Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Politiikka ja organisaatiot"

Sort by: Order: Results:

  • Koivulehto, Matias (2023)
    Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka tuotantoeläinten yhteiskunnallista asemaa ja arvoa määriteltiin eläinten hyvinvointilain valmistelussa. Tutkimus kytkeytyy yhteiskunnallisen eläintutkimuksen viitekehykseen ja tarkemmin eläinpolitiikan tutkimukseen, jonka keskiössä on kysymys eläimiin liittyvistä yhteiskunnallisista määrittely- ja arvokamppailuista ja niiden taustalla olevista arvomuutoksista. Tuotantoeläimiä kohdellaan ja hyväksikäytetään hyvin eri tavoin verrattuna esimerkiksi lemmikkieläimiin. Tämä perustuu lainsäädännön näkökulmasta eläinten käyttötarkoitusten mukaisiin kategorioihin. Eläinten hyvinvointilain valmisteluun pureutumalla tarkastellaan yhteiskunnassa vallitsevia eläinkäsityksiä ja sitä, miten niiden varaan tuotantoeläinten asema hahmottuu. Tutkimuksessa kartoitetaan tuotantoeläinten asemaa käsittelevää monitieteistä eläintutkimusta ja todetaan, että eläinten määrittelyä ja kategorisointia voidaan pitää luonteeltaan poliittisena toimintana. Tätä toimintaa lähestytään episteemisen hallinnan teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Viitekehyksen kautta tarkastellaan lainvalmistelun osallisten argumentaatiota episteemisen työn operationalisoinnin avulla, jolloin analyysi kohdistuu siihen, kuinka argumentaatio rakentuu 1) ympäristön ontologian, 2) toimijuuden tunnistamisen sekä 3) normien ja ideaalien määrittelyn kautta. Tämän lisäksi tarkastellaan episteemisen auktoriteetin osuutta argumenteissa. Analyysi rakentuu siten, että argumenttien katsotaan edustavan erilaisia diskursseja, joissa tuotantoeläinten asema ja arvo määrittyvät eri tavoin. Diskurssien tunnistamisessa olennaisessa osassa on episteemisen työn käytännöllisen ja paradigmaattisen tason analyyttinen erottelu. Teoreettiseen viitekehykseen yhdistetään lisäksi oikeustieteellistä ajattelua koskeva näkökulma, lainvalmistelun intressiteorian sovellus sekä täsmennetään tieteen auktoriteettia päätöksenteossa. Tutkimuksen aineistona toimivat eläinten hyvinvointilain hallituksen esityksen luonnokseen annetut sidosryhmälausunnot, jotka käsittelivät tuotantoeläimiä. Lausuntojen kontekstualisoimiseksi käsitellään myös esitysluonnosta. Lausuntojen analyysin tuloksena aineistosta tunnistettiin neljä diskurssia: sorron diskurssi, talouden ja kilpailukyvyn diskurssi, lainopillinen diskurssi sekä näyttöön perustuvan päätöksenteon diskurssi. Kutakin diskurssia kuvaa argumentaation perustaminen erilaisiin episteemisen työn premisseihin, eli objekteihin, niin käytännöllisellä kuin paradigmaattisellakin tasolla. Suurimmat erot koskevat tuotantoeläintalouden eettistä hyväksyttävyyttä sekä ideaalinäkemystä eläinten hyvinvoinnista. Keskeinen yhdistävä tekijä on tieteen auktoriteetin painottaminen, miltä osin erityisen painoarvon saa eläinten hyvinvointitutkimus sekä eläinlääketiede. Tutkimuksen erityiseksi kontribuutioksi eläinpolitiikan sekä episteemisen hallinnan tutkimuskirjallisuuteen jäsentyy lainopillisen diskurssin ja oikeustieteellisen ajattelun täsmentäminen episteemisen hallinnan osatekijöiden mukaisesti. Tutkimus tuotti lisäksi tuoreen näkökulman eri tuotantoeläimiä koskevien diskurssien käsityksistä koskien tuotantoeläinten toimijuutta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tuotantoeläinten aseman ja arvon määrittelyssä on kyse episteemisestä hallinnasta, jossa eläinpoliittisten toimijoiden käsityseroja voidaan selittää episteemisen työn paradigmaattisten ja käytännöllisten tasojen eroilla. (Tutkielma on tehty osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa SILE-hanketta, päätösnumerot 335442 ja 335655.)
  • Aulake, Marianne (2020)
    Tutkielma selvittää, miten Suomen turvallisuuspolitiikassa puhutaan ilmastonmuutoksesta turvallisuusuhkana. Ilmastonmuutoksen uhkaa määrittää se, mihin tai keneen se kohdistuu, millä tavoin se kohdistuu Suomeen, millainen se on uhkana ja kenen vastuulla siihen vastaaminen on. Suomen ilmastoturvallisuuspolitiikan yleistilan ja ilmastonmuutoksen poikkileikkaavan luonteen ymmärtäminen on tärkeää tulevaisuuden päätöksenteolle. Tutkielmassa tarkasteltiin kehysanalyysilla 22 aineistodokumenttia, joihin kuului ulko-, sisä- ja puolustusministeriöiden selontekoja, tulevaisuuskatsauksia, sekä muita turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä dokumentteja 2000-luvun ajalta. Perinteisesti suppean turvallisuuskäsityksen ja ”kovan politiikan” ministeriöiden julkaisuja lähestyttiin laajan turvallisuuskäsityksen ja ilmastoturvallisuuden teorian kautta. Ilmastoturvallisuuden viitekehyksen ja aiemman turvallisuustutkimuksen perusteella luotiin malli tutkimuskysymyksiin vastaamiselle. Tätä mallia sovellettiin aineistoanalyysin edetessä. Tulosten perusteella suomalainen aineisto ei suoraan vastaa kirjallisuudessa esitettyjen ilmastoturvallisuuden diskurssien ja kansainvälisen tutkimuksen oletuksia. Vaikka aineistodokumentit puhuvat ilmastonmuutoksen vakavuudesta, ne näkevät sen luomat riskit pääsiassa kaukaisina ja hitaasti kehittyvinä. Jo havaittavissa olevien vaikutusten, kuten köyhyyden lisääntymisen ja luonnonvaroihin liittyvien aseellisten konfliktien oletetaan tapahtuvan tulevaisuudessakin Suomen rajojen ulkopuolella. Suomessa ilmastonmuutoksen uhan kuvataan kohdistuvan ensi sijassa sään ääri-ilmiöiden kautta ihmisten terveyteen, yhteiskunnan perustoimintoihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Asiakirjoissa ei kuitenkaan huomioida ilmastonmuutoksen vaikutusten eroa eri asemassa olevien ihmisten tai Suomen alueiden välillä. Valtion suvereniteettia tai kansalaisten luottamusta valtion toimintakykyyn ilmastonmuutos ei aineiston mukaan uhkaa. Päävastuu uhkiin vastaamisessa on kansainvälisellä järjestelmällä, erityisesti EU:lla ja YK:lla, eikä kansalaisille anneta minkäänlaista toimijuutta. Asiakirjat jättävät myös paljon määrittelemättä, eikä jokaisessa puhuta ilmastonmuutoksesta ollenkaan.
  • Seppänen, Miia (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka kolme lähtökohdiltaan toisistaan poikkeavaa verkkouutissivustoa uutisoi Suomen eduskuntaa vuonna 2019 puhututtaneesta kysymyksestä: Syyrian al-Holin leirillä olleiden suomalaisten tilanteesta. Tutkielmassa analysoidaan tapaustutkimuksen kautta oikeistopopulistisen vastamedian ja eduskuntapuolue perussuomalaisten verkkouutissivuston tiedon tuottamista ja keskinäistä vuorovaikutusta sekä pureudutaan Ylen uutisoinnin avulla populismin ja journalismin monisyiseen suhteeseen. Tavoitteena on paikantaa, kuinka uutissivustot kehystävät al-Holin kysymystä ja millaisia representaatioita ne luovat leirin suomalaisnaisista ja -lapsista. Näin pyritään tavoittamaan vastamedian ja puoluemedian tiedonvälityksen yhtäläisyyksiä ja eroja, kuten myös näiden kahden oikeistopopulistisen uutislähteen eroja ja yhtymäkohtia journalistiseen mediaan. Aineistona ovat vastamedia Kansalaisen, perussuomalaisten puoluemedia Suomen Uutisten ja journalistisen media Ylen uutiset. 75 uutisartikkelin otanta on kerätty paikantamalla kunkin sivuston vilkkaimmat uutisoinnin vaiheet tammikuun 2019 ja kesäkuun 2020 väliseltä ajalta ja muodostamalla niistä vertailukelpoisia. Metodina toimii kvalitatiivinen uutiskehysanalyysi, ja kehysten tunnistamisen pohjana on hyödynnetty Karina Horstin suomalaisesta maahanmuuttouutisoinnista paikantamia kehyksiä. Sivustojen uutisoinnista nousee esiin kolme merkittävää kehystä: islamistisen terrorismin uhan kehys, lapsen edun ja oikeuksien kehys sekä valtiollisen kontrollin kehys. Al-Holin leirin suomalaisten uhkaa korostava kehys on kaikissa tutkituissa uutislähteissä kehyksistä voimakkain ja yhteneväisin; vastamedian ja perussuomalaisten uutisoinnin kehystys ”Isis-naisista” ja ”Isis-lapsista” on lähes identtinen paitsi keskenään, hyvin samankaltainen myös journalistisessa mediassa. Vastamediassa lapset nähdään pelkästään uhkana, kun journalistisessa mediassa ja puoluemediassa uhkakehystyksen vastapainoksi ilmenee lapsia humanitaariselta kannalta kehystävää uutisointia. Tässä kehystyksessä Yle esittää lapsen edun ja oikeudet itseisarvoisen tärkeinä, mutta Suomen Uutiset korostaa niiden arvoa vain silloin, kun lasten puolustamisella saadaan alleviivattua suomalaisnaisten vaarallisuutta ”Isis-äiteinä”. Valtiollisena kehystettyä kontrollia puolestaan esiintyy kaikissa uutislähteissä. Ylellä se ilmenee ainoastaan al-Holin suomalaisten tilanteen esittämisenä vaihtoehdottomasti Suomen valtion kontrollin alaisena. Puoluemediassa ja vastamediassa kontrollin kehystykseen sisältyy myös oikeistopopulistinen identiteetin rakennusprosessi, jossa osa suomalaisista suljetaan suomalaisuuden ulkopuolelle rajaamalla al-Holin leirillä olijat ”kansan” ulkopuolisiksi toisiksi. Tällä sekä kansalaisuutta että suomalaisuutta kontrolloivalla kehystämisellä ne pyrkivät estämään al-Holin leirin suomalaisten – vähintään naisten – tulon Suomeen. Oikeistopopulististen sivustojen uutiskehyksiin yhdistyy poikkeuksetta agenda keskustella al-Hol-aiheen avulla sitä laajemmasta poliittisesta teemasta: maahanmuuton ja Suomen kansalaisuuden kontrollista. Kansalaisen ja perussuomalaisten uutisoinnissa luodaankin populistista kriisiä: ne yhdistävät al-Holin suomalaisten kysymyksen laajempaan maahanmuuton uhkakuvien ja kriisin performanssiin sekä vaatimukseen kontrolloida tiukemmin maahanmuuttoa. Näin ne tuottavat al-Hol-aihetta kehystäessään journalistista mediaa haastavaa vastatietoa. Myös journalistisessa mediassa al-Holin suomalaisia koskevan uutisoinnin kehystys on ilmentymä mediatilassa synnytetystä kriisistä. Ylellä kriisi pitäytyy uutisoinnin aiheessa, mutta uhan, vastakkainasettelun ja kontrollin korostuminen al-Holista uutisoidessa viittaa populismin mediatisaatioon: populistisen tyylin normalisoitumiseen mediassa. Mediapopulismi vaikuttaakin ujuttautuneen al-Hol-uutisoinnin yhteydessä Ylen journalismiin. Lisäksi Ylen tapa esittää leirin suomalaisten tilanne kriisinä hyödyttää populistisia toimijoita, sillä al-Hol-aiheen kriisiyttäminen legitimoi populistien sen pohjalta luomaa kriisiä. Al-Holin leirin suomalaisia toiseuttava ja näkökulmiltaan polarisoiva kehystys aiheesta uutisoitaessa on voinut vaikuttaa myös poliittiseen ratkaisuun – kysymystä koskevan hallituksen periaatepäätöksen yhtäältä turvallisuusuhkia ja toisaalta lasten parasta korostavaan sisältöön.
  • Villikari, Veera (2022)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten ilmastonmuutos näyttäytyy espoolaisnuorten elämässä ja millaisiin ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin nuoret ovat valmiita tarttumaan. Ilmastonmuutoksen ympärillä vellovaan keskusteluun liittyy käsitys siitä, että nuorempi sukupolvi tulee olemaan ilmastonmuutoksen ensisijainen kärsijä. Nuorempi sukupolvi ehtii elinaikanaan nähdä, mitä ilmastonmuutoksesta seuraa. Tutkimusten perusteella ihmisten motivaatio ilmastonmuutosta hillitsevään käytökseen on heikkoa, jos pelissä on oma mukavuus. Ilmastonmuutosta tulee tarkastella yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ilmiönä. Ihmisten asenteet, avoimuus ja saatavilla oleva tieto ovat osa ihmisten ilmastoasenteita ja sopeutettavia ilmastotoimia. Valtioiden, yritysten ja kansalaisten on sopeutettava arkeensa ilmastonmuutosta hillitsevää käytöstä, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan vähenemään. Tutkielmassa sovelletaan laadullista asennetutkimusta, jonka avulla selvitetään vastausta nuorten ilmastonmuutosta koskevan huolen tasoon ja kokevatko nuoret voivansa hillitä ilmastonmuutosta omalla käyttäytymisellään. Lisäksi tutkitaan, miten nuoret uskovat ilmastonmuutoksen näkyvän konkreettisesti heidän elämässään tulevaisuudessa. Aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui kymmenen nuorta. Tämän tutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, sillä tulosten perusteella valtaosa nuorista ei ole valmis sopeuttamaan ilmastonmuutosta hillitseviä käyttäytymismalleja elämäänsä, jos vaa'an toisella puolella on oma mukavuus. Tulosten perusteella nuorten motivaatio ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on alhainen, sillä nuoret eivät koe olevansa vastuussa ilmastonmuutoksesta ja he kokevat omat vaikutusmahdollisuutensa pieniksi. Ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen estäväksi motivaattoriksi osoittautui sosiaalinen paine. Erityisesti kasvisruokavalion ja kierrätettyjen vaatteiden ostaminen nähtiin vaikeaksi muiden negatiivisten mielipiteiden takia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset nähdään koskevan muita maita kuin Suomea, vaikka nuoret uskoivat ilmastonmuutoksen vaikuttavan heidän elämäänsä.
  • Lanu, Julia (2019)
    Tutkimuskohteeksi valittiin metsäteollisuusyhtiö UPM:n suorittamat hakkuut Ärjänsaaressa tammi- ja helmikuussa 2016. Hakkuista nousi kiivas keskustelu sosiaalisessa mediassa, varsinkin Twitterissä, sillä hakkuukohteeksi oli valittu luonnonsuojelualue. Yritysten vastuu on noussut tärkeäksi ilmiöksi nyky-yhteiskunnassa. Yritysten politisoituneen roolin myötä yritysten on mahdollista ja niiden myös odotetaan ottavan poliittista vastuuta. Tavoitteena oli tarkastella, miten aktivistit voivat vaikuttaa yritysten toimintaan sosiaalisen median avulla. Vaikka perinteiset menetelmät, kuten vetoomukset ja mielenosoitukset, ovat vielä laajasti käytössä on kollektiivinen toiminta sosiaalisessa mediassa kasvanut varteenotettavaksi ja tehokkaaksi vaikuttamismenetelmäksi. Yksi kollektiivisen toiminnan muoto sosiaalisessa mediassa on hashtag-aktivismi, jonka avulla sosiaalisesta tai poliittisesta ongelmasta voidaan herättää maailmanlaajuista huomiota jopa minuuteissa. Aineisto muodostui Twitterissä käydystä keskustelusta #ärjänhakkuut-aihetunnisteen ympärillä. Tavoitteena oli tarkastella miten #ärjänhakkuut Twitter-keskusteluun osallistujat kehystivät UPM:n suorittamia hakkuita Ärjänsaaressa. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, miten kehyksissä määritellään ongelma ja minkälaisia ratkaisuja siihen tarjotaan. Tutkimus toteutettiin kehysanalyysillä, jossa hyödynnettiin Robert Entmanin kehittämää kehysmallia. Tutkielman haasteisiin kuului kehysanalyysin käyttö sosiaalisen median aineistoon, sillä kehysanalyysiä käytetään tavallisesti perinteisten mediatekstien analysointiin. Julkaisut ovat lyhyitä ja käyttäjäryhmiä on useita, mikä tekee sosiaalisesta mediasta huomattavasti kompleksisemman perinteiseen mediaan verrattuna. Haasteellista oli myös se, että kehysanalyysi on tulkinnanvarainen menetelmä. Kehykset muotoutuvat osittain tutkijan ja lukijan omien näkemysten mukaan. Aineistossa tunnistettiin neljä kehystä #ärjänhakkuut-aihetunnisteen ympärillä: ympäristöuhan, kiistan, syytöksen ja yhdessä kehykset. Kehyksissä korostettiin UPM:n ja aktivistien välistä vastakkainasettelua ja eriäviä mielipiteitä. Kehyksissä nousi esille aktivistien ja UPM:n erilaiset arvot ja toimintatavat. Aktivistit syyttivät yhtiötä vastuuttomasta toiminnasta, kun taas UPM:n mukaan aktivistit puuttuivat hakkuisiin liian myöhään. Yhdessä-kehyksessä hakkuita kuitenkin kehystettiin mahdollisuutena kehittää yhteistyötä osapuolten välille. Tutkimus Ärjän hakkuista osoitti, että aktivistien on mahdollista vaikuttaa yritysten toimintaan sosiaalisen median avulla ja varsinkin hashtag-aktivismi mahdollistaa nopean mobilisoinnin. Tulokset kertovat myös siitä, että yritysten sidosryhmät odottavat yritysten toimivan vastuullisesti ja kuuntelevan aktivistien mielipiteitä.
  • Ranta-aho, Aleksi (2023)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä yksilötason tekijöitä, kansalaistottelemattomuuden vaihtelua valtiotasolla sekä kansalaistottelemattomuuden merkitystä laajemmassa poliittisen osallistumisen kontekstissa. Aiempi kansalaistottelemattomuuden tutkimus on keskittynyt pääosin sen oikeutukseen demokraattisissa yhteiskunnissa, ja poliittisen osallistumisen kvantitatiivisessa tutkimuksessa kansalaistottelemattomuus on jäänyt vähälle huomiolle. Kansalaistottelemattomuus on viime vuosina saanut kansainvälistä huomiota erityisesti ilmastoaktivistien mielenilmausten myötä, joten sitä selittävien tekijöiden tarkastelu on merkityksellistä akateemisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälainen vaikutus yksilötason tekijöillä on kansalaistottelemattomuuden harjoittamiseen ja vaihtelevatko ne valtiotasolla. Lisäksi tarkastellaan kansalaistottelemattomuuden vaikutusta poliittiseen osallistumiseen ja yhteiskuntaan laajemmin. Tutkimuksesta saatujen tulosten avulla kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä yksilötason tekijöitä voidaan myös vertailla muita poliittisen osallistumisen muotoja selittäviin tekijöihin. Aineistona tässä tutkimuksessa on Fridays for Future-mielenosoituksissa 2019 toteutettu kyselytutkimus, jonka avulla kansalaistottelemattomuutta voidaan tarkastella kansainvälisellä tasolla. Tässä tutkimuksessa hyödynnetty aineisto koostuu 3636 vastaajasta kahdeksasta valtiosta (Belgia, Italia, Itävalta, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Tanska ja Tšekki). Tutkimuskysymyksiin vastataan hyödyntämällä logistista regressioanalyysia. Se mahdollistaa usean yksilötason muuttujan samanaikaisen tarkastelun sekä niiden vaikutuksen vertailun. Lisäksi mallinnetaan yksilötason muuttujien ja valtioiden välisiä interaktioita. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella kansalaistottelemattomuus on erityinen poliittisen osallistumisen muoto. Useimmista osallistumismuodoista poiketen kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyttä lisää alempiin subjektiivisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluminen. Sukupuoli, ikä, koulutus tai poliittinen luottamus eivät, vastoin odotuksia, ole merkittäviä kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä tekijöitä. Erityisesti poliittisen luottamuksen vähäinen vaikutus on merkillepantavaa, sillä kansalaistottelemattomuutta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden perusteella sen odotettiin olevan keskeinen selittävä tekijä. Alempiin subjektiivisiin yhteiskuntaluokkiin kuulumisen lisäksi vasemmistoon identifioituminen, korkea ulkoinen kansalaispätevyys, korkea poliittinen kiinnostus sekä alhainen tyytyväisyys demokratiaa kohtaan lisäävät kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyttä. Kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen havaittiin myös vaihtelevan valtiotasolla. Erityisesti Saksassa ja Italiassa kansalaistottelemattomuuden harjoittaminen on todennäköisempää kuin muissa tarkastelluissa valtioissa. Yksilötason muuttujien ja valtioiden välisten interaktioiden perusteella valtioiden vaikutusta kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyteen selittävät valtiotason muuttujat, sillä yksilötason muuttujien vaihtelu valtioiden välillä ei ole kansalaispätevyyttä lukuun ottamatta tilastollisesti merkitsevää. Tämän tutkimuksen perusteella kansalaistottelemattomuus on poliittisen osallistumisen muoto, johon alemassa sosioekonomisessa asemassa olevat henkilöt osallistuvat muita todennäköisemmin. Tämä on hyvin merkittävä havainto, sillä korkea sosioekonominen asema lisää poliittista osallistumista useimmilla muilla tavoilla. Kansalaistottelemattomuudella on potentiaalia tasa-arvoistaa poliittisen osallistumisen eriytymiskehitystä, mutta kansalaistottelemattomuuteen erottamattomasti liittyvän lain rikkomisen ja sen harjoittamisen vaativuuden vuoksi mahdolliseen tasa-arvoistavaan vaikutukseen liittyy myös ongelmallisuuksia. Tutkimuksessa esitetyt tulokset kertovat kansalaistottelemattomuuden olevan sitä selittävien yksilötason tekijöiden osalta poikkeuksellinen poliittisen osallistumisen muoto, jolla voi olla merkittävä vaikutus poliittiseen osallistumiseen sekä yhteiskuntaan laajemmin.
  • Heiskanen, Pietu (2023)
    Päätös hakea Nato-jäsenyyttä on merkittävimpiä muutoksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaisena ulkopolitiikan muutoksena Suomen jäsenyys Pohjois-Atlantin sotilasliitto Natossa näyttäytyy kansanedustajien mielestä. Perehdyn jäsenyyttä kohtaan esitettyihin odotuksiin. Jäsenyyteen liittyvien odotusten tunnistaminen havainnollistaa osittain sitä, millaiset seikat määrittävät Nato-Suomen tulevaa profiilia liittokunnan jäsenenä. Aineistona ovat eduskunnan täysistunnon Nato-keskustelut sekä ulkoasiainvaliokunnan mietintö keväältä 2022. Tuolloin eduskunnassa käytiin keskustelua valtioneuvoston selontekojen pohjalta siitä, miten Suomen pitäisi reagoida muuttuneeseen turvallisuusympäristöön ja tulisiko Suomen liittyä Natoon. Tutkielman metodina on temaattinen analyysi, jonka avulla aineistosta muodostettiin erilaisia muutoksen ja jatkuvuuden teemoja. Lisäksi aineistosta eriteltiin muutoksen mahdollistaneita tekijöitä kuvaavia teemoja. Ulkopoliittisen muutoksen teoriat auttavat ensisijaisesti tutkimusaiheen ja -kysymyksen muodostamisessa sekä tarjoaa käyttökelpoisia käsitteitä analyysin tekoa varten. Tutkielma osoittaa, että Nato-jäsenyyden nähdään lisäävän Suomen turvallisuutta varsin käytännönläheisillä seurauksilla, mutta sen ei koeta vaikuttavan niinkään esimerkiksi Suomen arvoihin tai periaatteisiin ulkopolitiikassa. Jäsenyyden nähdään tuovan mukanaan sellaisia pragmaattisiksi koettuja seurauksia, kuten turvatakuut, paremman huoltovarmuuden ja vahvemman liittokunnan. Vastaavasti arvopohjaisen ulkopolitiikan, ydinaseriisunnan edistämisen ja Venäjä-suhteiden kansallisen priorisoinnin kaltaisten teemojen uskotaan pysyvän ennallaan myös sen jälkeen, kun Suomesta on tullut Naton jäsen. Politiikan muutoksen mahdollistaneisiin tekijöihin luetaan esimerkiksi vaihtoehtoisten riittävien puolustusjärjestelyjen puuttuminen ja Ruotsin Nato-päätös. Yhteenvedossa analyysin tuloksia sidotaan laajemmin ulkopolitiikan muutoksen teorioihin. Suomen Nato-jäsenyydessä on kyse osin inkrementaalisesti tapahtuneesta muutoksesta, jossa aiemmin tehdyt päätökset ovat edistäneet jäsenyyden hakemista. Esitän, että Nato-jäsenyys ei ole muuttanut niinkään Suomen tavoitteita tai kansainvälistä suuntautumista, vaan kyse on hienovaraisemmasta muutoksesta ulkopolitiikan keinoissa. Löytämäni jäsenyyden mahdollistaneet tekijät ovat lisäksi luonteeltaan samantyyppisiä kuin pitkällä aikavälillä politiikkaa vakauttaneet tekijät. Näin ollen yksi teoreettinen johtopäätös on, että samat tekijät, jotka pitkällä aikavälillä vakauttaisivat ulkopolitiikkaa, ovat tärkeitä ulkopoliittisen muutoksen mahdollistajia nykyisenkaltaisessa turvallisuusympäristössä. Nato-jäsenyys saattaa myös syklisesti luoda uuden tarpeen ulkopolitiikan muuttamiselle, jos Suomeen kohdistuu painetta joustaa pehmeämmistä periaatteistaan myöhemmin liittokunnan jäsenenä.
  • Pomell, Walter (2023)
    Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen käynnistäminen Ukrainassa 24.2.2022 käynnisti myös Suomen turvallisuuspolitiikassa uuden aikakauden. Valtioneuvoston keväällä 2022 antamassa selonteossa turvallisuusympäristön muutoksesta käsitellään Suomen keskeisimpiä uhkakuvia ja turvallisuuspoliittisia suuntalinjoja. Selonteko edelsi Suomen NATO-jäsenhakemuksen jättämistä. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten kansanedustajien käsityksiä uhkista ja turvallisuudesta selonteosta annettujen valiokuntalausuntojen pohjalta. Valiokuntalausuntojen avulla tutkielmassa on pyritty laajentamaan varsinaisen selonteon, eli hallituksen ja viranomaisvalmistelun antamaa kuvaa valtion käsityksistä siitä, mikä suomalaista yhteiskuntaa, Suomen valtiota ja sen kansalaisia uhkaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Valiokuntien lausunnoissa yhdistyy eri alojen asiantuntijoiden näkemykset kansanedustajien poliittiseen harkintaan siitä, mitä asioita halutaan turvallisuuden parissa esittää ja edistää. Tutkielma nojaa teoriapohjaltaan vahvasti aiempaan suomalaiseen kylmän sodan jälkeiseen turvallisuuden ja uhkien tutkimukseen sekä turvallistamisen ja kokonaisturvallisuuden käsitteiden muodostamaan viitekehykseen. Laadullisella sisällönanalyysillä analysoidusta aineistosta on muodostettu uhkakuvien kokonaisuus, joka ilmentää päättäjien käsityksiä uhkista muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Tutkielman keskeisenä tuloksena on havainto turvallistamisen ja laajan turvallisuuden käsitteiden edelleen laajenevasta ilmiöstä, joka tukee aikaisempien aihealuetta käsitelleiden tutkimusten havaintoja. Turvallisuusympäristön muutoksesta ja siihen vaikuttavien toimijoiden toimista huolimatta uhkakuvissa ei ole laajassa kehyksessä havaittavissa radikaalia muutosta lyhyellä aikavälillä, joskin perinteisen sodankäynnin uhka on noussut taustalta taikaisin pinnalle. Pitkällä aikavälillä erityisesti teknologiset muutokset ovat muuttaneet toimintaympäristöä ja siihen liittyviä uhkakuvia.
  • Pakarinen, Kaisa (2022)
    Koululakko ilmastonpuolesta on Greta Thunbergin aloittama kansalaisliike, joka protestoi nopeamman ja voimakkaamman ilmastopolitiikan puolesta. Protesti on poikkeuksellinen, sillä ilmastolakkojen osallistujat ovat pääosin alaikäisiä lapsia ja nuoria. Tutkielma tavoite on tunnistaa, miten lasten ja nuorten ilmastolakkoja käsiteltiin suomalaisessa mediassa. Se, miten media esittää nuorten vaikuttamisen, vaikuttaa siihen, miten nuorten osoittama huoli nousee poliittisen päätöksenteon agendalistalle. Tutkielma keskittyy alaikäisiin nuoriin ja lapsiin, joilla ei ole vielä äänioikeutta ja näin mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon parlamentaarisin keinoin. Tällaisten nuorten poliittisen osallistumisen mahdollisuudet ovat rajatut. Tämän päivän ilmastopolitiikka vaikuttaa kuitenkin eniten juuri heidän sukupolveensa. Tutkielmassa on kaksi menetelmää: määrällinen sisällönanalyysi ja kehysanalyysi. Määrällistä havainnointia käytetään aineiston organisoinnissa, mutta tutkielman pääpaino on laadullisessa analyysissa. Tutkielman ote on aineistolähtöinen, mutta sitä ohjaavat aiempi tutkimus protestiuutisoinnista sekä lapsista ja nuorista poliittisina toimijoina. Tutkielman viitekehykseen vaikuttavat etenkin Ruth Listerin tutkimus lasten kansalaisuudesta sekä protestiparadigman käsite, jota muun muassa Joseph Man Chan ja Chi-Chuan Leen sekä Joseph Douglas McLeod ja James Hertog ovat tarkastelleet. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä ja Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuista uutisista, kolumneista ja pääkirjoituksista. Aineisto käsittää julkaistut artikkelit aikavälillä 1.1.-30.9.2019. Tarkasteluväli kattaa kaksi kansainvälistä ilmastolakkoa sekä kevään 2019 eduskunta- ja eurovaalit. Aineisto pitää sisällään 110 artikkelia. Aineistosta on erotettavissa viisi erilaista kehystämisen tapaa: koululaiset-, aktivistit-, lapsukaiset-, tapahtuma- ja keulakuvakehys. Aktivistit-kehys esiintyy aineistossa eniten ja etenkin tarkastelujakson loppupuolella. Se esittää ilmastolakkoon osallistuvat lapset ja nuoret aktiivisina ja itsenäisinä kansalaisina, joiden vaatimukset on huomioitava julkisessa keskustelussa. Koululaiset-kehys esiintyy aineistossa toiseksi eniten ja erityisesti tarkastelujakson alussa. Se kehystää lapset ja nuoret ensisijaisesti koululaisstatuksen kautta. Keulakuva-kehys löytyy artikkeleista, joissa ilmastolakoista kerrotaan sen perustajan, Greta Thunbergin kautta. Tapahtuma-kehys keskittyy pintapuoliseen tapahtumakuvaukseen, joka korostaa protestin osallistujamäärää, kulkureittiä ja haittaa liikenteelle. Keulakuva- ja tapahtuma-kehystä on aineistossa yhtä paljon ja ne ovat havaittavissa etenkin tarkastelujakson lopussa. Lapsukaiset-kehys esittää lapset ja nuoret suhteessa aikuisiin. Aikuisilla on vastuu suojella lapsia ja nuoria, mikä typistää lasten ja nuorten omaa itsenäistä roolia. Lapsukaiset-kehys esiintyy aineistossa tasaisesti koko tarkastelujakson ajan, mutta huomattavasti muita kehyksiä harvemmin. Uutisointi ilmastolakoista on pääosin myönteistä. Lakkoileviin lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan neutraalisti tai kannustavasti.
  • Heinonen, Jooel (2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Politiikan ja viestinnän maisteriohjelma Opintosuunta: Politiikan ja organisaatioiden opintosuunta Tekijä: Jooel Heinonen Työn nimi: Kehysanalyyttinen tarkastelu vuoden 2019 Posti-skandaalista ja Antti Rinteen asemasta Helsingin Sanomien uutisoinnissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 1/2022 Sivumäärä: 69 + liitteet Avainsanat: Posti, skandaali, Rinne, luotettavuus, tabloidisaatio, moraaliset rajat, Thompson, kehysanalyysi, Helsingin Sanomat, viihteellistyminen, sensaationhakuisuus Ohjaaja tai ohjaajat: Turo Virtanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tämän työn tarkoituksena on tutkia, miten entisen pääministerin Antti Rinteen eroon johtaneesta Posti-skandaalista uutisoitiin Helsingin Sanomissa vuoden 2019 loppupuolella. Posti-skandaalissa oli kyse tapahtumavyyhdistä, joka sai alkunsa Postin aikeista siirtää useita työntekijöitään toisen työehtosopimuksen piiriin. Tämä herätti merkittävää vastustusta työntekijäjärjestöiltä ja myös Rinteen hallitukselta. Rinteen asema alkoi olla uhattuna, kun hänen toimiaan Postin työehtokiistassa alettiin kyseenalaistaa. Lopulta hän joutui jättämään paikkansa pääministerinä, kun häntä syytettiin epärehellisyydestä eduskunnan edessä väittäessään, että Posti oli toiminut Rinteen hallituksen tahtotilan vastaisesti toteuttaessaan työehtosopimussiirrot. Postin hallitus kiisti nämä väitteet. Tämä työ pyrkii tapaustutkimuksellisesti selvittämään, missä määrin kyseisessä skandaalissa oli Helsingin Sanomien kirjoittelun osalta viitteitä tabloidisaatiosta ja poliittisen skandaalin kulttuurin voimistumisesta. Tutkimuksen aineistona käytetään Helsingin Sanomien kirjoittelua skandaaliin liittyen aikavälillä 25.11.2019 - 10.12.2019. Sopivia artikkeleita valikoitui analysoitavaksi aineistoksi tässä tutkimuksessa 59 kappaletta. Artikkeleita etsittiin hakusanoilla “antti rinne posti”. Metodologisena työkaluna tässä tutkimuksessa toimii kehysanalyyttinen ote, jolla pyrittiin tunnistamaan, nimeämään ja analysoimaan teksteissä esiintyviä vallitsevia kehyksiä. Kehysanalyysi on varsinkin median tutkimuksessa hyödynnetty tutkimustekniikka, jolla pyritään hahmottamaan, mitkä ovat jonkin tekstin vallitsevat kehykset. Näin ollen kyseisen tutkimustekniikan avulla voidaan määrittää, mitä ilmiöiden ja tapahtumien näkökulmia teksteissä painotetaan ja korostetaan, ja mitä niiden puolia taas häivytetään ja painetaan taka-alalle. Tässä tutkimuksessa analysoitavasta aineistosta tunnistettiin kaksi hallitsevaa kehystä: Rinne epäluotettavana toimijana- kehys sekä Politiikka pelinä- kehys. Molempien kehysten taustaoletuksena oli, että Rinteen toiminta oli epärehellistä ja tuomittavaa, tai ainakin hyvin epäselvää ja kyseenalaista. Näin ollen näissä kehyksissä ja Helsingin Sanomien kirjoittelussa ylipäätään muodostui kuva Rinteestä skandaalin pääsyyllisenä. Ensin mainitussa kehyksessä painotettiin enemmän Rinteen toiminnan kyseenalaisuutta ja rehellisyyden arvon tärkeyttä politiikassa. Jälkimmäisessä kehyksessä taas politiikka esitettiin enemmänkin kylmänä pelinä, jossa kukaan ei ole viaton, ja rehellisyyden arvostusta käsiteltiin lähinnä keskustan verukkeena hankkiutua eroon Rinteestä. Molemmissa kehyksissä oli viitteitä poliittisen skandaalin kulttuurin voimistumisesta, jonka merkittävimmät piirteet ja tunnusmerkit ovat henkilöitymisen, moraalisten rajojen ylittämisen sekä luotettavuuden tärkeyden painottaminen. Molemmissa kehyksissä oli myös viitteitä tabloidisaatiosta eli viihteellistymisestä, vaikka kumpikaan kehys ei täyttänyt tabloidisaation kaikkia tunnusmerkkejä, joihin lukeutuvat muun muassa henkilökohtaisten ominaisuuksien huomattava painottaminen, henkilöityminen, viihteellistyminen, sensaationhakuisuus ja tunteellisuuden korostuminen uutisoinnissa.
  • Unkuri, Pauli (2021)
    Maisterintutkielman aiheena ovat Suomen työehtosopimusjärjestelmässä sekä työmarkkinapolitiikan piirissä tapahtuneet muutokset keskitetyn sopimisen lopun myötä. Keskusjärjestöjen kesken solmitut sopimukset työehdoista vaikuttavat olevan lopullisesti historiaa sopimisen siirryttyä liittotasolle vuoden 2016 kilpailukykysopimuksen jälkeen. Tutkielmassa tarkastellaan työehtosopimusjärjestelmän muutoksia ja muutoksen syitä institutionaalisesta lähestymistavasta: samanaikaisesti ollaan kiinnostuneita, kuinka työehtosopimusjärjestelmä on institutionaalisesti muuttunut, ja mikä muutosta on institutionaalisesti tarkasteltuna aiheuttanut. Tutkielmassa käsitellään myös muita työmarkkinapoliittisia muutoksia keskitetyn sopimisen jälkeen ja kuinka muutokset vaikuttavat korporatismin rooliin suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielmassa hyödynnetään historiallis-institutionalistista tutkimusotetta. Työehtosopimisen ja suomalaisen korporatismin historialla on merkitystä, sillä historiallisen institutionalismin mukaan tapahtumat ja muutokset eivät ole yksittäisiä itsenäisiä tapahtumia vaan osa pitempää jatkumoa. Tutkielman aineistona käytetään sekä dokumentti- että haastatteluaineistoa. Dokumenttien avulla analysoidaan kolmen sopimusalan työehtosopimusneuvotteluja vuoden 2019–2020 neuvottelukierroksella sekä vuosina 2020 ja 2021 tapahtuneita irtiottoja valtakunnallisesta työehtosopimisesta. Tutkielmaa varten haastateltiin lisäksi helmi-maaliskuussa 2021 kuutta henkilöä, jotka edustavat Suomen työmarkkinaeliittiä. Tutkielman keskeinen havainto on suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän hajautuminen. Vahvasti keskittyneestä järjestelmästä on siirrytty liittokohtaiseen työehtosopimiseen ja viimeaikaisten muutosten myötä kohti yrityskohtaista työehtosopimista. Samalla työlainsäädännön ja sosiaaliturvan kehittäminen on eriytynyt työehtosopimisesta. Institutionaalisesti muutoksia selittää Mahoneyn ja Thelenin (2010) mallin mukainen sääntöjen korvaaminen (displacement) eli vanhojen sääntöjen korvaaminen uusilla, jossa toimijoiden eli työnantajajärjestöjen strategioilla on ollut suuri vaikutus muutosten syntyyn. Työehtosopimusjärjestelmän perustuminen institutionaalisiin tapoihin on mahdollistanut merkittävien muutosten tekemisen järjestöjen sääntömuutosten kautta eli käytännössä kieltämällä järjestöä solmimasta esimerkiksi työehtosopimuksia. Palkanmuodostuksen osalta tutkielman havainto on, että lopputulos liittokohtaisen sopimisen aikana on lähes sama kuin keskitetyn sopimisen aikana, vaikka mekanismi ja neuvottelujärjestelmä on hajautuneempi. Ns. neuvottelukierroksen päänavaajan instituutio on vahva, ja yhdessä valtakunnansovittelijan kanssa päänavaajasopimus on toiminut myös kansantaloudellisen palkkakoordinaation mekanismina. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että palkkatasa-arvokysymyksen ratkaisemiseksi ei liittokohtaisen sopimisen aikakaudella vaikuta olevan työkaluja eikä haastatteluaineiston perusteella konsensusta työmarkkinatoimijoiden kesken. Päänavaajan instituution vahvuus vaikuttaa myös palkkatasa-arvokysymykseen, sillä päänavaajasopimuksena on toiminut kahdella viime kierroksella miesvaltainen teknologiateollisuus. Tutkielman johtopäätöksenä nähdään suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän ja korporatismin olevan tällä hetkellä murroksessa. Muutoksia on tapahtunut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla, etenkin jos kehitystä verrataan keskitetyn sopimisen ajan institutionaaliseen vakauteen. Silti kehityksen lopputulos ei vielä ole selvä, vaan vasta tulevaisuus näyttää yleistyykö yrityskohtainen sopiminen valtakunnallisten työehtosopimusten kustannuksella, ja mitä vaikutuksia valtakunnallisten työehtosopimusten vähentymisellä olisi laajemmin esimerkiksi suomalaisen korporatismin vahvan aseman osalta.
  • Pirtonen, Heidi (2022)
    Kiertotalous on talousmalli, jossa on siirrytty kestämättömän kulutuksen sijaan materiaalien tehokkaaseen ja kestävään hyödyntämiseen siten, että ne pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. Siirtymä kiertotalouteen vaatii kokonaisvaltaista muutosta koko järjestelmässä ja niissä säännöissä ja käytännöissä, joiden mukaan yhteiskunta toimii. Tämä vaatii muutoksia päätöksenteossa ja ohjauksessa, suunnittelussa, sekä eri toimijoiden, kuten yritysten ja kuluttajien asenteissa ja käyttäytymisessä. Tutkielman tavoitteena on luoda malli kiertotalousilmiöstä ja kuvata siirtymää mallin avulla. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten eri toimijat ja toimijaryhmät ovat arvioineet kiertotalousohjelmaa siinä esitettyjen muutoskeinojen näkökulmasta. Mitkä keinot ovat saaneet eniten painoarvoa, ja mitä keinoja on mahdollisesti kritisoitu? Tavoitteena on lisäksi tuottaa kuvaus siitä, ketkä ovat keskeiset toimijat tai toimijaryhmät, jotka ovat käyneet diskurssia kiertotalousohjelmasta tai ketkä on huomioitu ohjelmassa keskeisiksi kiertotalousmurroksen toimijoiksi. Tutkimusaineistona käytin valtioneuvoston julkaisemaa kiertotalousohjelmaa sekä siitä lausuntopalvelun kautta annettuja lausuntoja. Tutkimusmenetelmänä käytin laadullista tutkimusta. Sen avulla on mahdollista tarkastella tutkittavaa ilmiötä perusteellisemmin ja myös käsitteellistää tutkittavaa ilmiötä. Aineiston analyysitapana käytin sisällönanalyysiä. Se soveltui tutkimukseeni, koska keskityin nimenomaan diskurssin sisältöön ja analysoin aineistoa siitä näkökulmasta, mitä sisältö kertoo muutoksen mahdollisuuksista. Myös toimijoiden rooli oli keskeinen, sillä kiertotaloussiirtymä vaatii aktiivista toimijuutta. Toimijoissa korostui valtion, ministeriöiden ja kuntien rooli sekä elinkeinoelämän ja työnantajajärjestöjen toimijat. Hieman yllättäen tiede ja tutkimus sai vähemmän painoarvoa. Useita toimenpiteitä oli kritisoitu konkretian tai resurssien puutteesta. Lisäksi yhteensopivuus muiden tavoitteiden, strategioiden ja kannustimien kanssa aiheuttivat kritiikkiä. Ohjelmaehdotuksen hallintoa koskevat toimenpiteet saivat eniten huomiota lausunnoissa. Tämä viittaa siihen, että ohjauksella katsotaan olevan merkittävä rooli kiertotaloussiirtymässä. Toisaalta myös ekosysteemitoiminta ja tiede ja tutkimus huomioitiin laajalti. Vaikka ohjelmassa ja lausunnoissa oli paljon mainintoja innovaatioista ja tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, kiertotaloussiirtymän näkökulmasta molemmat pohjautuivat kuitenkin ennemmin olemassa olevan lineaarisen talousjärjestelmän muokkaamiseen kuin kokonaan uuteen kiertotalouteen siirtymiseen. Tämä korostaa regiimin polkuriippuvuutta.
  • Demirtas, Susan (2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kolmannen sektorin roolia sellaisten urheiluun ja liikuntaan liitettyjen, lasten ja nuorten toimintaan kohdistettujen tavoitteiden implementoinnissa, johon kolmannen sektorin toimijoita ollaan osallistettu. Tarkemmassa tarkastelussa on syksyllä 2019 julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ”Väkivallaton lapsuus” -toimenpidesuunnitelma ja siinä asetettu tavoite ohjatussa harrastustoiminnassa esiintyvän kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän vähenemisestä. Tavoitteen toteutumisen vastuutahoiksi on toimenpidesuunnitelmassa merkitty opetus- ja kulttuuriministeriö, opetushallitus sekä esimerkiksi lajiliitot. Tutkimuksessa selvitetään näiden kolmannen sektorin toimijoiden, eli lajiliittojen, roolia implementoinnissa, implementoinnin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä Matlandin (1995) epäselvyys-konflikti -mallin avulla, lajiliittojen tilivelvollisuutta, julkisen hallinnon keinoja valvoa implementoinnin onnistumista sekä mahdollista implementointivastuun siirtymistä organisaatiotasolta seuraavalle. Tutkimuksen aineistona toimii Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman lisäksi kuusi teemahaastattelua, jotka edustavat niin julkisen kuin kolmannen sektorin toimijoita. Analyysi osoittaa, että toimenpidesuunnitelmassa esitettyyn tavoitteeseen liittyy kolmannen sektorin toimijoilla epäselvyyttä, mutta konfliktin kokemus on matalaa. Lajiliitoilla ei ole tässä tapauksessa tilivelvollisuutta toiminnastaan. Julkishallinnon valvonnan keinot ovat rajalliset tapauksissa, joissa kolmannen sektorin toimijoille asetetaan implementointivastuuta. Myös implementointivastuun siirtymistä on havaittavissa. Tutkimuksessa selviää, että implementointikuilut ovat mahdollisia ja implementointi on Matlandin (1995) mallin perusteella kokeellista, eli implementointi ei välttämättä toteudu halutulla tavalla. Käytännön toteutuksessa voi myös tällöin olla isojakin eroja. Toimenpidesuunnitelman implementointi on tutkimuksen tekovaiheessa vielä kesken ja saadut tulokset kuvaavat implementoinnin tilannetta keväällä 2021.
  • Helenius, Iina (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaista osallisuuden kokemusta Martinlaakson peruskoulussa käytössä oleva kiusaamisen vastainen M-Crew-toiminta on siinä mukana oleville nuorille rakentanut, ja kuinka tällaisen koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeen kautta saatava osallisuuden kokemus voisi vahvistaa nuorten valmiuksia myös myöhempään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Koulu- ja oppilaitosnuorisotyöstä on toistaiseksi vain vähän empiiristä tutkimustietoa, eikä nuorisotyötä yleisestikään ole juuri politiikan tutkimuksen piirissä tarkasteltu, vaikka sillä on useita osallistumiseen ja kansalaiskäsityksen vahvistamiseen liittyviä tavoitteita. Niinpä tämä tutkielma pyrkii tuomaan nuorisotutkimuksellista keskustelua myös politiikan tutkimukseen. Nuorten osallisuuden kokemuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamishalun kytköksiä tarkastellaan tässä haastattelututkimuksen kautta. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta 15–22-vuotiasta nuorta, joista kolme on kuluvana lukuvuonna 2021–2022 mukana M-Crew-toiminnassa, ja kolme on ollut mukana aiemmin. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraista otantamenetelmää käyttäen, ja haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelut. Aineiston analyysiin käytettiin osin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, kun haluttiin peilata nuorten osallisuuden kokemuksia aiempaan osallisuuskirjallisuuteen. Muilta osin tutkielmassa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, kun haluttiin poimia tärkeät analyysiyksiköt suoraan aineistosta ilman aiemman kirjallisuuden vaikutusta. Aineistosta nousee esiin kolme tärkeää teemaa: osallisuuden kokemus M-Crew’ssa, M-Crew’sta opitut tiedot ja taidot, sekä nuorten käsitykset itsestään laajemmin osana yhteiskuntaa. Haastatellut nuoret olivat saaneet M-Crew’sta kolmenlaisia osallisuuden kokemuksia: vahvaa tunnustusta koko kouluyhteisöltä; ryhmään kuulumisen ja toimimisen kokemuksia; sekä vaikuttamisen mahdollisuuksia M-Crew-toiminnan sisällä ja laajemmin kouluyhteisössä. Toiminnassa menneinä lukuvuosina olleet nuoret kertoivat suoraan saaneensa M-Crew-toiminnasta intoa ja valmiuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sillä he olivat ymmärtäneet voivansa vaikuttaa sekä oppineensa kiusaamisen ja syrjinnän vakavuudesta. Tulokset kertovat, että M-Crew-toiminnasta saatu vahva osallisuuden kokemus sekä oppimiskokemukset vaikuttavat nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamishalun vahvistumiseen. Jotta koulu- ja oppilaitosnuorisotyön mahdollisuudet yhteiskunnallisen vaikuttamisen opettajana ymmärrettäisiin paremmin, nuoria tulisi kuitenkin haastatella laajemmin paitsi M-Crew’n osalta, myös muiden koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeiden puitteissa.
  • Vehviläinen, Mia (2019)
    Tutkielmassa kuvaillaan valinnanvapauden diskurssin muuttumista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän hetkinen valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa on vuodelta 2011 voimaan tulleen Terveydenhuoltolain mukainen ja sitä halutaan muuttaa hallituksen lakiesityksellä 16/2018. Tutkimuskysymyksenä on: ”Miten valinnanvapauden diskurssi on muuttunut vuosien 2010 ja 2018 välisenä aikana?” Valinnanvapaudesta tarkastellaan sekä sen sisällön määritelmää että valinnanvapauden haltijaa perusteluineen. Laadullinen tutkimusaineisto muodostuu Terveydenhuoltolaista ja sen taustalla olleesta hallituksen esityksestä 90/2010 sekä hallituksen esityksestä 16/2018. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi hallinnon uudistamista New public management -ajattelumallin mukaisesti ja tarkastellaan kuinka sen toimet soveltuivat terveydenhuoltoon. Useat maat uudistivat julkista sektoriaan NPM:n mukaisesti, mutta eivät kuitenkaan saavuttaneet sen avulla tavoiteltuja säästöjä, vaan tilalle tuli uusia transaktiokustannuksia eikä yhteistyö eri toimijoiden välillä ollut sujuvaa. Niinpä on siirrytty puhumaan post-NPM-teorioista, joiden kautta tavoitellaan verkostomaista yhteistyötä sekä palveluiden integraatiota ja halutaan korjata NPM:n tuomia ongelmia. Lisäksi tarkastellaan tilaaja-tuottajamallia, joka on NPM:n sovellus ja esitetään sen käyttökokemuksia Suomesta ja ulkomailta. Tilaaja-tuottajamallin on todettu lisäävän byrokratiaa ja kasvattavan kustannuksia. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollossa ei vallitse konsensusta siitä ovatko palveluiden tarvitsijat potilaita, asiakkaita, käyttäjiä vai jotain muuta. Niinpä lyhyesti esitellään myös, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käyttäjiin on viitattu eri aikoina ja eri maissa. Tutkimus osoittaa, että valinnanvapauden diskurssi on muuttunut kaupallisempaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa korostuu asiakaskeskeisyys. Valinnanvapautta halutaan laajentaa terveydenhuollosta sosiaalihuollon ja suunhoidon pariin tilaaja-tuottajamallin myötä. Valinnanvapautta ollaan muuttamassa nykyisestä potilaan mahdollisuudesta tulevaisuudessa asiakkaan oikeudeksi, jonka avulla asiakas voisi vaikuttaa hoitoonsa valitsemalla kiireettömässä hoidossa hoitopaikkansa ja häntä hoitavan terveydenhuollon ammattihenkilön tai moniammatillisen tiimin. Samalla perinteinen terveydenhuollon diskurssi muuttuu markkinatalouden diskurssiksi ja näin ollen jatkossa terveydenhuollon päätöksiä ajaa markkinavoimat NPM:n mukaisesti perinteisen terveydenhuollon sijaan.
  • Tuominen, Nanni (2022)
    Maisterintutkielmassa tarkastellaan ehdokkaisiin kohdistuvaa vaalihäirintää. Tutkielmassa vaalihäirintää lähestytään tarkoituksellisena toimintana ja poliittisena väkivaltana, jonka poliittisuus perustuu vaalien luomaan kontekstiin ja vaikuttamispyrkimyksiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää vaalihäirintää kohdanneiden ehdokkaiden kokemuksia vaalihäirinnästä, sen sukupuolittuneesta luonteesta, tunnistamisesta ja vaikutuksista poliittiseen osallistumiseen. Laadullinen tutkielma perustuu kuuden vuoden 2021 kuntavaaleissa ehdolla olleen naisen haastatteluun. Aineistoa analysoidaan tutkielmassa teemoittelun avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu vaalihäirintää ja sen poliittisia sekä sukupuolittuneita ulottuvuuksia jäsentävistä teorioista. Tutkielmassa naisiin kohdistuva vaalihäirintä sijoittuu poliittisen väkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan risteyskohtaan. Tutkielmassa hyödynnetyn teoriakehikon avulla voidaan systemaattisesti tunnistaa ja nimetä vaalihäirinnän poliittisia ja sukupuolittuneita motiiveja, tekotapoja sekä vaikutuksia. Tutkielmassa ei tarkastella häirintätapauksia, vaan haastateltavien kokemuksia häirinnästä, muiden toimijoiden reaktioista ja tapahtumien seurauksista analysoidaan teorian näkökulmasta. Tutkielmassa tunnistetaan viisi teemaa. Tutkielman perusteella vaalihäirintä on yhteiskunnallinen ongelma, joka vaikuttaa ehdokkaiden vaalikampanjointiin ja kokemuksiin politiikasta. Häirinnästä havaitaan sekä poliittisia että sukupuolittuneita motiiveja, jotka kumpuavat useimmiten pyrkimyksestä vaientaa epätoivotut mielipiteet tai vastustajat. Sukupuolittunut vaalihäirintä vaikuttaa tutkielman perusteella yleiseltä, ja se ilmenee esimerkiksi seksuaalisena häirintänä, pelotteluna ja vähättelynä. Naisehdokkaisiin kohdistuvassa häirinnässä on myös naisvihamielisiä piirteitä, jotka ilmentävät yhteiskunnan ja päätöksenteon epätasa-arvoisuutta. Vaikka ehdokkaat saavat häirintätapauksien käsittelyyn tarvitsemaansa tukea ja tunnistusta omalta puolueeltaan, muilta ehdokkailta ja läheisiltään, ehdokkaat kohtaavat myös kokemustensa vähättelyä. Tutkielman mukaan häirintä on normalisoitunut, mikä voi vaikuttaa sekä yhteiskunnan toimijoiden että ehdokkaiden omaan haluun puuttua häirintään. Häirintätapauksiin suhtaudutaan esimerkiksi poliittisen osallistumisen tai vallankäytön hintana. Tutkielman perusteella häirintä on haitallista yksilöille sekä laajemmin yhteiskunnalle ja demokratialle. Häirintäkokemukset vaikuttavat negatiivisesti ehdokkaiden elämään ja poliittiseen osallistumiseen. Vaalihäirintä lisää vaalityöhön liittyvää kuormitusta sekä henkistä taakkaa, ja saa ehdokkaat pohtimaan ehdokkuutta, kannanottoja ja muuta poliittista vaikuttamista aikaisempaa tarkemmin. Tutkielman mukaan ehdokkaat eivät kuitenkaan haluaisi antaa vaalihäirinnän hiljentää heitä. Ehdokkaat pyrkivät suojautumaan tekojen negatiivisilta vaikutuksilta ja haluavat edistää vaalihäirinnän ja sen vaikutusten tunnistamista yhteiskunnassa. Vaalihäirintään liittyvä tietoisuus, lainsäädännön muutokset ja viranomaisten resurssit auttaisivat ehkäisemään häirintää ja sen haitallisia seurauksia. Jos vaalihäirintää ei tunnisteta ja häirintä kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin, häirintä voi vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi vaalitulokseen, politiikkaan liittyvään kiinnostukseen ja yhdenvertaisuuteen.
  • Silvolahti, Marja (2020)
    Pro gradussa tutkitaan tulevaisuuspuhetta täysistuntopuheessa. Tutkielman tapauksena ovat budjettikeskustelut eli eduskunnan lähetekeskustelut hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2020. Tutkielma sijoittuu poliittisen puheen tutkimuksen kenttään ja tarkemmin eduskuntapuheen tutkimukseen. Alan tutkimusperinne on Suomessa vahva, mutta eduskunnan tulevaisuuspuhetta ei ole aikaisemmin tutkittu.Tutkielma hyödyntää myös politiikan ajallisuuden tutkimusperinnettä. Mainittujen alojen lisäksi tutkielma pohjautuu tulevaisuudentutkimukseen, jonka käsitteistöä tutkielmassa hyödynnetään poikkitieteellisesti. Tutkielman menetelmä on kehysanalyysi, jossa tutkitaan laadullisesti sitä, miten asioita puheessa esitetään. Kehysanalyysissa tarkastellaan puheessa esiintyvää valikointia ja korostamista sekä sitä, miten siinä määritellään ongelmia, nimetään niiden syitä, tehdään moraaliarvioita ja ehdotetaan ratkaisuja. Pro gradun aineisto on syksyllä 2019 käytyjen budjettikeskustelujen täysistuntopöytäkirjat. Tutkimuskysymys on kolmiosainen. Ensimmäisessä niistä tarkastellaan, millaisia erilaisia Suomen tulevaisuuden ilmiöitä edustajat kehystävät. Toisessa selvitetään, millaisia eroavaisuuksia tulevaisuuskehysten käytössä on. Kolmannessa niistä tarkastellaan, millaisia poliittisia toimia ja ratkaisuja puhujat ajavat kullakin kehyksellä. Tulevaisuudesta puhutaan budjettikeskusteluissa ennen kaikkea sen kautta, millainen sen tulisi olla ja mitä asialle kuuluisi tehdä. Kehystetyt tulevaisuuden ilmiöt ovat pääasiassa negatiivisia ongelma- tai uhkakuvia. Keskusteluissa esiintyy vain vähän positiivista katsantoa tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ilmiöiksi kehystetään laskeva työllisyysaste, taantuva talouskasvu, kuntatalouden kriisi, työvoimapula, valtionvelan kasvu, syntyvyyden lasku, väestön ikääntyminen, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen, alueellinen eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, ympäristöongelmat sekä kasvava kansainvälinen epävarmuus. Kunkin puolueen edustajat esittävät tulevaisuuden ilmiöihin sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat näiden omaan politiikkaan. Suurimmat erot kehystyksissä ovat hallituksen ja opposition välillä, mutta niissä esiintyy myös varsin perinteistä oikeisto-vasemmisto-jakoa. Kehystysten erilaisuus ja samanlaisuus vaihtelee ilmiöiden välillä. Useissa ilmiöissä kehystyksen ongelmanmääritys on sama, mutta puolueiden mukaan sitä pitäisi ratkoa eri tavoilla. Tulevaisuuspuhe julkisessa budjettikeskustelupuheessa pyrkii ajamaan puhujan poliittisia päämääriä ja keskittyy pitkälti ongelmiin ja uhkakuviin. Käsitykset tulevaisuudesta ohjaavat sitä, millaista politiikkaa nykyhetkessä tehdään. Siksi politiikan tulevaisuuspuheessa on runsaasti tilausta myös jatkotutkimukselle.
  • Sahlberg, Mari (2023)
    Rakennan teoreettisen kehikon, jonka avulla foucault’laista teoriaa voidaan soveltaa lihantuotantoon. Foucault käyttää dispositiivia työkaluna, jonka avulla jokin osa-alue arkipäiväisestä voidaan nostaa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Sovellan dispositiivin käsitettä tässä tutkimuksessa esittelemässäni lihadispositiivissa, jonka avulla lihansyöntiä voidaan tarkastella luonnollisen sijaan poliittisen strategian ohjaamana toimintana. Asetan kysymyksen siitä, millaisten totuussuhteiden seurauksena ihminen tunnistaa itsensä lihaa haluavana olentona ja jonkun toisen syötävänä lihana. Esitän, että ihmisten ja muiden eläinten välisiä suhteita voidaan tarkastella valtasuhteina, jos heidät tunnistetaan toimijoina, jotka tekevät vastarintaa, ja että biovalta näin ollen soveltuu eläinteollisuuden analyysiin. Foucault’lainen roduton rasismi, joka fragmentoi biologisen pinnan, luo siihen kaksi ryhmää ja luo suoran yhteyden toisen elämän ja toisen kuoleman välille soveltuu selittämään sitä, kuinka nimellisesti elämää vaaliva valta voi käyttää kuolemanvaltaa teurastamalla muunlajisia valtavassa mittakaavassa. Tämän se tekee esittämällä itsensä sekä ihmisen että muunlajisten hyvän elämän turvaajana. Holokaustirinnastuksen kautta eläimellistämisen voidaan havaita olevan suurempi apparaatti, jonka uhriksi myös ihmiset voivat joutua. Soveltamalla Agambenin paljaan elämän konseptia totean, että muunlajisten eläinten ulossulkeminen poliittisista yhteisöistä on länsimaisen politiikan perustavanlaatuisin konflikti, jolta kaikki sen jälkeiset sorron muodot lainaavat rationaliteettinsa. Muiden eläinten lihan syöminen on tämän ulossulkemisen symboli ja ihmisen ja eläimen rajaa ylläpitävä käytäntö, sillä se todistaa, että emme ole eläimiä.
  • Aalto, Aaro (2023)
    Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa kokoomus saavutti aseman suurimpana puolueena, kun taas vihreät koki kaikista puolueista suurimman kannatuspudotuksen. Tulosta perusteltiin muun muassa siten, että vaaleja edeltänyttä mediakeskustelua leimasivat puolustuspolitiikka ja valtion velkaantuminen. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin julkaiseminen ei puolestaan herättänyt mediassa merkittävää huomiota, toisin kuin ennen vuosien 2007 ja 2019 vaaleja, jolloin vihreiden kannatus myös kasvoi. Niin sanotun agenda setting -teorian kantavan ajatuksen mukaan media ei niinkään kykene muokkaamaan ihmisten poliittisia mielipiteitä, mutta media voi vaikuttaa erittäin tehokkaasti siihen, mitä ihmisten mielissä pyörii, ja mitä he pitävät sen hetken tärkeimpinä ratkaisua vaativina kysymyksinä. Vaalitilanteessa tämä voi hyödyttää tiettyä tahoa silloin, jos media uutisoi aktiivisesti puheenaiheista, joiden ympäriltä taho on kerännyt itselleen uskottavuutta julkisessa keskustelussa. Vuoden 2023 vaaleja seurannut keskustelu osoittaa, etteivät agenda setting -teorian esittämät ajatukset ole mediamaiseman muutoksista huolimatta menettäneet vieläkään merkitystään. On mahdollista, että politiikan uutistoimituksissa tehtävät jokapäiväiset valinnat – mistä tehdään uutinen ja mistä ei – voivat tehdä toimittajista merkittäviä yhteiskunnallisia vallankäyttäjiä. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, minkälaisilla arkisilla menetelmillä suomalaiset politiikan uutistoimitukset rakentavat uutisagendaansa, minkälaisilla tietosyötteillä agendaan vaikutetaan, ja kuinka toimittajat itse suhtautuvat ajatukseen agendan rakentamisesta vallankäyttönä. Tutkielma on toteutettu haastattelemalla kuutta johtavassa asemassa olevaa journalistia Helsingin Sanomissa, Ylellä ja Keskisuomalainen-konsernissa muutamaa kuukautta ennen vaaleja. Lisäksi tutkielmaan sisältyy analyysi eri puolueiden ja puheenaiheiden näkyvyydestä kolmessa mainitussa mediassa haastatteluja edeltäneellä kolme viikkoa kestäneellä seurantajaksolla. Tulokset osoittavat, että agendaan vaikuttavat tekijät ovat osin mysteerejä myös agendaa rakentaville toimittajille itselleen. Juttuvinkkejä vastaanotetaan esimerkiksi epämuodollisessa vuorovaikutuksessa poliitikkojen kanssa: mainitaan jopa, että niin sanottua saunakulttuuria on kaivattu etenevissä määrin takaisin. Agendan rakentamisessa keskeiseksi käsitteeksi nousee uutiskriteeristö – arviointikehikko, jolla aiheen uutisarvoa voidaan arvioida neutraalilta ja yhdenvertaiselta vaikuttavalla tavalla. Tulokset herättävät kuitenkin kysymään, kuinka yhtenäisiä toimittajien käsitykset uutiskriteeristöstä lopulta ovat, ja onko kriteeristö riittävä väline vähentämään subjektiivisten tekijöiden vaikutuksia, kun toimituksen työntekijä arvioi eri uutisaiheiden merkittävyyttä.
  • Rosenlew, Vivi (2022)
    Feministinen ulkopolitiikkaa on niin tutkimuksen kuin myös käytännönkin osalta verrattain uusi ilmiö, joka nousi yleiseen tietoisuuteen vuonna 2014 kun Ruotsi julisti harjoittavansa feminististä ulkopolitiikkaa. Sittemmin useat maat, kuten Kanada, Meksiko, Ranska, Luxembourg ja Saksa, ovat seuranneet Ruotsin jalanjäljissä. Suomessakin aiheesta on keskusteltu ahkerasti, ja muun muassa Tuula Haatainen ja Eva Biaudet ovat peräänkuuluttaneet feministisen ulkopolitiikan kirjaamista hallitusohjelmaan. Suomi ei kuitenkaan ole virallisesti julistanut harjoittavan feminististä ulkopolitiikkaa. Marinin hallituksen ministereistä Maria Ohisalo ja Pekka Haavisto ovat kuitenkin ilmaisseet Suomen jo monelta osin harjoittavan feminististä ulkopolitiikkaa. Tutkielmassa tarkastelen Suomen ulkopolitiikkaa feministisen ulkopolitiikan näkökulmasta. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä keskitytään selvittämään feministisen ulkopolitiikan lähtökohtia, sen määritelmää sekä ominaispiirteitä, jotka toimivat analyysin pohjana. Analysoimalla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa vuodelta 2020 teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, tutkielmani vastaa kysymykseen siitä, millaisia feministisen ulkopolitiikan piirteitä Suomen ulkopolitiikassa ilmenee. Aineistoa käsitellään kokonaisuutena, etsien myös mahdollisia ristiriitoja tai puutteita feministisen ulkopolitiikan osalta. Tutkielman tulokset osoittavat, että Suomen ulkopolitiikassa ilmenee useita feministisen ulkopolitiikan ominaispiirteitä mutta se, miten vahvasti piirteet ilmenevät, tai miten kattavasti ne on huomioitu, vaihtelee suuresti. Selkeimmät ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ilmenevät feministisen ulkopolitiikan ominaispiirteet ovat oikeusperustaisuus, rauhanomaisuus sekä laaja turvallisuuskäsitys. Suurin puute selonteossa feministisen ulkopolitiikan näkökulmasta taas on intersektionaalisuuden puuttuminen, mikä osaltaan vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia Suomen ulkopolitiikan feminismin tilasta.