Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Sundwall, Heidi (2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää minkälaisia tulkintoja Yasser Arafatista on muodostunut elämäkertakirjallisuuden parissa. Yasser Arafatilla oli merkittävä, mutta ristiriitainen rooli palestiinalaisten historiassa ja itsenäisyyspyrkimyksissä. Arafat toi palestiinalaisten asian esille maailmanpolitiikkaan ja piti sen siellä neljänkymmenen vuoden ajan. Arafat ei jättänyt jälkeensä kirjallista jäämistöä mutta hänen merkityksensä ikään kuin palestiinalaisten virallisina kasvoina, oli suuri. Arafatin henkilökuvasta, tavoitteista ja poliittisista intresseistä väiteltiin tutkijoiden ja median edustajien keskuudessa miltei koko hänen elämänsä ajan. Debatti jatkui vielä Arafatin kuoleman jälkeenkin. Tämän tutkimuksen lähdeaineiston, Arafatin elämäkertojen, kirjoittajat ovat olleet luomassa Arafatista syntyneitä tulkintoja. Historian poliittisen käytön yksi muodoista ovat historiaa koskevat julkaisut, kuten elämäkerrat. Yasser Arafatin elämäkertoja ovat kirjoittaneet länsimaiset, palestiinalaiset ja israelilaiset kirjoittajat. Tutkimusaineiston teoksia on käytetty muun muassa lähteinä kansainvälisessä mediassa, huolimatta siitä, että niiden tulkinnat Arafatista ovat hyvin ristiriitaisia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli luokitella elämäkerrat vertailevan tutkimuksen avulla ja muodostaa kokonaiskuva Arafatista syntyneistä tulkinnoista. Elämäkerrat on julkaistu vuosien 1974–2009 välillä. Tutkimus on vertaileva tutkimus. Vertailun avulla on luokiteltu elämäkerroista muodostuneet Arafat tulkinnat. Aineistona tutkimuksessa on yhdeksän elämäkertaa ja elämäkertoihin rinnastuvaa tutkimusta. Tässä tutkimuksessa ja aineiston luokittelussa on käytetty soveltaen Michael Kerenin biografiatypologian mallia. Kerenin mallissa tutkimusaineisto on jaettu orientaation ja fokuksen mukaan jakautuviin osa-alueisiin. Tutkimusaineistosta nousi esiin neljä eri tulkintaa Yasser Arafatista. Tutkimusaineiston tulokset jakautuvat länsimaisten elämäkerran kirjoittajien ja israelilaisten sekä palestiinalaisten kannattajien ja vastustajien mukaan. Länsimaisten kirjoittajien tulkinta Yasser Arafatista on terroristi, josta tuli valtiomies. Israelilaistaustaisten kirjoittajien tulkinta Arafatista on valehtelija ja diktaattori. Kolmannen kokonaisuuden muodostavat Arafatin kannattajien kirjoittamat elämäkerrat. Niiden mukaan Arafat oli rauhantekijä ja suuri valtiomies. Aineistosta noussut neljäs ja viimeinen tulkinta nostaa esiin palestiinalaisten keskuudessa vallinneen eripuran. Tulkinnan mukaan Arafat oli suuri valtiomies tai väkivaltainen diktaattori. Tutkimusaineistosta nousi myös esiin yhteneväinen tulkinta liittyen korruptioon. Mielenkiintoista on se, että samat syytökset nousevat esiin Yasser Arafatia vastustaneiden palestiinalaisten ja israelilaisten elämäkerroista. Argumentit korruptiosta tukevat toisiaan. Korruptiosyytöksiä tutkimalla on mahdollista jatkossa analysoida historian poliittista käyttöä myös elämäkertakirjallisuuden parissa. Aineistostani nousevat tulkinnat ja niiden keskeisimmät argumentit yhdistämällä, tutkimusaineistosta muodostuu ikään kuin kahdet ”kasvot” Yasser Arafatille. Kasvot ovat joko Palestiinan kansan isän- kasvot tai armottoman diktaattorin kasvot.
  • Karttunen, Eleonoora (2018)
    Latinalaisen Amerikan tutkimukseen suuntautuva alue-ja kulttuurin tutkimuksen Pro gradu -tutkielma käsittelee vastarintaa alkuperäiskansojen alueen läpi kulkevaksi suunnitellun valtatiehankkeen yhteydessä Boliviassa, ns. Tipnis-tapauksessa (Territorio Indígena y Parque Nacional Isiboro-Secúre). Tutkielmassa kysytään millaisia toiminnan ja autonomian mahdollisuuksia Tipniksen yhteisöillä ja näitä tukevilla liikkeillä on käsitellyllä ajanjaksolla Evo Moralesin Boliviassa. Millaisia tavoitteita liike asettaa, minkälaisia strategioita se käyttää ja minkälaisia kokemuksia toimijoilla on ”uudesta plurinationaalisesta valtiosta” yhteiskunnallisena rakenteena vastarinnan näkökulmasta? Työ on monipaikkainen etnografia, johon on haettu aineistoa kahden kuukauden ajan Boliviassa Tipnis-alueella, Trinidadissa, La Pazissa ja Cochabambassa. Aineisto muodostuu kolmestatoista haastatteluista, aihepiiriä käsittelevien tapahtumien havainnoimisesta sekä valtamedian ja sosiaalisen median tuottamasta ainestosta. Työ määritellään aktivistitutkimukseksi, eli se on avoimesti kantaaottavaa. Teoreettinen kehys liikkuu valtaa purkavien anarkistisen ja dekoloniaalisen teorian kohtauspisteissä. Anarkismista juontavaa yhteiskuntaekologiaa ja ei-eurooppalaisia epistemologiota yhdistää holismi, jossa ihmisen toiminta nähdään osana kokonaisvaltaista hiearakiatonta ekologiaa. Molemmista lähtökohdista modernit valtarakennelmat kuten kapitalismi ja kansallisvaltio voidaan nähdä koloniaalista valtaa ylläpitävinä ilmiöinä. Haastettelujen perusteella tien rakentaminen nähdään autonomian loukkaukseksi. Vastustajat näkevät tien uhkaavan paikallisia kulttuureja sekä perinteisiä talouden muotoja sekä alueen ekologiaa. Myös ilmastonmuutos nähdään syynä estää metsäkatoa, jota tien rakentamisen on nähty edistävän. Kansanliikkeestä syntynyt hallinto pyrkii delegitimoimaan tien vastustusta yhdistämällä liike imperialismiin ja oikeistoon. Konsensusta kansalaisyhteiskunnan ylläpidetään haltuunottamalla kriittisiä järjestöjä. Toisaalta liikkeellä on tässä kontekstissa myös uudenlaista valtaa, sillä konflikti kansalaisyhteiskunnan kanssa vie hallitukselta kannatuspohjaa. Myös oikeiston epäsuoratuki tuki esimerkiksi mediassa on liikkeelle vahvuus, vaikka se ei itse haluakaan oikeiston kanssa liittoutua. Laajasta tuesta huolimatta, liikkeen määräysvalta pyritään pitämään alueen yhteisöillä. Moninaiset liittolaiset ja vaikutteet tuottavat liikkeelle laajan toimintakeinojen ja argumenttien kirjon. Suoran demokratian ihanne ja siihen kietoutuva suora toiminta luovat yhteyden urbaanien radikaalien ryhmien ja amazonialaisten yhteisöjen välille. Institutionaalisemmat liittolaiset legitimoivat liikettä ja tuovat sille kansainvälistä näkyvyyttä.
  • Palander, Salla (2021)
    Tutkielma tarkastelee ydinenergiahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä. Tavoitteena on selvittää eri sidosryhmien näkemyksiä menettelyn tavoitteista ja toimeenpanosta. Ydinenergian suosio on ollut kasvussa viime vuosina ilmastonmuutokseen liittyvän huolen ja huoltovarmuuden takia, mutta aihe jakaa edelleen mielipiteitä. Aiheen poliittisuuden takia tutkielman laajana metodologisena viitekehyksenä toimii monitahoarviointi. Monitahoarviointi on arviointitutkimuksen lähestymistapa, jonka lähtökohtana on ajatus siitä, että eri sidosryhmät arvioivat politiikkatoimen tai organisaation vaikuttavuutta eri kriteerien perusteella. Tutkielmassa eritellään aiemman kirjallisuuden perusteella neljä eri menettelyn tavoitetta eli arvioinnin osa-aluetta. Tavoitteiden kohdalla käsitellään sekä niiden sisäistä monitulkintaisuutta että niiden keskinäisiä painoarvoja. Arvioinnin osa-alueet ovat varovaisuusperiaatteen toteutuminen, osallistuminen, tehokkuus sekä riippumattomuus. Toimeenpanon kannalta varovaisuusperiaatteen tulkinta ohjaa menettelyn sisällön laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. Osallistumisen toimeenpano vaikuttaa sisällön lisäksi menettelyn hyväksyttävyyteen. Tehokkuutta lähestytään erityisesti vaihtokauppana varovaisuusperiaatteen ja osallistumisen lisäämiselle. Tutkielman yhteydessä riippumattomuus liittyy työ- ja elinkeinoministeriön asemaan ydinenergiahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen yhteysviranomaisena. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä ydinenergia-alalla ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyiden kanssa työskennelleen asiantuntijan haastattelusta. Haastateltavat ovat työskennelleet viranomaistehtävissä, ydinenergia-alan yrityksissä, ympäristöjärjestöissä, kuntapolitiikassa ja tutkimuksen parissa. Haastatteluita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Suurin osa haastateltavista oli tyytyväisiä nykyisen menettelyn laatuun ja työ- ja elinkeinoministeriön toimintatapoihin. Eri sidosryhmien väliltä löytyi kuitenkin eroja varovaisuusperiaatteen, osallistumisen laajuuden ja tehokkuuden painottamisessa, minkä lisäksi näkökulmat toimeenpanon onnistumisesta vaihtelivat. Myös suhtautuminen työ- ja elinkeinoministeriön riippumattomuuteen vaihteli haastateltavien välillä organisaatiotaustan mukaisesti. Kriittisimpiä menettelyn nykyistä toimeenpanoa kohtaan olivat ympäristöjärjestöjen edustajat, jotka kannattivat menettelyn laajentamista ja osallistumismahdollisuuksien syventämistä sekä pitivät työ- ja elinkeinoministeriön roolia epäsopivana. Tämä heijastaa aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa erityisesti ydinenergiaa vastustavat tahot kokevat menettelyt liian keveinä ja epäoikeudenmukaisina. Menettelyn laajuuden hallinta ja tuotetun materiaalin luettavuus nostettiin kuitenkin ongelmaksi lähes kaikkien haastateltujen toimesta. Tulokset vahvistavat osittain myös aiemmassa tutkimuksessa havaitun ristiriidan varovaisuusperiaatteen toteuttamisen ja tehokkuuden välillä.
  • Lähteenmäki, Leena Elisa (2006)
    Työ kertoo ydinteknologian ympäristövaikutusten arvioinnista Suomessa aikana, jolloin ydinkokeista peräisin oleva laskeuma oli suurimmillaan ja jolloin Suomessa aloitettiin suunnittelut atomienergian rauhanomaisen käytön toteuttamiseksi. Aihetta lähestytään atomienergian suunnitteluun, säteilysuojaukseen ja vesiensuojeluun valtuuttettujen asiantuntijoiden näkökantojen kautta sekä julkaistujen uutisten myötä.
  • Antila, Johanna (2013)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on pureutua ydinaseiden hallussapidon valikoivalle oikeudelle perustuvan ydinsulkuregiimin kiistanalaiseen asemaan globaalin turvallisuuden takaajana. Ydinaseaikakaudella globaalin rauhan ja turvallisuuden katsotaan ensisijaisesti nojaavan vaikutusvaltaiseen ydinsulkuregiimiin. Ydinsulkuregiimi perustuu vuonna 1968 solmittuun kansainväliseen ydinsulkusopimukseen, jonka tehtävänä on estää ydinaseiden leviäminen sopimuksen määrittävien virallisten ydinasevaltioiden ulkopuolelle ja täten pienentää mahdollisuutta ydinaseiden käyttöön. Ydinsulkusopimus heijastelee ydinaseiden rajoittamisen ja kontrolloinnin koulukunnan periaatteita sekä institutionaalisen peloteteorian ajatuksia, joiden mukaan ydinaseiden käyttö voidaan tehokkaimmin estää ylläpitämällä maailman ydinasetasapainoa valtioiden sisäisen demokraattisen kontrollin ja kansainvälisten regiimien ja sopimusten keinoin. Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että ydinsulkuregiimi sisältää sisäsyntyisen ristiriidan, sillä ydinsulkusopimus perustuu ydinaseiden hallussapidon valikoivalle oikeuttamiselle ja jakaa täten oikeuksia ja velvollisuuksia epätasaisesti ydinaseettomien valtioiden enemmistön ja viiden virallisen ydinasevallan kesken. Tutkielmassa todetaankin ydinsulkuregiimin olevan John Rawlsin määritelmän mukaisesti jo lähtökohtaisesti epäoikeudenmukainen. Lisäksi tutkielmassa argumentoidaan ydinsulkuregiimin ongelmallisuuden näkyvän käytännössä täydellistä ydinaseriisuntaa puoltavien ydinaseettomien osapuolten ja ydinaseiden leviämisen estämistä ja kontrollointia kannattavien ydinasevaltojen vastakkaisuutena. Tämän pro gradu -tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on arvioida ydinsulkuregiimin kykyä ylläpitää globaalia turvallisuutta regiimin sisäisten ongelmien eli epäoikeudenmukaisen rakenteen ja normatiivisten ristiriitojen säilyessä sekä ulkoisten muutosvaatimusten kasvaessa ydinteknologian kehittymisen ja kylmän sodan jälkeisen globaalin turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumisen myötä. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota usein vaiennettuihin teemoihin ydinsulkuregiimin epäoikeudenmukaisuudesta ja epädemokraattisuudesta ja näiden vaikutukseen vallitsevan ydinasejärjestyksen kestävyydelle. Tutkielman toisena tavoitteena on pyrkiä löytämään ratkaisuja nykyisen ydinasejärjestyksen ongelmille ja pohtia mahdollisuuksia oikeudenmukaisemman ja kestävämmän globaalin turvallisuusjärjestyksen aikaansaamiseksi. Tutkielman lähestymistapa globaalin turvallisuuspolitiikan ja ydinsulkuregiimin problematiikan analysointiin on ennen kaikkea konstruktivistinen. Perustavanlaatuisena lähtökohtana on oletus globaalin turvallisuuden kulttuurisesta ja institutionaalisesta luonteesta, jossa normeilla on merkittävä osansa. Tutkimuskysymysten perimmäisenä tausta-ajatuksena on myös konstruktivistiselle lähestymistavalle olennainen kiinnostus itsestään selvinä pidettyjen rakenteiden ja käytäntöjen kyseenalaistamiseen ja vaihtoehtoisten sosiaalisten todellisuuksien luomiseen. Tutkielman näkökulma on siis tietyltä osin myös normatiivinen, sillä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan vallitsevan ydinasejärjestyksen lisäksi sitä, millainen globaalin ydinasejärjestyksen tulisi olla. Tutkielman tarkoituksena on täten pyrkiä laajentamaan ydinaseproblematiikkaan keskittyneen teoreettisen keskustelun näkökulmaa. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä todetaan ydinsulkuregiimin menettäneen jo suurelta osin sisäisen yhtenäisyytensä ja uskottavuutensa globaalin turvallisuusjärjestyksen kulmakivenä. Ydinsulkuregiimin ongelmien osoitetaan olevan merkkejä Jürgen Habermasin määritelmän mukaisista tehottomuusongelmina ilmenevästä rationaalisuuskriisistä ja erityisesti regiimin keskeisten normien kyseenalaistamisena ja sosiaalisen kannatuksen murenemisena näkyvästä legitimiteettikriisistä. Jotta koko globaalin turvallisuusjärjestyksen totaaliselta kriisiltä eli ydinsulkuregiimin normatiivisen perustan totaaliselta heikentymiseltä ja uskottavuuden täydelliseltä murenemiselta vältyttäisiin, on Habermasin kriisin ratkaisuehdotuksen mukaisesti välttämätöntä keskittyä ydinsulkuregiimin keskeisen normatiivisen perustan uudistamiseen ja ydinaseriisuntanormin aktiiviseen vahvistamiseen. Tutkielmassa arvioidaan tähän Habermasin kriisin ratkaisuehdotukseen, Rawlsin oikeudenmukaisuuden kriteereihin ja rauhanomaisen muutoksen näkökulmaan tukeutuen mahdollisia vaihtoehtoja globaalin turvallisuusjärjestyksen uskottavuuden elvyttämiselle ja nykyisen ydinasejärjestyksen ongelmien ylittämiselle. Tämän analyysin tuloksena argumentoidaan pitkäjänteisen normatiivisen muutosprosessin, ydinaseiden hallussapidon kieltävän normin kehittämisen ja täydellisen ydinaseriisunnan kautta tapahtuvan ydinaseista vapaan maailman tavoittelun olevan lähitulevaisuudessa ajateltavissa olevien rauhanomaisten muutosmahdollisuuksien joukosta paras mahdollinen tie oikeudenmukaisemman ja kestävämmän globaalin turvallisuuden takaamiseksi. Jotta näin merkittävä globaalin turvallisuusjärjestyksen muutosprosessi olisi myös kestävä, vaatisi se käytännössä uuden kokonaisvaltaisen ydinaseiden hallussapidon kieltävän sopimuksen muodostamista.
  • Vaalasranta, Liisa (2020)
    Goals: It has been suggested that evolutionarily evolved cognitive biases may predispose human minds toward supernatural belief. However, not all people claim to believe in supernatural, and according to dual process theories of cognition this can be explained by individual differences in general thinking styles. The aim of this study was to integrate the theoretical approaches of cognitive biases and general thinking styles to explain paranormal and religious belief. Specifically, the aim was to examine whether differences in intuitive and analytical thinking styles mediate the relationship of two cognitive biases, ontological confusions and promiscuous teleological thinking, to paranormal and religious belief. Methods: The data included Finnish respondents (N = 2479) to an online survey that consisted of performance and self-report measures concerning ontological confusions, promiscuous teleological thinking, intuitive and analytical thinking styles and paranormal and religious beliefs. A structural equation model was conducted to examine the mediation pathways. Results: Ontological confusions and intuitive thinking style were the primary predictors of supernatural belief. Promiscuous teleological thinking was weakly related to supernatural belief. General thinking styles partly mediated the relation between cognitive biases and supernatural belief, and the mechanisms were somewhat different depending on the belief type. Ontological confusions predicted primarily paranormal belief but were only weakly connected to religious belief. Only intuitive thinking style mediated the connections to paranormal belief, whereas both intuitive and actively open-minded thinking styles mediated the connections to religious belief. Conclusions: The results show that ontological confusions and intuitive thinking style are important cognitive factors in understanding supernatural belief. Analytical thinking may, however, have a lesser role in understanding supernatural belief and it may be mainly related to scepticism towards religious belief. The results suggest that paranormal beliefs may be more directly related to underlying supernatural intuitions, whereas other factors such as social and cultural factors, may be more important in understanding religious belief.
  • Mattinen, Miika (2016)
    Ohutkalvojen mikrorakenne, joka käsittää esimerkiksi raekoon, tekstuurin ja jännitykset, vaikuttaa ohutkalvojen ominaisuuksiin ja edelleen kalvojen toimivuuteen erilaisissa sovelluksissa. Mikrorakenteen kehityksen ymmärtäminen on siten välttämätöntä kalvojen ominaisuuksien muokkaamiseksi eri sovellusten tarpeisiin. Ohutkalvojen mikrorakenteen kehitys alkaa ydintymisestä eli ensimmäisten kalvomateriaalin ydinten muodostumisesta substraatille. Ydintymisen jälkeen mikrorakenne kehittyy edelleen ydinten kasvu-, yhteensulautumis-, ja kalvon paksuuntumisvaiheiden aikana. Useissa sovelluksissa käytettävien ohutkalvojen paksuudet ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet samalla, kun vaatimukset kalvojen luotettavuutta ja ominaisuuksia kohtaan ovat kasvaneet. Tämän vuoksi erityisesti ydintymisvaiheen tutkiminen, ymmärtäminen ja muokkaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Kirjallisuusosiossa tarkastellaan mikrorakenteen kehittymisen yleispiirteitä sekä erityisesti ydintymistä ja mikrorakenteen kehitystä atomikerroskasvatuksessa (ALD). ALD-kalvojen ydintymisen ja erilaisten ydintymismallien lisäksi käsitellään aluksi amorfisena kasvavien ALD-kalvojen kiteytymistä kasvatuksen aikana sekä monikiteisten ALD-kalvojen mikrorakenteen kehittymistä paksuuntumisvaiheessa. Yleisluontoisempien havaintojen lisäksi mikrorakenteen kehitystä tarkastellaan yksityiskohtaisesti oksidien (erityisesti alumiinioksidi ja ryhmän 4 oksidit), platinametallien (Ru, Pt, Ir ja Pd) sekä kalkogenidien (erityisesti sinkkisulfidi) osalta ydintymisvaiheeseen keskittyen. Kokeellisessa osiossa tutkittiin Ir- ja IrO2-kalvojen atomikerroskasvatusta. ALD-platinametallikalvojen ydintymisvaihe ymmärretään lukuisista tutkimuksista huolimatta huonosti. Iridium on jäänyt sen hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta enemmän tutkittujen platinan ja ruteenin varjoon sekä kalvojen ominaisuuksia että ydintymistä tutkittaessa. Tämän tutkielman kokeellinen osa on jaettu neljään osaan, joissa tarkastellaan iridiumin ja iridiumoksidin (IrO2) kasvatusta Ir(acac)3 (acac = asetyyliasetonaatti) -lähtöaineesta. Aiemmin tutkittujen Ir(acac)3+ilma-, Ir(acac)3+O2- ja Ir(acac)3+O3+H2-prosessien lisäksi iridiumia kasvatettiin uudella Ir(acac)3+O2+H2-prosessilla, jossa pinnalle adsorboitunut happi poistettiin vedyllä. Iridiumoksidia kasvatettiin aiemmin tutkitulla Ir(acac)3+O3-prosessilla. Ensimmäisessä osassa vertailtiin Ir- ja IrO2-prosessien ydintymisvaihetta. Ydintymisen havaittiin olevan nopeinta uudessa Ir(acac)3+O2+H2-prosessissa ja hitainta otsoniprosesseissa. Toisessa osassa uutta O2+H2-prosessia verrattiin eniten käytettyyn O2-prosessiin 200–350 °C lämpötila-alueella. Hapen poistaminen vaikutti selvästi kalvojen kasvunopeuteen, morfologiaan, karkeuteen, resistiivisyyteen, raekokoon ja tekstuuriin. Kolmannessa osassa tutkittiin Ir- ja IrO2-prosessien konformaalisuutta VTT:n kehittämien testinäytteiden avulla. O3+H2-prosessin konformaalisuus osoittautui tutkituista prosesseista selvästi parhaaksi. Tämän konformaalisuus oli erinomainen myös aiemmin kirjallisuudessa tutkittuihin ALD-platinametalliprosesseihin verrattuna. Viimeisessä luvussa tutkittiin otsonin mahdollista iridiumkalvoja etsaavaa vaikutusta. Etsautumista vaikutti tapahtuvan käytettäessä otsonia reaktanttina tai altistamalla kalvo otsonille jokaisen iridiumia kasvattavan ALD-syklin jälkeen. Aiemmin kasvatettujen iridiumkalvojen etsaaminen otsonilla ei kuitenkaan onnistunut.
  • Sillantie, Lauri (2012)
    Almost one third of the electrical power manufactured in Finland is made with nuclear power. Running nuclear power plant generates always some radioactive emissions that should be monitored in the vicinities of power plants. This Master's Thesis' aims were to compare Finnish nuclear power plants', Loviisa and Olkiluoto, radiation surveillance programmes with other European programmes and find suggests considering the collected species, frequencies and sample network. Species and sample frequencies in current sampling programmes were evaluated also by the surveillance programmes data collected and analysed between years 2005 and 2010. In this Thesis was also reported could current surveillance programmes species be used as sample species with the new nuclear power plant nuclear monitoring at Pyhäjoki. Also community and ecosystem radiation protection were considered. Swiss, Swedish, German and French radiation surveillance programmes were examined for this work. New sample species were searched from these programmes and also from other sources. The suitability of the suggested species were considered mainly by literature. Species composition at Pyhäjoki was examined from literature. Finnish surveillance programmes are extensive and diverse comparing to programmes in the other countries. Improvement proposals to the sample species and frequencies were nonetheless found. Adequate new species would be at least earthworms, flounder and groundwater. Improvements to the sample frequencies were also suggested and at least mushroom and sediment sampling should be more frequent. Species composition at Pyhäjoki diverse slightly from the species found at Loviisa and Olkiluoto. Based on the literature at least bladder wrack and possibly Common mussel and Baltic tellin are absent from Pyhäjoki. Southern Finland surveillance programmes can still be used as a base for the Pyhäjoki surveillance program and species that are absence just has to be replaced with some similar abundant species. Using the best available knowledge and data collected between years 2005 and 2010 the local population is not exposed to significant amount of nuclear power plant origin radiation. Suggested changes to sample species and sample frequencies would make radiation surveillance programmes even more adequate for monitoring discharges from nuclear power plants. This Master's Thesis will give basic knowledge of the new sample species that would suite to Finnish nuclear power plant radiation surveillance programmes. New species selected from literature should be analysed for radionuclide concentrations before species are added to the sampling programmes. Species composition and quantities at Pyhäjoki should be examined before the final sampling programme is made.
  • Kaipiainen, Maria (2015)
    Yksi Loviisan ydinvoimalassa käytetyistä dekontaminointimenetelmistä on CORD-menetelmä. Dekontaminoinnin seurauksena syntyy jäteliuosta, jota käsitellään haihdutus- ja ioninvaihtomenetelmiä käyttäen. Käsittelyn jälkeen jäteliuoksen suolapitoisuus on korkea ja sen sisälttämien radioaktiivisten nuklidien, esimerkiksi 60Co:n, 63Ni:n, 54Mn:n ja 55Fe:n, erotusta varten tarvitaan tehokkaita puhdistusmenetelmiä. Nikkeli on yksi pitkäikäisistä radionuklideista, jotka ylläpitävät jätteiden korkeaa aktiivisuustasoa satoja vuosia jätteen syntyhetkestä lähtien. Nikkelin poisto jäteliuoksesta voisi pienentää huomattavasti loppusijoitettavan jätteen määrää. Tästä syystä nikkelin erotus on mielenkiintoinen tutkimusaihe. Fotokatalyysi on yksi mahdollisista menetelmistä, jota voidaan hyödyntää ydinjätteiden käsittelyssä. Fotokatalyysi on prosessi, jossa katalyytin ja ultraviolettisäteilyn avulla hajotetaan liuoksen sisältämät orgaaniset aineet yksinkertaisiksi ja haitattomiksi yhdisteiksi. Prosessissa käytetty katalyytti, useimmiten titaanidioksidi (TiO2), absorboi ultraviolettisäteilyä ja muodostaa hydroksyyli-radikaaleja, jotka ovat voimakkaita hapettimia. Orgaaniset aineet hajotetaan radikaalien avulla ja lopuksi nuklidit erotetaan ioninvaihdolla. Tämän pro gradu -työn tavoitteena oli kehittää nikkelin tehokas erotusmenetelmä Loviisan ydinvoimalan haihdutinjäteliuoksesta. Työn tarkoituksena oli testata erilaisia sorbentti-materiaaleja ja löytää niistä selektiivisin ioninvaihdin nikkelille. Työssä keskityttiin tinaoksidipohjaisiin materiaaleihin ja tutkittiin niiden sorptio- sekä fotokatalyyttiset ominaisuudet natriumnitraattiliuoksessa ja Loviisan haihdutinjäteliuoksen simulanttiliuoksessa. Puhtaan tinaoksidin ja fotokatalyyttisen hapetuksen yhdistelmällä saavutettiin lähes 100 %:nen nikkelin erotus yksinkertaistetusta natriumnitraattiliuoksesta. Menetelmän tehokkuus laski, kun liuoksen koostumus vaihtui monimutkaisemmaksi. Työssä todettiin, että tutkittu puhdas tinaoksidi on tehokkaampi sorbentti kuin kaupallinen Degussa-titaanioksidi yksinkertaisessa natrium-nitraattiliuoksessa. Tutkitun tinaoksidimateriaalin kolloidista liukenemista todettiin pH:n ollessa yli 8, mikä rajoittaa materiaalin käyttöä. Koeliuoksen pH vaikutti myös fotokatalyysiprosessin tehokkuuteen. Emäksisessä pH:ssa tinaoksidien fotokatalyyttinen tehokkuus nikkelin erotuksessa oli korkeampi kuin neutraalissa pH:ssa simulanttiliuoksessa. Lisäksi työssä todettiin, että oksalaatin läsnäolo koeliuoksessa häiritsi nikkelin sorptiota sorbentin pinnalle natriumnitraattiliuoksessa, mutta ei simulanttiliuoksessa. Koeliuoksen oksalaattipitoisuuden nostaminen laski fotokatalyysin tehokkuutta. Nikkelin fotokatalyyttinen erotus oksalaattia sisältävässä liuoksessa vaati pitkää säteilytysaikaa, mikä ei ole suotavaa ydinvoimalan jäteliuosten käsittelyssä.
  • Vasara, Leena (2019)
    Suuri määrä ydinvoimaloita on tulossa lähivuosina ja -vuosikymmeninä käytöstäpoisto vaiheeseen. Valtavasta käytöstäpoisto- ja purkamistöistä syntyy tuhansia tonneja jätettä. Osa tästä jätteestä on metallijätettä, joka voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen dekontaminoinnin jälkeen. Kirjallisuusosassa tarkastellaan erilaisia dekontaminaatiomenetelmiä sekä dekontaminoimisessa syntyvän happaman sekundäärisen liuosjätteen käsittelyä ioninvaihtimilla. Pääpaino on primääripiirien kemialliseen dekontaminaatioon soveltuvissa menetelmissä. Näistä CORD (Chemical Oxidation Reduction Decontamination) on yksi käytetyimmistä maailmalla. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ioninvaihtomateriaaleja, jotka pystyisivät tehokkaasti ottamaan Co-60:a ja Ni-63:a CORD tyyppisistä dekontaminaatioliuoksista. Co-60 ja Ni-63 esiintyvät yleisesti primääripiirien korroosiokerroksissa. Co-60 usein määrittää käytössä olevan ydinvoimalan säteilytason ja Ni-63:stä tulee merkittävin säteilyn aiheuttaja 20 vuotta reaktorin sulkemisen jälkeen. Kokeellisessa osassa tutkittiin seitsemän epäorgaanisen ioninvaihtomateriaalin kykyä ottaa Co-60:a ja Ni-63:a CORD -tyyppisistä dekontaminaatioliuoksista. Tutkimuksissa selvitettiin materiaalien kemiallista kestävyyttä ravistelemalla ioninvaihtimia oksaali- ja permanganaattihapoissa kahden viikon ajan. Liuoksista mitattiin metallipitoisuus MP-AES:lla tai ICP-MS:llä. Lisäksi selvitettiin materiaalien ioninvaihtokyky nuklidien suhteen eri pH -arvoissa. Ioninvaihtokyvyn mittana käytettiin jakaantumiskerrointa. Näiden alkumittausten jälkeen jatkoon valittiin kolme materiaalia, joiden ioninvaihtokykyä testattiin happamissa oloissa oksaalihapossa ja kaliumpermanganaatissa. Lisäksi selvitettiin ioninvaihtimien tehoa, kun läsnä on myös kilpailevia ioneja (Fe, Cr, Ni /Co). Kd -arvot määritettiin mittaamalla Co-60 liuokset Wizardin gammalaskurilla ja Ni-63 liuokset Perkin Elmerin nestetuikelaitteella. Osa ioninvaihtimista ei toiminut juuri lainkaan happamissa oloissa eikä niiden tutkimista kannattanut jatkaa alkutestien jälkeen. Tutkimuksissa löytyi kolme hyvin tai kohtuullisesti happamissa oloissa toimivaa ioninvaihdinta: Sb2O5, CoTreat ja MnO2. Kd -arvot olivat pääasiassa parempia Co-60 kuin Ni-63 suhteen kaikissa testeissä. Sb2O5:lla saavutettiin pH:ssa 2 jopa Kd arvo 25 000 (Co-60) mutta arvo puolittui, kun mukana oli oksaalihappoa. Ni-63 suhteen Kd oli enää 100 – 1000 välillä oksaalihapossa. Mitatut tulokset vaihtelivat paljon eri kokeissa.
  • Majander, Sinikka (2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten primaareja interjektioita sisältävät repliikit on käännetty Frozen -elokuvan suomen- ja saksankielisissä dubbauksissa. Tutkielman tarkoituksena on laadullisesti tutkia, ovatko visuaalisen synkronian osa-alueet kuten huulisynkronia tai repliikkien sovittaminen suunliikkeiden keston mukaan vaikuttaneet interjektioiden käyttöön dubbausten käännösratkaisuissa. Interjektioiden määrien ja käännösratkaisujen perusteella tarkastellaan, onko jommassakummassa dubbauksessa käytetty primaareja interjektioita ja jotain käännösstrategiaa niiden suhteen erityisen paljon. Elokuvan alkuperäisestä englanninkielisestä versiosta ja suomen- ja saksankielisistä dubbauksista selvitettiin, kuinka paljon primaareja interjektioita oli käytetty elokuvan ensimmäisen 30 minuutin aikana. Dubbausten käännösrepliikit luokiteltiin interjektioiden suhteen tehtyjen käännösratkaisujen mukaan, jonka jälkeen ratkaisuja analysoitiin visuaalisen synkronian näkökulmasta. Analyysissa selvisi, että primaareja interjektioita oli käytetty englanninkielisessä versiossa ja suomen- ja saksankielisissä dubbauksissa lähes yhtä paljon. Suurin osa primaareja interjektioita sisältävistä englanninkielisistä repliikeistä oli käännetty niin, että myös käännösrepliikeistä löytyi interjektio. Joissain käännösrepliikeissä oli kuitenkin lisätty interjektio käännökseen tai jätetty se pois alkuperäisestä repliikistä poiketen. Dubbausten käännösrepliikeissä oli mahdollista havaita pyrkimys visuaaliseen synkroniaan. Tällä oli vaikutus myös primaarien interjektioiden käyttöön käännöksissä. Useat käännökset mukailivat sisällöltään ja rakenteiltaan alkuperäisiä englanninkielisiä repliikkejä, jolloin myös käännösrepliikkien kesto vastasi varsin tarkasti alkuperäisiä. Kun hahmojen huultenliikkeet näkyivät kuvassa selkeästi, oli käännösrepliikeissä usein käytetty äänteiltään huultenliikkeisiin sopivia sanoja. Käännösrepliikkien sovittaminen huultenliikkeisiin johti paikoitellen interjektion lisäämiseen tai poisjättöön.
  • Mäkelä, Anu (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)
    Viime vuosina Yersinia enterocolitican bioserotyypin 2/O:9 esiintyminen on lisääntynyt Euroopassa. Bioserotyyppi 4/O:3 on pitkään ollut yleisin ihmisten yersinioosia aiheuttava kanta, mutta myös bioserotyypin 2/O:9 on todettu olevan patogeeninen ihmisille. Bioserotyypin kantoja on eristetty sioista, lampaista ja naudoista, mutta ne eivät pääosin aiheuta tautia eläimillä. Suomessa tätä bioserotyyppiä on erittäin harvoin eristetty eläimistä. Y. enterocolitican tunnistus on pitkään tapahtunut pääosin bio- ja serotyypityksen avulla. Näiden menetelmien heikkous on kuitenkin herkkyys ympäristön vaikutuksille. Multilocus sequence typing (MLST) – menetelmän avulla bakteereita voidaan tunnistaa sekvensoimalla bakteerin ylläpitogeenejä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia eri lähteistä peräisin olevia Y. enterocolitica - kantoja MLST-menetelmällä, joka perustuu seitsemään ylläpitogeeniin (Hall ym. 2015), ja tämän avulla vertailla suomalaisten ja eurooppalaisten kantojen eroavaisuuksia. Lisäksi tavoitteena oli pystyttää toimiva seitsemään ylläpitogeeniin perustuva Yersinia MLST-menetelmä Elintarvikehygienian- ja ympäristöterveyden osastolle. Yhteensä tutkittiin 10 Y. enterocolitica –kantaa, joiden oletettiin alustavien bioserotyypitystulosten perusteella kuuluvan biotyppiin 2 ja serotyyppiin O:9. Suomalaiset kannat oli eristetty lampaiden (4/10), myyrän (1/10) ja ihmisen ulosteesta (1/10). Suomalaisia kantoja verrattiin Sveitsissä ja Saksassa eristettyihin kantoihin, jotka oli eristetty sian nielurisasta (1/10), villisian nielurisasta (1/10) ja ihmisen ulosteesta (2/10). Kantojen puhtaus varmistettiin veri- ja selektiivilevyllä, ja tyypitettiin kaupallisella testillä sekä bio- ja serotyypitysmenetelmillä. MLST-menetelmää varten tutkittavien kantojen DNA eristettiin kaupallisella menetelmällä ja lisäksi DNA:n laatu ja määrä optimoitiin. Kannoista monistettiin MLST-karakterisointia varten PCR:n avulla seitsemän ylläpitogeeniä (aarf, dfp, galR, glnS, hemA, rfaE ja speA). Ennen tutkimusta, PCR-ajo optimoitiin kaikille geeneille. Saadut PCR-tuoteet sekvensoitiin ja sekvenssejä vertailtiin Yersinia MLST-tietokantaan sekä aiempiin tutkittuihin sekvenssityyppeihin. Kaikkien suomalaisista lampaista eristettyjen kantojen MLST-sekvenssityypit muistuttivat toisiaan. Yksi ulkomaalaisista kannoista osoittautui tyypityksessä bioserotyypiksi 1A/O:5, joka näkyi myös poikkeavana MLST-sekvenssityyppinä. Suomalaisesta myyrästä eristetty kanta muistutti profiililtaan lampaista eristettyjen kantojen MLST-tyyppejä. Pääosin kaikki yhdeksän bioserotyypin 2/O:9 kantaa muistuttivat huomattavasti toisiaan. Eroavaisuudet olivat pääosin ihmisistä eristettyjen kantojen välillä. Myös MLST-profiilit vastasivat tietokannan O:9 -serotyypin kantoja. Seitsemästä tutkitusta geeneistä geenin rfaE osalta emme saaneet luotettavia tuloksia. Geenin galR kohdalla saimme laadukasta sekvenssiä vain yhteen suuntaan sekvensoidessa. Muiden geenien kohdalla MLSTmenetelmän pystyttäminen onnistui odotetusti. Suomesta eläimistä eristettyjen kantojen profiilit olivat hyvin samankaltaisia, viitaten niiden olevan läheistä alkuperää. Tämä on tärkeä tekijä selvitettäessä bioserotyypin leviämisreittejä Suomessa. Villieläinten on epäilty olevan bioserotyypin 2/O:9 reservuaari. Tutkimuksemme lampaiden, villisian ja myyrän samankaltaiset MLST-profiilit tukevat tätä hypoteesia edelleen. Tuloksia arvioitaessa tulee myös huomioida MLST-menetelmän mahdollinen heikko kyky erottaa geneettisesti läheisiä kantoja.
  • Seittenranta-Vekkeli, Sofia (2016)
    Patogeeninen Yersinia enterocolitica aiheuttaa yersinioosiksi kutsuttua suolistoinfektiota ja se voi aiheuttaa myös pitkäaikaisia jälkitauteja. Yersinia on kolmanneksi yleisin elintarvikevälitteinen bakteerizoonoosi Euroopassa kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen. Suomessa yersiniatartuntoja raportoidaan vuosittain 500–700 ja esiintyvyys on Euroopan tasolla väkilukuun suhteutetuna korkea. Tartunnat ovat yleensä yksittäisiä, epidemioita esiintyy harvoin. Y. enterocolitica on gramnegatiivinen fakultatiivisesti anaerobi kokkoidi sauvabakteeri. Se on psykrotrofinen eli kykenee lisääntymään myös jääkaappilämpötilassa. Yersinian tärkeimpänä tartuntalähteenä pidetään yleisesti raakaa tai huonosti kypsennettyä sianlihaa, johon se päätyy taudinaiheuttajamikrobia kantavista oireettomista sioista teurastusprosessin aikana. Jopa kahdella kolmasosalla sioista patogeeninen Y. enterocolitica -bakteeri on saatu eristettyä teurastamolla otetuista nielurisanäytteistä. Bakteeria on havaittu erittyvän sian ulosteeseen noin joka kymmenellä sialla vaihtelevasti riippuen ainakin sian kasvuvaiheesta. Pääosa sioista eristetyistä patogeenisistä Y. enterocolitica kannoista kuuluu Suomessa biotyyppiin 4 ja serotyyppiin O:3. Tutkimuksessa tutkittiin 38 eri tilalta yhteensä 394 sikaa, jotka jakautuivat 10 teuraskuljetukseen. Sioista kerättiin ulostenäytteet ennen kuljetusta tiloilla, välittömästi kuljetuksen jälkeen ja teurastamolla lepoajan jälkeen ennen teurastusta. Yhteensä kerättiin 1139 näytettä, joista 206 näytteestä eristettiin Y. enterocolitica 4/O:3 kanta. Kantojen genotyypit määritettiin MLVA (multiple-locus variable-number tandem-repeat analysis) menetelmällä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että eri tiloilta tulevien sikojen yersiniakannat eroavat toisistaan niiden MLVA-profiilien perusteella ja menetelmää on pidetty soveltuvana myös Yersinia enterocolitica epidemioiden tutkimiseen. Tutkimuksessa havaittiin muutoksia yksittäisten sikojen yersinian erityksessä. Kuljetuksen jälkeen havaittiin yersinian tilastollisesti merkitsevä korkeampi esiintyvyys sian ulosteessa verrattuna tiloilla ja teurastamolla lepoajan jälkeen otettuihin näytteisiin. Samoin kuljetuksen jälkeen havaittiin enemmän erilaisia MLVA-profiileiltaan eroavia yersinia-kantoja, joita ei tavattu tiloilla otetuissa näytteissä. Teurastamolla lepoajan jälkeen havaittiin muutoksia yksittäisten sikojen erittämissä yersiniakannoissa ja myös täysin uusia kantoja, joita ei havaittu tiloilla eikä kuljetuksen jälkeen otetuissa näytteissä. Kokonaisuudessaan havaittiin yhteensä 64 ainakin yhden toistojakson erolla yhdessä lokuksessa toisistaan eroavaa MLVA-profiilia. Joidenkin muutosten havaittiin liittyvän samassa kuljetuksissa olleisiin toisten tilojen sikoihin. Tulosten perusteella yersinian tarttumista teuraskuljetusten aikana toisten saman kuljetuksen tilojen sioista toisiin voidaan pitää mahdollisena. Tartunta voi olla myös peräisin esimerkiksi yersinialla saastuneesta ympäristöstä kuljetusautossa tai teurastamon navetassa. Tutkimuksessa ei havaittu merkitystä kuljetuksen pituudella yersinian erittymisessä ulosteeseen. Lepoajan pituuden vaikutuksessa yersinian esiintymiseen ilmeni tarve tarkemmalle tutkimukselle. Menetelmän osalta on esitetty, että MLVA-profiililtaan yhden kopioluvun ero yhdessä tai tai kahdessa lokuksessa voidaan tulkita kantojen olevan samaa alkuperää. Jatkotutkimuksen tarve paitsi menetelmän tulkintarajojen kehittämiseksi myös havaintojen vahvistamiseksi ja selittämiseksi nousi esille.
  • Timgren, Riikka (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)
    Yersinia enterocolitica on ympäristöön ja vesistöihin laajalle levinnyt bakteeri, joka pystyy aiheuttamaan tauteja sekä ihmisille että eläimille. Y. enterocolitica koostuu lukuisista eri bioserotyypeistä, joista vain osa on potentiaalisia patogeeneja. Bioserotyyppi 4/O:3 on lähes poikkeuksetta ainoa, jota on löydetty Pohjoismaista. Kaikilla patogeenisilla Y. enterocolitica -kannoilla on oltava virulenssiplasmidi aiheuttaakseen tautia. Ihmisen yersinioosin tärkeimmäksi tartuntalähteeksi on osoitettu huonosti kypsennetyt sianlihatuotteet. Y. enterocolitica on elintarvikehygieenisesti ongelmallinen bakteeri, sillä se pystyy lisääntymään jääkaappilämpötiloissa ja voi säilyä hengissä pakastetuissa elintarvikkeissa pitkiäkin aikoja. Y. enterocolitican lääkeaineherkkyyden tiedetään määräytyvän osaksi kahden kromosomaalivälitteisen -laktamaasin tuotannon mukaan. Vakavissa humaanipuolen yersinioositapauksissa käytetään lääkityksenä yleensä laajakirjoisia kefalosporiineja yhdessä aminoglykosidien kanssa tai fluorokinoloneja. Suomessa esiintyvien Y. enterocolitica kantojen antibioottiherkkyyttä ei ole kovin laajalti tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Y. enterocolitican bioserotyypin 4:O/3 genotyypiltään erilaisten kantojen (30 kpl) lääkeaineherkkyyttä agardiffuusio-menetelmällä 44 eri lääkeaineella ja tutkia onko plasmidilla vaikutusta lääkeaineherkkyyteen. Kannat olivat in vitro herkkiä mm. aminoglykosideille, toisen ja kolmannen polven kefalosporiineille, kinoloneille, amoksisilliini-klavulaanihapolle ja trimetopriimisulfalle. Kannat olivat resistenttejä erytromysiinille ja useille -laktaamiantibiooteille, fusidiinihapolle, klindamysiinille, novobiosiinille, teikoplaniinille ja vankomysiinille. Kantojen välillä ei ollut juurikaan eroa lääkeaineherkkyyksissä. Myöskään vaihtelevilla genotyypeillä ei saatu eroa antibioottiherkkyyteen. Testattaessa plasmidittomien kantojen lääkeaineherkkyyttä plasmidillisiin verrattuna ei havaittu selvää lääkeaineelle herkistymistä plasmidin häviämisen myötä, mikä tukee oletusta, ettei antibiootin resistenssistä vastaava tekijä sijaitse Y. enterocolitica -bakteerin plasmidissa.
  • Niskanen, Taina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)
    Suomessa raportoidaan vuosittain noin 1000 sairastumistapausta, jonka aiheuttajana on Yersinia enterocolitica. Tärkeimpänä tartunnanlähteenä ihmisille pidetään saastuneita elintarvikkeita, etenkin huonosti kypsennettyjä sianlihatuotteita. Patogeenista Y. enterocoliticaa on voitu säännöllisesti eristää kliinisesti terveiden sikojen tonsilloista ja suolistosta. Tämä aiheuttaa erityisiä vaatimuksia teurastushygienialle, jotta ei tapahtuisi ruhojen ja tuotteiden kontaminaatiota. Y. enterocolitica on ongelmallinen bakteeri elintarviketeollisuudessa myös siksi, että se kykenee lisääntymään matalissa lämpötiloissa ja säilyy pitkiä aikoja pakastettuna. Bakteerien kiinnittymisen on todettu olevan merkittävä tekijä elintarviketeollisuudessa pintahygienian kannalta. Pinnoille kertyy jatkuvasti orgaanista materiaalia. Konsentroituneet ravinteet toimivat bakteerien kiinnittymis- ja kasvualustana ja mahdollistavat sitkeästi pintaan takertuvan biofilmin muodostumisen. Kiinnittyneet bakteerit ja biofilmi sietävät hyvin pesu- ja desinfektioaineita, ja ne voivat olla vaikeasti poistettavissa pinnoilta tavanomaisella siivouksella. Näin pintoihin kiinnittyneet bakteerit toimivat jatkuvana kontaminaatiolähteenä elintarvikkeita käsiteltäessä ja valmistettaessa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli määrittää neljän eri Y. enterocolitica -kannan kasvu ja verrata kantojen välistä eroa kasvunopeudessa sekä kiinnittymisessä ruostumattomalle teräspinnalle 12 °C:ssa ja 25 °C:ssa. Patogeenisen Y. enterocolitican tiedetään kykenevän kiinnittymään elintarviketeollisuudessa yleisesti käytettyihin pintamateriaaleihin kuten teräkseen, kumiin ja tefloniin. Kantojen välistä vertailua ei ole aikaisemmin tehty Y. enterocoliticalla. Tutkimuksessa käytettiin plasmidillisia eli patogeenisia kantoja (2 kpl) sekä plasmidittomia, apatogeenisia kantoja (2 kpl). Plasmidissa sijaitsee kiinnittymisgeeni (yadA), joka vastaa bakteerin invaasiosta ja adheesiosta elimistössä. Plasmidittomalla apatogeenisella kannalla on kromosomaalisia adheesio-invaasio-geenejä (inv ja ail). Tutkimuksessa kantojen välillä voitiin nähdä eroja sekä kasvunopeudessa että kiinnittymisessä. Plasmiditon, apatogeeninen kanta kasvoi muita kantoja nopeammin molemmissa tutkituissa lämpötiloissa. Kasvunopeus ja kiinnittyminen eivät kuitenkaan korreloi keskenään, koska toinen plasmidillinen kanta kiinnittyi muita kantoja huomattavasti paremmin. Muiden kantojen välillä kiinnittymisessä oli vain pieniä eroja kiinnittymisen alkuvaiheessa 1 ja 4 tunnin kuluttua. Vuorokauden kuluttua erot olivat tasoittuneet lähes kokonaan kantojen välillä. Vain alusta asti runsaimmin kiinnittynyt plasmidillinen kanta säilytti etumatkansa. Koska myös apatogeeniset kannat kiinnittyivät hyvin, ei kiinnittymisestä vastaava tekijä voi sijaita pelkästään plasmidissa. Arvioitaessa bakteerien kiinnittymisen ja biofilmin muodostumisen merkitystä teurastamotiloissa ja lihankäsittelylaitoksissa voi erityisesti alkuvaiheessa nopeasti kiinnittyvä kanta valikoitua ja aiheuttaa ongelmia puhtaanapidolle.
  • Välkkilä, Elina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)
    Yersinia enterocoliticaa esiintyy laajasti ympäristössä sekä luonnonvaraisissa eläimissä ja kotieläimissä. Y. enterocolitican bioserotyypeistä 4/O:3 aiheuttaa yleisimmin ihmisen yersinioosin. Bioserotyyppiä 4/O:3 esiintyy runsaasti kliinisesti terveiden sikojen tonsilloissa, joista se voi teurastuksen yhteydessä levitä elintarvikkeeksi käytettäviin ruhon osiin muodostaen elintarvikehygieenisen riskin. Yleisin lähde ruokaperäiseen Y. enterocolitica (4/O:3) -tartuntaan onkin raaka tai huonosti kypsennetty sianliha. Y. enterocolitica -tartuntojen epidemiologisissa tutkimuksissa bakteerikantoja on tarpeen genotyypittää bio- ja serotyypityksen lisäksi. Tämän hetken suositusmenetelmä Y. enterocolitica -kantojen genotyypitykseen on pulssikenttäelektroforeesi (PFGE), jossa bakteerin koko DNA pilkotaan agaroosigeelissä spesifisesti pilkkovalla restriktioentsyymillä ja syntyneet DNA-fragmentit ajetaan suunnaltaan ja kestoltaan vaihtelevassa sähkökentässä. Ajogeelit kuvataan ja kannoille määritellään PFGE-tyypit kuvissa näkyvien DNA-vyöhykkeistä muodostuvien sormenjälkien perusteella. Tässä tutkimuksessa tyypitettiin PFGE:lla luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti kasvatettujen sikojen tonsilloista eristettyjä Y. enterocolitica -kantoja ja vertailtiin niiden PFGE-tyyppejä eri tilojen välillä. Tutkimus oli osa Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksen ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA) yhteistä projektia "Riskinarviointi sianlihan luomutuotannon elintarviketurvallisuusriskeistä: patogeeniset Yersiniat ja Listeria monocytogenes". PFGE-tyyppien vertailua sikaloiden välillä ei ole aikaisemmin tehty. Y. enterocolitica -isolaatteja oli yhteensä 186 kpl, ja ne oli eristetty tiloilta kerätyistä sikojen tonsillanäytteistä aikavälillä syksy 2003, talvi 2005. Isolaatit genotyypitettiin PFGE:lla. Digestiossa käytettiin restriktioentsyyminä NotI:tä. Kantojen sukulaisuutta verrattiin saatujen sormenjälkikuvioiden perusteella. Löydetyt PFGE-tyypit nimettiin samalla tavalla kuin aikaisemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa Y. enterocolitica -kantojen yleisimmät PFGE-tyypit olivat NB1 ja NA1, joiden prevalenssit olivat 35 % ja 32 %. NA4-tyypin prevalenssi oli yhdellä tavanomaisella tilalla 89 % ja muilla tiloilla 0 %. PFGE-tyypit olivat kautta linjan sormenjäljiltään hyvin samantapaisia, ja niiden tilaspesifisyys oli vähäistä. Saadut tulokset vastasivat hyvin aikaisemmissa tutkimuksessa saatuja tuloksia yleisimpien sikojen tonsilloissa esiintyvien PFGE-tyyppien osalta.
  • Kajanti, Inga (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)
    Yersinia enterocolitica and Yersinia pseudotuberculosis are common zoonoses, which cause mainly enteritis for humans, but also serious sequalae such as reactive arthritis. Both species have a wide range of host species, and especially Y. enterocolitica is commonly isolated from swine. Swine is the major reservoir for human pathogenic strains of Y. enterocolitica. Yersinia is an interesting research target for antimicrobial resistance because of its high prevalence and ability to cause zoonoses. A straight connection between the use of antimicrobial drugs and antimicrobial resistance has been proven, and the amount of antimicrobial drugs used and the way they are used differs among different countries. Because antimicrobial resistance is a growing problem, it is important to examine and compare its occurence among different countries. The purpose of this research was to determine the MIC-values (Minimal Inhibitory Concentration) for Y. enterocolitica and Y. pseudotuberculosis strains isolated from Europe and Nigeria for 13 antimicrobial drugs using microtitration plates. The research involved 93 Belgian, 61 Russian, 105 Italian, 183 Finnish and 47 Nigerian Y. enterocolitica strains. From the 11 Y. pseudotuberculosis strains one was Belgian, four were Russian, one Italian and four Nigerian. All the Y. enterocolitica strains were bioserotype 4/O:3 and Y. pseudotuberculosis strains type 2/O:3 apart from the ones from Nigeria. From the Nigerian Y. enterocolitica strains 45 were bioserotype 2/O:9 and two type 4/O:3, all the Y. pseudotuberculosis strains were type 1/O:1. All the examined strains were resistant to ampicillin, which can be explained with the production of β-lactamases characteristic to Gram-negative bacteria. Some of the Y. enterocolitica strains were resistant to streptomycin, tetracycline, sulfamethoxazole, trimethoprim and chloramphenicol. From Belgian Y. enterocolitica strains 48 (52%) strains were resistant to two antimicrobial drugs and four (4%) to three different drugs including ampicillin. Five (8%) Russian Y. enterocolitica strains were resistant to two antimicrobial drugs including ampicillin. From Italian Y. enterocolitica strains 63 (61%) strains were resistant to 4–6 different drugs including ampicillin, 2 (2%) strains were resistant to 2–3 different drugs and 40 (38%) strains were resistant to only ampicillin. One (1%) of the Finnish strains was resistant to sulfamethoxazole. Two (4%) Nigerian Y. enterocolitica strains were resistant to four and one (2%) strain to two different antimicrobial drugs including ampicillin. Belgian and one of the Russian Y. pseudotuberculosis -srains were resistant to streptomycin. Of the Nigerian Y. pseudotuberculosis strains one strain was resistant to five and two strains to two different drugs. They showed resistance to streptomycin, sulfamethoxazole, trimethoprim and tetracycline. Statistically significant differences were seen especially between Italian and other countries strains. Resistant strains were concentrated to certain farms, which might reflect the effect of antimicrobial drugs use to the occurence of resistance.
  • Boman, Susanna (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)
    Yersinia pseudotuberculosiksen aiheuttamia epidemioita on raportoitu Suomessa useita 1990-luvun loppupuolella, ja bakteeria pidetäänkin merkittävänä infektioiden aiheuttajana. Ihminen voi saada tartunnan kontaminoituneen elintarvikkeen tai veden välityksellä. Tartuntareitti on feko-oraalinen. Vaikka Y. pseudotuberculosiksen varsinaisena reservuaarina pidetään jyrsijöitä, voivat muutkin eläimet kuten jänikset, linnut, siat, kissat ja koirat toimia bakteerin oireettomina kantajina. Y. pseudotuberculosis muodostaa elintarvike- ja teurastushygieenisen riskin, koska se kykenee kasvamaan alle 4°C:ssa ja bakteeria on eristetty kliinisesti terveiden sikojen nielurisoista. Y. pseudotuberculosiksen eristämistä on pidetty hankalana, koska se kasvaa muita enterobakteereja hitaammin ja on huono kilpailija jääden helposti kilpailevan bakteerikasvun peittoon. Y. pseudotuberculosiksen eristämisessä on käytetty Yersinia enterocoliticalle ja muille enterobakteereille tarkoitettuja menetelmiä. Elintarvikkeista on löytynyt vähän patogeenista Y. pseudotuberculosista. Tämä saattaa johtua käytettyjen menetelmien epäherkkyydestä ja runsaasta taustakasvusta. Y. pseudotuberculosiksen tutkimiseen elintarvikkeista ei ole omaa virallista menetelmää vaan eristämisessä on käytetty Y. enterocoliticalle tarkoitettuja ISO- ja NMKL-menetelmiä. Tutkimuksessa määritettiin kolmelle Y. pseudotuberculosis -kannalle kasvukäyrät 25 °C:ssa ja 30 °C:ssa maljaamalla ja spektrofotometrillä. Sikakanta oli eristetty suomalaisten sikojen tonsillanäytteistä ja kuului serotyyppiin O:3. Tyyppikanta saatiin Ruotsista Göteborgin yliopiston tutkimuslaboratoriosta ja ihmiskanta oli eristetty Suomessa 1990-luvun lopussa esiintyneen Y. pseudotuberculosis -epidemian yhteydessä sairastuneiden ihmisten ulostenäytteistä. Ihmiskanta kuului serotyyppiin O:3. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää Y. pseudotuberculosiksen puhdaskantojen kasvua ilman kilpailevaa bakteerikantaa selektiivisissä rikasteissa, ja onko bakteeria mahdollista löytää käytetyillä menetelmillä (ISO ja NMKL). Tutkimuksessa kokeiltiin myös anaerobi-inkuboinnin vaikutusta kasvuun. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kantojen kasvussa ei juurikaan ollut eroa 25 °C:ssa ja 30 °C:ssa. Myöskään aerobisella ja anaerobisella olosuhteella ei ollut vaikutusta bakteerin kasvuun. Y. pseudotuberculosis ei rikastunut hyvin selektiivisissä irgasaani-ticarcilliini-kaliumkloraatti -liemissä (ITC) ja modifioidussa Rappaportin liemissä (MRB), mutta muut tutkitut rikastusliemet (peptoni-sorbitoli-sappisuola- (PSB), peptoni-mannitoli-sappisuola- (PMB), tryptoni-soija-liemi (TSB) ja peptonivesi) soveltuivat bakteerin rikastamiseen. ISO- ja NMKL-menetelmiä on mahdollista käyttää bakteerin eristämiseen, mutta menetelmiä täytyy kuitenkin muunnella ottamalla huomioon Y. pseudotuberculosiksen kasvuvaatimukset. Menetelmistä soveltuivat parhaiten rikastus PMB:lla, johon lisättiin emäskäsittely sekä kylmärikastus PSB:lla, PMB:lla ja peptonivedessä.
  • Sihto, Henna-Maria (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)
    Y. enterocolitica and Y. pseudotuberculosis are the third most common reported zoonoses after Campylobacter and Salmonella. Y. pseudotuberculosis has caused 10 outbreaks in Finland since 1997. The symptoms of yersiniosis include fever, right-sided abdominal pain and diarrhea. Post-infectious complications are common. Refrigeration is the most common modern food preservation method, however, as psychrotrophs, enteropathogenic Yersinia are able to grow at refrigerator temperatures. However, the mechanism behind psychrotrophy is still unknown. The aim of this study was to determine the expression levels of rstB, evgS and the genes coding for the σE- and σS-factors of Y. pseudotuberculosis IP 32953 at 30 °C and after temperature drop to 5 °C. Total RNA had been extracted before and 30 minutes, 3, and 7 hours after the temperature downshift for previously performed DNA microarray gene expression studies. Low temperature had been found to increase the expression levels of these genes in these studies. The gene expression levels were determined using real-time quantitative PCR (RT-qPCR). RNA-samples were reverse transcribed into complementary DNA (cDNA), which was used as a template in the qPCR-reactions. The gene expression levels at different time points were determined by measuring the signal emitted by the fluorescent dye. THE ∆∆Ct-method was used for relative quantification. The 16S rRNA (locus tag YPTB_RNA_102) was used for normalization. The expression levels of all the studied genes were approximately doubled 30 minutes after the cold shock demonstrating the significance of the genes in the immediate cold shock response. The expression levels were at highest 3 hours after the cold shock: 2,4-fold for rstB, 4,4-fold for evgS, 6,6-fold for sigmaE and 5,6-fold for rpoS compared with the expression level before the cold shock. The expression levels of all the four genes were decreased 7 hours after the cold shock illustrating adaptation to the lower temperature. The results confirm the findings of the DNA microarray gene expression experiments done previously in the research group. In the future the knowledge of the genes involved in the cold shock response can be utilized in controlling the growth of Y. pseudotuberculosis in foodstuffs.
  • Hakakorpi, Anna (2019)
    In early spring of 2014, a Yersinia pseudotuberculosis strain O:1 caused an outbreak via commercially distributed raw milk in Southern Finland. This was so far the most widespread raw milk outbreak detected in Finland. There are no earlier cases of Y. pseudotuberculosis infecting consumers via raw milk in Finland. Yersinia outbreaks caused by raw milk are also uncommon in other countries, and they are usually caused by Yersinia enterocolitica. Occurrence of pathogenic bacteria in milk is typically caused by fecal contamination during milking process. The contamination routes of Y. pseudotuberculosis in dairy farms have not been studied earlier. The goal of this study was to determine genotypes of the strains collected from the farm during the raw milk outbreak and in a follow-up study. Genotyping was conducted by using pulsed-field gel electrophoresis (PFGE) with two different restriction enzymes (SpeI and NotI). Based on genotyping results, some of the strains were selected to a 21-day cold growth assay in 3 °C. The growth parameters obtained during cold growth assay showed significant differences between strains from fecal or milk-related samples. PFGE genotyping revealed four different genotypes among the examined Y. pseudotuberculosis strains. Two of these strains were extracted only from fecal samples and the other two only from samples from packed milk, bulk tank milk or milk filter. The most prevalent genotype in milk-related samples (S1/N1) was identical to the epidemic strain genotyped by The Institute of Health and Welfare during the outbreak in 2014.The strains genotyped in this study were not uniform with strains collected and genotyped during previous Y. pseudotuberculosis outbreaks or follow-up studies. Strains extracted from cows’ feces were similar with a strain extracted from feces of an alpine ibex, whereas strains collected from milk-related samples formed their own, distinguishable genetic group. The observed differences in fecal and milk-related strains’ genotype and growth suggest their different origin. Yersiniae are known to be a part of normal flora in various small rodents and birds. In the dairy farm, which was the source of the raw milk outbreak, there had been several pest sightings of rats and wild birds during the initial epidemic investigation. The pest animals had had free access to cattle feed and other areas in the farm environment. Also the cows have most probably had some kind of role in the transmission of pathogens, as a Y. pseudotuberculosis strain, identical to patient samples, was prevalent in bulk tank milk and/or milk filters from April to November. The selection of the epidemic strain might have occurred in the milking system or bulk tank due to its cold tolerance properties. Due to partly insufficient sample material, the exact contamination routes of Y. pseudotuberculosis cannot be completely verified. The preservation of cold chain has been regarded as one of the cornerstones of food safety. However, it does not prevent the growth of psychrotropic bacteria, but rather offers them ideal growth environment. Although the Finnish regulation regarding production and microbial screening of raw milk has been defined in the beginning of 2018, it still focuses mainly on mesophilic pathogens. As the popularity of raw milk continues to grow, the microbial screening of this high-risk food should be extended to cover also the species that can thrive in cold storage conditions, such as yersiniae.