Browsing by master's degree program "Politiikan ja viestinnän maisteriohjelma"
Now showing items 1-20 of 288
-
(2023)Suomen kansalaisaloiteinstituutio sai alkunsa maaliskuussa 2012 kansalaisaloitelain tultua voimaan. Kansalaisaloite on yksi suoran demokratian toimintamekanismeista, jolla kansalaiset pystyvät vaikuttamaan lainsäädäntöön. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kansalaisaloitteen etenemiseen kampanjan alkutekijöistä aina valmiiksi lainsäädännöksi asti. Oma tutkimukseni on tapaustutkimus OmaTahto2020-kansalaisaloitteesta, jonka pyrkimyksenä oli uudistaa lähes 70 vuotta vanhaa aborttilainsäädäntöä. Kansalaisaloite hyväksyttiin osittain muutettuna lokakuussa 2022. Tutkimus perustuu yhteiskunnallisten liikkeiden teoriaan sekä uusinstitutionalistiseen teoriaan. Yhteiskunnallisten liikkeiden teoria auttaa ymmärtämään kansalaisaloitteen taustalla olleita resursseja sekä mobilisaatiota. Tutkimuksen toisen keskeisen teorian, uusinstitutionalismin, kautta pyritään puolestaan arvioimaan, miten yhteiskunnallisten liikkeiden sekä vakiintuneiden käytäntöjen ja instituutioiden vuorovaikutus käytännössä toimii. Laadullisen sisällönanalyysin avulla voidaan todeta, että kansalaisaloitteen menestymiseen vaaditaan paitsi sisällöllistä tarkkuutta ja asiantuntevuutta, myös taitavaa retoriikkaa ja affektiivisuutta eli tunnepitoisuutta. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että kansalaisaloite vaatii taustalleen kampanjasta vastaavaan organisaation tai kokonaisen organisaatiokoneiston. Tutkimukseni kansalaisaloitteen etuna oli myös sen ajankohtaisuus, joka on myös keskeinen kriteeri aloitteen merkityksellisyyttä punnittaessa. Tutkimus tuo uutta tietoa niin yhteiskunnallisten liikkeiden toiminnasta kuin kansalaisaloitteen menestymiseen vaadittavista tekijöistä. Tutkimuksessa keskitytään myös arvioimaan, sopiiko kansalaisaloite osaksi institutionalisoitunutta lainsäädäntömenettelyä.
-
(2022)Sortition – selecting representatives by drawing lots – has played a significant part in the history and development of democracy. When it comes to modern more representative variants of democracy, the custom of sortition has, however, fallen from grace and largely vanished from the main stage of democracy. But how well would it work in modern parliaments, compared to current practice of electing representatives? The thesis undertakes a task to simulate the main functions of a plural parliament in the case where there are no randomised representatives present, and in the case where randomised representatives are present – to different extents – and ultimately contrast them to solve this research question. The thesis takes on the research question with the method of constructing a rather simplistic model of a plural parliament and its functions, generating a metric of the hypothetical quality and volume of the legislation produced by the parliament. The model is run and re-run thousands of times as a so-called Mont Carlo simulation with few randomised and many fixed variables to produce overall results dataset of the simulations with different fractions of randomised legislators present in the parliament. The results dataset is ultimately subjected to an analysis of variance (ANOVA) to determine the likelihood of the different fractions of independent legislators producing legislation of different quantity and quality on average. The result of the conducted ANOVA is that the produced quantity and quality of legislation produced by different fractions of independent legislators very probably is not equal on average. Therefore, the quality and quantity of legislation seems to depend on the fraction of randomised legislators in a plural parliament. The quality and quantity of legislation is, further, higher on average in plural parliaments with a moderate number of randomised legislators than it is in a plural parliament where randomised legislators are not present. The thesis continues to conclude that – as the quality and quantity is on average higher with a moderate number of randomised legislators and as the true quality and quantity of the legislation is very probably not equal across the simulations – the quality and quantity of the legislation is higher with a moderate amount of sortition, i.e., randomised legislators present in a plural parliament. The thesis goes on to briefly discuss the ways the conditions of the model could be enabled in real-life and the best ways to achieve the results that the model points towards.
-
(2024)Suomen ilmastopoliittisessa keskustelussa esiintyy monien toimijoiden näkemyksiä ilmastonmuutoksen tilasta, seurauksista, kustannuksista sekä tarvittavasta politiikasta. Mediajulkaisuissa esiintyvistä lausunnoista ja mielipiteistä voidaan kartoittaa samanmieliset toimijat ja muodostaa niistä toimijaryhmittymiä, advocacy-koalitioita. Näin saadaan konkreettinen kuva koalitioista, jotka pyrkivät vaikuttamaan ilmastopolitiikkaan. Tutkielma käsittelee mediakeskustelun avulla, mitä niin kutsuttuja advocacy-koalitioita on löydettävissä Suomen ilmastopolitiikan alajärjestelmässä sekä niiden uskomuksia, ja kuinka ne ovat muuttuneet eduskuntavaalien seurauksena tapahtuvien hallitusvaihdoksien yhteydessä. Advocacy Coalition Framework (ACF) toimii tutkielman teoreettisena viitekehyksenä. Viitekehyksessä keskeisiä osa-alueita tutkielman kannalta ovat politiikan alajärjestelmä, toimijoiden uskomukset sekä uskomusten ympärille rakentuvat advocacy- koalitiot. Viitekehyksen mukaan nämä advocacy-koalitiot ovat suhteellisen vakaita ajansaatossa. Tutkielma keskittyy tämän oletuksen testaamiseen. ACF-viitekehyksen hypoteesia koalitioiden vakaudesta on pyritty testaamaan aiemmassa tutkimuksessa, mutta tulokset ovat jossain määrin vaihtelevia. Teoreettiselta kannalta hallituksen vaihtumisen ja koalitiorakenteen suhdetta on tarve tutkia lisää. Myöskään Suomen kontekstissa teemaa ei ole tutkittu. Näin ollen tutkielma taustoittaa empiirisesti mielenkiintoista ilmiötä sekä teoreettisesti testaa ACF:n oletuksia ja näin kontribuoi myös viitekehyksen kehittämiseen. Menetelmänä tutkielmassa toimii diskurssiverkostoanalyysi (DNA). Se yhdistää laadullisen sisällön analyysin ja verkostoanalyysin. Discourse Network Analyzer -ohjelmistoon (DNA- ohjelmisto) siirretty media-aineisto kattaa vuodet 2013–2020. Aineistoon on koodattu eri toimijoiden lausuntoja ilmastonmuutoksesta tai siihen kiinteästi liittyvistä ilmiöistä sekä ilmastopolitiikasta. Analyysi hyödyntää lausunnoista erottuvia jakavia uskomuksia (divisive beliefs). Ohjelmistolla luodut kolme diskurssiverkostoa kattavat näin kolmen eri ajanjakson kiistanalaisen keskustelun. Ensimmäinen ajanjakso kattaa Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten vallassaoloajat, toinen Juha Sipilän hallituksen vallassaoloajan sekä kolmas Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitusten vallassaoloajat. Ensiksi tutkielma kartoittaa, mitkä ovat mediadiskurssiverkostosta erottuvat koalitiot eri hallituskausilla, ja ovatko ne muuttuneet hallituskausien vaihtuessa. Toiseksi tutkielmassa selvitetään, kuinka verkosto ja koalitiot ovat muuttuneet. Kolmanneksi tutkielmassa kysytään, ovatko jakavat uskomukset vaihtuneet, kun hallitus on vaihtunut. Tutkielman päätuloksina on, että Suomen ilmastopoliittisesta keskustelusta on löydettävissä kaksi koalitiota jokaiselle ajanjaksolle, ilmasto- sekä talouskoalitio. Ajan kuluessa ilmastokoalitio on suhteellisesti vahvistunut talouskoalitioon verrattuna. Lisäksi jakavat uskomukset ovat vaihtuneet, vaikkakin osa on pysynyt mukana aiemmalta tai aiemmilta hallituskausilta. Useat laajemmat politiikkauskomukset, kuten käsitykset turpeesta, sekä jotkin normatiivisemmat uskomukset, kuten markkinoiden ja sääntelyn välinen paremmuusjärjestys, ovat pysyneet keskustelussa. Ajan kuluessa keskusteluun on kuitenkin tullut enemmän politiikkainstrumentteihin liittyviä uskomuksia liittyen etenkin sääntelyn eri muotoihin. Hallitusohjelmien sisällöt myös heijastuvat keskustelussa oleviin jakaviin uskomuksiin. Empiirisesti tutkielma havainnollistaa Suomen ilmastopoliittista diskurssiverkostoa vuosina 2013–2020 ja kuvaa verkoston koalitioita ja niiden muutoksia. Teoreettisesti tulokset osaltaan kyseenalaistavat ja osaltaan tukevat ACF:n ajatusta koalitioiden stabiilisuudesta, sillä koalitioiden valtasuhteet vaihtuvat vahvasti ajan kuluessa sekä jotkin toimijat, erityisesti jotkin julkiset organisaatiot, vaihtavat koalitiojäsenyyttään. Hallituksen vaihtumisella eduskuntavaalien seurauksena vaikuttaa olevan yhteys koalitiorakenteen muutokseen. Kuitenkin koalitioiden stabiilisuuden puolesta puhuvat useimpien keskeisten toimijoiden sekä useimpien toimijaryhmien pysyminen samassa koalitiossa läpi tarkasteltavien ajanjaksojen.
-
(2021)Viimeisten vuosikymmenien aikana aktiivisesta työvoimapolitiikasta on tullut tärkeä vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen kysymys, kun kehittyneet hyvinvointivaltiot ovat toteuttaneet yhä enemmän reformeja työllisyyden kohentamiseksi. Siinä missä suuressa osassa tätä tutkimusta hyvinvointivaltioiden korostetaan kehittyvän kohti uusliberaalia aktivointityyliä, osoitetaan tässä tutkimuksessa kolmen hyvinvointimallien ideaalityyppeinä pidetyn tapauksen lähentyneen sosiaalidemokraattista aktivointilogiikkaa. Tutkimus rinnastuu teoreettisesti kahteen hyvinvointivaltioiden dynamiikkaa eri tavoin selittävään kirjallisuushaaraan. Näistä ensimmäisessä hyvinvointivaltioiden politiikkojen katsotaan säilyvän toisistaan erottuvina, koska niiden kehitystä ohjaa polkuriippuvuus ja muut hyvinvointivaltioiden vakautta aiheuttavat mekanismit. Toisen näkökulman mukaan näiden polkujen ja mekanismien merkitys on heikentynyt eri valtioille yhteisten haasteiden ja ylikansallisen poliittisen yhteistyön myötä. Tästä syystä eri maiden politiikkojen välisten erojen tulisi kaventua eli konvergoitua. Näitä oletuksia testataan tässä tutkimuksessa vertailemalla Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan aktiivisia työvoimapolitiikkoja vuosina 2013–2018 keskittyen niissä hyödynnettyihin aktivoinnin kannustimiin. Analyysi perustuu laadullisen LABREF-tietokannan aineistoon tapausmaiden toteuttamasta 41:stä aktiivisen työvoimapolitiikan reformista, jotka koodattiin kahdeksaan kannustinkategoriaan. Näitä kannustimia vertaillaan niin kutsuttua parilähestymistapaa hyödyntämällä sen määrittämiseksi, onko niiden käytössä havaittavissa maiden välisten erojen jatkumista, eriytymistä tai kaventumista. Kannustimien vertailussa tarkastellaan kahta ulottuvuutta: niiden läsnäoloa sekä lukumäärää. Tutkimuksen tulosten perusteella kaikki tapausmaat ovat hyödyntäneet pääosin kannustimia, jotka ovat linjassa niiden hyvinvointivaltiomallien perinnön kanssa. Tähän on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan politiikoissa on hyödynnetty huomattavasti inhimillisen pääoman kehittämiseen tähtääviä kannustimia, jotka ovat linjassa sosiaalidemokraattisen aktivointilogiikan kanssa. Tapausmaiden välillä onkin havaittavissa osittaista konvergenssia kohti tätä kannustintyyppiä. Tapausmaiden toteuttamissa politiikoissa merkittävässä osassa ovat myös sekä työmarkkinoiden kysyntä- että tarjontapuoleen kohdistuvat kannustimet. Angloamerikkalaisista maista tutut työnhaun velvoittavuutta ja sanktioita kasvattavat kannustimet ovat sen sijaan merkittävässä osassa ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan reformeissa, eikä niiden kasvavalle merkitykselle muodostu tukea tämän tutkimuksen viitekehyksessä. Kokonaisuutena tarkasteltuna tutkimuksessa ei löydetä viitteitä myöskään tapausmaiden kannustimien välisten erojen laaja-alaisesta kasvamisesta tai kaventumisesta, vaikka yksittäisten kannustimien kohdalla tällaisia kehityksiä esiintyy.
-
(2021)Tässä työssä tutkitaan ansaittua mediaa saavuttavan markkinointiviestin ominaisuuksia ja luonnetta laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Panimoalalla ansaittu media näyttelee erityisen suurta roolia brändin rakentamisessa, sillä Suomen alkoholimainonnan lainsäädäntö rajoittaa oman ja ostetun median käyttöä merkittävästi. Lisäksi tutkimukset osoittavat ansaitun median olevan omaa ja ostettua mediaa tehokkaampi markkinointiviestinnän keino, joten sitä on mielekästä tavoitella. Omaa, ostettua ja ansaittua mediaa on tutkittu paljon, mutta tutkimus siitä, minkälainen viesti lopulta saavuttaa ansaittua mediaa, on vajanaista. Tämä tutkimus pyrkii täydentämään tutkimusaukkoa vastaamalla tutkimuskysymykseen siitä, millaiset ominaisuudet edesauttavat markkinointiviestiä saavuttamaan ansaittua mediaa ennalta määriteltyjen sidosryhmien toimesta. Tutkimuksessa käsiteltävät sidosryhmät ovat ammattitoimittajat, vaikuttajat sekä tavalliset kuluttajat. Aluksi tutkimus asetetaan kontekstiin taustoittamalla alkoholimainontaa Suomessa, oman, ostetun ja ansaitun median aiempaa tutkimusta, ansaitun median tavoittelemisen keinoja nykypäivänä sekä sidosryhmien merkitystä onnistuneessa markkinointiviestinnässä. Tämän jälkeen esitellään PR-vaikuttaja Gini Dietrichin vuonna 2014 lanseeraama PESO-malli, jonka pohjalta määriteltiin tutkittavat teemat laadullisen sisällönanalyysin lähtökohdiksi. Teemat ovat 1. Toimivuus PESO-nelikentässä; 2. Kuvaus tavoitetuista sidosryhmistä; 3. Kuvaus tavoitetuista kohderyhmistä; 4. Kuvaus viestin ominaisuuksista sekä 5. Ansaitun median tuoma lisäarvo. Analyysin aineisto koostuu kolmesta panimoalalla vuosina 2019-2020 toteutetusta markkinointitoimenpiteestä, joista jokainen suunniteltiin jo lähtökohtaisesti niin, että toimenpiteellä tavoitettaisiin ansaitun median tarjoamaa lisänäkyvyyttä. Aineiston pohjalta laaditun temaattisen analyysin tavoitteena oli tunnistaa aineistossa esiteltyjen case-esimerkkien viestejä yhdistäviä ja erottavia ominaisuuksia sekä tarkastella toimenpiteiden onnistumista PESO-mallin määrittämän ideaalin puitteissa. Tutkimustulokset voidaan tiivistää viiteen keskeiseen johtopäätökseen. Kolmen ensimmäisen PESO-mallin kehystämän johtopäätöksen mukaan yritysten tulee sisällyttää oman median rooli tehokkaammin markkinointiviestinnän suunnitteluun, yrityksen tulee myös itse ottaa vastuuta sisällön jakamisesta sekä luopua ajatuksesta, että yhdellä viestillä olisi mahdollista tavoitella kaikkia sidosryhmiä. Neljäs johtopäätös kiteyttää tutkimuskysymykseen vastauksen, jonka mukaan ansaittua mediaa saavuttava viesti on ominaisuuksiltaan yllätyksellinen, ainutlaatuinen, ajankohtainen, kekseliäs ja nokkela sekä sellainen, jota kilpailijoiden on vaikeaa kopioida uskottavasti. Viides johtopäätös koskee aineistossa esiteltyjen viestien eroavaisuuksia. Sen mukaan toimenpiteen kustannukset tai koko eivät automaattisesti korreloi saavutetun ansaitun median määrän kanssa. Tämän tutkimuksen kontribuutio markkinointiviestinnän aihealueelle on tuoda esille ansaitun median mahdollisuuksia ja rajoituksia useista eri näkökulmista. Tutkimuksessa onnistuttiin täydentämään havaittua tutkimusaukkoa tunnistamalla ansaittua mediaa saavuttavan viestin ominaisuuksia temaattisen analyysin sekä aineistossa esiteltyjen case-esimerkkien avulla. Tutkimustuloksissa tulee kuitenkin ottaa huomioon aineiston ja sidosryhmien rajallisuus sekä tutkijan subjektiivinen näkemys toimenpiteiden kulusta. Viestin ominaisuuksiin liittyviä havaintoja voidaan kuitenkin pitää melko yleistettävinä ja vähintään suuntaa-antavina ohjeina markkinointiviestinnän suunnitteluun. Tulevaisuudessa tutkimusta on mahdollista jatkojalostaa analysoimalla laajempaa aineistoa sekä huomioimalla erilaisia sidosryhmiä ja julkaisukanavia täysin objektiivisesta näkökulmasta. Lisäksi ansaitun median tavoittelun epäonnistumista kuvaava aineisto voi täydentää kokonaiskuvaa ja johdatella uusien tutkimuskysymysten äärelle.
-
(2023)Maisterintutkielmassani perehdytään anti-gender-toimintaan Euroopan parlamentissa. Anti-gender-toiminta on liikehdintää, jossa vastustetaan niin kutsuttua ”sukupuoli-ideologiaa” ja siihen liitettyjä asioita, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia tai gender-termin käyttöä kansainvälisissä sopimuksissa. Toiminta sai alkunsa 1990-luvulla ja näkyi naisten oikeuksia ajavien yleissopimusten vastustamisena. Viime vuosina anti-gender-toiminta Euroopassa on kohdistunut erityisen aktiivisesti Istanbulin sopimuksen vastustukseen erilaisten uhkakuvien keinoin. Tutkielman tutkimuskysymys on: Minkälaisia uhkakuvia tuottavia anti-gender-kehyksiä esiintyy Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta käsittelevissä täysistuntolausunnoissa? Tutkielman aineistona toimii Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta koskevat täysistuntokeskustelut vaalikauden 2019–2024 alusta siihen asti, että parlamentin enemmistö äänesti Euroopan Unionin Istanbulin sopimukseen liittymisen puolesta toukokuussa 2023. Aineistosta tunnistetaan uhkakuvia tuottavia anti-gender-kehyksiä kehysanalyysin avulla. Kehysten tunnistamiseksi tarkastellaan uhkien sekä niiden syiden, seurausten ja viitekohtien määrittelyä käytetyssä aineistossa. Konstruktivismin ja kehystämisen teoriat sekä uhkakuvat teoreettisena käsitteenä muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla tunnistetaan anti-gender-toimijoiden tuottamia tulkintoja ja uhkakuvia Istanbulin sopimukseen liittyen. Aikaisempi tutkimus anti-gender-toiminnasta auttaa erottelemaan aineistosta Istanbulin sopimukseen kohdistuvan anti-gender-toiminnan tunnusmerkistön täyttävän vastustuksen muusta sopimukseen kohdistuvasta vastustuksesta. Analyysin tuloksena Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta käsittelevissä täysistuntolausunnoista tunnistettiin neljä kehystä: ideologian kehys, Troijan puuhevonen -kehys, väkivaltaiset maahanmuuttajat -kehys ja oikeuksien kehys. Ideologian kehyksessä uhkana nähdään Istanbulin sopimuksen ideologisuus. Troijan puuhevonen -kehyksessä keskeiseksi uhkaksi muodostuu Istanbulin sopimuksen käyttö huijauksen tai poliittisen strategian välineenä. Väkivaltaiset maahanmuuttajat -kehyksessä Istanbulin sopimuksen sisältämän ideologisen politiikan katsotaan muodostavan uhkan mahdollistamalla maahanmuuttajien naisiin kohdistama väkivalta. Oikeuksien kehyksessä sukupuoli-ideologian muodostama este perheiden oikeuksien toteutumiselle nähdään uhkana. Tuloksissa korostuu se, kuinka Istanbulin sopimukseen ja sukupuoli-ideologiaan liitettyjä asioita ei tulkita ainoastaan ongelmina, vaan myös ja eritoten uhkina. Uhkakuvien kautta anti-gender-toimijat rakentavat käsityksiä niistä asioista maailmanpolitiikassa, joista tulisi tuntea huolta ja pelkoa ja joihin tulisi varautua.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee, laadullisen asennetutkimuksen menetelmän avulla, Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa esiin nousevaa argumentointia ja asennekäsityksiä keskusteluissa, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Tutkimuksen aineistona on kolme Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelua vuosilta 2017 ja 2019. Feministinen politiikan tutkimus toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, jossa esitellään eri feministisen ajattelun suuntauksia ja näiden näkemyksiä politiikan, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehon välisistä suhteista. Tutkielman aihe on ajankohtainen. Naisten oikeuksien heikentämispyrkimykset Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja globaalisti ovat heikentäneet seksuaalioikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Konservatiivisten liikkeiden voimistumisella on ollut vaikutusta myös Euroopan parlamentin politiikkaan ja päätöksentekoon. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että etenkin kysymys oikeudesta aborttiin, ehkäisyn saatavuus ja kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus jakaa Euroopan parlamentin eri ryhmät vastakkain. Vihreät ja vasemmistoryhmät kannattavat feminististä määritelmää ja ratkaisuja, kun taas radikaalit ja konservatiivinen oikeisto vastustavat näitä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että asenteet aborttioikeutta, vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalikasvatusta kohtaan jakaa Euroopan parlamentin jäsenet vastakkain. Näitä oikeuksia kannattavat parlamentin jäsenet (EPP, S&D, ALDE, GUE/NGL, RE, Vihreät/ALE) argumentoivat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden kautta, jonka lisäksi nämä tunnistavat seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sosiaalisen sukupuolen (engl. gender) merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastustavat parlamentin jäsenet (EKR, ID, EFDD, EPP) argumentoivat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja syntymättömän lapsen oikeuksiin vedoten. Näiden puheenvuorojen esittäjät arvottavat perinteisiä perhe- ja sukupuolirooleja sekä biologisen sukupuolen (engl. sex) merkitystä. Yksittäiset EPP-ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet poikkeavat ryhmän linjasta kaikissa keskusteluissa, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten esittämät yksittäiset puheenvuorot ovat ryhmäpuheenvuorojen kanssa linjassa. Analyysin tuloksista nousee lisäksi esiin, että puheenvuoroissa korostuu kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja naisidentiteetti rakentuu pitkälti valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen naiskäsitteeseen ympärille. Sukupuolen moninaisuutta ja muita sosiaalisia kategorioita ei oteta tarpeeksi huomioon keskusteluissa. Useat parlamentin jäsenet tarkastelevat naisia yhtenäisenä ryhmänä, mikä häivyttää näkyvistä marginaaliryhmät ja erilaiset kokemukset. Vaikka argumentaatiota käytiin puolesta ja vastaan, voidaan todeta, että yleinen asenne seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kohtaan on myönteinen. Huomattavasti suurempi osa parlamentin jäsenistä kannattaa näiden oikeuksien toteutumista ja tunnustaa näiden oikeuksien merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille.
-
(2023)Arktisen alueen strateginen merkitys on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla. Alueeseen vaikuttavat suuret globaalit kehityskulut, kuten ilmastonmuutos, suurvaltojen väliset jännitteet, kyberturvallisuuskysymykset ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022. Arktinen alue on Euroopan unionille kriittinen huoltovarmuuden takaaja ja keskeinen strateginen alue unionin pohjoisessa puolustuksessa. Arktisena valtiona ja Euroopan unionin jäsenvaltiona arktisen alueen kehityskuluilla on kriittinen vaikutus myös Suomen sisäisen turvallisuuteen. Tämä tutkielma selvittää arktisen alueen turvallisuusympäristön muutosta kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Muutosta tarkastellaan suhteessa Venäjän suorittamaan laittomaan Krimin niemimaan miehitykseen Ukrainassa ja sen liittämiseen osaksi itseään vuonna 2014. Aineisto koostuu Suomen Valtioneuvoston arktisen politiikan strategioista vuosilta 2010–2021 sekä Euroopan unionin arktiseen alueeseen liittyvistä asiakirjoista vuosilta 2008–2021. Tutkimusmenetelmänä käytettään Norman Faircloughn kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysiprosessi oli kolmivaiheinen ja työkaluna aineiston hallinnassa käytettiin Atlas.TI- järjestelmää. Ensin aineisto luettiin läpi kertaalleen, toisella lukukerralla aineistoon koodattiin usein toistuvia teemoja ja kolmannessa vaiheessa näiden teemojen pohjalta muodostettiin aineistosta esiin nousevat diskurssit. Kriittisen diskurssianalyysin tuloksena muodostetaan neljä muuttuvaa diskurssia Suomen Valtioneuvoston asiakirjoista, jotka ovat ennen Krimin niemimaan miehitystä kansainvälisen yhteistyön diskurssi, sosiaalisen kestävän kehityksen diskurssi, ympäristön kestävän kehityksen diskurssi sekä diskurssi Suomesta arktisena osaajana ja liikekumppanina. Krimin niemimaan miehityksen jälkeiset Suomen Valtioneuvoston diskurssit ovat suurvaltakamppailun diskurssi, saamelaisten oikeuksien diskurssi, ilmastokriisin diskurssi sekä diskurssi Suomesta arktisena tiennäyttäjänä. Euroopan unionin asiakirjoista muodostetaan kolme muuttuvaa diskurssia, jotka ovat ennen Krimin niemimaan miehitystä kolmansien valtioiden intressien diskurssi, ympäristödiskurssi sekä diskurssi, joka kysyy, onko EU luonnollinen arktinen toimija. Krimin niemimaan miehityksen jälkeiset diskurssit ovat EU:n asiakirjoissa suurvaltakamppailun diskurssi, ilmastokriisin diskurssi sekä diskurssi EU:sta luonnollisena arktisena toimijana. Kriittisen geopolitiikan näkökulmasta analysoidaan diskurssien kautta hahmottuvia uhkakuvia arktisella alueella. Suomen Valtioneuvoston diskurssien kautta muodostuvat uhkakuvat ovat sotilaallinen konflikti, globaali ilmastokriisi, saamelaisten kulttuurillinen häviäminen sekä Suomen jääminen ulkopuolelle arktisesta yhteistyöstä. Euroopan unionin diskurssien kautta muodostuvat uhkakuvat ovat sotilaallinen konflikti, arktinen alue ilmastokriisin edistäjänä sekä EU:n jääminen ulkopuolelle arktisesta yhteistyöstä. Johtopäätöksenä todetaan, että Krimin niemimaan miehitys on vaikuttanut suoraan Suomen Valtioneuvoston kansainvälisen yhteistyön diskurssin muutokseen suurvaltakamppailun diskurssiksi sekä Euroopan unionin kolmansien valtioiden intressien diskurssin muutokseen suurvaltakamppailun diskurssiksi. Siten Krimin niemimaan miehitys ja Venäjän käymä sota Ukrainassa ovat nostaneet sotilaallisen konfliktin uhkakuvan keskiöön arktisella alueella. Tutkimus täydentää arktista aluetta koskevaa tutkimusta tuomalla uuden avauksen kentälle yhdistämällä Suomen Valtioneuvoston sekä Euroopan unionin arktisen politiikan asiakirjat yhden tutkimuksen alle.
-
(2021)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan keinoja eri asiantuntijaryhmät käyttävät rakentaessaan henkilökohtaista brändiään sosiaalisen median kanava LinkedInissä. Tarkastelun keskiössä on myös se, miten henkilö- ja asiantuntijabrändäys nivoutuvat toisiinsa asiantuntijoiden LinkedIn-profiileissa. Tutkimuksen lähtökohtana on verkkoon siirtynyt asiantuntijuus, joka on saanut vauhtia vuosina 2020 ja 2021 koronavirusepidemiasta. Epidemian myötä myös työttömyysluvut ovat lähteneet nousuun ympäri maailman, ja oman asiantuntijuuden esittämisestä on tullut kauppatavaraa, kun kilpailu työpaikoista on koventunut. Verkosta on tullut vaikuttamisen ja verkostoitumisen sekä oman asiantuntijuuden kauppaamisen areena. Merkittävään asemaan nousee sosiaalisen median palvelu LinkedIn, joka on asiantuntijoiden ja yrityselämän keskiössä oleva sosiaalisen median kanava, ja samalla maailman suurin ammatillinen verkostoitumispalvelu. Tutkimuksen kohteena on se, miten ja millaisin keinoin asiantuntijuutta rakennetaan LinkedInissä ja miten viestin vakuuttavuutta voidaan lisätä. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii vaikuttamisen ja verkkovaikuttamisen sekä henkilö- ja asiantuntijabrändäyksen käsitteet. Tutkimusmenetelmänä on käytetty retorista analyysia. Tutkimusaineisto koostuu 20 asiantuntijan LinkedIn-profiiliteksteistä. Asiantuntijat on jaettu tutkimuksessa neljään eri kategoriaan: sosiaalisen myynnin, markkinoinnin ja brändin ja asiantuntijabrändäyksen ammattilaisiin sekä viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoihin. Tutkimus toteutettiin keräämällä aineisto LinkedInistä 7.1.–19.1.2021 välisenä aikana. Jokaiselta tutkimukseen osallistuneelta asiantuntijalta pyydettiin kirjallinen suostumus aineistojen käyttöön ja profiilien tekstikatkelmien esittämiseen osana pro gradu -tutkielmaa. Aineiston analyysin tukena on käytetty Arja Jokisen (2016) jaottelua väitteen esittäjään ja esitettyyn argumenttiin liittyviin retorisiin keinoihin sekä muihin retorisiin keinoihin. Aineiston analyysi osoittaa, että LinkedInin henkilö- ja asiantuntijabrändäyksessä käytetään verrattain paljon retorisia keinoja. Eniten retorisia keinoja käytetään esitettyyn argumenttiin liittyvien retoristen keinojen kategoriasta. Runsainta retoristen keinojen käyttö on henkilö- ja asiantuntijabrändääjien ryhmässä ja vähäisintä viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoiden ryhmässä. Käytetyimpiä retorisia keinoja asiantuntijoiden henkilökohtaisessa brändäyksessä ovat numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, kolmen lista sekä puhujakategorialla oikeuttaminen. Tällaisten lyhyiden ja nopeiden vakuuttamisen keinojen nähdään tukevan monien sosiaalisen median kanavien struktuuria, joissa julkaisujen merkkimääriä on usein rajattu. Verkkovaikuttamiselle tyypilliseen tapaan, myös LinkedInissä yleisöjen rajaaminen on haasteellista, mikä osaltaan lisää puhujakategorialla oikeuttamisen suhteellisen suurta käyttöä aineistossa. Samalla tämä haastaa asiantuntijoita puhumaan useille yleisöille samanaikaisesti, mikä on ristiriidassa asiantuntijabrändäyksen kanssa, koska sen ydin keskittyy yhteen teemaan kerrallaan. Henkilö- ja asiantuntijabrändäys nivoutuvat LinkedInissä vahvasti toisiinsa. Asiantuntijaprofiileissa esiintyy molempia brändäyksen tyylejä, ja niitä käytetään jokaisessa asiantuntijaryhmässä päällekkäin. Suurempi painotus on kuitenkin asiantuntijabrändäyksessä. Tutkimus osoittaa, että henkilöbrändäyksellä voidaan värittää asiantuntijabrändäystä ja luoda inhimillisyyttä.
-
(2024)Tämä tutkielma tarkastelee asiantuntijuuden kehystämistä suomalaisessa uutismediassa koronapandemian aikana vuosina 2020–2022. Tutkimuksen aineistona olivat Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa ja Ylen sivuilla julkaistut artikkelit, jotka käsittelivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja sosiaali- ja terveysministeriön (STM) välisiä koronakriisiin liittyviä näkemyseroja. Näiden toimijoiden väliset jännitteet julkisuudessa tekivät monia asiantuntijuuteen liittyviä rakenteita ja asenteita näkyväksi. Tämän tutkielman tavoitteena onkin ymmärtää, miten asiantuntijuutta määriteltiin, kuvattiin ja käsiteltiin uutisissa tämän jännitteisen kontekstin puitteissa. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa hyödynnettiin hermeneuttista kehysanalyysia analyysimenetelmänä. Kehysanalyysin keinoin ja kehysteoriaan nojaten tutkimuksessa selvitettiin asiantuntijuuteen liittyviä uutiskehyksiä sekä sitä, miten nämä kehykset rakentuivat diskursiivisesti. Kehysanalyysin tukena ja peilinä toimivat erilaiset asiantuntijuuteen liittyvät teoriat ja tavat jäsentää asiantuntijoiden rooleja yhteiskunnassa. Analyysissa korostuivat vahvasti asiantuntijuuden yhteiskunnalliset merkitykset ja asiantuntijoiden erilaiset roolit. Erityisesti viranomaisrooli korostui kaikissa medioissa asiantuntijuuden kehystämisessä, minkä lisäksi asiantuntijoiden erilaisia instituutionaalisia asemia, vastuita ja velvollisuuksia käsiteltiin esimerkiksi tieteen ja päätöksenteon logiikoiden yhteensovittamisen sekä asiantuntijoiden riippumattomuuden näkökulmista. Medioiden välillä ei ollut suuria eroja asiantuntijuuden kehystämisen aihepiireihin liittyen, mutta vivahde-eroja oli havaittavissa esimerkiksi keskustelun sävyssä ja eri näkökulmien painotuksessa. Asiantuntijuus näyttäytyi artikkeleissa pitkälti instituutionaalisessa valossa, sillä kehyksiin liittyi vahva periaatteellinen keskustelu asiantuntijoiden roolista päätöksenteossa ja yhteiskunnassa. Yleisesti kehystämisen tavat tukivat teoreettista ajatusta asiantuntijuudesta hybridiroolina, jonka puitteissa yksilöt ja asiantuntijaorganisaatiot jatkuvasti tasapainottelevat tieteellisten periaatteiden ja poliittisen logiikan välillä. Tutkimus vahvistaa ymmärrystä asiantuntijuuden yhteiskunnallisesta asemasta Suomessa ja valottaa uutismedioiden roolia asiantuntijoihin liittyvän keskustelun määrittelijöinä. Tulevassa tutkimuksessa tulisi kartoittaa sitä, käydäänkö asiantuntijuudesta samanlaista keskustelua myös muissa konteksteissa ja mitä tämä mahdollisesti kertoo asiantuntijoiden roolista Suomessa.
-
(2024)Institutional interest in solar geoengineering, or solar radiation modification (SRM), is rising as the projections of climate change grow more severe and global mitigation efforts continue to face challenges. Historically, solar geoengineering has been met with considerable controversy and skepticism. Among concerned scientists and in the environment movement SRM has widely been seen as a taboo area for research and governance. However, in recent years, there has been a noticeable shift in stance among influential institutions and organizations. We now witness increased institutional engagement and research on solar geoengineering and its potential applications in what is often referred to as a risk versus risk framing. In this approach the risks and benefits of SRM are considered in relation to viable climate change scenarios without SRM. However, integrating various social, ethical, and political concerns into risk versus risk assessments for SRM is a complex process. It raises questions about how a risk versus risk framing affects the emerging governance landscape of SRM research, as well as political implications. In this thesis, I examine expert advice and technology assessment documents on SRM, focusing on the US Congressionally Mandated Research Plan and Initial Research Governance Framework Related to Solar Radiation Modification (OSTP, 2023). In analyzing the risk versus risk framing of SRM, I draw primarily upon insights from Critical Security Studies and the analytical framework presented in the book Translations of Security (Berling et al., 2022). My findings suggest that crucial sociopolitical concerns about SRM have only to limited degree been incorporated into the OSTP report, and that this has resulted in a comparatively weak integration of global justice concerns into the initial US national research governance framework related to SRM.
-
(2022)Tämän maisterintutkielman tavoitteena on ollut selvittää, miten Suomen pääministeri Sanna Marinin henkilöbrändi on kehittynyt Instagramissa. Tutkielman lähtökohtana olivat Suomen suurimpien medioiden, kuten Ilta-Sanomien, Helsingin Sanomien ja Ylen tekemät huomiot Marinin rennommasta ja henkilökohtaisemmasta Instagram-käytöksestä kesän 2021 jälkeen. Tutkielman aineistona on käytetty pääministeri Marinin virallista Instagram-tiliä @sannamarin. Aineisto on kerätty Marinin pääministerikauden alusta alkaen tasan kahden vuoden ajalta. Aineistoa on analysoitu sekä määrällisen että laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Määrällisessä analyysissä aineistosta on luotu kokonaiskuva luokittelemalla julkaisuiden pääsisältöjä sekä näkökulmaa. Laadullisessa analyysissä on keskitytty aineiston määrällisessä analyysissä henkilökohtaiseksi luokiteltuihin sisältöihin, ja analysoitu, millainen henkilöbrändi niiden perusteella Sanna Marinista Instagramissa rakentuu. Lähes 90 prosenttia Marinin julkaisemista Instagram-sisällöistä koskee hänen työtään Suomen pääministerinä. Suurin osa hänen kuvistaan on myös kuvan ulkopuolisen henkilön näkökulmasta otettuja. Selfieitä hän julkaisi muutamia viidennestä tarkastelujaksosta eteenpäin. Henkilökohtaisia sisältöjä Marinin tilillä julkaistiin 0–2 kappaletta tarkastelujaksoina 1–4 ja 6. Tarkastelujaksolla 5 henkilökohtaisia sisältöjä julkaistiin yhteensä 15. Kesällä 2021 Marinin tilin henkilökohtaisten kuvien määrä siis moninkertaistui muihin tarkastelujaksoihin verrattuna. Syksyllä henkilökohtaisten sisältöjen määrä kuitenkin tippui takaisin aikaisemmalle tasolle. Marinin henkilökohtaisissa kuvissa korostuivat esteettisyys, huoliteltu olemus ja iloinen tunnelma. Marin esiintyi useissa kuvissa yksin, eivätkä ne kertoneet henkilökohtaisia yksityiskohtia hänen elämästään. Kesällä 2021 Marin julkaisi itsestään muutamia selfieitä, kuvia ystäviensä kanssa illanvietosta ja kertoi kuvateksteissä enemmän vapaa-ajanvietostaan kuin hän on aiemmin tilillään tehnyt. Marinin Instagram-henkilöbrändi ei ole tutkielman mukaan kokenut radikaalia muutosta. Tarkastelujaksolla 5 tapahtunut henkilökohtaisten kuvien aiempaa suurempi määrä ja yksityiskohtaisemmin vapaa-ajasta kertominen eivät jatkuneet enää seuraavalla tarkastelujaksolla. Marinin henkilöbrändiä rakentavat kuitenkin myös hänen Instagram-julkaisuidensa lisäksi muun muassa hänen Instagram-tarinansa, muut sosiaalisen median tilinsä, perinteinen media sekä hänen julkiset esiintymisensä. Nämä vaikuttavat siis taustalla mielikuviin, joita luodaan hänen Instagram-julkaisuidensa pohjalta.
-
(2023)Finland’s climate policy has become more ambitious. Since 2014, the first climate policy was adopted in 2015, climate funding has significantly increased and the goal in 2022 is to become a carbon neutral welfare state by 2035. All at once, a new wave of environmental actors, such as Extinction Rebellion and Fridays for Future have entered the policy scene. This Master’s Thesis investigates two possible mechanisms behind the policy change: the increase in the influence of environmental organizations and the changes in the beliefs of policy elites. Previous literature has pointed out that the Finnish ENGOs are relatively weaker than their counterparts in other policy sectors, weaker than other competing coalitions and weaker than in other comparable countries, while still being extremely radical in their views on climate change, indicating no co-optation to institutional logic. The ENGO coalition was found to be structurally included in the policymaking but was assessed the least influential of all coalitions. Thus, in the changed policy context, the following hypothesis is examined: ENGOs occupy more power in the climate policy network in 2020 than in 2014. The Finnish policy network has been found to be conflictual due to discrepancy in policy core beliefs among the policy actors, as well as historical emphasis on industry interest. The Finnish climate policy has been hindered by Tripartite coalition that prioritises economic values. Research has pointed out that influence attribution is a prompt proxy for policy influence. Thus, the second hypothesis states: The most powerful actors in the network have shifted in their views towards pro-mitigation over time. The research is carried out through utilizing data collected by COMPON- research group, analysing ENGO centralities, influence attribution and a composite measure for policy core beliefs. The results support the first hypothesis only partially. The ENGOs affiliations remain somewhat similar over time. Conventional ENGOs remained at the centre of the network, whereas the contentious ENGOs occupy outskirts of the network. However, more ENGOs report being included in the policy process in 2020 than 2014. Aligned with previous knowledge about ENGO influence, inclusion in the policy process is the most important factor behind successful influencing. The second hypothesis is supported by the results: a shift in policy core beliefs towards pro-mitigation has occurred among the policy elite, i.e., the central policy actors. Regardless of the corporate actors’ increased emphasis on economic values, there is an increased consensus about the importance of climate change. The two mechanisms examined in this research do not constitute a comprehensive explanation of the change in Finnish climate policy, as other factors such as changes of governments evidently play a role. They are, however, an important part of the explanation: mainstreaming of climate values has occurred in the Finnish climate network, which undermines previously strong coalition structures that would hinder progress.
-
(2023)Ibero-America is a cultural and political space consisting of 22 Spanish and Portuguese-speaking countries in the Iberian Peninsula, Latin America, and the Caribbean. This space provides a fertile ground for hegemonic struggles – the concept of Ibero-America has always been contested and the relations between Ibero-American countries have been encapsulated in various concepts with different ideological underpinnings throughout their history. This thesis examines the counter-hegemonic challenge that two relatively new organizations operating in Ibero-America, the left-wing Grupo de Puebla and the right-wing Foro Madrid, pose to the Ibero-American Community of Nations and its highest decision-making body, the Ibero-American Summits, considered as the current hegemonic actor in the region. This hegemonic struggle is examined through two research questions: 1) How do the discourses of Grupo de Puebla and Foro Madrid challenge the hegemonic discourse of the Ibero-American Community of Nations on Ibero-America? and 2) How do the counter-hegemonic actors understand the concept of democracy in the Ibero-American context? The theoretical framework of the thesis is based on the concepts of hegemony and counter-hegemony, rooted in the views of Antonio Gramsci and complemented by Ernesto Laclau and Chantal Mouffe’s theorization. To understand the unique nature of the Ibero-American cooperation, the frameworks of regionalism and interregionalism, that emphasize the role of social actors in the construction of regions, are introduced. The analysis is conducted by using Laclaudian discourse theory as an analytical framework, examining the concept of democracy as an empty signifier central to the hegemonic struggle. The data consists of final declarations of meetings and other key documents issued by the three actors. The analysis reveals that the discourse of the Ibero-American Community of Nations leaves the definition of democracy open and susceptible to different interpretations. Conversely, a significant antagonism emerges between the counter-hegemonic actors regarding this concept. While Grupo de Puebla is able to better articulate the organization’s views on democracy and introduce concrete proposals, both actors employ the logic of equivalence in emphasizing what democracy is not. Although the actors do not directly challenge the Ibero-American Community of Nations, they do challenge its empty definition of democracy and the model in which both left- and right-wing actors subscribe to the same definition of this concept. While the counter-hegemonic actors may not yet be sufficiently well-organized to pose a true challenge to the hegemony, this study paves the way for further research surrounding these actors, their discourses, and hegemony in Ibero-America.
-
(2023)The so-called 2015 ‘European migrant crisis’ brought the systematic flaws of the Common European Asylum System to the forefront of public debate and the subject of sharing protection responsibilities has become one of the most divisive topics on the EU agenda in the past years. With prior attempts to allocate protection costs or asylum applications more fairly between the Member States, the lack of solidarity has previously dominated the debate around migration management. Announced in 2020, the European Commission’s New Pact on Migration and Asylum aims to reform the Union’s migration management by 2024. In this study, I analyze the Asylum and Migration Management Reform (AMMR), which is one of the New Pact’s legislative proposals. The significance of AMMR is in its attempt to replace the Dublin Regulation, which determines the Member State responsible for examining an asylum application. Based on this criteria of responsibility, certain Member States particularly on the Union’s borders became inundated with asylum claims as the first-entry countries back in 2015. Utilizing Ulrich Beck’s risk society theory as my framework, I examine the role of the ‘crisis’ in policymaking with an assumption that migration is constructed as a risk (policy problem) that requires measures of migration management (policy solution) in the examined proposal. By using Carol Bacchi’s What’s the Problem Represented to Be? (WPR) method, I analyze how migration and migration management are problematized in AMMR. This method is based on six interrelated questions that aim to answer: 1) what the ‘problem’ is represented to be, 2) what assumptions underlie this ‘problem’ representation, 3) how it came to be, 4) what is left unproblematic in it, 5) what effects are produced by it, and 6) where the ‘problem’ representation has been produced and how it could be challenged. Based on the analysis, I identify two ‘problem’ representations in the AMMR. There is a shift from the lack of solidarity to the lack of EU coordination ‘problem’ (1). With the assumption that there is political will to offer solidarity (Q2), the Commission’s role is to assess future situations of migratory pressure and coordinate support accordingly. With failed past attempts to re-define the criteria for determining responsibility, the move onto more choice-based solidarity measures is understandable (Q3). However, what is left unproblematic is whether the Member States will voluntarily provide a variety of solidarity measures, especially in the area of relocation of sharing costs (Q4). Because essential criteria for responsibility is preserved, we can expect future situations of migratory pressure in Member States on the Union’s borders and on popular migration routes (Q5). This dynamic will likely continue to polarize the subject of migration management. Without clear definitions for migratory pressure or expectations on sharing protection responsibilities, Member States are likely to disagree how to manage migration effectively (Q6). The lack of EU coordination ‘problem’ begins to widen the scope of migration management to external border protection, the fight against migrant smuggling, and forming partnerships with third countries for return and readmission of applicants. This in turn begins to shape migration as a risk (Q1), where irregular migration is presented to be an administrative burden to asylum systems. The focus on effective return procedure as a policy solution stems from the assumption that a significant number of applicants are not entitled to international protection (Q2), and insufficient return rates have been present in the Commission’s communications since the 2015 crisis (Q3). At the same time, there are varying recognition rates between Member States, appealed decisions, and a rise in more complex cases since 2015 (Q4). A general effect of this ‘problem’ representation is the growing suspicion towards applicants seeking international protection, particularly from countries of lower recognition rate (Q5). Unless protection standards are harmonized, an increase in the return of applicants could be called into question (Q6).
-
(2021)Maailmanpolitiikan tutkimuksessa tunnettu demokraattisen rauhan teoria esittää, että demokratiat eivät sodi keskenään. Demokratioiden keskinäistä rauhanomaisuutta on selitetty mitä moninaisemmilla rakenteellisinstitutionaalisilla ja kulttuurisnormatiivisilla malleilla, mutta itse demokratian käsitteeseen on kiinnitetty vähemmän huomiota. Siksi tässä tutkielmassa tarkastellaan demokratian käsitteelle valikoidussa demokraattisen rauhan teoriassa annettuja merkityksiä diskursiivisen käsiteanalyysin avulla. Tutkielmassa pyritään selvittämään, missä määrin demokratian käsite on vakiintunut eri teoreetikoilla, ja millaisia eroja käsitteen sisältöön toisaalta liittyy. Erityistä huomiota kiinnitetään demokratian käsitteen suhteeseen liberalismiin ja yhdysvaltalaiseen maailmankuvaan. Tutkimushypoteesina on, että demokraattisen rauhan tutkimuksessa on keskitytty demokratian niin sanottuun pintatasoon, kuten demokratian muodollisiin instituutioihin. Toisena hypoteesina käytetään väitettä, että demokraattisen rauhan teoriaa vaivaa sen epäselvä suhde liberalismiin poliittisena ja taloudellisena aatteena, ja siksi DRT ei ole onnistunut selittämään rauhan mekanismeja uskottavasti. Tässä tutkielmassa väitetään, että rauhan ymmärtämiseksi tulee katsoa demokratian pintatasoa syvemmälle demokratian, oikeusvaltion ja perus- ja ihmisoikeuksien muodostamaan symbioosiin oikeusjärjestyksen syvärakenteessa. Toisin demokratiasta sanoen puhuttaessa tulisi itse asiassa tarkoittaa tutkielman luvussa 4 tarkemmin esiteltävää laajaa oikeusvaltioperiaatetta. Vain tällöin demokraattinen arvomaailma läpäisee yhteiskunnan ja valtion rakenteet siten, että rauha – niin valtion sisäinen, kansainvälinen kuin globaalikin – voi olla kestävää. Sekä rauhantutkimuksessa että suomalaisessa oikeusteoreettisessa tutkimuksessa vallitsee varsin laaja konsensus siitä, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia tulisi analysoida erottamattomana kolmiona, jonka kulmat täydentävät toisiaan. Tässä suhteessa myös marxilaisen maailmanpolitiikan tutkimuksen analysoima maailmanpolitiikan systeemitaso, erityisesti liberalismi ja sitä ilmentävän liberaalin oikeuden sisäiset ristiriitaisuudet, nousee merkittävään asemaan. Tutkielmassa esitetään, että poliittisen liberalismin eli liberaalidemokratian periaatteiden erottaminen taloudellisesta uusliberalismista on keskeistä demokraattisen rauhan ja laajemminkin maailmanpolitiikan tutkimuksen kannalta. Poliittinen ja taloudellinen liberalismi nähdään usein toisiaan tukevina aatteina, vaikka ne voivat itse asiassa vaikuttaa toistensa vastavoimina: uusliberalistinen maailman talousjärjestelmä uhkaa poliittista liberalismia eli demokratiaa, oikeusvaltiota ja perus- ja ihmisoikeuksia, eikä sitä nimestään huolimatta voida pitää aidosti uskollisena liberalismin periaatteille. Analyysin tulokset osoittavat, että demokratia ymmärretään DRT:ssa useimmiten kansallisvaltiossa vaikuttavaksi vaali-instituutioksi ja poliittisiksi oikeuksiksi, ja että ainakin osa demokraattisen rauhan tutkimuksesta edistää yhdysvaltalaista maailmankuvaa ja taloudelliskapitalisista liberalismin tulkintaa. Tulosten yhteenvedon jälkeen pohditaan sitä, miten DRT:n tuottamat demokratiadiskurssit asettuvat liberaalihegemoniseen maailmanjärjestelmään ja mitä tämä tarkoittaa demokratian ja rauhan kannalta, joten teoreettisen panoksen ohella tutkielmalla on vahva käytännöllinen ja normatiivinen ulottuvuus.
-
(2022)År 2019 demonstrerade unga runtom i världen på grund av klimatkrisen. Finland var inget undantag, även här demonstrerade de unga. Trots att det inte var första gången de unga demonstrerat så blev året speciellt för de ungas aktivitet inom klimatrörelsen på grund av den uppmärksamheten de ungas demonstrationer fick av medier. Syftet med studien är att identifiera de ramar som finns i de utvalda finska medierna och belysa dessa ramar med exempel ur mediernas texter. Meningen med studien är att svara på frågan vilka ramar som tydligt träder fram i dessa medier då de behandlar de ungas miljödemonstationer. Syftet är att kunna definiera de viktigaste ramarna samt kunna namnge dem och svara på vilka värderingar som ligger bakom dem. Som material för studien används artiklar ur tre nationella finska tidningar, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat samt Iltalehti, som behandlar de ungas miljödemonstrationer. En orsak till valet av dessa tidningar är att de har uppmärksammat de ungas klimatdemonstrationer i flera olika artiklar, vilket skapar en möjlighet att studera ramarna närmar och ger möjligheten att använda många olika artiklar som exempel i analysen. Som metod för studien har använts ramanalys, med hjälp av vilken materialet analyserats. Genom ramanalysen har det varit möjligt att hitta och identifiera de ramar som funnits i materialet. Den teoretiska referensramen har byggt på demokratiteori. Referensramen har även inkluderat teorier om deltagandedemokrati samt sociala rörelser. Demokratiteorierna har använts för att analysera ramarna samt skapa förståelse kring de ungas deltagande i demokratin genom demonstrationer samt mediernas uppfattning om de unga som en del av demokratin. I avhandlingen analyseras materialet från de utvalda tidningarna samt ges exempel på ställen i artiklarna där ramarna framkommer. I analysen identifieras och presenteras tre olika ramar. De unga som experter (ram 1), de unga som offer (ram 2) och de ungas deltagande som en del av demokratin (ram 3). Ramarna analyseras genom att granska artiklarna och deras innehåll. Som stöd för analysen av materialet används teori kring ramanalys samt teori om deltagandedemokrati. I analysen argumenteras det för att dessa tre ramar är specifikt framträdande och det pekas på de olika sätten som ramarna träder fram i texterna. I slutsatsen av avhandlingen kan konstateras att dessa tre ramar framträder tydligt i de utvalda mediernas artiklar. Dessa tre ramar kan även konstateras hänga ihop med deltagardemokratiska värderingar och kan alla konstateras hänga ihop med en positiv syn på de ungas deltagande i klimatdebatten.
-
(2022)Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäisistä ongelmista ja sen ratkaiseminen politiikan keinoin on välillä hyvin vaikeata. Yhteisymmärrystä ei löydetä, eikä yksiselitteiseltä vaikuttava tutkimusnäyttö riitä vakuuttamaan ilmastopolitiikan kovimpia kriitikoita. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ilmastonarratiiveja tunteiden näkökulmasta, kansainvälisen politiikan viitekehyksessä. Tutkimusaineistona toimivat presidenttien puheet kesällä ja syksyllä 2017. Trump ilmoitti 1.6.2017 vetävänsä Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Tähän ilmoitukseen Macron vastasi vielä samana yönä. Tutkimuskysymykset ovat: millaisia narratiiveja presidenttien ilmastopuheissa rakennetaan ja esitetään ja millaisia tunteita niihin liittyy? Yksi tutkimuksen keskeisimmistä johtopäätöksistä on se, että tunteiden tutkimus tarjoaa hyödyllisen ja toistaiseksi niukasti hyödynnetyn näkökulman kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tunteet ovat politiikan tutkimuksessa alihyödynnetty ja aliteoretisoitu tutkimuskohde. Tässä tutkielmassa tunteita ja tunneperäisiä uskomuksia käsitellään sosiaalisen konstruktivismin teoreettista viitekehystä hyödyntäen ja soveltaen. Tunteita käsitellään sosiaalisesti ja kulttuurisesti jaettuna ilmiönä osana presidenttien ilmastonarratiivien analyysia. Donald Trumpin ilmoituksesta on tunnistettu neljä narratiivia: 1) Paremman diilin narratiivi, 2) Paremman ympäristönsuojelijan narratiivi, 3) Kansallisen edun ja johtajuuden narratiivi ja 4) Epäluulon ja viholliskuvien narratiivi. Macronin puheista on tunnistettu kolme ilmastonarratiivia: 2) Globaalin vastuunkannon narratiivi, 2) Yhteistyön ja kumppanuuden narratiivi ja 3) Tieteen ja totuudenpuolustajan narratiivi. Trumpin ilmastonarratiivit on analyysin perusteella nimetty traagiseksi ilmastosatiiriksi ja Macronin ilmastonarratiivit romanttiseksi ilmastokomediaksi. Presidenttien ilmastonarratiivien analyysin tuloksena voidaan todeta, että näiden ilmastonarratiivit poikkeavat toisistaan sekä sisältöjen että tulkitun yleisön näkökulmasta. Tunteiden näkökulmasta erot puolestaan eivät ole yhtä suuria. Presidenttien narratiiveista tunnistetaan tässä tutkimuksessa kaksi samaa tunne-/tunneperäisten uskomusten paria, jotka kertovat narratiivien arvoista ja tavoitteista. Keskeisiä molempien narratiiveissa ovat pelko ja turvallisuus sekä häpeä ja kunnioitus. Trumpin narratiiveista on näiden lisäksi tunnistettu luottamuksen ja epäluottamuksen tunnepari ja Macronin narratiiveista vastuullisuuden ja vastuuttomuuden tunneperäisten uskomusten pari. Näiden tunteiden ja tunneperäisten uskomusten voidaan tulkita toimivan keskeisinä politiikan ja narratiivien motivaattoreina sekä yleisöön vetoamisen työkaluina.
-
(2021)Ilmastokriisin torjuminen ja kestävä kehitys ovat nousseet viime vuosien aikana ilmastoaktivistien puheesta valtioiden, yritysmaailman ja yhteiskunnallisten toimijoiden tulevaisuusstrategioiden keskiöön. Keskustelussa nykyisen talousmallin kyvyttömyydestä luoda edellytyksiä hyvälle tulevaisuudelle esitetään ratkaisuksi usein kiertotaloutta. Kiertotalous on kestävä vaihtoehto lineaariselle talousmallille ja tärkeässä osassa yllä mainituissa suunnitelmissa. Samalla ympäristötietoisuus ja kiinnostus kestäviä ratkaisuja kohtaan ovat yleistyneet myös kansalaisten parissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa kestävyysteemojen valtavirtaistumista tarkastellaan viestinnän näkökulmasta. Tutkielma perehtyy siihen, miten kiertotalousyritysten asiantuntijat kehystävät kiertotalouden viestintää ja mikä kiertotalouden viestinnän kehysten suhde on kestävän viestinnän teorioihin. Kiertotalouden viestintä on aiheena ajankohtainen, mutta niukasti tutkittu. Myös kestävän viestinnän teorian pohjalta tehtyjä empiirisiä tutkimuksia on vähän. Tutkielmassa on pyritty osaltaan täydentämään näitä puutteita. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu viestinnän ja markkinoinnin tutkimuksen kestävän viestinnän teorioiden pohjalta. Kestävä viestintä on tutkimuksen mukaan viestintää, jolla pyritään edistämään kestävää kehitystä ja luomaan yhteiskunnallista muutosta. Tärkeimpiä lähteitä ovat Leuphanan yliopiston ympäristö- ja kestävän viestinnän instituutin tutkijat sekä William Kilbourne ja Pierre McDonagh. Tutkimuksessa todetaan, että luonnon itseisarvoa korostava eli ekosentrinen kestävä viestintä haastaa länsimaissa hallitsevan yhteiskunnallisen paradigman, joka pyrkii jatkuvaan talouskasvuun luonnon kustannuksella. Tästä syystä kestävän viestinnän toteutumista pidetään epätodennäköisenä. Kestävän viestinnän teoria saa tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä parikseen kiertotalouden käsitteen, johon liittyy ajatus luonnonvarojen ja talouskasvun irtikytkennästä. Tutkimusaineisto koostuu kuuden suomalaisen kiertotalousyrityksen viestinnän parissa työskentelevän henkilön teemahaastatteluin toteutetuista haastatteluista. Yritykset valittiin yhtä lukuun ottamatta Sitran Kiertotalouden kiinnostavimmat -listauksesta ja ne edustavat erilaisia kiertotalouden liiketoimintamalleja. Teoriaohjaavassa aineiston kehysanalyysissa käytettiin Anna-Maija Puroilan puheen kehysanalyysia, jonka avulla puheesta tunnistettiin yhteisiä perspektiivejä ja kielellisiä kuvauksia. Aineiston analyysissa kiertotalousyritysten asiantuntijoiden puhe jakautui neljään kehykseen, jotka ovat muutoksen, vaikuttamisen, tasapainoilun ja ymmärrettäväksi tekemisen kehykset. Kehyksissä muodostuu kuva ajan hermolla toimivista kiertotalousyrityksistä, jotka haluavat tuottavan liiketoiminnan ohella olla luomassa kestävää muutosta. Tärkeä löydös oli kiertotalouden viestinnässä nähtävät haasteet, jotka liitettiin kuluttajille suunnattuun kiertotalouden ja kestävän kehityksen teemojen viestintään. Yhteiskunnallisten tahojen puolestaan koettiin olevan hyvin perillä kiertotalouden ja kestävän kehityksen aiheista ja niiden merkityksestä. Tutkielman tärkein anti on sen tarjoama uusi tieto sekä kiertotalouden viestintää että kestävää viestintää koskien. Analyysi osoittaa, että kun kestävää kehitystä tavoitellaan kiertotalouden keinoin, on haasteena hallitsevan yhteiskunnallisen paradigman sijaan ruohonjuuritaso: kansalaisten asenteet, ennakkoluulot ja tiedon puute. Tutkielman tulokset viittaavat näin ollen siihen, että kestävä kehitys on länsimaissa noussut talouskasvun vierelle osaksi paradigmaa ylläpitävien yhteiskunnallisten toimijoiden intressejä. Kestävän viestinnän teorian kannalta olennainen johtopäätös on se, että kiertotalous mahdollistaa kestävää kehitystä edistävän viestinnän tavalla, joka ei ole ollut kestävän viestinnän teorioiden näkökulmasta aiemmin mahdollista.
-
(2021)Keväällä 2020 Suomeen rantautunut uusi koronavirus (COVID-19) on muuttanut merkittävästi yhteiskunnan tapoja ja edellytyksiä toimia normaalisti. Poikkeuksellinen aika on haaste myös medialle, joka aktiivisesti pyrkii sanoittamaan uutta sairautta, sen syitä sekä vaikutuksia. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomalaismedioiden tapoja esittää syitä koronaviruspandemialle ja yksittäisille sairastumisille. Nykyaikaisessa suomalaisessa terveysjournalismin tutkimuksessa on tarkasteltu median tapoja esittää kiireettöminä hoidettavia kansansairauksia, kuten esimerkiksi diabetesta. Suomalaismedioiden toimintaa ei ole aikaisemmin tutkittu koronaviruspandemian kaltaisen poikkeustilan aikana, ja siksi tämä tutkielma tarjoaa uusia näkökulmia kotimaisten medioiden toimintatapoihin ja sisältöihin. Tutkielman teoreettisen perustan luovat terveysviestinnän ja -journalismin käsitteet sekä teoriat liittyen median toimintaan kansainvälisen terveyskriisin aikana. Työ kuitenkin osoittaa, että terveysviestinnän ja -journalismin käsitteet eivät ole riittävän laajoja kuvaamaan pandemian aikaista median toimintaa, sillä poikkeusaikana kysymykset terveydestä ja sairaudesta kytkeytyvät journalismin ja myös yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin. Tutkielman analyysi toteutetaan diskurssianalyysin metodein. Kerätty tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien ja Ylen verkkouutisoinnista rajattuina tarkastelujaksoina maalis- ja syyskuussa 2021. Aineistoon valikoitui 119 verkkoartikkelia, joissa tulkinnan mukaisesti media esittää syytä koronaviruspandemialle tai yksittäisille sairastumisille. Aineiston analyysista käy ilmi, että suomalaismedioiden tavat esittää sairautta ja sen syitä heijastavat kansainvälisessä tutkimuksessa aikaisemmin havaittuja diskursiivisia tapoja. Erityisen vahvasti aineistossa esiintyi toiseuttamisen diskurssi, jolla tarkoitetaan syyn etsimistä ryhmästä tai yksilöistä, jotka leimataan ”muiksi” esimerkiksi maantieteellisen tai sosiaalisen etäisyyden vuoksi. Media-aineisto osoittaa, että toiseuttaminen on toistuvaluonteinen prosessi, kun media esittää syytä sairaudesta. Toiseuttamisen vastinparina aineistosta erottuu häivyttämisen diskurssi, jolla tarkoitetaan sisäisen ryhmän syyn neutralisointia ja tyynnyttelyä. Poikkeusaikana media lähestyy sairautta useista eri näkökulmista ja tuo esiin sen vaikutukset yhteiskunnan eri instituutioihin ja yksilöihin. Moninaiset näkökulmat selittävät myös moninaisia esitettyjä syydiskursseja. Aineiston ja aikaisemman tutkimuksen perusteella tutkielma esittää, että media käy pandemian aikana läpi erilaisia vaiheita, jotka selittävät osittain median valintoja ja tapoja esittää syitä koko terveyskriisille ja yksittäisille sairastumisille.
Now showing items 1-20 of 288