Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Haro, Elias (2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää kalastajien lukumäärää ja vuosittaista rahankäyttöä eri kalastusvälineisiin Lahden Vesijärvellä. Kalastajien lukumääriä laskettiin 10 kertaa vuoden 2019 aikana Vesijärven Enonselällä. Laskentakerroista 4 tehtiin talvella ja 6 avovesiaikaan. Laskentakertojen ajankohdat, kellonajat ja viikonpäivät satunnaistettiin. Tällä pyrittiin saamaan mahdollisimman satunnainen otanta Vesijärven Enonselän kalastajista. Rahankäyttöä arvioitiin verkkokyselytutkimuksella. Kyselytutkimus toimitettiin vastattavaksi Lahden kaupungilta pyydys – tai virkistyskalastuslupia ostaneille kalastajille ja kyselyn vastauslinkkiä jaettiin myös Facebookissa. Kyselytutkimuksen tavoitteena oli saada kalastajilta tarkasti luokiteltua tietoa eri kalastusmuotoihin liittyvistä hankinnoista. Luokittelu tehtiin jakamalla yleisimmät kalastusmuodot pääluokkiin ja niissä käytetyt välineet alaluokkiin. Kalastajien lukumäärästä ja kyselyllä saadut tiedot yhdistettiin Metsähallituksen kalastonhoitomaksurekisterin tietoihin Lahden alueella kalastonhoitomaksun suorittaneista henkilöistä. Yhdistämällä tämän tutkimuksen aineistot muihin, aiemmin aihetta selvittäneisiin tutkimuksiin kyettiin muodostamaa kolme lähestymistavoiltaan eroavaa laskentatapaa ja tulosta vuosittain Lahden Vesijärvellä kalastavien kalastajien lukumääristä ja näiden kalastajien kalastuksesta syntyvästä rahankäyttökertymästä. Laskennan tuloksena Lahden Vesijärven Enonselällä kalastetaan erityisesti pilkkien ja vetouistellen. Ajankohdalla oli huomattava merkitys, sillä sääolosuhteet eivät selittäneet kalastuksen ajankohtaa. Kyselytutkimuksen tuloksena saatiin arvio kalastajien kalastukseen käyttämien välineiden keskimääräisistä euromääräisistä arvoista ja hankintamääristä, sekä näiden hankintojen välisistä lukusuhteista. Kalastusvälineluokkien välisen rahankäytön perusteella pystyttiin myös arvioimaan eri kalastusmuotojen rahallista merkitystä. Hankituimmat kalastusvälineluokat olivat heittokalastus – ja vetouisteluvälineet. Erityisesti uistimia hankittiin kaikissa kalastusmuodoissa. Vastaajat olivat käyttäneet veneisiin tai vastaaviin huomattavia rahasummia. Kalastajamäärien ja rahankäytön eri laskentatavat antoivat kolmella eri lähestymistavalla melko yhtäläiset arviot Vesijärven kalastuksesta syntyvästä rahankäyttökertymästä. Summat vaihtelivat laskentatavasta riippuen välillä 1 148 518 ja 4 620 012 euroa vuodessa. Kalastajamäärä Vesijärvellä ja Enonselällä vaihteli huomattavasti laskentatapojen välillä. Todennäköisin kalastajamäärä Vesijärvellä on noin 9000 yksittäistä kalastajaa vuodessa, joista kalastonhoitomaksun suorittaa noin 2000 kalastajaa. Vapaa-ajankalastuksen aluetaloudellista merkitystä on tutkittu Suomessa suhteellisen vähän. Tämän tutkimuksen perusteella vapaa-ajankalastuksen aluetaloudelliset vaikutukset voivat olla merkittävästi suurempia, kuin suoraan kalatalouteen liittyvä rahankäyttö (kalastusluvat, saaliin arvo yms.). Tutkimus osoittaa, että vapaa-ajankalastuksen aluetaloudellinen merkitys voi olla suuri, vaikka kalastuskohteen lajisto koostuisi tavanomaisista ja yleisistä suomalaisista järvikaloista. Kalatalouteen liittyvässä päätöksenteossa tulisi tulevaisuudessa tiedostaa vapaa-ajankalastuksen aluetaloudellinen merkitys, jonka tuotot realisoituvat pääasiassa varsinaisen kalatalousalan ulkopuolelle. Merkityksellistä oli myös huomata yleiskalastusoikeudella kalastavien kalastajien suuri potentiaalinen harrastajamäärä, mutta näiden kalastajien olevan kaikin tavoin haasteellisesti arvioitava joukko huonon tavoitettavuuden vuoksi.
  • Kolu, Suvi (2019)
    Yksi aikamme suurimmista ongelmista on biodiversiteetin nopea köyhtyminen. Suurin uhka lajiston monimuotoisuuden vähenemiselle ovat elinympäristöjen sirpaloituminen ja katoaminen. Suomessa suurin yksittäinen syy metsälajien harvinaistumiselle ja uhanalaistumiselle, sekä toiseksi yleisin syy lajien katoamiselle, on metsiemme käytön tehostumisen myötä vähentynyt lahopuun määrä ja laatu. Metsiemme noin 20 000–25 000 lajista noin 20–25 % on lahopuusta riippuvaisia saproksyylejä, joista ainakin 523 lajia on uhanalaistunut. Jopa valtapuulajeillamme elävä saproksyylilajisto on vaikeuksissa, sillä kuusella, männyllä ja koivulla, on kullakin yli 100 Suomen punaisella listalla, eli lajien uhanalaisiuusasteelta arvioitavaa lajia. Suomen maapinta-alasta valtaosan kattavissa talousmetsissä fokus on viime vuosikymmeninä ollut puun tuotoksen tehostamisessa. Samaan aikaan kaupunkimetsissä on alettu arvostaa metsien aineettomia hyötyjä, esimerkiksi virkistäytymisympäristönä. Kaupunkimetsien muuttunut käyttö ja kasvava ymmärrys lahopuun tärkeydestä biodiversiteetille mahdollistaakin lahopuun määrän lisäyksen ja siten biodiversiteetin suojelun kaupunkimetsissä. Tässä tutkimuksessa lahopuuston diversiteettiä, eli määrä ja laatua tutkittiin hoidetuissa ja hoitamattomissa kaupunkimetsissä, sekä luonnontilaisen kaltaisissa metsissä. Metsien lahopuujatkumon ja luonnontilaisuuden määrityksessä käytettiin apuna metsien luonnontilaisuudesta indikoivia kääpälajeja. Lahopuuston tilavuus, kappalemäärä ja diversiteetti erosivat merkittävästi eri metsäluokkien välillä. Lahopuuston tilavuus oli pienin hoidetuissa kaupunkimetsissä 12,09 m3/ha, keskiverto hoitamattomissa kaupunkimetsissä 60,50 m3/ha ja suurin luonnontilaisen kaltaisissa metsissä 72,03 m3/ha. Suurin lahopuun tilavuus 181,85 m3/ha mitattiin luonnontilaisen kaltaisessa metsässä ja matalin 1,69 m3/ha hoidetussa kaupunkimetsässä. Lahopuiden ja lahopuukappaleiden määrä oli pienin hoidetuissa kaupunkimetsissä, noin 3 kertaa suurempi hoitamattomissa kaupunkimetsissä ja noin 5 kertaa suurempi luonnontilaisen kaltaisissa metsissä. Luonnontilaisen kaltaisissa metsissä oli hoidettuihin kaupunkimetsiin verrattuna yli 5 kertaa enemmän kuusi-, 8 kertaa enemmän koivu-, ja 6 kertaa enemmän haapalahopuuta, eikä hoidetuissa kaupunkimetsissä ollut lainkaan mäntylahopuuta. Luonnontilaisen kaltaisten metsien lahopuuston diversiteetti oli hoidettuihin kaupunkimetsiin verrattuna kolminkertainen. Lahopuuston diversiteetin ja indikaattorikääpien esiintymien perusteella metsien rakenteellinen ja lajistollinen monimuotoisuus oli huomattavasti korkeampi luonnontilaisen kaltaisissa metsissä kuin kaupunkimetsissä, erityisesti hoidetuissa kaupunkimetsissä
  • Luomi, Annukka (2007)
    Coarse woody debris (CWD) is an important structural element in boreal forests affecting various ecological processes and maintaining biodiversity. Numerous species are dependent on spatiotemporal availability of CWD and its diverse characteristics. Forest management has drastically reduced the amount of CWD, thus impoverishing the structural diversity and threatening several species in the boreal forest ecosystems. The aim of this study was to assess the diversity and naturalness of old-growth spruce forest stands in southern Finland and the Karelian Isthmus based on the amount and quality of CWD. Prior to the Second World War forests in both regions were managed similarly. However, after the war the Karelian Isthmus became part of the Soviet Union (and later on Russia), and extensive economic utilization declined. Instead, efficient forest management practices were introduced in Finland after the war. Because southern Finland and the Karelian Isthmus belong to the same biogeographical region, the regional differences in the stand structure of the old-growth forests are mainly due to the differences in their land-use history. Ten old-growth spruce forest stands were studied both in southern Finland and the Karelian Isthmus. The Finnish stands were on areas that belong to Natura 2000 Network of the European Union. The Karelian stands were not protected, but five of them were on a planned protection area. Five 10 x 10 m plots were systematically established on a 9-ha square area in each forest stand. All CWD inside the plot and at minimum 10 cm in diameter was recorded. The length and the diameter at both ends or at breast height were measured. Also the position, decay class and tree species of each piece were noted. The amount and quality of CWD varied widely within and between the forest stands, and there were only few clear differences at the regional level. The average volume of CWD was 105,8 m3/ha (19,6-224,4 m3/ha) in southern Finland and 85,4 m3/ha (13,6-144,6 m3/ha) in the Karelian Isthmus. In southern Finland the proportions of the latter stages of decay were slightly higher. Shannon-Wiener and Simpson indices indicated higher values in southern Finland, where Pinus sylvestris was more abundant in the CWD store and the tree species distribution was more even. The best individual stands in terms of the amount and diversity of CWD were found in southern Finland. However, in both regions there were stands with rich and diverse CWD but also stands with poorer CWD stores. The large differences between the stands probably depend on their differing disturbance histories. There were also signs of small-scale cuttings in both regions, and they were more common in the Karelian Isthmus. Only a few of the forests could be defined as natural or seminatural. In Finland high volumes of CWD can mainly be found only in protected areas, while in northwest Russia the amount of CWD is generally higher and larger areas of natural forests are left. In Finland, forest protection should take into account those forests, in which the CWD stores are not abundant now but can develop during the coming decades and centuries. In northwest Russia there are probably more potential areas for protection with respect to CWD characteristics, but it is more difficult to guarantee the protection there, because of more common illegal cuttings. However, in northwest Russia natural boreal forests and biodiversity could be protected at a landscape level, which is not possible in other parts of Europe.
  • Pentikäinen, Santtu (2019)
    Uhanalaisten lajien suojelussa käytetään usein luontoon palauttamista, jossa populaatioita pyritään vahvistamaan kasvattamalla yksilöitä kasvatuslaitoksessa ja vapauttamalla ne sen jälkeen luontoon. Luontoon palauttaminen kuitenkin usein epäonnistuu, koska laitoskasvatus alentaa yksilöiden kelpoisuutta luonnossa. Syyksi arvellaan geneettistä laitosolosuhteisiin sopeutumista eli laitostumista, jota tapahtuu lohikaloilla jo ensimmäisten laitoskasvatettujen sukupolvien aikana. Laitoskasvatetut yksilöt eroavat usein luonnonyksilöistä muun muassa käyttäytymisominaisuuksiltaan. Kuitenkaan laitostumisen taustalla olevia biologisia mekanismeja ei tunneta riittävän tarkasti. Tutkin työssäni, vaikuttaako laitostuminen uhanalaisen kirjolohen (Oncorhynchus mykiss) käyttäytymiseen jo ensimmäisen laitossukupolven aikana. Vertailin luonnonyksilöiden risteytyksistä peräisin olevien, vuoden ikäisinä Oregonin Wilson-jokeen vapautettujen laitoskasvatettujen kirjolohien jälkeläisiä saman populaation luonnonkirjolohien jälkeläisiin. Emoyksilöiden kasvuympäristöt erosivat toisistaan hedelmöityksestä poikasvaiheeseen, ja niiden tässä työssä tutkitut jälkeläiset kasvatettiin yhdenmukaisessa laitosympäristössä perheryhmittäin. Selvitin laitoskasvatuksen aiheuttamia käyttäytymiseen kohdistuvia muutoksia vertailemalla luonnonemojen poikasten ja laitosemojen poikasten käyttäytymistä Oregonin osavaltion yliopistolla toteutetuissa käyttäytymiskokeissa. Tutkimuskysymyksinä oli, erosivatko laitostaustaiset kirjolohenpoikaset luonnontaustaisista käyttäytymisen perusteella, missä eri käyttäytymispiirteissä erot näkyivät, ja miten erot ilmenivät ryhmien välillä. Hierarkkisella koejärjestelyllä, jossa perheet edustivat riippumattomia toistoja eri emoryhmien sisällä, ja poikaset riippumattomia toistoja eri perheiden sisällä, pystyin erottamaan emoyksilöiden kasvuympäristön vaikutukset mahdollisista sukulaisuuden vaikutuksista poikasten käyttäytymiseen. Tulosten perusteella laitostaustaisten perheiden poikaset uivat vähemmän aktiivisesti ja söivät harvemmin kuin luonnontaustaisten perheiden poikaset. Koska kasvatus- ja koeympäristöt eivät eronneet poikasryhmien välillä, havaitut erot olivat peräisin eri elinympäristöissä (laitos ja luonto) kasvaneiden emopopulaatioiden perinnöllisistä käyttäytymiseroista, mikä viittaa laitosemopopulaatiossa tapahtuneeseen geneettiseen laitostumiseen. Tämä osoittaa, että kirjolohen käyttäytymiseen kohdistuu laitoskasvatuksessa valintaa, joka poikkeaa luonnossa tapahtuvasta valinnasta ja johtaa luontoon palautettavan kirjolohen käyttäytymisen muutokseen jo yhden laitossukupolven aikana. Laitoskasvatuksen aiheuttama aktiivisuuden väheneminen saattaa heikentää yksilöiden kykyä hankkia ravintoa luonnossa tai löytää suojapaikkoja saalistuspainetta vastaan, ja siten selittää luontoon palauttamisen jälkeen havaittua kelpoisuuden alenemista. Luonnossa lisääntyessään laitoskasvatetut yksilöt saattavat lisätä haitallisten käyttäytymisominaisuuksien yleisyyttä luonnonpopulaatiossa. Tutkimukseni perusteella uhanalaisten populaatioiden suojeluun tähtäävässä laitoskasvatuksessa tulee huomioida laitostumisen aiheuttamat yksilöiden käyttäytymiseen kohdistuvat muutokset, jotka näkyvät jo ensimmäisessä luontoon palautettavassa laitossukupolvessa. Kasvatusolosuhteiden tulisi jäljitellä luonnonympäristöä mahdollisimman hyvin, jotta käyttäytymiseen kohdistuvat valintapaineet pysyisivät luonnonmukaisina. Näin geneettisen laitostumisen vaikutukset jäisivät vähäisiksi ja laitoskasvatettu populaatio pysyisi luonnonpopulaation kaltaisena. Kehittämällä kasvatusolosuhteita tutkimukseen perustuen on mahdollista parantaa luontoon palautettavien yksilöiden kelpoisuutta luonnossa ja siten suojeltavan populaation elpymistä ja luonnonvaraisena säilymistä. Käyttäytymisvaste laitostumiseen voi olla laji- tai populaatiokohtaista, joten laitoskasvatuksen vaikutuksia käyttäytymiseen tulisi tutkia useilla eri lajeilla.
  • Lehto, Valtteri (2019)
    Ilmaston lämpeneminen ja elinympäristöjen häviäminen ovat maailmanlaajuisesti vakavimpia uhkia luonnon monimuotoisuudelle. Elinympäristöjen häviäminen on aiheuttanut monimuotoisuudelle jo pitkään laaja-alaista tuhoa, kun taas ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan ilmenevän todellisessa mittakaavassaan vasta tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Jo nyt ilmastonmuutoksen on havaittu vaikuttavan muun muassa eliölajien levinneisyyksiin, runsauksiin ja fenologiaan. Elinympäristöjen häviämisen tiedetään puolestaan aiheuttavan lajiston yksipuolistumista, kun elinympäristöjensä suhteen vaativat spesialistilajit taantuvat ja sopeutumiskykyisemmät generalistilajit runsastuvat. Linnut ovat paljon tutkittu eläinryhmä, minkä takia lintujen käyttäminen elinympäristöjen tilaa ilmentävinä bioindikaattoreina on mielekästä. Lintujen on havaittu reagoivan ilmastonmuutokseen muun muassa aikaistamalla kevätmuuttoa ja munintaa sekä levittäytymällä kohti korkeampia leveysasteita. Elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen tiedetään yksipuolistavan lintuyhteisöjen lajikoostumuksia ja esimerkiksi Suomessa metsien häviämisen on havaittu aiheuttavan monien metsälintujen kantojen voimakasta taantumista. Pohjois-Euroopassa pitkä ja kylmä talvi on linnuille raskas ajanjakso, jolloin talvehtivien lintujen kuolleisuus voi kasvaa korkeaksi. On havaittu, että ilmastonmuutoksen myötä lämpenevät talvet saattavat parantaa joidenkin lintujen hengissä säilymistä talven aikana, mikä saattaa aiheuttaa muutoksia lajien levinneisyyksiin ja runsauksiin. Lisäksi on todettu, että laadukas elinympäristö voi parantaa esimerkiksi metsätiaisten selviytymistä talvesta. Tutkielmassani kuvaan, miten talvien lämpötila ja elinympäristöjen laatu vaikuttavat Suomessa talvehtivien lintujen hengissä säilymiseen. Aineistoinani käytän Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimia talvilintulaskenta-aineistoja, Ilmatieteen laitoksen lämpötila-aineistoja sekä Luonnonvarakeskuksen Valtakunnan metsien inventointi -aineistoja. Esimerkkilajeinani käytän neljää Suomessa yleisenä talvehtivaa metsälintua: puukiipijää (Certhia familiaris), töyhtötiaista (Lophophanes cristatus), hömötiaista (Poecile montanus) ja hippiäistä (Regulus regulus). Havaitsin, että kaikki tutkimani lintulajit selviytyivät talvesta paremmin laadukkaissa, tutkimukseni tapauksessa metsäisissä, elinympäristöissä. Elinympäristön metsäisyyden vaikutus hengissä säilymisen parantumiseen selittyy todennäköisesti lintujen talvenaikaisella ravinnolla sekä ravinnonhankintatavoilla. Ilmiö saattaa myös kuvastaa lajien paikkauskollisuutta ja parvien sisäisiä hierarkioita. Havaitsin myös, että vain osa tutkimistani lajeista hyötyi lämpimämmistä talvista: hippiäisen ja puukiipijän selviytyminen parantui talvilämpötilojen noustessa, kun taas töyhtö- ja hömötiaisen selviytymiseen talvien lämpötilalla ei ollut vaikutusta. Ilmiö saattaa selittyä lajien levinneisyyksillä, sillä lajit, jotka hyötyivät korkeammista lämpötiloista, selviytyivät paremmin etelässä. Vastaavasti lajit, joiden selviytyminen ei parantunut talvilämpötilojen noustessa, selviytyivät paremmin pohjoisessa. Hippiäinen ja puukiipijä saattavat olla ilmastonmuutoksesta ainakin aluksi hyötyviä lajeja, joiden voidaan mahdollisesti odottaa levittäytyvän kohti pohjoista tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Sen sijaan töyhtö- ja hömötiainen ovat taantuneet voimakkaasti viimeisen 15–20 vuoden aikana. Suurin yksittäinen syy lajien taantumiselle on metsien häviäminen. Jos taantuminen halutaan pysäyttää, tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia Suomen metsäluonnon tilan kohentamiseksi.
  • Markkanen, Melina (2020)
    Constantly increasing level of bacteria becoming resistant to clinically relevant antibiotics challenges the modern medical achievements made over the past century. In global scale, one of the most significant information gaps concerning the occurrence of resistant bacteria is located in West African countries. Klebsiella pneumoniae and Escherichia coli strains resistant to 3rd generation cephalosporins and carbapenems are a major risk to public health through infections with limited or no available treatment options. The resistance to these antibiotics among Enterobacteriaceae is mainly mediated by hydrolyzing enzymes such as extended-spectrum beta-lactamases (ESBL). The focus of this thesis is to study the genes encoding these enzymes and other resistance factors found in K. pneumoniae and E. coli isolated from human stool and waste water samples in Burkina Faso and Mali. Tree Enterobacteriaceae isolates were selected for whole genome sequence (WGS) analysis based on their phenotypic resistance profiles defined by disk diffusion method. Reads were assembled to draft genomes and the genomes were studied for their antibiotic resistance genes, virulence genes and their associations to mobile genetic elements found in these isolates’ genomes. Additionally a pan-genome was created to investigate species specific features of K. pneumoniae and their role in heavy load of antibiotic resistance genes among these isolates. Pan-genome consisted of two genomes sequenced in this study and 12 genomes from the publically available database. 16-month old Burkinabe child was a carrier of one ESBL-producing K. pneumoniae (isolate Burkina_1) and one ESBL-positive E. coli along with the resistance to multiple other antibiotics. With genome wide analysis the K. pneumoniae strain could be described as sequence type (ST) 45 representing, multidrug resistant and ESBL-gene CTX-M-15 carrying strain with highly similar virulence gene profile to strains previously described as pathogenic K. pneumoniae causing neonatal sepsis. K. pneumoniae isolated from the stool sample of an adult living in Burkina Faso was found to be multidrug resistant, though non-ESBL-producer strain (isolate Burkina_2). The isolate showed no similarity to any previously described sequence type. CTX-M-15 encoding E. coli of ST38 (isolate Mali_1) carried by Malian child showed resistance to five different classes of antibiotics in addition to the 3rd generation cephalosporins. At the same time the isolate showed hybrid virulence gene profile with virulence genes associated to many different E. coli pathotypes including neonatal meningitis causing E. coli (NMEC). The exceptional plasticity of K. pneumoniae genome could be recognized as one of the putative explanations for the high number of resistance genes found among the isolates studied in this work. Antibiotic resistance genes were found to be associated to mobile genetic elements (MGE) and as the genetic plasticity is caused by the acquisition of external genetic material via MGEs such as plasmids, this can lead to indirect accumulation of resistance genes in these genomes. The results in this thesis work show alarming examples of pathogens that potentially cause severe infections, have extremely narrow or no treatment options and are carried by infants. These findings are in line with the few data about the level of faecal carriage of ESBL-producing strains by people in Burkina Faso and Mali reported previously.
  • Sund, Nina (2018)
    Laxpopulationer både globalt och i Finland är hotade som följd av överfiske och förstörda livsmiljöer. För att bevara och återuppliva naturliga laxpopulationer har man länge planterat ut laxar odlade i fiskodlingsanstalter. Dock är det endast en liten andel av de utplanterade laxarna som överlever till fortplantningsålder vilket gör utplanteringen både ekonomiskt och etiskt ohållbar. Orsaken till att så få av de utplanterade fiskarna överlever i naturen anses vara att de är dåligt anpassade till de naturliga förhållandena, eftersom miljöförhållandena i odlingsbassänger och naturen skiljer sig starkt från varandra. Målet med denna studie var att ta reda på ifall berikade odlingsbassänger med mer varierande och naturenliga förhållanden, vore ett alternativ att förbättra de utplanterade fiskarnas duglighet genom bättre anpassade morfologiska egenskaper. Jag undersökte morfologiska skillnader mellan laxar med olika härstamning; fiskar med vilt ursprung och odlat ursprung, vilka härstammade från fiskar som levt i naturen ända fram till fortplantningsålder och fiskar som under flera generationer levt i odlingsförhållanden. Fiskarna växte upp i olika miljöer, vanliga bara odlingsbassänger och berikade bassänger, och släpptes därefter ut i konstgjorda strömmar för att efterlikna en utplantering. Jag förväntade mig att fiskar som växt upp i berikade bassänger skulle ha lättare att anpassa sig till sin miljö, eftersom en varierande uppväxtmiljö anses bidra till fiskens förmåga att anpassa sig till miljöförändringar, och även att fiskarna med vilt ursprung skulle anpassa sig bättre, eftersom odlade fiskar anses mista genetisk diversitet till följd av bl.a. domesticering. Jag undersökte ifall det fanns morfologiska skillnader mellan fiskarna före de släpptes ut i de konstgjorda strömmarna då de växt upp i olika miljöer, och efter att de levt i samma miljöförhållanden i de konstgjorda strömmarna samt hurdana skillnader som uppkommit, genom att analysera fotografier. Fiskar med odlat ursprung uppvisade större morfologisk variation mellan de olika uppväxtförhållandena än fiskarna med vilt ursprung innan utplanteringen, medan fiskar med vilt ursprung uppvisade större morfologiska skillnader efter att de levt i de konstgjorda strömmarna. Både före och efter den efterliknade utplanteringen hade fiskar som växt upp i berikade bassänger en högre kropp. Fiskar med odlat ursprung hade både högre huvud och bakkropp än fiskarna med vilt ursprung efter utplanteringen, vilket indikerar en jämntjock kroppsform. Jag undersökte även fiskarnas specifika vikttillväxthastighet. Fiskarna från berikade uppväxtförhållanden, speciellt de med vilt ursprung, ökade i vikt, medan fiskar med vilt ursprung som växt upp i standard förhållanden minskade i vikt under den tid de levde i de konstgjorda strömmarna. Fiskarnas morfologiska variation påverkades mest av uppväxtförhållandena. Fiskar som växt upp i berikade bassänger hade störst tillväxt vilket tyder på att de kunde anpassa sig bättre till förhållandena i de konstgjorda strömmarna och var bättre på att hitta föda än fiskar från standard bassänger. Fiskar som växt upp i berikade bassänger hade även högre kropp, vilket indikerar att de anpassat sig till strömmande vatten. Även fiskarnas ursprung påverkade deras morfologiska egenskaper. Fiskar med vilt ursprung var mer spolformade och strömlinjeformade, vilket anses vara fördelaktigt vid simning, än fiskar med odlat ursprung som hade en mer jämntjock kroppsform. De morfologiska skillnaderna mellan fiskar med olika ursprung, kunde tyda på skillnader i fiskarnas fenotypiska plasticitet, d.v.s. förmågan hos en genotyp att anpassa sin fenotyp som gensvar på miljön. Resultaten tyder på att berikade uppväxtbassänger påverkar laxarnas morfologiska egenskaper så att de lättare kan anpassa sig till ett liv i naturen, och kunde således vara ett alternativ för att producera mer dugliga fiskar för utplantering i framtiden
  • Lassila, Joose (2020)
    The aim of this study was to examine the leaf endophytic bacteria in Plantago lanceolata. The first aim was to get a comprehensive picture of the bacterial diversity, by screening for the different bacterial genera inside the leaves. Furthermore, I aimed to examine the effect of soil and maternal genotype on the endophytic community within P. lanceolata leaves and search for clues of vertical inheritance of endophytes from parent to offspring via seeds. I studied the endophytic bacteria by extracting DNA from the plant leaves and by trying to amplify any bacterial DNA present to get a view of the bacterial diversity in the leaves. My aim was to compare the bacterial community of the mother plants to that of their offspring and also to compare the bacterial communities of plants grown in different soil conditions. Furthermore, I tried to study how the soil conditions affect the growth of P. lanceolata seedlings. I collected seeds and leaf samples of P. lanceolata from Åland, Southwestern Finland, from a population that is part of the ongoing long-term metapopulation research started in Åland in the early 90’s. I marked 21 plant individuals (hereafter referred to as the “mother plants”) in the field in June, when collecting the first leaf samples. In August I collected all seeds from the same plant individuals and a second set of leaf samples. I also collected soil samples from the same location. With the seeds collected from the wild population I executed a growth experiment in Viikki, Helsinki. I grew one set of seeds in twice autoclaved sand (hereafter referred to as the “sterile soil”) and another set in twice autoclaved sand mixed with soil collected from the Åland population (hereafter referred to as the “environmental soil”). I surface sterilized all seeds and then sowed each in their own growth pot and placed them in a growth chamber. During the experiment I took measurements of the leaves. At end of the growth experiment, I took samples of the leaves and surface sterilized them to exclude any epiphytic microorganisms from the analysis. I also surface sterilized the leaf samples taken from the mother plants. I then extracted DNA from the leaf samples and run PCR to amplify certain regions of the bacterial 16S rDNA gene, that is widely used in bacterial taxonomy. The obtained DNA reads where then clustered into Operational Taxonomic Units (OTUs) and assigned taxonomy using SILVA reference database. Mitochondria and chloroplasts of eukaryotic organisms also harbour 16S rDNA regions, so the challenge of studies looking at endophytic bacteria is to exclude the 16S regions of mitochondria and chloroplasts. This proved to be a problem in my study also. More than 86% of all DNA reads obtained turned out to be from P. lanceolata mitochondria and more than 12% from P. lanceolata chloroplasts. Only a bit more than 1% of the reads were eubacterial. This effectively hindered reliable analysis of the endophyte community. I nevertheless analysed the observed eubacterial diversity although the results must be taken as only preliminary and with utmost caution. The eubacterial reads clustered into 218 OTUs, representing 71 different bacterial genera. Six most common genera constituted over 83% of eubacterial reads. Most of these bacteria, most notably Shewanella, Ralstonia and Halomonas, could be identified as being clearly contaminants and not real endophytes. For the 65 less common bacterial genera I performed community analysis using Bray-Curtis Dissimilarity index and Analysis of Similarities (ANOSIM). The results showed that there was a significant difference between the different soil treatments (P = 0.014, R = 0.3787) and also between the two growth chambers (P = 0.011, R = 0.5493). I found no effect of maternal genotype on the bacterial community. Therefore, I observed no sign of vertical inheritance of endophytes. The growth experiment results showed that germination percentage was significantly lower in the environmental soil than in the sterile soil for all genotypes (F = 10.78, P = 0.0012). However, seedling in the environmental soil grew bigger than the seedlings in the sterile soil (F = 10.91, P < 0.0001). For future studies on similar topics, validating molecular methods before large scale sequencing could yield more reliable results. Size fractionating the DNA products of the first PCR round could exclude most mitochondrial sequences and hence allow better analysis of endophytes. This would enable studying interesting questions on coevolution and ecology of host-endophyte interactions. Although I did find some differences in the bacterial communities of different treatments, these results must be considered with caution and as only preliminary.
  • Nurmi, Joonas (2022)
    Goal-directed behavior is reliant on the ability to choose correct actions to perform given the context of the situation while minimizing the interfering effect of goal-irrelevant stimuli. The ability to suppress inappropriate responses is called response inhibition. It can be seen as a higher order cognitive function which is one of the cornerstones for adaptive behavior in ever changing environment. Neural oscillations have been previously used to study at the neuronal processes underlying cognitive processes such as response inhibition. Neural oscillations are rhythmic fluctuation in the excitability of a neuron or a group of neurons. These temporal windows of excitability are thought to underlie efficient communication by changing the efficacy of the synaptic transmissions between neurons/group of neurons. Although, a lot has been uncovered about the different oscillations and their possible role in response inhibition, very little is known how the spectral content (power of a frequency) adapts across as the animal is learning to suppress their responses to new novel stimuli. This kind of learning associated spectral content adaptations has been observed previously in humans during motor learning for example. In the current study we aimed to look how spectral content adapts as the animals learn to suppress their responses to novel stimuli. We used head fixed rats on a treadmill that were trained to perform Go/NoGo task. Each rat performed 1-4 learning scenarios during which the “rules” for Go/NoGo task changes in an attentional set-shifting paradigm. We measured EEG from most of the rat’s cortex. EEG was measured from the point where the rat was first introduced to these novel stimuli until the rat had learned the new stimulus-response contingences. This EEG was divided into learning stages and the power spectrum was calculated for each of them. We observed power peaks centered around 1Hz, 2Hz, 4Hz, 8Hz and 11Hz across learning stages. However further analyses comparing average power across learning stages showed that these changes were not statistically significant. Thus, we did not observe gradual changes in power while rats were learning to suppress their responses to novel stimuli.
  • Villani, Giovanna Marques (2020)
    Hypotheses to explain the emergence and maintenance of trichromacy in primates have long focused on the role of diet, often suggesting trichromats are better able to detect ripe fruits and nutritious leaves. However, many neotropical primate species also need to avoid eating conspicuous food items like insects that have evolved to warn potential predators of their unprofitability. This factor has largely been ignored in work on primate colour vision. We suggest here that dichromatic and trichromatic individuals vary in their ability to learn about conspicuous but unprofitable food and that trichromats could be more effective than dichromats at detecting conspicuous unprofitable prey. To test this hypothesis, three females and one male white-faced saki (Pithecia pithecia) participated in behavioral experiments at Korkeasaari zoo (Helsinki, Finland) where choice boxes were presented marked with two symbols against a green background. Only trichromats could discriminate orange symbols that provided an unprofitable food reward from the more profitable green symbols. Each saki made 80 choices over 10 trials. While we did not detect any evidence for learning about symbol profitability, we found two females significantly avoided the conspicuous prey meaning they received greater food rewards than the dichromat male and one putative dichromat female. Further analysis is needed of the opsin genes of the females in this study to confirm the role of unprofitable food in Saki colour vision.
  • Haapanen, Aku (2022)
    Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ihmiskunnalta määrätietoisia toimia fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi kasvihuonekaasupäästöjen lopettamiseksi. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä ratkaistavaksi on yhä enenevissä määrin kehittyneeseen teknologiaan nojautuvien ihmisyhteisöjen energiansaannin varmistaminen. Ydinvoimaa pidetään luotettavana, tehokkaana ja ennen kaikkea jo olemassa olevana ratkaisuna käsillä olevan energiamurroksen toteuttamiseksi. Kaikki teknologiat ovat kuitenkin poliittisia ja ydinvoima ehkä kaikista teknologioista eniten mielipiteitä jakava. Toisaalta lupaus ainakin päällisinpuolin yksinkertaisesta ja tehokkaasta teknologisesta ratkaisusta puhuttelee monia. Toisaalta ydinvoiman käyttöön ja käyttöön ottoon liittyy suuria epävarmuustekijöitä, kuten rakentamisen hinta, ilmastonmuutoksen vaikutukset voimaloiden toimintaan ja suurvaltapoliittiset siirrot maailmanpolitiikan pelilaudalla. Tämä tutkielma ottaa selvää, kuinka ydinvoiman rooliin energiamurroksen ajurina suhtaudutaan Suomessa ja Ranskassa – kahdessa vauraassa, ydinvoimaa paljon hyödyntävässä Euroopan unionin jäsenmaassa. Aineistona on käytetty suomalaisen Helsingin Sanomat ja ranskalaisen Le Monde päivittäin ilmestyvien sanomalehtien ilmastonmuutosta ja ydinvoimaa käsitteleviä pääkirjoituksia. Analysoidut kirjoitukset ovat Pariisin ilmastosopimuksen ja vuoden 2021 lokakuun väliseltä ajalta. Lähtökohtani on, että Suomen ja Ranskan tärkeimmät sanomalehdet käyttävät aktiivisesti valtaa vaikuttaakseen lukijoidensa suhtautumiseen. Näin ollen Le Monde ja Helsingin Sanomat tarjoavat yhden ikkunan, jonka kautta tarkastella myös laajemmassa asiayhteydessä suomalais ja ranskalaista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Käsiteltävät maat ovat monella tapaa samanlaisia, mutta poikkeavat myös paljon toisistaan, mikä näkyy myös maiden ydinvoimakannoissa. Ranska on entinen suurvalta, jonka ydinvoimaloilla on selvä merkitys suurvalta-aseman edes osittaiseksi palauttamiseksi. Suomi on sodan hävinnyt, todella nopeasti teollistunut maa, jolle alusta asti rauhanomainen ydinvoima on vipuvarsi oman teollisen tuotannon edistämiseksi. Analyysissä käy ilmi, että sanomalehdissä ydinvoimaan – sekä energiamurrokseen yleisesti – suhtaudutaan eri tavoilla Ranskassa ja Suomessa. Ranskassa korostuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitys pysyvien ilmastoratkaisujen saavuttamiseksi, kun taas Suomessa pääkirjoituksia värittää ennen kaikkea markkinaorientoitunut tehokkuusajattelu. Suhtautuminen ydinvoimaan on myös erilainen. Ranskassa korostetaan ydinvoimaan liittyviä epävarmuustekijöitä. Suomessa puolestaan painotetaan ydinvoiman todistettuja vahvuuksia, erityisesti tehokkuutta ja päästöttömyyttä.
  • Pitkälä, Salla (2021)
    Aviation emissions are on the rise as a result of growing numbers of air passengers and more efficient emission reductions in other industries. There are, however, a number of different means to achieve emissions reductions in aviation as well: these include, for example, technological solutions, taxes and different emissions compensation systems. In addition to these, a change in air travel behaviour has been suggested as a means to achieve emission reductions. However, there is no agreement about which solution or solutions should be prioritized. My thesis examines attitudes related to air travel and climate change in 17 Finnish blog texts. The blog texts were analysed using a qualitative attitude approach. The texts were analysed as collections of reactions to the claim that because of climate change, individuals should fly less. Based on the differences and similarities in reactions, or arguments, I categorized them and formed four groups of attitudes which highlight different ways of thinking about reducing individual air travel. The four groups of attitudes are the following: 1) attitudes that agree that individuals should fly less, 2) attitudes that question the claim, 3) mixed attitudes, and 4) attitudes that attempt to avoid the issue. As a part of the analysis, I also examined the bloggers’ perceptions about who should bear the responsibility for reducing aviation emissions and I also examined how these perceptions differ between the four groups of attitudes. The bloggers’ understandings of air travel vary between air travel as an unnecessary luxury and a view that flying is a crucial part of modern world and giving up air travel is not realistic. To achieve emission reductions, some bloggers are willing to switch from flying to travelling by land and sea, or they are ready to reduce travel altogether. Other bloggers stress the importance of technological solutions and policy measures in reducing emissions. Among the visible themes is also a tendency to stress the importance of doing things in moderation, which also applies to air travel. Some bloggers also wonder whether there are some reasons that could justify air travel from time to time. In any case, it is typical that bloggers show varying attitudes towards air travel and consider counterarguments to their initial arguments. In the blog texts, reducing aviation emissions comes across as a complex issue. Studying attitudes can help build knowledge about which means of reducing emissions are considered fair and desirable. Studying attitudes can also help locate barriers to environmentally friendly behaviour. In Finland, there is little research on attitudes towards air travel, and the results of my thesis can be utilized, for example, in planning transport policies or campaigns that promote sustainable travel. However, it should be noted that using blogs as research material poses some questions about the validity and the generalizability of the results. The public and potentially commercial nature of blogs may affect which kinds of attitudes are expressed. Because of this, it is important to study attitudes towards air travel by using different methods and material as well.
  • Suutari, Miina (2021)
    Even though bats have no specialized predators in the temperate zone, they are still predated on. In fact, 11% of their annual mortality is caused by avian predators, especially owls. Bats are particularly vulnerable at emergence from their roost because this behaviour is very predictable. Because a successful predation event is mortal, it would be expected that bats need antipredatory responses to avoid it. The time and focus for these responses need to be shared with foraging in a way that maximizes survival. I studied antipredatory responses of bats in two settings: 1. during roost emergence and 2. during foraging at tawny owl territories and at places where there have been no tawny owl sightings. I collected acoustic data from 24 roosts and 11 foraging grounds for 10-13 nights. The roost emergence data was collected with the help of citizen science. Two controlled predation threats, recorded tawny owl calls and nestling sounds, were used. Nestling sounds were only played during roost emergence. In both tests music and silence were used as controls. Owl calls, music or tawny owl territory have no effect on bat presence when they are foraging. However, bats alter their emergence time and leave over 20 minutes later when tawny owl calls are played outside the roost. There is no difference in exit time when music or nestling sounds are played. These results show that bats have antipredatory responses. They also suggest that bats may be able to recognize high-risk situations and allocate their behaviour accordingly or that they place higher importance on foraging than avoiding predation.
  • Ittonen, Mats (2017)
    Because of their eusociality and diverse adaptations, ants are classic study objects in evolutionary biology. Supercolonies consisting of numerous nests have recently received much attention. Supercoloniality is an ecologically dominant and successful lifestyle, but it may be an evolutionary dead end. A supercolony has extremely many queens, and relatedness between colony members is thus very low. Inclusive fitness theory predicts selfish traits to spread in such low relatedness colonies, and if relatedness is zero, kin selection cannot act on worker traits. In such situations eusociality cannot persist. Dispersal is dangerous to daughter queens, and only a small fraction succeeds in establishing new nests. When relatedness between daughter queens and the rest of a colony is high, kin selection will, however, favor dispersal, because competition against relatives does not benefit daughter queens. But when relatedness is low, daughter queens may maximize their inclusive fitness by staying in their natal colony, although dispersal would be the collective interest of the colony. Non-dispersing by daughter queens is thus selfish behavior and is expected in low relatedness colonies. I studied dispersal between a large nest aggregation and other smaller colonies of the ant Formica pressilabris in Raseborg, Southern Finland. I found a supercolony-like dense aggregation of more than 1 300 nests on a 9 ha large abandoned field, as well as three other nest aggregations a few hundreds of meters away from the assumed supercolony. I studied dispersal between these subpopulations indirectly by estimating gene flow using microsatellite DNA markers. I extracted DNA from 285 nests and studied ten microsatellite loci. In addition to the population genetic study, I performed behavioral experiments, on one hand to determine whether supercolony workers identify intruders at all, and on the other hand to investigate whether the large nest aggregation actually is one supercolony. My results show limited gene flow between the four subpopulations. The two largest subpopulations are viscous, i.e. neighboring nests are genetically more similar to each other than to more distant nests in the same subpopulation. However, my results do not support my hypothesis that supercolony daughter queens disperse less than daughter queens from other colonies in the area. One explanation for this result is that non-dispersal of daughter queens does not show up in microsatellite studies. This might be the case if there is enough male dispersal to even out the gene flow between subpopulations. Another possible explanation is that dispersal is limited from all of the subpopulations, which all seem to be polydomous. Thirdly, it may be that even supercolony daughter queens disperse, which would be against my hypothesis. This possibility is supported by the weakness of the population structuring. These three alternatives are mutually nonexclusive and may all affect my results. In my behavioral experiments I found aggression between nests of the nest aggregation assumed to be a supercolony. Thus, it is not a uniform supercolony, as ants of a colony are by definition not aggressive towards each other. This result is surprising, and such a supercolony-like nest aggregation with aggression between its nests has not been reported earlier. If the nest aggregation actually consists of many smaller polydomous colonies, the result from my population genetic study, which is against my a priori hypothesis, would be expected. My results underline that sufficient attention should be paid to the interactions between individual nests when studying supercolonies.
  • Puikkonen, Laura (2020)
    Individuals of long-lived animal species can improve their reproductive success through experience. While individual’s resources available for survival and reproduction decrease toward the end of its lifespan through senescence, terminal investment hypothesis predicts the less likely old individuals reproduce again the more they invest in their current offspring. Experience gained through a long lifespan might have an important role in changing behavior to optimize the use of resources and compensate the effects of senescence. In addition, behavioral plasticity allows animals to respond changes in their habitat within much shorter timespan than on an evolutionary timescale. Svalbard reindeer (Rangifer tarandus platyrhynchus) is a wild subspecies of reindeer. It is only found in Svalbard, a remote archipelago in the Arctic with extreme weather conditions rapidly changing due to climate change. It has been isolated at least 5000 years and adapted to a barren habitat with nearly no hunting, predation or harassment of flying insects. The objective of this study is to investigate the effect of age and a calf at heel in Svalbard reindeer females’ maternal, vigilant, and social behavior and time budget in the light of life history theory and its senescence and terminal investment hypotheses. I carried out the field work for the study in two periods in summer in Semmeldalen valley and the south-western part of Reindalen valley on the island of Spitsbergen, Svalbard. I collected behavioral data on marked individuals by instant scan sampling and focal watch methods, wrote observations down manually and later fed them into computer. In addition, I have used birth year data collected by the long-term monitoring program by the Norwegian Polar Institute. I used generalized linear mixed models to analyze the effects of age and calf at heel to the behavior of females. The main results include that young dams maintained shorter distance to their calf in July than in August, and old females were less vigilant. Younger dams and older females without calves were in smaller groups than older dams and younger females without calves. In addition, females with calves spend proportionately less time lying down than females without calves. Dams maintained a longer distance to the nearest neighbor than females without calves. Older dams spend proportionately more time feeding and in groups in August than younger dams. These results show that the age and calf at heel do play a role in the behavior of Svalbard reindeer females and the effect varies over the course of the short Arctic summer. Experience may make older females more effective mothers by optimize the use of resources for example from vigilance to feeding in a predator-free environment. On the other hand, senescence may affect the amount of energy females can spend on their calves, potentially influencing their survival.
  • Saartama, Vili (2019)
    Maaperän saastuminen ihmisen toiminnan seurauksena on vakava ympäristöongelma. Pilaantuneista kohteista moni on sekasaastunut. Tämänkaltaisissa kohteissa orgaanisten haitta-aineiden lisäksi maassa saattaa olla myös raskasmetalleja. Tavanomaiset saastuneen maaperän kunnostusmenetelmät, kuten massanvaihto, ovat usein kalliita ja ekologisesti kestämättömiä. Monet biologiset kunnostusmenetelmät ovat taloudellisempia ja aiheuttavat kohteiden ekosysteemille vähemmän vahinkoa. Näiden menetelmien käyttö Suomessa on kuitenkin suhteellisen vähäistä niihin liittyvien epävarmuustekijöiden takia. Yksi biologinen maaperän kunnostusmenetelmä on biostimulaatio, jossa maan luontaisen mikrobipopulaation hajotustoimintaa pyritään nopeuttamaan. Menetelmässä maaperän oloja muokataan haitta-aineiden mineralisaatiolle sopivammaksi. Tämä voidaan toteuttaa lisäämällä maaperään muun muassa ravinteita, yleisimmin typpeä ja fosforia. Lisäksi maaperän redox-potentiaalia voidaan pyrkiä muokkaamaan. Biostimulaatio toimii parhaiten orgaanisiin haitta-aineisiin, joita mikrobit kykenevät hajottamaan, esimerkiksi öljyhiilivetyihin. Menetelmän avulla ei kyetä hajottamaan raskasmetalleja. Biostimulaatio kuitenkin muuttaa maaperän olosuhteita suuresti. Muutokset redox-potentiaalissa ja pH:ssa voivat vaikuttaa suuresti maaperän raskasmetallien liukoisuuteen ja liikkuvuuteen. Jos biostimulaation avulla pyritään kunnostamaan raskasmetalleilla ja orgaanisilla haitta-aineilla saastunutta kohdetta, olisi hyvä selvittää, miten biostimulaatio voi muuttaa raskasmetallien liukoisuutta. Tässä pro gradu -tutkielmassa testattiin lihaluujauholla suoritetun biostimulaation vaikutusta raskasmetallien liukoisuuteen. Tutkielmassa suoritettiin mikrokosmoskoe ja suuremman mittakaavan koe lysimetreillä Soilia-maaperäntutkimusasemalla. Kokeissa selvitettiin, miten lihaluujauhon sekoittaminen raskasmetalleilla saastuneeseen maahan vaikuttaa näiden metallien liukoisuuteen veteen. Lisäksi selvitettiin, liukeneeko lihaluujauhosta merkittäviä määriä fosforia. Kokeessa tutkittiin metalleja Fe, Mn, Ni, Zn, Pb ja P. Kokeissa käytettiin aidosta kohteesta peräisin olevaa saastunutta maata. Kokeessa käytetty lihaluujauho oli peräisin Honkajoki Oy:ltä. Mikrokosmoskokeissa käytettiin saastuneella maalla täytettyjä pönttöjä, joiden läpi perkoloituneesta vedestä analysoitiin liuenneiden metallien ja fosforin pitoisuudet. Lysimetrikokeissa saastuneella maalla täytettyjä lysimetrejä kasteltiin puhtaalla vedellä ja lysimetrien läpi perkoloituneesta vedestä analysoitiin niihin liuenneiden metallien ja fosforin pitoisuudet. Kokeissa selvisi, että lihaluujauholla on suuri vaikutus joidenkin metallien liukoisuuteen. Metalleista erityisesti rautaa ja mangaania liukeni suuria pitoisuuksia sekä mikrokosmoskokeissa, että lysimetrikokeissa. Korkeimmillaan mangaanin pitoisuudet olivat jopa yli 1000 mg/l. Myös nikkeliä havaittiin korkeita pitoisuuksia, yli 60 mg/l. Sinkin ja lyijyn pitoisuudet taas olivat varsin matalia, eikä lihaluujauhokäsittelyllä ollut merkittävää vaikutusta niiden pitoisuuksiin. Fosforia uuttui enemmän lihaluujauholla käsitellystä maasta, mutta määrä ei ollut ympäristön kannalta merkittävä. Mangaanin ja raudan liukoisuuden kasvu johtuivat todennäköisesti hapettomien olojen muodostumisesta maaperään lihaluujauhon lisäyksen tehostaman mikrobitoiminnan vaikutuksesta. Metallien liukoisuuden runsas kasvu voi aiheuttaa riskejä pohjavedelle. Toisaalta lisääntynyt metallien liukoisuus voi olla myös hyödyksi, jos näitä metalleja pyritään biostimulaation yhteydessä poistamaan muilla kunnostusmenetelmillä. Fytoakkumulaatio tai elektrokineettinen kunnostus voisivat soveltua biostimulaatiota tukeviksi kunnostusmenetelmiksi kohteessa, joka on saastunut sekä hiilivedyillä, että raskasmetalleilla.
  • Hulkko, Liisa (2005)
    Kevyen liikenteen kulkutapaosuus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana jatkuvasti vähentynyt autoliikenteen samalla kasvaessa. Autoliikenteen aiheuttamat ekologiset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset ovat yleisessä tietoudessa, ja autoliikenteen kasvu on asetettu kyseenalaiseksi. Kevyen liikenteen kulkutapaosuus ei silti ole noussut huolimatta useista sille asetetuista tavoitteista. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millainen kevyen liikenteen asema ja rooli Tiehallinnon liikennesuunnittelussa on ja mistä tekijöistä se muodostuu. Aineistona ovat eri organisaatiotasojen ja aikavälien liikennesuunnitelmat. Tutkimuksen näkökulma on kognitiivinen instituutionäkökulma. Kevyen liikenteen asemaa tarkastellaan tutkimalla, mitkä perustavanlaatuiset käsitykset ja oletukset ohjaavat liikennesuunnittelua Tiehallinnossa ja vaikuttavat siten liikennemuotojen erilaiseen asemaan. Tutkimuksessa osoitetaan, miten nämä suunnittelun lähtökohdat (eli ongelmanasettelu) rajaavat toimintavaihtoehtoja ja keinoja suunnittelussa. Näin kuvataan, millaista liikennepolitiikka Tiehallinnossa harjoitetaan kevyen liikenteen näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena on, että kevyttä liikennettä ei mielletä autoliikenteen tapaan liikenteeksi, jonka sujuvuuden ja toimivuuden koettaisiin olevan välttämätöntä yhteiskunnan ja talouden toiminnan kannalta. Kevyen liikenteen hyödyt ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävänä liikkumisena tunnetaan, ja vastaavasti autoliikenteen kasvun haitat yleisesti tiedostetaan, mutta se ei ole muuttanut liikennesuunnittelun ongelmanasettelua. Liikenteen määrää koskeva ennuste on liikennesuunnittelun lähtökohtana. Autoliikenteen kasvua pidetään merkkinä taloudellisesta toimeliaisuudesta, eikä siihen siksi haluta puuttua. Autoliikenteen sujuvuuden turvaaminen on edelleen tärkeimmällä sijalla, ja yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten kevyen liikenteen edistäminen, pyritään saavuttamaan erillisjärjestelyin, elleivät ne ole saavutettavissa sujuvuuden kanssa samanaikaisesti. Strategisissa, pitkän tähtäyksen suunnitelmissa näkyy selkeä pyrkimys yhteiskunnalliseen liikennepolitiikkaan ja -suunnitteluun. Niiden ohjaus keskipitkän aikavälin suunnitelmiin on kuitenkin heikkoa. Yhteiskunnalliset tavoitteet, mukaan lukien kevyen liikenteen tavoitteet, ovat usein niin väljästi muotoiltuja, että ne jättävät paljon varaa tulkinnoille. Yhteiskunnallisten tavoitteiden taustalla vaikuttavat perinteisen liikennekeskeisen väyläpolitiikan mukaiset näkemykset. Suunnittelussa vastataan taloudellisesta kasvusta aiheutuvaan liikenteen kysyntään liikenneyhteyksiä parantamalla. Liikennemuotoja ja eri tavoitealueita myös tarkastellaan liikennekeskeisen mallin mukaisesti erillisinä, eikä autoliikenteen kehittämisen katsota esimerkiksi vaikuttavan kevyen liikenteen asemaan. Vaikka puhutaan liikennejärjestelmäsuunnittelusta, ei käytännössä kuitenkaan suunnitella kokonaisuutta, vaan sen irrallisia osia.
  • Tuomela, Nea (2022)
    Climate change causes changes in the Arctic lakes, such as shortening of the ice-covered period and changes in hydrology as well as vegetation of the drainage area around the lakes. With these shifts in the function of the ecosystems, dissolved organic matter drainage from terrestrial sources is expected to increase. Terrestrial, allochthonous DOM is more refractory, higher molecular weight organic matter, which is less available to bacterial consumption. Alterations in the DOM pool of the lake may change the bacterial community composition, which could in turn alter the lake ecosystem. Four ice-covered lakes in Kilpisjärvi region were sampled in spring 2021. Water samples were filtered and analyzed for dissolved and particulate nutrients and carbon. Coloured dissolved organic matter and fluorescent dissolved organic matter properties were defined. Bacterial community composition was determined with multiplex polymerase chain reaction and sequences analyzed with DADA2 pipeline. Principal component analysis (PCOA) was done to visualize differences between lakes, and distance-based redundancy analysis (dbRDA) was used to detect any associations between dissolved organic matter properties and bacterial community composition. The lakes had low nutrient and carbon concentrations and had mainly similar properties of dissolved organic matter. However, P3 surface water had higher nitrate and total dissolved nitrogen concentrations. Optical properties in P3 surface water, Peak T, Peak M, biological index and humification index, indicated autochthonous production and lability of organic matter. This was reflected also in bacterial community composition by higher relative abundance of Gammaproteobacteriales. Lake P3 had also higher relative abundance of Cyanobacteria, which could be the cause for labile organic matter in the site. Sites P2 and P3 had similar bacterial community compositions, which is likely due to the sites forming a lake chain and sharing the same catchment area. The sites were oligotrophic and low nutrient environments as expected in the arctic environment. One of the sites had indications of more labile organic matter, which was reflected in the bacterial community structures. In the future shorter ice-cover period may induce autochthonous production such as Cyanobacteria, which reflects in the bacterial community. Changes in the DOM properties and bacterial communities can alter the whole food chain. with A more comprehensive study on this issue could be useful way of understanding the carbon cycling and impacts of climate change to the subarctic lakes.
  • Jukarainen, Aili (2020)
    Lintuvedet ovat merkittävimpiä elinympäristöjä Suomen linnustonsuojelualueilla. Tästä huolimatta on lintuvesistä riippuvainen lintulajisto uhanalaistunut merkittävästi läpi koko 2000-luvun. Monet arvokkaat lintuvedet ovat saaneet lintuvesiluonteensa ihmistoiminnan seurauksena, ja elinympäristö tarvitsee hoitotoimia säilyttääkseen linnustoarvonsa. Huolimatta kansainvälisistä velvoitteista ja lintuvesien lajiston epäsuotuisasta kehityksestä, eivät lintuvesien kunnostus- ja hoitotoimet ole edenneet tavoitteiden mukaisesti vaan yli puolet suojelluista lintuvesistä tarvitsee kunnostustoimia. Lintuvesien kunnostamisen riittämättömän toteuttamisen syitä ja mahdollisuuksia muuttaa tilannetta selvitettiin tutkimalla, miten hyvin John F. Kingdonin (1995) agendan asettamista kuvaava teoria selittää lintuvesien kunnostusten toteuttamisen vajetta. Teoria kuvaa eri tapoja, joilla asia voi nousta agendalle, poliittisen päätöksenteon kohteeksi. Asiat nousevat agendalle monivaiheisen prosessin kautta, jossa vaikuttavat kolme virtaa: ongelma-, toimenpiteiden- ja politiikkavirta. Normaalitilanteessa virrat kulkevat itsenäisenä, mutta kriittisenä hetkenä ne yhdistyvät, mahdollisuuksien ikkuna aukeaa ja asioita on mahdollista nostaa agendalle, päätöksenteon kohteeksi. Toimintapolitiikan uudistajiksi kutsutaan henkilöitä, jotka liittävät virtoja yhteen ja saavat aikaan ikkunan aukeamisen. Työn tutkimuskysymys on seuraava: minkälaisia edellytyksiä ongelmien, toimenpiteiden ja politiikan virroissa on ollut toimintapolitiikan ikkunan avautumiselle lintuvesien kunnostuksille ja -hoidolle. Lintuvesien kunnostusten hallinto tapahtuu monella tasolla. Toimintaa ohjaavat kansainväliset sopimukset ja EU:n lainsäädäntö. Kansallisella tasolla toimintaa ohjaa ympäristöministeriö. Alueellisella tasolla kunnostuksia on toteutettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) toimesta, jotka ovat vastanneet oman alueensa lintuvesikohteiden kunnostuksesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla jokaisesta ELY-keskuksesta vähintään yksi lintuvesien kunnostuksista vastannut asiantuntija. Aineisto litteroitiin, koodattiin ja siitä laadittiin valittua teoriaa noudattava temaattinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen perusteella virroissa oli tunnistettavissa teorian kuvaamia edellytyksiä, joiden perusteella lintuvesien kunnostaminen voi nousta agendalle. Ongelmien virrassa keskeistä on, että ongelma tunnistetaan. Haastateltavat olivat saaneet tietoa lintuvesien kunnostustarpeesta erilaisten indikaattoreiden, seurantojen ja omakohtaisten kokemusten kautta. Haastateltavat eivät kuitenkaan edusta päättäjiä, joiden tulisi teorian mukaan kiinnittää ongelmaan huomiota. Toimenpiteiden virrassa lintuvesikunnostusten laajaksi toteuttamiseksi laaditut ehdotukset eivät olleet levinneet asiantuntijoiden keskuudessa, mutta toisaalta haastatelluilla asiantuntijoilla oli yhteneväiset käsitykset siitä, miten lintuvesien kunnostuskysymys tulisi ratkaista. Politiikan virrassa kunnostuksiin suhtauduttiin pääasiassa myönteisesti tai neutraalisti, mikä voisi saada päättäjät nostamaan asian agendoilleen. Lintuvesien kunnostukselle ei kuitenkaan löydy voimakkaita puolestapuhujia, eikä se ole saanut juuri näkyvyyttä ja päättäjien huomion kiinnittäminen ei ole onnistunut. Agendalle mahtuu asioita rajallinen määrä ja elinympäristöistä suot ja metsät ovat saaneet lintuvesiä enemmän huomiota luonnonsuojelupolitiikassa. Toimintapolitiikan uudistajia, jotka olisivat liittäneet virtoja yhteen ja saaneet mahdollisuuksien ikkunan aukeamaan valtakunnan tasolla ei aineistosta löytynyt. Tämän vuoksi tieto lintuvesien kunnostuskysymyksestä ei mahdollisesti ole tavoittanut päättäjiä. Tutkimuksella tavoitettiin hyvin alueellinen ja paikallinen taso sekä ongelmien ja toimenpiteiden virrat. Sen sijaan valtakunnan tason tarkempaa tarkastelua ja politiikkavirran tutkimista varten tulisi haastatella ympäristöministeriön virkamiehiä ja ympäristöministeriä. Myös tämän työn aineistona käytettyjen haastattelujen toistaminen olisi kiinnostavaa, sillä mahdollisuuksien ikkuna aukesi haastattelujen toteuttamisen jälkeen ja lintuvesien kunnostaminen on mukana ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmassa.