Browsing by master's degree program "Sosiaalitieteiden maisteriohjelma"

Tämä maisterintutkielma on prosessiarviointi Aggredi-ohjelmasta. Aggredi on vuodesta 2006 toiminut hanke, joka tarjoaa hoidollista työtä kodin ulkopuoliseen väkivaltaan syyllistyneille henkilöille. Prosessiarvioinnin tavoitteena on kuvata asiakastyön prosessi mahdollisimman tarkasti ja selvittää, miten hankkeen suunniteltu muoto vertautuu käytännön läpivientiin ja miten työntekijöiden kertomus työmuodosta vertautuu asiakkaiden kertomuksiin. Tämän lisäksi tutkielmassa pyritään tunnistamaan sellaisia rikoksista irtautumisen mekanismeja, joiden kautta Aggredin työmuoto on vaikuttanut asiakkaiden desistanssiin. Tutkielman aineisto kerättiin yhden työntekijöille suunnatun ryhmähaastattelun sekä kuuden pitkäaikaisen Aggredin asiakkaan haastattelun kautta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja ja ne litteroitiin ja analysoitiin tietokoneavusteisesti. Analyysissa käytettiin faktanäkökulmaa sekä yleistä temaattista analyysimenetelmää. Hankkeen suunnitellun muodon kuvaus pohjautuu pääasiallisesti ohjelman työmuodosta tehtyyn julkaisuun. Työntekijähaastattelussa käy ilmi, että osa julkaisussa esitellyistä menetelmistä ja työtavoista ei ole työntekijöiden mukaan enää käytössä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että hankkeen ideaalimuoto verrattuna reaaliseen toteutukseen ei kaikilta osin kohtaa, mutta perustavanlaatuiset periaatteet työskentelyssä ovat kuitenkin samat. Työmuoto toimii hyvin vapaamuotoisesti, ilman kirjattua struktuuria, mikä tekee ideaalin ja käytännön vertailun haastavaksi. Työntekijöiden ja asiakkaiden kuvailut prosessista ja työtavasta puolestaan ovat erittäin samankaltaiset, eikä mitään ristiriitaisuuksia ole havaittavissa. Molemmat ryhmät painottavat samoja tekijöitä tärkeinä työskentelyssä. Aineistosta nousee esiin neljä desistanssin mekanismia, joilla on yhteys sosiologisen kriminologian teoriaan. Keskeinen havainto tutkielmassa on, että mekanismien taustalla toimii asiakkaiden vahva henkilökohtainen motivaatio, mikä kertoo siitä, että sosiaalisen kontrollin piiriin tulemisen ehtona on heidän sisäinen muutoksensa. Aggredi ilmenee sosiaalisen kontrollin ilmentymänä, jonka sisällä toimii sosiaalisen konstruktionismin, kognitiivisten muutosten ja oppimisen mekanismit. Sosiaalinen konstruktionismi näkyy asiakkaiden uusissa narratiiveissa, joita he luovat keskusteluissa työntekijöiden kanssa ja joiden kautta he muodostavat uusia ajattelutapoja ja uudenlaista identiteettiä. Kognitiivisia muutoksia ilmentää asiakkaiden itseymmärryksen lisääntyminen, jonka kautta he alkavat muodostaa uusia ajatusratoja ja käyttäytymistapoja. Työskentelyn aikana Aggredin työntekijät opettivat asiakkaille vaihtoehtoisia keinoja aggressiivisuuden ja impulsiivisuuden hallintaan, ja oppimisen mekanismi tulee esiin näiden ratkaisumallien omaksumisen kautta. Haastatellut asiakkaat osoittavat vahvaa subjektiivista tyytyväisyyttä työmuotoon sekä vahvaa hoitositoutumista. Tutkielman havainnot tukevat kriminologista teoriaa ja tutkimusta siitä, että rikoksista irtautumisen kohdalla sisäinen muutos tapahtuu ennen rakenteellisia muutoksia sekä sitä, että sosiaaliseen kontrolliin ei integroiduta vain ulkoisesti vaan myös kognitiivisesti. Aggredin työmuoto ilmentää myös sellaisia toimintapoja, jotka on havaittu toimiviksi aiemmassa tutkimuksessa tehokkaista menetelmistä rikoksentorjuntaohjelmissa. Asiakkaiden ja työntekijöiden hyvin samankaltaiset kertomukset työmuodosta osoittavat, että hankkeen olisi mahdollista kirjata ylös jonkinlaista struktuuria työskentelymallista. Struktuurin kirjaaminen olisi hyödyllistä Aggrediin kohdistuvalle jatkotutkimukselle sekä työmuodon siirrettävyydelle.

Maisterintutkielma on laadullinen tutkimus nuorten kokemuksista rikosprosessiin liittyen. Suomessa ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta nuorten kokemuksista rikosprosessista ja sosiaalityön tutkimus aiheeseen liittyen on muutoinkin suhteellisen vähäistä. Myös kansanvälistä tutkimusta on nuorten kokemuksien näkökulmasta verrattain vähän. Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2020. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä nuorta, jotka ovat tehneet rikoksen alaikäisenä. Sekä aineiston keruu että analyysi on toteutettu fenomenologisen tutkimusperinteen mukaisesti. Fenomenologiassa olen lähtenyt liikkeelle Husserlin fenomenologiasta ja aineiston olen analysoinut Juha Perttulan analyysimenetelmän mukaisesti. Tutkielman teoreettisena kehyksenä olen hyödyntänyt kriminologian alan tutkimusta nuorisorikollisuuteen liittyen sekä tutkimusta sosiaalityöstä rikoksentekijöiden parissa. Keskeisinä käsitteinä tutkielmassa ovat institutionaalisuus ja nuoruus institutionaalisessa ympäristössä sekä moraalijärjestys. Rikosprosessina tässä tutkielmassa käsitän ajanjakson rikoksen tekohetkestä asian käsittelyyn tuomioistuimessa. Tutkielman yleiset merkitysverkostot muodostuivat rikosprosessin aiheiden ympärille. Tutkielma on fenomenologisen tutkimusperinteen mukaisesti aineistolähtöinen. Saamiani tuloksia vertasin aikaisempaan tutkimukseen rikosprosessista. Tutkielman kannalta keskeisiksi teemoiksi nousivat tasa-arvoinen kohtelu viranomaisessa, nuoren osallisuus ja nuori institutionaalisessa ympäristössä. Nuoret kokivat rikosprosessin kokonaisuudessaan negatiiviseksi. Korostuneesti rikosprosessin ikävin vaihe oli poliisivankilassa kiinniotettuna oleminen. Lastensuojelun sosiaalityö koettiin myös joko hyödyttömäksi tai kokemukset siitä huonoiksi. Nuorten positiiviset kokemukset rikosprosessista liittyivät muun muassa asianajajien ammattitaitoon. Alaikäisenä rikoksen tehneiden nuorten rikosprosessia olisi mahdollista kehittää asiakasystävällisemmäksi esimerkiksi kehittämällä nuorten systemaattista kuulemista ja kiinnittämällä huomiota tasa-arvoiseen kohteluun. Nuorille tulisi myös informoida prosessin kulusta huolellisesti.

Tämä maisterintutkielma tarkastelee al-Holin suomalaislapsista käytyä julkista keskustelua. Al-Hol on Itä-Syyriassa sijaitseva leiri, jossa on yli 70 000 Isisin ”kalifaatista” paennutta ihmistä. Leirillä on myös noin 30 suomalaista lasta ja 11 suomalaista naista. Vuoden 2019 aikana keskusteltiin runsaasti siitä, miten heitä tulisi auttaa. Tutkimuksen aineistona toimii vuonna 2019 Helsingin Sanomissa julkaistut al-Holia käsittelevät tekstit. Tutkielman viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi eli näkemys todellisuuden sosiaalisesti ja vuorovaikutuksellisesti rakentuneesta luonteesta. Analyysimetodina on käytetty diskurssianalyysia. Diskurssianalyysin keinoin on tarkasteltu kielenkäytön mekanismeja ja seurauksia sekä niiden tuottamaa valtaa. Peruslähtökohtana on ajatus, että kielellä ei vain kuvata jotain, vaan myös tehdään jotain, ja tällä tekemisellä on seurauksia. Aineistosta paikantui neljä pääasiallista diskurssia: oikeutta korostavat ja lainsäädäntöön vetoavat puhetavat, lasten asemaa uhreina korostavat ja myötätuntoa herättävät puhetavat, uhkia ja turvallisuutta korostavat puhetavat sekä ongelmapuhe eli vaikeutta ja ristiriitaisuutta painottavat puhetavat. Diskurssien tuotoksena al-Holin suomalaislapsille syntyi kategoria epätoivottuina. Tätä vahvisti myös lasten kehystäminen heidän äitiensä kautta, avustamisen perustelu erilaisten pakkojen ja velvollisuuksien kautta sekä erilaiset negatiiviset representaatiot, kuten lasten kuvaaminen Isis-lapsina. Tämä monin tavoin rakennettu haluttomuus auttaa lapsia oli tutkielman yksi keskeisimmistä havainnoista. Lisäksi al-Holin kysymyksen tarkasteleminen hyvin moninäkökulmaisesti loi mielikuvaa asiasta, jossa voi esittää samanveroisia argumentteja (esim. turvallisuus vs. lasten oikeudet), ja näin kysymys avustamisesta tuli kehystetyksi mielipidekysymyksenä. Aineiston diskurssianalyyttinen tarkastelu vahvisti käsitystä, jossa diskursseilla voi olla tahattomiakin seurauksia ja diskurssien avulla voidaan muokata ihmisten käsityksiä eri asioista. Diskurssien seurauksellisuus onkin yksi tärkeimmistä diskurssien valtaa luovista ja ylläpitävistä tekijöistä.

Tutkimuksessa tarkastellaan lapsiperheiden palvelutarpeen arviointien argumentaatioita Stephen Toulminin argumentaatiomallin avulla. Toiseksi tutkimuksessa tarkastellaan, millaiseen tietoon argumentaatio perustuu ja kuinka laajasti sitä kerätty argumentaation taustalle. Tutkimuksen tuloksia arvioidaan lapseen kohdistuvan riskin arviointiin liittyvän tutkimuksen valossa. Tutkimuksen aineistona on 28 palvelutarpeen arvioinnin kirjallista yhteenvetoa ja mahdolliset aiemmat lasta koskevat lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arvioinnit. Aineisto on kerätty erään pääkaupunkiseudun suuren kaupungin lastensuojelun tietojärjestelmästä. Tutkimuksen tulosten mukaan argumentaation taustalle kerätyn tiedon laajuus vaihteli huomattavasti. Lapsen tilannetta koskeva tieto saatiin enimmäkseen vanhempien haastattelusta, ja lapsen omia tapaamisia oli järjestetty vain noin puolessa arvioinneista. Aiemmat lasta koskevat lastensuojeluilmoitukset ja palvelutarpeen arvioinnit eivät vaikuttaneet siihen, kuinka laajasti argumentaation taustalle kerättiin tietoa, eikä niitä hyödynnetty argumentaatiossa. Näin ollen argumentaatio ja sen taustatieto painottuivat lapsen nykytilanteeseen. Argumentaation johtopäätöksen perustelu oli monissa arvioinneissa kuvattu epäselvästi. Argumentaatiossa esiintyi paljon tiedon epävarmuuteen liittyvää pohdintaa, jotka on tulkittu Toulminin mallin mukaisiksi argumentaation johtopäätöksen varauksiksi ja tarkennuksiksi. Näiden esiintymisen ajatellaan liittyvän siihen, että sosiaalityöntekijät näkevät lapseen kohdistuvan riskin arvioinnin osana palvelutarpeen arviointia ja mieltävät sen liittyvän sosiaalityön virkavastuuseen. Toulminin mallin näkökulmasta argumentaatiossa oli havaittavissa mielenkiintoinen ero angloamerikkalaisen ja suomalaisen lastensuojelun välillä. Angloamerikkalaisissa maissa lastensuojelun argumentaatio painottuu perustelun selkeyteen ja argumentaation taustalla olevan tiedon epävarmuuteen liittyvät varaukset ja tarkennukset puuttuvat lähes kokonaan. Tämän aineiston valossa tilanne oli juuri päinvastainen, ja aineiston argumentaation suurin ongelma liittyi perustelun selkeyteen varausten ja tarkennusten ollessa hyvin edustettuna. Tämän ajatellaan liittyvän lastensuojelun institutionaalisiin eroihin pohjoismaisen palveluorientaation ja angloamerikkalaisen kontrolliorientaation välillä. Tutkimuksen perusteella lapseen kohdistuvan riskin arviointiin keskittyvää angloamerikkalaista tutkimusta on mahdollista hyödyntää suomalaista lastensuojelua koskevan tutkimuksen tulosten tulkinnassa. Lapseen kohdistuvan riskin arvioinnin näkökulmasta voisi olla tarpeen pohtia tarkemmin, mikä merkitys on aiemmalla lasta koskevalla asiakirjatiedolla ja hyödyntää sitä enemmän argumentaatiossa. Argumentaation taustatiedon laajuuden vaihtelu oli suurta ja siksi voisi olla tarpeen systematisoida lasta koskevan tiedon keräämistä niin, ettei taustatieto nojaisi vain vanhemmilta saatuun tietoon, joka voidaan nähdä lastensuojelun tiedonmuodostuksen pitkäaikaisena ongelmana. Argumentaatiota ja lapseen kohdistuvan riskin arviointia olisi kiinnostavaa tarkastella myös lastensuojelun avohuollon asiakirjojen näkökulmasta.

Asunnottomuus ja mielenterveysongelmat näkyvät arjessa ja vaikuttavat toimimiseen. Asunnottomuus ja mielenterveysongelmat kietoutuvat myös monin tavoin yhteen. Asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityön toimintaympäristö on moniammatillinen ja monitoimijainen. Asumisen turvaaminen, mielenterveyden tukeminen ja asiakkaan tilanteen tarkasteleminen kokonaisvaltaisesti ovat sosiaalityön lakisääteisiä ja ammattieettisten ohjeiden velvoittamia tehtäviä. Asiakkaan tuen tarpeita ei silti pirstaleisessa järjestelmässä aina tunnisteta, jos tuen tarpeita on monia yhtä aikaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan psykiatrian ja asumispalveluiden sosiaalityöntekijöiden puheessa muovaamia asunnottoman ja mielenterveyskuntoutujan institutionaalisia kategorioita, jotka toimivat asiakkuuden ehtojen määrittäjinä. Lisäksi tarkastellaan asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityötä asiantuntija-ammattina. Tutkielmassa on kriittisen sosiaalityön näkökulma. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä seitsemästä asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Aineiston analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jota ohjaavat institutionaalisen kategorian ja poiskäännytyksen käsitteet ja ammattien järjestelmän teoria. Institutionaaliset kategoriat asettavat asunnottomalle ja mielenterveyskuntoutujalle asiakkuuden ehdot, jolloin kategorisoinnit mahdollistavat poiskäännytyksen. Ammattien järjestelmä on institutionaalisten kategorioiden muovaamisen toimintaympäristö asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityössä. Ammattien järjestelmässä ammatit kiistelevät toimialasta ja sosiaalityö psykiatriassa ja asumispalveluissa osana järjestelmää osallistuu toimialakiistoihin. Analyysin tuloksena aineistosta hahmottuu vaihteleva asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityön kategorisoinnin käytäntö. Asunnottomalle ja mielenterveyskuntoutujalle on molemmille havaittavissa kaksi samankaltaista institutionaalisen kategorisoinnin tapaa: holistinen kategorisointi ja neoliberaali kategorisointi. Holistinen kategorisointi perustuu sosiaalityön kokonaisvaltaiseen tarkastelutapaan. Holistisiin kategorioihin liittyy laajan moniammatillisen yhteistyön tekeminen ja palveluiden räätälöinti asiakkaalle sopivaksi. Neoliberaaleihin kategorioihin liittyy resurssien puutteeseen keskittyvä argumentointi ja yksilön vastuun korostaminen. Yhteistyön tekeminen muiden tahojen kanssa ei näyttäydy neoliberaaleissa kategorioissa yhtä merkityksellisenä kuin holistisissa kategorioissa. Mielenterveyskuntoutujan neoliberaali kategoria nojaa lääketieteelliseen mielenterveyden tarkastelutapaan, jolloin sosiaalityön näkökulma mielenterveyteen jää pienempään rooliin. Asunnottoman neoliberaalissa kategoriassa asiakkaan tilannetta tarkastellaan palvelulähtöisesti. Neoliberaalit kategoriat määrittävät asunnottomalle ja mielenterveyskuntoutujalle asiakkuuteen ottamisen ja poiskäännyttämisen perusteet. Holistiset kategoriat voivat toimia täydentävinä kategorioina ensisijaisen neoliberaalin kategorisoinnin jälkeen. Holistisissa kategorioissa on mahdollista huomioida yhtäaikaisia palvelutarpeita; neoliberaaleissa kategorioissa yhtäaikaisia palvelutarpeita huomioidaan satunnaisesti. Eri kategorisointien perusteella asiakkaan toimijuuden mahdollisuudet muotoutuvat eri tavoin: holistiset kategorisoinnit antavat enemmän tilaa toimijuudelle kuin neoliberaalit kategorisoinnit. Asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityö näyttäytyy aineistossa osittain lääketieteelle ja neoliberaalille agendalle alisteisena asiantuntija-ammattina. Sosiaalityön toimialakiista lääketieteen ja neoliberaalin agendan kanssa osoittaa, että sosiaalityöllä ei ole täyttä määrittelyvaltaa toimialaansa. Nykyisessä kroonisessa resurssipulassa sosiaalityö ei voi toimia täysin periaatteidensa mukaisesti niin kauan kuin sosiaalityö ei voi täysin määrittää asiakkuuden ehtoja ja resurssien jakoa.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta/sosiaalitieteet Laitos – Institution – Department Sosiaalityö Tekijä – Författare – Author Aija Kankare Työn nimi – Arbetets titel – Title Avunsaannin kokemuksia lastensuojelun avohuollossa Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Maisterintutkielma Aika – Datum – Month and year Kesäkuu 2021 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 71 + liitteet Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimus käsittelee lastensuojelun avohuollon asiakkaina olevien nuorten sekä heidän vanhempiensa kokemuksia lastensuojelusta. Aineisto on kerätty puolistukturoiduin teemahaastatteluin. Haastateltavina oli kaksi nuorta ja viisi vanhempaa. Heidät on rekrytoitu kahdesta lastensuojelun avohuollon yksiköstä pääkaupunkiseudulta. Tutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaisia kokemuksia lastensuojelun avohuollosta asiakkailla on ja miten ne merkityksellistyvät. Teoreettisena viitekehyksenä oli kriittinen realismi ja sosiaalinen konstruktionismi. Kriittistä realismia hyödynnän käytäntötutkimuksen suuntauksen mukaisesti. Sosiaalisessa konstruktionismissa haastattelujen ymmärretään rakentuvan tilanteisesti, ajallisesti ja paikallisesti. Tämä kielellisvälitteisesti syntyvä tieto muodostuu yhteisesti haastattelijan ja haastateltavan merkityksenantoprosessissa. Haastattelut on analysoitu diskursiivisesti virittäytyen luokittelun avulla. Haastatteluaineistossa korostuivat asiakkaiden negatiiviset kokemukset vuorovaikutuksessa sosiaalityöntekijän kanssa. Jokaisella haastateltavalla oli myös hyviä kokemuksia lastensuojelun avohuollosta. Tulokset jaoteltiin kahteen pääluokkaan myönteisten ja kielteisten kokemusten mukaisesti. Positiiviset kokemukset kertoivat autetuksi tulemisesta. Tämä tuli esiin toimivana yhteistyönä, jolloin asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhteelle oli tyypillistä dialogisuus ja palvelunomaisuus. Autetuksi tulemisen kokemuksissa tunnustettiin viranomaisen valta-asema, mutta valtaa käytettiin asiakkaan hyväksi. Tämä ilmeni sosiaalityöntekijän tukena kasvatuksen haasteissa sekä nopeampana pääsynä muihin palveluihin. Autetuksi tulemisen kokemuksissa korostui myös se, että asiakas ja sosiaalityöntekijä jakoivat työskentelyssä yhteiset päämäärät. Negatiivisista kokemuksista muodostui avutta jäämisen pääluokka. Näissä kokemuksissa korostuivat sosiaalityöntekijöiden kiireisyys, vaihtuvuus ja vaikea tavoitettavuus. Asiakkaat suhtautuivat ymmärtäväisesti työntekijöiden kuormittuneisuuteen ja kiireeseen, mikä saattoi johtaa siihen, että heillä oli korkeampi kynnys ottaa työntekijään yhteyttä kriisitilanteissa. Asiakkaat tuottivat puhetta vuorovaikutusongelmista suhteessa sosiaalityöntekijään. Aineistosta nousi esiin kokemuksia, jossa sosiaalityöntekijä oli liittoutunut asiakkaan sijasta edustamansa instituution kanssa ja käytti viranomaisvaltaansa väärin. Haastatteluissa rakentui tarinoita, jotka kuvasivat liiallista byrokratiaa ja vastaanottokeskeisyyttä. Asiakkaille saattoi jäädä moniammatillisista kokouksista tulkinta siitä, ettei heidän läsnäolollaan ollut tilanteessa mitään merkitystä. Osallisuus ei tällaisessa työskentelyssä toteutunut. Merkittävä havainto oli se, etteivät sosiaalityöntekijät kyenneet pääsemään käsiksi asiakkaan elämismaailmaan. Tämä tulisi huomioida sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa, ja tarkastella taidelähtöisten menetelmien mahdollisuuksia opetuksessa. Myös yksinäisyys oli keskeinen aineistossa esiin tullut teema, johon sosiaalityöntekijät eivät asiakkaiden kokemuksen mukaan kyenneet samaistumaan. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välinen vallan epäsymmetria koettiin ongelmalliseksi. Moni avutta jäämisen kokemus selittyy sosiaalityötä vaivaavalla resurssipulalla. Keskeisimmiksi parannusehdotuksiksi nousi resurssien lisääminen, kokemusasiantuntijoiden laajempi hyödyntäminen, lastensuojeluasiakkaiden vertaistukiryhmät sekä jalkautuva sosiaalityö. Lastensuojelun asiakkaille tulisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia keskinäiseen, vapaaseen vuorovaikutukseen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lastensuojelun avohuolto, asiakaskokemukset, sosiaalinen konstruktionismi, kriittinen realismi

This thesis is about the sociocultural phenomenon of start-up entrepreneurship. Contemporary society is home to a growing obsession towards entrepreneurship, with entrepreneurial action regarded as a possible solution to a wide spectrum of social problems. Entrepreneurial action and the acquiring of an entrepreneurial way of thinking and operating is widely considered to contribute to the common good, in reality having potential for a positive impact on society. Hence entrepreneurship is promoted in social policy and education in an effort to educate citizens towards entrepreneurial agency. All in all, an interesting shift is happening with entrepreneurs positioning themselves as producers of the common good ”making the world a better place one pizza at a time”, while farmers traditionally identifying as ”producers” are becoming more ”entrepreneurial”. Entrepreneurial agency as a new form of agency suitable for any individual in almost any field of action originates from the neoliberal discourse and the emphasis on individual freedom and entrepreneurialism. Like Margaret Thatcher famously stated, ”there is no society, there are individual men and women”. This highly individualistic approach to the reorganisation of society and the reinforcement or restoration of the class dominance of a small global elite was voiced as an alleged antidote to the perils of socialism, and culturally connected to the positive ideals of the entrepreneur as a free, self-reliable, innovative and efficient individual. This was the neoliberal re-invention of the entrepreneur that transformed the idea of the entrepreneur as primarily a business operator to that of the morally worthy individual simply doing the right thing. The fruits of the labour would then trickle-down as collectively beneficiary. This thesis is an ethnographic study on start-up entrepreneurs in the Greater Helsinki start-up ecosystem working to promote their companies. Through interviews and observational data, this thesis studies the start-up entrepreneur as the epitome of this contemporary entrepreneurial agency. Start-up entrepreneurship sometimes referred to as ”entrepreneurialism on steroids”, is a form of often tech-related entrepreneurialism aimed at fast growth with the help of investments - a sort of ”rags to riches” narrative. But the work is demanding with statistically most start-up companies destined to fail, with a very small percentage becoming successful in finding markets, growing and returning the investments while providing lucrative ”exits” for the founders. Utilising positioning theory this thesis focuses on three themes related to start-up entrepreneurs: their identifications and boundary work in separating them as a specific social group, the outspoken motivations behind their actions and the troubles that arise from their endeavours. Through dress code, speech norms and the acceptance of the Weberian idea of the entrepreneur as ”a special actor” and capable problem-solver, the identity of the start-up entrepreneur is constructed and ritualistically verified in events like SLUSH. The origins of the neoliberal discourse are interestingly present in these motivations, with a majority of the interviewees emphasizing the altruistic side of their social entrepreneurialism and the importance of freedom in life. They are free to achieve. But on the other hand, the possibility of unimaginable financial gain brings certain ambiguity to the situation. In the words of one interviewee: ”Anyone who says they don´t dream of getting rich in a start-up company is lying.” Finally, among all the positive hype that surrounds successful start-up companies and entrepreneurship partly due to the way they are portrayed in the media, there are problems ahead for many. Stress and financial troubles combined with the shame and possible debt resulting from going bankrupt manifest themselves as severe physical symptoms, mental health problems, insomnia and burnout. This can in turn have a dramatic impact in dictating the lives of the start-up entrepreneurs. Following the ideas of critical entrepreneurship studies and contributing to the lack of research on the topic, this thesis suggests that due to the influence of the neoliberal discourse on the way entrepreneurship is framed and celebrated as well as the severity of the resulting problems for many, there should be a more critical and analytical approach to the seemingly value-free promotion of entrepreneurship. It is necessary to ask whose interests are actually getting promoted through increased entrepreneurial agency, and whether the alleged promotion of common good is in fact contributing to any issues other than the convenience of the every-day lives of the middle-class.

Tutkimus käsittelee Schwartzin arvoteorian mukaisten konservatiivisten perusarvojen ja tyytyväisyyden demokratian toimivuuteen välistä yhteyttä Suomessa. Lisäksi tutkitaan mikä rooli tässä yhteydessä on kahdella poliittisella arvolla, EU-kielteisyydellä ja maahanmuuttokielteisyydellä. Tyytyväisyys demokratian toimivuuteen on keskeinen mittari demokraattisen järjestelmän toiminnalle, ja Schwartzin arvoteoria vakiintunut tapa mitata ihmisten perusarvoja. Aineistona on European Social Surveyn kyselyaineisto, joka kerättiin Suomen osalta aikavälillä 9/2018–2/2019 (N=1755). Tilastomallina on lineaarinen regressio, jossa selitettävä muuttuja on kysymys: kuinka tyytyväinen olet siihen, kuinka demokratia toimii Suomessa? Selittävät muuttujat ovat Schwartzin arvoteorian kolme konservatiivista arvoa (turvallisuus, yhdenmukaisuus, perinteet), EU-kielteisyys (summamuuttuja), maahanmuuttokielteisyys (summamuuttuja), sekä taustamuuttujat ikä, sukupuoli ja koulutus vuosissa. Keskeisin tulos on, että konservatiivisista arvoista yhdenmukaisuus lisää tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen ja perinteet laskee tyytyväisyyttä. Kuitenkaan perinteet ei ole tilastollisesti merkitsevä, kun malliin lisätään poliittiset arvot EU-kielteisyys ja maahanmuuttokielteisyys, jotka molemmat laskevat tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen. Näyttää siltä, että erityisillä politiikkakysymyksillä koskien Euroopan unionia ja maahanmuuttoa voidaan selittää enemmän demokratiatyytyväisyydestä kuin Schwartzin konservatiivisilla arvoilla. Suomessa vaikuttaa olevan demokratiaan tyytymättömien joukko, joka ei määrity konservatiivisilla perusarvoilla, vaan politiikkakysymysten kautta määrittyvän kansalliskonservatiivisuuden kautta.

This thesis explores the integration of the Russian-speaking minorities in Norway (n = 215), Finland (n = 252), and Estonia (n = 482) through the use of person-oriented methods encompassing socio-political measures central to several forms of integration. Economic situation, socio-demographics as well as variables tapping the perceived social status and sense of belonging of referents were used in multiple-correspondence and cluster analysis, producing three profiles of distinctive kinds of integration, namely: critical integration, separation, and assimilation. The citizenship status of cases within these profiles were then examined in order to find patterns corresponding with differing contexts of integration. Across national contexts, critical integration was the most common profile, and was connected along with the separation profile to those possessing citizenship of their respective nation. In the separation cluster, undetermined citizenship was most common, and dual citizenship most rare and almost exclusively associated with the critical integration profile. National contexts showed differences among proportions of cases in the identified profiles, with the critical integration and assimilation profiles being most common in Norway and Finland, and critical integration and separation profiles in Estonia.

Households account for a significant proportion of final energy consumption in Europe. Household energy consumption has been researched intensively and intervention studies aiming at changing energy behaviour have been popular. Previous intervention studies have mainly been concentrating on individual behaviour, and research analysing the role of contextual factors has been very limited. The aim of the thesis is to study the effects of geographical and cultural, material and institutional, and socioeconomic and demographic contexts on the outcomes of household energy use interventions. The data used in this thesis was collected in a European research project “ENERGISE”, in which interventions on two energy intensive household practices, space heating and laundry washing, were carried out. The data included 306 households from eight European countries: Switzerland, Germany, Denmark, the Netherlands, Finland, Hungary, Ireland and the UK. The data was analysed using the following methods: one-way ANOVA, independent samples t-test, Pearson’s correlation, and multiple linear regression. The following independent variables were tested: country, building type, baseline consumption levels, education level, employment status, family size, and age. The analyses were conducted in two phases. In the first phase, the main effects of the independent variables were tested. In the second phase, multiple regression models were built based on the results from the first phase. The intervention outcomes differ between some of the geographical contexts. Temperatures are reduced the most in Switzerland, Germany and the Netherlands, and laundry cycles are reduced more in Denmark than in other countries during the interventions. Higher baseline consumption levels are connected to higher reductions in both household practices. Families with five or more persons reduce the room temperatures and laundry cycles less than smaller families. Households with contact person aged 55-64 reduce laundry cycles the least. Building type, contact person education level and contact person employment status are not connected to the intervention outcomes. The results confirm observations from previous studies, that context may significantly affect the successfulness of energy behaviour interventions and therefore it should be carefully considered in planning interventions. The results also suggest that different energy practices are likely to be affected by different sets of contextual factors. The thesis shows that conducting cross-national comparative research is challenging and it requires careful planning throughout the research process.