Browsing by Subject "Helsinki"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2022)This study aims to understand how cities adapt to environmentally induced hazards, like floods. Extreme floods are interesting firstly, because climate change is predicted to increase flooding in several places globally in the future, and secondly, because even a small risk could be realised in the right conditions. The methods are a case study of flood adaptation in Helsinki, qualitative content analysis, interviews, and a scenario. Land use planning is chosen as the context of the case study, because densification challenges flood preparedness. The material consists of the zoning plan of Helsinki, its flood risk management related appendixes and interviews with city experts. The qualitative content analysis aims to answer the first research question: How does land use planning consider extreme floods in Helsinki? The scenario, in turn, aims to answer the second research question: In what ways might an extreme flood challenge the current land use planning in Helsinki? The interviews are mainly used to support the other methods. The results lead to one main argument, for which I present several justifications. The argument is that the flood risk management and land use planning in Helsinki, the urban structure of which is densifying, do not sufficiently consider the risk related to extreme floods, even though climate change is increasing the likelihood of such. In the end, I present some policy recommendations to change this.
-
Attitudes and perceptions of Nature-based solutions : A case study in Kuninkaantammi and Kalasatama (2023)Luontopohjaiset ratkaisut (NBS, Nature-based solutions) ovat tietoisesti suunniteltuja ratkaisuja komplekseihin haasteisiin, ja niiden ytimessä ovat ”luonnon” elementit, kuten valikoidut mikrobit ja kasvillisuus. Nämä elementit ovat luontopohjaisen ratkaisun ytimessä, ja näin tekevät NBS:stä usein ekologisesti kestävämmän vaihtoehdon perinteisille teknisille maisemaratkaisuille. Suuri osa olemassaolevasta kirjallisuudesta on siten keskittynyt NBS:n ekologiseen ulottuvuuteen huolimatta niiden sisäsyntyisestä moniulotteisuudesta. Sosiaaliset elementit ovat kuitenkin paitsi olennainen osa NBS:n suunnittelua ja toimintaa, myös niiden pitkän tähtäimen onnistumisen edellytys. Aiempi tutkimus on osoittanut, että luontopohjaisten ratkaisujen menestys riippuu ennen kaikkea niiden paikallisen yhteisön saavuttamasta yhteydestä ja omistajuudesta. Näiden suhteiden muodostuminen tapahtuu usealla tasolla, mukaan lukien psykologisella ja asuinaluetasolla. Siksi tämä tutkimus tarkastelee luontopohjaisiin ratkaisuihin yhdistettäviä merkityksiä ja näkemyksiä paikallisen, karttapohjaisen, audio-visuaalisen kyselyn kautta. Vastauksista nousee esiin kaksi primääristä huomiota: Ensiksi, aineistosta on mahdollista erottaa NBS- ja äänimaailmamieltymysten, sekä avointen paikan merkitysten pohdintojen kautta vähintään kaksi paikallista arkkityyppiä, jotka lähestyvät luontopohjaisia ratkaisuja uniikeilla tavoilla. Toiseksi, erot näiden arkkityyppien reaktioissa paikallisiin luontopohjaisiin ratkaisuihinsa voivat selittyä osin luontosuhteen ja paikallishistorian kautta. Nämä löydöt korostavat yhtäältä olemassaolevan henkilökohtaiseen psykologiseen ulottuvuuteen keskittyvän NBS-tutkimuksen merkitystä, ja toisaalta paikallisen ja yhteisötason ymmärrystä kokonaisen
-
(2022)The aim of this thesis is to understand how restrictions and recommendations to limit the spread of Covid-19 pandemic affected air quality in Helsinki from January to September 2020 and examine the health benefits coming from the decreased pollutant levels. During that time many restrictions to people’s movements took place. This caused a decrease in traffic rates which in turn affected air quality. The air pollutants included in this study are nitrogen oxide (NOx), tropospheric ozone (O3) and particulate matter (PM2.5 and PM10). The data was uploaded from SMEAR III -station in Kumpula neighborhood and the results were obtained by comparing concentrations from 2020 to those of 2018-2019. The data were divided into three periods, which were studied separately. The first period was the time before the lockdown (1.1.-17.3.), 2nd period was during the lockdown (18.3.-15.6.), and the 3rd period was after the lockdown (16.6.-30.9.). In addition, the health effects caused by the changes in pollutant concentration were studied with a calculator for financial benefits of emission reductions made by Finnish Environment Institute. The change in NOx concentrations during 2020 compared to 2018-2019 were -36.4 % in 1st period, -26.5 % in 2nd period and +34.1 % in 3rd period. The changes for O3 were +4.8 % (1st period), -8.6 % (2nd period) and -11.6 % (3rd period). PM2.5 concentrations changed -39.4 % (2nd period) and 0.0 % (3rd period) and PM10 concentrations -46.9 % (2nd period) and -14.7 % (3rd period) during 2020 compared to 2018-2019. Decrease of NOx in 1st period caused 2 600 t€/y savings in costs of air pollution related health effects. The changes in PM2.5 and NOx generated savings of 38 000 t€/y during 2nd period and -2 400 t€/y during 3rd period. Even though the pollutant concentrations decreased in most periods, the decrease can’t be explained only by changes in traffic rates and human activities. Other factors contribute air pollutant levels as well, including atypical weather during 2020. The study could be continued by separating the effects of weather, traffic and other contributing factors in changes in air pollutant concentrations.
-
(2023)Lichens are sensitive organisms widely used for environmental biomonitoring. Urban environments have been under heavy pollution, especially sulphur dioxide and nitrogen oxides, due to human activity which has led to the disappearance of lichens in city centres. Regulations and technological changes have led to cleaner air and less deposition of pollutants, especially sulphur dioxide on the vegetation in both rural and urban areas. This in turn has led to recolonization of lichens in former lichen deserted areas. In this study epiphytic macrolichens on park maples were surveyed using simple tree-based random sampling in three parks in Helsinki, and in one park in Loviisa, Siuntio and Raasepori each. The sampling and surveying methods were selected based on the SFS standard “Ambient air. Biomonitoring with lichens. Assessing epiphytic lichen diversity”. Species identification took place on site and in Botanical museum (Finnish Museum of Natural History). The results from parks in Helsinki were used to estimate if lichens have recolonized the trees. In addition, the results from the other Uusimaa municipalities were used to assess how different is the lichen species assemblage when comparing the relatively more polluted region of Helsinki to the less polluted regions in Uusimaa. The study found that pollution levels in Helsinki have declined enough to enable recolonization, of which there have been signs already in 1990s and 2000. The study used lichen diversity value of defined functional groups as one of the statistical methods which gave new information about how the species tolerance or sensitivity to pollutants shapes the recolonization. Comparison between the study areas in Uusimaa region revealed that concentrations of nitrogen oxides steer lichen species assemblage in Helsinki. Lichen surveys in Helsinki are scarce. This study brings topical information about the lichen situation in Helsinki, and it uses an as yet relatively unknown method to extract information from lichen assemblage. Regular, comparable lichen surveys are needed to further research the pressure that human activities cause on urban nature. Such time series would help to monitor both the urban nature loss and the impact of climate change on the urban nature.
-
(2014)Helsingin niemen edustalla sijaitseva Harakan saari on pieneen kokoonsa nähden kasvillisuudeltaan rikas alue. Saaren käyttö on muuttunut selkeästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, sillä se avattiin yleisölle vasta vuonna 1989. Viime aikoina saaren luontoa ovat muuttaneet erityisesti siellä viihtyvät valkoposkihanhet, jotka paikoin kuluttavat maata laiduntaessaan, syövät kasveja ja samalla lisäävät maan ravinnekuormaa ulostaessaan. Helsingin kaupungin rakennusvirastolla on koko saarta koskeva Harakan saaren luonnonhoidon ja virkistyskäytön kehittämissuunnitelma työn alla vuosina 2012-2014. Tämän suunnitelman pohjaksi tarvittiin perusteelliset tiedot koko alueen kasvistosta ja kasvillisuudesta, putkilokasveihin keskittyen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vastata tähän tarpeeseen. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli kartoittaa koko Harakan saaren putkilokasvilajisto, ja vertaamalla sitä edellisiin kartoituksiin tarkastella kasvistossa lähes 100 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Saaren kasvillisuudessa viimeisen 22 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia tutkin vuonna 1990 perustettujen seurantaalojen avulla. Muun muassa saaren kasvaneiden hanhi- ja lokkimäärien yhteyttä kasvillisuudessa tapahtuneisiin muutoksiin pyrin selvittämään saatavilla olevien tietojen pohjalta. Kasvillisuusmuutoksen lisäksi tutkin maaperätekijöiden ja kasvillisuuden välistä yhteyttä valli- ja kallioniityillä ja näiden kahden biotooppityypin välisiä eroja maaperä- ja kasvillisuustekijöissä. Niityt kuuluvat putkilokasvilajistoltaan Pohjois-Euroopan rikkaimpiin elinympäristöihin. Perinteisen maatalouden vähenemisen myötä sekundaariset niityt ovat harvinaistuneet kaikkialla Euroopassa, minkä vuoksi onkin tärkeää saada lisää tietoa niittykasvillisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Kartoitin kesällä 2012 koko Harakan saaren putkilokasvilajiston ja vuonna 1990 perustettujen seuranta-alojen kasvillisuuden. Lisäksi tein saaren valli- ja kallioniityille molemmille kuusi tutkimusalaa, jotka inventoin ja joilta kultakin otin maaperänäytteet. Tutkimusalojen inventoinnissa käytin menetelmänä 1 m2 määritysruutuja. Kasvistokartoitukseni mukaan Harakan saarelta löytyi 258 villinä kasvavaa putkilokasvilajia. 73 % Saarelta vuosien 1918-1920 inventoinneissa löytyneistä lajeista kasvaa yhä saarella. Useita 1990-luvulla Harakasta löytyneitä, Helsingissä huomionarvoisiksi luokiteltuja lajeja ei kuitenkaan enää kasvanut saarella. Seuranta-alojen inventointitulosten perusteella piha- ja valliniittyjen lajimäärissä ja diversiteetissä ei ollut eri vuosien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Seuranta-alojen lajistossa oli kuitenkin tapahtunut muutoksia. Kallioaloilla jäkälien peittävyys oli seurannan aikana vähentynyt selvästi. Saarella pesivien lokkien ja valkoposkihanhien määrä korreloi negatiivisesti niittyalojen diversiteetin ja kallioalojen jäkälien peittävyyden kanssa, eli lintujen runsastuminen saattaa olla syynä näihin kasvillisuudessa tapahtuneisiin negatiivisiin muutoksiin. Valli- ja kallioniityt erosivat toisistaan muutamien maaperätekijöiden suhteen. Kasvillisuusmuuttujissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja, mutta lajisto oli kuitenkin osin erilaista näillä kahdella biotooppityypillä. Osa maaperätekijöistä korreloi tilastollisesti merkitsevästi niittyjen lajimäärän ja diversiteetin kanssa. Esimerkiksi kaliumpitoisuuden nousu näytti vaikuttavan negatiivisesti valliniittyjen monimuotoisuuteen ja niittylajistoon. Maaperän happamuuden vaikutus niittyjen diversiteettiin näytti olevan eri suuntainen valleilla ja kallioilla. Oletusten vastaisesti maaperän typpipitoisuus ei ollut korkea lintujen lannoituksesta huolimatta, eikä maaperän typpipitoisuudella ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kasvillisuusmuuttujiin.
-
(2020)Socio-ecological transition refers to a fundamental change in the structure, culture, and practices of a socio-ecological system. Socio-ecological transitions have been studied especially from an ecological perspective. In recent years, cities have been studied more as socio-ecological systems. The role of individual actors in socio-ecological transitions has not been on a focus of previous research of socio-ecological systems. The study intends to fulfill this gap. This master's thesis examines two cases in Helsinki, namely the evacuation of the residents of Myllypuro Alakiventie in 1999 and the Kyläsaari waste incineration plant in 1983 as socio-ecological transitions. The purpose of the study is to describe the progress of the socio-ecological transition in both cases by placing the course of cases in adaptive circles. The second aim of the study is to find out whether the Helsinki City Administration was able to promote or slow down the progress of the socio-ecological transition, which is being studied in relation to other actors in the socio-ecological transition. As research material consist article from Helsingin Sanomat newspaper and documents from the City of Helsinki Archives. The Master’s thesis describes the progress of the socio-ecological transition in both cases, as well as the role of the actors in the transition. The results show that the City of Helsinki administration had a limited opportunity to promote and slow down the progress of the socio-ecological transition. Other actors in the socio-ecological transformation, such as the townspeople, were also able to influence the progression of the socio-ecological transformation, which made it difficult for city governments to slow down or promote the transformation. In particular, the conflict between the city government and the Helsinki citizens slowed or prevented the city government from reaching its goals. However, the study finds that the city administration was not able to prevent the complete socio-ecological transition in the study cases. Better communication with the citizens and the avoidance of conflicts would help the City of Helsinki's administration to influence the progress of the socio-ecological transition more effectively in the future.
-
(2014)City of Helsinki is aspiring towards carbon neutrality by 2050. Households play an important role in this matter, as their share of carbon dioxide emissions is substantial in the city-level. The energy efficiency of different household appliances is improving, but their usage is rising in tandem. Overall, it is recognized that there needs to be a change in household behaviour. In this thesis I examine what kinds of low carbon actions households are taking and what has motivated them to do so. The thesis is done in co-operation with Aalto University’s HAPPI project, which deals with carbon neutral living in Helsinki. The project studies possibilities to promote climate friendly actions on a residential level. Research was carried out in Mellunkylä, a residential area in eastern Helsinki. The contribution of this thesis is to recognize customs that advance and support low carbon actions on a residential level. The research question took shape as: “What are the low carbon actions that the households in Mellunkylä are taking and why are they taking them?” In order to answer both questions, I decided to use two methods: a survey and interviews. The survey aimed to provide quantitative information about the people living in Mellunkylä as well as a generalization on how they were acting, what they were interested in and what they saw as barriers to further behavior change. In order to better understand what these actions mean for the households and to gain information about their values and other motivations, qualitative interviews were a justified method to further assess the research problem. They aimed to specify the behavior changes that had already occurred and what kinds of motives lie behind these behaviors, as well as to assess the barriers to other behavior changes. Results from both studies indicate that most households were generally making mostly curtailment actions, such as reducing the use of lightning, household appliances and water consumption. There were also efficiency actions, which for the most part consisted of investing on new lightning and household appliances. The households were not fond of acquiring green electricity and were not generally trying to reduce their emissions through heating-related solutions. The households had a general idea of why they should reduce their energy consumption: energy use was commonly understood a societal problem and everyone’s responsibility. The interviewees mentioned altruistic values and biospheric concerns most often, which was fruitful in that these kinds of values are important in saving energy in the long run. Of the external motivators economic factors were mentioned repetitively. They were thought to have an effect on the individual as well as on the economy. It seemed that the households were hoping to be able to use energy without worries and with small expenses. This suggests that the motivations for low carbon actions lie within costs and ease of life rather than environmental concerns. Habits were often mentioned as a barrier to behavior change. Also costs and inability to follow one’s energy consumption were some of the barriers that stood out in the studies. This is in line with the fact that the participants were making more of the curtailment actions rather than efficiency actions, which can be more costly. The case study households showed interest in following their energy consumption, so some kind of feedback as well as personal recommendations for improvement could be in place. This is an important area where the city could take actions, for example, by supporting the households to commit in reducing their energy consumption. It should be noted that in reaching a low carbon lifestyle, there are various routes, of which living-related low carbon actions are only one piece. It is important to find the actions and interventions which can result in long lasting behavioral changes.
-
(2020)Kaupunkien rakennetut puistot voivat olla lajirikkaita paikkoja ja jopa monimuotoisuuden keskittymiä kaupunkimaisemassa. Tutkin lopputyössäni Helsingin rakennettujen puistojen putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkastelen ilmanlaadusta kertovien indikaattorijäkälien esiintyvyyttä tutkimuspuistoissa. Aiempien tutkimusten perusteella tärkeimpiä puistojen lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi puiston koko, puiston sisäinen habitaattien monimuotoisuus ja puiston kytkeytyneisyys muihin viheralueisiin. Puistojen monimuotoisuustutkimuksissa paljon käytettyjä teorioita ovat mm. gradienttiparadigma ja saarieliömaantieteellinen teoria. Tutkimukseen valittiin 12 puistoa kolmelta kaupunkivyöhykkeeltä: kantakaupungista, välikaupungista ja esikaupungista. Vyöhykejaon taustalla on ajatus kaupungistumisen voimistumisesta ja viheralueiden kytkeytyneisyyden heikkenemisestä kohti kaupungin keskusta siirryttäessä. Puistojen valintaan ja aineiston keruun menetelmiin vaikutti EU-rahoitteinen, puistojen biokulttuurista monimuotoisuutta tutkiva GREEN SURGE -hanke. Tutkimuskysymykseni ovat: Kasvaako putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajimäärä puiston koon kasvaessa? Vaikuttaako habitaattien monimuotoisuus putkilokasvien lajirikkauteen, Shannonin diversiteetti-indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajistolliseen monimuotoisuuteen tai alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä? Vaikuttaako putkilokasvien lajirikkaus tai puuvartisten kasvien lajimäärä lintujen lajirikkauteen? Esiintyykö tutkimuspuistoissa ilman laadusta kertovia indikaattorijäkäliä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa putkilokasvien, lintujen tai jäkälien lajimäärissä? Entä alkuperäisten kasvilajien osuuksissa tai yksi- kaksi- ja monivuotisten putkilokasvien esiintyvyydessä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa herkkien ja erittäin herkkien indikaattorijäkälien esiintyvyydessä? Tutkin näitä kysymyksiä kvantitatiivisesti korrelaatioanalyysin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Tutkimuspuistoista löytyi 171 putkilokasvilajia, mikä on noin 16 % kaikista Helsingin putkilokasvilajeista. Näiden joukossa oli mm. kuusi saraa (Carex), joita pidetään kaupunkipakoisina lajeina. Habitaattien monimuotoisuus nosti putkilokasvien lajimäärää ja vaikutti positiivisesti myös Shannonin indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajirikkauteen sekä alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä. Nämä tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä. Alkuperäislajien, tulokaslajien ja viljelykarkulaisten osuudessa ei ollut eroja kaupunkivyöhykkeiden välillä, mikä kertoo siitä, että Helsingissä kasvaa alkuperäisiä kasvilajeja hyvinkin lähellä kaupungin keskustaa. Suuremmissa puistoissa on yleensä enemmän lajeja kuin pienemmissä puistoissa. Tässä tutkielmassa se piti paikkansa erityisesti lintujen kohdalla. Lintujen lajimäärän ja puiston pinta-alan välille löytyi tilastollisesti merkittävä yhteys. Toinen lintujen lajirikkauteen vaikuttava tekijä oli puuvartisten kasvien lajimäärä. Tutkimuspuistojen puista ja pensaista hyvin pieni osuus on alkuperäislajeja, joten myös koristelajit saattavat vaikuttaa lintujen monimuotoisuuteen positiivisesti. Lintujen lajimäärä oli korkein kantakaupungissa, kun taas putkilokasvien ja jäkälien lajirikkaus oli korkein esikaupungissa. Kaupunkivyöhykkeiden väliset erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkittäviä. Ilmanlaadusta kertovia herkkiä ja erittäin herkkiä indikaattorilajeja esiintyi eniten esikaupungin ja vähiten kantakaupungin puistoissa. Puistojen välinen vaihtelu indikaattorijäkälien esiintyvyydessä oli kuitenkin suurempaa kuin kaupunkivyöhykkeiden välistä vaihtelua suurempaa.
-
(2007)Tutkielmassa on tarkasteltu asiointimatkoja tekevien pyöräilijöiden kokemuksia ja reitin valintaa Helsingissä. Tutkimus on tehty haastattelemalla kuutta pyöräilijää ja analysoimalla haastatteluja fenomenologisella metodilla. Metodin tuloksena syntyi teksimuotoinen merkitysverkosto, johon on yhdistetty haastateltavien kuvaamat pyöräilykokemukset. Antropologi Tim Ingoldin "asumisen näkökulmaa" soveltaen kokemuksien on oletettu syntyvän jatkuvassa kehollisessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, ja ympäristölle annettujen merkityksien muotoutuvan toiminnallisessa suhteessa ympäristöön. Analyysin tuloksia on tulkittu myös ympäristöestetiikkaa, kehollisuutta, orientaatiota, liikenneturvallisuutta ja kaupunkisosiologiaa käsittelevän kirjallisuuden perusteella. Pyöräilijöiden kokemuksista voi löytää yhteisiä rakenteita. Asennoitumisen lisäksi pyöräilijä voi vaikuttaa omaan kokemukseensa reitin valinnalla. Pyöräilijän reitin valintaan vaikuttaa haastattelujen perusteella seitsemän tekijää: reitin tuttuus pyöräilijälle, kaupungin liikenteen normit ja säännöt, reitin tehokkuus, muun liikenteen laatu ja määrä, esteettiset arvot, reitin selkeys sekä ajoradan pinta. Esteettisiä kokemuksia pyöräilijät hakevat luonnon läsnäolosta, rauhasta, sujuvasta kulusta tai urbaanista ympäristöstä. Liikenteessä tärkeitä tekijöitä ovat sen ennustettavuus ja yhdenmukaisuus pyöräilijän oman liikkeen kanssa, liikenteen nopeus sekä raskaan liikenteen läsnäolo. Näiden paikkaan sidottujen kokemusten lisäksi pyöräilijän kokemuksessa olevia elementtejä ovat turvallisuuden tunne ja pelko, jota voi hallita erilaisin keinoin, muun liikenteen toimien ennakointi muun muassa liikkeitä lukemalla ja kuuntelemalla sekä kaupunkitilan käyttöön liittyvät konfliktit. Kaupungissa pyöräily on erilaisten taitojen joukko, johon kuuluu reittien tuntemus. Pyöräilijä löytää reittinsä aiemman kokemuksen, kokeilun ja ympäristön vihjeiden avulla. Kartta toimii apuna reitin suunnittelussa ja eksymistapauksissa. Kehollisuus tarjoaa pyöräilijän kokemukseen laaja-alaisen tulkinnan välineen, jonka avulla voi ymmärtää pyöräilijän kokemuksia, käyttäytymistä liikenteessä ja reitin valintaa. Kehollisuus tarjoaa myös tavan ymmärtää merkitysten syntyä ihmisen ja ympäristön välisessä toiminnallisessa vuorovaikutuksessa.
Now showing items 1-9 of 9