Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Heikura, Roosa (2020)
    Väestön ikääntyessä myös muistisairaiden määrä kasvaa tulevina vuosina. Hyvinvointia tukevat lähiympäristöt voivat vaikuttaa positiivisesti iäkkään elämänlaatuun ja terveyteen edistäen pidempää kotona asumista. Muistisairaiden arjen sujuvuutta ja elämäntapojen jatkuvuutta voidaan tukea selkeällä ja helposti hahmotettavalla ympäristöllä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten iäkkäiden asumisen suunnitteluun osallistuvat tahot käsittävät lähiviheralueiden yhteyden asukkaiden hyvinvointiin ja miten hyvinvointia edistävät tekijät tulisivat nykyistä paremmin huomioiduiksi suunnitteluprosessissa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastatteluilla ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Haastatteluja tehtiin yhdeksän ja ne toteutettiin yksilö- tai ryhmähaastatteluina. Tutkimuksen tulosten perusteella ihanteellinen lähiviheralue on monipuolinen ja siellä on mahdollisuus kokoontua sekä tavata muita ihmisiä. Pihalla on mahdollista sekä fyysisesti aktiivinen että passiivinen toiminta, ja jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla. Esteettömyys on tärkeää niin hoitotyön kuin asukkaiden itsenäisen toiminnan kannalta. Pihan tulisi tarjota erilaisia aistikokemuksia ympärivuotisesti. Suunnitteluprosessin aikana on tärkeää viestiä säännöllisesti sidosryhmille sekä antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa suunnitteluun. Hyvinvointia tukeva viherympäristö on käyttäjälleen mieluisa ja monipuolisesti hyödynnettävissä. Pihan ei tarvitse välttämättä olla iso, kunhan se on suunniteltu toimivaksi. Onnistuneessa suunnitteluprosessissa hyödynnetään monialaista yhteistyötä ja osaamista.
  • Eronen, Joel (2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin iäkkäitä kuluttajia ja ruoan verkkokauppaa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä motiivit vaikuttavat iäkkäiden kuluttajien ruoan verkkokaupan käyttöön. Tämä on ajankohtainen aihe, koska iäkkäiden kuluttajien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, ja osa iäkkäistä käyttää jo nyt ruoan verkkokauppaa. Tulevien ikäpolvien tietotekniset taidot tulevat olemaan paremmat, jolloin uusien palveluiden käyttöönotto tulee helpottumaan. Tutkimuksen toteutuksessa tehtiin yhteistyötä suomalaisen päivittäistavarakauppaketjun K-ryhmän kanssa. K-ryhmän avulla saatiin yhteys iäkkäisiin kuluttajiin, jotka käyttävät ruoan verkkokauppaa. Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa yli 65-vuotiasta ruoan verkkokauppaa käyttävää kuluttajaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla analyysillä ja analyysitapana oli teemoittelu. Tutkielmassa huomattiin, että iäkkäät käyttävät ruoan verkkokauppaa etenkin huonontuneen toimintakykynsä johdosta. Huomioitavaa oli myös se, että iäkkäät eivät käyttäneet vain ruoan verkkokauppaa hankkiakseen ruokaa. Kaikki haastateltavat pitivät tärkeänä, että heillä on myös mahdollisuus käyttää tavallista ruokakauppaa. Tutkimuksessa huomattiin, että iäkkäät hakevat myymälältä ja verkkokaupalta eri asioita. Ruoan verkkokaupalta haettiin etenkin vaivattomuutta, kun taas tavallinen myymälä toi ajanvietettä ja mahdollisuuden itse valita tuotteita. Osa iäkkäistä myös koki ruoan verkkokaupan mahdollistavan itsenäisen elämisen jatkamisen omassa kodissaan. Tutkimuksen tulosten perusteella iäkkäät kokevat ruoan verkkokaupan olevan heille hyödyllinen lisä ruokakaupassa käynnille. Kuitenkaan kaikkia ruokaostoksia ei haluta tehdä verkosta, koska tavallisessa myymälässä käynnissä on muitakin merkityksiä iäkkäille kuin vain ruokaostosten teko.
  • Salminen, Sanna (2011)
    The background of this study is increase in the ageing population and in medication use. Aged-related changes in pharmacodynamics and pharmacokinetics may change medication response in elderly patients and lead to adverse reactions. For elderly people the risk of being hospitalized due to adverse drug reactions is four times higher than for younger people. Many of these problems could be prevented by avoiding the use of certain drugs in the elderly. Several criteria have been developed to assess medication appropriateness in the elderly. The aim of this study was to develop a new Finnish Medication Risk Assessment (MRA) tool to be used by trained nurses to assess the presence of risks related to use of medicines in outpatients aged 65 years and older. A preliminary tool was developed through a comprehensive literature review of tools to indicate appropriateness and risks of elderly medications, and through expert opinions. The tool was then validated by using three-round Delphi-method. Delphi-method is a qualitative consensus method which is based on group judgement of a subject matter. The first and the second Delphi-rounds measured the tool's suitability and the third Delphi-round measured the importance of the items of the tool in estimating risks related to the use of medications of elderly patients. In this study, 33 expert geriatric panelists were approached of whom 11 physicians, three pharmacists MSc (Pharm.) and four nurses agreed to participate. The results from the Delphi-rounds were evaluated both quantitatively and qualitatively. Through the three-round Delphi-method was developed a MRA -tool that contains 19 items. According to the panelists the items of the tool are either important or moderately important. This indicates that the tool is valid to estimating medication risks in use of medications in this population. Further studies are needed to test the tool among nurses and patients. The MRA -tool was primary developed for estimating risks in medication use, but it could also be used for educational purposes. In the future, it is possible to implement safer and more appropriate pharmaceutical treatment for elderly patients by using this Medication Risk Assessment -tool.
  • Niskanen, Anna (2013)
    Polypharmacy and age-related changes in pharmacodynamics and pharmacocinetics may lead to drug-related problems in elderly patients. Accurate medication reconciliation and medication review on admission may help to control drug-related problems and optimize drug therapy in elderly patients. Several models have been developed to reconciliate and review medications at this point of care. A Finnish model can be developed on the basis of the se models. The aim of this study was to develop a tool for medication reconciliation and medication review on admission for ward pharmacists’ use in the Lahti city hospital. The tool was developed with an action research method in cooperation with the multiprofessional study group. A preliminary tool was developed through doctors’ (n = 2), nurses’ (n = 3) and ward pharmacists’ (n = 2) interviews, a literature review and the expertise of the multiprofessional study group. The preliminary tool was piloted twice in the Lahti city hospital. After the first pilot a view changes were made to the too l by the experiences of the ward pharmacists. Doctors (n = 3) who worked at the study ward during the first pilot were interviewed to find out their views on the medication reconciliation and medication review process so that their views could be taken into consideration in the development of the final version of the tool. After second pilot ward Pharmacists (n = 2), researchers (n = 2) and an expert of geriatrics from the study group took part in a group conversation. Through the group conversation and doctors’ interviews was developed the final version of the tool. The developed tool contains sections for patient’s background information, patient interview, medication reconciliation, drug-related problems, proposed medication changes and doctor’s decisions on the proposed changes. Also instructions of the medication reconciliation and medication review process were developed for ward pharmacists. The developed tool will be used in an intervention study in the Lahti city hospital. In the future a new version of the tool could also be developed to be used in other hospitals in Finland to reconciliate and review medications at the time of hospital admission.
  • Willman, Mirjami (2020)
    Johdanto: Hyvä ravitsemus on keskeinen tekijä ikääntyessä, sairauksista toipumisessa sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpidossa. Iän myötä tapahtuvat muutokset, toimintakyvyn heikkeneminen, avun tarpeen lisääntyminen sekä sairaudet ovat yhteydessä riittämättömään ravinnonsaantiin ja ravitsemustilan heikkenemiseen. Kulutusta vähäisempi energian ja tarvetta vähäisempi proteiinin saanti ovat tutkimusten mukaan pitkäaikaishoidossa olevilla iäkkäillä yleisiä. Myös joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi olla niukkaa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäaikaisessa, ympärivuorokautisessa hoidossa olevien iäkkäiden asukkaiden energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saantia Helsingissä ja Espoossa vuonna 2007 ja Helsingissä vuonna 2017 osana Helsingissä ja Espoossa toteutettuja ravitsemustutkimuksia. Lisäksi tavoitteena on arvioida vuosien 2007 ja 2017 yhdistetyissä poikkileikkausaineistoissa energian ja proteiininsaantia saantia suhteessa ravitsemustilaan. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat olivat pääkaupunkiseudulla ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa asuvia iäkkäitä. Hoitajat kirjasivat ruokapäiväkirjoihin asukkaiden aterioinnit 1–2 vuorokauden ajalta. Ruokapäiväkirjojen pohjalta tutkittavien ravinnonsaannit laskettiin AivoDiet-ravintolaskentaohjelman avulla. Ravitsemustila arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA) -testillä. Tulokset: Ruokapäiväkirjatiedot ja ravitsemustilan arvioinnit kerättiin vuonna 2007 pääkaupunkiseudulla 350 asukkaalta ja vuonna 2017 Helsingissä 476 asukkaalta. Vuonna 2007 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,4 (SD 7,4) ja naisia oli 83 %. Vuonna 2017 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,7 (SD 7,7) vuotta ja naisten osuus 77 %. Virheravittuja oli molempina vuosina noin 20 % ja virheravitsemusriskissä noin 65 % asukkaista. Vuonna 2007 keskimääräinen energiansaanti oli 1 695 kcal/vrk ja vuonna 2017 1 678 kcal/vrk (p=0,56). Vuonna 2017 proteiininsaanti oli miehillä 63,8 g/vrk ja naisilla 55,4 g/vrk. Proteiinia saatiin päivässä keskimäärin 0,9 g/painokilo. Proteiininsaanti oli merkitsevästi pienempää vain naisilla (p<0,001) ja painokiloon suhteutettuna (p<0,001). Keskimäärin vuonna 2017 kuitua saatiin 12,7 (SD 4,8) g, E-vitamiinia 7,4 (SD 4,6) mg ja folaattia 228 (SD 83,9) µg. D-vitamiinia saatiin ruoasta sekä valmisteista 26,1 (9,0) µg. Vuoteen 2007 verrattuna kuidun saanti oli matalampaa (p<0,001) ja E- ja A-vitamiinin ja D-vitamiinin kokonaissaanti sekä ruoasta saatu osuus suurempaa (p<0,001). Yhdistetyssä aineistossa MNA:n perusteella normaaliin ravitsemustilaan kuuluvista 17 % sai energiaa 1 200–1 500 kcal/vrk ja 10 % alle 1 200 kcal/vrk sekä 71 % proteiinia alle 1g/kg/vrk. Suurempi osa virheravituista sai proteiinia yli 1g/kg/vrk kuin virheravitsemusriskissä tai normaalissa ravitsemustilassa olleista (p<0,001). Asukkaan ikä, sukupuoli sekä energian- tai proteiininsaanti selittivät heikoimpaan ravitsemustilaan kuulumisesta kuitenkin vain 1–3 %. Painoindeksi sekä dementia nostivat selitysastetta 27 %:iin. Vain BMI, dementia ja energiansaanti olivat merkitseviä selittäjiä kaikissa malleissa. Johtopäätökset: Ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa olevilla ikääntyneillä energian, proteiinin sekä kuidun, folaatin ja E-vitamiinin saanti oli niukkaa. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin tarvetta vastaavan proteiininsaannin suhteen myös virheravitsemusriskissä sekä normaalissa ravitsemustilassa olevilla.
  • Kleme, Jenni (2012)
    The medicines information and counseling given by health care professionals are essential in supporting patients' medication therapy. Given that medication therapies are often associated with medicine-related problems among the elderly, proper knowledge on medicines and their use is especially important for this particular patient group. Benzodiazepines and related drugs are of special concern in the elderly. Despite the current care guidelines, they are commonly used by the elderly, often also regularly and long-term basis. Benzodiazepines and related drugs are associated with multiple potential adverse drug reactions that their elderly users should be aware of. This study aimed at assessing the knowledge on medications, and needs and sources of medicines information on benzodiazepines and related drugs in the elderly. Especially, medicines information related to benefits and adverse drug reactions was studied. Additionally, data on use and subjective experiences of benzodiazepines or related drugs in the elderly were explored. Structured interviews were conducted among patients aged 65 years and using benzodiazepines or related drugs (n = 38) in acute wards (n = 2) of Pori City Hospital in 2004. Elderly patients reported that the package leaflet was the main source of medicines information on benefits and adverse drug reactions relating to medicines they used. The physician was reported as a second source after the package leaflet. More than 50 percent of the elderly (n = 20) had not received information about the benefits or adverse drug reactions of benzodiazepines from their health care providers or relatives. The information received had merely focused on benefits of drug than adverse drug reactions. Most commonly the elderly (61 %, n = 23) knew, that the use of benzodiazepines can cause drug dependence. Least commonly, they were aware that benzodiazepines can cause muscular weakness, depression and falling over. Eight elderly were not aware of any asked adverse drug reactions and nearly two thirds of the patients (63 %, n = 24) knew less than four adverse drug reactions out of eleven. The results indicate that elderly patients are not well aware of the effects of benzodiazepines and related drugs they use. Additionally, they may more often receive information from the package leaflet than health care professionals. Physicians and other health care professionals should pay more attention to counseling elderly patients especially about the benefits and adverse drug reactions of benzodiazepines and related drugs.
  • Juhantalo, Riikka-Eliina (2018)
    Tutkimus käsittelee Egerian pyhiinvaellusmatkaa Jerusalemiin vuosina 381-384. Hän kirjoitti matkastaan päiväkirjaa kirjeiden muodossa kotiyhteisölleen. Lähdeaineistona toimiva matkapäiväkirja löydettiin 1800-luvulla puutteellisena ja nämä puuttuvat palaset sisältävät paljon olennaista tietoa niin kirjoittajasta kuin hänen matkastaan. Tästä syystä tutkijat ovat alusta lähtien keskustelleet kiivaasti niin Egerian nimestä, kotimaasta, matkustusajankohdasta, yhteiskunnallisesta asemasta kuin uskonnollisesta lähtökohdasta. Tämän tutkielman tarkoitus on käydä Egerian päiväkirjaa läpi etsien tietoa kirjoittajasta itsestään. Monet asiat, kuten Egerian motivaatio pyhiinvaellusmatkalle sekä hänen suhteensa Raamattuun, munkkeihin ja pappeihin kertovat paljon Egeriasta itsestään. Matkansa aikana Egeria kohtaa useita ihmisiä ja näiden kohtaamisten lähempi tarkastelu auttaa muodostamaan jonkinlaista kuvaa siitä, mikä Egerialle oli tärkeää. Egerian matkapäiväkirja on tärkeä lähde niin liturgiikan kuin pyhiinvaelluksen osalta. Egerian persoona on kuitenkin jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Asketismi oli tärkeä osa palestiinalaista kristillisyyttä 300-luvun lopulta lähtien. Antonios Suuren innoittamana monet muutkin päättivät luopua maallisesta omaisuudestaan ja omistaa elämänsä Jumalalle mahdollisimman karussa elinympäristössä, jossa he saattoivat keksittyä pelkästään rukoilemaan. Askeettien luostareista ja elinpaikoista tuli tunnettuja pyhiinvaelluskohteita 300-luvun aikana, joten Jerusalemin ympäristössä elävien askeettien oli vaikea irrottautua täysin ulkomaailmasta. Suhde oli kuitenkin toisiaan hyödyttävä, sillä pyhiinvaeltajat rahoittivat askeettien elämää ja askeetit toimivat usein oppaina raamatullisilla paikoilla. Palestiinan alueen kristillistäminen nopeutui askeettien perustaessa majapaikkansa raamatullisten paikkojen läheisyyteen ja näin vahvistaen niiden asemaa kristillisessä kulttuurissa. Egerialle askeetit ovat yhtä tärkeä pyhiinvaelluskohde kuin raamatulliset paikat. Egeria on hurskas maallikko ja varakas nainen, joka tuntee oman arvonsa eikä pelkää esittää lisäkysymyksiä matkustaessaan askeettien kanssa. Askeetit ovat Egerialle hengellisiä auktoriteetteja mutta myös matkakumppaneita, joiden kanssa hän viettää aikaa ja käy keskusteluja. Hänen raamatullinen mielenkiintonsa kohdistuu suurimmaksi osaksi Vanhaan Testamenttiin. Omasta maallikkoasemastaan huolimatta Egeria ei ole kiinnostunut maallikoiden elämästä. Liturgian kuvauksen kohdalla Egeria asettuu puolueettoman sivustaseuraajan rooliin, eristäen omat tunteensa kuvauksestaan.
  • Aittola, Kirsi (2017)
    Opinnäytetyöni käsittelee Theodora Kroeberin kirjaa Ishi in Two Worlds: A Biography of the Last Wild Indian in North America (1961). Analysoin työssä kirjan antamaa kuvaa päähenkilöstään, sen kuvausta Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista ja sen suhtautumista kulttuuriseen omimiseen ja toiseuteen. Opinnäytetyössäni keskityn erityisesti kielellisiin seikkoihin, ja käytän tekniikkana erityisesti lähilukua (close reading) tutkiessani Theodora Kroeberin tapaa rakentaa tekstinsä. Esittelen opinnäytetyössäni Amerikan alkuperäiskansoista kirjoitettaessa usein esille tulevia stereotyyppejä ja terminologiaa paneutuen erityisesti toiseuden käsitteeseen. Analysoin Theodora Kroeberin kirjaa näiden termien ja ajatusten pohjalta keskittyen varsinkin niihin tapoihin, joilla toisaalta kulttuurillinen omiminen, mutta toisaalta yksilöllisyys ja kunnioitus Ishiä kohtaan tulevat esiin tekstissä. Käsittelen työssäni myös kirjan saamaa vastaanottoa ja eri kriitikoiden näkemyksiä siitä. Ishi in Two Worlds on suosittu ja tärkeä kirja, ja se on vaikuttanut paljon yleiseen käsitykseen ja mielipiteeseen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Kalifornian intiaanien elämästä. Ishi (n. 1860–1916) kuului pieneen kalifornialaiseen yahi-heimoon, jonka viimeiset jäsenet piiloutuivat ympäröivältä länsimaalaiselta uudisraivaaja-asutukselta, intiaanien tappamisilta ja vainolta 1870-luvulla eläen lähes kokonaan muun maailman tietymättömissä. Ishi ilmestyi kalifornialaiseen Orovillen kaupunkiin 1911 osaamatta lainkaan englantia ja ilman että kukaan tiesi, kuka hän on. Muut heimon jäsenet olivat kuolleet, ja Ishi oli jäänyt kokonaan yksin. Kalifornian yliopiston antropologit Alfred Kroeber ja T.T. Waterman onnistuivat kommunikoimaan Ishin kanssa, ja Ishi eli elämänsä viimeiset vuoden San Franciscossa, yliopiston antropologisessa museossa, jossa hän toimi vahtimestarina ja avustajana antropologisessa tutkimuksessa, mutta hän myös esiintyi osana museon näyttelyä "Amerikan viimeisenä villinä intiaanina". Ishi kuoli tuberkuloosiin, ja hänen kuolemansa jälkeen hänelle tehtiin ruumiinavaus ja hänen aivonsa säilöttiin hänen omien toiveittensa vastaisesti. Antropologi Alfred Kroeberin vaimo Theodora Kroeber kirjoitti miehensä ehdotuksesta Ishin elämäkerran, josta muodostui menestysteos sen aiheen mutta myös kerronnan yleistajuisuuden takia. Kirjaa on kritisoitu siitä, että se antaa antropologien toiminnasta Ishin suhteen liian myönteisen kuvan. Theodora Kroeber ei myöskään itse koskaan tavannut Ishiä, ja hänen oikeutensa kirjoittaa elämäkerta on myös kyseenalaistettu. Vaikka Theodora Kroeberin kirjassa on ongelmallisia, kulttuuriseen omimiseen viittaavia piirteitä ja vaikka Ishistä puhutaan ajoittain tavalla, joka korostaa hänen toiseuttaan, kirjan kuva Amerikan alkuperäiskansoista ja Ishistä itsestään on suurimmaksi osaksi myönteinen ja yksilöllinen. Kirjassa käytettyjen stereotyyppien tarkoituksena on usein saada lukija ymmärtämään, että yleistyksen takana piilee paljon monimutkaisempi totuus. Ishi on varsinkin Amerikan alkuperäiskansojen edustajille tärkeä esikuva ja esimerkki tavasta sopeutua 1900-luvun alun amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Hänen merkityksensä myös antropologian alalla on tärkeä, ja lisäksi Ishin äänittämiä yahi-heimon perinteisiä kertomuksia ja lauluja olisi syytä tutkia nykyistä enemmän.
  • Safarov, Nuriiar (2018)
    Abstract The Finnish Integration law is directed to support immigrants’ active participation in society, support equality and interaction of different population groups with each other. In this paper I discuss that in fact it is directed to assistance in finding employment overlooking the very essential part of integration process that begins after the start of working life. The question of how integration proceeds after this point is answered through the ethnographic case study of International Corporation logistics department with the focus on immigrant and native employees’ communication. The results can be divided into two parts, firstly concerning the immigrants’ precarious position, secondly, the specificity of their communication with Finnish nationals. Studying the context of the immigrant integration, I discovered that immigrants have a rather economically vulnerable position. The structure of logistics department determines the unfavourable conditions of their employment, offering only part-time job opportunities. Discrepancy between working hours set by the employment contract and those actually worked every month makes the income highly unpredictable. This inconsistency as well as hourly-based payment system put employees in a position of constant struggle to increase their income, and set the high flexibility requirement. Moreover, the welfare benefits unequal distribution is discussed as a factor of immigrant precarization. Study of the immigrant and native employees’ communication has shown the existence of boundary between them that is maintained and reinforced by the actors themselves through ascription and self-ascription processes. Immigrant employees, experiencing communication difficulties with Finnish nationals within their department and with other departments, have a detached and segregated position in the Corporation. In the context of immigrant economic and social vulnerability the full participation in the society of the host country could hardly be achieved. Recommendations were elaborated concerning defining the integration concept in official documents and concerning possible improvements in the studied corporation.
  • Niemi, Tiia (2018)
    1900-luvun alussa Ison-Britannian naisilla ei ollut oikeutta äänestää parlamenttivaaleissa. Useita organisaatioita syntyi kampanjoimaan äänioikeuden saavuttamiseksi. Suurimmat näistä olivat laillisia kampanjointikeinoja käyttänyt National Union of Women’s Suffrage Societies (NUWSS) sekä militantti Women’s Social and Political Union (WSPU). Kyseiset organisaatiot olivat usein kovan kritiikin kohteena, sillä naisten ei kuulunut osallistua poliittiseen elämään ajan sukupuoliroolien mukaan. Tämä tutkielma tarkastelee, miten NUWSS ja WSPU määrittelivät sukupuoleen liittyviä konsepteja, kuten feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta, vuodesta 1905 rajoitetun äänioikeuden saavuttamiseen vuonna 1918. Lähteinä käytetään äänioikeusorganisaatioiden lehtiä ja pamfletteja sekä avainjäsenten elämänkertoja ja muistelmia. Kaiken kaikkiaan organisaatioiden välillä ei ollut suuria eroja, vaikka ne käyttivät eri taktiikoita äänioikeuskampanjoinnissa. Sekä NUWSS että WSPU kyseenalaistivat yhteiskunnan jaottelun miesten ja naisten alueisiin ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista vuonna 1914. Ne myös ylläpitivät tiettyjä traditionaalisia ajatuksia naiseudesta ja miehisyydestä. Naisten piti saada osallistua politiikkaan tasa-arvoisina miesten rinnalla, mutta naiset olivat myös miehiä rauhanomaisempia, ja äitiys sekä kodinhoito olivat tärkeitä naisten tehtäviä. Eniten organisaatiot kyseenalaistivat olettamusta, että brittiläinen yhteiskunta sekä politiikkaa perustuu miesten näkökulmaan ja miehisen voiman käytölle. Ne uskoivat naisten rauhallisen luonteen ja korkeampien moraalien luovan paremman ja kehittyneemmän yhteiskunnan. Ensimmäisellä maailmansodalla oli konservatiivinen vaikutus NUWSS:in ja WSPU:n ajatteluun sukupuolesta. Ennen sotaa kumpikin organisaatio oli pitänyt sotimista ja väkivallan käyttöä barbaarina miehisenä paheena. Sodan puhjettua tämä ajatellut ei kadonnut, vaan siirtyi erityisesti kuvaamaan saksalaisia vihollisia. Brittiläisten miesten jaloa maskuliinisuutta kehuttiin, kun taas naisten perinteistä hoivaajan roolia korostettiin. Sota kuitenkin myös antoi uusia mahdollisuuksia naisille esimerkiksi ammateissa. Tämänlainen tasapainottelu perinteisten ja uudistuneiden sukupuolikäsitysten välillä selittää, miksi organisaatioiden argumentit saattoivat vaihdella ja olla ristiriidassa keskenään.
  • Haapanen-Kallio, Juliska (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)
    Iän ja harjoittelun vaikutus lihassyykoostumukseen suomenhevosella -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten lihassyykoostumus muuttuu suomenhevosvarsan kehittyessä ja miten lihassyykoostumus vaikuttaa hevosen kilpailumenestykseen. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu muilla roduilla nopeasti supistuvien aerobisten ( IIA ) ja hitaasti supistuvien aerobisten lihassyiden ( I ) lisääntyvän ja nopeasti supistuvien glykolyyttisten ( II B ) vähenevän iän ja harjoittelun myötä. Seurantajakso aloitettiin ennen varsojen valmennuksen aloittamista kaksivuotiaana ja lopetettiin niiden ollessa neljä - viisivuotiaita. Kilpailumenestystä seurattiin kuusi - seitsemänvuotiaaksi. Seuranta tehtiin ottamalla takaraajan suuresta gluteaali-lihaksesta biopsioita puolen vuoden - vuoden välein ja tunnistamalla saaduista biopsiosta histokemiallisen myosiiniATPaasi-värjäyksen avulla I-, IIA- ja IIB-tyypin lihassyyt. Tutkimuksessa havaittiin I-tyypin solujen määrän lisääntyminen ja IIB-tyypin solujen vähentyminen. Muutos ajoittui suurimmaksi osaksi kaksivuotis- ja kolmevuotiskevään väliseen aikaan. Lihassyytyypin yhteyttä kilpailumenestykseen ei voitu osoittaa
  • Mäkelä, Mari (2018)
    Tavoitteet Sport Concussion Assesment Tool (SCAT) on aivotärähdysten tunnistamiseen ja kentänreuna-arviointiin tarkoitettu menetelmä. Sen kolmas versio, SCAT3, on laajalti käytössä urheiluympäristöissä, mutta siihen ei vielä ole julkaistu viitearvoja suomalaisille juniorijääkiekkoilijoille. Menetelmän uusin versio, SCAT5, on julkaistu vuonna 2017. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella iän vaikutusta SCAT3-arviointiin ja luoda suomalaiset viitearvot miespuolisten juniorijääkiekkoilijoiden SCAT3-tuloksista. Lisäksi arvioidaan, miten SCAT3-suoriutuminen muuttuu vuoden seurannassa. Menetelmät Tutkimus on osa Pää pelissä –projektia ja sen aineisto on kerätty vuosina 2015 ja 2016. Osallistujia oli yhteensä 1485 ja heistä 485 osallistui tutkimukseen kumpanakin vuonna. Kaikki osallistujat olivat 1320-vuotiaita miehiä ja suomalaisten jääkiekkoseurojen A-, B- tai C-junioreita. Arvioinnit toteutettiin lähtötasomittauksina ennen pelikautta. SCAT3 sisältää oirekyselyn, kognitiivisen arvioinnin (SAC) ja tasapainoarvioinnin (BESS). Osallistujat jaettiin kolmeen ikäryhmään ja ikäryhmien välisessä vertailussa käytettiin Kruskal-Wallis -menetelmää. SCAT3-tulosten muutosta arvioitiin vertaamalla saman henkilön kahden eri mittauskerran suoriutumista. Tulokset ja johtopäätökset SCAT3-suoriutumisessa havaittiin eroja ikäryhmien välillä etenkin verratessa 1315- ja 1820-vuotiaiden ryhmiä. Vanhimmassa ikäryhmässä raportoitiin nuorimpaan ikäryhmään verrattuna enemmän oireita ja oireiden suurempaa voimakkuutta, mutta tehtiin vähemmän virheitä joissakin SAC- ja BESS-arviointien osioissa. Tutkimuksen aineiston pohjalta luotiin SCAT3-viitearvot suomalaisille miespuolisille juniorijääkiekkoilijoille. Niitä voidaan soveltaa myös SCAT5-tulosten tulkinnassa, sillä SCAT3-arvioinnin pääosiot on säilytetty myös SCAT5-menetelmässä. Vuoden seurannassa lähes kaikkien SCAT3-osioiden kahden eri mittauskerran tulokset korreloivat keskenään. SCAT3-tulosten muutos erosi ikäryhmien välillä merkitsevästi ainoastaan yhdessä yhdestätoista tehtäväosiosta.
  • Matara-aho, Eeva (2021)
    Hen on Ruotsin Akatemian vuonna 2015 sanakirjaansa lisäämä pronomini, joka aiheutti jo ennen virallistamistaan kiivasta keskustelua. Kyseessä on sukupuolineutraali pronomini yksikön kolmannessa persoonassa ja lisäys jo olemassa olleiden kahden sukupuolisidonnaisen pronominin rinnalle. Tutkielma tarkastelee hen-pronominin käyttöä nykypäivänä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka yleinen hen on arkikielessä, 2) keneen hen viittaa ja 3) milloin hen-pronominia käytetään. Lisäksi tutkielmassa selvitetään miksi ihmiset käyttävät tai ovat käyttämättä hen-pronominia ja mitä ilmauksia käytetään hen-pronominin sijaan. Hen on ollut useamman tutkimuksen aiheena, mutta aiempi käyttöön liittyvä tutkimus on toteutettu samana vuonna, kun pronomini virallistettiin ja keskustelu sen ympärillä oli vielä voimakasta. Analysoitava materiaali on kerätty kyselylomakkeella, joka jaettiin ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä. Ryhmään voi liittyä kaikki muut paitsi miehet, mikä tarkoittaa sitä, ettei kyselyyn osallistunut yhtäkään miestä. Vastaajia tutkielmassa on 57, joista 56 ovat naisia ja yksi muunsukupuolinen. Vastausten analysointi on pääasiassa määrällistä ja saadut tulokset ovat nähtävissä taulukoissa ja kuvaajissa. Kyselylomake alkaa kolmella kaikille yhteisellä taustakysymyksellä, joiden jälkeen kysymykset riippuvat siitä, käyttääkö vastaaja hen-pronominia vai ei. Peräti 45 vastaajaa (79 %) ilmoitti käyttävänsä hen-pronominia ja 12 (21 %) puolestaan kielsi käyttävänsä sitä. Saatujen tulosten perusteella hen on yleisin 20–29-vuotiaiden keskuudessa. Hen-pronominia käyttävien vastauksista käy ilmi, että kyseistä pronominia käytetään kaikissa annetuissa tilanteissa. Sukupuolineutraalin pronominin käyttö on yleisintä puhuttaessa henkilöstä, joka haluaa hänestä käytettävän hen-pronominia, kun sukupuoli halutaan salata tai se ei ole tiedossa. Hen on lähes yhtä yleinen sekä kirjoitetussa kuin puhutussakin kielessä, mutta keskustelukumppanin iällä on merkitystä. Tilanteissa, joissa keskustelukumppani on vastaajaa vanhempi, on hen-pronominin käyttämättömyys huomattavasti yleisempää kuin muissa tilanteissa. Hen-pronominin käyttöä perustellaan muun muassa sillä, että sen avulla voi kunnioittaa heitä, jotka eivät identifioi itseään mieheksi tai naiseksi, ja toisaalta sen helppoudella verrattuna esimerkiksi kaksoismuotoon ”han eller hon”. He, jotka eivät käytä hen-pronominia, korvaavat pronominin useimmin sanoilla den (se), han (hän, maskuliini), hon (hän, feminiini) tai person (henkilö). Päätös olla käyttämättä sukupuolineutraalia hen-pronominia perustuu usein siihen, että sanaa pidetään tarpeettomana tai siitä ei pidetä.
  • Larsson, Mathilda (2019)
    Avhandlingen undersöker den brittiska författaren Mary St Leger Kingsleys (aktiv under pseudonymen Lucas Malet) roman The Wages of Sin (1891) och dess förhållande till Thomas Hardys roman Jude the Obscure (1895). Utgående från forskaren Talia Schaffers artikel ”Malet the Obscure: Thomas Hardy, ’Lucas Malet’ and the Literary Politics of Early Modernism” (1996) undersöks om Hardy kan ha plagierat eller parodierat Malets roman och i så fall hur. Med hjälp av forskaren Ziva Ben-Porats begreppsapparat om satirisk parodi, studeras mot vem och vad kritiken i Hardys roman riktar sig. Alternativa tolkningar till Schaffers analys presenteras i form av rådande litterära strömningar och samhällsfenomen i fin-de-siècle Britannien, som kan tänkas stå bakom en del av likheterna i romanerna. Samtidigt utvidgas Schaffers analys av de två romanerna genom att tidigare obeaktade likheter mellan romanerna tas upp. En genomgående tematik blir den tidstypiska dragningen mellan framåtsträvan och tillbakagång, som tar sig uttryck i både romanernas modernistiska tendenser, liksom romantiska och parodiska element som förankrar romanerna i en gången tid. Avhandlingens slutsats blir att det inte finns tillräckligt med bevis för att tala om plagiarism i fråga om Jude the Obscures förhållande till The Wages of Sin. Däremot uppmärksammas parodiska element i Jude the Obscure som indikerar att scener som tidigare setts som svårtolkade eller överdrivna av forskare, kan ses ha sin förklaring i romanens kritik av Malets The Wages of Sin.
  • Santala, Emmi (2018)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistyössä toimivien maahanmuuttajanaisten osallistumismotiiveja. Tarkka tutkimuskysymykseni on, millaisia motiiveja maahanmuuttajanaisilla on osallistua Punaisen Ristin vapaaehtoistyöhön. Tutkimuskysymyksiä oli alun perin kaksi, joista jälkimmäisen tarkoitus oli kartoittaa arvoja ja maailmankatsomusta ja sitä, millä tavalla ne mahdollisesti vaikuttavat osallistumismotiiveihin. Jälkimmäisen aineiston jäätyä ohueksi päätin sisällyttää tutkimukseen vain yhden tutkimuskysymyksen, ja käsitellä jälkimmäisen aineistoa vain esittelymielessä toisen pääluvun viimeisessä alaluvussa. Aineiston keräsin haastattelemalla englanniksi kuutta maahanmuuttajanaista, joista jokainen toimi haastatteluhetkellä vaihtelevalla aktiivisuudella Helsingin seudun Punaisen Ristin vapaaehtoistyössä erilaisissa toimintamuodoissa. Eri toimintamuotoja ovat kulttuurikahvila, kansainvälinen ensiapuryhmä sekä ystäväpalvelu. Haastateltavat ovat iältään 23–60-vuotiaita ja edustavat viittä eri kansallisuutta. Vain yksi heistä puhuu ensimmäisenä äidinkielenään englantia. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja haastatteluaineisto on analysoitu aineistolähtöisesti sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysin perusteella syntyi yhteensä 14 alaluokkaa eli motiivit, jotka vastaavat tutkimuskysymykseeni maahanmuuttajanaisten vapaaehtoismotivaatiosta. Nämä motiivit esitellään tutkimuksen kahdessa pääluvussa. Analyysin lopuksi pääluokista syntyi neljä eri teoreettista käsitettä – aktiivikansalaisuus, merkitys, ulospäinsuuntautuneisuus ja subjektiivisuus –, jotka muodostavat motiiveille teoreettisen viitekehyksen, ja toisaalta myös selittävät, minkä tyyppiset motiivit ovat näille maahanmuuttajanaisille tärkeitä. Nämä teoreettiset käsitteet toimivat myös pääluvuissa otsikoina ja liittävät tutkimuksen kohteena olleen motivaation laajempaan tieteelliseen keskusteluun. Kokonaisuudessaan haastatteluiden punainen lanka on aktiivinen ihannekansalaisuus, jota Suomeen muuttanut siirtolainen pyrkii tavoittelemaan omalla toiminnallaan. Lisäksi merkityksellisyys ja toiminnan mahdollistama sosiaalisuus ovat haastattelujen johtavia teemoja. Haastateltavat ovat arvomaailmaltaan melko perinteisiä – muun muassa myötätunto, rehellisyys ja hyödyllisenä oleminen ovat heille tärkeitä –, mutta maailmankatsomukseltaan he edustavat enimmäkseen humanismia. Kaksi vapaaehtoista ilmoittaa, ettei usko Jumalaan lainkaan, kaksi ilmoittaa uskovansa omalla tavallaan, yksi ei ole varma ja yksi toteaa, ettei asialla ole väliä. Kristillistä taustaa löytyy lähes kaikilta, mutta sen tuomiin arvoihin tai oppeihin suhtaudutaan varsin heterogeenisesti. Vaikka oikeastaan kaikilla on humanistinen lähtökohta elämään, löytyy joukosta myös kiinnostusta esimerkiksi uususkonnollisuuteen.
  • Juurikkala, Katariina (2015)
    Aims. The purpose of this study is to explore, interpret and describe Ghanaian home economics education. The data for the study were collected during my university exchange in Ghana in the spring 2014. The theoretical background focuses on learning and teaching and cultural relatedness in those two phenomena. It also sets Ghana in the context of Sub-Saharan Africa with the focus on Ghanaian education. This study describes the contents and the implementations of home economics education through a cultural perspective. Methods. The data were collected using three different methods. It consists of interviews of three local home economics teachers and a learning assignment for 22 pupils which was implemented in a home economics class. Also, the data were produced by observing home economics classes in two different junior high schools for six weeks. The data were analyzed with qualitative content analysis. Results and conclusions. According to the study, home economics appeared as a subject that increases well-being. From the teachers' point of view home economics has far-reaching impacts for pupils' futures. The teachers had an urge to make pupils learn. The role of a teacher was significant in the classes and the interaction between pupils and teacher quite one-sided. The inadequate resources for teaching made it difficult to teach with diverse teaching methods. The results of the learning assignment reflected the contents and the implementations of home economics education. The answers were many-sided but less creative. Culture was strongly present in everything. The study does not qualify for broad generalizations about Ghanaian home economics education. However, culture and its impacts on teaching and learning are important to take into consideration in every educational context.
  • Rybin, Claudia (2021)
    Denna magisteravhandling undersöker bruket av 1950-talets amerikanska reklamporträttering av kvinnan i present- och inredningsartiklar med retrodesigns i produktlinjen Say it 50's av det tyska företaget Nostalgic-Art Merchandising. Bilderna i denna produktlinje, eller temavärld som företaget kallar det, kombinerar en visuell nivå som grundar sig på 1950-talets reklamannonser och en verbal nivå bestående av nutida verbala texter. Det nutida bruket av denna porträttering är ett intressant och aktuellt ämne framför allt i hänsyn till de senaste sextio årens betydande omvärdering av genusroller och framsteg i jämställdhet. Medan 1950-talets genusporträttering undersökts omfattande är dess nutida bruk ett fortfarande outforskat ämne. I studien ställs två forskningsfrågor: Hur brukar temavärlden Say it 50’s 1950-talets amerikanska reklamporträttering av kvinnan och hur förändrar den i temavärlden förekommande bild-textinkongruensen tolkningen av porträtteringarna? Hur kan man förklara detta bruk utgående från den nutida västerländska sociokulturella kontexten ur ett genusperspektiv och vad kan det säga om vårt förhållande till genus i dag? Det teoretiska ramverket för studien bygger på begreppet historiebruk och centrala begrepp ur genusforskningen. Materialet undersöks tillämpandes en anpassad innehållsanalys med en kvantitativ, komparativ och kvalitativ ansats. Kvinnoporträtteringen i Say it 50's kategoriseras enligt roll och jämförs med kvinnoporträtteringen i amerikansk 1950-talsreklam. Texternas förhållande till bilderna analyseras skilt med metoden perspective by incongruity. Analysen avslutas med en tolkning av resultaten utgående från den nutida västerländska sociokulturella kontexten ur ett genusperspektiv. Studien visar att valet av porträtteringar i Say it 50's är selektivt i jämförelse med reklamen: t.ex. mödrar och yrkesarbetande kvinnor är starkt underrepresenterade. I 40 procent av bilderna problematiseras kvinnorollen genom en konflikt i bild-textkombinationen. Temavärlden undviker porträtteringar som alluderar på fortfarande olösta jämställdhetsfrågor för att säkra produkternas kommersiella framgång. På så sätt fungerar selektiviteten, eller icke-bruket, också som en indikator på känsliga frågor i jämställdhetsdebatten. Därtill stöder temavärlden könspolarisering och en del sexistiska stereotyper. Således är Say it 50’s i sin helhet rätt subtilt sexistisk och en manifestation av den populärkulturella kommersiella feminismen. Som ett kommersiellt projekt utgår företaget från efterfrågan på marknaden. Med hänsyn till detta, produkternas breda målgrupp och globala kommersiella räckvidd speglar materialet de inställningar, värderingar och uppfattningar kring genus som är utbredda i det västerländska samhället i dag.
  • Ulfves, Niklas (2022)
    Tausta: Pelaamisen suosion kasvaessa ovat tutkijat havainneet patologista negatiivisesti terveyteen vaikuttavaa pelaamista. Tästä ongelmapelaamisen käsitteestä on kehitetty ICD-11 tautiluokitukseen Pelaamisriippuvuus-diagnoosi, jonka kriteereitä ja ominaisuuksia tämä tutkielma käsittelee. Tutkimusmenetelmät: Tutkimusta varten suoritettiin kirjallisuushaku Pubmed tietokannassa. Haku kohdennettiin ICD-11 tautiluokituksen pelaamisriippuvuutta käsitteleviin tutkimuksiin tutkimustavoitteiden mukaisesti. Artikkelihaku tuotti 210 osumaa ja mukaan valikoitui lopulta 32 artikkelia. Tulokset: Pelaamisriippuvuuden kriteerit perustuvat DSM-5 tautiluokituksen nettipelaamisriippuvuuden kriteereihin, joilla taas on taustaa päihderiippuvuuskriteereissä ja internetriippuvuudessa. ICD-11 mukaisella pelaamisriippuvuudella näyttäisi olevan korkeampi diagnostinen kynnys nettipelaamisriippuvuuteen verrattuna, ja pelaajilla patologisempia pelaamistapoja ja vahvempaa oireilua. Tutkimusten vertailua vaikeuttaa kuitenkin epäyhtenäinen ongelmapelaamisen määrittely. Pelaamisriippuvuudessa korostui monenlaista pelaajataustaa sekä riippuvuuteen myötävaikuttavaa ja altistavaa tekijää, jotka vaikuttavat toisiinsa eri tavoin. Pelaaminen selviytymiskeinona ja toimintakyvyn aleneminen osoittautuivat tuloksia tarkasteltaessa keskeisiksi tekijöiksi pelaamisriippuvuuden arvioinnissa. Myös pelaamismotivaatioiden, pelien sekä pelaajan ominaisuuksien yhteensopivuuden on arvioitu saattavan heijastua pelaamisriippuvuuden riskiin. Psyykkisten häiriöiden ja oireiden kausaliteettia pelaamisriippuvuuden syntyyn on tutkimuksissa ollut vaikea arvioida, negatiivisen kehän mahdollisesti syntyessä psyykkisten oireiden ja pelaamisriippuvuuden oireiden limittyessä. Pelaamisriippuvaisilla on kuitenkin vaikuttanut esiintyvän enemmän psyykkistä oireilua. Pohdinta: Pelien ja pelaajien ominaisuuksien vaikutus pelaamisriippuvuuden ilmenemiseen oli monimutkaista ja vaihtelevaa. Oheissairastavuuksien merkitystä pelaamisriippuvuuden ilmenemiseen on vaikea arvioida, vaikka jonkinlainen yhteys näyttäisi olevan. Tutkimuskenttä vaatii yhtenäistä kansainvälistä määritelmää ja mittaria pelaamisriippuvuuden ja siihen liittyvien ominaisuuksien käsitteellistämiseksi.
  • Gröndahl, Arto (2016)
    Tutkimus käsittelee suomalaisessa lehdistössä kesä- ja heinäkuussa 1970 käytyä keskustelua Iranin shaahi Mohammad Reza Pahlavin ja shaahitar Farah Diban valtiovierailusta ja vierailun aikana tapahtuneista mielenosoituksista. Tutkimus analysoi erityisesti poliittisesti sitoutuneiden sanomalehtien (Uusi Suomi ja Kansan Uutiset) polarisoitunutta raportointia aiheesta. Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää, miten poliittisesti sitoutuneet ja poliittiselta maailmankatsomukseltaan vastakohtaiset sanomalehdet raportoivat vierailusta ja miten valtiovierailun aikana tapahtuneet mielenosoitukset vaikuttivat sanomalehdissä käytävään keskusteluun. Shaahin valtiovierailun yhteydessä järjestetyt mielenosoitukset muistetaan yhtenä merkittävimpänä tapahtumasarjana suomalaisten mielenosoitusten historiassa, mutta näitä tapahtumia ei juuri ole analysoitu lehdistön näkökulmasta. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena onkin avata tätä lukua suomalaisten mielenosoitusten historiassa. Tutkimuksen toissijaisena tavoitteena on kartoittaa syvemmin shaahin valtiovierailuun johtanutta prosessia sekä mielenosoittajien että viranomaisten valmistautumista valtiovierailuun. Lähdemateriaali koostuu sanomalehtiaineistosta kesä-heinäkuulta 1970 sekä viranomaislähteistä pääasiassa vuosilta 1969-1970. Viranomaismateriaalista murto-osa on 1960-luvun puolelta. Kansan Uutisten ja Uuden Suomen lisäksi tutkimuksessa käytetään lähteinä muita sanomalehtiä (mm. Helsingin Sanomat ja Suomen Sosiaalidemokraatti) sekä ns. ”naistenlehtiä” (Eeva ja Jaana). Viranomaislähteinä tutkimuksessa käytetään Kansallisarkistossa säilytettäviä valtiovierailuun liittyviä Presidentin kanslian materiaaleja sekä Suojelupoliisin arkiston materiaaleja. Sanomalehdet ja viranomaismateriaali muodostavat laajan lähdepohjan, jonka ansiosta aihealuetta käsitellään tutkimuksessa monipuolisesti. Tutkimuksessa nostetaan esille neljä teemaa, joiden puitteissa suurin osa käydystä sanomalehtikirjoittelusta käytiin. Teemat ovat shaahin ja Iranin taustojen avaaminen sekä pohdinta eli miksi valtiovierailu järjestettiin; mielenosoittajien ja ympäröivän yhteiskunnan erojen käsittely ”sukupolvien välisen kuilun” konseptin kautta; mielenosoitusten väkivaltaisuuksien analysointi ja syyllisten tahojen etsintä; suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden käsittely uhkakuvien (poliisivaltio vs. anarkia) kautta. Tutkimuksessa havaitaan myös, että sanomalehtien valtiovierailua ja mielenosoituksia koskeva kirjoittelu on jaettavissa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa lehdet keskittyvät Iranin historiaan ja ajankohtaisiin asioihin, ne avaavat shaahin ja shaahittaren taustoja sekä pohtivat, miksi valtiovierailu on järjestetty. Ajallisesti ensimmäinen vaihe kestää ensimmäisen vierailupäivän iltaan asti, jolloin ensimmäisen varsinaisen mielenosoituksen myötä mielenosoituksen nousevat erityisesti vasemmistolehtien agendalle. Kolmanteen vaiheeseen kirjoittelussa siirrytään kolmantena vierailupäivänä, kun keskustelu siirtyy voimakkaasti Erkki Tuomiojan pidätyksen myötä käsittelemään shaahin sijasta suomalaisen poliisin oikeuksia ja vastuita. Tutkimus osoittaa, että shaahin vierailua ja siihen liittyneitä mielenosoituksia käsittelevä lehtikirjoittelu on osa vuosikausia jatkunutta polarisoitunutta debattia ja yhteiskunnallista kehityskaarta.
  • Laxenius, Loviisa (2016)
    Tutkielma käsittelee ei-lausemuotoisia lausumia institutionaalisissa asiakas-myyjä -keskusteluissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia ei-lausemuotoisia lausumia näissä keskusteluissa esiintyy. Aineisto koostuu 69 keskustelusta, jotka on nauhoitettu suomenruotsalaisen tiedotus- ja kulttuurikeskuksen, Luckanin, kassalla. Aineisto on luovutettu tutkielman tekijälle tutkimuskäyttöön. Lähtökohtana on sekä lausumien kieliopillinen muoto että niiden funktio kulloisessakin keskustelussa. Tutkielman metodina ja teoriataustana on keskustelunanalyysi. Keskustelunanalyysi pohjautuu vahvasti autenttisen ja empiirisen aineiston käyttöön ja sen analysoimiseen. Keskustelunanalyyttiseen teoriaan kuuluu keskeisinä periaatteina keskustelun jäsentyneisyys monella eri tasolla. Analyysi keskittyy lausumien analysoimiseen niiden funktion mukaan. Analyysissa luokitellaan lausumia sen mukaan mikä on niiden sekventiaalinen positio siinä kontekstissa jossa ne esiintyvät, sekä mikä on niiden funktio siinä sekvensissä ja koko keskustelussa. Lausumat jaotellaan pääasiallisesti aloite- ja vastauslausumiin, joita taas luokitellaan tarkempiin kategorioihin sen mukaan mikä on niiden funktio näissä institutionaalisissa keskusteluissa. Jaottelu aloite- ja vastauslausumiin perustuu Linellin ja Gustavssonin (1987) kehittämälle mallille. Lähtökohta tälle mallille tulee keskustelunanalyysista, jossa olennainen perusyksikkö on vieruspari, sen etu- ja takajäsen esim. kysymys-vastaus. Analyysin perusteella voidaan todeta, että ei-lausemuotoisia lausumia esiintyy verrattain paljon materiaalissa, ja niillä on useita eri funktioita, mikä antaa niistä hyvin monipuolisen kuvan. Monet lausumien funktioista ovat kuitenkin erityisen kontekstisidonnaisia, ja selittyvät osittain keskustelujen luonteen perusteella. Analyysi vahvistaa Linellin ja Gustavssonin näkemyksen siitä, että aloite- ja vastauslausumat tulee nähdä abstrakteina lausumien ominaisuuksina, eikä konkreettisina lausumina. Yksi havainnollistava esimerkki tästä on nk. vastakysymykset (responsiva frågor), jotka esiintyvät sekvenssin toisessa positiossa vastauksen paikalla, mutta jotka muodoltaan ovat kysymyksiä ja näin ollen vaativat edelleen vastauksen, jotta interaktion tavoite mahdollistuu. Analyysin tulokseksi voidaan lukea myös se, että monet itsenäisistä lausekkeista esiintyvät myös vuoronjatkoina tai -täydennyksinä, eikä ole läheskään aina täysin selvää, mitkä lausumista voidaan tulkita itsenäisiksi ja omiksi vuoroiksi, ja mitkä taas ovat enemmänkin vuoronlisäyksiä, ja näin ollen alistettuja vuoroja. Monet tapauksista ovat selviä, mutta eivät läheskään kaikki. Analyysissa yhdeksi mielenkiintoiseksi ilmiöksi nousivat erilaiset toistavat lausumat. Näitä toistoja esiintyy monessa eri positiossa ja niillä on monia eri funktioita. Yksi mielenkiintoinen funktio on vahvistava/varmentava toisto, jolla epäilemättä on tärkeä rooli juuri institutionaalisissa keskusteluissa.