Browsing by Title

Tutkielma käsittelee toiminnallisia tehtäviä varhennetun englannin opetukseen suunnatuissa oppikirjoissa Jump in ja Go. Vuosiluokkien 1-2 A1-kielen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan, että opetuksessa tulisi korostua toiminnallisuus ja työtavoissa tulisi yhdistyä leikinomaisuus, musiikki, draama, pelit ja liike sekä eri aistien hyödyntäminen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten paljon ja millaisia toiminnallisia tehtäviä varhennetun englannin oppimateriaaleissa on, sekä millaisia elementtejä nämä toiminnalliset tehtävät sisältävät. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että toiminnalliset työtavat voivat tukea oppimista ja ovat myös varhennettua kieltä opettavien opettajien suosimia tehtävätyyppejä. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Otavan Jump in -oppimateriaalia sekä Sanoma Pron Go -oppimateriaalia, jotka on molemmat suunnattu varhennetun englannin opetukseen. Tutkielmassa analysoitiin oppilaille tarkoitettuja oppikirjoja sekä opettajan digiopetusmateriaalia, mutta vain oppikirjojen sisältämät tehtävät analysoitiin yksityiskohtaisesti. Oppikirjojen toiminnalliset tehtävät analysoitiin fokusoiden niiden sisällöllisiin elementteihin. Analysoidut sisältöelementit olivat liike, musiikki, kirjoittaminen, lukeminen, draama sekä värittäminen/piirtäminen. Pelit luokiteltiin toiminnallisiksi tehtäviksi, mutta ne analysoitiin erikseen niiden suuren määrän vuoksi. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että molemmat oppimateriaalit sisälsivät toiminnallisia tehtäviä, mutta tehtävät ja niiden elementit olivat erilaisia. Liike ja puhuminen olivat yleisimmät elementit toiminnallisissa tehtävissä, kun taas peleissä puhuminen oli yleisin elementti. Oppimateriaalien välillä oli myös eroavaisuuksia, sillä Go -oppikirjan toiminnalliset tehtävät sisälsivät enemmän draamaelementtejä, kun taas Jump in -oppikirja otti paremmin huomioon oppilaat, joiden lukutaito ei ole vielä vahva.

Tutkielma tutkii varhentamisen hanketta alakoulun englanninopetuksessa. Vuodesta 2020 lähtien tuli voimaan muutos, jonka mukaan A1 kielen opiskelu alkaa Suomessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. A1 kieli on useimmiten englanti, mutta se voi olla myös jokin muu kieli, kuten saksa tai ranska. Varhennettua kieltä opetetaan yleensä yksi tunti viikossa. Joissakin kouluissa varhennettua kieltä on opetettu jo aikaisemmin, mutta maanlaajuinen muutoksesta on tullut vasta viime vuosina. Kielenopetuksen aloittaminen jo ensimmäiseltä luokalta lähtien perustuu oppimisen eri herkkyyskausiin. Joidenkin tutkimustulosten mukaan kielitaito tarttuu lapsiin parhaiten mahdollisimman nuorena. Koska aihetta ei ole vielä tutkittu paljoa opettajien tai opetusharjoittelijoiden näkökulmasta, tutkimukseni keskittyy heidän asenteisiinsa varhennetun englannin opetusta koskien. Tutkin myös, mitä hyötyjä ja haittoja varhennetun kielen opetuksesta on löydetty aiemmissa tutkimuksissa. Käsittelen sekä Suomen kontekstiin sijoittuvia tutkimuksia, että kansainvälisiä tutkimuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lisäksi, miten varhennettua englanninopetusta Suomessa voitaisiin kehittää tulevaisuudessa. Opettajien ja opetusharjoittelijoiden mielipiteiden keräämiseksi loin sähköisen kyselyn Google Formsilla. Aineisto kerättiin tammi-helmikuussa 2022. Kysely koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen osa oli suunnattu opettajille ja toinen opetusharjoittelijoille. Kyselyllä kartoitettiin molempien kohderyhmien näkemyksiä varhennetun englannin kielen opettamiseen alakoulussa. Kysymykset koskivat varhennetun kielenopetuksen kokemuksia, kuten oppilaiden motivaatiota kielen oppimiseen ja opettajien kokemia haasteita luokassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kielenopiskelun aloittaminen aikaisemmin on kannattavaa, jos tietyt kriteerit oppimiselle otetaan huomioon. Sekä oppilaille että opettajille tulee tarjota optimaaliset olosuhteet varhennetun kielenopetukseen kouluissa. Tämä koskee muun muassa oppimisympäristöä, ryhmäkokoja sekä englannin opettamista lapsille soveltuvalla tavalla. Suuria ryhmäkokoja tulisi välttää, sillä ne johtavat eriyttämiseen ja sen tuomiin ongelmiin. Lisäksi englantia tulisi opettaa 1. – 2. luokalla suullista ilmaisua sekä toiminnallisuutta painottaen. Opettajien mielipiteistä käy ilmi, että vaikka suurin osa kokee varhennetun englannin opettamisen mielekkääksi, tarjotaan myös useita parannusehdotuksia varhennettuun opetukseen. Opettajat toivoivat pienempiä ryhmiä, lisää sopivaa opetusmateriaalia sekä selkeitä toimintatapoja varhennettuun opetukseen. Tutkimustuloksista käy myös ilmi varhennetun englannin opetuksen hyödyt ja haitat kouluympäristössä sekä aiempien tutkimusten suhde nykytutkimukseen.

In this work I study the orientations of buildings excavated in Tel Kinrot in Galilee in Israel. Generally it has been thought that the east was a preferred orientation in the regional Iron Age culture, whereas the west was averted. Reasons for this are not clear, though. In my thesis I examine if this suspected anomaly is also present in Tel Kinrot. In addition, I also study which factors could determine this phenomenon. The reasons for this could vary, and my goal is to find out whether this was influenced by so called rational factors, such as climate, lighting or topography, or whether the main determinant was actually religion and cosmology. I assess the buildings excavated in Iron Age layers in Tel Kinrot on their doorway orientation based on the archaeological plans available, followed by examination of the results in tables and binomial distribution. My study shows that of the 10 doorways discernible in Tel Kinrot only one is aligned towards the western part of the compass, whereas the rest are oriented towards the eastern side. Thus it seems clear that the phenomenon of eastern preference is present in Tel Kinrot as well. The influence of cosmology for building orientations can be identified all around the world in different cultures, present with both every day dwellings and temples and palaces. In the Near East the East is favored also from the linguistic perspective, since the words denoting east have often positive connotations, and west is often related to negative concepts. These dichotomies include sunrise–sunset, birth–death, front–back or future–past. The Hebrew Bible contains this kind of thinking as well: for example, Ezekiel 44 contains a description of the temple in Jerusalem, where its main gate is said to be directed towards the east. Examining the possible practical factors reveals that the preference for east is probably not based on them. For example, to maintain colder temperatures inside the buildings should be oriented towards north or northwest. The eastern wind can be extremely hot and dry, whereas the western wind is pleasantly chilling, so in that case as well the east should be avoided, rather than preferred. Thus it seems clear that the phenomenon is determined by factors related to religion and cosmology.

Maisterintutkielmassani tutkin varhaiskeskiajalla kirjoitettua Ecloga Theoduli -runoteosta sekä kahta eri vuosisatoina siitä kirjoitettua kommentaaria. Tutkielmani on aineistolähtöinen kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja käytän menetelmänäni pääasiassa lähilukua. Analysoin aineistoa tutkien sitä otosten, kuten yksittäisten säkeistöjen ja tekstijaksojen kautta. Ecloga Theoduli, josta käytän tutkielmassa nimeä Ekloga, kertoo kahden paimenen välisestä kilpalaulannasta: Pseustiksen ja Alithian, joista ensimmäinen laulaa antiikin myyteistä, jälkimmäinen Raamatun kertomuksista. Lopuksi kilpailun tuomari Fronesis julistaa Alithian voittajaksi. Varhaisempi siitä kirjoitetuista kommentaareista, joita tutkin, on 1000-luvulta, toinen taas 1300– ja 1400-lukujen vaihteesta. Kommentaarit eroavat toisistaan melko paljon: varhaisempi kommentoi Eklogaa kirjallisuuden näkökulmasta, toisessa kiinnostuksen kohteena on enemmän kristinuskon opit, Raamatun tulkintatavat, sekä luonnonfilosofia. Ekloga oli suosittu kouluteksti 1000-luvun puolivälistä 1500-luvun alkuun. Tutkielmassani selvitän, millä tavoin Ekloga toimi opetuksen välineenä kouluissa keskiajalla, mitä sen avulla opetettiin ja miten. Eklogassa on voimakas vastakkainasettelu antiikin pakanallisten myyttien ja kristinuskon välillä jälkimmäisen hyväksi. Se tuo hyvin ilmi ambivalentin suhtautumisen antiikin myytteihin keskiajalla. Se toimikin kristillisenä propagandana. Tutkielmani tuloksena on, että Eklogan käyttö koulutekstinä oli kuitenkin yllättävän monipuolista: kommentaareja analysoimalla käy ilmi, että sen avulla opetettiin Raamatun tulkintaa, yleissivistystä Raamatun kertomuksista ja antiikin myyteistä, sekä pitämään ensimmäistä faktana ja jälkimmäistä taruna. Sen lisäksi sen avulla opetettiin kirjallisuuden ja kristinuskon käsitteitä, sekä jopa luonnonfilosofiaa. Eklogan monipuolisuus selittääkin sen viisisataa vuotta kestänyttä suosiota keskiaikaisena koulutekstinä.

This thesis discusses A.S. Byatt’s writing about nature in Possession: A Romance and The Biographer’s Tale. It examines how the duality of nature, symbolic and material, manifests itself in the two novels and how that relates to broader questions about fiction and reality. The purpose of this study is to explore the conceptualisation of nature by humans in conjunction with the physical existence of the natural world. The biographical aspect of the texts is juxtaposed with a discussion of the natural sciences and the evolutionary process, which enables Byatt’s human characters’ existence to be analysed in less anthropocentric terms, against the wider organic context of nature and life. This study draws upon ecocritical perspectives which are applied to explore the complex and intertwined connections between the cultural and physical aspects of nature, the human and the non-human, and the mind and the body. As Byatt’s novels mix realism and fantasy, such approaches enable the duality of the natural world to be analysed as relational instead of being treated as oppositional: the human-nature relationship operates on biological and abstract levels simultaneously. The distinction between language, a product of the human mind, and the embodied physical reality of nature is at the core of the analysis conducted. The body and the mind are examined both in human terms and in relation to the non-human. This thesis argues that there are underlying systemic contexts, both biological and cultural, within which Byatt’s human characters and her narratives operate in Possession and The Biographer’s Tale. Alongside the exploration of human and natural histories, origins and relationality emerge as key themes in the two novels, connecting the fragmented and uncertain existence of postmodern individuals with the more solid and timeless systems of the natural world.

Tutkimuksessa käsitellään varhaisen kreikkalaisen heksametrirunoilijan Hesiodoksen (n. 700 eaa.) runoteokseen Työt ja päivät (kr. Ἔργα καὶ ἡμέραι) sisältyvää myyttiä viidestä ihmisheimosta. Tämä myytti kuvaa ihmiskunnan kehityksen muinaisen kultaisen ihmisheimon autuaasta aikakaudesta hopeisen, pronssisen ja herooisen heimon kautta nykypäivän rautaisen heimon vaikeaan aikakauteen. Toisin kuin eräät saman myytin myöhäisemmät versiot, Hesiodoksen myytti ei kuitenkaan kuvaa inhimillistä historiaa asteittaisena rappeutumisena ideaalisesta alkutilasta, vaan tämän kaavan rikkovat niin Hesiodoksen negatiivisesti kuvaama hopeinen heimo kuin edeltäjiään parempana esitetty herooinen heimokin. Tutkimuksen päämääränä on tarjota myytistä tekstuaalisesti perusteltu luenta, jossa myyttiä tulkitaan osana Töiden ja päivien laajempaa kontekstia. Tutkielma koostuu kolmesta pääosasta. Ensimmäisessä pyritään hahmottamaan Hesiodoksen asemaa osana perinteisesti suullista, mutta 700-luvulla hiljalleen kirjalliseksi muuttuvaa kreikkalaista runonlaulantaperinnettä. Runoteoksen Työt ja päivät sisältö ja ohjelma esitellään: Hesiodos pyrkii runossaan luonnehtimaan inhimillistä elämää tosiasiallisesti vallitsevia reunaehtoja ja esittämään tietyn kuvan siitä, miten ihmiset parhaiten voivat parantaa elintasoaan. Tämän keskeisen teeman valottamiseksi Hesiodos tuo yhteen mitä moninaisimpia aineksia: mm. myyttejä, tarinoita, kansanviisauksia ja maanviljelijän kalenterin. Runoilijan oma aktiivisuus hahmottuu juuri tämän materiaalin taidokkaana järjestämisenä niin, että se palvelee hänen runonsa ohjelmaa. Kirjoituksen toisessa pääosassa esitetään lyhyt yhteenveto Hesiodoksen myytistä viidestä ihmisheimosta, käydään läpi myytin tulkintaan liittyviä keskeisiä ongelmia ja esitellään eräitä tulkintasuuntauksia, joiden puitteissa myyttiä on pyritty analysoimaan. Näiden lähestymistapojen ansioita ja ongelmia arvioidaan, ja keskustelun pohjalta muotoillaan lähtökohdat tutkielmassa ehdotettuun lukutapaan. Tulkinta ihmisheimomyytistä esitellään kirjoituksen kolmannessa pääosassa. Ehdotuksen valossa myytin ensisijainen tarkoitus on tematisoida eräitä inhimillistä elämää määrittäviä keskeisiä reunaehtoja. Hesiodoksen myytti voidaan jakaa kahteen pääosaan, joista ensimmäinen kattaa kultaisen ja hopeisen heimon ja muodostaa myytin, joka valaisee ihmiselämää kontrastiivisesti kuvailemalla inhimillisiä elämänmuotoja, jotka eroavat radikaalisti meille tutuista elämänmuodoista. Pronssinen, herooinen ja rautainen heimo taas muodostavat historiallisen myytin, jonka tehtävä on osoittaa, että inhimillisessä historiassa voi esiintyä niin edistystä kuin taantumistakin: tulevaisuus on avoin, ja voimme itse vaikuttaa siihen. Lukutapaa puolustetaan tulkitsemalla ensi silmäyksellä nykyihmisten väistämättömään tuhoon viittaava rautaisen heimon tulevaisuuden kuvaus pikemminkin apokalyptiseksi varoitukseksi siitä, mitä tulee tapahtumaan, ellei ihmiskunta muuta tapojaan. Tutkimus päätetään käsittelemällä eri tapoja, joilla Hesiodos on työstänyt myyttiä osaksi runonsa kokonaisuutta, luonut yhteyksiä sen ja runon muiden osien välille, ja muokannut itse myyttiä palvelemaan hänen runonsa päämääriä.

Tässä tutkielmassa tarkastelen paratiisin uudelleentulkintoja T. S. Eliotin runoelmassa The Four Quartets (1943) ja Wallace Stevensin runoelmassa ”The Auroras of Autumn” (1948). Keskeisin tutkimuskysymykseni on, kuinka runoelmissa muokataan juutalais-kristillisen perinteen paratiisikäsitystä. Hypoteesini on, että teokset kyseenalaistavat perinteisen paratiisikäsityksen ihmiskeskeisyyttä ja samalla ottavat luonnon huomioon entistä kattavammin. Siinä missä aiempi Eliotia ja Stevensiä koskeva tutkimus on painottanut eroja runoilijoiden välillä, tutkielmassani pyrin osoittamaan, että kohdeteoksiin sisältyvät, ekologisesti virittyneet paratiisin uudelleentulkinnat ovat yllättävän samankaltaisia. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii ekokritiikki, eli kirjallisuuden ja luonnon suhdetta tutkiva kirjallisuustieteellinen tutkimussuuntaus. Koska perinteistä juutalais-kristillistä paratiisikäsitystä leimaa pastoraaliin eli paimenrunouteen viittaava kuvasto, katson tutkielmassani molempien runoelmien suhtautuvan pastoraalin käsitteeseen kriittisesti. Tämän takia hyödynnän analyysissäni Terry Giffordin määrittelemää postpastoraalin käsitettä, joka asettaa pastoraalin ekokriittisiin kehyksiin. Luen sekä Eliotin että Stevensin runoelmia tätä postpastoraalin käsitettä vasten osoittaen samalla, kuinka teoksissa ihmisen ja luonnon välinen vastakkainasettelu murtuu. Molemmissa teoksissa esitetään perinteisen paratiisikuvaston kritiikkiä, ja tämän kritiikin tukena teokset käyttävät monia postpastoraalille kirjallisuudelle ominaisia piirteitä. Postpastoraalille tyypillisesti molemmissa runoelmissa luonto herättää suurta kunnioitusta. Siinä missä perinteiselle pastoraalikirjallisuudelle on ominaista luonnon staattisuus, Eliotin ja Stevensin teoksissa luonto näyttäytyy elämän ja kuoleman lakkaamattomana prosessina. Ihminen esitetään runoelmissa ennen kaikkea materiana, joka on erottamattomasti osa luonnon kiertokulkua. Molemmissa runoelmissa kyseenalaistuvat myös vastakkainasettelut niin kulttuurin ja luonnon kuin ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Lopulta teoksissa erilaiset luonnonnäkymiin ja maisemiin liittyvät huomiot johtavat eettisen ulottuvuuden korostumiseen. Runoelmat eivät siis pelkästään tarkastele luontoa, vaan ne tekevät myös ehdotuksia sen suhteen, kuinka materiaalista todellisuutta kohtaan tulisi käyttäytyä. Sekä Eliotin että Stevensin paratiisin uudelleentulkinnoissa korostuu näin luonnon edessä nöyrtyminen. Siinä missä Eliotin runoelman tapauksessa tämä nöyrtyminen johtaa hyvin radikaaliin luontokeskeisyyteen, Stevensin teoksessa nöyrtymisen aste on maltillisempi, ja näin teos jättää myös ihmiselle jonkinlaisen roolin luonnon osana. Johtopäätökseni on, että T. S. Eliotin runoelmassa Four Quartets ja Wallace Stevensin runoelmassa ”The Auroras of Autumn” perinteisen paratiisikuvaston ihmiskeskeisyys kyseenalaistuu paikoin varsin radikaalillakin tavalla. Runoelmien postpastoraaleissa paratiiseissa ihminen väistyy luomakunnan keskiöstä antaen tilaa muulle luonnolle. Suurimmat erot runoelmien paratiisimotiivien välillä johtuvat synnin tematiikasta. Eliotin runoelmassa perisynti on turmellut ihmisen luontosuhteen, ja tämän takia paratiisi ja kestävä luontosuhde ovat saavutettavissa vain asketismin kautta. Stevensin runoelmassa taas paratiisi on saavutettavissa jo tässä ja nyt, luonnon viattomuutta havainnoimalla. Näistä maailmankatsomuksellisista eroavaisuuksista huolimatta molempien runoelmien paratiisimotiivin tarkoitus on tukea teoksista välittyvää antroposentrismin kritiikkiä. Runoelmien ekologisesti virittyneet paratiisin uudelleentulkinnat ovat myös entistä ajankohtaisempia nykyisen ekologisen kriisin aikakaudella.

Tutkielma käsittelee suomalaisten televisiotekstittäjien ammatillisuutta, käännösprosessia ja digitaalisten tekstitysohjelmien vaikutuksia tekstitysprosessiin ammattitekstittäjien näkökulmasta. Suomen television digitalisoituminen on aiheuttanut mullistuksia myös tekstitysalalla kun tekstitettävä kuvamateriaali on ryhdytty toimittamaan käännöstoimistoille ja tekstittäjille digitaalisena. Teoriaosuudessa käsitellään käännös- ja tekstitystutkimusta sekä koulutusta Suomessa, ammattitaitoa ja ammatillisuutta sekä kääntämisen apukeinoja. Tekstittäminen esitellään erikoistuneena kääntämisen muotona. On kuitenkin myös huomioitava, että kääntäminen on yksi vaihe tekstitysprosessissa. Teoriaosuus päättyy suomalaisten televisiotekstittäjien arjen ja työkentän nykytilanteen käsittelyyn – tekstittäjät työskentelevät monenlaisilla työehdoilla ja laadun kriteerit saatetaan joutua arvioimaan uudelleen. Empiirisen osan alussa esitetään, että suomalaisia televisiotekstittäjiä on haastateltu yllättävän vähän, ja Jääskeläisen ajatuksiin nojaten mainitaan, että tekstittämisen alalla on vielä paljon tutkimatta – etenkin suomalaisesta tekstitysprosessista löytyy tutkittavaa. Tutkimuskohde on ammatikseen televisioon tekstityksiä tekevät kääntäjät. Suomalaiselle tekstitykseen erikoistuneelle käännöstoimistolle työskenteleville tekstittäjille lähetettiin alkutalvesta 2008 kyselylomake, jolla kartoitettiin sekä monivalintakysymyksillä että avoimilla kysymyksillä heidän ammatillisuuttaan, työmenetelmiään, käännös- ja tekstitysprosessiaan, ammattiylpeyttään ja -identiteettiään, ajanhallintaansa, sekä heidän käyttämäänsä digitaalista tekstitysohjelmaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lähes kolmanneksella vastaajista on ammatistaan neutraali tai jopa negatiivinen käsitys. Näitä tekstittäjiä yhdistää se seikka, että kaikilla on alle 5 vuotta kokemusta alalta. Valtaosa vastanneista on kuitenkin ylpeitä siitä, että toimivat suomen kielen ammattilaisina. Tekstitysprosessi oli lomakkeessa jaettu esikatseluvaiheeseen, käännösvaiheeseen, ajastamisvaiheeseen ja korjauskatseluvaiheeseen. Tekstittäjät pyydettiin mm. arvioimaan tekstitysprosessinsa kokonaiskestoa. Kestoissa ilmeni suuria eroavaisuuksia, joista ainakin osa korreloi kokemuksen kanssa. Runsas puolet vastaajista on hankkinut digitaalisen tekstitysohjelmiston käyttöönsä ja osa ajastaa edelleen käännöstoimistossa muun muassa ohjelmiston kalleuden vuoksi. Digitaalisen ohjelmiston myötä tekstitysprosessiin ja työkäytänteisiin on tullut muutoksia, kun videonauhureista ja televisioista on siirrytty pelkän tietokoneen käyttöön. On mahdollista tehdä etätyötä kaukomailta käsin, kääntää ja ajastaa lomittain tai tehdä esiajastus ja kääntää sitten. Digitaalinen tekniikka on siis mahdollistanut tekstitysprosessin muuttumisen ja vaihtoehtoiset työmenetelmät, mutta kaikista menetelmistä ei välttämättä ole tekstittäjälle hyötyä. Perinteinen tekstitysprosessi (esikatselu, repliikkijakojen merkitseminen käsikirjoitukseen, kääntäminen ja repliikkien laadinta, korjaukset ja tarkastuskatselu) vaikuttaa edelleen tehokkaimmalta. Vaikka työkäytänteet eroavat toisistaan, kokonaiskäsitys on se, että digitalisoitumisen alkukangertelujen jälkeen tekstittäjien työskentely on tehostunut.

During the recent decades, due to increased immigration, the linguistic environment in Finnish schools has undergone significant changes and the current National Core Curriculum for Basic Education (NCC) emphasizes the importance of multilingual and language-aware (MLA) pedagogy in teaching. Teachers are obliged to take multilingual and language-aware matters into account, but teachers’ perceptions regarding MLA pedagogy in Finland have not been studied before. The aim of this study is to explore EFL teachers’ attitudes towards and opinions of MLA pedagogy. A further goal is to study how well these perceptions coincide with the guidelines stated in the NCC. In addition, two different background variables, teachers’ educational background and the number of L2 Finnish speakers the teacher has in the EFL classroom, were analyzed in more detail in order to examine whether there is any differences in the perceptions of different subgroups. The data was collected via an online questionnaire, and in total 60 comprehensive school EFL subject and class teachers participated in the study. This study took a mixed-methodology approach, most of the data being quantitative and gathered via Likert scale statements. In addition, open-ended questions provided qualitative data and were gathered in order to gain deeper understanding of the explored phenomenon. The results show that the majority of EFL teachers have positive attitudes towards and are interested in MLA pedagogy and see it as forming an essential part of their teaching. However, a significant part of the respondents found the implementation of MLA teaching methods challenging and, many had not received any training concerning MLA pedagogy. Lack of education, time, and resources, as well as teachers’ negative attitudes were mentioned as the main obstacles which may prevent the use of multilingual and language-aware pedagogy in the classroom. It is crucial to raise teachers’ knowledge and awareness of MLA pedagogy and provide training for all teachers regardless of the subject taught so that the goals of NCC are met and the students’ linguistic repertoires are regarded as an advantage instead of a hindrance.

Denna studie belyser relationsbygget mellan egenföretagare och personer i deras professionella nätverk där fokus ligger på kommunikationen i samarbetssituationer. Att ha nätverk är mycket värdefullt för egenföretagare, som i många avseenden gynnas av att ha ett professionellt kontaktnätverk (se t.ex. Leskinen 2012). I och med fördelarna nätverk för med sig för egenföretagare är det viktigt att åskådliggöra de kommunikativa mönstren i relationsbyggande sammanhang. Vilka kommunikationsmetoder entreprenörer använder sig av för att skapa och bevara önskvärda relationer med personer i sitt nätverk är ett hittills oreflekterat område. Undersökningen klarlägger vilken sorts relation egenföretagare strävar efter att ha med personer i sitt nätverk – handlar det om en nära vänskaplig eller en hövlig och distanserad relation? Föredras informalitet eller formalitet, och vad signalerar respektive stil? Därtill diskuteras vilka element i kommunikationen som uppskattas och uppfattas som fungerande. Hur väl egenföretagare lyckas med att skapa och upprätthålla nätverk sägs påverkas av karaktärsdrag som är typiska för entreprenörer (Leskinen 2011b). I och med den starka kopplingen till undersökningens ämne beaktas även denna aspekt i studien – finns det ett samband mellan karaktärsdrag och val av kommunikationssätt i relationsbyggande sammanhang? Utgångspunkten här är den så kallade entreprenörsprofilen (ibid.) som är en sammanställning över entreprenörstypiska egenskaper. I undersökningen utgår jag, förutom från Leskinens (2011b) entreprenörsprofil, även från Brown och Levinsons (1987) artighetsteori, som behandlar olika strategier som antingen social broms i respektstilen, eller social accelerator i närhetsstilen. Denna teori tillämpas för att undersöka vilken sorts relation egenföretagare strävar efter att ha med personer i det egna nätverket. Materialet består av intervjuer med sju egenföretagare, samt enkäter två av de intervjuade har skickat till sina samarbetspartners. Brown och Levinsons teori tillämpar jag på materialet genom att göra en kvalitativ innehållsanalys på rapporterade kommunikativa mönster. Leskinens modell använder jag i ett summerande syfte. Resultaten i denna undersökning påvisar att egenföretagare i relationsbygge med andra aktörer i det professionella nätverket strävar efter vänskapliga relationer snarare än formella. Det framgår dock att även drag av ett mer distanserat förhållningssätt till personer i det egna nätverket förekommer. Kommunikationen är således nyanserad och det förefaller vara viktigt för de intervjuade att kunna anpassa sig till olika personlighetstyper och situationer. Situationskännedom är därav till stor nytta. Ett samband mellan entreprenörsprofilen och val av kommunikationssätt kunde också påvisas, vilket innebär att egenföretagare med de karaktärsdrag som brukar tillskrivas entreprenörer tenderar att använda närhetsstilen som social accelerator i samarbetssammanhang.