Browsing by master's degree program "Logopedian maisteriohjelma"
Now showing items 1-20 of 116
-
(2024)Tausta ja tavoite. Ulkomailta adoptoitujen lasten kielellisessä kehityksessä esiintyy muiden lasten kielenkehityksellisistä olosuhteista poikkeava kulku: kielenvaihto. Adoptiolapsi vaihtaa äidinkielensä kokonaan uuteen. On olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että adoptiolapset suoriutuvat ryhmätasolla heikommin kielellisissä tehtävissä, joskin useimpien adoptiolasten kielenvaihto sujuu ongelmitta ja lapsi saavuttaa parissa vuodessa ikätoveriensa kielelliset taidot. Tutkimustietoa tyypillisestä kielenvaihdosta suomen kieleen ei kuitenkaan ole paljon saatavilla. Tämän tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa ulkomailta Suomeen adoptoitujen lasten kielenhallinnasta 6–7-vuotiaana ja selvittää millaiset puheen prosessoinnin, ymmärtävän ja ilmaistun kielen taidot lapsella on ko. iässä ja kuinka merkittävästi adoptioikä vaikuttaa näiden taitojen tasoon ko. ikäpisteessä. Menetelmät. Tässä tutkimuksessa arvioitiin 24 6–7-vuotiaan ulkomailta Suomeen adoptoidun lapsen puheen prosessoinnin, ymmärretyn ja ilmaistun kielen hallintaa. Lasten taitoja mitattiin Reynell Developmental Language Scale III testistön, Nepsu-testin ja Bostonin nimentätestin avulla. Lisäksi tarkasteltiin regressioanalyysin avulla sitä, kuinka paljon adoptioikä ja sukupuoli selittävät kielellisten taitojen tasoa. Tulokset ja pohdinta. Kuten aikaisemmassa tutkimuksessa, suurin osa adoptoiduista lapsista suoriutui ikänormien puitteissa tai jopa keskimääräistä taitavammin kaikilla mitatuilla alueilla. Heikosti suoriutuneiden osuus oli kuitenkin poikkeuksellisen iso epäsanantoistotehtävässä ja lauserakeinteiden ymmärtämisen tehtävissä. Tässä tutkimuksessa lapsen adoptioiän vaikutus oli vielä koulunaloitusiässä merkitsevä kielellisten taitojen muuttuja, kun taas sukupuolella ei havaittu merkitsevyyttä.
-
(2021)Assessing children’s early communication skills is important for preventing possible later language difficulties. The Finnish version of Communication and Symbolic Behavior Scales, Developmental Profile (FinCSBS) is a screening tool in which parents assess their 6-24 months old child’s development in social communication, understanding and speech. Earlier studies have found connections between early communication skills and later language development. However, these language tests have been limited. The aim of this study was to examine the usability of FinCSBS for assessing 2-year-old children and the possible associations of their early communication skills with receptive and expressive language, naming and the use of inflectional forms at 3,5 years of age. This study sample is part of the validation study of the short form version of the MacArthur Communication Inventories Finnish version (Sanaseula study). Participants (N=50) were typically developed children from monolingual Finnish families. Parents filled out the FinCSBS checklist when their children were 2 years old. The same children were assessed again at 3,5 years of age with different tests (Reynell Developmental Language Scales III, Boston Naming Test and Finnish Morfological Test). Associations between early communications skills and later language skills were studied by using Spearman’s correlation coefficient and logistical regression analysis. The stability of skills was examined by comparing whether there were differencies in later language skills between those who had succeeded poorly, typically or well earlier in FinCSBS. There were no correlations between the total scores of FinCSBS at 2 years of age and language skills year and a half later. However, this study shows a trend that the level of competence is a rather stable quality so that weak early communications skills will manifest later on as weak language skills. In this study, early understanding did correlate with a later ability to use inflectional forms. It is recommended to use FinCSBS with typically developing children earlier than at 2 years of age when the prelinguistic period is ending and most children will get high scores in the assessment.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan tyypillisesti kehittyneiden viisivuotiaiden lasten tekemiä toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita. Korjausaloitteilla tarkoitetaan keskustelun vuoroja, joilla puolustetaan intersubjektiivisuutta eli keskustelijoiden keskinäistä ymmärrystä osoittamalla ja nostamalla käsiteltäväksi jokin ongelma edeltäneen vuoron vastaanottamisessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lasten keskusteluissa kohtaamien ongelmien laatua ja lasten keinoja ongelmien käsittelyyn. Tutkielmassa tarkastellaan myös, onko lasten aloittamissa korjausjaksoissa eroja, kun korjausaloite tehdään leikkivuorovaikutuksessa oman vanhemman kanssa ja silloin, kun korjausaloite esitetään kielellisen arvioinnin yhteydessä puheterapeutille. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -tutkimushanketta. Aineisto koostuu noin 9,5 tunnista videoituja vuorovaikutustilanteita kuudelta eri lapselta. Jokaisen lapsen osalta tarkastellaan leikkivuorovaikutusta oman vanhemman kanssa ja kielellistä arviointitilannetta puheterapeutin kanssa. Tutkimuksen menetelmänä on keskustelunanalyysi, jonka periaatteiden mukaisesti tunnistetaan lasten käyttämät korjausaloitteet. Viisivuotiaat lapset käyttivät monipuolisesti erilaisia korjausaloitteita, mutta niiden käytössä oli suurta lapsikohtaista vaihtelua. Korjausaloitteita käytettiin enemmän leikki- kuin arviointitilanteessa. Eniten korjausaloitteita käytettiin intersubjektiivisuutta uhkaavien ongelmien ratkomiseen, mutta korjausaloitteilla voitiin myös esimerkiksi ilmaista erimielisyyttä tai osoittaa aikuisen vuoron kuuleminen ja ymmärtäminen vastaamatta vuoron sisältöön. Intersubjektiivisuutta uhkaavista ongelmista suurin osa liittyi epäselvään viittaussuhteeseen tai sanan merkitykseen. Arviointitilanteissa korostui leikkivuorovaikutukseen verrattuna vuoron laajempaan merkitykseen ja sen jälkeisiin odotuksiin liittyvät ongelmat, kun taas viittaussuhteiden ongelmat olivat arvioinnissa harvinaisia. Leikkitilanteessa jätettiin arviointitilannetta useammin vastaamatta lapsen korjausaloitteeseen. Tämä tutkimuksen tulokset antavat alustavaa tietoa tyypillisesti kehittyneiden viisivuotiaiden käyttämistä korjausaloitteista ja siitä, miten keskusteluissa kohdatut ongelmat vaikuttivat keinoihin, joilla niitä ratkottiin. Tutkimuksesta saa alustavaa tietoa myös eroista puheterapeutille kielellisessä arviointitilanteessa nostettujen ja omalle vanhemmalle leikkivuorovaikutuksessa nostettujen ongelmien ja niiden ratkaisemiseksi käytettyjen keinojen välillä. Jatkotutkimusta suuremmilla aineistomäärillä ja eri ikäisillä lapsiryhmillä tarvitaan, jotta tuloksia voitaisiin yleistää ja myöhemmin hyödyntää kliinisessä työssä.
-
(2023)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita 5-vuotiaat tyypillisesti kehittyvät lapset tekevät leikki- ja arviointitilanteissa ja millaisia ongelmia korjausaloitteilla käsitellään. Korjausaloitteilla viitataan sellaisiin keskustelun vuoroihin, joilla osoitetaan keskustelukumppanille, että hänen edellisen vuoronsa vastaanottamisessa on ollut jokin ongelma (Haakana ym., 2016). Tyypillisesti kehittyvien suomenkielisten lasten on todettu omaksuvan kielen ja vuorovaikutuksen perusrakenteet jo noin viiden vuoden ikään mennessä (Lieko, 1993). Koska viisivuotiaat tyypillisesti kehittyneet lapset hallitsevat jo kielen perusrakenteet, ei korjausaloitteiden tekeminen tai tekemättä jättäminen voi olla kiinni siitä, ettei lapsi osaisi käyttää esimerkiksi kysymyssanoja. Tästä syystä on erittäin mielekästä tutkia juuri viisivuotiaiden tyypillisesti kehittyvien lasten erilaisissa vuorovaikutustilanteissa tekemiä korjausaloitteita. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty alun perin osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -hanketta. Aineisto koostuu yhteensä noin 8 tunnista ja 19 minuutista tutkimukseen osallistuneista lapsista kuvattuja videotallenteita. Videoista noin puolet on kuvattu arviointitilanteista ja puolet leikkitilanteista. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat aineistonkeruuhetkellä iältään 5;0–6;2-vuotiaita lapsia. Heidän puheen- ja kielen kehityksensä oli arvioitu olevan tyypillistä puheterapeuttisten arviointimenetelmien sekä vanhempien haastattelun perusteella. Tutkielman menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. 5-vuotiaat tyypillisesti kehittyvät lapset tekivät korjausaloitteita sekä leikki- että arviointilanteissa, mutta tutkimukseen osallistuneiden lasten tekemien korjausaloitteiden määrässä ja käytetyissä korjausaloitetyypeissä oli suurta vaihtelua. Lapset käyttivät koko aineistossa eniten ymmärrysehdokkaita ja toiseksi eniten kysymyssanan ja toiston yhdistelmiä. Lapset tekivät korjausaloitteita leikki- ja arviointitilanteissa keskimäärin 3.6 kertaa tunnissa. Korjausaloitteilla käsiteltiin leikkitilanteissa ainoastaan ymmärtämisen ja arviointitilanteissa sekä ymmärtämisen että kuulemisen ongelmia. Tulokset vastaavat osittain aiempaa suomenkielistä tutkimusta aikuisten ja tyypillisesti kehittyvien lasten sekä kaksikielisten lasten käyttämistä korjausaloitteista. Tämä tutkielma esittää suuntaa antavaa tietoa tyypillisesti kehittyvien 5-vuotiaiden lasten toisen puheeseen tekemistä korjausaloitteita. Lisätutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan edelleen.
-
(2021)Objectives. The aim of this study was to describe, in a single and consecutive way, self-repairs of bilingual children in a play situation and to investigate their possible differences between groups. The aim was to increase information on how and what kind of corrections children at different levels of language do, and how the level of language management affects the quality of self-corrections in Finnish. The research questions were what kind of corrections children make, how they start self-repairing and where the repairs are directed. It was also examined whether the groups differed and, if so, how. Methods. A total of 30 were supported, of whom 15 were monolingual and 15 consecutive bilingual children. The L2 language of all children was Finnish and the linguistic development of all the researchers was typical. The study methods were observation and analysis of literates. The data was analyzed both qualitatively and statistically. Elan annotation programme and SPSS statistics programme were used to analyze the data. Results and reflection. Monolingual children produced more self-repairs than bilingual children. Compared to the total number, the share of self-corrections for bilingual children was slightly higher than that of monolingual children. Both monolingual and bilingual children did the most self-repairs by searching for the next word. In the group of monolingual children, the biggest remedy was speech interruptions, while for bilinguals the largest group were different sounds. Self-repairs by both groups most often targeted the sledge hams. The results are partly in line with previous research data. However, previous studies have found that novice bilingual children prefer repetition in their self-repairs. In this study, on the other hand, monolingual children took more initiatives by repeating bilingual control.
-
(2024)Eläinsanasujuvuustehtävää käytetään yleisesti kliinisissä neuropsykologisissa ja puhetera-peuttisissa tutkimuksissa lasten kielellisten ja toiminnanohjauksen taitojen arviointiin. Tehtä-vässä mitataan yleensä hyväksytysti tuotettujen sanojen ja virheiden määrää. Käytetyistä kognitiivisista prosesseista saadaan kuitenkin enemmän tietoa, kun tarkastellaan myös sa-nanhakustrategioiden käyttöä eli sitä, miten lapset kykenevät muodostamaan peräkkäin tuotet-tujen samaan semanttiseen alakategoriaan kuuluvien tai äänteellisesti samankaltaisten sano-jen klustereita ja vaihtamaan tehokkaasti alakategoriasta toiseen. Aiemmissa tutkimuksissa yksikielisten lasten klusterointi- ja vaihtoprosesseista semanttisessa sanasujuvuustehtävässä on saatu ristiriitaisia tuloksia, ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden käytöstä on saa-tavilla vain vähän tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sananhakustrategi-oiden käytön suhdetta tuotettujen sanojen kokonaissanamäärään sekä selvittää mahdollisia eroja yksi- ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden ja alakategorioiden käytössä eläin-sanasujuvuustehtävässä. Lisäksi tutkittiin, oliko tutkittavien sukupuolella yhteyttä suorituksiin. Tutkittavana oli 26 monikielistä ja 28 yksikielistä 6–8-vuotiasta lasta, jotka olivat suorittaneet eläinsanasujuvuustehtävän osana laajempaa kielellisten taitojen arviointia. Tehtävässä lapsia pyydettiin tuottamaan mahdollisimman monta eläinsanaa yhden minuutin aikana. Kunkin tutkit-tavan tuottamasta sanalistasta laskettiin kokonaissanamäärän lisäksi klustereiden keskimää-räinen koko, klustereiden ja vaihtojen absoluuttinen ja kokonaistuotokseen suhteutettu määrä sekä alakategorioiden määrä. Lisäksi alakategorioita tarkasteltiin laadullisesti. Monikieliset lapset tuottivat tehtävässä huomattavasti vähemmän sanoja ja käyttivät vähem-män erilaisia alakategorioita kuin yksikieliset lapset. Ryhmien välillä ei ollut eroa semanttisten klustereiden keskimääräisessä koossa, mutta monikieliset lapset tuottivat semanttisia kluste-reita selvästi yksikielisiä lapsia vähemmän. Kokonaistuotokseen suhteutettuna vaihtojen mää-rässä ei ryhmien välillä ollut eroa. Molemmissa ryhmissä klustereiden ja vaihtojen määrä kor-reloi positiivisesti kokonaissanamäärän kanssa, mutta klustereiden koolla ei ollut yhteyttä ko-konaissanamäärään. Näin ollen monikielisten lasten yksikielisiä heikompi kokonaissuoritus näyttää liittyvän tuotettujen semanttisten klustereiden vähäisyyteen ja siihen, että heillä on käytössään vähemmän alakategorioita kuin yksikielisillä lapsilla. Sukupuolen ja tehtävässä suoriutumisen välillä ei havaittu merkittävää yhteyttä.
-
(2024)Background and goals: Pragmatic skills refer to the ability to use and understand language appropriately in various communication situations and environments. Mastery of pragmatic skills requires high-level cognitive abilities, especially working memory, theory of mind, and the ability to regulate actions. Immersive virtual reality is a technology that creates a convincing or realitysimulating three-dimensional and interactive world, providing users with a sense of presence through multimodal components. In this master's thesis, the connection between the pragmatic skills of school-age children and performance in an immersive virtual reality task was examined. The study can help evaluate the applicability of an immersive virtual reality task in assessing pragmatic skills. Subjects and method: Ten participants were typically developing Finnish speaking children aged 7 to 9 years. Children's pragmatic skills were assessed using the CCC-2 Questionnaire, the CELF-5 Pragmatic Activities Checklist and the CELF-5 Pragmatic Profile, as well as the false belief tasks of the Pragma Test, and were examined in three different domains: non-linguistic skills, context-dependent comprehension skills, as well as language use skills. In addition, the children completed a virtual reality task using virtual reality glasses, in which the task was to focus their gaze on visually and sound-cued objects and listen to the things told about them. The relationship between pragmatic skills and performance in the virtual reality task (duration of task completion, number of interruptions) were statistically analyzed and correlation coefficients between variables were calculated using Spearman's correlation coefficient and partial correlation coefficient. Main results and reflection: Regarding context-dependent comprehension skills, a statistically significant relationship was found between linguistic structural mastery and performance in the virtual reality task at the first level of the task. No other statistically significant relationships were found between pragmatic skills of typically developing school-aged children and performance in the virtual reality task in this study. Based on the results, linguistic structural mastery, which is part of context-dependent comprehension skills, may be associated with performance in the virtual reality task. Generalizing the results is limited by the small sample size. The results are consistent with previous research and support previous notions of the role of linguistic structural mastery in pragmatic skills and the suitability of virtual reality as a clinical assessment method. Further research with a larger sample size and broader use of immersive virtual reality in assessing pragmatic skills is needed.
-
(2024)Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin visuaaliseen hahmottamiseen kuuluvien visuaalisen tarkkaavuuden, havaitsemisen ja päättelyn tehtäväsuoriutumisen sekä vanhempien arvioimien havaitsemisen ja tarkkaavuuden taitojen yhteyttä puheen ymmärtämisen taitoja vaativan Viretehtävän suorittamiseen. Immersiiviset virtuaalitodellisuudet ovat usein visuaalisesti rikkaita ympäristöjä, joissa lasten visuaalisilla kyvyillä voi olla vaikutusta heidän käyttäytymiseensä. Tutkielman osallistujina oli 10 tyypillisesti kehittynyttä 7–9-vuotiasta. Heidän visuaalisen hahmottamisen taitojaan arvioitiin soveltuvin osin NEPSY-II ja Leiter-III arviointimenetelmillä sekä Viivi 5–15 kyselylomakkeella. Vire (virtually real) -tehtävällä testattiin lasten puheen ymmärtämisen taitoja kouluympäristöä simuloivassa tilanteessa. Tehtävässä lasten suoriutumista mitattiin kohteiden löytämiseen kuluvana aikana ja kuuntelun aikana tapahtuneina katseen harhautumisina. Visuaalisen havaitsemisen ja päättelyn sekä virtuaalitodellisuustehtävässä suoriutumisen väliltä löydettiin tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita. Lapset, jotka suoriutuivat hyvin visuaalisen päättelyn tehtävästä, keskeyttivät kohteen katselemisen useammin kuin heikommin suoriutuneet lapset. Paremmat kuvion ja taustan hahmottamisen kyvyt puolestaan olivat yhteydessä nopeampaan suoriutumiseen Vire-tehtävässä. Lapset, joilla vanhempien arvioimat hahmottamisen taidot olivat heikompia, keskeyttivät kohteen katselemisen useammin kuin lapset, joilla havaitsemisessa ei ilmennyt haasteita. Visuaalisen tarkkaavuuden ja virtuaalitodellisuustehtävän väliltä ei löydetty yhteyksiä. Tulosten perusteella Vire-tehtävä saattoi olla liian helppotasoinen lapsille, joilla visuaalisen päättelyn taidot olivat hyvät, millä saattoi olla vaikutusta tehtävän tekemisen motivaatioon. Kohteen ja taustan erottamisen taidot puolestaan saattoivat edesauttaa hyvää Viretehtäväsuoriutumista. Vaikka visuaalisen tarkkaavuuden ja Vire-tehtäväsuoriutumisen väliltä ei löydettykään yhteyttä, virtuaalitodellisuusympäristön kiinnostavuus voi haastaa tarkkaavuuden ylläpitoa. Pieni otoskoko ja se, ettei yhteyksiä löydetty kaikilta Vire-tehtävän tasoilta rajoittavat johtopäätösten tekoa. Käytetyt arviointimenetelmät saattoivat olla myös osittain epäsopivia Viretehtävän kanssa käytettäviksi. Tyypillisesti kehittyneet lapset suoriutuivat Vire-tehtävästä kuitenkin pääosin hyvin ja tutkimuksen painopistettä voidaan tulevaisuudessa siirtää epätyypillisesti kehittyneiden lasten tutkimukseen.
-
(2022)Objectives. Narrative production demands coordination of many linguistic and cognitive skills and therefore it is considered as a multifaceted measurement tool in assessing children’s linguistic skills. Narratives can be observed at global and local levels, in other words through macro- and microstructures. Previous studies have shown contradictory results regarding the ability to distinguish children with developmental language disorder (DLD) from typically developing peers by examining the narrative macrostructures. Regarding the issue, there is a limited research data when examining Finnish as a second language. In this thesis the narrative macrostructures are examined in successive bilingual children with typical and atypical language development. The objective of this thesis is to examine qualitatively the macrostructures, especially story grammar and episodic GAO-structures of the narratives and the qualitative features appearing in above mentioned and in overall structures of the narratives. The thesis aims to clarify the differences and similarities between the typically developed children and children with DLD. Methods. The sample of this thesis was collected in 2021 as a part of the MULTILINGUA -research project. The sample consists of narrative assessments of eight successively bilingual 7- year-old children, four with a typical development and four with a suspected language disorder. The assessments were made with the Kissatarina assessment tool developed by Leena Mäkinen (2019). A theory-based approach was used in the analysis of the story grammar and furthermore the narratives were analyzed qualitatively through a data-driven approach. For the analysis of the story grammar, a scoring template was made using Stein and Glenn’s (1979) story grammar model and the information scoring in the Kissatarina. The expressions children used in the macrostructural elements in their narratives were analyzed in the light of the data, focus being on the settings, episodic structures, and the overall structures of the narratives. Results and conclusions. Overall production of the story grammar elements was poorer with children in the DLD-group in comparison to the children with typical development. In addition, the individual variation within the DLD-group was greater. Differences between the groups appeared most evident in the production of the narrative’s initiating events and expressing characters’ internal reactions and emotions, in which the children in the DLD-group showed weaker performance. For the qualitative analysis, typically developed children mainly produced more complex and coherent narratives. In all examined areas the qualitative differences between individuals were evident. The results of this thesis reveal that assessing the macrostructures in narratives might help in differentiating children with DLD from typically developing children.
-
(2021)Aims of the study. Actors, singers and other professional voice users are at a high risk of experiencing voice problems during their careers. The biggest reasons for this are heavy vocal load and the voice user’s internal and external factors. Voice professionals’ voice problems are common, even though the awareness of vocal health and the knowledge and the use of voice care are good. This study aims to map self-reported voice problems and the occupation-spesific special features of voice use in adult voice actors working in Finland. The aim of the survey was to find out what kinds of vocal symptoms exist and how they affect the voice actors’ psycho-social well-being. Moreover the prevalence of risk factors and their connection to voice symptoms was searched. Voice actors’ voice care was also mapped. The aim of this study is to create new knowledge of an unresearched occupation. Methods. The research material was collected using an electronic survey. The survey was created for this research. The survey consisted of research-spesific sections and included both validated sections that had been translated to Finnish (Screen11 and Voice Handicap Index) and sections that were created for this research. In the survey there were both open and closed questions. 24 voice actors answered the questionnaire. The analysis of the research material was done with SPSS. In the qualitative analysis the questions were typificated, compiled to statistics and example answers were chosen. The statistic analysis was used to find out the prevalence of certain phenomena. Saphiro-Wilk normality test was conducted and on basis of the results correlations and the non-parametric Mann-Whitney U -test were chosen over parametric tests. These tests aimed to find out the connections of dependent and independent variables. Results and conclusions. The participating voice actors didn’t report having voice problems within the 12 month period under consideration. Thus voice problems didn’t affect the participants’ experince of psycho-social competence. Other questions, however, revealed a prevalence of 79,2% voice problems. There was no connection of risk factors, such as using demanding voice qualities, to vocal symptoms or the psycho-social experince. Voice actors had searched for and had reseived help from professionals, such as phoniatrists and speech therapists. The experiences of the benefits varied. Nearly all given voice care means were in use. Because the research material was limited and the survey would need some adjustment, more research is needed. This research offers some guidelines in the study of voice actors’ voice problems, but on basis of this research conclusions or generalisations of the prevalence of voice problems or risk factors can’t be made.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tausta ja tavoitteet. Transnaisten ääni on usein ristiriidassa heidän sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Miehekäs ääni aiheuttaa turhautumista ja tyytymättömyyttä omaan ääneen. Puheterapian asiakasryhmänä transnaiset ovat uusi tulokas ja naisellistavasta ääniterapiasta on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voidaanko ääniterapialla vaikuttaa transnaisten äänen piirteisiin. Tutkittavat äänen piirteet ovat spontaanipuheen perustaajuuden keskiarvot, minimi- ja maksimiarvot sekä vaihteluväli. Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan siihen, onko ääniterapialla vaikutusta transnaisten spontaanipuheen keskimääräiseen perustaajuuteen, perustaajuuden vaihteluväliin tai minimi- ja maksimiarvoihin. Lisäksi pyritään selvittämään, onko taustatekijöillä vaikutusta transnaisten perustaajuusarvojen muutoksiin. Menetelmät. Tutkittavat olivat suomenkielisiä transnaisia (n=6), iältään 22¬–50 vuoden väliltä. Tutkittavat saivat interventiona ääniterapiaa (terapiajakson pituus ka 3) yksilökäynteinä. Tutkittavilta äänitettiin spontaanipuhenäytteet ennen ja jälkeen interventiojakson. Lisäksi tutkittavien äänestä kerättiin tietoa taustakyselyllä ja Transwoman Voice Questionnaire -kyselyllä. Tutkittavien äänen piirteitä ennen ja jälkeen analysoitiin Wilcoxonin merkittyjen järjestyslukujen testillä. Lisäksi taustamuuttujien vaikutusta perustaajuusarvojen muutokseen tarkasteltiin korrelaatiokertoimien ja sirontakuvioiden avulla. Tulokset ja pohdinta. Yleisellä tasolla tutkittavien spontaanipuheen keskimääräinen perustaajuus nousi, mutta tilastollisesti merkitsevää tulosta ei löytynyt. Viidellä tutkittavasta kuudesta perustaajuus nousi (tutkittavat 1,4,5,6 ja 7) ja kolmella perustaajuus nousi sukupuolineutraalille alueelle (145-165 Hz) (tutkittavat tutkittavat 4, 6 ja 7). Perustaajuuden vaihteluvälissä tapahtuneet muutokset olivat vaihtelevia, mikä on samassa linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Taustatekijöiden vaikutuksista intervention lopputulemaan löytyi muutama tilastollisesti merkitsevä tekijä. Löydetty kohtalaisen voimakas negatiivinen korrelaatio terapian määrän ja puheen perustaajuuden minimiarvon välillä on poikkeava muissa tutkimuksissa löydetyistä yhteyksistä. Tutkittavat saivat tässä tutkimuksessa ääniterapiaa kuitenkin vähimmillään vain yhden kerran, joten luotettavien johtopäätösten tekeminen terapian määrän vaikutuksesta on vaikeaa. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että naisellistavan ääniterapian tulee olla yksilöllistä ja lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan.
-
(2019)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella uudenlaisen afasian kuntoutukseen suunnatun kuorolauluintervention subjektiivisesti koettua hyötyä. Interventio oli osa Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön Laulun sanoin -hanketta ja se koostui kuorolaulusta, ryhmämuotoisesta MIT (melodinen intonaatioterapia) -kuntoutuksesta sekä laulun harjoittelusta tablettitietokoneella. Interventioon osallistui afasiaa sairastavia henkilöitä sekä heidän läheisiään. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että musiikilla ja laululla voi olla kuntoutuksellisia vaikutuksia muun muassa kielellisiin toimintoihin. Afasian kuntoutuksessa on eniten tutkittu MIT-menetelmää, mutta myös uusia musiikkia sisältäviä kuntoutusmuotoja kehitetään aktiivisesti. Subjektiivisesti koettua kuntoutuksesta saatua hyötyä ei ole afasian osalta erityisesti tutkittu, vaikka oman kokemuksen tiedetään vaikuttavan kuntoutuk- sen lopputulokseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälainen subjektiivinen arvio afaattisilla henkilöillä ja heidän läheisillään oli interventiosta. Lisäksi tarkastellaan, oliko afasian vaikeusasteella, harjoittelumäärällä tai demografisilla tai kliinisillä taustatiedoilla yhteyttä koettuun hyötyyn sekä erosivatko afaattisten henkilöiden ja läheisten kokemukset toisistaan. Menetelmät. Aineiston muodosti osallistujien intervention jälkeen täyttämät kyselylomakkeet subjektiivisista kokemuksista, interventiojakson aikana toteutuneet harjoittelumäärät sekä osallistujien demografiset ja kliiniset taustatiedot. Kyselylomakkeeseen vastasi 23 afaattista henkilöä sekä 11 läheistä. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti Friedmanin testillä, Mann–Whitney U-testillä, Spearmanin järjestyskorrelaatioanalyysilla, Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä sekä yhden otoksen t-testillä. Avointen kysymysten vastauksia analysoitiin tyypittelemällä vastauksia teemoittain ja laskemalla esiintymisfrekvenssejä. Tulokset ja johtopäätökset. Afaattiset henkilöt kokivat intervention hyödylliseksi ja myös läheiset kokivat, että interventio oli afaattisille henkilöille hyödyllinen. Afaattisten henkilöiden ja läheisten kokemukset intervention hyödyllisyydestä eivät eronneet toisistaan, eikä harjoittelumäärän, kliinisten tai musiikillisten taustatietojen ja koetun hyödyn välillä havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Erityisesti mielialan kohoaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja vertaistuen saaminen nousivat esiin kvalitatiivisissa vastauksissa. Näiden tulosten perusteella voidaan ehdottaa, että ryhmämuotoinen kuoro- laulukuntoutus, jossa on MIT:n elementtejä, vaikuttaa positiivisesti afaattisten henkilöiden mielialaan, sekä heidän itse arvioimana että läheisten arvioimana. Interventiosta voi jatkotutkimuksen avulla ke-hittää afasian ryhmämuotoisen laulukuntoutusmuodon.
-
(2022)Aim. This thesis investigates other-initiation of repair (OIR) made by people with aphasia (PWA). OIR means the practices used in conversation for requesting a clarification on something in the other speaker ́s turn. Aphasic conversation and repair has been studied a lot. However, there is hardly any studies about the OIR of PWA. Method. The data has been collected and the transcriptions made in a research project Managing the problems of speaking and understanding in conversations of speakers with aphasia. The data of this thesis consists of nine conversations between a PWA and one or two familiar partner(s). The OIR sequences initiated by PWA were collected, and then grouped and analyzed. Results & Conclusions. PWA did produce OIRs but for some reason there was great variation between the participants. The repair sequences were short and the problems were solved effectively. Repeat-formatted OIRs were the most frequent type of OIR and targeting question words the most rare. The problems that the OIRs were targeting were often problems of understanding or hearing of speech. There were a lot of similarities between OIRs produced by PWAs and OIRs of typical Finnish conversation. The results help to establish a better picture of the OIR by PWA and are in line with the prevoius hypothesis about the phenomenon.
-
(2024)Objectives. Aphasia is a language disorder acquired after language learning caused by brain damage. The most common cause of aphasia is stroke. Word-finding or naming difficulty is one of the most common symptoms of aphasia. Naming refers to the retrieval of a specific lexical item, while a naming error refers to the errors a person makes while trying to retrieve a certain word. The aim of this master’s thesis is to examine the naming errors made by subacute aphasic individuals, chronic aphasic individuals, young healthy controls and healthy age-matched controls in a new word learning task. Additionally, differences in the number of correctly named items and naming errors between groups are examined. Methods. In this thesis the naming errors made by young healthy controls (n = 21), healthy age-matched controls (n = 21), chronic aphasic individuals (n = 4) and subacute aphasic (under 3 months post-onset) individuals (n = 10) during a new word naming task were examined. During the learning task participants practiced six pseudowords, phonologically similar to Finnish words, and their picture referents. Learning was measured by a naming task performed immediately after the learning task as well as a week later. The naming errors made by the participants during the naming task were examined quantitatively and qualitatively and differences between groups were compared. Results and conclusions. There were differences between the groups in the number of correctly named objects and the types of naming errors. In all research groups, some subjects managed to name some new words correctly. The young controls performed best in the naming task. The age-matched controls performed better than the chronic aphasic individuals, and the subacute aphasic individuals performed the worst. In controls, the most common type of naming error was phonological paraphasia, and in aphasic individuals, omission. The young controls did not name any objects with real words, but such naming errors occurred in the other groups. The subacute aphasic individuals produced more feature descriptions than the other groups, and only the controls produced correct descriptions of phonetic form. The new word naming task was especially challenging for individuals with aphasia. However, the results of this thesis show that learning can also be seen in responses that are not completely correct. A more comprehensive picture of the differences between groups in naming errors and their possible relationship with learning ability would be obtained with larger research groups, which would enable statistical analysis of the data.
-
(2020)Background. Aphasia is a linguistic disorder that occurs after language acquisition and is most commonly caused by stroke. Research on novel word acquisition can contribute to the development of aphasia rehabilitation because it helps understand the relearning of words lost due to aphasia. Novel word acquisition has been researched mainly in chronic aphasia, in which learning is possible but shows large individual variation. There is initial evidence that novel word learning is also possible in non-chronic aphasia. Aims. The objective of this thesis is to study recovery and novel word learning in the subacute and chronic stages of aphasia. The thesis will also look into possible connections between learning in subacute aphasia and learning in chronic aphasia. These connections have not been previously explored. Methods. The multiple case study included four aphasic participants who were examined 0–3 months after stroke and again 12 months after stroke. The examination consisted of cognitive-linguistic background tests, questionnaires and a computer-based novel word learning task. In the latter, the participant was tasked with learning the associations between given pseudo-words and images through feedback and repetition. Research data was analyzed case by case. Results and conclusions. Recovery and novel word learning in subacute and chronic aphasia varied among the participants. In both stages, some participants learned new vocabulary and were able to transfer it into their long-term memory. The changes in novel word learning from subacute to chronic aphasia also varied among the subjects. These changes were not systematically connected with the severity of the participants’ aphasia, their baseline learning ability or an alleviation of cognitive-linguistic symptoms. Learning ability in subacute aphasia does therefore not always appear to predict learning ability in chronic aphasia, but novel word learning is possible in both subacute and chronic aphasia. Aphasia recovery shows considerable individual variation.
-
(2021)Background and objectives. There is still little research about the screen time of parents, and it is also partly contradictory. Also, there aren’t any previous studies about the relationship between the screen time of the mother and the child’s performance in linguistic tests. Previ-ous studies have shown that the screen time of the mother decreases the interaction be-tween the mother and the child, which could also affect the language development of the child. The aim of this study was to examine the relationship between the quantity and quality of the screen time of the mother and the linguistic skills (receptive/expressive) of their 3- to 4-year-old child. This thesis was done as part of the LEINIKKI-study. Participants and methods. The participants were 49 (25 girls and 24 boys) 3- to 4-year-old, neurotypical, Finnish-speaking children, and their mothers. The language skills of the chil-dren were examined using the Finnish version of the Reynell Developmental Language Scales III and the LEINIKKI-method. The quantity and the quality of the mother’s screen time were assessed using the screen time questionnaire. The data was analyzed using the Spearman correlation coefficient and the Mann-Whitney U test. Results and conclusions. There was no statistically significant relationship between the quantity of the mother’s screen time and the linguistic skills of the child. However, a statisti-cally significant result concerning the quality of the screen time was found: The children whose mothers had four hours or more of work-related screen time on a weekday managed weaker in the LEINIKKI-method than those whose mothers had less than four hours of work-related screen time. The results of this master’s thesis give us precursory information about the negative relationship between heavy screen time of the mother and the development of the child’s linguistic skills. Future research would be important because of the lack of re-search in this subject matter.
-
(2024)Aims: Speechreading refers to detecting and understanding speech solely from the speaker’s facial movements using only visual perception. The technique is important for individuals with hearing loss but also those with normal hearing utilize it. It is necessary to assess a person’s speechreading skills both when determining their need for training and in monitoring the development of their skills during rehabilitation. However, there is currently no reliable method for assessing speechreading in Finland, although there is a need for it because assessment practices are unsystematic and varied between speech therapists. The aim of this thesis was to pilot an online assessment of speechreading for adults, along with its automatic scoring, and to examine the performance of normal-hearing adults in its word and sentence sections. In my thesis, I investigated how participants performed in the speechreading test at the word and sentence levels, how similar the rater’s manual scoring and the automatic scoring were, and how consistent the identification of different sentences was. Methods: The participants in the study (n=45) were adults with normal hearing between the ages of 20 and 59 (avg =25,9 yr). The method used was a speechreading test, where participants saw silent videos first with words and then with sentences, from which they wrote down what they understood the speaker had said. The data was collected from the participants’ responses and analysed using the SPSS statistical software. Participants’ performance was examined using the mean, median, standard deviation, range, and box plot. The differences between the scoring methods were analysed by examining the aforementioned statistical measures and another box plot and conducting a t-test of two samples. The consistency of the sentence collections, or internal consistency, was assessed in the entire sentence section and separately in each sentence collection using Cronbach’s alpha, as well as by looking at corrected item-total correlations, and alpha if item deleted values. Results and conclusions: Participants' performance varied a lot individually, especially in the word section of the test, as observed in previous research. The automatic scoring corresponded to the rater’s manual scoring, but the scoring methods differed significantly in the word section of the test. The internal consistency of all sentence collections was acceptable and sentence collection B proved to be the most fitting. Combining sentence collections A and C was tentatively found to be possible and useful. Based on the results, the speechreading test can be utilized in the future for assessing speechreading skills.
-
(2022)Aphasia is a language disorder caused by damage to the brain. People with aphasia can have difficulty in speech comprehension and production as well as reading and writing. There is considerable diversity in the patterns of speech and language impairment among patients with aphasia. Recovery from aphasia is highly variable, but there are three distinguishable phases: the acute, subacute, and chronic phase. Stud-ies have shown that some people with aphasia can learn novel words. Studying novel word learning in people with aphasia helps understand the role of new learning in recovery from aphasia. Previous studies from the chronic phase of aphasia suggest that semantic processing skills and novel word learning are linked. There is some evidence that aphasia severity and short-term verbal memory affect novel word learning ability. The objective of this study is to compare the speech and language skills and the novel word learning ability of people in the early stages of aphasia. The speech and language impairment pattern of the study participants was evaluated with the WAB (Western Aphasia Battery). The subtests Spontaneous speech, Auditory verbal comprehension, Naming and Word finding, Repetition, Reading and Writing were used as the measures for different language abil-ities. Novel word finding was evaluated with a computer-aided novel word learning task. The word learn-ing task included a practice session and two tests. The results from the tests were used as the measure for novel word learning ability. Receptive novel word learning was correlated with comprehension skills. This result strengthens the view that intact semantic processing is important in receptive novel word learning. Writing skills were also cor-related with receptive novel word learning, but reading skills were not. Repetition, naming, and spontane-ous speech were not correlated with receptive novel word learning.
-
(2023)Alzheimer’s disease (AD) weakens the concerned person’s ability to repair their own speech. AD has also been shown to affect the use of gestures during speech. This study looks at the actions of persons with AD during self-repair sequences in a group context. and examines the length of the repair sequences, the number of repair initiations and repairs and their distribution among the people taking part in the discussions. The study also investigates how people with AD use manual gestures during self-repair sequences. The connection between word-searching and gestures was also examined. The research method is based on the theoretical frameworks of conversation analysis, multimodal interaction analysis and repair sequence theory. The research material consisted of self-repair sequences and the manual gestures within those sequences recorded from group therapy sessions directed at people diagnosed with dementia. The participants of the study were six females with AD. The video recordings were analyzed using ELAN- computer program. The speech and gestural interaction of the participants was annotated in temporal synchronicity. ELAN was able to provide numeric data, but some of the data was calculated manually. Due to a lack of research on this study’s topic, it was necessary to develop the method to be used in the study. The research data comprises 183 self-repair sequences. 91,8 % of those consisted of a single turn. The mean length of the sequences was 6,2 seconds. Within the self-repair sequences, there were 496 self-initiations and 26 other-initiations. Within the self-repair sequences, 216 self-repairs and 22 other-repairs were detected. Word-search was the most common type of self-repair (37 %). Three out of six subjects produced 92,9 % of the repair-sequences. Half of the self-repair-sequences contained manual gestures. 177 gestures were observed. Three of the subjects produced 96,6% of all the gestures. Two of them produced gestures during 60 % of their repair sequences while producing 87% of all gestures. The subject producing third most gestures did so in about one third of her repair sequences. The most-used gesture type was rhythmic gesture (37,2%). Of all gestures 67,8% were produced during word-searches. The method made it possible to describe, at a general level, the gesture use of persons with AD during repair-sequences containing self-repair. According to the results, there is a lot of individual diversity in the phenomenon. However, the skewness and small number of participants in the study make this assumption uncertain. The results imply that persons with AD use gestures to support their speech. It is possible that more gestures occur during word-searches. Therefore, the use of gestures must be taken into consideration during speech repair. It can also be assumed that persons with moderate stage of AD are able to perceive the problematic parts in their own speech and are able to produce repairs if they are given enough time to process.
-
(2022)Aim of the study. In Finland, the number of multilingual children referred to speech and language therapy assessment is relatively higher than monolingual children. However, distinguishing abnormal linguistic development from typical multilingual development is not straightforward due to the lack of multilingual tests and speech therapists. This study aimed to provide information on the morphosyntactic structures of the expressions of typically developing and language- impaired children aged 4–5 years who speak Arabic as their mother tongue and the deviations that occur in them. The aim was also to assess whether the morphosyntactic deviations produced show a transfer effect of Arabic language. The study is significant from the point of view of differential diagnosis. The qualitative information produced makes it possible to reduce the over- and underdiagnosis of developmental language disorder in native Arabic-speaking children who successively acquire Finnish language. Methods. The study examined 18 children aged 4–5 who speak Arabic as their mother tongue and who successively acquire Finnish language from the broader material of the Multilingua-project. Six of the children were suspected of having developmental language disorder. The study material consisted of recorded assessment situations that were transcribed to evaluate the morphosyntactic structures produced. Three different semi-structured play situations and The Cat Story picture sequencing narrative task were included in the analysis for each subject. The morphosyntactic forms and structures produced by the subjects were analyzed using the FIN-LARSP method. In addition, the morphosyntactic deviations in the expressions and the transfer effect of Arabic language were examined from a qualitative point of view. Results and conclusions. There was great variation in the inflectional repertoires of typically developing and language-impaired children. However, the inflectional repertoires of typically developing children proved to be broader than those of language-impaired children in terms of nouns and verbs. The groups differed in the use of adessive case, the accuracy of verb inflection, the regularity of morphosyntactic deviations, and the use of atypical wordings. In addition, expressions of typically developing subjects appeared to have a more versatile effect of Arabic language transfer compared to language-impaired children. The results help Finnish-speaking speech therapists detect morphosyntactic features that may be signs of a language disorder in Arabic-speaking children acquiring Finnish language.
Now showing items 1-20 of 116