Browsing by Title
Now showing items 10112-10131 of 31275
-
(2023)Ruoka ei ole pelkästään ravintoa, vaan kulttuurinen tuote, joka tuo elämään pysyvyyttä. Saatavilla oleva ruokavalikoima on laajentunut ja monipuolistunut globalisoidun talouden arkipäiväistyttyä, mutta juusto on ollut ja pysynyt osana ravintoamme jo keskiajalta lähtien. Vuonna 2022 juustoa kulutettiin 25,5 kiloa yhtä suomalaista kohti. Suomi on noussut Ranskan rinnalle yhdeksi eniten juustoa kuluttavaksi maaksi maailmassa. Tästä huolimatta Suomessa ei ole tutkittu juustoa kulttuurisena ilmiönä. Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää juuston roolia suomalaisessa ruokakulttuurissa ja paneutua juustoon osana syömisen käytäntöä. Käytännöt ymmärretään kokonaisuutena, joka koostuu toisiinsa liittyvistä elementeistä. Tässä tutkimuksessa nojaudutaan käytännön elementteihin: materiaaleihin, osaamisiin ja merkityksiin. Käytäntö nähdään toimintana, jolla on erilaisia merkityksiä ja jonka toteuttamiseen tarvitaan osaamista eli kyvykkyyttä tehdä asioita sekä konkreettisia objekteja eli materiaaleja. Käytäntöjen teoriassa korostuu toiminta yksilön käyttäytymisen tarkastelun sijaan, vaikka ihminen nähdäänkin merkittävänä käytäntöjen suorittajana ja kantajana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin vuoden 2023 helmikuun ja toukokuun välillä puolistrukturoiduin haastatteluin. Aineisto koostui kymmenestä haastattelusta. Haastateltavat olivat 27–73-vuotiaita Uudellamaalla asuvia miehiä ja naisia. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelemalla käytäntöteoreettista näkökulmaa hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että haastateltavat antavat juustolle niin sosiaalisia kuin kulttuurisia merkityksiä. Juusto on itsessään materiaali, jota hyödynnetään niin leivän päällä, ruoanlaitossa, leivonnassa kuin herkutteluhetkissä. Juustosta ei mielellään luovuta sen monipuolisuuden ja ainutlaatuisuuden vuoksi. Juustoon liittyy tutkimuksen perusteella laajaa osaamista aina eri juustotyyppien tuntemuksesta sen lukuisiin käyttötarkoituksiin. Myös juustonvalmistuksen eettiset ja ekologiset ulottuvuudet olivat haastateltavien tiedossa. Erityisesti eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat aiheuttivat huolta. Osa haastateltavista oli valmis kokeilemaan tai jopa osittain siirtymään juustoa korvaaviin kasvipohjaisiin tuotteisiin. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että juusto osana suomalaista syömisen käytäntöä on mahdollisesti vähitellen murtumassa, kun tietoisuus muun muassa eettisistä ja ekologisista ulottuvuuksista erityisesti nuorten keskuudessa on lisääntymässä.
-
(2019)Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa on jo sadan vuoden ajan pyritty vahvistamaan oppilaiden juutalaista identiteettiä samalla, kun he kasvavat suomalaisessa peruskoulussa suomalaisen yhteiskunnan jäseninä. Yksi merkittävä osa tätä identiteetin vahvistamista on koulussa annettava juutalaisen uskonnon opetus. Sitä ei käytännössä juuri opeteta muissa peruskouluissa. Uskonnon oppiaine on Suomessa muodoltaan tunnustuksetonta oman uskonnon opetusta. Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet on laadittu yhteensä yli kymmenen uskonnon osalta, joista yksi on juutalainen uskonto. Tämä tutkimus liittyy keskusteluun oman uskonnon opetuksesta erityisesti vähemmistöuskontojen näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan juutalaisen uskonnon opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Opetussuunnitelmia ja kirjallista oppimateriaalia analysoimalla selvitetään, millaista kuvaa opetuksessa välitetään juutalaisesta uskonnosta. Lisäksi tarkastellaan, miten uskontotunneilla annettava opetus vastaa opetussuunnitelman perusteita ja tunnustuksettoman oman uskonnon opetuksen mallia. Kirjallisen tutkimusaineiston antamaa kuvaa täydennetään havainnoimalla opetusta koulussa ja haastattelemalla uskonnon opettajia ja opetukseen osallistuvia juutalaisen seurakunnan työntekijöitä. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin metodilla opetussuunnitelman sisältöalueiden mukaisesti. Havaitaan, että suurin osa opetuksesta käsittelee juutalaisuutta oman kalenterin osoittaman vuodenkierron mukaan. Kalenterijuhlien yhteydessä opetuksessa perehdytään niiden raamatulliseen perustaan, juhlien viettotapoihin ja niihin liittyvien perinteiden merkitykseen. Myös elämänkaarijuhlia ja juutalaista kotia käsitellään, mutta vähemmän kuin kalenterijuhlia. Juutalaisen etiikan perusteiden opetus tapahtuu muiden aiheiden käsittelyn lomassa. Analyysi osoittaa, että juutalaisen uskonnon opetusta Juutalaisessa koulussa voidaan kuvata ”yleisjuutalaisuuden” opetukseksi, niin laajasti ja monipuolisesti sen sisällä käsitellään juutalaisuuden ilmiöitä. Oman uskonnon monimuotoisuuden käsittely saattaa kuitenkin jäädä liian vähäiseksi, kun otetaan huomioon, että oppilaiden perheiden edustama juutalaisuus on viime vuosikymmeninä monimuotoistunut etenkin maahanmuuton seurauksena. Juutalaisen uskonnon opetus on osa Juutalaisen koulun juutalaiskasvatusta, jota oppilaalle annetaan koulun opetussuunnitelman mukaan ”juutalaisen identiteetin vahvistamiseksi”. Juutalaiskasvatus läpäisee koulun kaiken toiminnan ja oppiaineet. Tämä juutalaiskasvatus nojaa pelkkää uskonnonopetusta vahvemmin suomenjuutalaisten perinteiseen modernin ortodoksian itäeurooppalaiseen aškenasitraditioon. Koulun tiivis yhteys Helsingin juutalaiseen seurakuntaan asettaa joissakin tilanteissa haasteita sekä uskonnon monimuotoiselle näkymiselle että tunnustuksettomuuden toteutumiselle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää juutalaisen uskonnonopetuksen kehittämisessä sekä opetussuunnitelman että oppimateriaalin kohdalla. Myös valmisteilla olevat uudet juutalaisen uskonnon oppikirjat vastaavat toivottavasti tässä aineistossa esiin nousseisiin haasteisiin.
-
(2019)Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos Institution TekijäFörfattare Sari K. Jäppinen Työn nimi Arbetets titel Juutalais-kristillinen uskontodialogi toisen maailmansodan jälkeen Oppiaine Läroämne Uskontotiede Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum Tammikuu 2019 Sivumäärä Sidoantal 92 Tiivistelmä Referat Tutkielman aiheena on juutalaisten ja kristittyjen välillä toisen maailmansodan jälkeen toteutunut vuoropuhelu, jota tarkastellaan uskontodialogin näkökulmasta. Tutkielman ajallinen rajaus toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan perustuu juutalais-kristillisen dialogin huomattavaan yleistymiseen holokaustin jälkeen. Tutkielman taustaosiossa tarkastellaan mistä uskontodialogissa olemuksellisesti on kysymys ja mitä ovat uskontodialogin keskeiset periaatteet ja edellytykset. Uskontodialogin määrittelyn lisäksi taustaosiossa tarkastellaan juutalaisuuden ja kristinuskon historiallista taustaa. Uskontodialogi ja uskontodialogille ominaiset periaatteet ja edellytykset muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen jota vasten juutalais-kristillistä vuoropuhelua tarkastellaan. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Minkälaiset teemat nousevat esille juutalais-kristillisessä vuoropuhelussa ja 2) Miten uskontodialogin periaatteet ja edellytykset toteutuvat juutalais-kristillisessä dialogissa? Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu juutalais-kristillisiä suhteita ja dialogia käsittelevistä kristillisistä ja juutalaisista virallisista asiakirjoista ja dokumenteista. Lähdeaineistossa on mukana kolme katolisen kirkon, yksi Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN), yksi Luterilaisen maailmanliiton (LML) sekä kaksi juutalaista asiakirjaa. Ajallisesti lähdeaineiston asiakirjat sijoittuvat vuosille 1965–2015. Aineistoa käsitellään sisällönanalyysia analyysimenetelmänä käyttäen. Uskontodialogi lähestymistapana on moniulotteinen ja saa erilaisia muotoja sen mukaan keitä dialogiin osallistuu, minkälaisessa kontekstissa dialogi tapahtuu ja mitkä ovat dialogin tavoitteet. Uskontodialogin lähtökohtana on sitoutuminen omaan uskonnolliseen traditioon ja sen edustamiin totuuskäsityksiin. Keskeisiä uskontodialogin periaatteita ovat vastavuoroisuus ja molemminpuolinen kunnioitus. Uskontodialogin eettiseen dimensioon sisältyy dialogin osapuolten mahdollisuus määritellä oma itseymmärryksensä. Uskontodialogissa keskeistä on oman uskonnollisen identiteetin säilyttäminen. Uskontodialogille ominaista on traditioiden yhtäläisyyksien ja erojen tarkastelu. Uskontodialogin epistemologisia edellytyksiä ovat avoimuus uskonnollisen toisen totuuskäsityksiä kohtaan sekä uskontodialogin mieltäminen mahdollisuutena kasvaa omissa totuuskäsityksissä. Uskontodialogiin liittyy halu kuunnella ja ymmärtää uskonnollista toista. Uskontodialogi edellyttää käsitystä uskonnoille yhteisestä pohjasta joka mahdollistaa vuoropuhelun. Toisen maailmansodan jälkeen toteutuneen juutalais-kristillisen dialogin teemoiksi nousevat juutalaisten ja kristittyjen välinen uusi rakentava suhde, juutalaisiin kohdistetun syrjinnän ja antisemitismin torjuminen, kumppanuus ja yhteinen toiminta, Israelin valtio sekä opilliset kysymykset. Juutalais-kristillisessä uskontodialogissa traditioita yhdistävät tekijät luovat lähtökohdan ja pohjan dialogille. Opilliset kysymykset muodostavat juutalaisuuden ja kristinuskon väliset keskeiset erot. Juutalais-kristillisessä dialogissa toteutuu tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Juutalaisten ja kristittyjen suhdetta aiemmin leimannut teologinen vastakkainasettelu on korvautunut kumppanuudella ja dialogilla tasavertaisten osapuolten kesken. Keskinäinen kunnioitus ilmenee toisen uskonnollisen vakaumuksen sekä opillisten erojen kunnioittamisena. Juutalais-kristillisen dialogin tavoitteita ovat toiminta rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta sekä antisemitismin torjuminen. Kristityille dialogissa juutalaisten kanssa on tärkeää oppia miten juutalaiset määrittelevät oman kulttuurinsa ja uskontonsa. Avainsanat – Nyckelord Uskontodialogi, dialogi, juutalais-kristillinen uskontodialogi, juutalaisuus, kristinusko Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
-
(2013)Tutkielmassa tutkitaan suomalaisten nuorten stereotypioita juutalaisista, muslimeista, uskonnottomista ja evankelisluterilaisista. Nuorten stereotypioita on tutkittu kyselylomakemenetelmällä. Kyselylomake on rakennettu stereotypioiden sisältöjä käsittelevän mallin avulla, joka myös toimii tutkielman teoriana. Kysely on tehty yhden suomalaisen kaupungin lukion oppilaille. Stereotypiat on jaettu uskomus jonkun ryhmän ominaisuuksista, piirteistä ja käyttäytymisestä. Stereotypiat ovat siis kuvia jostain sosiaalisesta ryhmästä. Stereotypiat vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, käsityksiin muista ihmisistä ja sitä kautta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tämän vuoksi niitä on tärkeää tutkia. Stereotypioiden sisältöjä käsittelevän mallin mukaan stereotypioiden sisältöön vaikuttaa havainnot siitä koetaanko toinen ryhmä ystäviksi vai vihollisiksi ja kykeneväisiksi toteuttamaan aikomuksensa. Toisin sanoen havainnoidaan sitä onko toinen ryhmä lämmin vai kylmä ja pätevä vai pätemätön. Havainnot vaikuttavat siihen muodostuuko stereotypiasta myönteinen vai kielteinen. Lämpö- ja pätevyyshavainnot vaikuttavat syntyneisiin tunteisiin ja reaktioihin havaittua ryhmää kohtaan. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että nuoret näkevät niin evankelisluterilaiset kuin uskonnottomat positiivisesti kummallakin havaintoulottuvuudella. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden uskontojen edustajat nähdään sisäryhmän osaksi Suomessa. Heitä ihaillaan ja autetaan sekä aktiivisesti että passiivisestikin, mistä johtuen heillä on helppo toimia suomalaisessa yhteiskunnassa. Evankelisluterilaisten ja uskonnottomien stereotypia ei vaikeuta sosiaalista kanssakäymistä. Juutalaisten ja muslimien lämpö- ja pätevyyshavainnot olivat ristiriitaisia suhteessa teoriaan. Juutalaiset nähtiin keskiverroiksi kummallakin ulottuvuudella. Tutkielman teoria ei ole riittävä vastamaan siihen, mitä keskivertovastaukset tarkoittavat. Yllättävän suureen määrään keskivertovastauksia on voinut vaikuttaa haluttomuus vastata tai koettu ryhmän vieraus. Toisaalta keskivertovastaukset voivat ilmaista sitä, että juutalaisten stereotypia on mahdollisesti muuttunut. Heitä ei enää nähdä kylminä ja pätevinä, kuten aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet. Muslimit nähtiin kylmiksi ja keskivertopäteviksi. Tulosten perusteella muslimeita on vaikea sijoittaa mallin stereotypioihin, siitä huolimatta heidän stereotypiansa on negatiivinen kylmyyshavainnon vuoksi. Kylmyyshavainto vaikuttaa siihen, että heidän toimintansa motiiveja epäillään. Epäselväksi jäi kokevatko nuoret muslimit itsensä kykeneväisiksi toteuttamaan aikomuksensa vai ei. Muslimit olivat ainoa uskonnollinen ryhmä, jonka nuoret näkivät negatiivisesti. Tästä voi seurata se, että muslimeilla saattaa olla vaikeuksia toimia suomalaisten nuorten kanssa.
-
(2014)Esittelen ja suomennan tutkielmassa 24 kreikan- ja latinankielistä juutalaista piirtokirjoitusta, joissa naisten nimiin on liitetty mm. sellaisia arvonimiä kuin synagogan esimies ja seurakunnan vanhin. Näiden arvonimien katsotaan viittaavan tehtäviin, joita perinteisen käsityksen mukaan vain miehet ovat voineet hoitaa antiikin juutalaisyhteisöissä. Piirtokirjoitukset ovat peräisin diasporajuutalaisten keskuudesta eri puolilta Rooman valtakuntaa, Rooman kaupungista nykyiseen Turkkiin ja Kreikasta Pohjois-Afrikkaan, vain yksi on Palestiinan alueelta. Ne ajoittuvat ajanlaskumme viidelle ensimmäiselle vuosisadalle, yksi poikkeus hieman aikaisemmaksi. Tutkin, mitä antiikin kirjalliset ja arkeologiset lähteet kertovat kyseisistä arvonimistä, niihin liittyvistä tehtävistä ja niiden mukanaan tuomasta asemasta yhteisössä, ja käyn sitten läpi sitä, miten eri tutkijat ovat nähneet naiset tällaisten arvonimien haltijoina. Otan esille joitakin rabbiinisten lähteiden, erityisesti Mishnan ja Talmudin, näkemyksiä naisen asemasta, ja vertaan niitä kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan, pakanauskontojen ja kristinuskon vastaaviin käsityksiin. Etsin näin avaimia sen ymmärtämiseen, miten esimiesasemaan viittaavia arvonimiä kantavat antiikin juutalaisnaiset ovat sopineet siihen erittäin patriarkaaliseen maailmaan, joka aukeaa rabbiinisista lähteistä. Tutkielmasta käy ilmi, että perinteinen näkemys puhtaista kunnianimityksistä on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana vähitellen antanut tilaa sille mahdollisuudelle, että ainakin joissakin syngogayhteisöissä, jossakin päin Rooman valtakuntaa, naiset saattoivat hoitaa vastuullisia tehtäviä ja olla auktoriteettiasemassa. Muutos sopii nykyiseen käsitykseen antiikin ajan juutalaisuuden monimuotoisuudesta. Toisaalta, primaarista lähdemateriaalia on niukasti ja se vähäkin antaa mahdollisuuden monenlaisiin tulkintoihin. Tämä on johtanut siihen, että tutkijat ovat hyvinkin erimielisiä arvonimien merkityksestä; sekä patriarkaalisilla että, voisiko sanoa, feministisemmillä näkemyksillä on kannattajansa. Monet tutkijat liikkuvat jossakin välimaastossa. Avoimia kysymyksiä on paljon. Yhtä selkeää vastausta on mahdotonta antaa. Näen tutkimuksen ensisijaisena arvona aiemmin vallinneiden, mielestäni usein perustelemattomien itsestäänselvyyksien kyseenalaistamisen ja näkökulmien laajentamisen. On päästy ulos sellaisista kehäpäätelmistä, ettei nainen voi olla esimerkiksi synagogan esimies, koska synagogan esimies ei voi olla nainen. Mitä paremmin tutkimus pystyy lisäämään antiikin juutalaisten sosiaalisen kontekstin tuntemusta, sen todennäköisemmin piirtokirjoitusten naisetkin ottanevat oikean paikkansa historiassa.
-
(2022)Tässä tutkielmassa havainnoin piirtokirjoitusaineiston pohjalta varhaisen juutalaisuuden ja polyteismin yhteiseloa kreikkalaisroomalaisessa antiikissa sekä siinä ajassa ja paikassa tapahtuvia muutoksia. Erottelen millaisissa yhteyksissä juutalaisuus ja polyteismi kohtaavat, miten tätä kohtaamista kuvataan, kuka sitä kuvaa, kenen näkökulmasta teksti on kirjoitettu ja millaisessa asemassa juutalaisuus ja polyteismi ovat tässä tekstissä suhteessa toisiinsa. Lisäksi pyrin selittämään, mistä juutalaisuuden ja polyteismin päätyminen samaan tekstiin johtuu – suurimmassa osassa piirtokirjoituksia ei kuvata juutalaisuuden ja polyteismin kohtaamista, joten kyse on erityislaatuisesta tilanteesta. Lopulta havainnoin, missä määrin juutalaiset piirtokirjoitukset ovat mono- tai polyteistisiä ja millaista vuorovaikutusta niissä on havaittavissa valtaväestön kanssa. Kiinnitän erityistä huomiota juutalaisuuden moninaisuuteen ja identiteettien tunnistamiseen.Lopputuloksena esitän tulkinnan juutalaisuuden ja polyteismin suhteesta piirtokirjoitusaineiston perusteella.Tämä tutkielma on jatkoa keskustelulle varhaisen juutalaisuuden luonteesta. Aineistossani korostuvat erityisesti juutalaisuuden niin kutsuttu harmaa alue sekä paikalliset trendit.
-
(2014)Object.There is a small minority of Jews in Finland whose continuity has been threatened most of all by strong assimilation. Finnish Jewish young adults who almost without exception intermarry are bringing up and educating the next Jewish generation. The purpose of this research is to find out how do the Finnish Jewish young adults understand the conception of Jewishness and most of all, what does their Judaism mean to them. Secondly the purpose is to examine their double identity with the help of a model (Dencik 1993). In other words the aim is to find out what does the Jewish identity mean to those who will continue the inheritance of the Finnish Jews and how they tackle the double identity. Lundgren (2002) has made a research of the traditions and attitudes of the Finnish Jews and Dencik (1993, 2002) both in Sweden and in Denmark. With the help of this research it is the intention to participate in the discussion of the identity-negotiation (Kuusisto 2011, Klingenberg 2014, Rissanen 2014). Method. This research was put into practice as a qualitative multiple case study by sending inquiry to all 137 members of the Jewish Community in Helsinki who were born between 1976-1986. The inquiry was answered by 28 young adults. The meaning of Judaism to the Finnish Jewish young adults was studied with qualitative methods and inductive approach, and at the same time theory based approach. The double identity and thus acculturation attitudes were approached with the help of Dencik's (1993) model of a diasporic Jew. I analyzed the answers with the help of material-connected content analysis and theory-based analysis. Conclusions. With the help of material-connected content analysis it turned out that Judaism meant to respondents most of all Judaism as the interpreteter of experiences and belonging to the Jewish people (Dencik 1993). This section of Judaism included conceptions of Judaism as giving and receiving, Judaism as a way of living and as a feeling of togetherness to other fellow Jews. As for double identity, it showed that the Finnish and Jewish sides of identity were in balance, in other words, the respondents experienced their Jewishness as The Jews of Finland, whose homeland is Finland.
-
(2016)Justinos Marttyyrin Dialogista Tryfonin kanssa, Meliton Sardeslaisen Pääsiäisen salaisuudesta ja Tertullianuksen Vastakirjoituksesta juutalaisille piirtyvä kuva juutalaisuudesta on perustavanlaatuisesti samanlainen, joskin niissä on sävyeroja ja eri painotuksia. Justinoksen ja Tertullianuksen teoksissa on paljon yhteneväisyyttä ja onkin todennäköistä, että Tertullianus käytti Justinos Marttyyria omana lähteenään. Melitonin Pääsiäisen salaisuus ei lyhykäisyydessään ja ollessaan lyyrinen saarna sisällä samalla tavoin yhteistä ainesta Justinoksen ja Tertullianuksen kanssa. Kaikki tämän tutkielman lähteet jakoivat näkemyksen siitä, että juutalaisuus on vanhentunut ja kristinusko on korvannut sen ainoana oikeana uskontona Jumalan tuntemiseksi. Juutalaisuus oli kuitenkin erityisesti Justinokselle ja Melitonille tärkeä historian esivaihe, joka johti ja tähtäsi kristinuskoon. Krisinuskoksi samaistetussa uudessa liitossa juutalaiseksi samaistetun vanhan liiton tärkeät teemat kuten ympärileikkaus, sapatti, uhrit ja Mooseksen laki saivat uuden hengellisen merkityksensä. Erityisesti Tertullianukselle tämä juutalaisten teemojen hengellinen merkitys oli niiden alkuperäinen Jumalan tarkoittama merkitys. Uuden liiton tuleminen oli tämän tutkielman lähteille sisäänrakennettu osa juutalaisuutta, sillä se oli profetoitu ennalta juutalaisten pyhissä kirjoituksissa. Juutalaisten messiasuskosta tämän tutkielman lähteet antavat moninaisen kuvan. Justinoksen Tryfonista saa sellaisen kuvan, että hänelle uskomus tulevasta messiaasta ei ole tärkeä, joskin se on hänelle osa juutalaisuutta. Tertullianuksen teoksesta saa taas sellaisen kuvan, että juutalaisten messiasusko on vahva ja kilpailee siinä kristittyjen kanssa. Tämän tutkielman lähteiden antama kuva juutalaisista on erittäin synkkä. Juutalaiset esitetään kiittämättöminä valehtelijoina ja Jumalansa murhaajina. Synkimmän kuvan juutalaista antaa Meliton, joka ilmeisesti piti juutalaisten luopumusta lopullisena. Justinos taas uskoi, että osa juutalaisista tulisi kääntymään krisinuskoon ja Justinoksen Dialogista Tryfonin kanssa saa sellaisen kuvan, että Justinos oli toiveikas juutalaisiin kohdistuvan lähetystyön tuloksista. Tertullianus pyrki väheksymään juutalaisten asemaa sekä omana aikanaan, että Vanhan testamentin aikaan ja hän nostaa pakanat Vanhan testamentin pääosaan. Olen pyrkinyt tässä tutkielmassa selittämään lähteiden käsityksiä juutalaisuudesta niiden historiallisesta taustasta käsin. Justinoksen teos on nähtävä osana hänen Markionia vastaan käymää teologista taistelua. Justinoksella oli kuitenkin kosketuspintaa juutalaisuuteen hänen oman henkilökohtaisen elämänsä kautta. Meliton oli ilmeisesti taustaltaan juutalainen, mutta näyttäisi siltä, että hänellä ei ollut yhteyttä oman aikansa juutalaisiin. Tämän tutkielman perusteella näyttäisi siltä, että Tertullianukselle juutalaisuus ja juutalaiset olivat verrattaen vieraita ja tuntemattomia.
-
(2023)Juvenile arteriosclerosis (JAS, OMIM# 208060) is an autosomal recessive disorder that has been found from only nine Finnish patients. So far, it has not been comprehensively described in medical literature. Main phenotypic features of JAS include arterial calcification, high systolic blood pressure, retardation of growth and puberty, anaemia, renal failure, and premature death. Patients were typically attended to clinical examinations at school-age, when already arterial calcification and other phenotypic features of JAS could be detected. One patient, with a milder phenotype, turned out to be a compound heterozygote. Arterial calcification in youth or adolescence is extremely rare. In some rare genetic disorders, arteriosclerosis can be detected at a young age. Untreated familial hypercholesterolemia can cause atherosclerosis already in childhood. JAS differs from these disorders by its clinical phenotype, and by its molecular genetic background. All available patients´ medical history, laboratory results, radiological examinations, autopsy reports and tissue samples were gathered for this research and used to determine the phenotype of JAS. Pathogenesis of JAS was studied with functional experiments. Comprehensive description of JAS and discovery of its molecular genetic background enables recognising and diagnosing new patients. Investigation of the pathogenetic mechanism will provide new information about ectopic calcification and probably offer new prospects to the research of common vascular diseases.
-
(2010)This thesis studies the tree species’ juvenile diversity in cacao (Theobroma cacao L.) based agroforestry and in primary forest in a natural conservation forest environment of Lore Lindu National Park, Sulawesi, Indonesia. Species’ adult composition in Lore Lindu National Park is relatively well studied, less is known about tree species’ diversity in seedling communities particularly in frequently disturbed cacao agroforestry field environment. Cacao production forms a potentially serious thread for maintaining the conservation areas pristine and forested in Sulawesi. The impacts of cacao production on natural environment are directly linked to the diversity and abundance of shade tree usage. The study aims at comparing differences between cacao agroforestry and natural forest in the surrounding area in their species composition in seedling and sapling size categories. The study was carried out in two parts. Biodiversity inventory of seedlings and saplings was combined with social survey with farmer interviews. Aim of the survey was to gain knowledge of the cacao fields, and farmers’ observations and choices regarding tree species associated with cacao. Data was collected in summer 2008. The assessment of the impact of environmental factors of solar radiation, weeding frequency, cacao tree planting density, distance to forest and distance to main park road, and type of habitat on seedling and sapling compositions was done with Non-metric Multidimensional Scaling (NMS). Outlier analysis was used to assess distorting variables for NMS, and Multi-Response Permutation Procedures (MRPP) analysis to differentiate the impact of categorical variables. Sampling success was estimated with rarefaction curves and jackknife estimate of species richness. In the inventory 135 species of trees and shrubs were found. Only some agroforestry related species were dominating. The most species rich were sapling communities in forest habitat. NMS was showing generally low linear correlation between variation of species composition and environmental variables. Solar radiation was having most significance as explaining variable. The most clearly separated in ordination were cacao and forest habitats. The results of seedling and sapling inventory were only partly coinciding with farmers’ knowledge of the tree species occurring on their fields. More research with frequent assessment of seedling cohorts is needed due to natural variability of cohorts and high mortality rate of seedlings.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)Streptococcus agalactiae –juverinflammation var tidigare ett stort problem i många länder, inklusive Finland. I och med förbättrad mjölkningshygien och antibiotikabehandlingar har bakterien så gott som eradikerats från mjölkbesättningarna. Nu verkar bakterien i viss mån ha kommit tillbaka till våra stora mjölkgårdar. Avhandlingens experimentella del utfördes på en mjölkgård, med ca 180 mjölkande och tre mjölkningsrobotar, som haft problem med Str. agalactiae. Man hoppades utreda hur stort problemet på gården var samt möjliga smittovägar. Man undersökte också möjligheten att använda mjölkningsrobotens automatiska provtagningsutrustning för provtagning av bakteriella prov. PCRmetoden jämfördes med konventionell odling vid diagnostik av juverinflammationer orsakade av Str. agalactiae. På gården gick man igenom anteckningar samt hälso- och seminkort för att få en bild över situationen. Man gjorde en uppföljning av mjölkningen för tolv kor vid den ena mjölkningsroboten. Man tog 47 stycken kospecifika mjölkprov samt ett prov från mjölktanken. Mjölkprov i tre serier både mjölkade för hand och direkt från mjölkuppsamlaren på mjölkningsroboten togs. Man tog sammanlagt 23 renlighetsprov från mjölkningsroboten, tre från den automatiska provtagningsutrustningen samt två från djurskötarnas händer. Från den automatiska provtagningsutrustningen togs även ett genomsköljningsprov. Av mjölkprov som tidigare tagits på gården hade man hittat Str. agalactiae i ca 17%. I denna studie hittades Str. agalactiae i tre kospecifika mjölkprov, vilket motsvarar en prevalens på ca 2%. Vid uppföljningen av mjölkningarna upptäcktes inget alarmerande, men spenarnas hälsa samt tommjölkningar är något som bör följas upp. Av renlighetsproven hittades Str. agalactiae i ett prov taget från borsthållaren. Svaren från mjölkproven tagna i serier tyder på att den automatiska provtagningsutrustningen inte går att använda till bakteriella prov, eftersom mjölken från en Str. agalactiae –infekterad ko verkar påverka resultatet också hos följande kor. Resultatet är väntat, eftersom mjölkprov alltid skall tas aseptiskt och det går inte med den automatiska provtagningsutrustningen så som den i dagsläget är utvecklad. Från sju av nio mjölkprov, där man hittat Str. agalactiae med PCR-metoden, hittades bakterien också med konventionell odling. Från tankmjölksprovet kunde man inte hitta Str. agalactiae med konventionell odling. PCR-metoden verkar enligt den här studien vara mer känslig att upptäcka Str. agalactiae jämfört med konventionell odling.
-
(2016)Tutkin tässä pro gradu -työssä pääministeri Jyrki Kataisen eduskunnan täysistunnoissa pitämiä eurokriisiin liittyviä puheenvuoroja ajanjaksolla 2010–2014. Tarkastelun kohteena ovat puheen retoriset keinot ja etenkin se, millä kielellisillä keinoilla pääministeri hakee legitimiteettiä eli oikeutusta hallituksen eurokriisipolitiikalle. Pääministeri Jyrki Katainen piti tutkimusajanjakson aikana yhteensä 101 puheenvuoroa, joissa aiheena oli eurokriisi. Eurokriisi on herättänyt paljon keskustelua niin mediassa kuin Suomen eduskunnassakin. Hallituksen tehtävä on saada niin poliittiset vastustajat kuin kansalaisetkin vakuutettua kriisitoimien järkevyydestä. Tutkielman päätutkimuskysymys on, millä kielellisillä keinoilla pääministeri Jyrki Katainen rakentaa oikeutusta hallituksen eurokriisipolitiikalle. Käytän tutkimuksessani Theo Van Leeuwenin kehittämiä legitimaation strategioita, joissa puhuja vetoaa auktoriteettiin, moraaliin, rationalisuuteen tai narratiiveihin kuulijan vakuuttamiseksi. Tämän lisäksi hyödynnän tutkielmassa Antonio Reyesin hypoteettiseen tulevaisuuteen vetoamisen strategiaa. Otan tutkielmassa huomioon myös klassisen retoriikan tutkimuksen, Aristoteleen retoriikan kolmijaon sekä Chaim Perelmanin Uuden Retoriikan. Perelmanin tutkimuksesta on esillä etenkin kuulijakunnan jako universaali- ja erityisyleisöön. Tutkielmasta käy ilmi, että Katainen pyrkii luomaan legitimiteettiä hallituksen politiikalle metaforilla, syyllistävällä retoriikalla, me-pronominilla rakennetulla yhteisöllisyyspuheella, suomalaiset homogeeniseksi ryhmäksi niputtavalla puheella sekä vaihtoehdottomuuteen ja vääjäämättömyyteen vetomalla. Olen jaotellut metaforat taistelumetaforiin, sairauden alueen metaforiin, pelimetaforiin sekä tuhon lähdealueesta kumpuaviin metaforiin. Syyllistävään retoriikkaan kuuluu mm. vastapuolen mielipiteiden kumoaminen ja negatiiviseen valoon saattaminen. Monikon 1. persoonan käyttäminen on keino toimijuuden häivyttäminen kritiikkiä herättäneissä ratkaisuissa, mutta myös keino saada kuulijat tuntemaan itsensä osallisiksi päätettäviin asioihin. Tämän lisäksi Katainen käyttää suomalaisuus-kategoriaa, joka on hänen puheessaan tiettyjen positiivisten ominaisuuksien muodostama representaatio. Kataisen vaihtoehdottomuuden ja vääjäämättömyyden retoriikan kulmakivi on väite, että Suomen ainoa vaihtoehto eurokriisissä on auttaa ongelmamaita. Opposition ehdotukset leimataan populistisiksi ja Suomelle ongelmia aiheuttaviksi ideoiksi. Asiantuntijoiden puolueettomiin arvioihin vetoaminen rakentaa osaltaan vääjäämättömyyden retoriikkaa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, onko Jyrki Kataisen puheen tyylissä tapahtunut muutoksia aikavälillä 2010–2014. Ilmenee, että pääministerin puheessa mm. kasvavana epävarmuutena ja puolustautuvan retoriikan lisääntymisenä. Pääministerin eurokriisiretoriikkaa leimaa hyvin vahvasti vaihtoehtojen puute sekä vastuun kantamisen tärkeys. Suomelle on tärkeää olla linjassa muiden EU-maiden kanssa, ja se nähdäänkin ainoana keinona selvitä kriisistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)The genus Orthopoxvirus (OPV) within the family Poxviridae Iincludes notorious smallpox virus, ectromelia virus and zoonotic cowpox, vaccinia and monkeypox viruses among others. The antibodies against OPVs are cross-reacting. Ectromelia and cowpox viruses are known to exist in Eurasia and cowpox virus also in Finland. Rodents are the reservoir hosts for both viruses and especially cowpox virus can be transmitted from rodents to humans through pet animals. In humans and cats cowpox virus causes vesicular and sometimes generalized disease. Rodents caught from Finland and Siberian Republic of Buryatia have frequently OPV-specific antibodies by immunofluorescence assay (0-92% prevalence depending on place and time). In Finland antibodies have also been demonstrated in horses, cats, dogs, bovines, lynxes and humans (Pelkonen PM et al. EID 2003). In humans the antibodies are mainly caused by smallpox vaccinations. The aims of this study were to 1) search for orthopoxvirus DNA in Finnish and Buryatian rodent panels, where OPV antibodies had been found, 2) analyze the amplified sequences to find out, which OPV species are infecting rodents and 3) deduce possible zoonotic risk. Nucleic acids were extracted from 160 Finnish and 156 Buryatian homogenized rodent lung samples by either an extraction automaton or a commercial kit. The samples were then studied with real-time PCR amplifying 150 bp piece of the hemagglutinin gene of orthopoxviruses. The rodents were selected from areas where the prevalence of OPV-specific antibodies varied from 0,9 to 69,0 %. OPV-DNA was detected from one male bank vole (Myodes glareolus) caught from Valkeakoski, Finland. The vole didn’t have detectable level of antibodies against OPV’s. The amplicon was sequenced and was shown to be identical to the hemagglutinin sequence of cowpox virus previously found in a human from Finland (Pelkonen PM et al. EID 2003). This was the first time in Finland when an ongoing OPV infection was detected in a rodent and it confirms the existence of OPVs in Finnish nature. However, some infections may have been missed due to loss in sample processing, so the true number of infected rodents might be bigger. According to the results of this study there is an existing but small risk of zoonotic orthopoxvirus infections from wild rodents in Finland and Buryatia.
-
Jyvien kuumennuskäsittely muuttaa kaura- ja ohrauutteiden fysikaalisia ominaisuuksia ja pysyvyyttä (2015)Tutkielmassa perehdyttiin kuumennuskäsittelyn vaikutukseen kauran ja ohran pelkistäviin yhdisteisiin. Lisäksi selvitettiin pelkistävien yhdisteiden toimintamekanismeja happiradikaalien muodostajana ja happiradikaalien toimintamekanismeja polysakkaridien pilkkojana. Kokeellisen työn tavoitteena oli verrata erilaisten kuumennuskäsittelyjen vaikutusta kauran ja ohran beetaglukaaniuutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksiin ja selvittää oliko erilaisilla kuumennuskäsittelyillä tai pelkistävien yhdisteiden pitoisuudella vaikutusta beetaglukaaniuutteiden viskositeetin säilymiseen varastoinnin aikana. Tutkimuksessa käytettiin kuumentamattomia ja 95 °C:ssa 70, 100 ja 130 minuuttia kuumennettua kauraa ja ohraa, joista tehtiin lisäksi jauhonäytteet, jotka pestiin etanolilla pelkistävien yhdisteiden poistamiseksi. Jauhoista tehtiin rinnakkaiset uutteet, joista toisia kuumennettiin 90 °C lämpötilassa 5 minuutin ajan ja toisia uutteita ei kuumennettu. 100 minuuttia kuumennetuista jyvistä tehdyillä uutteilla verrattiin myös uutteen kuumennuskäsittelyn keston vaikutusta viskositeetin säilymiseen, pidentämällä uutteen kuumennusta 5 minuutista 15 minuuttiin. 130 minuuttia kuumennetuista jyvistä tehdyistä uutteista tehtiin lisäksi näyte, jota kuumenettiin 130 °C sterilointilämpötilassa 10 minuutin ajan. Kaikki kuumennuskäsittelyt pienensivät pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksia molemmilla viljoilla. Kuumennuskäsiteltyjen kaurajauhojen pelkistävien yhdisteiden pitoisuudet alenivat noin puoleen ja ohrajauhoissa noin kolmasosaan kuumentamattomaan, natiiviin jauhoon verrattuna. Natiivien jauhojen etanolipesu pienensi pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksia kaurauutteissa 45 % ja ohrauutteissa 36 % verrattuna ei etanolipestyistä jauhoista tehtyihin uutteisiin. Ei-etanolipestyistä jauhoista tehtyjen uutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuus oli molemmilla viljalajeilla sitä pienempi mitä kauemmin kuumennetuista jauhoista uutteet oli tehty. Kuumennuskäsittelyajan pidentäminen 70:stä 130:en minuuttiin pienensi kaurauutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Kaurauutteiden kuumennusajan pidentäminen nopeutti viskositeetin pienenemistä varastoinnin aikana. Sterilointilämpötila romahdutti viskositeetin 10 minuutissa. Paras uutteiden viskositeetin pysyvyys saavutettiin kauran- 130 minuutin ja ohranjyvien 100 minuutin kuumennusajalla, ja kun uutteet oli tehty etanolipestyistä jauhoista. Vaikka jauhojen etanolipesun ja kuumennuskäsittelyn osoitettiin vähentävän merkittävästi jauhojen pelkistäviä yhdisteitä, eivät ne olleet teknologisesti riittäviä toimenpiteitä ylläpitämään beetaglukaani-vesiseoksen viskositeettia stabiilina varastoinnin aikana.
-
(2018)The literature review of this master’s thesis dealt with the definition of dietary fiber, cocoa bean and content of its cell wall. Cocoa processing was also included in this literature review. The objective of the experimental part of this thesis was to determine the dietary fiber content and its monosaccharide composition from cocoa mass and 70 % dark chocolate. The geographical effect to dietary fiber content of cocoa and the effect of chocolate processing to dietary fiber content of chocolate was also studied. Dietary fiber was analyzed using enzymatic-gravimetric AOAC 991.43 method. Fructans and fructo-oligosaccharides were analyzed from soluble dietary fiber filtrate and from defatted samples using enzymatic-colorimetric AOAC 999.03 method. Raffinose-series oligosaccharides were analyzed using liquid chromatographic (HPAEC-PAD) method. Monosaccharide composition was determined from soluble and insoluble dietary fiber fractions using acid methanolysis. Acid methanolysis doesn’t hydrolyze crystalline cellulose. Total dietary fiber content in LA1-cocoa mass was 20,7 ± 0,3 %, in LA2-cocoa mass 20,5 ± 0,2 %, in A1-cocoa mass 17,3 ± 0,4 %, in A2-cocoa mass 17,5 ± 0,6 %, and in chocolate 11,8 ± 0,1 %. Fructo- and raffinose-series oligosaccharide concentrations in all samples were less than 1 %. Polysaccharide concentration which doesn’t include cellulose was in LA1-cocoa mass 6,3 ± 0,3 %, in LA2-cocoa mass 7,0 ± 0,4 %, in A1-cocoa mass 6,0 ± 0,5 %, in A2-cocoa mass 7,5 ± 0,5 %, and in chocolate 4,3 ± 0,3 %. All concentrations are reported on wet weight basis. Monosaccharide composition consisted of arabinose, galactose, glucose, xylose, mannose, rhamnose, galacturonic acid, and glucuronic acid, of which arabinose, galactose, and galacturonic acid were the most common. There was a geographical difference in total dietary fiber concentrations of cocoa masses. Chocolate processing was not found to affect dietary fiber content of chocolate as the dietary fiber content of 70% dark chocolate was about 60–70 % of the dietary fiber content of cocoa masses. Polysaccharide concentrations of the samples were only one third of their total dietary fiber concentrations. Based on monosaccharide composition and literature, it could be concluded that the cell walls of cocoa are mainly composed of pectin. The composition of dietary fiber fractions should be studied more as acid methanolysis can’t hydrolyze crystalline cellulose which forms, based on literature, 30 % of cocoa’s cell wall polysaccharides. However, acid methanolysis is suitable for acid carbohydrate and heteropolysaccharide analysis. Lignin and other insoluble polyphenols and Maillard reaction products of dietary fiber fractions were not analyzed in this study.
-
(2011)Lapinrauniot ovat Järvi-Suomen varhaismetallikautiseen (n. 1900 eaa.-300 jaa.) pyyntiväestöön yhdistettyjä kiviröykkiöitä. Tavallisesti ne esiintyvät yksittäisinä tai korkeintaan muutaman röykkiön ryhminä. Monista lapinraunioita on löytynyt palanutta ihmisen luuta ja joistakin myös hauta-anneiksi tulkittuja esineitä. Osasta ei ole kyetty paikallistaman mitään merkkejä hautauksesta. Jotkut ovat vaikuttaneet löytöjensä perusteella uhriröykkiöiltä. Tässä tutkielmassa selvitellään Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Kymenlaakson lapinraunioiden ikää ja kulttuuri-kontekstia uusien lapinraunioajoitusten, alueelta aiemmin saatujen luonnontieteellisten ajoitusten ja sijaintitutki-musten avulla. Luonnontieteellisen keskusmuseon ajoituslaboratoriossa teetettiin tutkielmaa varten AMS-ajoitukset tutkimusalueen kolmesta riittävästi luulöytöjä tuottaneesta lapinrauniosta. Sijaintitutkimuksia toteutettiin suorittamalla tilastollisia vertailuja kaikkien tutkimusalueen lapinraunioiden sijoittumisesta suhteessa tekstiilikeramiikkaa (n. 1900-500 eaa.) ja/tai Sär2-keramiikkaa (n. 900 eaa. 300 jaa.) sisältäviin asuinpaikkakohteisiin. AMS-ajoitusten perusteella Iitin Hiidensalmen palanutta luuta, kvartsi-iskoksia ja astiamaisen luonnonkiven sisältänyt lapinraunio on rakennettu 1505-1385 eaa., Ristiinan Haukkavuoren palanutta luuta sisältänyt lapinraunio 1450-1305 eaa. ja Savonlinnan Häyrynjärvi A:n lapinrauniokohteen palanutta luuta, kvartsi-iskoksia sekä Sär2-keramiikan siruja sisältänyt röykkiö kaksi 415-230 eaa. Ajoitustulokset osoittavat, että lapinrauniorakentaminen on omaksuttu Järvi-Suomen kaakkoisosissa jo varhaismetallikauden alussa. Yhdessä aiempien lapinraunioajoitusten kanssa tämä viittaa siihen, että röykkiörakentaminen ei ole levinnyt Järvi-Suomen alueelle lounaisen Suomen pronssikautisesta rannikkokulttuurista (n. 1500-500 eaa), vaan sen taustalta löytyy luultavammin Perämeren rannikolla jo kivikaudella harjoitettu röykkiörakentaminen, jota ei ole kyetty yhdistämään minkäänlaisiin hautausrituaaleihin. Ajoitukset myös vahvistavat hypoteesia, jonka mukaan lapinrauniotradition varhaisvaiheisiin ei ole kuulunut esineiden eikä keramiikan laittaminen röykkiöihin. Ajoitusten vertailu tutkimusalueen aiempiin arkeologisiin ajoituksiin osoittaa, että lapinrauniot eivät ainakaan heti korvanneet maalauskallioita rituaalipaikkoina, vaan kalliomaalausten luona suoritettiin uhrirituaaleja vielä lapinrauniotradition omaksumisen jälkeen. Pienimuotoista kaskiviljelyä on harjoitettu alueella jo ennen lapinrauniorakentamisen omaksumista, mutta pyynti pysyi alueen pääelinkeinona ilmeisesti koko varhaismetallikauden. Varhaismetallikautiset asuinpaikat ovat alueella tyypillisesti leirimäisiä, mikä viittaa harvaan ja liikkuvaan asutukseen. Tutkimusalueen lapinrauniot ja tekstiilikeramiikkaa/Sär2-keramiikkaa sisältävät asuinpaikat ovat tässä tutkielmassa suoritettujen sijaintitutkimusten perusteella keskittyneet toistensa läheisyyteen, vaikka kaikkien lapinraunioiden läheisyydestä ei varhaismetallikautista asuinpaikkaa löydykään. Erityisen usein lapinraunioiden läheisyydessä näyttävät sijaitsevan asuinpaikat, joista on löydetty sekä tekstiilikeramiikkaa että Sär2-keramiikkaa. Tämä viittaa siihen, että lapinraunioiden luokse on palattu yhä uudelleen ja uudelleen. Ne ovat ilmeisesti toimineet rituaalisina kiinnekohtina liikkuvaa elämää viettäville yhteisöille. Roomalaiselle rautakaudelle (0-400 jaa.) ajoitetuista lapinraunioista on muualla Suomessa tyypillisesti löydetty metalliesineitä. Tutkimusalueen lapinrauniosta ei ole tehty yhtäkään metalliesinelöytöä. Tämän perusteella on mahdollista, että lapinrauniotradition myöhäisimpiä kehitysvaiheita ei ole alueella koskaan omaksuttu.
-
(2022)Tutkielma käsittelee varhaisia suomalaisia kauhuelokuvia 1900-luvun alkupuoliskolla. Tutkielmassa keskitytään lehdistössä käytyyn kauhuelokuviin liittyvään keskusteluun. Kauhuelokuvia tarkastellaan kauhun elementtien vastaanoton näkökulmasta. Tutkimus keskittyy tarkemmin kuuteen varhaiseen suomalaiseen kauhuelokuvaan sekä niiden ympärillä käytyyn lehdistökeskusteluun. Vastaanoton ja retoriikan lisäksi tutkielmassa sivutaan suomalaisen kauhuelokuvan tyypillisiä piirteitä, sekä pyritään löytämään niille taustoitusta suomalaisesta kauhutarinaperinteestä. Tutkielma on historiallinen tutkimus, joka tarkastelee kauhuelokuvan vastaanottoa Suomessa kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Suomalaiseen kauhuelokuvaan liittyvä keskustelu oli 1900-luvun alkupuoliskolla monipuolista, mutta yleisesti tutkielmassa käytetyt elokuvat otettiin lehdistössä vastaan taiteena. Kauhusta käytetty retoriikka muuttui 1920-luvulla korostetusta elokuvan ”jännityksestä” sanastoltaan monipuolisemmaksi ja asiantuntevammaksi elokuvakritiikiksi. Varhaisten suomalaisten kauhuelokuvien tyypillisen kuvaston perusta luotiin jo 1920-luvun varhaisten kauhun elementtejä hyödyntävien elokuvien toimesta. Suomalaiselle kauhuelokuvalle omintakeisiksi piirteiksi muodostuivat erityisesti noituus, vanhat kartanoympäristöt sekä tietynlainen viitteellinen eli epäsuora kauhun taso.
-
(2018)Long-distance romantic relationships (LDR’s) are under-studied area in research. LDR’s defy precise definition and differ from close-distance relationships (GCR’s) in multiple ways. LDR couples experience longer geographical distance within their relationship and their communication is more restricted. The aim of the study is to understand what meanings do informants attach to distance in their LDR and to understand what kinds of Turning Points (Bolton 1961) do they experience in the course of their relationships. This study follows the social constructionist research tradition and is qualitative in its methods. The interviews were conducted via video calls and they were thematic in nature. There were 9 informants all of whom where female university students or graduates from Finland. The data was analyzed inductively with qualitative content analysis. Results show that distance is experienced as opposite to being together in LDR’s. Informants described distance as negative and non-ideal in its meaning while being together was perceived positive and ideal. Even when distance was perceived negatively, it was described to be worth achieving personal goals. Distance was found to set challenges to relationship and it was seen to cause notable amounts of time alone. Meanings associated to distance were: challenges posed by geographical distance, attitude, comparison, mood, opinions of surrounding people and possibility to keep in touch. Following Turning Points were derived from the data: first meeting with family and friends, trips made together and moving in together, changes at work or school life, health problems and changes in technology-mediated communication. Multiple meanings were attached to the Turning Points. Results support previous research in many ways, but also bring further understanding about LDR’s. That being together was viewed so positively can be explained with LDR couples’ tendency to idealize moments spent together. Importance of personal goals may be related to LDR couples’ personal ambitious traits. Certain Turning Points are different in meaning in LDR’s and GCR’s. More research is needed to explain the idealization process related to being together in LDR’s, to understand LDR couples’ personal ambitions, and to obtain more holistic picture of Turning Points in LDR’s.
-
(2017)Käännepiste on funktion kuvaajan piste, jossa kuvaaja muuttuu konkaavista konveksiksi, tai toisin päin. Toisin sanoen kuvaajan kaarevuussuunta muuttuu. Lukiossa käsitellään funktion jatkuvuutta, derivoituvuutta, ja tulkitaan kuvaajaa. Kuvaajan kaarevuuden käsittely tukee kuvaajan monipuolisempaa ymmärtämistä, ja sitä kautta eheyttää funktion, funktion kuvaajan, kuvaajan tulkinnan ja derivaatan käsitteen ymmärrystä. Tämä olisi ensiarvoisen tärkeää eheän ymmärtämisen saavuttamiseksi. Tähän tarkoitukseen käännepisteen käsittely lukiossa toimisi erittäin hyvin. Käännepiste on funktion ominaisuus, joten alkuun esittelen eräitä funktion perusominaisuuksia, kuten jatkuvuuden ja derivoituvuuden käsitteet, ääriarvot, sekä funktion ensimmäisen ja toisen derivaatan. Lisäksi käyn läpi funktion kuvaajaan liittyvää terminologiaa, kuten kulkusuunnan, konkaaviuden ja konveksiuden. Kuvaajan tulkinnassa esiintyy usein myös termejä kuten kriittinen piste ja stationaaripiste, joiden eroavaisuuksia pyrin tutkielmassani avaamaan. Kappaleessa 3 esittelen käännepisteen määritelmän, sekä erilaisia tapoja määrittää käännepiste. Lisäksi käyn läpi käännepisteen luokitteluja, sekä tilanteen, jossa funktio ei ole kaikkialla jatkuva. Kappaleessa 4 käsittelen muun muassa undulaattipisteen eron käännepisteeseen, sekä erilaisia sovellutuksia käännepisteelle. Esimerkiksi populaation kasvun tutkimisessa ja ennustamisessa käytettävässä logistisessa kasvumallissa käännepisteen merkitys on keskeinen. Lisäksi talousmatematiikassa tehdään ennusteita usein siten, että käännepisteen merkitys on mittava. Kappaleessa 5 tutkin oppikirjojen tapaa käsitellä tutkielmassani esille nousseita derivaatan, sekä ääriarvojen käsitteitä. Kuvaajien runsas käyttö mahdollistaisi myös kaarevuussuuntien tutkimisen, ja täten osaamisen eheyttämisen. Pyrin siis tutkimaan ja pohtimaan käännepisteen käsittelyn konkreettisen toteuttamisen mahdollisuuksia lukio-opetuksessa. Viimeisessä kappaleessa pohdin käännepisteen käsittelyn tarpeellisuutta, sekä sen käsittelyn eheyttävää vaikutusta funktion perusominaisuuksien ymmärtämiselle. Tutkielmassani pyrin esittämään käsiteltävät asiat helppolukuisesti ja kattavasti, ja täten lisäämään mahdollisien lukijoiden osaamista ja ymmärrystä funktion kuvaajan tulkinnasta. Varsinkin matematiikan opettajien, että opettajaksi opiskelevien tulisi hallita seuraavat asiat, ja tätä pyrin tutkielmallani edesauttamaan.
-
(2017)Menettämisseuraamussäännöksiä koskevaa rikoslain 10 lukua (365/2016) osittaisuudistettiin Euroopan unionin direktiivin (42/2014/EU) rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa voimaan tulon myötä. Implementoinnin yhteydessä lainsäätäjä ehdotti käännetyn todistustaakan omaksumista osaksi laajennetun hyötykonfiskaatiosäännöksen soveltamisalaa. Käännettyä todistustaakkaa omaisuuden laillisesta alkuperästä ehdotettiin myös rikoslain (39/1889) kokonaisuudistuksen yhteydessä, jolloin menettämisseuraamussäännökset koottiin yhteen rikoslain 10 lukuun (875/2001). Tuolloin ehdotus kuitenkin kaatui lakivaliokunnan antamaan mietintöön, jossa se totesi, ettei käännetty todistustaakka ole varauksitta sopusoinnussa vastaajan oikeusturvan kanssa. Lakivaliokunnan ehdotuksesta päädyttiin täten soveltamaan kevennettyä todistustaakkaa käännetyn todistustaakan sijasta. Menettämisseuraamussäännösten osittaisuudistuksen yhteydessä oikeusturvan vaaraa ei sen sijaan katsottu enää olevan, sillä voimassa olevan rikoslain 10 luvun 9 §:n 4 momentin mukaan syytetyn tulee saattaa todennäköiseksi, että häneltä tavatun omaisuuden alkuperä on laillista välttyäkseen laajennetulta hyötykonfiskaatiotuomiolta. Tutkielmassa tarkastellaan laajennettua hyötykonfiskaatiota ja siihen sovellettavaa käännettyä todistustaakkaa omaisuuden laillisesta alkuperästä. Vastaajan tulee saattaa todennäköiseksi, että häneltä tavattu omaisuus on hankittu laillisesti. Mikäli vastaaja epäonnistuu tai laiminlyö velvoitteensa, kyseinen omaisuus määrätään valtiolle menetetyksi. Käännetyn todistustaakan omaksuminen osaksi kansallista rikoslainsäädäntöä perustuu lain esitöiden mukaan syyttäjän näyttöongelmiin sekä lainsäätäjän tarkoitukseen saada rikoshyötyä tuomituksi entistä laajemmin valtiolle menetetyksi. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella käännetyn todistustaakan suhdetta vastaajan itsekriminointisuojaan ja syyttömyysolettamaan. Vaarantaako käännetty todistustaakka omaisuuden laillisesta alkuperästä vastaajan syyttömyysolettaman ja itsekriminointisuojan laajennettua hyötykonfiskaatiota koskevassa rikosprosessissa niin kuin lakivaliokunta ensimmäisessä mietinnössään katsoi. Poikkeaminen yleisestä rikosprosessioikeudellisesta periaatteesta ei ole täysin ongelmaton, sillä se aiheuttaa ilmeisen jännitteen yhteiskunnan intressien ja syytettyjen oikeusturvan välille. Käännetty todistustaakka omaisuuden laillisesta alkuperästä on oikeusturvariski vastaajalle, mikäli sen käytössä epäonnistutaan. Itsekriminointisuoja murenee, jos syyttäjä nostaa myöhemmässä rikosprosessissa syyteen vastaajan antaman selvityksen perusteella, vaikka selvitystä ei tosiasiallisesti käytettäisikään todistevaikutuksena rikosprosessissa. Tästä seuraa siten vastaajan syyttömyysolettaman katoaminen, kun syyttäjällä on ennakkokäsitys vastaajan syyllisyydestä omaisuuden alkuperästä annetun selvityksen perusteella.
Now showing items 10112-10131 of 31275