Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Partanen, Laura (2021)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tekijät, jotka vaikuttavat lääkelaskennan onnistuneeseen opiskeluun ja miten internetin tietolähteitä hyödynnetään siinä. Tutkielman runkona käytettiin teoreettista mallia opetukseen liittyvistä tekijöistä, joiden avulla opiskelua pystyy tehostamaan ja oppimisen laatua parantamaan. Hypoteesina oli, että liuoslaskut ja infuusioliuoslaskut olisivat haastavia aihealueita. Lisäksi tutkielman lähtökohtana käytettiin tietoa, että sosiaalista mediaa ja sen vaikutuksia opetukseen ei oltu selvitetty riittävästi. Menetelmät. Tutkimus oli luonteeltaan monimenetelmällinen tapaustutkimus. Määrälliseen aineistoon kuuluivat opiskelijoiden lääkelaskennan osaamista arvioiva peruslaskutesti ja kyselyn tulokset liittyen opiskelijoiden haastaviin lääkelaskuihin ja heidän käyttämiinsä tietolähteisiin. Laadullinen aineisto koostui opiskelijoiden käyttämien lääkelaskentaan liittyvien tietolähteiden analyysista. Kohderyhmänä toimi erään ammattikorkeakoulun lääkelaskentaa opiskelevat opiskelijat, joista 19 opiskelijaa vastasi kyselyyn. Tutkimukseen vastaajat olivat sairaanhoitaja- ja terveydenhoitaja- opiskelijoita. Lisäksi aineistoon kuului internetin tietolähteistä löytyvien lääkelaskentaan liittyvien ohjeiden ja ratkaisujen analyysi. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin taulukoita ja kuvaajia Google Formsin ja Excelin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa tehdyn kyselyn otosryhmä hallitsi lääkelaskennan eri osa-alueet testin perusteella erittäin hyvin. Kyselyyn opiskelijat luettelivat lääkelaskentaan liittyviä muutamia haastavia osa-alueita, kuten esimerkiksi liuoslaskut ja infuusioliuoslaskut. Internetin merkityksen kasvamisen myötä tulisi suunnitella uusia digitaalisia opetusympäristöjä, joissa annettava tieto olisi luotettavaa. Opiskelijoille tulisi tarjota oppimisalusta, jossa osaamista pystyisi kasvattamaan vaikeustasoltaan asteittain kasvavien tehtävien avulla. Opiskelijan tulisi saada tehtäviinsä välitön palaute niin, että ratkaisu näytettäisiin purettuna selkeisiin ja selitettyihin välivaiheisiin. Oppimisympäristön tulisi myös lisätä, mistä opiskelija löytää tarvittaessa lisätietoa tehtävään liittyvästä teoriasta ja ratkaisuesimerkeistä.
  • Niittymäki, Johanna (2017)
    There are many challenges in use of dosage forms in medication of elderly people. Especially swallowing of solid dosage forms can be difficult. Dosage forms are often altered to enhance drug intake. Medication adherence is a major contributor to the success of therapy. Adherence is a multidimensional phenomenon which is also affected by properties of medicinal product. Theoretical framework of this thesis is World Health Organization's multidimensional adherence model. Only few studies exist on how properties of dosage forms affect to the success of medical treatment of elderly. The aim of this study was to find out what kind of difficulties related to dosage forms occur in medical treatment of elderly people living in nursing homes. Future goal is to develop dosage forms better suited to elderly and hence improve their medication adherence. This study consisted of interviews and e-survey. This study was carried out in six nursing homes where 322 elderly residents fulfilled the inclusion criteria of the study. Nurses (n = 48) were interviewed to explore their views on difficulties related to dosage forms. Other difficulties in use of dosage forms were also surveyed as well as frequency of tablet crushing. Difficulties in use of dosage forms on the medical treatment of the elderly were gathered in the e-survey. Also, the need to crush tablets and open capsules was surveyed as well as need to split tablets to obtain the dose needed. Difficulties in use of dosage forms are common in medical treatment of elderly people. Majority of the interviewed nurses has encountered these difficulties at least few times a week. The most common problematic dosage form was the tablet. About half of the nurses named the big size of tablets and capsules as the most important difficulty in the use of current oral or peroral dosage forms. Over half of the nurses have crushed or given crushed drug daily. The most common reason for dosage form altering was the big size of the medicinal product. Majority of the nurses has often encountered also other than dosage form related difficulties of which the most common challenges are related to suspiciousness. In e-survey, nurses submitted entries regarding 111 elder people. Most cases were related to splitting of a tablet to obtain the desired drug dose. Tablet crushing was reported for little less than one-fifth of the elderly people. Both the splitting and crushing entries were distributed over multiple different medicinal products. Some other difficulties related to dosage forms were reported for less than one-tenth of the elderly people. Based on this study more appropriate dosage forms should be developed for the medical treatment of elderly people. Oral solutions, orodispersible tablets as well as transdermal patches all have advantages. Pharmaceutical research and development can facilitate medical treatment of elderly people and hence improve their medication adherence by introducing more appropriate dosage forms.
  • Rantanen, Heta (2020)
    Iäkkäiden määrän lisääntyminen aiheuttaa tarpeen kehittää ja tutkia uusia lääkkeitä sekä lääkemuotoja entistä enemmän. Iän tuomat fysiologiset muutokset sekä useat sairaudet voivat aiheuttaa ongelmia perinteisten lääkkeiden annostelussa. Annosteluongelmien ratkaiseminen lääkemuodon muokkaamisella voi kuitenkin aiheuttaa riskin lääkitysturvallisuudelle. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia iäkkäitä potilaita hoitavien lääkäreiden kohtaamia lääkemuotoihin liittyviä ongelmia. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, kohtaavatko lääkärit hoitotyössä lääkemuotojen aiheuttamia ongelmia, ja minkälaisia ongelmia lääkärit kohtaavat. Lisäksi lääkäreiden haastatteluissa esiinnousseita teemoja verrattiin hoitajien kolmen päivän seurantajakson aikana verkkokyselylomakkeelle kirjaamiin lääkemuotoihin liittyviin käytännön ongelmiin, joita käytännön hoitotyössä palveluasumisen yksiköissä ilmeni aiemmin toteutetussa tutkimuksessa. Tutkimuksessa haastateltiin viittä lääkäriä, joilla oli kokemusta iäkkäiden lääkehoidosta. Lääkärit etsittiin tutkimukseen mukaan sosiaalisen median kautta hakuilmoituksella. Puolistrukturoidut haastattelut nauhoitettiin ja litteroinnin jälkeen niiden analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tabletteihin liittyviksi ongelmiksi lääkärit mainitsivat niiden ison koon ja pintaominaisuudet, joiden vuoksi niiden nieleminen vaikeutuu. Muita ongelmia olivat tablettien tunnistettavuus, jakouurteen puute sekä sopivien vahvuuksien puute, vaikkakin yleisesti lääkäreiden mielestä eri vahvuuksia on tarpeeksi markkinoilla. Kapseleiden ongelmiksi lääkärit mainitsivat myös ison koon sekä epäselvyyden siitä, saako kapselia avata vai ei. Oraaliliuosten ongelmiksi koettiin paha maku, liian laimeat vahvuudet, lasku- ja mittaamisvirheen riski sekä sekaantumisen vaara. Lääkelaastarit jakoivat mielipiteitä, mutta niiden ongelmiksi lueteltiin muun muassa iho-oireet ja laastarin irtoaminen. Yleisesti lääkärit eivät olleet tablettien murskaamisen kannalla, mutta jokainen haastatelluista lääkäreistä totesi murskaamisen olevan joissakin tilanteissa ainoa vaihtoehto. Lisäksi lääkärit luettelivat useita lääkemuotoihin liittymättömiä ongelmia, jotka liittyivät sekä potilaaseen mutta myös terveydenhuoltojärjestelmään. Jotta lääkemuotoihin liittyviä ongelmia voitaisiin vähentää, tulisi iäkkäiden kohdalla aina arvioida lääkehoito säännöllisesti. Arvioinnin perusteella iäkkäälle voitaisiin valita hänelle parhaiten sopivat lääkemuodot ja huolehtia siitä, ettei tarpeettomia valmisteita ole käytössä. Lääketeollisuuden ja lääkeviranomaisten vastuulla on edistää lääkkeiden kehitystä ja uusien innovaatioiden tuomista markkinoille. Käytännössä lääketeollisuus voi helpottaa terveydenhuollon ammattilaisten työtä tuottamalla selkeitä lääkeinformaatiotekstejä, joilla voisi esimerkiksi helpottaa murskaamispäätöksen tekemistä.
  • Karlsson, Nina (2012)
    Tämä pro gradu -tutkimus tarkastelee Suomen lääkepolitiikan tekoa ja sitä ohjaavia tekijöitä ja toimijoita. Lääkealan nopea kehittyminen, sekä kansainvälisten lääkeyritysten kilpailu ja patenttioikeudet ovat aiheuttaneet lääkkeiden hinnoissa voimakasta kasvua. Korkean tulotason hyvinvointiyhteiskunnissa, joissa valtion tulisi pyrkiä takaamaan lääkehoidon saatavuus kaikille kansalaisille, aiheuttavat kasvavat lääkekustannukset valtiolle ristiriidan. Miten voidaan taata mahdollisimman hyvä hoito sairaille ja uusimpien lääkkeiden saatavuus kaikille niitä tarvitseville ja samalla varmistaa hoidosta saadun hyödyn kustannustehokkuus? Tutkimuksessa on tarkasteltu lääkkeiden kustannuskorvattavuuden päätösprosessia poliittisessa ja julkisessa keskustelussa. Pääasiallinen aineisto koostuu päätöksentekoprosessiin keskeisesti osallistuvien toimijoiden haastatteluista (sosiaali- ja terveysministeriön lääkkeiden hintalautakunta, potilasjärjestö, lääkeyritys). Konfliktia ja sitä kuvastavia arvomaailmoja on analysoitu tutkimuksessa käyttämällä Luc Boltanskin ja Laurent TMvenoen oikeutusanalyysiä. Päätöksentekoprosessia muokkaavia arvoja on pyritty hahmottamaan analysoimalla, mitä oikeutusten valtapiirejä ja niihin liittyviä arvomaailmoja haastateltavat käyttävät oikeuttaessaan näkemyksiään hyvästä lääkepolitiikasta. Haastateltavien tavasta oikeuttaa heidän näkemyksensä mukaan hyvää lääkepolitiikkaa ja heidän tavasta kohdistaa kritiikkiä muihin toimijoihin, voidaan nähdä toimijoiden käsitys tämänhetkisistä, yleisyhteiskunnallisesti hyväksytyistä tavoitteista ja arvoista. Analyysissä tarkastellaan, miten toimijat käyttävät strategisesti yleisyhteiskunnallisesti hyväksyttäviä arvoja ja tavoitteita oikeuttaessaan omia tavoitteitaan. Tutkimustyön perusteella voidaan todeta, että kansalaisten keskuudessa terveydenhoitoon liittyvä arvomaailma pohjautuu yhteisvastuuseen ja sairaista kollektiiviseen huolenpitoon parhain mahdollisin keinoin. Lääketeollisuutta ohjaa kuitenkin markkinaliberalismin periaatteet; lääkkeiden hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan pohjalta. Konflikti syntyy, kun julkisia varoja hallinnoivien toimijoiden on tasapainoteltava rajallisen julkisen hankintakapasiteetin ja hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden välillä. Lääkepolitiikkaa ja etenkin kustannuskorvattavuuksia näyttäisi ympäröivän läpinäkyvyyden puute, yleinen epäluottamus toimijoiden välillä, sekä epävarmuus toimijoiden tavoitteista. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä lääkkeiden kustannuskorvattavuuden, ja ylipäätään lääkepolitiikkaan osallistuvien toimijoiden mahdollisuuksia ymmärtää toistensa lähtökohtia ja tavoitteita, sekä edistää toimijoiden välistä yhteistyötä.
  • Horelli, Mari (2015)
    The purpose of this qualitative material thesis was to describe and summarize the pharmaceutical industry of pharmaceutical company Orion Oyj years between 1899 and 1998 in form of historical study. Previous publications concerning Orion's history have not had precisely industrial point of view. The study is mostly arranged by pharmaceutical forms and additionally some Orion's pharmaceutical products are displayed exemplary and their characters are analyzed. Also development of excipients and package materials are examined briefly. The notices of development of Orion's industrial pharmacy are constantly put into perspective by comparing it to the international industrial pharmacy. Analysis begins in 1899 due to the first finnish pharmaceutical company establishment which also had influences on the starting points of Orion. The study ends in 1998 because of Finland's associaton of European Union in 1995 which also had influences on the Orion's business. The material of the study consist of Orion's public documents including among others Orion's personnel journals, product indexes, sheets, history books and the other produced material of Orion. The material was gathered in the archive of Orion in Espoo during some weeks between October 2013 and Juny 2014. The material of Orion was compared to scientific literature in order to emphasize their worldwide influence. The most of the scientific reference material includes articles but some industrial pharmacy handbooks have been also used because of difficulties of having historical articles. According to the hypothesis the significance of Orion's pharmaceutical industry was minor on the scale of international pharmaceutical industry. The contacts to the foreign industrial countries and compliance with the guidelines of FDA and European Pharmacopoeia were on focus in Orion's aim to accompany international development of industrial pharmacy. One of the important themes in Orion's business was the transform from multi industry to the special industry which was supported by rationalization of production introduced in 1950's. In the context of quality control there have been many projects put in practise especially in 1960's and 1970's, for example the GMP-guidelines introduction, the trading licence system of the pharmaceuticals and the renovations of all the production rooms.Though the pioner of the industrial pharmacy, The United States, was in the quality control even several decades in advance of Finland and consequently Orion. Orion's major products were in the company's program with a licence system. Maybe the most considerable efforts have been made to advance conventional tablet production for example by enhancing equipment and process conditions. Contrary to conventional tablets pharmaceutical formulations like patches and soft capsules have been in Orion's program mainly to complete the company's selection.Some pharmaceutical forms were possible to produce in Orion quite early, for example vaccinations since 1940's and sterile eye drop producing since 1950's. In the last decades of this study, 1980's and 1990's, Orion was focused on the projects like Easyhaler and some own brand name drugs.
  • Lehtinen, Petra (2024)
    Medicines are essential to human and animal well-being. They do, however, cause harmful effects to the environment, humans, and animals – especially to aquatic organisms. The most significant route for pharmaceutical residues to end up in the environment is the conventional use of medicines in people. Due to ageing of the population and medicalization, the amount of medicines used to treat humans will only increase in the future. Pharmaceutical residues may also end up in the environment from production sites of pharmaceutical manufacturers, which causes harmful environmental effects locally. Also, the transport of raw materials and finished pharmaceutical preparations produces climate emissions. There is still work to be done to improve sustainability of the pharmaceutical sector. Incorporating environmental criteria in public procurement of medicines is seen as a method of advancing responsibility within the sector. In the spring of 2023, the HUS Pharmacy tender invitations included, for the first time, environmental criteria. Yet at this point, the criteria did not have a decisive role in decision-making. The aims of this study included discovering how the representatives of those pharmaceutical companies participating in the HUS tender invitations experienced the HUS environmental criteria, how they viewed the environmental criteria in public procurement of medicines in general, and which actions or incentives they considered the most effective tools in guiding pharmaceutical production towards a more sustainable direction. The study was conducted as an internet survey and video interviews. The environmental criteria of HUS were perceived as quite clear but there had been difficulties in seeking for the information needed. This was due to the limited time available and the internationality of the organizations, among other things. The respondents hoped for the adoption of uniform criteria, which would easen responding to different tender invitations and reduce the time needed for fact-finding. This kind of criteria was hoped to be prepared for in collaboration with different stakeholders, also considering internationality. Keeping environmental criteria involved in tender invitations was seen as one possible means of advancing sustainability of pharmaceutical manufacturing. Clear and agreeing views were not achieved for all questions presented, but instead the responses divided quite a lot for some questions. This is probably partly connected to the complexicity of the subject and the fact that some of the questions presented were seen as somewhat ambiguous. Altogether, it may be stated that the general atmosphere was more positive than negative towards the environmental effects being taken into account. Utilizing environmental criteria in promoting environmental responsibility of the pharmaceutical sector will be of use. But when formulating the criteria, it should be remembered that too strict criteria may result in a decline in the amount of offers to tender invitations.
  • Brandstack, Aleksandra (2017)
    Tutkielmassani tarkastelen oikeudellistumiskehityksen mukanaan tuomaa medikalisaation ongelmaa. Tuomioistuinkäsittelyissä joudutaan ottamaan huomioon asianosaisen terveydentila monissa eri asiayhteyksissä. Oikeudellinen ratkaisutoiminta ei saa nojautua pelkkiin lääketieteen asiantuntijoiden arvioihin, vaan ratkaisut on lääketieteellisestä liitynnästä huolimatta perusteltava kattavasti. Perusteleminen pelkällä terveyden tilalla ei edusta hyvää oikeudellista päätöksentekoa. Tarkastelen tutkielmassani kolmessa eri tuomioistuimessa käytössä olevia asiantuntijakonstruktiota. Käsittelyssä on yleinen tuomioistuinlinja, hallintotuomioistuimet ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta. Käytetyt asiantuntijakonstruktiot painottavat todistelutyyppistä asiantuntijalausuntojen esittämistä, ratkaisutoimintaan osallistuvaa pysyvää asiantuntijatuomarijäsentä sekä näiden kahden vaihtoehdon välistä mallia, jossa on käytössä sekä asianosaisten tarjoamaa asiantuntijanäyttöä että ratkaisukokoonpanoon kuuluvan asiantuntijajäsenen arviointia. Olen rajannut tarkasteluni koskemaan sellaisia terveydentilan häiriöitä, joiden diagnosointi perustuu yksilön käyttäytymisen ja sen muutosten arviointiin. Tarkoituksenani on selvittää, minkälainen asiantuntijakonstruktio turvaa yksilön oikeudet parhaiten silloin, kun arvioitavana on epätarkka lääketieteellinen tieto. Käsiteltävät asiaryhmät ovat aivovammojen korvattavuus vakuutuksesta, mielenterveyden perusteella tapahtuva tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä tehtdyt valitukset ja alistukset sekä Kansaneläkelaitokselta haettavan kuntoutuspsykoterapiatuen päätöstä koskeva muutoksenhaku. Kyse on neuropsykologisesta ja psykiatrisesta terveydentilan arvioinnista. Metodini on lainopillinen. Tutkimusongelman lääketieteellisen liitynnän vuoksi tutkimusmateriaalina on myös lääketieteellistä ja psykologista materiaalia. Lääketieteellisen materiaalin kerääminen oli pakollista, sillä halusin verrata lääkärin vastaanotollaan suorittamaa diagnostista tutkimusta tuomioistuimessa tehtävään lääketieteelliseen arvioon. Erityisesti viranomaismenettelyn muutoksenhaussa, eli hallintotuomioistuimen ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyissä tuomioistuimen täytyy kyetä laajaan terveydentilan arvioon. Tämä johtuu siitä, että tuomioistuimen täytyy tutkia ovatko viranomaispäätöksen edellytykset olleet olemassa. Käsiteltävissä asiaryhmissä terveydentilan häiriö on viranomaispäätöksen edellytys. Erottelen tutkielmassani asiantuntijuudelle kaksi roolia, kokemustiedon asiantuntijuuden ja soveltavan asiantuntijuuden. Tutkielmani loppupäätelmä on se, että vaikka kokemusasiantuntijuuden ja soveltavan asiantuntijuuden roolit toimivat käytännön lääketieteellisessä työssä päällekkäin, oikeudellisessa päätöksenteossa ne on erotettava toisistaan. Tuomioistuimen toimintaa tehostaisi se, jos asiantuntijalausuntoihin kirjattaisiin tieteelliset lähteet, mutta tämä on ongelmallista psykiatrian ja neuropsykologian kaltaisilla tutkimusaloilla. Asiantuntijalausuntojen tieteellinen arviointi kuitenkin edellyttää alan kokemustiedon tuntemusta. Luotettavimmin lääketieteellinen arvio tehdään tuomioistuimessa, kun käytössä on useampi asiantuntijalausunto, joiden paikkansapitävyyden ja luotettavuuden arvioi samaa erikoisalaa edustava asiantuntija. Pysyvien asiantuntijoiden käyttäminen parantaa arviointia, sillä pysyvän asiantuntijan voidaan olettaa olevan erityisen luotettava ja taitava. Asiantuntijakonstruktioista kannattavin on malli, jossa asianosaisista riippumaton erikoisalan asiantuntija arvioi ristiriitaisten asiantuntijalausuntojen välillä, kumpi niistä on luotettavampi eli kumpi voidaan ottaa tuomioistuimen ratkaisun perusteeksi. Tutkielmani tulosten perusteella on selvää, että lautakunnan ratkaisutoiminnassa on puutteita. Järjestelmän uudistamiselle on tarvetta. Loppupäätelmien perusteella kannatan myös sitä, että lääkärilausuntoihin kirjattaisiin tieteellisiä lähteitä, vaikka tarkasteltavana olleilla lääketieteen erikoisaloilla siitä ei olisi välitöntä hyötyä. Sellaisilla lääketieteen aloilla, joilla diagnoosi perustuu muun kuin potilaan käyttäytymisen arviointiin, lähteiden kirjaamisesta voisi olla hyötyä.
  • Sauru, Miro (2020)
    Healthcare in developing countries is still far from Western standards. The shortage of healthcare professionals and the lack of basic hygiene lead to millions of lost lives and life years annually. A person born to a developing country has less both quantitative and qualitative life years to expect. The main objective of health development aid is to improve the availability of medicine and healthcare while reducing mortality and increasing the quality of life. Development aid is an international effort which can be viewed as a moral obligation for industrial countries with high standards of life, but also as pragmatic Realpolitik aiming for higher global political stability. Efficient development aid requires careful planning, perseverance and multidisciplinary collaboration. Inefficiently given aid can lead to increased corruption, inequality and even slower development of the aided country. Different types of hearing loss are the greatest cause of disability globally. Infectious diseases are an exceptionally relevant cause of hearing loss in developing countries. A hearing loss in children can not only lead to problems in learning to read and write, but also to impairment in cognitive abilities, social exclusion and low socio-economic status. World Health Organization estimates six in ten childhood hearing impairments, including their secondary effects, to be preventable. In the following thesis, I will examine different types of health development aid with examples from otorhinolaryngology. I have taken Tanzania under closer examination, as it has been a primary recipient for Finnish development aid in otorhinolaryngology for the past 50 years. Additionally, I will present views about development aid and its future from both Finnish aid workers’ and Tanzanian doctors’ perspectives.
  • Kataja, Enni (2022)
    Terveystietojen toisiokäytön sääntelyssä Suomen toisiolaki on vielä toistaiseksi kansainvälisesti ainutlaatuinen. Siinä määritellään mitä sosiaali- ja terveydenhuollon keräämiä tietoja saadaan luovuttaa ja mihin tarkoitukseen. Tässä tutkielmassa arvioidaan lainopin keinoin sitä, onko toisiolain laadinnassa onnistuttu siten, että sillä turvataan yhtäaikaisesti yksilön henkilötietojen suoja ja innovaatiotoiminnan mahdollisuudet. Lääketieteellisen KI-toiminnan mahdollistaminen on tärkeää vakavien sairauksien hoitamiseksi ja terveydenhuollon toiminnan tehostamiseksi. Toisiolaissa erotellaan tutkimustoiminnasta kehitys- ja innovaatiotoiminta. Ratkaisu on kansallinen, sillä yleinen tietosuoja-asetus mahdollistaisi tieteellisen tutkimuksen käsitteellisen laajennuksen. Toisiolakia säädettäessä tunnistettiin lääketieteellisen innovaatiotoiminnan tärkeys ja ehdotettiin tietojen käsittelyperusteeksi suostumusta. Tällöin olisi mahdollistettu tiedollisen itsemääräämisoikeuden tehokas toteutuminen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tuli siihen lopputulokseen, ettei tietosuoja-asetuksen liikkumavara mahdollista suostumuksen käyttöä käsittelyperusteena. Näin ollen KI-toimintaan saa toisiolain perusteella luovuttaa ainoastaan aggregoitua tilastotietoa. Ratkaisu on ongelmallinen, koska älykkäiden lääkinnällisten laitteiden kehittämisessä anonyymi terveysdata on tärkeää. Tutkielmassa selvitetään millä perustein sosiaali- ja terveysvaliokunta lopputulemaansa päätyi sekä arvioidaan, oliko tämä ainut mahdollinen lopputulema. Lisäksi tutkielmassa käsitellään tiedollisen itsemääräämisoikeuden ulottuvuuksia, henkilötietojen suojan alaa sekä toisiolaissa henkilötietojen suojaamiseksi säädettyjä suojatoimia. Tutkielmassa esitellään myös kansallisen työpajaryhmän suunnittelemia malleja dynaamisen suostumuksen alustaksi. Ohjelmistopohjaisten lääkinnällisten laitteiden sääntely muuttui myös lääkinnällisen laitteiden asetuksen myötä. Uusi asetus nostaa ohjelmistot uusiin vaatimusluokkiin IIa ja IIb, joita koskevat aiempaa tiukemmat vaatimustenmukaisuusmenettelyt. Vaatimuksia on tullut kuitenkin nostaa läpinäkyvyyden ja luotettavuuden turvaamiseksi sekä potilasturvallisuuden parantamiseksi. Tutkielman lopputulemana on, että tietosuoja-asetuksen liikkumavara mahdollistaisi suostumuksen käytön. Dynaaminen suostumus yhdistettynä kansalliseen viranomaiseen, joka vastaa ennakollisesta hankkeiden arvioinnista, olisi myös suhteellisuusperiaatteen valossa tasapainoisin ratkaisu, jossa yhdenkään toimijan keskeisiin etuihin ei kosketa. Lääkinnällisten laitteiden asetuksen todetaan lisänneen kehittäjien rekisteröintiin liittyviä velvoitteita, mutta sääntely on kuitenkin oikeasuhtaista suhteessa sillä saavutettaviin etuihin.
  • Niinistö, Sari (2021)
    Objective of the study. The objective of the study was to research students learning experiences in mindfulness. I studied the experiences of students in the Faculty of Medicine about learning and the structuring of learning in the context of the mindfulness skills course. My perspective was intrapersonal and individual. There is little research data on the learning process of mindfulness because the mainstream of the study has concentrated on the clinical purposes of use and effects of mindfulness skills. I studied learning experiences using three questions: How do students describe conscious orientation of attention and selfaccepting perception (learning mindfulness)? How do students describe the effects / consequences of learning mindfulness for themselves? What meanings do students give to mindfulness learning? Methods. The research material was collected as part of the mindfulness and well-being course 2020. Participants in the Faculty of Medicine course practiced mindfulness skills during the course and returned learning diaries and a learning reports as part of the course. Among those who issued research permits, seven students (N = 7) were randomly selected in proportion to the population in the field of medicine and two students in psychology. The analysis of the learning diaries and the report was carried out with the help of theory-guided content analysis. The analysis identifies the impact of previous theoretical knowledge and research. Results and conclusions. Students described the objects, body, emotions, and thinking of directing attention on a general level. An accepting attitude towards self and practice was the most prominent attitude in the trainings of mindfulness skills although neutral, negative, judgmental, and ambivalent attitudes were seen. Students had very varied experiences of the effects and consequences of learning mindfulness. The effects were concrete changes in the operation or the control of the feelings and thinking. The effects of the learning process showed mindfulness as balancing experiences and a stress reliever. Insights and the development of self-confidence emerged, but anxiety and prejudice were also seen. Mindfulness was perceived as a meaningful stress management tool, a professional tool, an enabler of a conscious lifestyle and self-education. The progress of learning as a process was reflected in the results
  • Honkanen, Elisa (2023)
    Maisterintutkielmassani tutkin Suomen lapsettomuushoitojen järjestymistä. Tutkielmani tarkastelee ajankohtaa, jossa julkisen terveydenhuollon tarjoamat lapsettomuushoidot kokivat muutoksen. Vuodesta 2019 alkaen yliopistosairaalat alkoivat perustaa omia sukusolupankkeja ja tarjota lapsettomuushoitoja luovutetuilla sukusoluilla. Julkisen terveydenhuollon lapsettomuushoidot avautuivat samalla myös oikeudellisille naispareille ja itsellisille henkilöille. Muutosta edelsi yliopistosairaaloiden johtajaylilääkärien yhteinen ohjeistus tarjota lapsettomuushoitoja vain “lääketieteellisiin syihin” perustuen. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi yhteisen ohjeistuksen olevan käsky syrjiä oikeudellisia naispareja sekä itsellisiä henkilöitä ja määräsi vuonna 2016 johtajaylilääkäreille syrjintäkiellon ja uhkasakon. Keskityn tutkielmassani yliopistosairaaloiden johtajaylilääkäreihin kohdistuneeseen oikeudenkäyntiprosessiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa, hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tutkin, miten oikeuden teksteissä tuotetaan lääketieteellistä valtaa, normeja sekä arvoja, ja miten lapsettomuuden hoito määrittyy oikeuden teksteissä. Tutkielmani teoria pohjautuu queer-bioetiikalle ja reproduktio-oikeudenmukaisuudelle. Analysoin oikeudenkäyntitekstejä diskursseina ja vielä erityisesti queer-haavoittuvuuksien avulla. Tutkielmani perusteella oikeudenkäyntitekstien argumentaatiossa nousee esiin cis-heteronormatiivisuus ja ableismi sekä cis-heteronormatiivinen lääketieteellinen määrittelyvalta. Lisäksi rakenteelliseen lääketieteelliseen syrjintään on vaikea puuttua yhdenvertaisuuslain keinoin.
  • Lehtinen, Max (2018)
    Tutkielmassa tarkastelen Euroopan patenttisopimukseen kuuluvaa ja Suomen patenttilakiin sisällytettyä lääketieteellisten menetelmien patentointikieltoa. Tutkielmassa lääketieteellisillä menetelmillä tarkoitetaan Euroopan patenttisopimuksen vuoden 2000 muutoksen jälkeisen artiklan 53 alakohdan c mukaista kieltoa patentoida kirurginen tai terapeuttinen ihmisin tai eläimiin kohdistettu käsittely tai diagnoosia tarkoittava menetelmä. Tutkimusmetodi on ensi sijassa oikeusdogmaattinen, mutta omaksun myös oikeusvertailevan näkökulman tarkastellessani eri puolilla maailmaa tehtyjä sääntelyratkaisuja ja eri valtioiden patenttijärjestelmien suhteita. Tutkielmassa on annettu tilaa myös reaaliargumenteille. Tutkimus asemoituu oikeustieteen piiriin ollen lääketieteen lähimaastossa. Patenttioikeuden kenttä on hyvin kansainvälinen, minkä vuoksi aluksi kartoitetaan kansainvälistä säädösavaruutta. Tämän lisäksi lukija johdatetaan lääkintälaitteiden ja lääkkeiden eroihin, millä on myös immateriaalioikeudellinen ulottuvuutensa erityisesti lääketieteellisten menetelmien patentointikieltoa ja niin sanottua toisen ja seuraavan lääketieteellisen käytön patentteja koskien. Tutkielman kolmas luku koskee Euroopan patenttisopimuksen mukaista patenttijärjestelmää ja sen suomalaisia haaroja. Luku alkaa erittelemällä patenttijärjestelmän taustaa ja tarkoitusta sekä lääketieteellisten menetelmien asemoitumista järjestelmässä. Sitä kautta edetään patentointirajoitusten tulkintadoktriinin kehittymiseen Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan käytännössä. Neljännessä luvussa edetään Euroopan patenttisopimuksen mukaisen lääketieteellisten menetelmien patentointikiellon varsinaiseen sisältöön nykymuodossaan. Viidennessä luvussa tarkastellaan maailmalla omaksuttuja erilaisia tapoja lähestyä lääketieteellisten menetelmien patentointikieltoa. Kuudennessa eli viimeisessä luvussa avataan argumentteja pro et contra lääketieteellisten menetelmien patentointikieltoa kohtaan ja tehdään samalla johtopäätöksiä siitä, mikä olisi nykytiedon valossa hyvä tasapaino, jossa järjestelmä toimisi tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti sekä innovaatiotoimintaa edistäen mutta toisaalta tarpeettomasti sitomatta terveydenhuollon ammattihenkilöiden käsiä patentinloukkausväitteiden pelossa. Lääketieteellisten menetelmien immateriaalioikeudellisella suojalla on suuri merkitys yhtäältä terveysteknologian parissa tapahtuvaan innovointiin ja toisaalta terveydenhuollon kustannuksiin. Näiden menetelmien patentointikieltoa ei ole syvällisemmin sivuttu Suomessa aiemmin, joten mielestäni tutkimukselle on tilausta. Tutkielman johtopäätöksenä on, että maailman patenttioikeudelliset järjestelmät toimivat läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään ja toivottavaa olisi, että järjestelmät olisivat patentilla suojattavia objekteja koskien suhteellisen lähellä toisiaan. Tällä tavoin vältetään kestämätön vapaamatkustajan ongelma, jossa kansallisesti hyödytään kapeasta patenttisuojasta, kun samaan aikaan oman maan yritykset voivat saada keksintöjänsä patentoiduksi merkittävillä markkinoilla. Näin ollen havaitulla yhdysvaltalaisella lääketieteellisten menetelmien patentointimahdollisuuden kaventumisella ja toisaalta eurooppalaisella patentointirajoituksen lainsäätäjän tarkoituksen entistä tarkemmalla seuraamisella on hyvät puolensa.
  • Kortelainen, Aija (2015)
    Objectives: Although doctoral students are a highly select group, previous national and international studies have shown that they experience many challenges during the process of completing a doctorate. These challenges can relate to well-being and many students never finish their degree. The purpose of this study was to discover the kinds of well-being experiences medical sciences doctoral students have. Previous research on Finnish doctoral education has investigated doctoral students' well-being via the sense of competence, belonging, autonomy (Ryan & Deci, 1985) , and contribution (Eccles, 2008). In this study, medical sciences doctoral students' experiences were explored via these four senses, in the context of eudaemonic well-being and positive psychology. In this study, doctoral students' well-being experiences were understood to develop in the dynamic interplay between their primary context of work and learning. The aim of this study was to investigate what kind of well-being experiences medical sciences doctoral students have and how those experiences appear in their primary context of working and learning as part of a scholarly community. This study is part of a larger national research project on doctoral education in Finland (Pyhältö et al., 2009). Methods: The data were collected between 2007–2008 with semi-structured interviews. The participants were seven female medical sciences doctoral students. One interview was dropped during the analysis process. All participants were conducting their doctorates at a research intensive university in Finland. The interviews underwent qualitative content analysis, in which the theory approach and inductive approach were combined. At the beginning of the first analysis phase, well-being experiences and their context were inspected by the variable-oriented technique. Next, the analysis focused on the person-oriented technique. Results and conclusions: The results suggested that the participants often emphasized a sense of competence and belonging. Doctoral students' experiences sometimes appeared in the sense of autonomy, but only seldom the sense of contribution. Well-being experiences were often related to research activities or interplay with members of a scholarly community, but only seldom to doctoral studies or financial resources. Person-oriented technique results suggested that well-being experiences varied between doctoral students. Some of them described many, while some only mentioned a few well-being experiences. Experiences were also emphasized differently. The findings reveal that it was relevant to investigate medical sciences doctoral students from the perspective of eudaemonia and positive psychology via the senses of competence, belonging, autonomy, and contribution. The results can be applied to the development of doctoral education and to develop methods to support doctoral students' well-being.
  • Juntura, Jonne (2018)
    Tutkielman tavoitteena on kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella tarkastella sitä, mitkä ympäristön tekijät aiheuttavat stressiä ja kuormittuneisuutta lääketieteen, hammaslääketieteen ja psykologian, opiskelijoiden keskuudessa sekä vertailla stressin ja kuormittuneisuuden aiheuttajia näiden kolmen koulutusohjelman välillä. Katsausta varten tehtiin kirjallisuushaku käyttäen Pubmed-hakukonetta. Hakukoneella haettuihin artikkeleihin lisättiin seitsemän käsinpoimittua artikkelia. Varsinaiseen analyysiin valikoitui 26 artikkelia. Katsauksen perusteella suurimmat stressitekijät kaikissa kolmessa opintolinjassa ovat tentit, arvosanat sekä opintoihin liittyvä korkea työkuormitus. Stressitekijät vaihtelevat riippuen opintovuodesta ja opintojen vaiheesta. Lääketieteen ja hammaslääketieteen opintojen kliinisessä vaiheessa potilastilanteet aiheuttavat stressiä. Stressiä lääketieteen opintolinjalla aiheuttaa muun muassa se, että opiskelijat tuntevat heidän kliinisten taitojen olevan riittämättömiä. Myös palautteen ja opetushenkilökunnan tuen puute koettiin stressitekijäksi. Opintohin liittyvät siirtymävaiheet lisäsivät myös opiskelijoiden stressiä. Opintoaloilla on myös omia, sille tyypillisiä stressitekijöitä. Aiempi tutkimus on tunnistanut lukuisia stressitekijöitä lääketieteen, hammaslääketieteen ja psykologian opintoaloilta. Systemaattista tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää varsinkin psykologian opintoalalta. Opetuksesta vastavan tahon, eli tiedekunnan ja koulutusohjelmien tulee myös tarttua toimenpiteisiin sen suhteen, miten tutkimuksen tunnistamaa opinnoista johtuvaa stressiä ja kuormittuneisuutta voidaan lievittää. Sen lisäksi erilaisia stressin hallinnan keinoja tulee tarjota opiskelijoille. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Opiskelu ja hyvinvointi -tutkimuksessa.
  • Riina, Bräysy (2022)
    Tutkielmassa selvitettiin Covid-19 pandemian vaikutusta lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden oppimiskokemuksiin ja haluun jatkaa eri etäopetuksen käytäntöjä myös poikkeusolojen jälkeen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksien avulla, joihin opiskelijat vastasivat keväällä 2020 (n=199) ja keväällä 2021 (n=164). Kyselylomake lähetettiin kaikille Helsingin yliopiston lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille, mutta tutkimuksessa keskitytään kahden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastauksiin. Kyselyissä kysyttiin opiskelijoita koskevia taustatietoja kartoittavia kysymyksiä sekä kysymyksiä, joissa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan eri etäopetuksen ja -arvioinnin muotoja sekä sitä, mitä etäopetuksen käytäntöjä opiskelija olisi halukas jatkamaan tulevaisuudessa. Toiseen kyselytutkimukseen lisättiin taustatietoihin kysymyksiä opiskelijoiden työskentelyyn sekä kodin ja Meilahden kampuksen väliseen matkan pituuteen liittyen, joilla haluttiin selvittää mahdollisia syitä siihen, mistä opiskelijoiden väliset erot etäopiskelun jatkamisen halukkuudessa johtuvat. Valtaosa vastaajista toivoivat etäopetuksen jatkuvan luentojen osalta, joko luentojen suoratoistona tai luentojen videotallenteina. Etäopetuksena toteutettavan luento-opetuksen suosio kasvoi kyselyn mukaan vuodesta 2020 vuoteen 2021. Vain pieni osa (15,2 %) vastanneista toivoi pienryhmäopetuksen jatkuvat etäopetuksena poikkeusolojen jälkeen. Opiskelijoiden korkeampi ikä, pidempi matka-aika Meilahden kampukselle ja työssäkäynti opintojen ohessa lisäsi halukkuutta jatkaa etäopetuksessa.
  • Myllymäki, Leena; Riikonen, Emilia; Kaila, Minna; Pitkäranta, Anne; Torkki, Paulus (2019)
    Tutkimuksen kohteena oli Helsingin yliopistollinen keskussairaala (HYKS). Tutkimuksessa selvitettiin erikoislääkäreiden työajan jakautumista, lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opetustoimintaan liittyviä tehtäviä sairaalassa sekä siitä koettuja hyötyjä ja haittoja. Lisäksi selvitettiin opettamisesta koituvia henkilöstökustannuksia. Tarkasteltaviksi tulosyksiköiksi valittiin isoilla sekä kirurgisilla että konservatiivisilla erikoisaloilla koulutusta antavia tulosyksiköitä. Tarkasteltava ajankohta oli vuosi 2017. Aineisto kerättiin vuoden 2018 aikana haastattelemalla pääasiassa esimiesasemassa olevia lääkäreitä HYKSin kolmessa eri tulosyksikössä. Yhteensä 18:n haastattelun avulla selvitettiin 265:n lääkärin työajan jakaumat ja vastaukset muihin tutkimuskysymyksiin. Henkilöstökustannuksien arvioimiseen käytettiin HYKSin lääkäreiden palkkakustannuksia ja haastatteluista saatuja työaika-arvioita. Tutkimuksessa ilmeni, että yliopistosairaalan erikoislääkäreiden työajasta menee yhteensä 12,6% lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opetus ja ohjaustoimintaan. Tämä vastaa henkilöstökustannuksissa noin 26 miljoonaa euroa. Opetustoiminta on monipuolista ja se koostuu muun muassa käytännön opettamisesta, konsultointeihin vastaamisesta ja teoreettisesta opettamisesta. Kokonaisuudessaan opetustoiminta koettiin tärkeänä asiana ja siitä koettiin olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Yliopistosairaalalla on iso ja tärkeä yhteiskunnallinen vastuu lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opettamisessa. Lähes kaikki (92%) yliopistosairaalan erikoislääkäreistä osallistuu opetustoimintaan. Valtion koulutuskorvaus ei arvion mukaan kata kaikkia opetustoiminnan kustannuksia. Koulutuskorvaus lääkäreiden peruskoulutukseen sekä lääkäreiden ja hammaslääkäreiden jatkokoulutukseen HUSille vuonna 2017 oli noin 14 miljoonaa euroa, eli noin 12 miljoonaa euroa vähemmän kuin arvioitu opetuksen osuus henkilöstökustannuksista.
  • Tallqvist, Emilia (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta. Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoista puolet ovat ilmaisseet kokevansa stressiä opintojensa aikana, joka on myös kansainvälisesti tunnistettu ongelma. Tutkielman tarkoituksena oli tuoda esiin, kuinka kirjoittajat käyttävät erilaisia toimijuuden modaliteetteja reflektiopäiväkirjoissaan ja minkälaiseksi opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvä toimijuus modaliteettien myötä rakentuu heidän kirjoituksissaan. Tutkielman tavoitteena oli saavuttaa syvempi ymmärrys lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvästä toimijuudesta. Tutkielman aineistona käytettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2017 järjestetyn stressinhallintakurssin osallistujien reflektiopäiväkirjoja. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi sisällönanalyysi ja aineiston jäsentämiseen liittyvänä teoreettisena analyysityövälineenä käytettiin Jyrkämän määrittelemää toimijuuden modaliteettimallia, joka koostuu osaamisen, kykenemisen, haluamisen, täytymisen, voimisen ja tuntemisen ulottuvuuksista. Toimijuuden lähtökohta pohjautui relationistiseen lähestymistapaan, jossa toimijuus nähdään tilannesidonnaisena sekä yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Stressinhallintaan liittyvä toimijuus modaliteetin kautta tarkasteltuna rakentui lääketieteen opiskelijoiden motivaatiosta ja tavoitteista oppia lisää stressinhallinnasta. Kurssilla lisääntynyt osaaminen viritti toiveita ja motivaatiota hyödyntää opittuja stressinhallinnankeinoja tulevaisuudessa. Osaamisen lisääntymisen kannalta tärkeäksi tekijäksi stressinhallintakurssiin sisältyvien luentojen lisäksi osoittautui oman toiminnan tarkkailu ja haitallisten ajatus- ja toimintamallien tunnistaminen stressipäiväkirjan avulla. Lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta tuki heidän fyysinen kykynsä harjoittaa itselleen mielekkäitä stressinhallinnan keinoja. Opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta vahvisti myös saavutettavissa olevat mahdollisuudet ja valinnat, jotka liittyivät arjen valintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta heikensi erityisesti väsymys, heidän omat haitalliset ajatus- ja käyttäytymismallit sekä opiskelijan rooliin liittyvät tekijät, kuten esimerkiksi tenttimiseen liittyvät paineet. Tulokset osoittivat, että stressinhallintaan liittyvään oman toiminnan reflektoimiseen on hyödyllistä kannustaa lääketieteen opiskelijoita myös jatkossa. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi stressinhallinnan opetuksen kehittämisessä.
  • Kyrklund, Paulina (2015)
    Objectives: The objective of this study was to find out what kinds of approaches to learning can be found among first year medical students and how approaches to learning are affecting study success. In addition, to find out how stressed or exhausted students are in their studies. The aim was also determine how approaches to learning and stress and exhaustion are related to study success. Previous studies have shown approaches to learning can be considered as central factors affecting students learning. Student's approaches to learning can be divided to three: surface approach, deep approach and strategic approach. Based on previous studies, it has been indicated that approaches to learning and study success are related to each other. Surface approaches has been associated with poor study success and deep approaches has been associated with qualitatively better learning outcomes and study success. In addition, student learning approaches have been shown to be related to perceived workload. The conclusion has been that high perceived workload can induce students to employ a surface approach. Method: The participants (n=93) were first-year students of medicine at the University of Helsinki. The data were collected during spring 2011 by using a web based questionnaire. Study success information was included in the data. Correlations, regression analysis and analysis of variance (ANOVA) were used to examine the interconnections of approaches to learning, heavy workload, stress and and their effects on the study success. Results and conclusions: Three different approaches to learning were recognized: surface approach, Deep approach and strategic approach. The highest average was found from student using strategic approach and the lowest average was from student using surface approach. Study success among medical students was extremely high. Students, who showed a surface approach to learning, felt exhausted. Medical students stress and perceived workload weren't high. The only predictor for study success was deep approach.
  • Laurila, Roosa (2023)
    The aim of this study was to examine the well-being of doctoral researchers in medicine and the experiences that build it. In addition, the purpose was to find out what forms of social support are associated with increased well-being. Previous studies have shown that social support in particular has an effect on the students' engagement to studies and well-being. Through the significant positive experiences of doctoral researchers in medicine, this study found out what factors build well-being in doctoral researchers and which forms of social support are emphasized in them. The research data was collected through online surveys in April 2015 as part of the development of research-based doctoral education at a Finnish university (Pyhältö et al. 2016). The data of this study consisted of the open-ended responses of doctoral researchers in medicine regarding positive experiences on their doctoral studies. The research group consisted of 85 doctoral researchers in medicine, of which 80 were Finnish-speaking and five English-speaking. The data was analyzed using qualitative theory-driven content analysis by forming categories. Quantification was utilized in the analysis of the data. The results showed that the key factors increasing the well-being of medical doctoral researchers were accomplishment, such as reaching intermediate stages of the dissertation process, positive emotions such as enthusiasm, significant and engagement, which appeared as absorption in the research work. Among the forms of social support, the factors that increased the well-being of doctoral researchers in medicine were especially emotional and instrumental support, and informational support was also received. The sources of support are the scientific community, the institution and the supervisor. Support and belonging to the scientific community, receiving constructive feedback, high-quality guidance, and advice related to research work and support were emphasized as factors that increase the well-being of social support. Considering the key factors that build well-being and social support is important when trying to develop learning environments that increase well-being in doctoral education.
  • Monni, Reetta (2022)
    Safety of pharmacotherapies is an essential part of patient safety that promotes and supports rational use of medicines. Safety of pharmacotherapies can be divided into two areas; Drug safety and medication safety. Drug safety refers to the safety of a medicine as a product, such as the pharmacological properties and the quality of the manufacturing process. Medication safety ensures the safety of a drug therapy process preventing patients from harm during the course of using medicines. Significant inconsistencies have been identified in the terminology related to drug and medication safety. Challenges to terminology are posed by varying synonyms, ambiguity or overlap of concepts, and misclassification of events in the scientific literature. The primary objective of this study was to scope recent peer-reviewed literature related to the drug safety and medication safety terminology from the period pf 2010-2022. A secondary objective was to examine the relationship between the concepts as presented in the literature, including overlaps and differences between the terms. The study was conducted as a scoping review by using Scopus and Ovid Medline databases. The literature search covered studies from January 2010 to January 2022. The search was conducted by using the following phrases; "("medication safety" OR "drug safety" OR pharmacovigilance) W/5 (definition* OR terminology*)" in Scopus and "("medication safety" OR "drug safety" OR pharmacovigilance) ADJ/6 (definition* OR terminology*)" in Ovid Medline. The references of the included articles were reviewed for any additional material. The relevant material was selected by two researchers. A total of 71 articles were identified from the databases, of which two articles met the predefined inclusion criteria. In addition, one article was included in the study from outside the actual search. Two of the included articles were based on drug safety terminology whereas one article was based on medication safety terminology. The results revealed that there is still a considerable heterogeneity of the terms in the literature. The literature shows several terms and definitions for the same phenomenon and no noticeable consistency in the terms. It would be important to define what a uniform and systematically used terminology would require and to establish a commonly accepted guidelines for its use.