Browsing by study line "Hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linja"
Now showing items 1-20 of 21
-
(2021)Tässä tutkimuksessa on kuvattu ja käsitteellistetty monipaikkaisuuden ilmiötä tarkastelemalla millaiseksi ilmiöksi aluepolitiikan asiantuntijayhteisön jäsenet tunnistavat monipaikkaisuuden. Lisäksi tutkittiin monipaikkaisuuden mahdollisuuksia siirtyä poliittiselle asialistalle päätöksenteon kohteeksi soveltamalla tutkimukseen John F. Kingdonin agendan asettamista kuvaavaa teoriaa, monivirtamallia. Tutkimuksessa tarkasteltiin ongelmien ja toimenpiteiden virroissa esiintyviä edellytyksiä monipaikkaisuuden siirtymiseksi kohti asialistaa. Tutkimusaineiston muodostaa neljän aluepolitiikan asiantuntijayhteisöön kuuluvan asiantuntijan haastattelut. Haastateltavista kaksi työskenteli kuntapolitiikan viranhaltijoina ja kaksi tutkijoina aluepolitiikan tutkimusorganisaatioissa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina asiantuntijahaastatteluina. Aineisto analysoitiin ATLAS.ti-nimisellä ohjelmalla laadullisen sisällönanalyysin periaatteita soveltaen. Analyysin koodauskehikko ja luokittelu muodostettiin abduktiivista päättelyä noudattelemalla sekä teoriasta että aineistosta nousevilla luokituksilla. Tutkimuksen perusteella monipaikkaisuus tunnistettiin monimutkaiseksi ilmiöksi, jota koskeva tiedontarve on suurta. Aluepolitiikan asiantuntijayhteisön jäsenten mukaan monipaikkaisuutta aiheuttaa joukko elämäntapaan ja -tyyliin liittyviä valintoja. Monipaikkaisuuden koettiin tuottavan myönteisiä mahdollisuuksia yhteiskunnan tasolla. Ongelma ja toimenpidevirtojen analyysissä havaittiin, että monipaikkaisuudesta johtuva toimintaympäristön muutos tuottaa monitasoisia julkishallinnon ongelmia. Ongelmat rakentuvat yksipaikkaisuuden oletuksen sekä kestävän kehityksen ympärille. Ongelmien ratkaisemiseksi esitetyt toimenpidevaihtoehdot koskivat erityisesti julkishallinnon, edustuksellisten elinten ja infrastruktuurin kehittämistä. Tämän tutkimuksen perusteella monipaikkaisuutta koskevassa ongelmien tunnistamisessa sekä tarvittavien toimenpiteiden muotoilussa ollaan kuitenkin vasta alkuvaiheessa. Ongelma- ja toimenpidevirroissa esiintyvien puutteiden vuoksi monipaikkaisuuden siirtyminen asialistalle on tämän tutkimuksen perusteella tällä hetkellä epätodennäköistä.
-
(2023)Laadullisen tapaustutkimuksen aiheena on digitaalisuus, julkisen palvelun median muutos ja Suomen yleisradiotoimintaa säätelevän lain muutos vuosina 2017–2022. Siinä tarkastellaan perinteisten medioiden – erityisesti julkisen palvelun median, muutosta digitalisaation aikakaudella. Digitalisaation myötä perinteiset mediat ovat joutuneet mukautumaan uuteen toimintaympäristöön, digitalisoimaan ja monikanavaistamaan palveluitaan ja siirtymään entistä vahvemmin verkkoon. Murros on haastanut vanhan liiketoiminnan ja vaikuttanut journalismiin, sen prosesseihin ja käytäntöihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu julkisen palvelun teoriasta, digitalisaation murroksesta ja viestintäpolitiikan eri muodoista. Tutkimusaineisto on koottu aikaisemmasta tutkimuksesta, ja muista aihepiiriin liittyvistä dokumenteista ja lausunnoista. Tutkimuksessa käsitellään Medialiiton Yle-kantelua, sen taustoja ja sitä seuranneen lakimuutoksen vaikutuksia. Uusi muutos Ylen julkisen palvelun tehtävän sääntelyyn ja Yle-lain 7 §:ään, rajoittaa jatkossa sen mahdollisuutta julkaista tekstimuotoisia sisältöjä osana julkisen palvelun tehtävää. Lakimuutoksesta merkittävän teki se, että aiemmin Suomessa ei ollut rajattu Ylen julkisen palvelun tehtäviä. Aikaisemmat lain muutokset olivat ainoastaan lisänneet niitä. Muutos synnytti huolta siitä, että se voi johtaa vapaasti saatavilla olevan laadukkaan journalismin määrän ja Ylen palveluiden supistumiseen verkossa, mikä voi heikentää kansalaisten tasavertaista tiedonsaantia ja demokratian edellytyksiä. Kehitys voi lisätä vaihtoehtoisten tietolähteiden määrää ja niiden käyttöä, disinformaatiota, valeuutisointia ja sisältöjen monimuotoisuuden vähenemistä. Sosiaalisen median myötä edellä esitetyt ilmiöt ovat yleistyneet, ja samalla vähentäneet uskottavuutta perinteisiltä tietoa tuottavilta medioilta. Kansalaisten luotto ja kiinnostus tietoa tuottaviin instituutioihin on yleisesti vähentynyt. Tutkimuksen tärkeimmät havainnot liittyvät julkisen palvelun median roolin merkitykseen kriisiaikojen yhteiskunnassa. Poikkeusaikana kansalaiset ovat turvautuneet vahvemmin Yleen ja muihin julkisen palvelun medioihin, ja luottamus instituutiota ja niiden tiedonvälitystä kohtaan on kasvanut. Osa akateemikoista kannattaa instituution tehtävien laajentamista, ja sen tehtävien supistamiseen suhtaudutaan yleisesti varauksella, vaikka uusliberalistiset arvot ohjaavat entistä vahvemmin nykypäivän eurooppalaista viestintäpolitiikkaa.
-
(2022)Tutkielman tavoitteena on yhteistoiminnallisen hallinnan tutkimuksen näkökulmasta tutkia millä tavoin Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumit ovat muodostuneet ja mitkä seikat ovat siihen vaikuttaneet. Tutkimus pohjautuu Yinin (2003) tapaustutkimuksen replikoinnin logiikkaan, jota hyödynnettiin kahden esimerkkitapauksen tarkasteluun. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluita toteuttamalla, joiden myötä pyrittiin luomaan ymmärrystä Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumeiden toimintaan osallistuneiden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin turvallisuustoimijoiden yhteistoimintaa koskevista kokemuksista ja näkemyksistä. Sekä alueellisen että kansallisen varautumisen prosessien laajemmaksi hahmottamiseksi haastateltiin lisäksi valtion alue- ja keskushallinnon edustajia. Asiantuntijahaastatteluiden tarkoituksena oli etenkin lisätä ymmärrystä siitä, miten yhteistyöfoorumeiden toiminta on alueilla käynnistynyt, millaisia prosesseja foorumityöskentelyyn sisältyy sekä millaisena sektorit ylittävä yhteistyö alueellisen varautumisen ja turvallisuuden kysymyksissä näyttäytyy. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Emerson, Nabatchi ja Baloghn (2012) yhteistoiminnallisen hallinnan integratiivista viitekehystä soveltuvin osin. Lisäksi hyödynnettiin Emerson ja Nabatchin (2015) yhteistoiminnallisen hallinnan regiimien muodostumista kuvailevaa typologiaa. Tulokset osoittavat, että Etelä-Karjalan yhteistyöfoorumin voidaan katsoa kuuluvan oma-aloitteisesti muodostettuihin yhteistoiminnallisen hallinnan regiimeihin, kun taas Etelä-Pohjanmaan yhteistyöfoorumin voidaan katsoa ennen sote- ja maakuntauudistuksen kaatumista kuuluneen nk. ulkoa johdettuihin regiimeihin. Ulkoinen häiriö järjestelmän kontekstissa aiheutti kuitenkin Etelä-Pohjanmaan yhteistyöfoorumin siirtymisen oma-aloitteisesti muodostettuihin regiimeihin, luoden yhteistoiminnalle jälleen uudenlaisia haasteita. Yhteistoimintaan ohjaavat ajurit auttavat lisäksi ymmärtämään yhteistoiminnan käynnistymiseen vaikuttaneita seikkoja, joista aloitteellinen johtajuus nousi erityisen merkittäväksi molemmilla alueilla. Tutkimus osoittaa, että sektoreiden rajat ylittävän yhteistoiminnan kehittymistä ei tulisi tarkastella lineaarisena prosessina. Viitekehyksen mukaisesti esitetään sen sijaan, että turvallisuustoimijoiden väliset yhteistoiminnan dynamiikat koostuvat kolmesta keskenään vuorovaikutuksessa olevasta syklisestä prosessista, eli “periaatteellisesta” osallistumisesta, jaetusta motivaatiosta ja yhteistoiminnallisista valmiuksista. Yhteistoiminnan dynamiikoiden sisäiset elementit auttavat lisäksi selittämään niitä seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumeihin osallistuvien turvallisuustoimijoiden välisen verkostoyhteistyön kehittymiseen.
-
(2023)Tiivistelmä: Tutkimukseni tarkastelee julkisen hallinnon virkamiehen harkintavaltaa katutason byrokratiassa. Michael Lipskyn kehittämän katutason byrokratiamallin mukaan julkisen hallinnon virkamiehellä on huomattava harkintavalta asiakasta koskevassa päätöksenteossa. Katutason byrokraatti jakaa asiakkaille julkisen hallinnon palveluita tai seuraamuksia jokapäiväisessä asiakastyössään. Tutkimus on menetelmältään kvalitatiivinen ja sen aineisto koostuu seitsemästä työ- ja elinkeinotoimistossa (TE) työskentelevän asiantuntijan haastattelusta. Aineisto on kerätty teemahaastatteluista ja analyysissä on käytetty laadullista teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä. Tutkimukseni tuloksista nousee esiin se, että TE-asiantuntijalla on huomattavaa harkintavaltaa asiakasta koskevassa päätöksenteossa ja asiakasprosessissa. Erityisesti asiakkaan palvelutarpeen arvioinnissa ja palveluohjauksessa asiantuntijan harkintavallalla on suurta merkitystä. Ian Taylorin ja Josie Kellyn kolmijakoisen (työtehtävät, arvot, lait) harkintavallan ulottuvuusjaon mukaisesti TE-asiantuntijoilla on suurin harkintavalta työtehtäviin perustuvassa harkintavallassa. TE-asiantuntijat saavat itse päättää oman toimintakulttuurinsa ja sen, kuinka usein he esimerkiksi tapaavat asiakkaitaan. Lakien olemassaolo luo puitteet asiantuntijan harkintavallan käytölle, mutta lakien tulkinnoissa on eroja asiantuntijoiden välillä.
-
(2021)Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.
-
(2023)Tutkielmassa käsitellään intersektionaalista feminismiä. Tutkielman varsinaisena tavoitteena on selventää ja konkretisoida, mitä intersektionaalinen feminismi poliittisena ideologiana tarkoittaa. Tämä tavoite toteutetaan tarkastelemalla intersektionaaliseksi julistautunutta Suomen feminististä puoluetta. Lähtökohtana tutkielman tarpeelle toimii aikaisempi tutkimus ja julkinen keskustelu, jossa intersektionaalisen feminismin itsensä määrittely sekä sen analyyttinen ja kriittinen tarkastelu on ollut vähäistä. Tutkielma perustuu teoreettiseen viitekehykseen, jossa kaikki poliittiset toimijat ovat luokiteltavissa liberaaleiksi tai illiberaaleiksi ja demokraattisiksi tai epädemokraattisiksi. Tässä viitekehyksessä toimijat, jotka ovat illiberaaleja ja demokraattisia ovat määritelmällisesti populistisia. Koska feministinen puolue on julkilausumillaan ja toiminnallaan osoittanut olevansa demokraattinen puolue, analyysi keskittyy tarkastelemaan yleisohjelman suhdetta liberalismiin lähtien olettamuksesta, että yleisohjelma on demokraattinen. Tutkielman toisena, teoriasta johdettuna olettamuksena on, että intersektionaalisuus on illiberaali ideologia. Tällöin tutkielman lähtökohtana on, että feministinen puolue on populistinen puolue. Tutkielman aineistona toimii feministisen puolueen vuonna 2016 julkaisema yleisohjelma, jossa puolue määrittää poliittisia suuntaviivojaan ensimmäistä kertaa. Yleisohjelmaa tutkikaan yhdistetyn sisällönanalyysin avulla, jossa ainestoa lähestytään ensiksi kvantitatiivisesti alistaen koko sisältö analyysille. Kvantitatiivinen vaihe perustuu deduktiiviselle luokittelulle, jossa liberalismin ja illiberalismin reunaehdoista johdetaan kategoriat, joiden esiintymistä tarkastellaan koodaamalla yleisohjelman sisältö. Näiden reunaehtojen mukaan illiberalismi käsitteellistää yhteiskunnan jakautuneeksi yhden jakolinjan ympärille, perustuu vastakkainasetteluun ja edistää moraalisen enemmistön etua. Liberalismi taas perustuu moneen, keskenään risteävään jakolinjaan, kattavan yhtämielisyyden tavoitteluun ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen. Kvantitatiivisesta vaiheesta saatua tietoa tarkastellaan kvalitatiivisessa vaiheessa temaattisen analyysin avulla, jossa yleisohjelman liberaaleja ja illiberaaleja osioita tarkastellaan pyrkien löytämään näistä toistuvia elementtejä, eli teemoja. Kvantitatiivisen vaiheen analyysiin käytetään havaintojen määrien tarkasteluja eri kategorioissa. Ensisijaisena havaintona on, että yleisohjelma sisältää illiberaalin elementin, mutta painottuu liberalismiin. Toissijaisesti havaitaan, että yleisohjelmassa painottuvat sanamäärissä mitattuna tietyt toimijat, kuten naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä ihmiset. Temaattisessa analyysissa huomataan, että yleisohjelma sisältää kaksi yläteemaa, illiberaalin intersektionaalisen diskurssin ja liberaalin hyvinvointivaltiodiskurssin. Tulokset tukevat tutkielman lähtöoletusta, jonka mukaan intersektionaalisuus on illiberaali ideologia. Tuloksista pystytään myös johtamaan välttämättömyyden ja riittävyyden ehtoihin perustuva määritelmä intersektionaaliselle feminismille. Johtopäätöksenä esitetään tutkielman tarjoavan uuden, aikaisemmasta tutkimuksesta puuttuneen kriittisen näkökulman intersektionaaliseen feminismiin. Intersektionaalisuuden tarkastelu sen suhteessa liberalismiin osoittaa intersektionaalisuuden poliittisena ideologiana olevan ristiriitainen liberalismin tasa-arvon käsitteiden kanssa. Tuloksista voidaan myös päätellä yhteiskunnan rakenteiden purkamiseen tähtäävän intersektionaalisen feminismin olevan strategisesti huono ideologia Suomen kaltaisessa demokratiassa, jossa yhteiskuntajärjestykseen vallitsee laaja tyytyväisyys. Tuloksia tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida sisällönanalyysiin liittyvät validiteetin ja reliabiliteetin ongelmat.
-
(2021)Tutkielmassa käsitellään kansalaisille kohdistettujen tyytyväisyyskyselyjen tulosten tulkintaan liittyviä kysymyksiä. Toteuttamalla tärkeys-suoritustasoanalyysi kahdella eri tapaa, todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuen, tutkielma havainnollistaa kansalaisten tyytyväisyyden mittaamisen moniselitteisyyttä. Tutkimuskysymys on, kuinka todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvien tärkeys-suoritustasoanalyysien tulokset eroavat toisistaan. Tutkielman aineistona ovat Espoon kaupungin asukkaiden tyytyväisyyttä kuntapalveluihin selvittävä Kuntapalvelujen laatu -kyselyt vuosina 2011, 2015 ja 2019. Aineistolle suoritetaan tärkeys-suoritustasoanalyyseja, joissa tarkastellaan samanaikaisesti kansalaisen tyytyväisyyttä palveluosa-alueen suoritustasoon sekä sitä, kuinka tärkeänä kansalainen osa-aluetta pitää. Aineistossa yksittäisinä esiintyvät palvelut on tutkielmassa koottu summamuuttujiksi edustamaan palveluosa-alueita. Palveluosa-alueiden suoritustaso on johdettu suoraan aineistosta. Päätelty tärkeys on muodostettu usean muuttujan regressioanalyysilla, jossa on selvitetty, mikä vaikutus eri palveluosa-alueilla on kokonaistyytyväisyyteen. Palveluosa-alueet on asetettu keskenään tärkeysjärjestykseen vertaamalla niiden standardoituja regressiokertoimia. Todettu tärkeys on muodostettu liittämällä kaksi erillistä kysymystä palveluiden tehostamis- ja parannustarpeista yhteen. Todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvien tärkeys-suoritustasoanalyysien tulokset eroavat toisistaan. Tämä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Eri tavoin tehdyt tärkeys-suoritustasoanalyysit antavat saman suuntaisia tuloksia, mutta myös ristiriitaisuuksia ilmenee. Tulokset muuttuvat ajassa eri lailla riippuen analyysitavasta. Espoon kuntapalveluita on kategorisoitu aiemman tutkimuksen avulla ja lopuksi on esitetty toimintaehdotuksia. Tutkielman johtopäätös on, että todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvat tärkeys-suoritustasoanalyysit mittaavat kansalaisten tyytyväisyyden eri osa-alueita ja täydentävät toisiaan.
-
(2022)Tutkielma tarkastelee kasvomaskikeskustelua Helsingin Sanomissa julkaistuissa mielipidekirjoituksissa vuonna 2020. Sen tavoitteena on selvittää, miten kansalaiset argumentoivat kasvomaskien ja niihin liittyvien politiikkatoimivaihtoehtojen puolesta ja niitä vastaan. Covid-19-pandemia on ajankohtainen ja tärkeä tutkimuskohde. Suun ja nenän alueen peittävät henkilökohtaiset suojaimet eli maskit ovat pandemian keskeisiä symboleja. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n kehittämä julkisen oikeuttamisen teoria ja siihen kuuluvat seitsemän oikeuttamisen maailmaa. Tutkimuksen aineisto koostuu 66 mielipidekirjoituksesta, joita on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa on selvitetty, mitä oikeuttamisen maailmoja ja argumentteja kansalaiset käyttävät esittäessään kannatusta ja kritiikkiä kasvomaskin käyttöä kohtaan sekä sitä, miten kirjoittajat tuovat esille Suomen maskisuosituksen ja mahdollisen maskipakon etuja ja haasteita oikeuttamisen maailmojen valossa. Helsingin Sanomien mielipidekirjoitukset ovat olleet pääosin maskien käytön kannalla jo ennen virallista maskisuositusta. Helsingin Sanomiin kirjoittaville mielipidekirjoitus on yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanava, jonka kautta kirjoittajat yrittävät vaikuttaa päättäjiin. Päättäjille viestivät lehdessä aktiivisesti niin asiantuntijat, edustajat kuin yksilötkin. Analyysin perusteella asiantuntijat kirjoittivat aktiivisemmin kasvomaskeista päättäjille kuin yksityishenkilöt. Kansalaisille osoitetut kirjoitukset tulivat useimmiten toisilta kansalaisilta. Asiantuntijoiden ja yksityishenkilöiden repertuaareissa ovat osin eri oikeutusmaailmat. Aineiston perusteella moni kirjoittaja on kokenut elokuun puolessa välissä voimaan tulleen virallisen maskisuosituksen riittämättömäksi. Solidaarisuuden puutteen tai maskittomien itsekkyyden narratiivi johtaa kansalaisuuden maailman perusteluihin nojaavat kirjoittajat kritisoimaan suosituksia ja kannattamaan kansalaiset tasa-arvoistavaa maskipakkoa. Viranomaisten ristiriitainen viestintä ja muuttuvat linjaukset kasvomaskeista ovat luoneet poikkeustilanteessa otollisen areenan kansalaiskeskustelulle, johon myös asiantuntijat osallistuvat. Tämä poliittisen sosiologian alalle sijoittuva tapaustutkimus on siis myös demokratian toteutumisen tutkimusta ja maskin käyttöön liittyneiden politiikkatoimien vaikutusten arviointia. Kasvomaskeja yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta käsitteleviä tutkimuksia on julkaistu toistaiseksi hyvin vähän Suomessa ja maailmalla. Tämä tutkimus valottaa toistaiseksi erittäin vähän tutkittua aihetta ja lisää tietoa Covid-19-pandemian yhteiskunnallisista vaikutuksista tarjoten kiinnostavia lähtökohtia jatkotutkimukselle.
-
(2022)Uusien tulokkaiden sosiaalistuminen organisaatioon näyttelee suurta roolia siinä, kuinka nopeasti organisaatio kykenee toimimaan kokonaisuutena tehokkaasti ja toimittamaan ydintehtäväänsä. Eduskunta organisaationa omaa monia tavanomaisesta organisaatiosta poikkeavia erityispiirteitä. Yksi näistä erityispiirteistä on demokratiaan olennaisena kuuluva jäsenten valintaprosessi sekä suuri, kolmanneksen kertavaihtuvuus vaalikausittain. Mitä helpommin ja paremmin uudet tulokkaat saadaan sosiaalistumaan eduskuntaan, sitä paremmin se pääsee säädettyä tehtäväänsä toteuttamaan. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena on kahteen sekä keskenään että poliittisen järjestelmämme kanssa erilaiseen puolueeseen Perussuomalaisiin ja Suomen Sosiaalidemokraattiseen Puolueeseen kuuluvia ensimmäisen kauden kansanedustajia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää uusien kansanedustajien eduskuntaan sosiaalistumisprossia. Tarkoituksena on lisäksi selvittää, millaisia eroja kahden keskenään hyvin erilaisen puolueen kansanedustajien eduskuntaan sosiaalistumisessa on. Empiirisenä aineistona tutkielmassa on tätä tarkoitusta varten kerätty kansanedustajien teemahaastatteluaineisto. Haastateltavina oli kolme PS:n ja kaksi SDP:n vuonna 2019 valittua ensimmäisen kauden kansanedustajaa, joilla kaikilla on kokemusta esimerkiksi kunnallispolitiikasta mutta kukaan haastatelluista ei ollut työskennellyt aikaisemmin eduskunnassa eli tutkimuksen kohteena olevassa organisaatiossa. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin ja sen tarkastelun näkökulmana oli organisaatioon sosiaalistuminen. Aineistoa peilattiin erityisesti organisaatioon sosiaalistumisen nelivaiheiseen malliin, mutta lisäksi aineistosta mallin ulkopuolelta nostettiin olennaisia seikkoja, joita malli ei huomioinut. Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että tutkimukseen osallistuneet kansanedustajat sosiaalistuivat organisaatioon sosiaalistumisen nelivaiheisen mallin puitteissa eikä erilaisten puolueiden välillä aineiston perusteella ollut eroa. Ilmi tulleet vähäiset erot vaikuttavat olevan yksilöllisiä puoluesidonnaisuuden sijaan. Aineistosta, vaihemallin ulkopuolelta nousi olennaisia seikkoja kuten kansanedustajien erilaisilta vaikuttavat sosiaalistumisen käsitykset sekä haastateltavien korostama kansanedustajan roolin yksilöllisyys. Tutkimukseen liittyy rajoitteita haastatteluaineiston ja käytetyn teoreettisen mallin suhteen. Rajoitteet on pyritty huomioimaan tutkimuksessa sekä edelleen pohdittaessa jatkotutkimusaiheita, joille tämä tutkimus luo hyvän pohjan. Käytettävissä olevan aineiston ja mallin avulla on vastattu tutkimuskysymyksiin perustellusti. Lisäksi on esitelty mallin ulkopuolisia olennaisia löydöksiä.
-
(2021)Tutkielma on tapaustutkimus ensimmäisten maakuntavaalien ajoittamisesta käydystä keskustelusta ja päätöksenteosta Sipilän hallituskauden aikana vuosina 2015-2019. Maakuntauudistukseen tähdänneen lainsäädäntöprosessin myötä syntyi uusi perustuslaillinen tulkinta ensimmäisten maakuntavaalien ajankohdan ja lainsäädännön hyväksymisen välisen kuuden kuukauden vähimmäisajasta. Tämän tutkimus kysyy, miksi tämä perustuslaillinen tulkinta kuuden kuukauden vähimmäisajasta omaksuttiin. Vastatakseni kysymykseen hyödynnän lopputulosorientoitunutta prosessin seurannan analyysimenetelmää, joka pyrkii rakentamaan minimaalisesti riittävän selityksen kiinnostavalle lopputulokselle. Aineistona hyödynnetään eliittihaastatteluja sekä virallis- ja medialähteistä koostuvaa dokumenttiaineistoa. Teoreettisesti tutkielma rakentaa siltaa vaalien sääntelyn, perustuslaillistuneen politiikan ja kansainvälisten normien kirjallisuuksien välille lähestyen niitä historiallisen institutionalismin mekanismien kautta. Tutkimus lähtee hypoteettisesta olettamuksesta, että selitys kuuden kuukauden normin syntymiselle löytyisi perustuslaillisen kehikon historiallisista palautemekanismeista ja kansainvälisten normien kotimaisista vaikutuksista. Prosessin seuranta -analyysin perusteella kansainväliset suositukset eivät itsessään ole selityksessä kausaalisesti merkittäviä vaan osa perustuslaki-instituution alaisia mekanismeja. Selitykseksi kuuden kuukauden normin omaksumiselle tutkimus esittää perustuslakipolitisoitumista. Perustuslakipolitisoitumisen selitys perustuu ajatukselle institutionaalisen kehikon ohjaamasta poliittisten kilpailijoiden ja perustuslain tulkitsijoiden vuorovaikutuksesta koskien yhtä aikaan perustuslaillistunutta ja politisoitunutta politiikkakysymystä. Tutkielman tulokset osoittavat teknisluonteisen vaalisääntelyn ja vähittäisen institutionaalisen muutoksen tutkimuksen merkittävyyden. Ne nimittäin tuottavat sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia poliittisten toimijoiden asemaan ja vuorovaikutussuhteeseen perustuslakitoimijoiden kanssa. Tulokset kiinnittävät lisäksi huomiota toimijoiden pyrkimyksiin siirtää tai delegoida käsiteltäviä kysymyksiä itselleen otollisemmille areenoille ja tähän liittyviin epävarmuustekijöihin. Tältä osin korostuu erityisesti hallituksen, parlamentaarisen opposition ja eduskunnan ulkopuolisten puolueiden erilainen institutionaalinen asema konsensuspoliittisessa valmistelussa, päivänpoliittisessa kamppailussa ja perustuslakipolitiikassa.
-
(2023)Tuusulan kunta uudisti poliittista johtamisjärjestelmäänsä vuosina 2014-2017 ja otti käyttöön pormestarimallin. Tutkimuksen kohteena on uudistuksen myötä käynnistynyt kunnan ja sen asukkaiden roolien ja vuorovaikutuksen kehittäminen. Tavoitteena on selvittää Tuusulan kunnassa tehtävän vuorovaikutus-, osallisuus- ja asiakkuustyön nykytilaa ja asukas- ja asiakaskokemuksen muodostumista kunnan ja asukkaiden yhdyspinnalla. Tutkimuksessa selvitetään miten pormestarimalliin siirtyminen ja hallinnon ja hallinnan kehittyminen on näyttäytynyt Tuusulan kunnan keskijohdolle kunnan ja asukkaiden vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimusongelma on miten pormestarimalliin siirtyminen on muuttanut Tuusulan kunnan toimintaa ja minkälaisia käsityksiä hallinnon teoriasta ja demokratiasta se heijastelee. Tutkimus ei ole varsinaisesti toimintamallin arviointitutkimus, vaan se peilaa Tuusulan uudistunutta toimintaa demokratiateoriaan ja uuden julkisen hallinnan teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimus on laadullinen empiirinen tapaustutkimus, joka perustuu haastatteluihin. Tutkimuksen aineisto muodostuu kahdeksastatoista teemahaastattelusta. Haastateltavina oli kunnan keskijohto. Tutkimukseni tulosten tulkinnassa hyödynnettiin myös muuta aiemmin syntynyttä tutkimus- ja arviointitietoa sekä strategisia asiakirjoja sekä omia työelämäkokemuksia. Tutkimustulosten valossa odotukset pormestarimallin käyttöönotolle on lunastettu. Vuorovaikutuksen rakenteita ja kanavia on vahvistettu johtamisjärjestelmän uudistukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja kuntalaisten ääni on vahvistunut. Kunnassa on otettu käyttöön uusia osallistumisen ja vaikuttamisen keinoja ja asiakaslähtöinen toiminta on vahvistunut. Kuntalaiset ja yhteisöt nähdään aktiivisina toimijoina ja kumppaneina. Asukkaiden yhdenvertaisia osallistumisen mahdollisuuksia on vahvistettava edelleen. Asukas- ja asiakaskokemuksen mittaamista ja tiedon hyödyntämistä on lisättävä kunnassa. Vuorovaikutus asukkaiden kanssa kuuluu kaikille ja toimintaa on johdettava. Asukkaiden ääni kuuluu Tuusulassa aiempaa vahvempana ja asiakaslähtöinen toimintamalli on ottanut vahvaa jalansijaa kunnan ja palveluiden kehittämisessä ja käyttäjien uudenlaisessa huomioimisessa. Asiakaslähtöinen kehittäminen ei riipu kunnan koosta tai sijainnista, kyse on enemmänkin asenteesta ja pitkäjänteisyydestä.
-
(2023)This interdisciplinary implementation case-study maps the administrational institutional discriminative structures in organizing services related to adult education (Economic Affairs and Employment) in Helsinki in 2011-2017 – seen from a more critically constructive perspective. This period was dominated by populism and polarized ideas in society on a general level, and the administrational leadership was governed by typical New Public Management ideas such as decentralization, fragmentation, and a market- and results-based orientation. This study uses the lens of public civil servants’ inter-subjective administrative experiences at the local, regional, and central levels. According to Lipsky’s theory of Street-Level Bureaucrats and the Dilemma of the inndividual, there are differing goals between upper and lower level administration when delivering public services. Although public planners might not work at child-care centers, public spaces, schools, in nature, or at home themselves, the planner´s information may have some significant role in the policy development. This analysis looked more into such intra- and interorganizational data which could explain the occurrences of differing goals: • within the Ministry of Economic Affairs and Employment – mostly local and regional level compared to central level decisions (intra-organizational); • within the City of Helsinki (intra-organizational structures, bilingual service); and • between the city of Helsinki and the state of Finland (inter-organizational structures). This study uses deductive, hermeneutic methods that the phenomenological methodology recommends. Reimagining and self-reflecting (socially contextual) non-verbal communicational skills are used to understand the collective organizational meanings of intra- and interorganizational interactions in overwhelmingly demanding environment. The findings of this research indicated that the organizations were very fragmented, and at least temporarily inwarded and overlapping in service (especially within the regional administration between different kinds of educational purchase in Finnish, and between Swedish and Finnish structural integration service due to own developed local and regional networks). The market-based initial mapping system (which is the port for occupational education), would have benefited the service users’ access to trainings and employment from • achieve a joint local multicultural and critical functional tool for the personnel, • more intra-organizational collaboration within Ely-center (centralizing) between the “regular” public employment and business service in general, and the initial mapping service for both Swedish and Finnish (not separate), • offering a series of personnel training of multicultural education, and • increasing quality planning and customer service by more non-discriminative and/or inclusive recruitment
-
(2021)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten kokemuksia osallistumisesta Helsingin kaupungin osallistuvaan budjetointiin, eli OmaStadiin. OmaStadissa jo 12-vuotiaat voivat osallistua kaupungin varojen käytöstä päättämiseen. Tutkimusongelma kumpuaa nuorten poliittisessa osallistumisessa havaituista haasteista, kuten muuta väestöä vähemmän aktiivisesta vaaliosallistumisesta. OmaStadissa nuoret osallistuivat kaupungin väestöstä kaikkein aktiivisimmin äänestykseen. Tutkimus pyrkii selvittämään, onko OmaStadissa tekijöitä, jotka herättävät nuorissa intoa poliittiseen osallistumiseen ja jos on, niin mitä nämä tekijät ovat. Poliittisen osallistumisen tutkimuksessa sisäinen ja ulkoinen kansalaispätevyys sekä poliittinen kiinnostuneisuus ovat olennaisia poliittisen kiinnittyneisyyden osa-alueita, joiden on myös havaittu olevan yhteydessä poliittiseen osallistumiseen. Sisäinen kansalaispätevyys kertoo, miten henkilö kokee pystyvänsä ja osaavansa vaikuttaa poliittisessa järjestelmässä. Ulkoinen kansalaispätevyys taas kuvastaa, miten henkilö kokee poliittisen järjestelmän kuuntelevan kansalaisia. Poliittinen kiinnostuneisuus puolestaan kuvastaa henkilön valmiutta poliittiseen toimintaan ja kiinnostuneisuutta poliittisiin asioihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko osallisuus OmaStadissa herättänyt tuntemuksia, joiden perusteella prosessin voi olettaa tuottavan positiivisia vaikutuksia kyseenomaisiin asenteisiin. Jos havaitaan, että OmaStadi mahdollisesti edistää kansalaispätevyyttä tai poliittista kiinnostuneisuutta, OmaStadin voi nähdä tuke-van myös nuorten poliittista osallistumista. OmaStadia tarkastellaan tutkimuksessa myös poliittisen sosialisaation keinona. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto on 14 peruskoululaiselta kerätyt teemahaastattelut. Nuorten kokemusten perusteella on mahdollista, että OmaStadi tukee eri tavoin nuorten sisäistä ja ulkoista kansalaispätevyyttä sekä poliittista kiinnostuneisuutta. Toisaalta aineisto paljasti myös monia tekijöitä, joiden osalta nuorten osallistaminen prosessissa olisi voinut olla kattavampaa. OmaStadin toteutuksessa hyödynnettiin aineiston perusteella monia poliittista sosialisaatiota tukevia tekijöitä. Varovaisena johtopäätöksenä tehdään, että prosessi voisi toimia paremmin poliittisen sosialisaation keinona sekä tukea kansalaispätevyyttä ja kiinnostuneisuutta, jos prosessin yhteydessä olisi paremmat mahdollisuudet oppia ja ymmärtää prosessisia sekä kommunikoida prosessista vertaisten kanssa.
-
(2022)Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka politiikka on edistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja vuonna 2017 sen puitteissa toimeenpantiin Pysyvä rakenteellinen yhteistyö, jonka tavoitteena on yhteensovittaa ja tehostaa siihen osallistuvien jäsenvaltioiden puolustuskykyä niin yhtenäisesti kuin kansallisellakin tasolla. PRY on ollut kunnianhimoinen ja inklusiivinen policy, jolla on huomattavia vaikutuksia myös kansalliseen puolustuspoliittiseen päätöksentekoon myös Suomessa. Työn tavoitteena on pyrkiä arvioimaan näitä vaikutuksia jälkistrukturalistisella kriittisellä lähestymistavalla, keskittymällä policyn representoimiin ongelmiin. “What’s the Problem Represented to be”, eli WPR-metodi pyrkii arvioimaan policyja niiden representoimien ongelmien kautta, analysoimalla tekstiä ja tunnistamalla olennaiset ongelman representaatiot, niiden taustat ja vaihtoehtoiset ilmentymät. Arvioinnissa keskitytään siihen, mitä ongelmia policy itsessään on luonut, kun sen olemassaoloa on pyritty legitimoimaan. WPR sisältää kuusi kysymystä, joiden avulla ongelman representaatioita pyritään tunnistamaan aineistosta, joka koostuu EU:n ja Suomen valtion julkisista dokumenteista. Dokumentit ovat Lissabonin sopimus, osallistuvien jäsenvaltioiden PRY-ilmoitus, Euroopan unionin neuvoston päätös PRY:n toimeenpanosta, Suomen EU-puheenjohtajakauden ohjelma vuodelta 2019, PRY:n Strateginen arviointi vuodelta 2020 ja Suomen puolustuspoliittinen selonteko vuodelta 2021. Näiden lisäksi on huomioitava PRY:n historiallinen kehittymisen prosessi. Analyysista voidaan huomioida, että sekä EU:n että Suomen dokumentit ovat painottaneet vahvasti Euroopan turvallisuusympäristön muutosta ja sen laaja-alaisia vaikutuksia. Turvallisuusympäristön muutos ja uudet, monimuotoiset ja laaja-alaiset uhkat ovat luoneet tarpeen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehostamiselle, etenkin puolustuskykyjen ja puolustusrahoituksen yhteensovittamiselle ja kehitykselle ja autonomisen toiminnan takaamiselle. Yhteistyö hyödyntää niin EU:ta kuin sen jäsenvaltioita keskittämällä resursseja puolustustutkimukseen ja -teknologiaan, jolla yhteistä puolustuskykyä voidaan edistää. Osallistuvan jäsenvaltio Suomen näkökulmasta on kuitenkin ollut tärkeää säilyttää kansallisen päätöksenteon ensisijaisuus. Yhteistyötä on kuitenkin Suomen tasolla lisätty ja se nähdään positiivisena vaikutuksena kansallisen puolustuskyvyn kehitykselle. Kriittinen tutkimus voi tarjota normaalisti instrumentaaliselle turvallisuuden tutkimuksen kentälle uusia näkökulmia, joiden pohjalta voidaan tehdä syvällisempää tutkimusta puolustusyhteistyön merkityksistä, tavoitteita ja tehokkuudesta. Myös PRY:n ongelmien representaatioiden ja niiden vaikutusten Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan analysoiminen on osoittanut, että ongelmia taustoittaa pitkä retorisen legitimaation prosessi, joka on johtanut yhteisen policyn institutionalisoitumiseen. Analyysi osoittaa myös, että PRY:n ja Suomen puolustuspolitiikan tutkimuksessa on tilaa kriittiselle jatkotutkimukselle.
-
(2022)Pro gradu -tutkielman aiheena on suomalaisiin yliopistoihin kohdistuvat kansainvälisen kilpailukyvyn vaateet. Yliopistojen yhteiskunnallinen rooli on kokenut suuria muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ja suomalaisilta yliopistoilta odotetaan yhä enenevissä määrin apua valtion kilpailukykykuilun kiinni kuromiseen. Tämä edellyttää yliopistoilta esimerkiksi nopeammin valmistuvia opiskelijoita, yliopistojen pärjäämistä kansainvälisissä vertailuissa, yritystoiminnassa käytettyjen toimintamuotojen omaksumista sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämistä. Tutkielman teoreettinen viitekehys on Ngai-Ling Sumin ja Bob Jessopin kehittämä kulttuuris-poliittinen talous. Näin ollen suomalaisiin yliopistoihin kohdistuneita kilpailukyvyn vaateita analysoidaan tietoperustaisen talouden mielikuvituksen kautta, jolle on ominaista korostaa esimerkiksi tuottavuutta, elämänlaadun kasvattamista, tiedon arvottamista sekä sen soveltamista taloudellisen tehokkuuden avaintekijänä. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu vuosien 1996–2018 hallituksen esityksistä, joissa esitettiin keskeisiä muutoksia suomalaiseen yliopistokenttään. Empiiristä aineistoa analysoidaan tutkielmassa kriittisen diskurssianalyysin tutkimusmetodilla. Analyysissa hallituksen esityksistä löytyi yhteensä neljä osittain päällekkäistä vaadekategoriaa: 1) opiskelijoihin kohdistuvat vaateet kilpailukyvyn lisäämiseksi; 2) yliopistofuusioiden vaateet kansainvälisyyden kasvattamiseksi; 3) autonomian ja ammattijohtamisen vaateet sekä 4) yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämisen vaateet. Vaadekategoriat ilmentävät tietoperustaisen talouden vaikutuksia suomalaisiin yliopistoihin: hallituksen esityksissä korkeakoulutusta ei nähdä vain kansallisena tekijänä, vaan sen yhteys globaaliin markkinatalouteen tunnistetaan. Lisäksi yliopisto ja yliopistokoulutus nähdään enenevissä määrin valtiolle tärkeänä taloudellisena tekijänä. Tietoperustaisen talouden mielikuvitus näkyy myös yliopistojen niin sanotun kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen korostamisessa. Kaikissa vaadekategorioissa vahvana teemana on kansainvälistyminen ja globalisaatio. Tutkielman mukaan hallituksen esityksissä ilmenee tavoite edetä kohti kansainvälisesti kilpailukykyisempää ja omavaraisempaa yliopistokenttää, joka koostuu suuremmista ja tehokkaammista yliopistoista. Suomalaiset yliopistot esitetään hallituksen esityksissä osana kansallista talous- ja kilpailukykyjärjestelmää korkeakouluteollisuutena, jota kehitetään tietoperäisen talouden mielikuvituksen lainalaisuuksien mukaisesti. Yliopistoille kohdennetuissa kilpailukyvyn vaateissa korostuu tiedon tärkeys uusien innovaatioiden syntymiselle, joita suunnitellaan valjastettaviksi Suomen taloudellisen kilpailuedun kasvattamiseen. Selvänä kehityssuuntana on humboldtilaisen yliopistoihanteen jääminen globalisaation sekä kansainvälistymisen haasteiden ja mahdollisuuksien jalkoihin. Kulttuuris-poliittisen talouden teoreettinen viitekehys keskittyy usein kuvaamaan hegemonisista rakenteista johtuvia ilmiöitä makrotasolla. Näin ollen tietoperustaisen talouden vaikutuksia yliopistokenttään on aikaisemmin kuvattu vain ylätasolla ja abstraktisti. Tämä tutkielma on ensimmäinen laaja ja yksityiskohtainen katsauksen siitä, miten tietoperustaisen talouden mielikuvitus näkyy yksittäisen valtion yliopistosektorin keskeisissä lainvalmisteluasiakirjoissa. Sumin ja Jessopin kulttuuris-poliittisen talouden teoriaa sellaisenaan ei ole tiettävästi sovellettu aikaisemmin tässä kontekstissa Suomessa tai kansainvälisesti. Tutkielma edustaa uutta tapaa soveltaa kulttuuris-poliittista taloutta, joka avaa lisää mahdollisuuksia teorian kehittämiselle korkeakoulututkimuksen kentässä.
-
(2021)Suomalaisten puoluejohtajien pehmeän vallan tyylit ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Tutkin puolueiden puheenjohtajien esiintymistä vapaamuotoisemmassa kontekstissa kuin perinteisemmät vaaliväittelyt. Keskiössä on erilaisten vallan tyylien tunnistaminen, sekä keskeisten pehmeän vallankäytön keinojen tuominen esille. Aihe on ajankohtainen, sillä pehmeän vallan käyttämistä on tutkittu melko vähän maailmanpolitiikan tutkimuksen ulkopuolella. Se on kuitenkin yksi keskeisistä nykyajan vallankäytön muodoista, joten sen käytön ja vaikutusten tutkiminen on keskeinen tekijä poliittisia muutoksia tutkittaessa. Tutkimukseni tarkoitus on avata keskeiset keinot, joita pehmeää vallankäyttöä harrastavat tahot käyttävät toiminnassaan, sekä avata keskeiset syyt niiden toimimisen taustalla. Tutkimukseni lopputulema on se, että ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja keskeinen vallankäytön tyyli oli vallankumouksellinen. Keskeinen vallankäytön keino oli omien kannattajien ja arvojen, sekä niitä seuraavien henkilöiden esittäminen ryhmänä ”me”, sekä muiden tahojen esittäminen ”heinä”, joka antoi ihmisille mahdollisuuden tuntea sekä yhteenkuuluvuutta, että yhteisen vastustajan. Pohdin myös tutkielmassani, kuinka pehmeän vallankäytön keskeiset keinot edesauttavat politiikan henkilöitymisen, sekä vastakkainasettelun syntyä ja kehitystä.
-
(2021)Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kansallisesta yritysvastuulainsäädännöstä käytävä keskustelu Suomessa. Tutkielman tarkoituksena on nostaa esiin sidosryhmien tekemiä argumentteja, sekä analysoida niiden merkitystä koalitioiden muodostumisessa. Yritysvastuusta on esitetty useita eri teoretisointeja, mutta sen empiirinen tutkimus on jäänyt vähäiseksi. Suomessa käynnistetty prosessi yritysvastuulain säätämiseksi tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia organisaatioiden esittämiä näkemyksiä vastuullisuudesta ja auttaa selventämään organisaatioiden asemoitumista poliittisessa päätöksentekoprosessissa. Aineistona tutkielmassa käytettiin työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman oikeudellisen selvityksen avoimella kommenttikierroksella organisaatioiden antamia lausuntoja. Oikeudellinen selvitys yritysvastuulaista valmistui Ernst & Youngin tekemänä 30.6.2020. Lausuntokierros oli avoinna 30.9.2020 asti ja aineistona käytettyjä lausuntoja kertyi 41 kappaletta 46 toimijan tekemänä. Tutkimusmetodina käytettiin diskurssiverkostoanalyysia, joka yhdistää laadullista ja määrällistä tutkimusta. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Advocacy Coalition Frameworkia (ACF), joka näkee toimijoiden muodostavan advokaatiokoalitioita yhdessä jakamiensa uskomusten perusteella. ACF:n mukaan organisaatioilla on hierarkkinen uskomusjärjestelmä, jonka mukaisesti ne muodostavat mielipiteitään. Erityisesti tässä tutkielmassa keskityttiin toisen tason uskomuksiin, eli policy-ydinuskomuksiin, jotka määrittävät toimijoiden mielipiteitä tietystä poliittisesta kysymyksestä tai toimenpiteestä, tässä tapauksessa kansallisesta yritysvastuulainsäädännöstä. Aineisto luettiin ja siitä etsittiin toimijoiden käyttämiä argumentteja, jotka heijastelevat niiden policy-ydinuskomuksia. Lisäksi aineiston käsittelyssä käytettiin Discourse Network Analyzer -ohjelmistoa, jonka avulla toimijoiden uskomuksista koodattiin konsepteja diskurssiverkoston visualisointia varten. Konsepteista muodostettiin Gephi-ohjelmiston avulla koalitioita visualisoiva verkostograafi, jonka avulla toimijoiden asemoituminen koalitioihin voitiin havainnollistaa. Tulokset osoittavat, että yritysvastuulainsäädännön ympärille on muodostunut kaksi koalitiota: puolustava ja vastus-tava koalitio. Koalitiot muodostuvat toimijoiden yhdessä jakamiensa mielipiteiden perusteella, eikä esimerkiksi toimijan toimialalla ole merkitystä sen asemoitumisessa tiettyyn koalitioon. Puolustavan koalition näkemyksen mukaan kansallinen yritysvastuulainsäädäntö tulisi säätää, sillä se edistäisi ihmisoikeuksien toteutumista ja tarjoaisi Suomelle mahdollisuuden toimia yritysvastuun edelläkävijä- ja mallimaana. Vastustavan koalition mukaan kan-sallisen lainsäädännön valmistelua ei tulisi jatkaa, sillä se olisi tehoton, hallinnollisesti raskas ja kansainvälisten yritysten kilpailukykyä heikentävä. Vastustava koalitio kannattaa vähintään EU-tasoista yritysvastuulainsäädäntöä tai yritysten itsesääntelymekanismien hyödyntämistä velvoittavan lainsäädännön sijasta. Tutkielman tulokset ovat linjassa aiempien Advocacy Coalition Framework -tutkimusten kanssa. Koalitiot muodostuvat sektori- ja toimialarajoista riippumatta policy-ydinuskomustensa perusteella. Koalitioita jakaa erityisesti niiden näkemys lainsäädännön toivotusta sääntelytasosta ja sen vaikutuksista yritysten kilpailukykyyn. Jatkotutkimusaiheita ovat esimerkiksi yritysvastuukeskustelussa tapahtuva toimijoiden keskinäinen koordinaatio tai laajempi vertailu erilaisten lainsäädäntöprosessien yleisimpien argumenttien ja uskomusten välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan kesällä 2021 hyväksymää Liikenne 12 -suunnitelmaa uuden julkisjohtamisen ja uuden julkisen hallinnan näkökulmista. Liikenne 12 -suunnitelma on ensimmäinen pitkän tähtäimen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma. Sen tarkoituksena on ohjata Suomen liikennejärjestelmän suunnittelua, ylläpitoa ja kehitystä kokonaisuutena hallituskausien yli kahdeksitoista vuodeksi eteenpäin. Tutkielmassa kysytään, ilmentävätkö Liikenne 12 -suunnitelma ja sen valmistelutyöt uutta julkisjohtamista (New Public Management) ja uutta julkista hallintaa (New Public Governance) sekä miten ne mahdollisesti suunnitelmassa ilmenevät. Aineisto koostuu pääosin Liikenne 12 -suunnitelmasta sekä muista valtioneuvoston hankeikkunan materiaaleista. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusmetodina on käytetty sisällönanalyysiä. Teoreettinen viitekehys pohjaa uuden julkisjohtamisen ja uuden julkisen hallinnan teorioihin. Teorioita on vertailtu kuudesta näkökulmasta; käsitys kansalaisista, lainsäädännön lähtökohta, organisoitumisen rakenne ja tehtävä, hallinnon fokus, yhteistyön malli sekä suorituksen mittaaminen. Liikenne 12 -suunnitelmaa ja sen valmistelua analysoidaan tutkielmassa näistä kuudesta näkökulmasta. Analyysistä käy ilmi, että Liikenne 12 -suunnitelmassa on sekä uuden julkisjohtamisen että uuden julkisen hallinnan elementtejä. Uutta julkisjohtamista kuvastavat liikenteen toimijoiden ja organisoitumisen moninaisuus, kustannustehokkuuden tavoittelu, toimivien markkinoiden edistäminen ja liikennejärjestelmän suoritukseen keskittyminen. Tehokkuutta mitataan yleisesti suorituksen kautta ja suunnitelmassa esitetyille toimenpiteille on asetettu selkeitä tavoitteita. Myös lainsäädäntö perustuu kilpailuneutraliteetin ja markkinamekanismien edistämiselle. Uutta julkista hallintaa kuvaa se, että Liikenne 12 -suunnitelmassa kansalaisyhteiskunnan toimijoita ei nähdä uuden julkisjohtamisen tapaan vain asiakkaina vaan aktiivisina osallistujina. Myös lainsäädäntö velvoittaa huomioimaan eri toimijoiden näkemykset ja jakamaan tietoa. Organisoituminen ei perustu asiakkuuksille ja sopimuksille, vaan monipuoliselle yhteistyölle ja verkostoille sekä niiden koordinoinnille. Suoritusta mitataan laajemmin kuin kustannusten kautta ja suorituksen on tuettava monenlaisia yhteiskunnallisia arvoja. Analyysin perusteella uusi julkisjohtaminen ja uusi julkinen hallinta ilmenevät rinnakkain Liikenne 12 -suunnitelmassa. Uuden julkisen hallinnan elementit korostuivat jonkin verran uutta julkisjohtamista enemmän. Kehitys myös vaikuttaisi olevan enenevässä määrin uuden julkisen hallinnan suuntaan; toimijoiden aktivointiin, kasvavaan verkostoitumiseen ja monitahoisten intressien yhteensovittamiseen. Jotta kehityskulusta liikennealalla voisi lausua yleisemmin ja varmemmin, tarvitaan lisää ja laajempaa tutkimusta.
-
(2021)Tutkielma tarkastelee ydinenergiahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä. Tavoitteena on selvittää eri sidosryhmien näkemyksiä menettelyn tavoitteista ja toimeenpanosta. Ydinenergian suosio on ollut kasvussa viime vuosina ilmastonmuutokseen liittyvän huolen ja huoltovarmuuden takia, mutta aihe jakaa edelleen mielipiteitä. Aiheen poliittisuuden takia tutkielman laajana metodologisena viitekehyksenä toimii monitahoarviointi. Monitahoarviointi on arviointitutkimuksen lähestymistapa, jonka lähtökohtana on ajatus siitä, että eri sidosryhmät arvioivat politiikkatoimen tai organisaation vaikuttavuutta eri kriteerien perusteella. Tutkielmassa eritellään aiemman kirjallisuuden perusteella neljä eri menettelyn tavoitetta eli arvioinnin osa-aluetta. Tavoitteiden kohdalla käsitellään sekä niiden sisäistä monitulkintaisuutta että niiden keskinäisiä painoarvoja. Arvioinnin osa-alueet ovat varovaisuusperiaatteen toteutuminen, osallistuminen, tehokkuus sekä riippumattomuus. Toimeenpanon kannalta varovaisuusperiaatteen tulkinta ohjaa menettelyn sisällön laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. Osallistumisen toimeenpano vaikuttaa sisällön lisäksi menettelyn hyväksyttävyyteen. Tehokkuutta lähestytään erityisesti vaihtokauppana varovaisuusperiaatteen ja osallistumisen lisäämiselle. Tutkielman yhteydessä riippumattomuus liittyy työ- ja elinkeinoministeriön asemaan ydinenergiahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen yhteysviranomaisena. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä ydinenergia-alalla ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyiden kanssa työskennelleen asiantuntijan haastattelusta. Haastateltavat ovat työskennelleet viranomaistehtävissä, ydinenergia-alan yrityksissä, ympäristöjärjestöissä, kuntapolitiikassa ja tutkimuksen parissa. Haastatteluita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Suurin osa haastateltavista oli tyytyväisiä nykyisen menettelyn laatuun ja työ- ja elinkeinoministeriön toimintatapoihin. Eri sidosryhmien väliltä löytyi kuitenkin eroja varovaisuusperiaatteen, osallistumisen laajuuden ja tehokkuuden painottamisessa, minkä lisäksi näkökulmat toimeenpanon onnistumisesta vaihtelivat. Myös suhtautuminen työ- ja elinkeinoministeriön riippumattomuuteen vaihteli haastateltavien välillä organisaatiotaustan mukaisesti. Kriittisimpiä menettelyn nykyistä toimeenpanoa kohtaan olivat ympäristöjärjestöjen edustajat, jotka kannattivat menettelyn laajentamista ja osallistumismahdollisuuksien syventämistä sekä pitivät työ- ja elinkeinoministeriön roolia epäsopivana. Tämä heijastaa aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa erityisesti ydinenergiaa vastustavat tahot kokevat menettelyt liian keveinä ja epäoikeudenmukaisina. Menettelyn laajuuden hallinta ja tuotetun materiaalin luettavuus nostettiin kuitenkin ongelmaksi lähes kaikkien haastateltujen toimesta. Tulokset vahvistavat osittain myös aiemmassa tutkimuksessa havaitun ristiriidan varovaisuusperiaatteen toteuttamisen ja tehokkuuden välillä.
Now showing items 1-20 of 21