat lukuisat alaikäisen asemaa sääntelevät säännökset ja periaatteet, joissa korostetaan alaikäisen iän ja kehitystason myötä kasvavaa päätösvaltaa itseään koskevissa asioissa. Ikärajan soveltaminen ei saisi kuitenkaan olla mekaanista, vaan lapsen tilanne olisi aina otettava huomioon tapauskohtaisesti. Mahdollista ikärajaa säädettäessä, tai päätettäessä olla säätämättä, on ratkaistava kysymys siitä, kuinka merkittävän ratkaisun biopankkisuostumus alaikäisen kannalta muodostaa.
  • Kallio, Tuomas (2020)
    Alkoholin etämyynnin oikeustila on ollut epäselvä Suomessa jo vuosia. Erilaiset viranomaisohjeet, oikeuskäytäntö ja laintasolta puuttuva alkoholin etämyynnin kielto ovat hämärtäneet asian tulkintaa. Sosiaali- ja terveysminiseriö (STM) aloitti alkoholilain muuttamisen ja alkoholin etämyynnin nimenomaisen kieltämisen alkoholilaissa ja asiasta notifioitiin Euroopan unionin komissiota kesällä 2018. Komissio antoi lausuntonsa asiasta syksyllä 2018, jonka jälkeen STM luopui lakihankkeesta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voiko Suomi kieltää alkoholin etämyynnin EU:n sisämarkkinoilla. Pohdin tutkimuksessani, mitä eri vaihtoehtoja Suomella on epäselvän etämyyntikysymyksen ratkaisemiseksi. Käyn myös läpi 2018 voimaan tulleen uuden alkoholilain (1102/2017) keskeisimmät uudistukset alkoholin etämyyntiä koskien. Tämän perusteella arvioin, miten uusi alkoholilaki on vaikuttanut etämyynnin oikeudelliseen tilanteeseen ja EU:n suhtautumiseen Suomen alkoholipolitiikan tavoitteita, alkoholimonopolia ja alkoholin etämyynnin kieltoa koskien. Tutkimusmetodinani olen käyttänyt lainopillista metodia ja eurooppaoikeuden osalta olen tehnyt teleologista laintulkintaa. Tutkimusmateriaalina olen käyttänyt Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, oikeuskirjallisuutta, yksittäisiä kotimaisia oikeustapauksia, lainvalmisteluaineistoa, EU:n perussopimuksia, asetuksia ja direktiivejä sekä kotimaisia lakeja ja viranomaisohjeistuksia. Näiden perusteella olen koonnut oleellisen asiaa koskevan eurooppaoikeuden ja tuonut esille perustellun käsitykseni alkoholin etämyynnin kieltämisen mahdollisuuksista. Tutkimukseni perusteella alkoholin etämyynnin täyskielto ei olisi EU-oikeuden mukainen. Varsinkaan mietojen alkoholijuomien osalta kieltäminen ei minusta olisi mahdollista. Väkevien alkoholijuomien etämyynnin kielto saattaisi olla perusteltavissa ihmisten elämän ja terveyden suojelulla, mutta tämänkin toimenpiteen oikeasuhtaisuuden osoittaminen tavoiteltuun päämäärään nähden voisi hyvinkin osoittautua Suomelle mahdottomaksi, johtuen alkoholin etämyynnin pienestä osasta alkoholin kokonaiskulutukseen nähden. Etämyynnin valvominen esimerkiksi luovutuspisteillä olisi EU:n sisämarkkinoiden tavaroiden vapaata liikkuvuutta vähemmän rajoittava toimenpide, ja täten täyskieltoa käyttökelpoisempi vaihtoehto. Alkoholin saatavuuden lisääminen alkoholilain uudistuksella ei ainakaan parantanut Suomen mahdollisuuksia kieltää alkoholin etämyyntiä EU:n näkökulmasta.
  • Tahvanainen, Janina (2013)
    Olennaiset toimintaedellytykset- oppi liittyy määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Eräät toimintaedellytykset ovat niin olennaisia, että määräävässä markkina-asemassa oleva toimija ei voi kieltäytyä toimittamasta niitä kilpailijalleen ilman, että se syyllistyisi artiklan 102 (SEUT) rikkomukseen. Tutkielmassani tarkastellaan kyseisen opin soveltamisessa ilmeneviä eroja erityisesti energiasektorilla sekä erityisesti suhteessa aloihin, joilla immateriaalioikeudet ovat merkittävässä roolissa. Näin pystytään pohtimaan opin soveltamista kahdessa täysin erilaisessa markkinaympäristössä. Keskeinen ongelma doktriinin soveltamisessa on sen negatiivinen vaikutus määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kannustimiin panostaa innovaatioon. Bronner- tapauksen mukaan toimittamasta kieltäytymisen pitäisi poistaa kilpailu kokonaan sellaisen kilpailijan osalta, joka haluaa käyttää toimintaedellytystä. Lisäksi edellytetään, että kieltäytymiselle ei ole objektiivisia perusteita ja että toimintaedellytys on välttämätön, eikä ilman sitä toiminta markkinoilla ole mahdollista. Suhteessa immateriaalioikeuksiin opin soveltaminen on edellyttänyt, että kieltäytyminen estää uuden tuotteen markkinoille tulon. Microsoft- tapauksessa lähestymistapaa muutettiin. Kieltäytymisen ei tarvinnut estää uuden tuotteen markkinoille tuloa vaan opin soveltamiselle riittävää oli, että tekninen kehitys markkinoilla rajoittuu. Tapauksessa määriteltiin myös, että muutaman kilpailijan läsnäolo markkinoilla ei estä opin soveltamista. Pian tämän jälkeen komission ensisijaisia täytäntöönpanotavoitteita koskevassa tiedonannossa teknisen kehityksen rajoittaminen korvattiin kuluttajahaitalla. Tämä edellyttää, että toimittamisesta kieltäytymiseen liittyvät kielteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin toimintaedellytyksen käytön sallimisesta aiheutuvat seuraukset. Komission tiedoksiannossa ei tehdä eroa eri immateriaalioikeuksien välillä. Näin ollen opin soveltamista patentteihin ei pidä rajoittaa. Standardisointeihin sisällytettyjen patenttien osalta uusi tuote- vaatimusta ei edes välttämättä ole perusteltua soveltaa, koska asiakkaat saattavat tarvita enemmän yhteensopivia tuotteita kuin uutta tuotetta. Kyseisen edellytyksen soveltaminen olisi hankalaa myös energiasektorilla, jossa tuote on yleensä homogeeninen. Huomioon pitää myös ottaa, että komission tiedoksiannon mukaan käytön sallimisesta aiheutuvien negatiivisten vaikutusten puuttuminen voidaan olettaa, jos toimintaedellytyksen rakentamiseen on käytetty julkisia varoja, toimija on nauttinut yksinoikeuksia tai lainsäädäntö velvoittaa sallimaan kilpailijoiden toimintaedellytyksen käytön. Tällainen tilanne saattaa olla käsillä esimerkiksi vasta liberalisoiduilla markkinoilla. Microsoft-tapaukseen liittyy kuitenkin sellaisia erityispiirteitä, jotka saattavat hankaloittaa siinä käytettyjen edellytysten soveltamista. EU-tuomioistuimet ovat olleet myös vastahakoisia soveltamaan komission tiedoksiantoa. Post Danmark- tapaus kuitenkin antaa aihetta uskoa, että tämä linja olisi muuttumassa.
  • Keinänen, Juho (2014)
    Työntekijöiden vapaalla liikkuvuudella on Euroopan unionin yhtenä sisämarkkinavapautena vakiintunut asema eurooppaoikeudessa. Jäsenvaltioiden kansalaisten subjektiivinen oikeus etsiä ja tehdä työtä toisen jäsenvaltion alueella ja nauttia yhdenvertaisesta kohtelusta vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa on turvattu perussopimuksissa, johdetussa oikeudessa ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Vapaaseen liikkuuvuuteen liittyviin oikeuksiin vetoaminen edellyttää kuitenkin jäsenvaltion kansalaisuutta. Mikäli jäsenvaltion alueella työskentelevä kolmannen valtion kansalainen ei ole liikkumisvapauttaan käyttäneen EU-kansalaisen perheenjäsen, kolmannen valtion kansalainen voi kuitenkin vedota EU:n oikeusjärjestykseen kuuluviin kansainvälisiin sopimuksiin ja unionin työperäistä maahanmuuttoa koskevaan sekundaarilainsäädäntöön. Tutkielmassa tarkastellaan kolmansien valtioiden kansalaisten asemaa unionin solmimien ulkosopimusten ja yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa toteuttavan sekundaarilainsäädännön perusteella sekä näiden oikeuslähteiden välisiä suhteita. Assosiaatiosopimuksilla on perustettu etuoikeutettuja yhteyksiä EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä kolmansien valtioiden välille. Sopimuksissa on voitu määrätä muun muassa sopimuspuolten kansalaisten työskentely- ja oleskeluoikeudesta jäsenvaltioissa sekä oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa. Sopimuksissa turvattujen oikeuksien laajuus kuitenkin vaihtelee, siten kolmansien valtioiden kansalaiset ovat kansalaisuutensa perusteella eriarvoisessa asemassa. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työntekijöiden asemaa koskevat sopimusmääräykset ovat välittömästi vaikuttavia kansallisissa oikeusjärjestyksissä mikäli ne asettavat selkeitä, ehdottomia ja tulevista täytäntöönpanotoimista riippumattomia velvoitteita, eikä välittömän vaikutuksen myöntäminen ole sopimuksen tavoitteiden tai luonteen vastaista. EU-tuomioistuin on myöntänyt tavoitteiltaan hyvin erilaisiin sopimuksiin sisältyville määräyksille välittömän vaikutuksen. Tuomioistuin on korostanut ulkosopimuksia koskevassa oikeuskäytännössä erityisesti sopimusmääräysten tehokkaan toteutumisen merkitystä. Tämän lisäksi tuomioistuin on tulkinnut määräysten jäsenvaltioille asettamien velvollisuuksien ulottuvuutta analogisesti työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 45 artiklan kanssa riippumatta siitä, minkälaiseen sopimuskokonaisuuteen tulkittava sopimusmääräys liittyy. EU:n yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa tähtää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamiseen. Tämän osana unionin tehtäväksi on SEUT 79 artiklassa asetettu yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen. Työperäistä maahanmuuttoa kolmansista maista säännellään sektorikohtaisen lainsäädännön takia usealla säädöksellä työntekijäryhmäkohtaisesti. Tutkielmassa käydään läpi direktiivien sisältöä sekä arvioidaan sitä, miten hyvin säädöksillä on ratkaistu ne ongelmat, joihin niillä on pyritty vaikuttamaan. Koska työperäistä maahanmuuttoa koskeva sekundaarinormisto on uutta, säädöksiä koskevaa oikeuskäytäntöä ei vielä ole kertynyt. Tutkielmassa käsitellään tämän vuoksi perheenyhdistämisdirektiiviä ja pitkään oleskelleiden kolmansien valtioiden kansalaisten asemasta annettua direktiiviä koskevaa oikeuskäytäntöä. Laillista maahanmuuttoa koskevassa oikeuskäytännössä on assosiaatiosopimuksia koskevan oikeuskäytännön tavoin korostettu säädösten tavoitteiden tehokkaan toteutumisen merkitystä ja rajoitettu jäsenvaltioiden harkintavaltaa. Lisäksi EU-tuomioistuin on oikeuskäytännössä luonut yhteyksiä EU-kansalaisten liikkumisvapauteen liittyvien oikeuksien ja sekundaarioikeudessa turvattujen kolmansien valtioiden kansalaisten oikeuksien välillä. Tutkielmassa pohditaan EU-tuomioistuimen ratkaisujen taustalla vaikuttavia syitä ja tavoitteita sekä sitä, voidaanko oikeuskäytännön perusteella ennakoida työperäistä maahanmuuttoa koskevien direktiivien vaikutuksia niiden soveltamisalaan kuuluvien kolmansien valtioiden kansalaisten oikeusasemaan ja jäsenvaltioiden velvollisuuksiin. Maahanmuuttoa koskeva sekundaarinormisto on kansainvälisiin sopimuksiin nähden toissijaista sääntelyä, sillä direktiivit eivät estä kansainvälisistä sopimuksista johtuvien suotuisampien säännösten soveltamista. Johdetun oikeuden tulkinnan tulee olla sopusoinnussa unionia ja jäsenvaltioita sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Tutkielman lopuksi käydään läpi esimerkkejä kansainvälisten sopimusten etusijan vaikutuksista työperäistä maahanmuuttoa koskevan sekundaarinormiston tulkintaan.
  • Smedman, Joakim (2015)
    The aim of this study is to examine the application of the Charter of Fundamental Rights of the European Union in the light of the principle of subsidiarity in EU law. The Charter constitutes a point of intersection of subsidiarity and fundamental rights, brought together by their common purpose of guiding the exercise of public powers and reconciling a diversity of Member State values with the need for European unity. With a particular focus on the case law of the Court of Justice of the European Union, the study embraces the principle of subsidiarity for the purpose of interpreting the legal nature of the Charter and systemising its application. The formal link between subsidiarity and fundamental rights under the Charter is found in Article 51(1). In order to clarify the legal nature of the Charter and the context in which it operates, the study looks into how fundamental rights and subsidiarity have developed in EU law as well as how they are interrelated. The subsidiary nature of EU fundamental rights law is demonstrated by the restrictive personal and material scope of the Charter. Similarly, the principle of subsidiarity is used to analyse the Charter’s minimum and maximum level of protection. The Court’s application of the Charter is analysed by examining the expressions that the principle of subsidiarity takes when the Charter is balanced with economic freedoms, applied in conjunction with other norms, used to invalidate EU norms or called to set aside national legal acts. In addition to this, the analysis considers the role of subsidiarity in cases where the Charter was not applied, either because the Court lacked jurisdiction or remained silent on its applicability. The study demonstrates how the legal nature of the Charter to a great extent can be explained through the principle of subsidiarity. However, the EU legal order has its proper understanding of subsidiarity in relation to fundamental rights. Fundamental rights protection is only one of several EU objectives that need to be balanced when determining the appropriate level of action. Ultimately, the application of the Charter is triggered by the need to preserve the primacy, unity and effectiveness of EU law. Only in exceptional circumstances, these requirements may be overridden with reference to the principle of legal certainty, as recognised by the Charter. Conversely, subsidiarity as an interpretative principle of EU fundamental rights law may also contribute to enhanced legal certainty regarding the application of the Charter.
  • Laulajainen, Anette (2016)
    The aim of this Master's thesis is to assess how the first criterion of the notion of State aid laid down in Article 107(1) TFEU, that of aid having been granted by the Member State or through State resources, is interpreted. The purpose is to assess what the basic rules governing the interpretation and application of the criterion are, how the criterion has been interpreted and applied in practice, and what problematic aspects and challenges the application of the criterion has brought about. Instead of attempting to identify an exhaustive list of aid schemes in which the assessment of the criterion has been relevant, the focus of this thesis is on its interpretation through a series of interesting categories of aid schemes and recent examples of cases. The analysis of the research question relies primarily on the jurisprudence of the Court of Justice of the European Union. The main rule guiding the interpretation of the criterion is simple: it consists of two cumulative subconditions. In order to fulfil the public origin criterion, a measure must be imputable to the State and granted through State resources. The concept of State is interpreted broadly. Nevertheless, case law shows that the application of this test in practice is not necessarily as clear as it may seem. Although the Court of Justice of the European Union has rendered a number of significant judgments on the matter in recent years, what the first criterion of Article 107(1) TFEU actually means remains unclear. Aid schemes can be very complex in one way or another. For example, they might involve intermediary bodies or areas previously uncontested from the point of view of State intervention in terms of State aid control. Sometimes it can prove challenging to apply principles already laid down in case law to other schemes in a consistent manner. The difficulty of assessing public undertakings' actions in terms of the fulfilment of the criterion lies in the necessity of case-by-case assessments of whether the State has influenced an undertakings' actions. Applying the indicators for imputability in a clear, consistent and detailed way may prove challenging. It is evident that the issue of forgone revenue can be relevant in more creative schemes than one would think. The issue of private bodies and private resources involved in aid schemes is particularly problematic due to the fluctuating results it has led to and the seemingly illogical outcomes of cases with very similar circumstances and effects. One of the challenges regarding the interpretation of the criterion is finding a balance between the influence of the organisational model chosen by the State for the execution of an aid scheme and the influence of the effects of the measure on its categorisation as State aid. Another important issue surrounding the interpretation of the criterion is whether its second leg, the requirement of the use of State resources, should be abandoned. Nevertheless, no clear signs of a permanent shift towards this approach have been witnessed. For the moment, the general principles surrounding the interpretation of the criterion are not so clear as to remove the need for a detailed case-by-case analysis of whether measures fulfil the criterion or eliminate the risk of surprising results for stakeholders and Member States. Clearer guidance on the interpretation of the criterion would be more than welcome in order to improve legal certainty.
  • Mittler, Cea (2016)
    The aim of this Thesis is to evaluate the underlying access regulation pertaining to LNG terminals resulting in the coexistence of unregulated and regulated LNG terminals. Correspondingly comparing the situation on liberalised markets with the proposed regulation in Finland. There are two ground presumptions that lays down the frame for the Thesis. The first presumption believes that a liberalised market model is better for Finland compared to the current isolated market status. The rationale is based on the common targets set by the EU supporting the full implementation of the Third Gas Directive and opening the market for competition. Although the argumentation of the Thesis support a liberalised market, there are certain concerns lingering in the legislative air pertaining to the LNG terminal access regime. In light of these the Thesis’s discussion is built around these possible shortcomings. As the thesis concludes that a well-formulated, thoughtful and comprehensive liberalisation will bring about more advantages than disadvantages, a thoroughly discussion on the market triggers will be given. The second presumption is that regulated and unregulated regimes are not good or bad per se, the decision to choose between them by regulators should take into account the characteristics of the market. As will be later demonstrated, many regulatory schemes are hybrid, showing features of both access regimes. These two presumptions embodies the supporting pillars of this Thesis, the theme of which is the relationship between and the evaluation of unregulated and regulated access to LNG terminals. The object is to discuss and evaluate the legal framework around access regimes pertaining to LNG terminals and consequently add content to the presumptions. The complexity of the questions is demonstrated by the opinions given by market participants during the comment round of the proposal. There is a visible opposition to apply the reformed NGMA to off-grid terminals. These opinions, the opposition and the arguments surrounding the proposed legislation, gives this Thesis its core. However, this is not only a national resistance but a commonly discussed question: whether the access regime, where a coexistence of both unregulated and regulated access regimes is applicable, fully serve the intention of a liberalised LNG market?
  • Ferreira Miranda, Luiza (2015)
    The European Union’s data protection legislation has been under development for many years. The society changed and the need for a contemporary legislation arrived. Therefore, after many years of discussions and debates, the Directive 95/46/EC was repealed by the EU Regulation 2016/67 (GDPR,), effective as from 25 May 2018. The GDPR is committed to bring strength regarding the protection of individual’s personal data and also modernize the current business operational model, therefore, once the cross-border transfer plays an important role in such business the present paper aims to analyse (i) what is the process under European legislation when transferring personal data to third-countries, (ii) how the companies can ensure compliance under the GDPR, and (iii) what are the consequences for non-compliance from a business and legal points of view. The process for transferring personal data to a third country is well established under Section V of the GDPR. The Regulation now formally brings, for example, the mechanism of Binding Corporate Rules in its scope, and also provides further guidance on how data exporters must act when willing to have the personal data sent out of European Union or European Economic Area. The present research paper determined that the process to have Transborder flow (i) is now more straightforward, because it formally brings alternative methods and solutions for the companies to lawfully transfer such data, (ii) it is also more harmonised than before, because it has direct effect in the Member States' legislations, (iii) it is more effective, once the supervisory authorities holds more power and autonomy to act independently, and (iv) it is more severe on regards of its enforcement, due to the value of the administrative fines that can be imposed by the authorities. The lack of real case-laws and practical discussions conducted the author to make many assumptions and choose a more descriptive approach instead of providing clear implications of the new Regulation. Therefore, the conclusions are based on the comparison of the old Directive and the new Regulation, as well as practical experience in dealing with privacy on a regular basis. Nevertheless, it will be necessary more time after the GDPR comes into force in order to define if the new legislation is effective as expected, and if the cross-border transfer to third-countries actually safeguards the same European level of data protection or not.
  • Suokko, Elisa (2017)
    This thesis is a comparative study of how the European Convention of Human Rights, the European Union and Finland protect companies’ right to privacy in unannounced competition authority inspections. More precisely, it aims to establish the current scope of companies’ right to privacy under Article 8 of the European Convention of Human Rights and to assess if the European Union and Finland meet this standard. The key points of interests are the definition of the right from the perspective of companies, the limitations it sets to competition authorities, and the safeguards required to ensure that the right to privacy is respected. Article 8 of the European Convention of Human Rights is drafted to protect natural and legal persons from arbitrary actions of public authorities. This protection takes various forms. Pursuant to the wording of the article, the right to respect to private and family life, home and correspondence is protected. The article employs concepts that at the level of everyday language seem best suited for natural persons. During the past three decades, the European Court of Human Rights has interpreted the article as granting protection also to legal persons, companies included. The concept of home has been extended to business premises and the concept of correspondence to confidential communications between a lawyer and a company client. However, the Court has reserved contracting states a wider margin of appreciation regarding the rights of legal persons. This interpretation of Article 8 of the European Convention of Human Rights entails that unannounced competition authority inspections interfere, by their nature, with companies right to respect to home and, depending of the materials under inspection, also with the right to respect to correspondence. An interference does not amount to a violation of the article, but it triggers a number of safeguards to ensure that the interference is necessary and proportionate. The European Court of Human Rights has established in its case-law that all interferences with rights protected under Article 8 should be subject to prior judicial authorization or a posteriori judicial review. Other safeguards depend on the individual circumstances of each case, but judicial review has been established as an absolute requirement. This means that in competition authority inspections, both the inspection decision and the authority measures during an inspection should be subjected to judicial review. In Finland, this is not the case. Competition Act sets out a prohibition against appeal of the inspection decision. The inspection decision and the measures taken during an inspection may be appealed only if the Finnish Competition and Consumer Authority makes a proposition of a penalty payment to the Market Court. This entails that all interferences with companies’ right to privacy under Article 8 of the European Convention of Human Rights are not subject to judicial review. As a contracting party to the Convention, Finland is under the obligation to comply with relevant interpretations of the Court. The requirement of judicial review appears to be one. The Finnish Government is preparing a reform of the Competition Act, whereby this question could be addressed as a part of the reform. The Report of the Working Group of the reform, which is addressed in this thesis, does not propose any improvements in this regard. The European Union, for its part, is not bound by the Convention. Nevertheless, the Convention still plays an important role in the European Union and it does contribute to the fundamental rights protection of companies in the European Union. This is the case particularly with Article 8 of the European Convention of Human Rights, as the fundamental right to privacy provided by Article 7 of the Charter of Fundamental Rights of the European Union should correspond to that provided by the Convention. In practice, the question is more complex. Companies may subject the inspection decisions of European Commission to judicial review but the possibility to appeal inspection measures is more limited. Thereby, the European Union does not either meet the standard set out by the Article 8 of the Convention.
  • Sundberg, Veera (2018)
    The aim of this study is to define the concept of existing aid. Existing aid relates to state aid control in the European Union. Existing aid is a form of state aid to which the obligation to recover illegal state aid does not apply. The definition of existing aid is, therefore, important. In determining whether an aid can be an existing aid, it must be put into effect prior to the entry into force of the Treaty on the Functioning of the European Union, or another event listed in Article 1(b) of the Procedural Regulation of 2015. This study seeks to find when is an aid considered “put into effect” within the meaning of the said provision. Aid should be considered put into effect when the aid beneficiary is legally entitled, under national law, to receive the aid, instead of the traditional view of only looking at the time the legislation providing for the aid entered into force. Pursuant to Article 1(b)(v) of the Procedural Regulation of 2015, aid, which was not considered aid when it was put into effect but later became aid due to the evolution of the internal market, is existing aid. The scope of application of the said provision is examined in this study. The interpretation proposed by this study is that the provision primarily applies, when evolution of the internal market takes place by a liberalisation of national law, which renders an aid recipient an undertaking within the meaning of European Union competition law. The traditional view of applying the provision when trade between member states within the meaning of Article 107(1) of the Treaty on the Functioning of the European Union emerges, should not be considered the typical situation of applying the provision. This is because that is not likely to ever happen. Pursuant to Article 1(c) of the Procedural Regulation of 2015, existing aid can lose its status as existing, if it is altered. The form, in which the alteration must take place, and the substance of the alteration serious enough to trigger the application of Article 1(c) of the Procedural Regulation of 2015, are examined. The form of alteration should be viewed the same way as putting into effect of aid. The alteration can be substantial without any effect on the conditions of compatibility with the internal market.
  • Liu, Ying (2016)
    As the core task of competition law is to protect the freedom of economic action of various market participants, definition of the relevant market plays an important role for the enforcement of competition law. This thesis mainly discuss existing laws and regulations regarding the definition of relevant market in the European Union and China. The most efficient test method to define the relevant market, that is the Small but Significant and Non-transitory Increase in Price test will be analysed. As one of the most innovative invention during the past decades, the Internet changes operating model of enterprises in many ways. And to define the relevant market in the Internet industry is different from which in the traditional market because of the properties of the Internet market. Such as the Internet is a bilateral market, asymmetry price structure and so on. This thesis provides answers for how the existing rules and principles of competition policy could be applicable under the Internet industry and whether the Internet forms a new relevant market, or whether the Internet industry shapes a new market, which competes with traditional market, and lies within the same market.
  • Rajakoski, Néa (2017)
    This study examines digital platforms in the context on EU competition law by conducting an economic and legal analy-sis of the potential competitive concerns that derive from the characteristics of digital platforms and the competitive dynamics thereof. With this in mind, the following research questions can be identified: 1) What are digital platforms? 2) What are the competitive concerns raised in relation to digital platforms? 3) Why is the topic so debated? The methodologic approach of this study has elements of both law and economics and legal dogmatics. The adopted methodology endeavors to address the research questions in a more holistic manner, which is to facilitate the discourse between legal and economic arguments. Structurally, this study is divided into four main chapters. Chapter 2 outlines the legal framework of EU competition law by making necessary observation regarding the primary competition rules in the Treaties and the objectives of competi-tion policy. Chapter 3 sheds light on the economics of data in the context of digital platforms, because it is impossible to understand the debate, whether or not the interplay between user data and market power can be of competitive con-cern, without understanding the factors driving competition among platforms. Chapter 4 provides further insights on the competitive concerns associated with platform competition. Lastly, Chapter 5 addresses the criticism of the above and Chapter 6 includes the conclusions of this study. This study will illustrate that the competitive concerns attributed to platform competition are indeed controversial. Never-theless, the economics of data and the competitive dynamics of platforms seem to merit thee notion that digital markets are subject to market concentration and could under certain circumstances facilitate anticompetitive behavior. As of consequence, the European Commission as the main enforcer of EU competition law should not leave these concerns unaddressed.
  • Özgür, Baykara (2015)
    The competitiveness in and of the internal market of the EU is one of the main objectives of the Treaty of the European Union. In the EU, private enforcement is seen as a complimentary mechanism of public enforcement to attain the goals of competition law policy. Following the publication of Regulation 1/2003, the private enforcement of EU competition law has gained steady pace for development. During the past decade multiple legal instruments have been produced by the EU legislators to facilitate actions for damages, however, with limited accuracy and clarity for the victims of competition law infringements. The latest legislative piece, the Damages Directive, does not provide harmonization of the procedures leading up to the quantification phase or the methods for quantification .The procedural elements of the actions for damages are greatly left to the discretion of the national courts as long as the application of the twin EU principles of effectiveness and equality are ensured. The lack of clear guidelines in these aspects of the damages actions often create ambiguity and contrasting outcomes in different member states. Furthermore, the interplay between the tasks assigned to EU competition law combined with the application of “concept of effectiveness” often puts the parties in confusing situations in the hands of the national courts. This study focuses on the possibility of a victim of competition law infringement to effectively bring an action for damages by demonstrating the shortcomings of the various elements of the claim process and assesses whether the legal instruments and applicable other sources of law provide sufficient relief for the claimants. Furthermore, the policy choices of the EU are assessed to their compatibility from the potential victim’s and defendant’s perspective. The methods of quantification, which is the last phase of the claim is also reviewed from both economic and legal perspective. regarding The claim friendliness of the processes is also reviewed through its application, which remains in the hands of recent national case law. The study concludes that the policy choices are the main reason behind the inefficiencies and that effective application of competition law can be found by a more concentrated approach between the deterrence and corrective tasks assigned to private enforcement and advises the claimants to pursue a number of procedural reliefs.
  • Vainionpää, Anne (2015)
    Syftet med denna uppsats är att undersöka legitimiteten av de finansiella stabiliseringsåtgärder som vidtagits av EU:s medlemsstater i hanteringen av eurozonens suveräna statsskuldskris. Mer specifik undersöks stabiliseringsåtgärdernas förhållande till de villkor inom EU-rätten som upprätthåller euroländernas finanspolitiska suveränitet. Vidare undersöks hur euroländernas finanspolitiska suveränitet påverkats av centrala rättsakter som upprättats under eurozonens suveräna statsskuldskris för att stärka unionens ekonomiska politik. För att kunna undersöka legitimiteten av de finansiella stabiliseringsåtgärderna och hur euroländernas finanspolitiska suveränitet rättsligt påverkats av eurozonens suveräna statsskuldskris beskrivs först hur euroländernas finanspolitiska suveränitet bestäms inom EU-rätten. I detta syfte beskrivs motiven och vägen till det europeiska valutasamarbetet EMU samt de villkor inom EU-rätten som upprätthåller euroländernas finanspolitiska suveränitet. Därefter presenteras de finansiella stabiliseringsåtgärderna var och en för sig samt central EU-lagstiftning som införts i samband med eurozonens suveräna statsskuldskris för att stärka unionens ekonomiska politik. Resultatet av undersökning visar att legitimiteten av de finansiella stabiliseringsåtgärderna härleds delvis utifrån EMU:s penningpolitiska målsättningar och successivt legitimerats med stöd av EU-rätten. I detta hänseende har kravet på en ökad finanspolitisk solidaritet inom eurozonen ökat. Det regelverk som införts under eurozonens suveräna statsskuldskris för att stärka unionens ekonomiska politik anses emellertid inte minska på euroländernas finanspolitiska suveränitet. Tvärtom anses regleringen vara ämnad att utgöra ett komplement till gällande system för ekonomisk styrning inom unionen i syfte att bevara euroländernas finanspolitiska suveränitet. I denna bemärkelse anses Maastrichtvillkoren för euroländernas finanspolitiska suveränitet förbli intakta. Genom att med hjälp av regleringen försöka stärka medlemsstaternas offentliga finanser förväntas vidare trycket mot ökad finanspolitiks solidaritet inom eurozonen minska. Det omarbetade systemet för ekonomisk styrning inom unionen lider dock fortfarande av institutionella svagheter som hotar att minska effektiviteten av unionens ekonomiska styrning. Eftersom den stärkta lagstiftningen hittills inte kunna tillämpas under normala ekonomiska förhållanden, är dess effektivitet än så länge oviss.
  • Siltala, Susanna (2015)
    The free movement of goods is one of the economic freedoms of the internal market guaranteed in the EU. It has been one of the founding objectives of the Union, which has preserved its status as a fundamental principle. The role of environmental protection as an EU objective has however increased gradually, reflecting the changing view of the society. It is currently one of the key policy areas in the Lisbon Treaty, and it has also developed into a fundamental right recognized in the Charter of Fundamental Rights of the European Union. The free movement of goods and environmental protection may sometimes collide with each other, and this thesis aims at interpreting how environmental protection can serve as a justification to restrictions on the free movement of goods, especially in relation to waste management. It discusses how environmental protection has developed from a mere mandatory requirement in Danish Bottles (C-302/86) to an objective recognized as having a fundamental nature in Brenner Heavy Lorries (C-28/09). Waste is an environmental, social and economic challenge for the EU. Others consider it a dangerous burden, while for some it can be a valuable resource when re-use, recycling and other recovery operations are applied. The EU has made significant progress to optimize its waste management policies, but the amount of waste going into landfills has not been reduced, and waste volumes have continued to increase. Waste related EU legislation is weakly implemented in some Member States, and there exists various differences between Member State transpositions. EU waste policy is based on the hierarchy of waste, in which waste prevention is set as the highest priority and is followed by preparing for re-use, recycling, other recovery and lastly disposal. The EU has also introduced a life-cycle approach, which takes into account the environmental impact of each phase in a product’s life-cycle. This thesis will analyze how Member State waste management measures can lead to restrictions to the free movement of goods, and in what circumstances they can be justified for environmental protective reasons.
  • Pitkänen, Mikko (2013)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden toimielinten korvausvastuuta EU-oikeuden rikkomisesta koskevaa oikeuskäytäntöä. Tarkastelulla pyritään löytämään vastaus kysymykseen siitä, ovatko EU:n ja jäsenvaltioiden toimielinten eurooppaoikeuden rikkomisesta seuraavan korvausvastuun edellytykset samanlaiset. Oikeuskäytännön tarkastelussa voidaan erottaa muutama kehitysvaihe. Ensinnäkin nähdään silloisten yhteisöjen toimielinten korvausvastuuta koskevan oikeuskäytännön synty 1960–70-luvulla. Seuraavana vaiheena on jäsenvaltion yhteisön oikeuden rikkomisesta seuraavan korvausvastuun periaatteen nimenomainen tunnustaminen 1990-luvun alun oikeuskäytännössä, josta johtavana esimerkkinä on tapauksessa Francovich annettu ennakkoratkaisu (1991) ja sitä vuonna 1996 seurannut ennakkoratkaisu asiassa Brasserie. Kolmantena vaiheena on unionin ja jäsenvaltion toimielinten korvausvastuun edellytysten lähentyminen 2000-luvun alusta alkaen – tässä keskeisenä askeleena on EU:n komission korvausvastuuta koskeva tapaus Bergaderm, jossa antamassaan ratkaisussa yhteisöjen tuomioistuin viittasi korvausvastuun syntyedellytyksistä lausuessaan suoraan Brasserie-ratkaisussa nimeämiinsä edellytyksiin. Tutkielmassa käytetty lähestymistapa on empiirinen. Tutkimus on siis toteutettu havainnoimalla ja vertailemalla yhteisöjen/unionin tuomioistuinten ratkaisuissa nimettyjä korvausvastuun syntyedellytyksiä ja ratkaisujen perusteluja. Lähestymistapa on johtanut siihen, että niin sanottujen johtavien tapausten tosiseikastoa on referoitu paikoin hyvin yksityiskohtaisesti. Tutkielman liitteenä on otoksellinen luettelo EU:n ja jäsenvaltion toimielinten korvausvastuuta koskevista oikeustapauksista. Luettelossa tapaukset on jaoteltu ryhmiin sen mukaan, millaisia korvausvastuun edellytyksiä yhteisöjen/unionin tuomioistuimet ovat kulloisessakin tapauksessa soveltaneet.