Browsing by discipline "Skogsresursvetenskap och -teknologi"

Energiapuun käyttömäärät ovat kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavasti. Energiapuun hankinta voidaan hoitaa ainespuun hakkuun kanssa samanaikaisesti integroituna hakkuuna tai erillishakkuuna, jossa hankittu puu menee vain energiakäyttöön. Energiakäyttöön menevästä puusta osa korjataan pieniläpimittaisena kokopuuna, jossa puuta ei erikseen karsita ennen sen haketusta. Kokopuun korjuumenetelmiä on useita, joista tässä tutkimuksessa tarkastellaan kokopuun paalausta sekä kokopuun hankintaa korjurilla. Kokopuupaalain on metsätraktorin alustalle kiinnitetty paalainyksikkö, joka sitoo paalainyksikköön syötetyt puut tiiviiksi paaleiksi. Paalainpohjaisen logistiikkaketjun tehokkuuden lisäys perustuu kasvaneeseen metsä- ja kaukokuljetuksen tuottavuuteen ja sen myötä alentuneisiin kustannuksiin. Korjuri pohjautuu myös metsätraktoriin ja huomattavimpana muutoksena tähän on korjuriin asennettu hakkuulaite. Korjurin logistiikkaketjun tehokkuuden lisäys perustuu ketjun metsätoiminnoissa tarvittavaan yksinkertaiseen yhden koneen korjuuketjuun. Korjuri tuottaa kokopuuta irtonaisena. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokopuupaalaimen ja korjurin toimintamallien eroja aikatutkimuksen avulla sekä vertailla koko logistiikkaketjujen kustannuksia toisiinsa. Tutkittu paalain oli Logman 811FC -alustakoneeseen pohjautuva Fixteri Oy:n valmistama Fixteri II -paalainyksikkö. Vertailukoneena oli Timberjack 810B -metsätraktoripohjainen korjuri. Molemmissa koneissa oli joukkokäsittelevä Nisula 280E+ -hakkuulaite. Paalien lähikuljetus hoidettiin Ponsse Wisent -metsätraktorilla. Koneiden tuottavuuksissa oli huomattavia eroja. Fixterin tuottavuus oli keskimäärin 33 % korjurin tuottavuutta alhaisempaa. Erityisesti Fixterin tuottavuuteen vaikutti sen paalainyksikön prosessoinnin aiheuttama odottamisaika, jolloin koneen kuljettaja ei voinut työskennellä normaalisti. Poistamalla kaiken odottamisen Fixterin tuottavuutta olisi mahdollista nostaa jopa 22 %. Metsäkuljetuksessa paaleja voitiin kuljettaa yhdessä lastissa 80–95 % irtonaista kokopuuta enemmän. Haketuksessa irtopuuaineksen usein vaatima tienvarsihaketus on noin kaksi kertaa terminaali- tai käyttöpaikkahaketusta kalliimpaa. Huolimatta paalien logistiikkaketjun tehokkuudesta ja hintaedusta, tässä tutkimuksessa saatujen tuottavuuksien perusteella ei paalauksen kilpailukyky ole vielä samalla tasolla korjurin kanssa. Mikäli Fixterin paalainyksikön odotusajat saadaan minimoitua, kasvaa Fixterin kilpailukyky huomattavasti. Myös laajemmat, useampia kohteita ja kuljettajia sisältävät vertailututkimukset voisivat tuottaa tarkempaa tietoa näiden menetelmien kustannuseroista. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös paalien kuivumista, mutta aikataulusta johtuen tästä ei saatu selviä tuloksia. Alustavat tulokset eivät kuitenkaan osoittaneet paaleille selvää etua kuivumisnopeudessa. Paalien kuivumista tulisikin selvittää tarkemmin pidemmällä aikavälillä.

In this master´s thesis it was studied if the harvesting and cultivating of energy wood is ecologically, economically, socially and culturally sustainable if it is done by following Forestry Development Centre Tapio´s guidelines for Best Forestry Practices for Energy Wood harvesting and cultivating. The aim of the study was also to find out how energy wood harvesting and managing practices should be developed according to experts. Best Practice Guidelines for Forest Management and Energy Wood Harvesting and Cultivation is a handbook for forest owners and professional foresters. The handbook describes operations models for energy wood harvesting and cultivation that are based on research and good practices. The guidelines have been compiled as an extensive cooperation process with Forest Development Centre Tapio. The aim of Best Practice Guidelines for Forest Management is to ensure that forest management is ecologically, economically, socially and culturally sustainable. 34 experts and researchers were interviewed for this study. All of these interviewees have participated in the Energy wood harvesting and cultivating guidelines project. The response percentage in these interviews was 81. In the interview, claims based on the guidelines were presented to the interviewees. The answers were evaluated by using 7-step Likert scale. In addition, it was possible for the interviewees to give informal arguments after every claim. The claims were from 21 different topics collected from the guidelines. In every topic, all three dimensions of sustainability were examined. Social and cultural sustainability were combined in the claims, so a total of 63 claims was presented. The results indicate that the majority of the recommendations in the guidelines is sustainable. Only in the claims dealing with stump lifting, low-quality tree removing, whole tree harvesting on VT-sites and foliage and branch collecting, the average calculated from all Likert –answers was negative. In the informal arguments, the most important concerns were nutrient loss from forests and forest owners´ economical benefits in energy wood harvestings. The results indicated that the biggest benefits from social and cultural sustainability are the positive effects on employment in homeland. The results indicated that there is need for Best Practice Guidelines for Forest Management in Finland. The biggest need for the recommendations is among forest harvesting workers, for example harvester drivers and forest workers. In this work it was shown that energy wood harvesting and cultivating in Finland is usually sustainable if the recommendations are followed. In future research it should be studied how energy wood harvesting and cultivating guidelines should be developed in the operations whose sustainability was questioned. It seems that the harvesting of small diameter energy wood is based partly on state subsidies. Therefore, in future research, it should be studied how big an effect the subsidies have on the profitability of energy wood harvesting. It should also be studied how Best Practice Guidelines should be developed so that they could support practical forest workers as effectively as possible. It might also be good to do research on this same area using some other approach.

The exploitation of remotely piloted aircraft systems has sharply increased for both amateur and professional purposes. Rapid technological development is driven by consumer grade applications. On the professional side, RPAS technologies have already been widely used in different fields of environmental resource management, especially in agriculture. Due to the recent price development, technology has become also attainable for less financially productive purposes, such as environmental surveys. By applying RPAS technologies in environmental surveys of forest industry, a substantial amount of fieldwork can be avoided thus leading to financial savings and possibly to more comparative measurements and results. To test this hypothesis, three different sub-disciplines of forest industry environmental surveys were conducted by both traditional fieldwork and by applying manual and automatic remote sensing methods. Aerial imagery was recorded with a multispectral sensor attached to consumer grade remotely piloted aircraft. Sub-discipline specific attributes were measured and compared to estimates derived from aerial imagery and three dimensional models. It was proved that by using even relatively low-priced instruments the quality of the data was more than adequate for remote sensing purposes. An automated workflows to derive measurements from the subjects of interest did not perform satisfactory, but manual interpretation of imagery gave promising results. It can be assumed that RPAS technologies are able to provide savings for conducting environmental surveys. Manual interpretation was at that moment seen superior to automated workflows.

This study is part of the joint research program of Sustainable Bioenergy Solutions for Tomorrow (BEST) by Natural Resource Institute Finland. This is the first study to examine and analyze the fast track supply chain for harvesting residues. The fast track supply chain is based on roadside chipping of logging residues, in which chips from final felling harvested during spring, summer and autumn are transported straight to the power plant with maximum of half month roadside storing. The aim of this study was to evaluate the cost effects of fast track supply chain. In addition, the factors affecting to the unit costs were investigated. Activity-based costing was used as a study method for analyzing the supply alternatives of logging residues. Data for this study was acquired from a large-scale industrial company purchasing forest biomass. Data consisted roadside storage locations and volumes (solid-m3) of logging residues from Norway spruce dominated final fellings. All activities were identified and costs were calculated in each supply method. Supply costs were presented in euros per megawatt hour were also compared to the total received energy. According to the results supply costs of fast track method was smaller than the costs of the conventional supply method. On average fast track supply costs were 7.1–13.3 % smaller than conventional supply method. Storing cost, including dry matter loss and capital cost, was the most significant factor for influencing differences in total supply cost. Cost of dry matter loss was 5.3–11.5 % higher in conventional supply method than in fast track supply method. In addition, capital costs were 0.4–1.9 % bigger in traditional procurement. Procurement costs of logging residue supply for energy-use can be decreased by using fast track supply chain. Although results proved that fast track supply chain decreases total procurement costs, one should remember that the volume of logging residues must be fitted to power plant’s energy demand.

This research is for UPM Kymmene Oyj. They are very interested in this topic because they are Finlands biggest users of the stumps and also big stump dealer for the other companies. The research is included to the big research project which is coordinated by FIBIC. Projects name is BEST, which means Sustainable Bioenergy Solutions for Tomorrow. The European Union has set the obligations for the renewable energy source usage in their climate and energy policy. This means that the use of forest biomass needs to grow from year 2006 to year 2020 from 3,6 million cubic meters to 13,5 million cubic meters in year 2020. In the year 2012 usage of forest biomass was 8,3 million cubic meters. The share of the stumps from that amount was 1,1 million cubic meters. The share of the stumps can grow even more. If we are going to use stumps even more we should increase the quality of stump wood. Most harmful things in stump wood quality is the soil particles. They comes up from the ground with stumps when the stumps are lifted. These particles increases stumps ash contents which is very harmful in the combustion process. But still stumps are energy rich fuel which keeps low moisture content during the winter and that is the time when we most need energy. The goal of the research is to find ways to rise energy thickness of the stump by different handling methods. First method is to precrush stumps with Arjes Raptor XL crusher. That special method should decrease moisture content and this has founded out earlier in practical tests because this crusher has special crushing unit. Second method is to take unwanted particles away by sieving. In the research we use two different sieving machines: Neuenhauser 2F StarScreen starscreen and Keestrack Frontier screen. Crushing and sieving together increased heating values 7,5–16,6 % and average was 11,1 %. Different handling methods effects most by decreasing moisture and ash content.

Hoidettujen ja ajallaan harvennettujen metsien rooli korostuu tulevaisuudessa, kun puuta tarvitaan teollisuuden lisäksi yhä enemmän myös energiakäyttöön. Korjuujäljen tulisi olla mahdollisimman vauriotonta, jotta metsä jäisi sekä rakenteellisesti että laadullisesti hyvään kasvukuntoon. Puunkorjuuseen liittyy kausivaihtelua ja perinteisesti hakkuut on pyritty tekemään maan ollessa jäässä. Ilmastonmuutoksesta johtuva talvien lyheneminen ja lämpeneminen sekä aiempaa suuremmat sademäärät edellyttävät puunkorjuun sopeuttamista muuttuneisiin olosuhteisiin. Raskas korjuukalusto muodostaa riskin maaperän ja jäävän puuston vaurioitumiselle, sillä korjuun vaikutukset kohdistuvat puihin ja niiden kasvualustaan. Kuusikot ovat puunkorjuun näkökulmasta haastavia kohteita, sillä niiden juuret kasvavat lähellä maan pintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, soveltuuko kuiva loppukesä kuusikkoharvennuksiin ja millainen vaikutus tutkitulla ajankohdalla on korjuujälkeen. Tutkimuksessa seurattiin reaaliaikaisesti hakkuu- ja ajokoneen työskentelyä viidellä leimikolla eteläisessä Suomessa. Hakkuun osalta tutkittiin kahden erilaisen työmenetelmän vaikutusta tuottavuuteen, hakkuutähteen määrään ajourilla ja korjuujälkeen. Normaalilla työtavalla kauempana ajourilta sijainneet rungot käsiteltiin urien ulkopuolella. Suojaavalla työtavalla koneen kuljettaja käsitteli runkoja mahdollisimman paljon uran päällä. Työmenetelmiä vertailtiin aikatutkimuksen avulla. Korjuujäljen osalta mitattiin maasto- ja puustovaurioita. Lisäksi aineistoa käytettiin raiteistumista ennustavan mallin muodostamiseen. Työmenetelmien välinen ero hakkuun tuottavuuden osalta ei muodostunut merkittäväksi. Suojaava työtapa lisäsi hakkuukoneen ajanmenekkiä noin 6 %. Kuusikoiden korkeasta hakkuutähdepotentiaalista johtuen molemmilla työmenetelmillä saatiin tuotua 86-92 % saatavilla olevasta hakkuutähdemassasta urille. Korjuuvaurioiden määrä vaihteli leimikoiden välillä huomattavan paljon. Suurin osa puustovaurioista oli hakkuukoneiden aiheuttamia runkovaurioita. Ajokoneet muodostivat puolestaan suurimman osan ajourapainumista sekä juuristo- ja juurenniskavaurioista. Ennustettaessa ajourapainumien kehittymistä todettiin riippuvuus kumulatiiviseen ylikulkeneeseen massaan ja hakkuutähteen paksuuteen.

Metsistä tarvitaan tarkkaa, ajantasaista ja harhatonta tietoa strategiseen suunnitteluun sekä operatiivisen metsä- ja leimikkosuunnittelun tarpeisiin. Perinteisesti tietoa on kerätty kuvioittaisella arvioinnilla, mutta tiedon tarpeen lisääntyessä ja kustannuksia karsittaessa on tullut tarvetta yhä tehokkaammille menetelmille. Tämän hetken tutkimusten valossa lupaavimmalle menetelmälle vaikuttaa lentolaserkeilaukseen (ALS) perustuva metsieninventointi ja monet suomalaiset metsäorganisaatiot ovatkin ottaneet sen käyttöön operatiivisessa metsävaratiedon tuottamisessa. Jotta menetelmän avulla saadulla tiedoilla voidaan luotettavasti tehdä päätöksiä, on sen laadusta pystyttävä varmistumaan. Tässä tutkimuksessa testattiin ja analysoitiin Tornator Oy:n laserkeilauspohjaisen metsävaratiedon laatua sekä laadun valvontamenetelmää. Tutkimusalueena oli noin 16 000 hehtaaria Tornatorin maita Etelä-Savossa. Alue oli laserkeilattu ja ilmakuvattu Blom Kartta Oy:n toimesta kesällä 2011 ja Blom Kartan tekemän tulkinnan tukena käytettiin Metsäkeskus Etelä-Savon mittaamia maastokoealoja (700 kpl). Tulosten laadun tarkastamiseksi suoritettiin kontrolli-inventoiniti kesällä 2012. Kontrolli-inventoinnissa suoritettiin alueen metsäkuviolle ositettu otanta, jolla valittiin 60 kuviota mitattaviksi. Kullekin kuviolle sijoitettiin 4-6 koealaa, joilta puustotiedot mitattiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka tarkkaa saavutettiinko inventoinnin suorittajalle asetetut laatuvaatimukset sekä kuinka inventoinnin laatua voidaan valvoa luotettavasti, kustannustehokkaasti ja riippumattomasti. Lisäksi tarkasteltiin kuinka inventointiaineistossa ilmenneet virheet vaikuttavat metsänhoitotoimenpiteiden määritykseen ja ajoitukseen. Tuloksia tarkasteltiin usealla eri tavalla kattavan käsityksen saamiseksi. 1) Tunnuksille laskettiin RMSE ja harha. 2) Tunnuksia tarkasteltiin visuaalisten kuvaajien avulla. 3) Muodostettiin pistekuviot 95 % luottamusväleillä ja tarkastettiin suhde 1:1 viivaan. 4) Muodostettiin Bland-Altman kuvat laskemalla kontrollimittauksen ja laserkeilauksen attribuuttien erotuksen keskiarvot ja kuvaamalla nämä vastaavien attribuuttien keskiarvoja vasten. 5) Yhdistämällä toleranssirajat Bland-Altman kuviin. Bland-Altman kuvia käytettäessä kumpaakaan menetelmää ei oleteta täysin tarkaksi ja siten ne tarjoavat oikeudenmukaista tulkintaa laadunvalvonnan tuloksille. Tulosten perusteella inventoinnin suorittajalle asetetut vaatimukset täyttyivät hyvin. Yksittäisillä kuvioilla ilmeni kuitenkin poikkeamia, joiden vaikutukset metsänhoitotoimenpiteiden ajoitukseen ovat merkittäviä. Laserkeilauspohjainen metsävaratieto toimii hyvin mestsäsuunnittelun tukena, mutta sen laadun varmistamiseksi on oltava käytössä menetelmä, jolla mahdolliset poikkeamat pystytään löytämään.

Männylle (Pinus sylvestris L.) ja useille havupuille on ominaista, että sen sisäoissa oleva puuaines muuttuu ikääntyessä sydänpuuksi. Sydänpuun ominaisuudet poikkeavat ympäröivästä puuaineesta merkittävästi ja sisältävät puunjalostuksellista käyttöä varten arvokkaita ominaisuuksia. Sydänpuun määrää ja tilavuutta ei pystytä aukottomasti ennustamaan ilman puun kaatamista tai vahingoittamista. Männylle on laadittu sydänpuun läpimitta- ja tilavuusmalleja, mutta näiden mallien heikkoutena on, etteivät ne kykene ennustamaan sydänpuun läpimittaa ja tilavuutta riittävällä tarkkuudella puun latvaosissa. Tässä tutkimuksessa luotiin tarkentavat läpimittamallit puun suhteellisille korkeuksille. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, millä korkeudella sydänpuun muodostumista alkaa tapahtua. Sydänpuun läpimittojen yhtälöt seitsemälle suhteelliselle korkeudelle laadittiin lineaarisen regressioyhtälön avulla. Selittävinä muuttujina käytettiin puun pituutta ja rinnankorkeusläpimittaa, sekä läpimittaa tarkasteltavan suhteellisen korkeuden vierekkäisistä suhteellisista korkeuksista. Männyn sydänpuun tilavuutta pyrittiin mallintamaan suhteellisille korkeuksille ennustettujen sydänpuun läpimittojen avulla. Sydänpuun läpimittahavaintoja sisältävät yhtälöt kykenivät selittämään sydänpuun läpimitan vaihteluista suhteellisilla korkeuksilla 2,5 % – 70 % muuttujien määrän huomioivalla selitysasteella 0,95 – 0,995. Mallien absoluuttinen keskivirhe vaihteli 3,9–8,3 millimetrin välillä. Suhteelliselle korkeudelle 85 % laadittu malli toimi odotetusti muita huonommin. Tälle korkeudelle laadittu malli kykeni ennustamaan vain 73,5 % tarkkuudella sydänpuun läpimitan vaihtelusta. Mallin keskivirhe oli kuitenkin pieni, vain 1,6 millimetriä. Mallien korkea selitysaste osoittaa, että sydänpuun läpimitat suhteellisilla korkeuksilla ovat vahvassa lineaarisessa riippuvuussuhteessa, joten yhdellä sydänpuuhavainnolla on mahdollista ennustaa varsin luotettavasti myös muiden korkeuksien sydänpuun läpimitat. Tutkimus osoitti, että aivan latvaosien sydänpuun läpimittaa ei voida mallintaa tarkasti sydänpuutietoa sisältävien mallienkaan avulla vaan sydänpuun läpimitoissa on aina puukohtaista vaihtelua. Mantopuun lustojen lukumäärä sydänpuun päättymiskorkeudella estimoitiin koepuiden lustomittauksista. Keskimääräinen lustomäärä oli 12, keskihajonnan ollessa 4 lustoa. Suuri vaihteluväli (4–25 lustoa) osoittaa, että sydänpuun päättymiskorkeudessa on puiden välistä vaihtelua. Tutkimuksessa havaittiin, että sydänpuun päättymiskorkeus voidaan johtaa luotettavasti puun ulkoisten tunnusten avulla. Puun pituuden, latvusrajan korkeuden ja rinnankorkeusiän avulla laadittu regressioyhtälö kykeni ennustamaan sydänpuun päättymiskorkeuden muuttujien määrän huomioivalla selitysasteella 97,5 %. Männyn sydänpuun suhteelliselle muotokäyrälle laadittiin yhtälö sydänpuun päättymiskorkeuden avulla. Suhteellinen muotokäyrä onnistui selittämään sydänpuun läpimitan vaihtelua 84 %:n tarkkuudella rungon sisäosissa. Integroimalla on mahdollista laskea tämän yhtälön avulla rungon sisältämä sydänpuun tilavuus. Tutkimuksen tulokset eivät täysin ole yleistettävissä koko maata kattavaksi, sillä tämän tutkimuksen aineisto on kerätty pääosin Etelä-Suomen alueelta. Sydänpuun muodostuminen on riippuvainen kasvupaikkatekijöistä ja lämpösummasta, joten täsmällisten mallien laadinta olisi syytä tehdä alueittain. Tämä edellyttäisi kuitenkin laajemman aineiston keräämistä, jossa maantieteelliset vaihtelut olisi huomioitu.

Euroopan Unioniin kuuluvien jäsenvaltioiden rakentamislainsäädännöt sisältävät yhdenmukaistettuja standardeja rakentamispuutuotteiden palonkestävyysvaatimuksiin, mutta rakentamista yksityiskohtaisesti ohjaavat lainsäädännöt ovat jokaisessa jäsenvaltiossa kansallisia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää paloluokitukseltaan euroluokan B-s1, d0 (EN 13501-1) puisen ulkoverhousmateriaalin maakohtaiset paloluokitusvaatimukset, vaikuttavatko muut ulkoseinärakenteeseen kuuluvat rakenneosat siltä vaadittavaan paloluokitukseen ja kuinka eri kohdemaiden paloluokitusvaatimukset keskenään vaihtelevat. Tavoitteena oli selvittää myös kaikki muut rakentamislainsäädäntöjen edellyttämät tekijät, jotka voivat vaikuttaa ulkoverhousmateriaalilta vaadittaviin paloluokitusvaatimuksiin. Tutkimuksessa määritettiin euroluokitukseltaan B-s1, d0 puisen ulkoverhousmateriaalin maakohtaiset käyttömahdollisuudet erityyppisissä rakennuskohteissa. Tarkasteltuja maita olivat Tšekki, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Hollanti, Ranska ja Espanja. Tämän tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä induktiivinen sisällönanalyysi. Tutkimusaineisto perustuu tutkimukseen kuuluneiden maiden rakennuslainsäädäntöihin ja rakennusteknisiin ohjekirjoihin. Rakennuslainsäädäntöjen tulkinnat kohdistuivat ulkoseinärakenteita käsitteleviin paloturvallisuusosioihin ja edelleen ulkoverhousmateriaalin paloturvallisuusvaatimuksiin. Tulokset osoittivat, että puisen ulkoverhousmateriaalin paloluokitusvaatimukset ovat jokaisessa tutkimukseen kuuluneessa maassa erilaiset ja ne voivat vaihdella myös alueellisesti maiden sisällä. Rakentamismääräykset voivat olla ohjeistavia tai niitä on toteutettava täysin rakentamislainsäädäntöjen mukaisesti, jolloin rakentaminen tapahtuu niissä määriteltyjen reunaehtojen mukaisesti. Kansalliset rakentamislainsäädännöt määrittävät toteutettaville rakennusratkaisuille yleensä paloturvallisuutta koskevat minimivaatimukset. Paloluokitusvaatimuksiin vaikuttavat tekijät vaihtelevat laajasti ja niitä voivat olla rakennuksen korkeus, ulkoverhouksen sijainti julkisivuseinällä, etäisyys viereiseen rakennukseen, käyttötarkoitusluokka, vaadittava rakennejärjestelmä, rakennuskategoria ja rakennusluokka. Tutkimukseen kuuluneissa maissa yleisin ulkoverhousmateriaalin paloluokitusvaatimuksiin vaikuttava tekijä oli rakennuksen korkeus. Useimmissa maissa euroluokitukseltaan muita ulkoseinärakenteita huonompi ulkoverhousmateriaali asettaa tiukemmat vaatimukset muille ulkoseinärakenteille. Paloluokitukseltaan euroluokan B-s1, d0 (EN 13501-1) puisen ulkoverhousmateriaalin laajimmat käyttömahdollisuudet kohdistuivat Espanjan, Hollannin, Englannin, Walesin, Pohjois-Irlannin ja Saksan liittovaltio Nordrhein-Westfalenin markkinoille, joissa sitä on mahdollista käyttää kaikissa rakennuskohteissa. Seuraavaksi laajimmat käyttömahdollisuudet ovat Ranskassa, Skotlannissa ja Saksan muissa liittovaltioissa paitsi Nordrhein-Westfalenissa. Heikoimmat käyttömahdollisuudet kohdistuivat Tšekin markkinoille.

The newly reformed Forest Law in 2014 is going to expand the usage possibilities of uneven-aged forest management as it is no longer concerned to be a part of ”for special sites only” forest management. Nowadays, the number of forest owners, who are aiming towards multiattribute forest management, is increasing and uneven-aged forest management is probably going to increase its proportion. But there is a major problem of utilizing uneven-aged forest management, as there are basically neither significant practical models nor knowledge from the operational point of view. This research was completed as a part of Finnish Forest Research Institute’s research program in co-operation with Metsä Group Ltd. and Forest-Linna Ltd in Central Finland. The goals of the research were to analyze; the time-consumption of selection cutting and factors affecting it, the quality and quantity of the forest stand after cutting from the forest structure’s and tree damages’ point of view, and to research the need and possibilities of training for harvester operators. The effective time-consumption between Scots Pine and Norway Spruce didn’t statistically differ neither in clear cutting nor selection cutting, so a group of conifers was created for the comparison between them. The effective time-consumption was 15 – 17 % higher and the effective productivity 12 – 14 % lower in selection cutting, when the average stem volume was fixed between 0,700 m³ and 0,897 m³ in both methods. Processing of the stems located on the strip road was faster than those located on the sides. Out of the undergrowth saplings (h<2,5 m), which had growth-potential for future, 4,7% were injured and 42,5% destroyed or disappeared. The major factors causing either injury or destruction were slash and logs. Out of the remaining trees (h>2,5 m) 19,3% were injured, when all the recorded injuries were taken into account. According to the Finnish Forest Regulation, 7,7% of the remaining trees (dbh>7,0 cm) were injured. A prototype basal area chart was used for allowing the harvester operator to picture the remaining basal area at a single working location. The chart consisted of the basal area of different diameter classes at a half-circular location restricted by an 11-metre boom. The chart was designed for this research by Pentti Niemistö. By using the chart; oral information and a practice area, where trees were selected beforehand, the harvester operator was able to achieve different given basal area goals by fair means on the other parts of the research stumpage.