Browsing by Title

3D-tulostuksen on arveltu olevan avain niin sanotun kolmannen teollisen vallankumouksen syntymiseen. 3D-tulostus mahdollistaa digitaalisen tarkkuuden, massatuotannon toistettavuuden ja käsityön yksilöllisyyden yhdistämisen uniikilla tavalla siten, että kustomoinnin kulut häviävät lähes kokonaan. Monimutkaisten hyödykkeiden tuottamisesta tulee kustannuksiltaan saman hintaista kuin yksinkertaisten hyödykkeiden tuottamisesta ja muunnelmien mahdollisuudet ovat rajattomat. Tekemällä fyysisestä digitaalista 3D-tulostuksen tekniikka saattaa kuitenkin samalla digitaalisen tekijänoikeuden ongelmakenttään uuden suuren joukon, eli fyysiset objektit. Tutkielmassa tarkastellaan 3D-tulostuksessa tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä kysymyksiä ja sitä, missä tilanteissa käsillä on mahdollisesti tekijänoikeuden loukkaus. Tämän jälkeen käsitellään niitä ratkaisuvaihtoehtoja, joita tekniikan vuoksi on harkittava. Näillä ratkaisuvaihtoehdoilla tarkoitetaan tässä toisaalta konkreettisina esimerkkeinä esitettyjä oikeudenhaltijan käytettävissä olevia keinoja ja toisaalta perustavanlaatuisia ratkaisuja siitä, mihin suuntaan tekijänoikeutta tulisi vielä. Tutkielman laajuuden vuoksi näistä oikeudenhaltijan käytettävissä olevista keinoista käsitellään vain DRM (digital rights management) keinoja esimerkkinä ennakollisesta oikeuksien hallinnoinnista ja tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 458/2002 mukaista alasottomenettelyä esimerkkinä jälkikäteisistä oikeudenhaltijan käytettävissä olevista keinoista. Lopuksi tutkielmassa käsitellään näkemyksiä siitä, kuinka 3D-tulostus ja sen kehittyminen vaikuttavat itse tekijänoikeuteen ja oikeudenhaltijoiden asemaan. Yksityinen käyttäjä voi syyllistyä tekijänoikeuden loukkaukseen skannatessaan tekijänoikeudella suojatun fyysisen objektin CAD-tiedostoksi, jolloin objektista muodostuu tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu kappale. Lisäksi oikeudenloukkaus voi tapahtua käyttäjän muunnellessa tätä skannattua objektia jollakin tähän tarkoitetulla suunnitteluohjelmalla, jolloin kyse on tekijän yksinoikeuden alaan kuuluvasta teoksen muuntelusta. Nämä toimet eivät kuitenkaan muodosta tekijänoikeuden loukkausta, mikäli yksityisen käyttäjän toimenpiteiden voidaan katsoa kuuluvan tekijänoikeuslain 12 §:n poikkeuksen alaan. Ongelmallisinta erityisesti yksityishenkilöiden toimesta tapahtuvassa 3D-tulostuksessa on sen sijaan tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin alaan lukeutuvat toimenpiteet, joilla tekijänoikeudella suojattua materiaalia saatetaan yleisön saataville tekijän yksinoikeuteen kuuluvalla tavalla. Vastuukysymysten osalta palveluntarjoajan vastuu mahdollisesta tekijänoikeusloukkauksesta palautuu lain 458/2002 mukaiseen alasottomenettelyyn, jonka osalta tulkinnanvarainen seikka on kuitenkin itse palveluntarjoajien soveltuvuus vastuuvapauden piiriin, sillä tämä kriteeri on sidottu palveluntarjoajien passiivisuuteen. DRM-keinojen saamasta kritiikistä huolimatta erityinen 3D-tulostinlaitteisiin asennettava kopioinninestojärjestelmä vaikuttaa yhdeltä toimivalta ratkaisulta. Sähkökauppalain mukainen alasottomenettely puolestaan voi toimia korjaavana toimenpiteenä siinä vaiheessa kun luvatonta materiaalia on jo levinnyt internetissä toimiviin palveluihin. Teknologisesta edistyksellisyydestään ja mahdollisuuksistaan huolimatta 3D-tulostus ei pitkällä aikavälillä tarkasteltuna näytä olevan valokuvaa tai radiota mullistavampi tekniikka tekijänoikeudelliselta kannalta. Sen sijaan se on vain yksi ajan saatossa keksitty tekniikka, joka on tuonut digitaalisen tekijänoikeuden piiriin yhden uuden sisällön lisää. Toisaalta 3D-tulostus saattaa digitaalisen tekijänoikeuden ongelmakenttään merkittävän joukon uusia teoksia, joiden kannalta oikeuksien hallinnointi tulee muuttumaan yhtä haastavaksi kuin musiikin tai liikkuvan kuvan oikeuksien hallinnoinnista on tullut digitaalitekniikan ansioista. 3D-tulostus edellyttää oikeudenhaltijoilta innovatiivisuutta ja uusien liiketoimintamallien luomista. Lisäksi se ei ainakaan vähennä tarvetta tarkastella vanhan tekijänoikeusjärjestelmän peruskäsitteitä kriittisesti ja uudelleen.

The purpose of this thesis was to analyze the testing requirements to physical layer features which are used in LTE Release 9 and 10 timeframe. The aim of the analysis was to define test case requirements for new features from the physical layer point of view. This analysis can then be utilized to implement and design test cases using commercial eNB simulators. The analysis was carried out by studying the 3GPP specifications and by investigating the integration and system level testing requirements. Different feature specific parameters were evaluated and different testing aspects were studied in order to verify the functionalities and performance of the UE. Also, different conformance test case scenarios and field testing aspects were investigated in order to improve the test case planning in the integration and system testing phase. The analysis showed that in Rel-9 there are two main features which have a great impact on the Rel-9 physical layer testing. These two features are the dual-layer beamforming and UE positioning which is done with OTDOA and E-CID methods. It was analyzed that the requirements for the downlink dual-layer beamforming focus on TDD side and the test plan must contain especially throughput performance testing in integration and system phase testing. OTDOA and E-CID methods, on the other hand, need test plans which are concentrating on the positioning accuracy. In Rel-10, the analysis showed that there are plenty of new features on physical layer to ensure the transition from LTE to LTE-Advanced. The main requirements were assigned for the CA feature which has testing activities especially on the UE feedback operations. Also, different kinds of CA deployment scenarios were analyzed to evaluate more closely the initial CA testing scenarios in integration and system testing. Analysis continued with downlink multi-layer beamforming where the requirements were seen to concentrate on new CSI-RS aspects and to throughput performance testing. Uplink MIMO aspects were analyzed at the end and the studies showed that this feature may have a minor role in Rel-10 timeframe and therefore it does not have any important testing requirements which should be taken into account in test plans.

Tehtäväni tutkielmassa on laatia tekstikriittinen editio ja ensimmäinen suomenkielinen käännös Qumranista löydetystä tekstistä 4Q185. Luon myös katsauksen tekstin paleografiaan käsitellen jokaisen heprean konsonantin erikseen. Tekstikriittinen editioni pohjautuu E. Tovin vuonna 2006 toimittaman elektronisen kirjaston PAM-kuvaan 43.514. Editioni sisältää kahdeksan fragmenttia. Tekstikritiikissä on otettu esille edellisten tutkijoiden ratkaisuja ja arvioitu niitä. Edelliset tutkimukset ovat J. Allegron (1968), J. Strugnellin (1970), H. Lichtenbergerin (2002) ja F. García Martínezin ja E. J. C. Tigchelaarin (1997) laatimat editiot. Suomenkielinen käännökseni perustuu tekemääni tekstikriittiseen editioon. Olen antanut tekstille nimen Viisauden lahja ja laatinut käännökseen väliotsikoita. Tekstin nimi sekä väliotsikot nousevat tekstin 4Q185 tematiikasta. Teksti käsittelee tuomiota, Jumalan tekoja sekä viisautta.

Goals. The aim of this thesis was to examine the relationship between the assessments made on the teacher rating scale and the results of the direct measures of language development when assessing 4-year-old children’s language skills. The second aim was to find out how well early educators identify 4-year-old children who are at risk and those not at risk for language skills when using the teacher rating scale. Previous research has shown that form-based assessment tools are considered practical and efficient ways to assess children’s early language skills. The accuracy and consistency of the assessments have not been thoroughly investigated. This thesis will provide information on whether early educators identify those children who are at greater risk for language problems than their peers. Early identification is important to targeting the right kind of support. Methods. This study is a quantitative Master’s thesis. The research data included the results of the Lene and the Lukiva tests and the assessments made on the teacher rating scale for 4-year-old children (N=189) obtained in the initial sample of the Toimi ja opi research in 2019. The relationship between the assessments made on the teacher rating scale and the results of direct measures of language development was examined using Spearman’s and Pearson’s correlation analyses. The ability of early educators to identify 4-year-old children who are at risk and those not at risk for language skills was examined through configural frequency analysis. IBM SPSS Statistics 27 and Excel were used for data analysis. Results and conclusions. The results of the Master’s thesis showed a moderate and statistically significant relationship between the assessments made on the teacher rating scale and the direct measures of language development. The strongest connection was measured between the teacher rating scale and the Lene’s language comprehension test. The results also showed that the early educators were able to identify those 4-years-old children who are at risk and those not at risk for language skills when using the teacher rating scale. The findings show that the teacher rating scale is a viable tool for early educators to assess children’s language skills and to identify those who are at risk for language problems.

The purpose of this thesis is to find out how five to six year old boys' need for support with their gross motor skills is associated with their other skills, such as cognitive and social skills. The scope of the material also allowed to study the associations between gross motor skills and daily functions of early childhood education. I study these other functions in my third research problem; how does the need for support with gross motor skills impact the daily activities of the child in his early childhood education. Based on earlier research, it is known that motor skills have an impact on the development of the child. My assumption was that my research data would support earlier research. The data used in this thesis was part of the University of Helsinki "Orientaation lähteillä" research project material. The data had been collected from 45 day cares, including both kindergartens and childminders in Central Uusimaa and Hämeenlinna. The material had been collected by interviewing and observing the children, and having the teachers evaluate the children's different skills. Background information and information about the learning environment was also collected. This thesis is based on the material's Needs plenty of support with gross motor skills claim, which had been evaluated on a five point scale. The data was delimited to boys aged five to six (N=243). The data was analysed using cross tabulation and correlations from child observations and skills assessments. This thesis is quantitative, and the SPSS software was used to study the associations between gross motor skills and other skills and functions. The results of this thesis show that children who needed support with their gross motor skills, often also needed support with their cognitive and social skills. The need for support with gross motor skills also impacted the child's everyday activities. A child who had a need for support with their gross motor skills played less imaginary games, spent less time in guided outdoor activities, and focused his attention more frequently on non-social targets than other children. The children who needed plenty of support where physically less active and less committed during the kindergarten day. In conclusion, motor development influences many other areas of a child's development, and therefore special attention needs to be paid to promoting motor development in early childhood education.

DNA:ssa esiintyy pienissä määrin 5-metyyli-2'-deoksisytidiiniä ja sen hapetustuotetta 5-hydroksimetyyli-2'-deoksisytidiiniä. Kummallakin on luonnollisia biologisia tehtäviä soluissa. Niiden läheisiä analogeja ovat 5-aminometyyli- ja 5-tiometyyli-2'-deoksisytidiinit ja kaikkien näiden 2'-deoksiuridiinijohdokset. Näiden analogien soveltuvuutta erilaisiin biokemiallisiin ja lääketieteellisiin sovelluksiin on tutkittu viime aikoina. Tutkielman kirjallisuusosassa esitetään katsaus 5-hydroksimetyyli-, 5-aminometyyli- ja 5-tiometyylipyrimidiiniemäksiä sisältävien nukleosidien synteeseistä. Erityisesti tarkastellaan käytössä olevia synteesistrategioita ja tarvittavia muutoksia suojaryhmäkemiaan, etenkin silloin, kun näitä modifioituja nukleosidejä on tarkoitus käyttää oligonukleotidisynteesissä monomeereinä. Tutkielman kokeellisessa osassa kuvataan parannettu ja yksinkertaistettu synteesireitti 5-hydroksimetyyli-2'-deoksisytidiinimonomeerin valmistamiseksi oligonukleotidisynteesiä varten. Reitti on optimoitu siten, että tarvittavat puhdistukset on saatu minimoitua ja synteesi soveltuu suhteellisen suurien tuotemäärien valmistamiseen.

Intestinal stem cells maintain the regenerative potential of intestinal epithelium, which needs to be renewed constantly. Dysregulation of intestinal stem cell proliferation is associated with aging and intestinal diseases. The midgut of Drosophila melanogaster is a valuable model for studying intestinal stem cell driven tissue regeneration. It is similar in function to the mammalian small intestine but has a simpler cellular structure. Drosophila midgut is divided into five major regions with specialized physiological functions, characteristic morphological features and distinctive gene expression profiles. The midgut consists of a monolayer of absorptive enterocytes, small secreting enteroendocrine cells, intestinal stem cells and enteroblasts. Intestinal stem cells differentiate into enterocytes through a transient enteroblast phase. 5-hydroxytryptamine has been shown to activate proliferation of intestinal epithelium in mammals, but its mechanism of action is still unknown. Also, sex-specific differences in 5-hydroxytryptamine signalling have been recorded in mammals. 5-hydroxytryptamine signalling pathway has several downstream targets that have diverse downstream effect. Thus, 5-hydroxytryptamine signalling creates a complex and versatile regulatory network. The aim of my thesis is to study the effects of 5-hydroxytryptamine signalling on intestinal stem cell proliferation and cellular turnover in Drosophila midgut in both sexes. The effects of excessive amounts of 5-hydroxytryptamine are first studied by feeding Drosophila with 5-hydroxytryptophan, a product of the rate-limiting step in the 5-hydroxytryptamine synthesis pathway. The effects of 5-hydroxytryptamine signalling are further studied by knocking down and overexpressing a component of the 5-hydroxytryptamine signalling pathway in intestinal stem cells and enteroblasts. Dissected midguts are immunofluorescently stained, imaged and analysed both visually and with bioinformatics tools. The results indicate that 5-hydroxytryptamine signalling has both regional and sex-specific functions that affect intestinal stem cell proliferation and cellular turnover in Drosophila midgut. The most dramatic effects are seen in cellular turnover, which indicates that 5-hydroxytryptamine signalling plays a role in enteroblast differentiation. Furthermore, the results suggest that bidirectional signalling between enteroblasts and dying enterocytes facilitates cellular turnover in the midgut. As 5-hydroxytryptamine signalling is indicated in inflammatory bowel diseases such as Crohn’s disease, my results might help in the development of treatments for such conditions.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita 5-vuotiaat tyypillisesti kehittyvät lapset tekevät leikki- ja arviointitilanteissa ja millaisia ongelmia korjausaloitteilla käsitellään. Korjausaloitteilla viitataan sellaisiin keskustelun vuoroihin, joilla osoitetaan keskustelukumppanille, että hänen edellisen vuoronsa vastaanottamisessa on ollut jokin ongelma (Haakana ym., 2016). Tyypillisesti kehittyvien suomenkielisten lasten on todettu omaksuvan kielen ja vuorovaikutuksen perusrakenteet jo noin viiden vuoden ikään mennessä (Lieko, 1993). Koska viisivuotiaat tyypillisesti kehittyneet lapset hallitsevat jo kielen perusrakenteet, ei korjausaloitteiden tekeminen tai tekemättä jättäminen voi olla kiinni siitä, ettei lapsi osaisi käyttää esimerkiksi kysymyssanoja. Tästä syystä on erittäin mielekästä tutkia juuri viisivuotiaiden tyypillisesti kehittyvien lasten erilaisissa vuorovaikutustilanteissa tekemiä korjausaloitteita. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty alun perin osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -hanketta. Aineisto koostuu yhteensä noin 8 tunnista ja 19 minuutista tutkimukseen osallistuneista lapsista kuvattuja videotallenteita. Videoista noin puolet on kuvattu arviointitilanteista ja puolet leikkitilanteista. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat aineistonkeruuhetkellä iältään 5;0–6;2-vuotiaita lapsia. Heidän puheen- ja kielen kehityksensä oli arvioitu olevan tyypillistä puheterapeuttisten arviointimenetelmien sekä vanhempien haastattelun perusteella. Tutkielman menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. 5-vuotiaat tyypillisesti kehittyvät lapset tekivät korjausaloitteita sekä leikki- että arviointilanteissa, mutta tutkimukseen osallistuneiden lasten tekemien korjausaloitteiden määrässä ja käytetyissä korjausaloitetyypeissä oli suurta vaihtelua. Lapset käyttivät koko aineistossa eniten ymmärrysehdokkaita ja toiseksi eniten kysymyssanan ja toiston yhdistelmiä. Lapset tekivät korjausaloitteita leikki- ja arviointitilanteissa keskimäärin 3.6 kertaa tunnissa. Korjausaloitteilla käsiteltiin leikkitilanteissa ainoastaan ymmärtämisen ja arviointitilanteissa sekä ymmärtämisen että kuulemisen ongelmia. Tulokset vastaavat osittain aiempaa suomenkielistä tutkimusta aikuisten ja tyypillisesti kehittyvien lasten sekä kaksikielisten lasten käyttämistä korjausaloitteista. Tämä tutkielma esittää suuntaa antavaa tietoa tyypillisesti kehittyvien 5-vuotiaiden lasten toisen puheeseen tekemistä korjausaloitteita. Lisätutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan edelleen.

64Cu (Iβ+ = 17%, Iβ− = 39%, IEC = 43%) is an important emerging biomedical radionuclide that is suitable for labelling a wide range of radiopharmaceuticals for PET imaging, as well as systemic or local radioimmunotherapy of tumours. Its positron energy spectrum is comparable with that of 18F, allowing high spatial resolution in PET imaging. Its intermediate half-life (12.7 h) permits PET evaluation of slow biochemical pathways, such as protein and peptide interactions with cellular targets, and distribution to satellite imaging and therapy centres. The optimum production route for radiochemically-pure, carrier-free 64Cu is via the reaction 64Ni(p,n) at 12 → 9 MeV followed by anion exchange chromatography. Biomedical applications follow three principal strategies: (i) direct application of 64Cu as a biological tracer, (ii) complexing with redox sensitive ligands (e.g. bisthiosemicarbazones) that release 64Cu upon reduction in hypoxic cells, and (iii) coordination with bifunctional ligands (e.g. tetraaza macrocycles) that covalently bond to intact antibodies, antibody fragments, peptides, peptide analogues or shell cross-linked nanoparticles for targeting receptors expressed by tumours.

The glymphatic system is a waste clearance system in the brain to prevent protein accumulation that negatively affects neural functions, leading to neurogenerative diseases such as Alzheimer's. Perivascular spaces surround the brain vasculature allowing cerebrospinal fluid (CSF) inflow into the brain parenchyma during NREM sleep. The CSF moves from perivascular spaces into the white matter through AQP4 water channels, and flows towards the efflux routes, from where the interstitial solutes are drained into the lymphatic system. The existence and functions of the glymphatic system raise controversies due to the lack of quantitative data. Imaging tools that do not negatively affect the flow are required to visualize the glymphatic system in health and disease. If the glymphatic flow could be intensified in a preventive or therapeutic manner or harness for CNS drug delivery, it would be revolutionary. Positron emission tomography (PET) is a rising imaging modality in glymphatic research. It provides an efficient and non-invasive method, even with nanomolar tracer concentrations, to follow the CSF within the entire animal, being also fully translatable for human studies. Albumin is the dominant protein the CSF and can act as a carrier for tracers extending the circulation time. More recently, truncated Evans Blue (EB) and 4-(p-iodophenyl)butyric acid (IP) have shown promising results in modulating the pharmacokinetics of radiopharmaceuticals through albumin-binding. This study aimed to develop and evaluate six new albumin- binding tracers ( three NODAGA conjugated and three DFO conjugated) for the PET imaging of the glymphatic fluid flow via binding of endogenous albumin in the CSF. The precursors were synthesized using coupling reactions and radiolabeled with [68Ga]GaCl3 (0.2M sodium acetate buffer, pH=4, 95°C or 25°C, 15 min). Radiochemical purities were determined by radio-TLC and radio-HPLC and LogD (octanol:PBS) with shake-flask method. The in vitro stability assays were done in rat serum, rat CSF, 2 mM EDTA, and 0.2 mM FeCl3 solutions at 37°C over 6 h of incubation. The in vitro albumin binding affinities were investigated at physiological rat CSF albumin concentration at 37°C over 1 h of incubation using radio-SEC- HPLC. The in vivo and ex vivo experiments of the three most stable tracers were done using healthy female Swiss mice, and the experiments included blood kinetic studies, ex vivo biodistribution studies, and analysis of urine, bile, and blood fractions (plasma, blood cells, proteins) for in vivo stability. The precursors were synthesized with high yields (69–96%) and radiolabeled with high radiochemical yield (64– 82%), radiochemical purity (97–99.5%), and molar activities sufficient for low-volume infusion into the CSF (9.2– 17.2MBq/nmol). The NODAGA conjugated tracers had higher radiochemical yield and molar activity than the DFO conjugated tracers. The radiolabeled DFO conjugated products were stable in rat serum and rat CSF, but stability assays with EDTA and FeCl3 showed major transchelation. The NODAGA conjugated tracers were stable in each medium, maintaining the percent of intact labeled compound above 97%. The albumin binding affinity studies showed full binding from the first time point of 5 min incubation until the last time point of 1 h. The blood kinetic studies of the three stable NODAGA conjugates showed decreasing %ID/g with varying biological half- lives depending on the tracers’ lipophilic properties. The ex vivo analysis of urine and bile showed eliminated free tracer or some metabolite of the free tracer with similar retention time with radio-HPLC, no free gallium was observed. The analysis of blood samples after fractionation showed that each tracer had the most significant %ID/g in the protein fraction, and no activity was observed in the plasma. The in vivo investigated tracers showed promising properties for possible future use as CSF tracer due to high radiolabel stability and rapid stable binding to albumin in vivo.