Browsing by Title
Now showing items 919-938 of 974
-
(2023)Tools to change current consumption patterns are needed. Nudging has shown promise in relation to increasing pro-environmental behaviour and it has been studied a lot especially in physical environments. As more and more of overall consumption is shifting to online environments, it is important to understand whether digital nudging has potential when it comes to more sustainable purchase decisions. This thesis provides a systematic literature review of the existing body of experimental research studying digital nudging as a mean to increase more environmentally sustainable consumption. Based on an analysis of 13 included studies, the outcomes of using digital nudging show inconsistencies both between as well as within studies. Therefore, the results give little support for using digital nudging as a primary tool when it comes to behavioural change. While different forms of information provision and social norms are the most commonly tested digital nudging techniques, no specific technique can be seen to work better than others. Positive outcomes can be reached through multiple techniques as long as the techniques are well designed and implemented and carefully targeted. However, unlike previous research, this literature review gives no support to the use of defaults in the context of sustainable consumption as it might even result to negative outcomes. The results of this thesis show that the experimental research combining digital nudging and sustainable consumption is still very limited both in its quantity as well as quality. Future research should aim to capture consumption behaviour in real online stores, broaden the consumption context to ones without well established routines and utilize the potential of digital nudging more fully.
-
(2010)Vegetation maps and bioclimatic zone classifications communicate the vegetation of an area and are used to explain how the environment regulates the occurrence of plants on large scales. Many practises and methods for dividing the world's vegetation into smaller entities have been presented. Climatic parameters, floristic characteristics, or edaphic features have been relied upon as decisive factors, and plant species have been used as indicators for vegetation types or zones. Systems depicting vegetation patterns that mainly reflect climatic variation are termed 'bioclimatic' vegetation maps. Based on these it has been judged logical to deduce that plants moved between corresponding bioclimatic areas should thrive in the target location, whereas plants moved from a different zone should languish. This principle is routinely applied in forestry and horticulture but actual tests of the validity of bioclimatic maps in this sense seem scanty. In this study I tested the Finnish bioclimatic vegetation zone system (BZS). Relying on the plant collection of Helsinki University Botanic Garden's Kumpula collection, which according to the BZS is situated at the northern limit of the hemiboreal zone, I aimed to test how the plants' survival depends on their provenance. My expectation was that plants from the hemiboreal or southern boreal zones should do best in Kumpula, whereas plants from more southern and more northern zones should show progressively lower survival probabilities. I estimated probability of survival using collection database information of plant accessions of known wild origin grown in Kumpula since the mid 1990s, and logistic regression models. The total number of accessions I included in the analyses was 494. Because of problems with some accessions I chose to separately analyse a subset of the complete data, which included 379 accessions. I also analysed different growth forms separately in order to identify differences in probability of survival due to different life strategies. In most analyses accessions of temperate and hemiarctic origin showed lower survival probability than those originating from any of the boreal subzones, which among them exhibited rather evenly high probabilities. Exceptionally mild and wet winters during the study period may have killed off hemiarctic plants. Some winters may have been too harsh for temperate accessions. Trees behaved differently: they showed an almost steadily increasing survival probability from temperate to northern boreal origins. Various factors that could not be controlled for may have affected the results, some of which were difficult to interpret. This was the case in particular with herbs, for which the reliability of the analysis suffered because of difficulties in managing their curatorial data. In all, the results gave some support to the BZS, and especially its hierarchical zonation. However, I question the validity of the formulation of the hypothesis I tested since it may not be entirely justified by the BZS, which was designed for intercontinental comparison of vegetation zones, but not specifically for transcontinental provenance trials. I conclude that botanic gardens should pay due attention to information management and curational practices to ensure the widest possible applicability of their plant collections.
-
(2024)Schizophrenia (SCZ) is a chronic neuropsychiatric disorder believed to arise from the intricate interplay between genetic predisposition and environmental factors. Though the aetiology of SCZ is unknown many findings support an excessive synaptic pruning hypothesis. Maternal immune activation (MIA), encompassing prenatal infection and systemic inflammation, constitutes a significant environmental risk factor implicated in SCZ onset (Patterson, 2009; Brown, 2012). MIA induces persistent alterations in the microglia of offspring termed microglial priming, characterized by heightened reactivity to inflammatory stimuli (Choudhury and Lennox, 2021). Notably, studies have reported increased sensitivity to activation, elevated expression of inflammatory markers, and an increase in the total number of microglia (Perry and Holmes, 2014; Choudhury and Lennox, 2021). Primed microglia may contribute to excessive synaptic pruning, thereby compromising neuronal connectivity and potentially leading to the onset of SCZ. This thesis investigated the impact of microglia on neurons and explored the microglial tendency for hyperactivation in the context of SCZ predisposition. It utilized induced pluripotent stem cell (iPSC) technology to create a rat astrocyte/unaffected control human iPSC-derived neuron/induced microglia-like cell (iMGL) tri-culture model. Uniquely, iMGLs were differentiated from a library of monozygotic twin lines discordant for SCZ, and unaffected controls. This allows for exploration of the differences between iMGLs from unaffected twins with a genetic predisposition for SCZ, affected twins with clinical manifestation of SCZ, and unaffected controls without a known genetic predisposition for SCZ. The tri-culture system was subjected to lipopolysaccharide (LPS) and polyinosinic:polycytidylic acid (poly(I:C)) treatments to activate iMGLs, and differences in cytokine release, synapse pruning, and neuronal activity were assessed. The principal outcomes of our investigation revealed enhanced cytokine release from SCZ-derived iMGLs when exposed to inflammatory stimuli, alongside increased network connectivity among samples containing genetically predisposed iMGLs. While most of the results did not reach significance, they suggest a potential link between SCZ pathophysiology and hyperactive microglia. Future research will focus on enlarging the study cohort, establishing tri-culture models featuring neurons and iMGLs derived from the iPSCs of the same patient, conducting CBA analysis to confirm the elevated cytokines finding, and scrutinizing iMGL morphology.
-
(2020)The interactions within plankton communities are complex, and realistic modelling of these interactions create a challenge in large-scale environmental models. The objective of this thesis was to evaluate whether Bayesian networks could be a suitable method in the modelling of these communities. Besides observing the interactions between different groups within phyto- and zooplankton communities, another goal was to focus on the potential change on the ecosystem level. To achieve this, dynamic Bayesian networks with hidden variables were used to observe whether structural changes in plankton communities could reveal larger trends in the aquatic ecosystem. To compare performance and accuracy of the model, two Bayesian food webs with differing causal links between observations were built. Of the two models, the simpler construct utilizing hidden Markov model fared better, and a clear trend was detected in the hidden variable. This trend in the time series signify that the relationships between the observed variables have changed during the study period. The plankton data set was collected from the Archipelago Sea between 1991 and 2016 and the results from the model were further analyzed alongside with this observational plankton data. In the samples the total biomass of phytoplankton grew throughout the study period, whereas at the same time the total biomass of zooplankton declined. As the Bayesian network considers the observable variables while maximizing the fit of the hidden variable, the observed trend in the hidden variable indicate that some unobservable variables are affecting both phyto- and zooplankton communities. This clear trend detected by the hidden variable might be related to a trend of increasing eutrophication in the study area, but to better understand the drivers causing this change further research is needed. Besides detecting underlying trends, the dynamic Bayesian networks are a promising method to study the interactions within plankton communities.
-
(2022)As the world urbanizes at a rapid rate, urban encroachment into coastal waters has the potential to reshape global carbon cycles by modifying organic matter decomposition processes. Litter decomposition is regulated by the litter quality, environmental conditions, and the decomposer community. This study aims to investigate if different coastline characteristics (urban/hardened versus natural/vegetated) have localized differences in decomposition rates and litter stabilization. To test this, the Tea Bag Index (TBI) has been applied to aquatic systems by including a “leaching factor” to initial masses. By using uniform litter in aquatic systems, the litter quality and moisture conditions are fixed so that other environmental conditions and the decomposer community can be considered for their impact on the rate of decomposition. Three pairs (urban and natural) of sites were selected around Helsinki, Finland in the brackish coastal water of the Baltic Sea in the summer of 2021. At each site, five green and rooibos tea bags were placed with a temperature logger, and on days 15, 29, 43, 60, and 84 a tea bag of each type was removed, dried, and weighed. Additionally, water quality measurements were collected using a YSI multiparameter sonde. There was no significant difference in the decomposition rate nor stabilization factor between urban and natural sites, although, the rate calculated according to the TBI-methodology differed from the rate determined by fitting a model to the observations. Despite no significant difference, the stabilization factors were higher than average in similar environments and are indicative of efficient litter decomposition in the waters around Helsinki. Water temperature was significantly higher, and turbidity was significantly lower at natural sites. Therefore, the cooler waters and inferred higher hydrodynamic forces at urban sites may have counteracted their individual effects on the rate of litter decomposition. In fact, since the decomposer community at natural sites is suggested to be more diverse, the rooibos tea at natural sites may have begun to stabilize, thus, implying that the study period was too long. Overall, this study found that coastlines currently have no clear localized effects on litter decomposition, but in the future, this may begin to change.
-
(2022)Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on käynnissä. Ihmisten vaikutus ja kasvihuonekaasut ilmakehässä saavat aikaan muuttuvan ilmaston. Muuttuva ilmasto aiheuttaa riskejä ihmisille ja luonnollisille järjestelmille. Ilmaston lämmetessä myös ilmastoriskit ja niiden merkitys kasvavat. Globaalin ilmastopolitiikan päätavoitteina ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen. Uusiutuvan energian lisääminen on huomattava toimenpide näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Ilmastoriskit vaikuttavat kuitenkin myös uusiutuvaan energiaan. Ymmärrys ilmastoriskeistä luo pohjan ilmastoriskien arvioimiselle. Ilmastoriskien arviointeja voidaan käyttää sopeutumiskyvyn ja ilmastonmuutokseen varautumisen parantamiseksi. Työssä tehtiin kaksi eri analyysiä, jotka vastaavat tutkimuskysymyksiin: millaisilla viitekehyksillä ilmastoriskejä voidaan arvioida ja millainen ilmastoriskikäsitys uusiutuvan energian -sektorin yrityksillä on? Ensimmäisessä analyysissä aineistona on ilmastoriskien arviointi -viitekehyksiä, jotta saadaan tietoa erilaisista ilmastoriskien arviointi -viitekehyksistä, niiden sisällöstä ja rakenteista. Toisen analyysin tutkimusaineisto kerättiin haastatteluin uusiutuvan energian -sektorin yrityksiltä. Haastateltavien joukoksi rajattiin yrityksiä, jotka ”tuottavat energiaa yhteiskuntaan”, uusiutuvista energianlähteistä, esimerkiksi sähköä ja lämpöä. Haastattelujen analysoinnissa käytettiin apuna ensimmäisen analyysin tuloksia. Tarkoituksena oli ymmärtää, millainen ilmastoriskikäsitys uusiutuvan energian -sektorin yrityksissä on ja miten näissä yrityksissä ilmastoriskejä arvioidaan. Ilmastoriski on monimutkainen ja moninainen asia ja sen tietämys ja tunnistaminen on hyvin eri vaiheissa yrityksissä. Työssä käytetty IPCC:n malli ilmastoriskin muodostumisesta (vaaratekijä, haavoittuvuus ja altistuminen), oli melko vieras tapa ajatella ilmastoriskiä. Yrityksissä tunnistettiin ilmastonmuutoksen vaaratekijät hyvin ja altistuminen näille vaaroille oli myös tiedossa, mutta haavoittuvuus oli tuntemattomampi käsite yrityksille. Monet erityyliset ilmastoriski-termit olivat yrityksille vieraita, mutta termien merkitys oli tuttua. Yritykset tunnistivat fyysisiä, suoria ja siirtymäriskejä kohdistuvan omaan toimintaansa, ja nämä riskit koettiin myös merkittävinä yrityksen toiminnalle. Osa yrityksistä oli hyvin tietoisia ilmastoriskeistä ja näissä yrityksissä on tehty ilmastoriskien arviointia jo pitkään. Ilmastoriskien arviointiin on vasta lähiaikoina alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Ilmastoriskien arviointi koetaan tärkeänä ja merkittävänä asiana.
-
(2023)In this thesis, I studied T cell responses to SARS-CoV-2 structural proteins in subjects who had been both vaccinated and infected (n=30), who had only been infected (n=22), and as controls, in subjects who had been neither vaccinated nor infected (n=6). In addition, I compared cellular responses between groups of subjects who had been infected with either wild-type (WT) SARS-CoV-2, Alpha (B.1.1.7), or Beta (B.1.351) variants. Before analyzing the samples to be studied, I optimized the conditions for the cell stimulations. Peripheral blood mononuclear cells (PBMCs) were collected from infected subjects six months after infection. PBMCs were stimulated with SARS-CoV-2 wild-type nucleoprotein, spike-, envelope-, and membrane protein peptide pools. I quantified cytokines and effector molecules characteristic of CD4+ and CD8+ cell responses; perforin, tumor necrosis factor alpha (TNF-a), granzyme B, interferon gamma (IFN-γ), interleukin 2 (IL-2) and interleukin 4 (IL-4) secreted by PBMCs were quantified. In this study, I found that subjects with infection, or combination of infection and vaccination had higher cellular immune responses compared to uninfected controls. Infection induced higher granzyme B, IFN-y, and IL-2 secretion, and the combination of infection and vaccination induced higher granzyme B, perforin, IFN-y, IL-2 and IL-4 secretion. I found that subjects with hybrid immunity, defined as immunity acquired from combined vaccination and infection, had on average higher IL-4 responses compared to those who had been infected only. In this study, I found that nucleoprotein, spike-, and membrane proteins stimulated T cell responses whereas envelope protein did not stimulate T cell responses. I found that WT, Alpha or Beta infection produced equally good T cell responses to WT spike peptide. In conclusion, I found that COVID-19 patients have long-lasting T cell responses. I found that T cells recognize different SARS-CoV-2 variants. Mutations present in the spike proteins of the different variants do not affect T-cell ability to recognize these antigens. Immunity based on T cells is not as susceptible to antigenic changes as the humoral immunity. T cells have a vital role in protection against variants, when new SARS-CoV-2 variants evaded antibody-based immunity.
-
(2020)Tämän tutkielman aiheena ovat suomalaisten nuorten ajatukset tulevaisuudesta, koskien erityisesti ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien aiheuttamia uhkia ja niistä selviytymistä. Tutkielmassa tarkasteltiin 16–18-vuotiaiden eteläsuomalaisten lukio-opiskelijoiden tulevaisuuskuvia, joiden ymmärrettiin heijastelevan tulevaisuutta koskevia laajempia yhteiskunnallisia diskursseja. Tavoitteena oli selvittää osallistujien tulevaisuuskuvien sisältöä sekä analysoida niiden taustalla vaikuttavia ajatusmalleja. Tutkielman aineisto koostui 50:stä oppituntien aikana tehtävänannon mukaisesti kirjoitetusta tekstistä, joiden aiheena olivat seuraavan 80 vuoden tapahtumat. Tehtävänannon muoto ymmärrettiin tarinantäydennystehtävän (story-completion task) sovellukseksi. Aineistoa analysoitiin temaattisen analyysin keinoin, minkä jälkeen muodostettiin aineistossa esiintyviä tyypillisiä kertomusrakenteita kuvaavia tyyppikertomuksia. Tutkimustulosten mukaan nuorten tulevaisuuskuvat vastasivat monella tavalla aiempien tutkimusten tuloksia. Tulevaisuuskuvat olivat sisällöltään monipuolisia, mutta samaan aikaan monilta piirteiltään kaavamaisia. Kirjoitelmien merkittävimpiä aiheita olivat tieteellis-teknologinen kehitys sekä erilaiset kriisit ja ongelmat, kuten sota ja ympäristöongelmat, jotka kuvattiin pääasiallisesti ilmastonmuutoksen kautta. Tutkielmassa todettiin nykyisyyden ongelmia heijastelevien tulevaisuuden ongelmien liittyvän kirjoitelmissa voimattomuuden tunteisiin. Aineiston tulkinnan perusteella nuorten tulevaisuuskuvissa on huolen lisäksi toivoa, mutta toivon lähteenä toimivat ilmiötkin viittasivat laajalti yksilön vaikutusmahdollisuuksien vähäisyyteen. Lisäksi todettiin tarinantäydennystehtävän soveltuvan tulevaisuuskuvia käsittelevän aineiston keräämiseen ja olevan tarvittaessa menetelmäkirjallisuudessa esitettyjä määritelmiä joustavampi työkalu tekstipohjaisen tutkimusaineiston hankintaan. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nuoret saattaisivat hyötyä osallistamisesta päätöksentekoon ja julkiseen keskusteluun sekä erilaisia tulevaisuuteen liittyviä valmiuksia edistävästä koulutuksesta.
-
(2019)Ympäristökasvatuksella on jo pitkään tavoiteltu laajempaa ympäristövastuullisuuden iskostumista ihmisten tietoihin, taitoihin, asenteisiin sekä käyttäytymiseen. Tavoitteiden ja toimien riittävyys on kuitenkin kyseenalaistettava, jos ympäristökasvatukselta toivotaan ratkaisuja nykyiseen ympäristökriisiin. Erityisesti ympäristökasvattajilla on kehitettävää vaikuttavuuden arvioinnin osalta, jota hyvin harva toteuttaa rutiininomaisesti. Tarkastelen tutkielmassani Keski-Suomen ELY-keskuksen rahoittamia suomalaisia ympäristökasvatus-hankkeita vuosilta 2015–2018. Aineistoni koostuu hankesuunnitelmista sekä loppuraporteista. Teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen kysyn, millaisia tavoitteita hankkeilla on ja miten ne arvioivat toimiensa vaikuttavuutta. Luokittelen tavoitteita, arviointikohteita ja –menetelmiä sekä pyrin hahmottamaan kokonaiskuvan Suomen ympäristökasvatushankkeiden nykysuuntauksesta. Analysoinnin tuloksena selvisi joitain yllättäviä kohtia. Vaikka aineistossa ilmeni lähes kaikkia kirjallisuudessa mainittuja ympäristökasvatuksen tavoitteita, suurin osa hankkeiden tavoitteista oli muunlaisia. Näissä korostuivat erityisesti välilliset tai välineelliset tavoitteet, kuten erilaisten mallien ja materiaalien luominen ja levittäminen sekä hankkeen näkyvyyden ja yhteistyön parantaminen. Lisäksi suoran, ”perinteisen” ympäristökasvatuksen rinnalla ilmeni epäsuora, fasilitoiva ympäristökasvatus, jossa tavoitteena oli etenkin muuttaa opettajien opetusta sekä koulujen toimintakulttuuria. Sen sijaan hyvin harva hankkeista ilmoitti hakevansa kasvatuksen keinoin ratkaisuja nykyisiin ympäristöongelmiin. Hankkeiden vaikuttavuuden arviointi oli yleisesti hyvin puutteellista. Jos vaikuttavuutta arvioitiin, se kohdistui tyypillisesti tuotosten (output) määrälliseen tai laadulliseen arviointiin, esimerkiksi hankkeen saavuttaneen yleisömäärän tilastointiin. Painottuminen johtunee siitä, että vaikuttavuuden arviointia pidetään yleisesti vaikeana, ja että ELY-keskus painottaa jossain määrin tuotosten laatimista rahoituksen hakuohjeissaan. Lähes jokaisella hankkeella oli vaikeuksia tavoitteiden ja vaikuttavuuden arvioinnin välisen linjakkuuden toteutumisessa. Tutkimalla laajaa ympäristökasvatustoimijoiden joukkoa on mahdollista havaita erilaisia puutos- ja painotusalueita. Tulosten perusteella ympäristökasvattajien tulisi enemmän pohtia kasvatuksensa lopullisia päämääriä ja miten he voisivat arvioida työnsä pidempiaikaisia vaikutuksia. Rahoituksella olisi myös potentiaalia ohjata ympäristökasvatusta haluttuun suuntaan, erityisesti vaikuttavuuden arvioinnin yleistymiseen.
-
(2022)Breast cancer is the most common cancer in the world and among women the most cancer deaths causing cancer. MYC is a proto-oncogene, which becomes oncogenic when its expression is deregulated in cancer. MYC is commonly overexpressed in human tumours and this alteration is associated with aggressive cancer phenotype. Furthermore, alterations in the MYC network have been found in the great majority of breast cancers. MYC promotes mitochondrial apoptosis causing a cancer vulnerability, however, in cancer cells the apoptosis is often prevented by antiapoptotic BCL-2 family members. In this study, cell viability and cell death analysis of treated triple-negative breast cancer cell lines together with dendritic cell activation experiments were conducted. This study aimed to find the most potent BCL-2 family antagonist (BH3 mimetic) to combine with metformin to overcome the antiapoptotic BCL-2 family proteins inhibition of MYC-induced apoptosis. In addition, this study determined whether the combinations could induce immunogenic cell death to further intensify cancer cell killing through anti-tumour immunity. In this study, BH3 mimetics combined with metformin were found to induce cell death and reduce cell viability in TNBC cell lines. In addition, metformin and BH3 mimetics were found to activate dendritic cells directly and through immunogenic cell death of cancer cells. However, no MYC-dependent cell death or immunogenic cell death were observed, and this study was unable to indicate the most potent BH3 mimetic to combine with metformin.
-
(2021)Tutkielman tarkoitus oli selvittää kolmen eri valointensiteetin vaikutuksia mikrolevälajien, E.gracilis ja Selenastrum sp., kasvuun ja karotenoidituotantoon. Käytetyt valointensiteetit olivat 0 (pimeä), 200 ja 400 µmol m-2s-1. Levät kasvatettiin kiertovesikalankasvattamon jätevedessä, minkä vuoksi työssä tarkasteltiin myös ravinnepoistumaa. Kasvatukset havaittiin typpirajoitteisiksi, mikä osaltaan heikensi levien kasvua ja siten karotenoidituotantoa. Jätevesi kasvualustana aiheutti E.gracilis -levän kasvatuksiin kontaminaation vieraslevällä. Karotenoidit eristettiin kasvatuskokeen päätyttyä uuttamalla paineistetulla nesteuutolla (Accelerated Solvent Extraction, ASE) etanolin ja 2-metyylitetrahydrofuraanin liuotinyhdistelmällä. Karotenoidien jatkoanalyysiin käytettiin erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografiaa (UHPLC, Ultra-High Performance Liquid Chromatography) yhdistettynä sähkösumutusionisaatioon ja massaspektrometriin. Tunnistettujen karotenoidien määriä analysoitiin niiden signaalivahvuuksiin ja käytettävissä olleisiin malliaineisiin perustuen. Valointensiteeteillä havaittiin olevan vaikutus levien kasvuun, kokonaiskarotenoidi- ja klorofyllipitoisuuksiin sekä astaksantiiniin, luteiiniin ja neoksantiiniin. Kyseiset erikseen tunnistetut pigmentit olivat kaikki ksantofyllejä, joilla on liialta valointensiteetiltä suojaava tehtävä leväsoluissa. Valointensiteetin sietokyky poikkesi kuitenkin levälajeilla eivätkä sen vaikutukset olleet yksiselitteisiä. Pimeässä levien kasvu ja ravinnepoistuma olivat heikkoja. Pigmenttien säilymisen puolesta pimeä osoittautui jopa voimakkainta valointensiteettiä paremmaksi vaihtoehdoksi. Molempien levien ravinteiden kulutus oli tehokasta. Valointensiteetin lisäksi kasvuun ja karotenoidituotantoon vaikutti muutkin tekijät, kuten kokeen aikana saavutettu kasvuvaihe, jatkuva valotus, kontaminoituminen, ravinnerajoitteisuus sekä käytettyjen malliaineiden laatu. Jatkotutkimuksissa tulisi pyrkiä minimoimaan tai poissulkemaan näiden tekijöiden vaikutukset.
-
(2016)The productivity and biodiversity of coastal areas, one of the most productive ecosystems on earth, are threatened by eutrophication and habitat loss which also drive deterioration of the macroalgal communities of shallow rocky bottoms and their perennial key species. The underwater light, being one of the most important factors determining the zonation and distribution of macroalgae, alternates in space and time. The water quality at the study area, Gulf of Finland, has deteriorated during the past hundred years which has lowered the amount of light at the bottom. Comprehensive studies on spatio-temporal changes at euphotic bottom and the their effects on macroalgae are yet to be done. This study investigates how the area of euphotic bottom at the Gulf of Finland has fluctuated during 2003 2011, and how the amount of light on the bottom determinates the zonation and distribution of macroalgae. Furthermore, the changes in the areas of euphotic bottom when the euphotic depth is altered and the effects on macroalgae are surveyed. One hypothesis is that in many areas macroalgae are not affected by too low light levels but the unsuitable bottom substrate that limits their distribution. The study material consists of euphotic depth GIS (Geographic Information System) layers derived from MERIS (MEdium Resolution Imaging Spectrometer) satellite images from May to September from 2003 2011, inventory data of the Finnish Inventory Programme for the Underwater Marine Environment (VELMU), water quality measurements and HIRLAM (High Resolution Limited Area Model) weather model. The distribution of euphotic bottom and its area were calculated for four parts of the Gulf of Finland. Changes in euphotic bottoms were evaluated in scenarios where euphotic depth changed -100 87,5 %. The effect of light on the zonation and distribution patterns of macroalgae were surveyed using distribution models. Boosted Regression Tree (BRT), Generalized Additive Model (GAM) and Climate Envelope Model (CEM) were utilized on bladderwrack (Fucus vesiculosus L.). In addition, scenarios of euphotic depth changing -50 50 % were modelled. The area of euphotic bottom varied seasonally and changed slightly between the study years. The area was larger in the inner archipelago compared to the outer arhcipelago and the difference was greater when the areas were normalized with local sea area. Always and occasionally euphotic bottoms were located near the shoreline and reefs. The altered euphotic depth affects euphotic bottoms the most in the outer archipelago. There were local differences in the performance of the distribution models. The change in euphotic depth affects the distribution of bladderwrack considerably: a deterioration of 25 % narrows off the distribution widely and a decline of 50 % suggests that the species is going to disappear from the Gulf of Finland. A decline in euphotic depth shifts the inner distribution limit towards the outer archipelago and narrows the macroalgae zone locally while even a small improvement expands the area significantly. However, the substrate of the newly exposed zone is only partially suitable for macroalgae and the portion of rocky substrate decreases as a function of euphotic depth. Changes in the optical properties of the sea affect the penetrance of light at the bottom and the area of euphotic bottom. Increasing turbidity of the sea is a remarkable threat to macroalgae. Vice versa, clarification of the water expands light-limited distribution and enlarges the macroalgal zones even though the growing amount of unsuitable soft substrate inhibits the distribution and zonation of macroalgae.
-
(2018)Artificial light that produces some adverse effects is called light pollution. Light pollution has only recently been recognized as an environmental problem – it has been noticed to have adverse effects to organisms, ecosystems, human health and their well-being. The purpose of this study is to combine two aspects of light pollution that have so far gained little attention: the public’s point of view and the lighting solutions of municipalities and forest industry enterprises. These two aspects can be connected to each other through a concept called condition of lighting. Here the conditions of lighting consist of three areas with notable differences in lighting: city centers, countryside and forest industry production plants along with their surroundings. The study was conducted in South Karelia, Finland, and it was divided into two sections. The first section dealt with the public’s point of view on light pollution. The objective was to find out how South Karelians perceive the effects and obtrusiveness of artificial light both generally and also within areas of differing conditions of lighting. In addition, the intention was to uncover other factors that might influence the opinions of people. The second section of the study concerned the lighting solutions of municipalities and forest industry enterprises. The objective was to examine their lighting planning and implementation as well as the role of light pollution in the process. Interview was selected as the method of research in both sections of the study. The public considered electronic billboards and car headlights as the most obtrusive sources of light pollution. Bright lights and glare, on the other hand, were considered the most obtrusive types of light pollution. Most valued benefits of artificial light were its influence on safety, crime prevention and its positive effect on mood. Not being able to see the stars or experience natural darkness were considered as the biggest disadvantages of artificial light. The conditions of lighting in different areas also influenced the respondents’ experiences: people living in the countryside did not feel insecure in dark places outside the cities and did not consider abundant lighting pleasant. They also felt that being able to experience natural darkness was important. Among other factors, nature orientedness, light sensitivity, environmental attitudes and gender strongly affected the views of the respondents. In the municipalities and forest industry enterprises, the lighting planning concentrated on territorial plans. All but one of the municipalities and enterprises had taken light pollution into consideration at some level at least, but the forms and means varied. In the future both municipalities and forest industry enterprises will invest more in LED technology. The results show that artificial light can cause inconvenience to people who live outside the brightly lighted areas and who were not particularly interested in light pollution. Behind the inconvenience and disturbance were mostly the experiences, habits, values and attitudes of the respondents. The municipalities and enterprises have a lot to improve when it comes to light pollution. They should, for example, invest in comprehensive lighting planning, avoid over-illumination and pay attention to suitable direction and positioning of the light fixtures. In the future, it is important to examine the public’s opinion and to map the landscape of lights at a local scale. This would help in finding the most suitable lighting solutions for different areas. In the opinion polls, the subjective characteristics affecting the views of the respondents should be taken into consideration. Research regarding the municipalities and enterprises should be directed to the areas where light pollution is not regulated, in order to gather information on motivation and implementation of the voluntary activities reducing light pollution.
-
(2020)The River Vantaa Gypsum Project’s (2018–2020) effects on fish stock were studied in a total of six different research areas in the Lepsämä River and the Luhtajoki River in Nurmijärvi. Two reference areas unaffected by the gypsum-treated fields and four downstream impact areas were selected as research areas. The goal was to examine the status of the local fish stock and its possible changes in the impact areas by electrofishing and the suitability of water quality for the reproduction of brown trout by incubating eggs in situ. These results were compared with those of the reference areas. Electrofishing was conducted in the autumn of 2018 prior to the gypsum treatment and was repeated the following autumn. The results of 2019 and 2018 were compared with each other and the changes in the status of the fish stock in the reference and impact areas were also compared in order to take into account the natural variation between years. The brown trout eggs were incubated from autumn 2018 to spring 2019. The water quality of the rivers was monitored at the same time and particular attention was given to the sulphate concentrations in the river during the incubation. Based on the electrofishing results, gypsum treatment had no observable effects on the fish stocks. The results improved in both the reference and impact areas in the latter year. The natural reproduction of brown trout was also found to have been successful in the impact areas. In the incubation experiment, the survival rate was approximately the same in the reference areas and the impact areas. Survival to hatching was slightly better in the control areas. However, no statistically significant difference was observed. Environmental variables had a significant effect on the test results, and there was a large dispersion both between and within the study areas. According to the results, water quality is suitable for brown trout reproduction even after gypsum treatment. The measured and estimated sulphate concentrations in river waters during the studies were well below the limits established in scientific studies. The results show that the sulphate concentrations and reduced water turbidity did not affect the fish stocks. The results did not reveal gypsum treatments having any effects on fish stocks. According to this and previous studies, it seems very likely that gypsum treatment does not have a significant effect on fish stocks in rivers or on brown trout reproduction. However, the results do not exclude all possible local effects, temporary or long-term, that gypsum treatments might have, especially when the treated areas are larger. A more detailed impact assessment would require further research.
-
(2014)The purpose of this Master s thesis was to investigate the influence of land use and soil on the amount, quality and lability of dissolved organic matter (DOM) coming from the Vantaa River drainage basin. The DOM output of three major waste water treatment plants was also investigated. DOM is a mix of organic compounds dissolved in water and passing through a 0.2 0.45 µm filter. DOM is produced in water ecosystems and it is being flushed in from land with runoff water. Terrestrial DOM is mostly originated from plants. DOM consists of dissolved organic carbon (DOC) and organic nutrients such as dissolved organic nitrogen (DON) and phosphorus (DOP). DOM is the most important source of energy to the heterotrophic bacteria in the aquatic ecosystems. The bacteria also pass it on in the food web through the microbial loop. Along with inorganic nutrients DOM influences the state of the Baltic Sea and enforces the problems caused by eutrophication. The temporal and spatial variation of the DOC concentrations in the Vantaa River drainage basin was followed during a 5 month long survey, where samples were taken from 25 points along the river area. The influence of land use and soil to the quality, quantity and lability of DOM was tested in a 2 month long incubation experiment. Bacterial inoncula from the Baltic Sea was incubated in samples taken from the Vantaa River area and different parameters of DOM were followed. The land use and soil characteristics of each sub basin of the sampling points were calculated and their effect on DOC and DON concentrations, bacterial growth and respiration, and the concentration and share of labile DOC and DON was analyzed. Optical measuring techniques were used to analyse the chromophoric fraction of DOM (CDOM), which gives information on the quality of DOM. Similar experiment was conducted with samples from the three major waste water treatment plants in the area; Riihimäki, Klaukkala and Viikinmäki. The DOC concentrations in the Vantaanjoki River area were on a similar level than in previous studies in the northern Baltic Sea area. DOC concentrations had seasonal variation and were higher in spring than in late summer. There was also spatial variation between different river areas of the drainage basin, and on average Keravanjoki had the highest concentrations. Around 8 % of the DOC coming from Vantaa River basin was biologically labile, which is in the same range as in previous studies. The share of biologically labile DON was around 50 % which is much higher than in previous studies. Similar results have been reported from the southern Baltic Sea. In this study, DON instead of ammonium, was the most preferred form of nitrogen to the heterotrophic bacteria of the Baltic Sea. Thus, DON could have an influence on the plankton dynamics of the Baltic Sea. If the concentration of labile DON in runoff water is low, the heterotrophic bacteria can compete with phytoplankton for inorganic nutrients and inhibit phytoplankton growth. In turn, labile DOM with high nitrogen content offers plenty of nitrogen to heterotrophic bacteria leaving inorganic nutrients to phytoplankton. Heterotrophic bacteria used the most labile DOM during the first month of incubation. During the experiment the share of aromatic and more refractory DOM increased in the DOM pool. The share of organic soil in the drainage basin was the major factor influencing the DOC-concentrations in the runoff water. It also correlated positively with the growth of bacterial biomass and bacterial respiration. On the other hand, organic soil didn't have an effect on the lability of DOM. DOM coming from clay soils was more labile than DOM coming from organic soils. Soil was more important factor in determining the quality, quantity and lability of DOM in the runoff water than land use. DOM coming from the waste water treatment plants differs in quality from the DOM in the Vantaa River, being fresher and less aromatic. The concentration of DOC and the share of labile DOC were on a same level in both experiments. Therefore waste water doesn't increase DOM-concentrations in the river, but naturally make the overall load larger.
-
(2020)Työn tarkoituksena oli perehtyä valuma-alueiden dynamiikkaan kartoittamalla Vantaan Myyraksenojan virtaamia ja vedenlaatua sekä Kuusijärven ja Bisajärven vaikutuksia Myyraksenojan vedenlaatuun. Työ tehtiin Vantaan kaupungille, Maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimialalle, Kuntatekniikan keskus tulosalueelle, Vesihuollon yleissuunnittelu yksikölle. Työlle oli asetettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisessä hypoteesissa oletettiin, että sadetapahtumien vaikutuksesta Myyraksenojan valuma-alueen pintavalunta ja avouoman virtaama kasvavat valuma-alueen ominaisuuksien mukaisesti ja että valuma-alueen järvet, Kuusijärvi ja Bisajärvi tasaavat sateen aiheuttamia virtaamahuippuja Myyraksenojan vesistössä. Toisessa hypoteesissa oletettiin, että Bisajärven valuma-alueelta Myyraksenojaan laskeva vesi on laadullisesti puhtaampaa kuin Kuusijärven valuma-alueelta Myyraksenojaan laskeva vesi, koska Bisajärvi on luonnontilainen järvi ja Kuusijärvi on ympärivuotisen ihmistoiminnan alainen järvi. Työn tutkimusalueena olivat Myyraksenojan valuma-alueen pääuoma sekä valuma-alueella sijaitsevat Kuusijärvi ja Bisajärvi. Tutkimusalueesta mitattiin virtausta, sademääriä, veden lämpötilaa ja otettiin vesinäytteitä, joista analysoitiin biologisia, fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä. Virtausta, sademääriä ja veden lämpötilaa mitattiin jatkuvatoimisilla mittareilla ajanjaksolla 28.4.2015-5.6.2015. Jatkuvatoimisen virtausmittarin ja veden lämpötilamittarin lisäksi virtauksia ja veden lämpötilaa mitattiin kenttäolosuhteissa aina vesinäytteidenoton yhteydessä. Vesinäytteitä otettiin Myyraksenojasta ja sen valuma-alueella sijaitsevista Kuusijärvestä ja Bisajärvestä huhti-, touko-, kesä- ja heinäkuussa. Myyraksenojan virtaama noudattelee melko hyvin sadetapahtumia ollen hieman jäljessä sadetapahtumista. Virtaamassa näkyy ajallinen vaihtelu siten, että virtaama pienenee kevään edetessä kesäksi, vaikka sademäärät olivat lähes samaa luokkaa koko mittausajanjakson. Myyraksenojan valuma-alueen pintavalunta ja avouoman virtaama noudattelevat jokseenkin valuma-alueen ominaisuuksia. Kuusijärven ja Bisajärven vaikutus sateen aiheuttamia virtaamahuippuja tasaavina tekijöinä alkaa näkyä mentäessä keväästä kohti kesää. Sadetapahtumia oli melko tasaisesti koko mittausajanjakson ja sademäärät olivat lähes samaa luokkaa koko mittausajanjakson. Sadetapahtumilla näytti olevan hetkellistä vaikututusta Myyraksenojan virtaamaan ja etenkin virtaamahuippuihin, jotka ajoittuivat pääsääntöisesti hieman sadetapahtumien jälkeen. Sadetapahtumien vaikutukset Myyraksenojan virtaamaan olivat kuitenkin sen verran hetkellisiä, että Myyraksenojan virtaama pienenee kevään edetessä kesäksi. Myyraksenojan veden lämpötila nousi lähes tasaisesti koko mittausajanjakson läpi. Sadetapahtumien yhteydessä Myyraksenojan veden lämpötila näytti laskevan hetkellisesti, mutta tällä ei näyttänyt olevan suurempaa vaikutusta veden lämpötilan nousuun huomioiden koko mittausajanjakso. Bisajärvestä ja sen valuma-alueelta Myyraksenojaan laskeva vesi on laadullisesti tasalaatuisempaa, kuin Kuusijärvestä ja sen valumaalueelta laskeva vesi ja tällöin Bisajärvestä ja sen valuma-alueelta laskevan veden kuormittava vaikutus Myyraksenojan veteen on laadullisesti tasalaatuisempaa, kuin Kuusijärvestä ja sen valuma-alueelta laskevan veden kuormittava vaikutus. Näin ollen Bisajärvestä ja sen valuma-alueelta Myyraksenojaan laskevan veden voidaan sanoa olevan laadullisesti puhtaampaa, kuin Kuusijärvestä ja sen valuma-alueelta Myyraksenojaan laskevan veden.
-
(2021)Prey defend themselves from predators using a range of tactics, including evolving distasteful compounds and advertising their unprofitability with aposematic warning signals. Therefore, before attacking a potential prey, predators need to assess whether it is palatable and profitable to consume. Previous studies have demonstrated that predators can rely on personal experience (personal information) and/or observe the foraging behaviour of others (social information) to assess prey profitability. ‘Social avoidance learning’, where predators observe a negative foraging experience associated with beak wiping, has been suggested to be important to explain how novel warning signals evolve. However, in previous studies observers saw a very strong “disgust response” of the demonstrators, when in fact there is variation in how strongly birds respond to unpalatable food. Therefore, to understand how social avoidance learning can work in nature I investigated how blue tits (Cyanistes caeruleus) use social information from demonstrators that show a weaker response to unpalatable food. I provided social information to observers using video playback of a demonstrator bird consuming a novel conspicuous prey item and showing: (1) a strong disgust response (65-95 beak wipes) as in previous studies, (2) a weak disgust response (12-25 beak wipes), or (3) no disgust response (control, no beak wiping). Next, I investigated birds’ foraging choices using a miniature novel world protocol where birds encountered novel aposematic (conspicuous and unpalatable) and cryptic (camouflaged and palatable) prey. Tested individuals consumed fewer aposematic prey after seeing a strong response but seeing a weak response did not influence their foraging choices. My results, therefore, suggest that information about novel aposematic prey may be less likely to spread socially than previously thought. However, more work is needed to determine both the availability and salience of graded social information.
-
(2019)Värimonimuotoisella lajilla on vähintään kaksi toisistaan eroavaa perinnöllistä värin ilmiasua eli värimuotoa. Värimuoto ei riipu sukupuolesta eikä muutu yksilön kasvaessa tai ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Usein värimonimuotoisuus johtuu melaniinintuotannon säätelyyn liittyvistä geneettisistä eroista, joiden uskotaan vaikuttavan pleiotrooppisesti myös yksilön muihin ominaisuuksiin, kuten aineenvaihduntaan ja käyttäytymiseen. Lehtopöllöllä (Strix aluco) on harmaa ja ruskea värimuoto, jotka eroavat toisistaan ekologisesti: ne suosivat erilaisia elinympäristöjä ja eroavat lisääntymisstrategialtaan ravintotilanteen vaihdellessa. Tässä työssä tutkin, suosivatko värimuodot eri saalista ja onko niiden saaliin massassa eroja. Koska pelto- ja metsämyyrä ovat lehtopöllölle tärkeää perusravintoa, olin erityisen kiinnostunut siitä, kuinka värimuotojen saalisvalinta riippuu elinympäristön myyrätiheydestä. Näitä kysymyksiä tutkiakseni tunnistin ja laskin kaikki saalisjäänteet eteläsuomalaiselta tutkimusalueelta vuosina 2013–2018 kerätyistä pönttöjen pesäpohjista. Vertasin saalislajien ja -ryhmien osuuksia kokonaissaaliista ylijäämäravinnon saalisosuuksiin, jotka sain laskettua samalta alueelta vuosina 1978–2018 pesäkortteihin kirjatuista havainnoista pöntössä olevasta saaliista. Vaihtelevan ravintotilanteen vaikutusta tutkiakseni vertasin molempia aineistoja tietoihin saman alueen vuosittaisista myyrätiheyksistä. Tutkimuksessani selvisi, että vaikka molemmat värimuodot tuovat poikasille saman verran saalista, saalislajien ja -ryhmien osuudet värimuotojen ruokavaliossa eroavat toisistaan. Harmaan värimuodon saaliissa on suhteellisesti enemmän myyriä ja ruskean saaliissa suhteellisesti enemmän vesimyyriä, lintuja ja muita nisäkkäitä. Linnut ovat kummankin ravinnossa tärkeää korvaavaa ravintoa, kun myyrätiheys on pieni. Ruskean värimuodon saliin lajidiversiteetti on keskimäärin suurempi kuin harmaan, ja myyrätiheys vaikuttaa värimuotoihin eri tavoin: kun myyrätiheys kasvaa, ruskean värimuodon saaliin lajidiversiteetti pysyy samana ja myyrien suhteellinen osuus kasvaa, kun taas harmaan värimuodon saaliissa lajidiversiteetti kasvaa ja myyrien osuus pysyy samana. Tulokseni viittaavat siihen, että harmaa värimuoto on myyräspesialisti, joka monipuolistaa ravintoaan silloin, kun se tekee suuren pesyeen myyrätiheyden ollessa suuri. Ruskea värimuoto puolestaan hyödyntää generalistisesti monenlaista saalista, ja lisää myyrien osuutta ravinnossaan opportunistisesti silloin, kun myyrätiheys kasvaa.
-
(2020)Tämän tapaustutkimuksen kohteena on keväällä 2012 uutisotsikoita poikinut venäläisen lannoitetehtaan fosforipäästötapaus, joka herätti keskustelua menestystarinana pidetyn Itämeren ympäristönsuojeluyhteistyön nurjasta puolesta ja teki odottamattomien käänteidensä kautta näkyväksi yhteistyön osapuolten välisiä näkemysristiriitoja ja vastakkainasetteluita. Tutkielmalla on kolme päätavoitetta: (1) laatia kokonaisvaltainen ja seikkaperäinen kuvaus Lugajoen tapauksen keskeisistä käänteistä, (2) kuvata haastatteluaineiston sisällönanalyysin keinoin, millaisten ympäristönsuojeluyhteistyötä koskevien tulkintakehysten kautta tapauksen osapuolet jäsensivät Lugajoen tapahtumia sekä (3) selittää, millä tavoin nämä kehykset vaikuttivat siihen, millaisena osapuolet näkivät yhteistyön merkityksen ja toistensa roolit yhteistyön laajemmassa kontekstissa. Tutkielman empiirinen osio koostuu tapauskuvauksesta ja haastatteluaineiston kehysanalyysista. Ensisijaisen tutkimusaineiston muodostavat tapauksen eri osapuolia edustavien 15 suomalaisen ja venäläisen toimijan haastattelut. Tapauskuvauksen laatimisessa käytin tausta-aineistona suomalaisten ja venäläisten uutislähteiden tapausta käsitteleviä artikkeleita, eri tahojen julkaisemia tiedotteita sekä muuta saatavilla olevaa dokumenttiaineistoa, kuten tutkimusraportteja, osapuolten välisistä tapaamisista laadittuja muistioita ja kokouspöytäkirjoja. Tutkielman analyysiosiossa tarkastelen kuuden Itämeri-yhteistyön pitkäaikaisen toimijan haastatteluiden pohjalta, millaisten tulkintakehysten kautta he jäsensivät tapahtumia ja ympäristönsuojeluyhteistyötä laajemmin sekä sitä, millaisia ongelman- ja ratkaisunmäärittelyitä nämä kehykset pitävät sisällään. Tutkimuksen tuloksena hahmottuu kolme tulkintakehystä, joiden kautta haastateltavat tarkastelevat Itämeren ympäristönsuojeluyhteistyötä. Nämä ovat yhteistyöprosessin tasa-arvoisuutta ja vastavuoroisuutta korostava tasavertaisen yhteistyön kehys, toimijoiden henkilökohtaista vastuuta ja yhteistyön suoraa ympäristöllistä vaikuttavuutta korostava moraalisen vastuun kehys sekä yhteistyön välineellistä merkitystä ja institutionaalista vaikuttavuutta korostava ympäristökysymysten esiin nostamisen kehys. Tutkimuksen keskeisen loppupäätelmän mukaan yhteistyön normaalioloissa osapuolten tulkintakehykset eivät ole keskenään ristiriidassa, mutta Lugajoen tapauksen kaltainen kriisitilanne asetti ongelman- ja ratkaisunmäärittelyissä ympäristökysymysten ekologisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia eri tavalla painottavat kehykset poikkeuksellisesti vastakkain. Toisaalta kriisin nopean ratkaisemisen edellytyksenä oli ongelman pelkistäminen. Toisaalta keskustelua hallinnut ravinnekuormituksen määrää ja ekosysteeminlaajuisia seurauksia korostava moraalisen vastuun kehys sulki keskustelun ulkopuolelle paikallisten toimijoiden osallisuutta korostavia argumentteja ja ratkaisuvaihtoehtoja. Tämä vahvisti ennestään aiemmassa tutkimuksessa havaittua asetelmaa, jossa ympäristöyhteistyön venäläiset osapuolet ovat enemmän toiminnan kohteita kuin aktiivisia toimijoita
-
(2016)Meriympäristöihin kohdistuvat ihmistoiminnan paineet kasvavat koko ajan. Merialueita uhkaavat esimerkiksi luonnonvarojen liikakulutus sekä meriekosysteemin vahingoittaminen ja elinympäristöjen tuhoaminen. Tietoisuus vedenalaisten elinympäristöjen tilasta on luonut tarpeen tutkia ja lisätä vedenalaista tietämystä. Vesiympäristöjä inventoidaan erilaisin mittauksin, kaukokartoituksin ja kenttäkartoitusmenetelmin. Merenpohjaa kartoitetaan esimerkiksi sukeltamalla ja videoimalla sekä erilaisilla kaikuluotaus- ja kaukokartoitusmenetelmillä. Itämeren vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman VELMUn tavoitteena on lisätä vedenalaisen meriluonnon tietämystä kartoittamalla Suomen rannikkoalueita ja vedenalaisia elinympäristöjä. Tutkimuksessani vertailin sukellus-, videointi- ja haramenetelmien vahvuuksia ja heikkouksia ja arvioin niiden tarkkuutta ja todenmukaisuutta. Kovilta pohjilta otettiin lisäksi Kautsky-näytteitä lajien tunnistamisen vertailua varten. Halusin selvittää 1) Vaihteleeko lajintunnistuksen tarkkuus eri luokkatasojen välillä, ja mitkä ovat ne luokkatasot, jotka pystytään luotettavasti arvioimaan videometodein erilaisissa ympäristöissä? 2) Vaihteleeko lajintunnistuksen tarkkuus habitaattien sisällä ja välillä? 3) Onko videomateriaalin perusteella tehtävän lajintunnistuksen tarkkuuden ja pohjaorganismien peittävyyden välillä yhteyttä? 4) Onko linja-arvioinnin ja pistearvioinnin antamien tulosten välillä eroja? Verifiointityö toteutettiin Hangon ja Tammisaaren vesialueilla läntisellä Suomenlahdella heinä-syyskuussa 2007. Tutkimuksessa videoitiin ja arvioitiin sukeltamalla yhteensä 99 kasvillisuuslinjaa lieju-, hiekka- ja kovilta pohjilta. 10 metrin pituiset linjat sijoitettiin maksimissaan 8 metrin syvyydelle. Lisäksi jokaisen linjan lähettyviltä tehtiin 2−3 ruutuarviointia alaltaan 0,25 m2. Vertailun kohteena olivat eri menetelmät (sukellus, videointi ja hara) sekä eri peittävyysalat (linjat ja ruudut). Tulokset osoittivat, että videomenetelmä on karkeampi menetelmä kuin sukellus. Videoanalysoinneissa lajimäärä jäi vähäisemmäksi kuin sukeltajan arvioinneissa. Sukeltaja tunnisti kaikilla luokkatasoilla enemmän makrofyyttejä kuin videoarviointi. Parhaiten videolta erottuivat suuret ja dominoivat lajit ja pienet, matalat ja harvinaiset yksilöt jäivät herkästi videolta huomaamatta. Videotulkinnoissa tuli virheitä niin lajitason (Potamogeton perfoliatus –> P. praelongus) kuin heimotason tarkastelussa samankaltaisten lajien osalta (Potamogeton vrt. Zannichellia). Luhter-haralla saatiin lajimääristä ja peittävyyssuhteista samankaltaisia tuloksia kuin sukeltamalla. Linja-arvioiden lajimäärät olivat suurempia kuin ruutuarvioiden. Myös peittävyydet arvioitiin suuremmiksi linjoilla kuin ruuduilla. Pohjatyypillä ei ollut vaikutusta eri arviointimenetelmien toimivuuteen lajimääriä arvioitaessa. Sen sijaan peittävyysarviot vaihtelivat niin menetelmien kuin pohjatyyppien välillä. Sukeltajan ja videomenetelmän peittävyysarviot poikkesivat toisistaan hiekkapohjalla, muilla pohjatyypeillä arviot olivat samankaltaisia. Menetelmien erot peittävyyksien arvioinnissa poikkesivat toisistaan hiekkapohjan linjojen ja ruutujen välillä, kun muilla pohjatyypeillä ja peittävyysaloilla menetelmät toimivat yhtäläisesti. Sinisimpukkaa havaittiin harvemmin videolla kuin sukeltajan arvioissa. Toisaalta videoarviointien peittävyydet olivat sukeltajan arvioita suuremmat siellä, missä sinisimpukkaa havaittiin. Lajin runsaus vähensi makrofyyttimääriä ja lisäsi niiden tunnistusvirheitä videoarvioinneissa. Sinisimpukka voi olla vaikeasti havaittavissa pohjamosaiikista ja varsinkin sen peittävyyttä on hankala arvioida videokuvasta. Turbiditeetti ei vaikuttanut lajihavaintojen määrään videoarvioinneissa, mutta sukeltajan arvioissa liejupohjalla turbiditeetin voimakkuus vähensi lajimäärää, kun taas kovalla pohjalla vaikutus oli päinvastainen. On tärkeää, että lajinmääritys osuu oikeaan, eikä vain sinnepäin. Väärä lajinmääritys voi johtaa vääriin päätelmiin ja tätä kautta esimerkiksi vääriin suojelutoimenpiteisiin. Videoarvioinneilla on tarkoitus tehdä yhteisötason kartoitusta, jota täydennetään muilla menetelmillä, kuten sukelluksin ja näytteenotoin. Videoarvioissa ylletään harvoin lajitason tunnistuksiin eikä niitä ole tarkoituskaan tehdä. Siksi on aina parempi jättää tunnistus karkeammalle tasolle kuin tehdä väärä tunnistus. Koska kansallinen päätöksenteko Itämeren käyttöön liittyen perustuu pitkälti VELMUn tuottamiin luontotyyppimäärityksiin, on tärkeää, että sen tuottama informaatio on luotettavaa. Tämän tutkimuksen tuloksista on hyötyä VELMU-projektille, koska ulkopuolista tarkastusta ei käytetyille kartoitusmenetelmille ole aiemmin tehty. Tulosten avulla voidaan suunnitella parannuksia kartoituksen luotettavuuteen ja tarkkuuteen.
Now showing items 919-938 of 974