Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Mäensivu, Anniina (2017)
    Primary peat formation, infilling (terrestrialization) and paludification are the three main kinds of peatland formation processes. A peatland can develop over previously drier mineral soil if water table level rises or previously formed mire grows or expands. In Finland, the expansion of mires has been occasionally fast and in major part of ombrotrophic raised bogs it has occured while the mire has been in the minerotrophic fen stage. However, based on previous studies there have been different speculations whether the paludification still continues. Paludification study site at the edge of peatland and forested mineral soil was established in Häädetkeidas Strict Nature Reserve in year 1931. The study site, with a set of 4 transects, was studied in 1931, 1945, 1957 and 1997. Vegetation analysis on these permanent transects was repeated in 2016 as a part of this thesis. The aim of this study was to describe the variation of vegetation at the edge of the mire and forested mineral soil and study how the vegetation and plant species assemblies have changed between the years 1931–2016. A long-term vegetation study can reveal whether the species have changed from forest-dominated species to peatland-dominated species and does the paludification process still continue. The paludification process was studied by estimating the canopy-cover of ground layer and field layer vegetation and litter cover, measuring peat thickness, the thickness of aerated peat layer and anoxic peat layer and forest cover in four transects, consisting of 180 subplots. Non-metric multidimensional scaling (NMDS) was used to describe the data. Ground and field layer vegetation were examined by comparing the species’ average cover and frequencies. Environmental variables were studied by correlation analysis. Differences in peat thickness and in the coverage of Sphagnum-mosses between the examination years were studied with oneway variance analysis and t-test. In all four transects the coverage of Sphagnum-mosses had increased between the years 1931 and 2016. The coverage of forest mosses had decreased in two out of four transects. Succession related changes in species were observed in both vegetation layers. There was variation in the vegetation development between the transects and they seemed to be in different stages of the succession and paludification processes. In 93 percent of the study plots the thickness of peat layer had increased during the last 19 years. The changes in vegetation between the years 1931 and 2016 as well as the growth of the peat layer suggests that the paludification process still continues.
  • Sandfall, Elina (2014)
    Haagin vuoden 1993 adoptiosopimuksella on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen adoptiolainsäädäntöön. Suomalainen kansainvälisen adoptiotoiminnan sääntely perustuu ulkomaisten adoptiopäätösten tunnustamiselle. Haagin adoptiosopimuksen mukaisiksi vahvistetut adoptiot ovat yksi esimerkki Suomessa suoraan lain nojalla päteväksi tunnustettavista adoptiopäätöksistä. Kun ulkomainen adoptiopäätös tunnustetaan Suomessa, saa se samat oikeusvaikutukset kuin kansallinen adoptiopäätös ja mahdollistaa ennen kaikkea adoptoidun lapsen asumisen Suomessa. Haagin adoptiosopimus kieltää jäsenvaltioiltaan kansainvälisen adoption ilman sopimuksen mukaista yhteistyöjärjestelmää, mutta se ei estä jäsenvaltioiden kansalaisia itse lähtemästä ulkomaille suorittamaan lapsen kotimaassa adoptio kansallisena adoptiona. Suomessa on vuonna 2012 voimaantulleella adoptiolailla päädytty laajentamaan Haagin vuoden 1993 adoptiosopimuksen kansainvälisen adoption edellytykset koskemaan kaikkia kansainvälisluonteisia adoptioita siten, että Suomessa asuvan henkilön ulkomailla toteuttama adoptio tunnustetaan Suomessa päteväksi vain mikäli adoptio on suoritettu Haagin sopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Tämä merkitsee käytännössä itsenäisten adoptioiden kieltoa. Adoptiolain eräänä tavoitteena olikin estää itsenäisesti ulkomailla suoritettuja adoptioita niihin liittyvien huomattavien riskitekijöiden vuoksi. Adoptiolaki on kuitenkin kirjoitettu ehdottomaksi, eikä sen sananmukainen tulkinta anna minkäänlaisia poikkeamismahdollisuuksia itsenäisesti suoritetun adoption tunnustamiseen Suomessa. Tämä tuottaa ongelmia tilanteissa, joissa lapsi on kotivaltiossaan adoptoitu pätevästi suomalaisille adoptiovanhemmille, mutta adoptiota ei perheen palatessa Suomeen tunnusteta. Lähtökohtaisesti adoptiolain mukaan lapsi palautetaan takaisin kotimaahansa, jossa tällä ei enää ole oikeudellisia vanhempia, sillä adoptio on tuossa valtiossa pätevä. Lapsi ei siten voi toteuttaa oikeuksiaan esimerkiksi elatukseen tai perintöön biologisten vanhempiensa eikä adoptiovanhempiensa osalta. Niin kansainvälisen kuin suomalaisenkin adoptiolainsäädännön tärkeimpänä tavoitteena on turvata lapsen etu. Pohdittavaksi nouseekin kysymys siitä, onko adoptiolain itsenäisten adoptioiden tunnustamisen kielto ehdottomuudessaan lapsen edun periaatteen vastainen.
  • Klemelä, Anna (2022)
    The Baltic Sea consists of islands, islets, and underwater nature. The sea’s species and habitats form a complex, interdependent network. The Baltic Sea is a challenging environment due to its low salinity, slow water turnover, and the densely populated catchment area. Species in the Baltic Sea have adapted to these circumstances, but climate change, eutrophication and different human induced pressures threaten the sea’s biodiversity. Biodiversity loss can be mitigated through protection areas. However, protection is not always successful. For example, insects and fungi often lack sufficient protection, whereas animals such as birds are more eagerly protected. Humans tend to protect charismatic or beautiful species and ignore others, even when other species’ need for protection is more dire. Establishing effective marine protected areas (MPAs) is difficult as information on underwater life is lacking. Finland’s underwater nature is better known, as it has been explored in the VELMU programme since 2004. In this thesis I study the governing documents of privately owned MPAs established during the last ten years in the Baltic Sea. Privately owned MPAs are the most common MPA type in Finnish marine areas. My research questions are: 1) Which nature values are represented in the privately owned MPAs? 2) How well is the underwater nature represented? The number of governing documents is 63. My method is qualitative content analysis and quantification of data. The material was coded using Atlas.ti. The nature values in the governing documents formed three categories: vegetation, birds, and underwater nature. Protecting vegetation was mentioned in 52 documents, birds in 39 documents, and underwater nature in 28 documents. The protection of underwater nature was most often based on protecting underwater habitats outlined in the EU’s habitat directive, instead of protecting underwater species. Birds and vegetation in the archipelago are somewhat comprehensively protected in privately owned MPAs. Although all 63 MPAs included a water area, underwater nature is mentioned in less than half of the governing documents. Underwater nature values are not always mentioned even when the MPA consists mostly of water, or when the governing document mentions the beauty or value of the water area. Descriptions of underwater nature are also often lacking in detail compared to the descriptions of vegetation and birds. To ensure biodiversity both underwater and above, underwater nature values should be protected more efficiently. Especially from the perspective of bird protection, it is noteworthy that protection usually does not cover their underwater food sources.
  • Hellsten, Saila (2017)
    The purpose of this is to examine self-made wedding dresses in Finland in the 21st century. The aim is to study the meanings of wedding dresses and making for the brides who have made their wedding dresses themselves. In addition, the reasons for making and the self-made dresses are examined. The theoretical background of this study consisted of contemporary weddings, dress and bridal wear and the motivations for making crafts and DIY-projects. The study was conducted as a qualitative research. The data was collected as a web survey on craft and wedding themed Facebook groups, e-mailing lists and online forums. Along with answers to open questions, photos of self made wedding dresses were collected. 59 brides responded to the survey. In the final data there were 41 photos of 25 different wedding dresses. The data was analyzed using content analysis and Atlas.ti software. For most brides the wedding dress has specific worth which can be seen in the dreaming of a certain design, special effort put to the making and desire to keep the dress as a memory. Most of the brides chose a traditional white dress respecting the tradition but the colour white was also simply seen as the one and only colour of the wedding dress. Only a few of the brides considered white as a symbol of virginity even though the symbolism affected the choices of some brides. The reasons for making a wedding dress related to supply covered financial benefits, dissatisfaction to current fashion or quality, dress fit, availability and ecological and ethical values. The reasons related to one's identity link to a wish to be different from others and one's experience or profession as a craft maker. The meaning of making links to the meaning of the making process, for example, as mental preparation for the wedding and as an empowering experience. Self-made wedding dresses were also considered more valuable than ready made dresses which points out the value of crafts as well. In addition to financial choices, striving for individuality was emphasized in this study. The brides desired to express their personality in their wedding dresses but most of them did in the limits of tradition because they also wanted to conform to the norms. On the other hand, the clearly distinctive wedding dresses in this study point out the freedom of an individual not to follow the way of tradition.
  • Mattsson, Joonas (2014)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisen kielitieteen kehitystä 2000-luvulla kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma keskittyy kielitieteen instituutioihin, eli siihen, millaisia muutoksia on kohdistunut oppiaineisiin, laitoksiin, tiedekuntiin ja yliopistoihin tarkasteluaikana. Erityisesti uuden yliopistolain jälkeiset tapahtumat korostuvat. Kielitieteen instituutioita tutkitaan Jaakko Kaukon kehittämän neljän dynamiikan mallin kautta ja tätä teoreettista mallia peilataan Suomen Akatemian Tieteen tila ja taso -raportteihin, jotka on julkaistu 2000-luvulla. Kaukon neljä dynamiikkaa ovat hallintopolitiikan kitka, aluepolitiikan lukko, kansainvälisten vaikutteiden konsensuaalinen suodatus ja tutkimuspolitiikan uudistus: innovaatiopolitiikan vahvistuminen. Tutkielmani toinen näkökulma keskittyy suomalaisen kielitieteen sisältöihin. Aineistonani on käytetty viiden suomalaisen, vertaisarvioidun, aikakausjulkaisun artikkelien asiasanoja, joista on piirretty verkostokuvaajat ja analysoitu näiden julkaisujen tieteellisen sisällön profiloitumista tätä kautta. Julkaisuista SKY Journal of Linguisticsin, Neuphilologische Mitteilungenin ja Virittäjän aineistot kattavat koko tarkasteltavan ajan, kun taas Puhe ja Kielen ja Sananjalan aineistot ovat pienempiä. Neljästä dynamiikasta aineistossa selvimmin nousivat esiin kansainvälisten vaikutteiden suodattaminen ja innovaatiopolitiikan vahvistuminen, joista jälkimmäinen erityisesti monitieteisyyden kautta ja edellinen kielitieteiden luontaisen kansainvälisyyden kautta. Tavat, jolla monitieteisyydestä ja sen edellytyksien parantamisesta puhutaan, ovat tarkasteluajan aikana muuttuneet: Siinä missä vuosituhannen vaihteessa Suomen Akatemia kaipasi nimenomaan hallinnollisia rakenteita tukemaan uusia monitieteisiä oppiaineita, nousee tarkasteluajan loppuvaiheessa esiin enemmänkin yhteistyö monitieteisyyden rakentajana. On tapahtunut jonkinasteinen diskursiivinen muutos rakenteista toimintaan. Vaikka raportti toisensa jälkeen huomioi kansainvälisyyden ja monitieteisyyden lisääntyneen viime aikoina , pidetään lisääntynyttäkin tasoa riittämättömänä ja erityisesti kansainvälisyyden edistäminen nostetaan aineistossa toistuvasti tavoitteeksi. Tältä pohjalta voitaneen sanoa, että paineet kansainvälistymiseen ovat kasvaneet 2000-luvulla. Tiedejournaalien verkostoissa korostuvat pitkälti samanlaiset tutkimusalat kuin mitä Tieteen tila ja taso -raporteissa on pidetty nousevina tai vahvoina suuntauksina. Lasten puheen- ja kielenomaksumisen ongelmien tutkimusta esitellään useissa journaaleissa ja sen ympärille muodostuu useita asiasanaklustereita. Suomen kielen tutkimus samoin voi hyvin aineiston julkaisuissa. Raporteissa on kuitenkin nostettu esille sosiolingvistiikka, käännöstiede ja suomi toisena kielenä -tematiikka nousevina tutkimusaloina, mutta nämä kolme eivät juuri nouse esiin käytetystä aineistosta. Tämä varmasti osaltaan johtuu siitä, että osasta julkaisuista ei ole käytettävissä kuin lyhyen ajanjakson artikkelien asiasanat, mikä myös vaikuttaa tulosten yleistämiseen laajemmassa kontekstissa. Keskeinen ero Suomen Akatemian raporttien ja asiasanojen verkostojen välillä on, että Akatemia nostaa aineistossa toistuvasti esiin kielitietelijöiden yhteiskunnallisen orientaation, joka ei kuitenkaan nouse merkittäväksi teemaksi asiasanojen verkostoissa. Suomalaiset kielitieteilijät siis tämän tutkimuksen perusteella osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun, esimerkiksi kielipolitiikasta tai kielikoulutuspolitiikasta, oman tieteenalansa tieteellisten julkaisujen ulkopuolella.
  • Pelanteri, Antti (2012)
    Haastattelu on yksi yleisimmistä tiedonkeruun menetelmistä, ja sitä käytetään useilla yhteiskuntaa käsittelevillä aloilla. Siihen, kuten kaikkiin tiedonkeruumenetelmiin, liittyy virhelähteitä. Tämä tutkielma tarkastelee haastattelijoiden vaikutusta kerättyyn aineistoon. Tarkoituksena on selvittää, miten haastattelijat ja haastattelutilanne vaikuttavat vastauksiin, miten näitä vaikutuksia mitataan sekä mikä on niiden suuruusluokka ja merkitys survey-tutkimuksessa. Haastattelu on erittäin monimutkainen survey-toiminto, sillä se sisältää kognitiivista vuorovaikutusta haastattelijan ja vastaajan välillä. Haastattelijan toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin vain kysymyksen lukeminen ääneen vastaajalle: haastattelijan pitää lisäksi muun muassa selvittää, onko henkilö oikeutettu vastaamaan tutkimukseen, suostutella hänet osallistumaan ja kysyä häneltä tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Haastattelijan tehtävien monimutkaisuus altistaa helposti virheille ja vaihtelulle eri haastattelijoiden välillä. Käyntihaastatteluin suoritettavissa survey-tutkimuksissa ei yleensä ole kustannustehokkuuden vuoksi mahdollista osittaa vastaajajoukkoa haastattelijoille täysin satunnaisesti. Puhelinhaastatteluissa vastaavaa ongelmaa ei periaatteessa ole, mutta tämän tutkielman aineistoissa vastaajat oli silti allokoitu haastattelijoille alueellisin perustein myös puhelinhaastatteluissa. Näistä seikoista johtuen analyysiasetelmaa ei voitu rakentaa yksinkertaisen varianssianalyysin pohjalta, sillä tällöin alueiden ja haastattelijoiden vaikutukset olisivat sekoittuneet toisiinsa. Näin ollen tutkielmassa tarvittiin monitasomallien soveltamista. Käytetyn mallin hierarkkisessa rakenteessa vastaajat ovat alimmalla tasolla ja haastattelijat ja alueet molemmat toisella asteella, mutta keskenään ristiinkytkeytyneinä. Tutkielman empiirisessä osiossa aineistona on kaksi Tilastokeskuksen keräämää uhritutkimusaineistoa: EU-rikosuhritutkimus ja kansallinen uhritutkimus. Rikoksista kerätään luonnollisesti tietoa suoraan viranomaisilta, mutta koska kaikki rikokset tai uhrikokemukset eivät tule viranomaisten tietoon, tarvitaan survey-tutkimusta. Herkän aihealueen vuoksi hypoteesina oli, että haastattelijavaikutusta esiintyy enemmän kuin sellaisissa tutkimuksissa, joissa aiheet ovat olleet neutraalimpia. Aineiston perusteella tutkielmassa vastataan erityisesti kysymyksiin, kuinka paljon haastattelijavarianssi selittää tulosmuuttujien kokonaisvarianssista, kuinka suuri on asetelmakerroin ja mitkä ovat alueellisten ja haastattelijavaikutusten suuruuksien suhteet. Lisäksi on mallinnettu haastattelijoiden vaikutusta vastauskatoon. Havaitut haastattelijavaikutukset poikkeavat suuresti toisistaan eri tulosmuuttujien välillä. Keskimäärin havaitut vaikutukset ovat kansainvälisissä verrokkitutkimuksissa havaittuja vaikutuksia pienempiä. Suomalaisia vertailukohteita varsinaisista analyysin kohteista ei ole. Haastattelijavaikutukset ovat paikoin suurempia kuin aluevaikutukset, erityisesti kaikkein herkimmiksi koetuissa kysymyksissä. Asetelmavaikutukset eivät pääsääntöisesti nouse suuriksi edes eniten sisäkorrelaatiota sisältävissä kysymyksissä, sillä haastattelijakohtaiset haastattelumäärät olivat maltillisia. Keskivirheet ovat sisäkorrelaatioiden suuruuteen nähden isoja, ja vain muutamat kysymykset sisältävät tilastollisesti merkitsevää sisäkorrelaatiota. Tulosten perusteella näyttää, että haastattelijat noudattavat sovittuja haastattelukäytäntöjä hyvin ja toimivat siten riittävän yhdenmukaisesti. Kertaluontoisissa survey-tutkimuksissa haastattelijavaikutustutkimukset ovat osa surveyn jälkeistä laadun arviointia. Toistettavassa tutkimuksessa tai saman tutkimuksen eri aalloissa haastatteluvaikutusten tutkimisen avulla voidaan seuraavalla kerralla tai seuraavassa aallossa parantaa surveyn laatua. Monissa survey-tutkimuksissa haastattelijavaikutusten tutkiminen olisi mahdollista rutiininomaisesti ilman monimutkaisia analyysiasetelmia ja tutkielmassa halutaan kannustaa tähän. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat L. Kishin tutkimus haastattelijavarianssista mielipidekysymyksissä, F. Fowlerin ja T. Mangionen standardoidusta haastattelumallista esittämät ajatukset, J. Hoxin teos monitasomalleista sekä S. Gablerin ja P. Lahirin artikkeli haastattelijavaikutuksista monimutkaisissa otanta-asetelmissa. Tutkielman aiheeseen johdatteli S. Laaksosen Helsingin yliopistossa pitämä survey-metodiikan kurssi.
  • Eerola, Juho (2022)
    Tähän Pro graduun on koottu Pythagoraan lauseen, kosinilauseen ja Stewartin lauseen todistuksia ja niihin liittyviä lukiotasoiselle opiskelijalle haastavia tehtäviä. Tavoitteena on antaa opettajalle opetusmateriaalia erityisesti matematiikassa korkean taitotason omaavien opiskelijoiden haastamiseksi. Esimerkkitehtäviä ja niiden ratkaisuja on työhön poimittu erityisesti matematiikkakilpailuista, mutta myös ylioppilaskokeista ja niiden haastavuus on vaihteleva. Kuitenkin tehtävien vaikeusaste on yleisesti lukion tason tehtäviksi sieltä haastavimmasta päästä. Mahdollisuuksia tehtävien asteittaiseen helpottamiseen on monien tehtävien kohdalla kuitenkin mainittu. Tehtävien vaativuutta tarkastellaan myös Bloomin taksonomian näkökulmasta. Bloomin taksonomia on hyvin tunnettu mittari opettajien keskuudessa. Se jaottelee osaamisen tasot kuuteen luokkaan: tietää, ymmärtää, soveltaa, analysoida, syntetisoida ja arvioida. Luokittelun mukaan siirryttäessä kohti jälkimmäisenä mainittuja tarvitaan hyödyntämiseen tehtävänratkaisussa aina korkeamman ajattelun tasoja.
  • Räty, Cia (2019)
    Objectives. The goal of this thesis is to examine various positive methods in which a teacher can confront a challenging student in the classroom and redirect the student’s behaviour to fit the lessons agenda. This thesis will also aim to examine what kinds of challenging behaviour can be found from analysed drama lessons. Previous research has shown that teachers find interactions with challenging students to be often demanding. In the modern classroom teachers must be prepared to face challenging students and therefore there is a need to research teachers already working in the field to see how they confront challenging students in a positive way. Methods. The research for this thesis was done as a case-study based in video observations, where footage from the 2018 KEHU-project was utilized. The research footage contained five filmed lessons, which were taught by five various drama-specialized teachers across Finland. The teachers participating in this project taught grades one through third grade. The nature of this research was based on qualitative methods. The material was processed through content analysis and classification. Results and conclusions. Challenging behaviour was categorized into four distinct categories based off the filmed drama lessons, which were disruptive behaviour, wandering, disobedience and negative verbal or physical interaction. Challenging behaviour filmed during the lessons were often quite mild forms of challenging behaviour. Based on the results the teachers mostly conducted positive confrontations against challenging students and were able to redirect behaviour with efficient and practical methods. This thesis provided promising information in regards that teachers can redirect behaviour towards the lesson’s goals with positive interactions. Having a respective attitude towards students and striving towards dialogical interactions from the teacher appears to improve confronting the student, which has been proven in earlier research to be meaningful in regards to the students behaviour.
  • Tapio, Hanna-Sofia (2022)
    The objective of the thesis is to find out how different environmental factors and the quality of school adults' interaction affect the well-being of students and the easing and escalation of challenging situations. The topic of the thesis is important because the mental symptoms and challenging situations of students have been perceived to have increased in the school world. Data was collected through interviews (n = 4). The interviewees were young people who had completed primary school and who had received support from a special rehabilitation class for mental symptoms. The study is phenomenological and its research design is data-driven content analysis. The material has been systematically analyzed by coding and classification. The core of the thesis was the interaction chains observed in the data and the well-being factors. The chains of interaction that ended in a negative outcome included a school adult’s blaming, indifferent, punitive, derogatory, uncertain, or unknown response. Interactions with a positive outcome included seeking a solution, being compassionate, or strengthening positive behavior. In addition to the quality of the interaction, the well-being factors at school also had a particular impact on the prevention of challenging situations and the promotion of pupil well-being. The most significant well-being factors that emerged from the data were the small group, the close-knit group in the class, the best friend in the class, a few friends in the class, differentiated and individualized tasks, and the ability to choose one’s own doing or task. These factors were able to prevent, e.g., challenging social situations as well as challenging school tasks, which often occurred in the triggers of the chains of interaction. In addition, the importance of permanence in the school world was emphasized in the well-being factors.
  • Forssell, Lotta (2014)
    The purpose of this thesis was to study high school student counsellors’ perceptions of university-level forest science studies and perceptions of forest sector in general. Student counsellors act as an information source when choosing a career and further studies after high school. Furthermore, this study explored the communication and student marketing implemented by the department of Forest Sciences and the Faculty of Agriculture and Forestry at the University of Helsinki. The theoretical background of this study was based on the theories of organizational communication and image forming. The aim was to clarify how the image of forest studies and forest sector is formed. The data were collected with personal theme-interviews. In addition to counsellors, personnel from the Faculty of Agriculture and Forestry were also interviewed. The data were analyzed by using thematizing. The forest sector was seen as a field of business that has been important to Finnish economy and society in the past. However, counsellors understanding of forest science studies were quite defective. Still, the employment possibilities were seen extensive, although some images of traditional positions related to the paper industry and wood trading emerged. The Internet is the main source of information to the counsellors and to the prospective students. Because of this, web-pages that are clear and up-to-date are important in student marketing. The experiences about the communication and student marketing implemented by the Faculty were few and more actions were wished. The image is that the whole Faculty offers several study possibilities. However, both counsellors, and most likely, the prospective students have very unsound conceptions of the possibilities. Both counsellors and the personnel from the Faculty described the name of the Faculty of Agriculture and Forestry challenging. The name does not define clearly what fields of study are included. Forest sector aims to improve the conspicuousness and the attractiveness of the sector among the young people. Based on this thesis, it is possible to say that the challenges with the communication and student marketing are related to the structured components of the communication, such as actions and messages. The impressiveness is low and there is a lack of resources. Even though the Faculty of Agriculture and Forestry, the Department of Forest Sciences and other members of the forest sector are investing in the communication, student counsellors are unfamiliar with the possibilities that forest sector offers as an education and as a profession. The collaboration between the university and other members of the forest sector can give the possibility to improve the communication and to accelerate student marketing.
  • Keijonen, Timo (2020)
    Tiedoksiannolla on merkityksellinen asema oikeudenkäynnissä vastaajan kuulemisperiaatteen suojana. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa kokonaisvaltainen käsitys siitä, miten haasteet tulisi toimittaa osakeyhtiölle. Tarkastelun ytimessä ovat käytännön toiminta ja se, miten käytännön tulisi toimia. Jälkimmäisessä näistä kyse on toiminnallisuuden tarkastelusta. Haasteen tiedoksiannossa osakeyhtiölle on useita ongelmia. Ongelmat koskevat esimerkiksi sitä, miten yhtiön edustaja voi todistaa oman edustamisoikeutensa, tai miten edustaja voi valtuuttaa toisen vastaanottamaan haasteen puolestaan. Ongelmia käytännössä on myös esimerkiksi sijaistiedoksiannossa ja rekisteristä poistetun yhtiön tiedoksiannossa. Osana kokonaisuutta tutkimuksessa käydään läpi myös kansainvälisten tiedoksiantojen ongelmia ja varsinkin niistä johtuvaa tiedoksiannon pitkittymistä. Tutkimuksessa on kyse monin tavoin aineellisesta ja muodollisesta oikeusturvasta. Tällöin ongelmana on se, miten pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin sekä yhtiön oikeus osallistua tosiasiallisesti oikeudenkäyntiin että samalla tärkeäksi koettujen muotosäännösten noudattaminen. Yhtiön oikeus voidaan taata parhaiten hakemalla tasapainoa muotovaatimusten ja yhtiön osallistumisoikeuden varmistamisessa. Tässä mielessä merkitystä on myös sillä, miten tiedoksiantomenettely toteutetaan. Tiedoksiannon toimittamismenettelyllä on korostunut merkitys tilanteissa, joissa yhtiön tiedon saanti on epävarmempaa. Yhtiön tosiasiallisen tietoiseksi tulemisen rajoittaminen on perusteltua lähinnä sillä perusteella, että prosessissa tulee turvata myös riita-asian vastapuolen oikeudet. Tiedoksianto osakeyhtiölle on mutkikas kokonaisuus, joka sisältää monien säännösten ristiriitoja ja tulkintaongelmia. Tulkintaongelmat aiheuttavat myös eroja haastemiesten toiminnassa eri käräjäoikeuksien toimipisteissä. Erot toimipisteiden välillä ovat ongelmallisia oikeudenkäynnin osapuolten oikeusturvan kannalta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi käytännön toiminnassa tulisi varmistaa mahdollisimman kattavasti riita-asian molempien osapuolten oikeudet päästä tuomioistuimeen. Tutkimuksen lopussa on myös muutama ehdotus de lege ferenda säännösten ristiriitaisuuden ja niistä johtuvien ongelmien ratkaisemiseksi.
  • Korhonen-Pereira Coutinho, Jenni (2020)
    Valtamerien biodiversiteetti vaikuttaa koko maailman elollisen luonnon hyvinvointiin ja on äärimmäisen tärkeää myös ihmiskunnalle. Nykyisillä kansainvälisillä ympäristösopimuksilla ei ole onnistuttu tehokkaasti estämään lajien häviämistä ja ekosysteemien tuhoutumista. Biologisen monimuotoisuuden eli biodiversiteetin suojeleminen ja kestävä käyttö on erityisen haastavaa aavalla merellä, missä vastuu biodiversiteetin suojelusta on hajaantunut useille globaaleille ja alueellisille toimijoille ilman, että suojelutoimintaa valvoisi tai ohjaisi mikään kansainvälinen instrumentti tai toimija. Tässä tutkielmassa tarkastellaan aavan meren biodiversiteetin suojelun ja kestävän käytön hallinnollisen säädöskehyksen nykytilaa, haasteita, ja tulevaisuutta. Tutkimuskysymyksenä on, mitä haasteita aavan meren biodiversiteetin suojelun ja kestävän käytön hallinnollisessa säädöskehyksessä on, pystyykö kehitteillä oleva merioikeusyleissopimuksen alainen täytäntöönpanosopimus aavan meren suojelemisesta ja kestävästä käytöstä (BBNJ-sopimus) vastaamaan näihin haasteisiin ja mitä vaihtoehtoja se tähän antaa. Pääasiallinen tutkimusmetodi on yhteiskuntaoikeudellinen metodi. Lisäksi tutkimuksessa käytetään lainopillista metodia sekä kriittisiä metodeja. Tutkielma alkaa perehtymisellä aavan meren biodiversiteetin käsittelyyn kansainvälisessä oikeudessa. Tämän jälkeen perehdytään ja tutkitaan aavan meren biodiversiteetin suojelun ja kestävän käytön sääntelyn säädöskehyksen hallinnollisia haasteita. Tämän jälkeen perehdytään kehitteillä olevaan aavan meren biodiversiteetin suojelusopimukseen ja sopimusneuvotteluihin sekä siihen, miten uusi sopimus pyrkii vastaamaan aavan meren biodiversiteetin hallinnollisen säädöskehyksen haasteisiin. Viimeisessä luvussa tarkastellaan vielä mahdollisen syvemmän muutoksen tarvetta kansainvälisessä ympäristöoikeudessa ja aavan meren suojelussa. Neuvoteltavana oleva aavan meren biodiversiteettisopimus pyrkii luomaan globaalin hallinnollisen regiimin, jonka avulla pystytään luultavasti yhdistämään paremmin eri toimijat ja luomaan yhteisiä tavoitteita ja tehostamaan suojelutoimintaa. Se ei kuitenkaan anna selvää vastausta siihen, miten alueellisten ja sektorillisten toimijoiden välistä yhteistyötä käytännössä parannetaan. Alueellisten ja sektorillisten toimijoiden sekä sopimusvaltioiden välinen yhteistyö ja koordinaatio on myös ongelma, johon sopimus ei anna täysin selkeää vastausta. Sopimuksesta ei käy tarpeeksi selvästi ilmi velvollisuus aavan meren biodiversiteetin suojeluun ja kestävään käyttöön, eikä se tuo tarpeeksi kunnianhimoisesti esiin merten suojeluun liittyviä periaatteita. Kalastukseen ei tämän hetkisen kehityksen perusteella tulla ottamaan erityisemmin kantaa BBNJ-sopimuksessa.
  • Lahtela, Aurora (2022)
    Toimijamalli on hajautetun ja samanaikaisen laskennan malli, jossa pienet osat ohjelmistoa viestivät keskenään asynkronisesti ja käyttäjälle näkyvä toiminnallisuus on usean osan yhteistyöstä esiin nouseva ominaisuus. Nykypäivän ohjelmistojen täytyy kestää valtavia käyttäjämääriä ja sitä varten niiden täytyy pystyä nostamaan kapasiteettiaan nopeasti skaalautuakseen. Pienempiä ohjelmiston osia on helpompi lisätä kysynnän mukaan, joten toimijamalli vaikuttaa vastaavan tähän tarpeeseen. Toimijamallin käytössä voi kuitenkin esiintyä haasteita, joita tämä tutkimus pyrkii löytämään ja esittelemään. Tutkimus toteutetaan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena toimijamalliin liittyvistä tutkimuksista. Valituista tutkimuksista kerättiin tietoja, joiden pohjalta tutkimuskysymyksiin vastattiin. Tutkimustulokset listaavat ja kategorisoivat ohjelmistokehityksen ongelmia, joihin käytettiin toimijamallia, sekä erilaisia toimijamallin käytössä esiintyviä haasteita ja niiden ratkaisuita. Tutkimuksessa löydettiin toimijamallin käytössä esiintyviä haasteita ja näille haasteille luotiin uusi kategorisointi. Haasteiden juurisyitä analysoidessa havaittiin, että suuri osa toimijamallin haasteista johtuvat asynkronisen viestinnän käyttämisestä, ja että ohjelmoijan on oltava jatkuvasti tarkkana omista oletuksistaan viestijärjestyksestä. Haasteisiin esitetyt ratkaisut kategorisoitiin niihin liittyvän lisättävän koodin sijainnin mukaan.
  • Louhi, Roope (2020)
    Tässä tutkimuksessa laadittiin haavalle (Populus tremula) puun rungon ja oksien tilavuuden käsittävä malli. Mallin luontia varten kerättiin 11 koepuun aineisto. Puista mitattiin Hyytiälän metsäasemalla erilaisia tunnuksia. Rungon ja oksien absoluuttiset tilavuudet selvitettiin käyttämällä dimensiometri-nimistä mitta-laitetta. Manuaalisesti koepuista mitattiin läpimittoja usealta eri korkeudelta rungosta ja oksista katkaisu-kohdasta. Myös oksien ja puun kokonaispituus mitattiin tarkasti puun kaadon jälkeen. Läpimittojen avul-la laskettuja pohjapinta-aloja analysoitiin korrelaatiokertoimien avulla. Koepuiden tilavuutta selitettiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa selittävinä tekijöinä olivat puusta mitatun rinnankorkeusläpimitan ja pituuden luonnolliset logaritmit. Lisäksi laadittiin yhdistetty malli, jossa olivat mukana kaikki aineiston koepuut. Viimeiseksi laadittiin vielä malli, jossa käytettiin vastaavia muut-tujia (neljä kappaletta) kuin Laasasenahon (1982) tilavuusmallissa. Rungon ja oksien pohjapinta-alojen välillä oli selvä korrelaatio puun suhteellisilla korkeuksilla. Korrelaa-tiokertoimet olivat rungon ja oksien yhteenlaskettujen pohjapinta-alojen osalta jopa puiden latvassa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta yli 0,9. Pelkkää rungon pohjapinta-alaa tarkasteltaessa latvuksen korrelaa-tiokertoimet olivat hieman alhaisemmat. Koko aineiston käsittävän tilavuusmalli korjattu selitysaste oli 2 ja 4 muuttujan versioissa 0,999 ja keski-virhe vastaavasti 0,062 ja 0,066. Koepuuaineistoon perustuva haavan tilavuusmalli tuotti vain 0,56 % suurempia tilavuuksia haavan rungon ja oksien tilavuudelle verrattuna upotusmittauslaitteella tehtyihin mittauksiin. Haavan biomassan jakautuminen erikokoisten puiden välillä on tämän tutkimuksen mukaan samankal-taista. Myös runkomuodot olivat aineiston puilla samankaltaisia: niiden rungon ja oksien yhteenlasketuil-la pohjapinta-aloilla puun suhteellisilla korkeuksilla oli selvä korrelaatio. Tutkimuksessa luodulla haavan tilavuusmallilla on korkea selitysaste ja pieni keskivirhe.
  • Tikanoja, Iina (2020)
    Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on analysoida lukijan harhauttamista ja siinä keskeisiä illusorisia maailmoja yhdysvaltalaisen Gillian Flynnin (1971–) romaanissa Gone Girl (2012) ja suomalaisen Juha Itkosen (1975–) romaanissa Anna minun rakastaa enemmän (2005). Lähestyn tutkimuskysymystä kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta, ja hyödynnän narratologisen analyysini teoriapohjana ennen kaikkea mahdollisten maailmojen teoriaa ja epäluotettavan kerronnan tutkimusta. Gone Girl ja Anna minun rakastaa enemmän ovat muun muassa genreltään, kulttuuripiiriltään ja tyyliltään toisistaan merkittävästi poikkeavia teoksia, mutta niissä on samankaltainen lukijaa harhauttava kerronnallinen illuusio ja yllätyskäänne: molempien teosten minäkertojat ovat kirjoittaneet fiktion sisäistä fiktiota, jota on siteerattu osana kerrontaa ja jonka illusorinen luonne paljastuu lukijalle vasta myöhemmin. Kun harhautetulle lukijalle selviää, että kerronnassa onkin viitattu yhden maailman sijaan useampaan, tulkinta muuttuu merkittävästi teosten metafiktiivisten juonteiden noustessa keskeisiksi. Analysoimalla romaaneja ja niiden kerrontakeinoja rinnakkain pyrin paikantamaan niissä olevia yhtäläisyyksiä ja eroja suhteessa lukijan harhauttamisen kysymykseen. Pyrin osoittamaan, miten läheisesti teosten kerrontaratkaisut ja niiden lukuprosessi kytkeytyvät niiden käsittelemiin aihepiireihin, kuten tarinankertojan valta, unelmat ja pettymykset, populaarikulttuurin ruokkimat haaveet sekä viihteellistyneen median problemaattinen suhde totuuteen.
  • Iltanen, Annika (2020)
    Tässä psykobiografis-taidehistoriallisessa tutkielmassa kohtaan Suomen rakastetuimpiin ja kuuluisimpiin kuuluvan taideteoksen Haavoittunut enkeli vuodelta 1903 sekä sen tekijän, kuvataiteilija Hugo Gerhard Simbergin (1873–1917) uutta etsivällä mielellä löytöretkeillen hänen omaleimaisen taiteilijuutensa ja tematiikkansa alkulähteille. Fokusoidun teoksen kiehtovan originelliin, mysteerinomaiseksi miellettyyn enkeliyteen ja sen jäljittämiseen detaljeja myöten nostaen analyysiin Simbergin varhaistuotannon merkittävät teokset, Haavoittuneen enkelin esiäidiksi osoittautuvat vuoden 1895 pienoisakvarelli Satu I sekä vuoden 1897 pienoisakvarelli Tuuli puhaltaa. Näin tavoitteenani on avartaa Simberg-tutkimuksen näköalaa siitä, miten vuonna 1903 valmistuneen Haavoittuneen enkelin tematiikan merkittävät, toistuvat jäljet detaljeineen yltävät pitkälle jo Simbergin varhaistaiteilijuuteen, hänen elämänsä käännekohtaan vuoteen 1895 Ruoveden ensimmäisen kauteen luonnon lumossa Axel Gallénin yksityisopissa, alkajaisiin Simbergin omaleimaiselle taiteilijantielle symbolismiin. Arkistotyön tuloksena paljastuu jopa symbolisesti sanoen aivan konkreettinen Simbergin omaleimaisen taiteilijuuden alkulähde paikkakunnalta, Haavoittuneen enkelin esiäidin Sadun I todellisen maiseman lähtökohta Ruovedellä sijaitsevalta Runebergin lähteeltä. Tuolla alkaneen omaleimaisen taiteilijatien huipentumana Haavoittunut enkeli ilmestyy alkuperäisaineiston valossa vahvasti itsekriittisen, mutta toivorikkaan Simbergin omana mieliteoksena, jonka tematiikka enkeliyden merkityksineen kehittyi lähes vuosikymmenen kohti täydellisempää, mielekästä lopputulemaa. Tässä fokus on kehityksen alkulähteillä elämäkerrallisesti Simbergin merkittävissä, käänteentekevissä vuosissa 1895 ja 1897 Ruoveden aikakaudella näin psykobiografisin ääriviivoin hahmottaen. Temaattisesti sanoen fokus on tämän ajan varhaistuotannon enkelitematiikan käännepisteistä soljuen itse Haavoittuneen enkelin detaljisessa teosanalyysissa enkeliyden johdattamana niin taidehistorian, psykologian kuin teologiankin kohtaamispisteessä. Tämä on alustus oppia tuntemaan Simbergin luoma enkeliys kokonaisvaltaisemmin. Kiteyttävästi kysyen, miten Simbergin omaleimainen Haavoittunut enkeli on kehittynyt saaden ensimmäisiä jälkiään, tematiikkansa esiäitejä, jo vuosilta 1895 ja 1897 varhaistaiteilijuudessa Ruovedellä? Mihin jäljittyy detaljeja myöten merkityksineen tämän pitkään kehittyneen Simbergin mielimaalauksen omaleimainen mysteerinen enkeliys – yhdessä poikien kanssa matkaa tekevä siipeensä saanut näyttävä ilmestys? Arkistolähtöisesti korostuu teosten rinnalle mittavasti jäljelle jääneiden alkuperäislähteiden, Simbergin ja hänen lähipiirinsä kirjeenvaihdon, muistiinpanojen, lukuisten luonnosten ja valokuvien kirjo Kansallisgallerian kokoelmista yksityisarkistoihin avaten ensisijaisesti Haavoittuneen enkelin tekijän elämää ja mentaliteettia. Punon kokonaisuutta aiemmasta Simberg-tutkimuksesta laajempaan taidehistorialliseen kehykseen etenkin varhaisrenessanssin enkeliyden merkkiteoksiin Leonardo da Vincilta Francesco Botticiniin teoretisoiden teologian rinnastuvia enkelimerkityksiä. Keskeisesti Suomen kaksi tunnetuimpaa enkeliä, toistensa aikalaiset, kohtaavat ensi kertaa. Immi Hellénin Enkeli taluttaa (”Maan korwessa kulkewi – –”) alun perin kristillisenä runona vuodelta 1884 ja suosittuna hymninä jo vuonna 1901 näyttää alkuperäiskuvalöytöineen omaleimaista tietä Simbergin kummalle enkelille nimenomaan Simbergin aikalaisena. Simbergin enkelin vahvimmat jäljet johtavat näin oikukkaasti, mutta moni-ilmeisesti suojelusenkeliyden apokryfisille alkujuurille sekä arkkienkeliyteen Rafaelin, Gabrielin, Mikaelin ja Luciferin jäljille. Näin Haavoittunut enkeli ilmestyy Simbergin pitkäaikaisen, sisukkaan toivontäyteisen työn tuloksena: omaleimaisesti ympäröivästä elämästä, kulttuuriperinnön jäljistä mielikuvituksen kautta yllätyksellisin kääntein se johdattuu harmoniseksi, yliluonnollisen ja luonnollisen atmosfäärissä väreileväksi, taiteelliseksi kiteymäksi. Simbergin mystifioitu haavoittunut enkeli-ilmestys osoittautuu paradoksisesti vahvaksi, moninaiseksi enkeliydeltään, jonka kautta tämä kansainvälisestikin kiehtova, mutta samaten Simbergille niin henkilökohtainen teos kiteytyy monitulkintaisuuden suovaksi symboliksi elämänmatkasta toivon siivittämänä yhä eteenpäin.
  • Tarkka, Valpuri (2021)
    Vaikka kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä rakentuu oikeuksien universaalisuudelle, on vuosikymmenten saatossa kehityskulku edennyt kohti erityisjärjestelyjä tietyille, haavoittuviksi mielletyille ihmisryhmille, joiden ihmisoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen katsotaan edellyttävän lisätoimenpiteitä. Haavoittuvuus (eng. vulnerability) esiintyy nykyään myös esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvovan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännössä. EIT on katsonut turvapaikanhakijat haavoittuvaksi väestöryhmäksi. Vastaavasti Euroopan unionin oikeudessa turvapaikanhakijoiden haavoittuva asema esiintyy käsitteenä niin oikeuskäytännössä kuin eri säädösteksteissä. Haavoittuvuuden käsitteelle ei kuitenkaan ole löydettävissä yleismaailmallista oikeudellista merkityssisältöä. Haavoittuvuuden asema ihmisoikeusjärjestelmässä on muutoinkin monimutkainen: käsitteen yhtäaikainen universaalius ja erityisyys tekevät siitä dynaamisen, ja samalla paradoksaalin, tuoden näin haasteensa sen käyttöön ja määrittelyyn. Myös turvapaikanhakijoiden oikeuksiin viime vuosina tehdyt heikennykset herättävät pohtimaan haavoittuvuuden tosiasiallista oikeudellista merkitystä. Tutkielmassa tarkastellaan haavoittuvuuden asemaa ja merkitystä ihmisoikeusjärjestelmässä, erityisesti haavoittuvuuden käyttö- ja merkitysyhteyksiä ihmisoikeussopimuksissa ja niiden tulkintakäytännöissä. Haavoittuvuuden oikeudellista merkitystä havainnollistetaan keskittymällä turvapaikanhakijoiden haavoittuvuuteen, sen määräytymisen perusteisiin ja oikeusvaikutuksiin Euroopassa. Lainopin lisäksi aihetta lähestytään kriittisen oikeusteorian näkökulmasta. Kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestelmässä pyrkimys tosiasialliseen yhdenvertaisuuteen ja universaalien ihmisoikeuksien toteutumiseen kaikille toimivat haavoittuvuuden perimmäisinä päämäärinä. Se voidaan nähdä liukuvaksi luokitteluksi, jolla aina vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuvataan heikommassa asemassa ja erityissuojelun tarpeessa olevia ihmisiä. Kyse on siten vain tiettyihin oikeuksien haltijoihin liitettävästä ominaisuudesta. Haavoittuvuuden jättäminen avoimeksi tekee tilaa ihmisoikeusjärjestelmän kontekstisensitiivisyydelle mahdollistaen näin järjestelmän mukautumisen aikansa tarpeisiin. Toisaalta kriittisen oikeusteorian piirissä on tarkasteltu nykyisiä ryhmäidentiteettiä ja huono-osaisuutta korostavia paradigmoja kriittisesti. Haavoittuvuusteoreetikoiden esittämän kritiikin mukaan nykyinen haavoittuvuusdiskurssi pohjautuu länsimaisen liberalismin ilmentämään autonomiseen ja vapaaseen ihmiskäsitykseen. Perimmäisenä ongelmana pidetään sitä, ettei se haasta käsitystä ihmisoikeuksien yleisestä subjektista ei-haavoittuvana ja muista riippumattomana. Haasteiksi muodostuvat eri vastakkainasettelujen säilyminen sekä keskittyminen pysyviin ”haavoittuvuusidentiteetteihin” ihmisten resilienssiin vaikuttavien, hyvä- ja huono-osaisuutta tuottavien yhteiskunnallisten rakenteiden sijaan. Haavoittuvuusteoreetikot puoltavat valtion ja sen instituutioiden vahvempaa roolia ihmisoikeuksien toteuttamisessa sekä liberaalin ihmisoikeuksien haltijan korvaamista universaalilla, haavoittuvalla subjektilla. Turvapaikanhakijoiden haavoittuvuus on selvästi läpilyönyt eurooppalaisen tason sääntelyyn, jossa siitä on kehittynyt oikeudellisesti merkityksellinen käsite. EIT:n tunnustaessa turvapaikanhakijat haavoittuvaksi väestöryhmäksi, on EU-oikeudessa lähtökohtana puolestaan vain tiettyjen hakijoiden haavoittuva asema ja siitä mahdollisesti seuraava erityistuki. Käsitteellisen tason eroista huolimatta on järjestelmien vuoropuhelusta löydettävissä johdonmukainen linja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeussuojan tasolle. Haavoittuvuus toimii argumentointivälineenä, jolla EIT pyrkii lujittamaan perusteluja sille, että hakijoiden EU-oikeudessa asetetusta suojelun minimitasosta pidetään kiinni ja sitä kautta EIS 3 artiklaa kunnioitetaan. Haavoittuvuus ei luo uusia oikeuksia, vaan valtion aktiiviset toimintavelvoitteet ovat johdettavissa EU-oikeuden säännöksistä. EIT ei näin ollen pyri haastamaan valtioiden suvereniteettiin kuuluvaa maahanmuuttopolitiikkaa, vaan pitää EIS:n näkökulmasta riittävänä EU:n turvapaikkajärjestelmässä taattua oikeuksien minimitasoa. Turvapaikanhakijoiden haavoittuvuutta koskeva sääntely heijastelee useita kriittisen oikeusteorian piirissä esitettyjä näkökohtia. Maahanmuuttohallinto viranomaistahoineen ja oikeudellisine sääntelyineen muodostaa moniulotteisen yhteiskunnallisen instituution, joka muokkaa turvaa hakevien asemaa yhteiskunnassa. Turvapaikanhakijoiden haavoittuvuudella ei kuitenkaan eurooppalaisessa sääntelyssä viitata muihin vastaanottavan yhteiskunnan jäseniin nähden heikompaan asemaan, vaan oleskeluun lähtömaan ulkopuolella ja sijaissuojelun tarpeelle. Kansainvälisen suojelun järjestelmä on erillinen oikeudellinen konstruktio, jolla hyväksyttävästi asetetaan turvapaikanhakijat muihin nähden eri asemaan. Haavoittuvuus sisäänrakennettuna kansainvälisen suojelun järjestelmään ja turvapaikanhakijan oikeudelliseen asemaan toimii perustana suojelujärjestelmälle, mutta samalla myös määrittää hakijoiden ihmisoikeuksille tunnustettavan suojan rajoja.
  • Bonilla, Mia (2017)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on vertailla suomalaisia ja espanjalaisia sananlaskuja, joissa esiintyy eläinten nimiä. Teoreettinen viitekehys pohjautuu Sevilla Muñozin ja Sevilla Muñozin (2004 & 2005) kääntämisessä käytettäviin tekniikoihin, joista toinen perustuu tekijään ja toinen synonyymeihin. Puheenparsien ja sananlaskujen luokittelussa olemme hyödyntäneet Corpasin (2003) nelijaottelua. Tutkimuksemme aihe sijoittuu vertailevaan paremiologiaan. Materiaalina on käytetty yksi- ja kaksikielisiä sanakirjoja, sananlaskuhakuteoksia espanjaksi ja suomeksi sekä myös Internetistä löydettyjä sananlaskuja ja sanontoja, joista on etsitty käytössä olevia erilaisia sanontoja, joissa esiintyy eläinten nimiä. Analyysissä olemme jakaneet sananlaskut neljään eri ryhmään: täysin ekvivalentteihin, osittain ekvivalentteihin, espanjalaisiin sananlaskuihin, joilla ei ole suomessa vastinetta ja vastaavasti suomalaisiin sananlaskuihin, joille ei löytynyt espanjaksi ekvivalentteja. Analysoimme yhteensä 124 sananlaskua, joista 33 kuuluu täysin ekvivalenttien ryhmään ja 26 osittain ekvivalenttien ryhmään. Eniten esimerkkejä sisältyy kolmanteen ryhmään, johon löysimme 38 espanjalaista sananlaskua ilman suomalaisia vastineita. Toisaalta 27 suomalaiselle sananlaskulle ei löytynyt vastineita espanjaksi. Koska tutkimuksen pääpaino on espanjankielisissä sananlaskuissa ja analyysissä on käytetty espanjankielisiä hakumateriaaleja laajemmin kuin suomenkielisiä, on myös tutkielmaan pystytty sisällyttämään espanjalaisia eläinfraaseja, joille ei ole löytynyt suomeksi vastineita. Hypoteesimme osoittautui osittain oikeaksi, sillä löysimme eniten sanontoja toisella kielellä, tässä tapauksessa espanjaksi, joille ei löytynyt suomeksi vastineita. Sekä pelkästään espanjaksi että suomeksi löytyi viisi sanalaskua, joissa esiintyy kissa, mutta toisaalta kahdessa espanjalaisessa sanonnassa esiintyi kissa, kun suomalaisessa vastineessa eläimenä oli sika tai porsas. Suomalaisissa sananlaskuissa sika osoittautui olevan suositumpi kuin espanjalaisissa, joista löysimme vain yhden esimerkin. Yleisesti ottaen suosituin eläin oli luonnollisesti koira, joka esiintyi yhteensä 24 esimerkissä eläinfraaseista. Muut eläimet eivät olleet yhtä suosittuja, ja esimerkiksi aasi, hevonen, muuli, lammas ja härkä esiintyivät vain yksittäisiä tai muutamia kertoja analysoiduissa fraaseissa.
  • Samooty, Ladan (2013)
    Domestic cattle grazing as a disturbance factor to the vegetation structure is investigated. It is concluded that the process of heterospecific attraction plays as important a role as vegetation structure in predicting waterfowl assemblage patterns. The study site, an estuarine wetland in an urban zone in Helsinki, is studied during one staging period. Two sets of shorelines are focused on, grazed and ungrazed. Avian assemblages are compared in both types of shorelines based on variables of community structure and habitat resource use. The two most influential variables are aquatic invertebrate biomass index as food supply, and bare shoreline proportion as habitat structure indicator. The process of competition as regulating factor in forming avian aggregations is ruled out by confirming that sufficient amounts of habitat resources, food and space are available. The co-occurrence patterns of foraging guilds are analyzed. Heterogeneous vegetation structure, combined with social attraction, influences avian distribution patterns. Niche partitioning is absent across the whole landscape as invertebrate food resource is not a limiting factor. Microhabitat use within plots is evenly distributed. The constantly popular microhabitats are sections of the grazed shorelines where resource partitioning is absent. Avian habitat preferences are shaped by extent of available bare shoreline and the presence of other waterfowl. The latter effect is confirmed both as conspecific and heterospecific attraction. It is the first time this wetland, which is also a designated Natura 2000 and Ramsar site, is being investigated for wildlife community dynamics. The site does not suffer from major environmental threats and has potential for more waterfowl consumers. In view of its international significance, this and similar research can aid urban planners in Reserve management to enhance avian diversity towards attracting species of more conservation concern.
  • Sauramo, Virva (2019)
    Boreal lakes and wetlands that are abundant in the world are vital breeding and resting areas for birds. However, a significant part of wetlands has been globally lost due to human activity. In the study area of this research, Evo, lake habitats are somewhat stable especially in landscape level, changes are mainly lake-specific. Habitat use and its stability have been studied earlier on other bird species, such as ducks (Anas spp.) but little research exists about the matter on wader or shorebird species. This study aimed to compare the patch-scale habitat use stability of two waders; Common Sandpiper (Actitis hypoleucos) and Green Sandpiper (Tringa ochropus). The comparison was also made between the pair densities of these species. Many species are known to benefit from beaver induced floods. However, previous studies have not measured the effect of beaver before, during and after beaver flooding. Therefore, this study aimed to investigate the presence and abundance of Green Sandpiper at different stages of beaver flood. This study showed that the habitat use of Common Sandpiper was more stable than that of Green Sandpiper, although both species showed variation. Pair density of Common Sandpiper was lower than Green Sandpiper’s nearly throughout the study period. Pair density of Common Sandpiper, on the contrary, showed more variation compared to Green Sandpiper’s pair density. Green Sandpipers were observed in nearly all of the beaver ponds in this study. Presence and abundance of Green Sandpiper were highest during the beaver flood, but the numbers stayed high also after the flood. It could be concluded that Common Sandpiper is a species of high site-fidelity and more prone to changes in the environment than Green Sandpiper, which seems to be able to utilize variable habitats, such as flowages regularly created by beaver in the Evo region. In previous studies, many species have been known to benefit from beaver activity, and Green Sandpiper can be seen as a species of plastic habitat use and being able to profit from surroundings altered by beaver. Therefore, this wader benefits notably from beaver floods.