Browsing by Title

Aims: Adolescent sleep is impacted by numerous biological, psychosocial and contextual factors. The sheer number of new elements capable of affecting adolescent sleep has grown steadily, most notably the amount of electronic devices available. In this adolescent-based sample, we first seek to characterize, and secondly investigate the relationship between gaming, and adolescent sleep, depression and anxiety. Methods. Total of 1374 respondents, aged from 15 to 17 years of age, provided sufficient data in SleepHelsinki! Helsinki university research project. The associations between study parameters were analyzed using correlational comparisons and canonical correlations. Gender differences were also evaluated. The relationships between gaming, sleep, depression and anxiety were further studied using mediation model. Results and Conclusions. In our study the adolescents sleep duration averaged 7:10 hours (SD 1:07) which is well under the recommended amount 8-9 hours of sleep per night. Severe restriction of less than 6 hours of sleep existed in 17.3% of respondents. Negative associations between sleep duration and sleep quality were established on depression, anxiety, chronotype, gaming and alcohol consumption. Positive connections were found between good self-control and sleep hygiene. Girls fared systematically worse than their male counterparts: significantly having more severe sleep restrictions, longer sleep onset latency, worse sleep hygiene and sleep quality. The gaming addiction score was found to mediate the effect of both depression and anxiety on total sleep time. The hours of gaming also mediated the effect of anxiety, but not depression. This study confirms many findings indicating both risk factors and protective factors regarding adolescent sleep. The gaming is established as an integral component when examining adolescent sleep – it should be studied in unison with particularly anxiety and depression symptoms.

Bakgrund och mål: Prednisolon används under induktionsfasen i vården av barnens akuta lymfoblastleukemi (ALL). Långvarig användning samt höga doser av glukokortikoider hämmar kroppens egen kortisolutsöndring och sätter patienterna i risk av binjureinsufficiens. Material och metoder: För denna retrospektiva forskning identifierade vi alla patienter vårdade för akut lymfoblastleukemi vid Barnkliniken på Helsingfors Universitetssjukhus mellan 1992 och 2014 (n=352). I forskningen inkluderades alla patienter vårdade med en prednisolonbaserad induktionsvård enligt NOPHO (Nordic Society of Pediatric Hematology and Oncology) protokollet (n=270). Sammanlagt 371 ACTH- belastningstest utvärderades. Både låg- och standarddos ACTH-test användes. Full återhämtning definierades som både normal basal och stimulerad kortisolnivå. Resultat: Av 270 patienter hade 61,9% normal binjurefunktion i median 15 dagar efter nedtrappning av prednisolon. Binjureinsufficiens med både låg basalnivå samt stimulerad nivå upptäcktes hos 13% av patienterna. Mediantiden till normal binjurefunktion var 31 dagar för patienter med basalkortisol under 107 nmol/l, 24 dagar för patienter med basalkortisol 107–183 nmol/L och 12 dagar för patienter med basalkortisol över 183 nmol/L. Slutsatser: Dessa resultat kan användas för att minska onödiga hydrokortisonsubstitutioner eller ACTH belastningstest, men också för att garantera hydrokortisonsubstitution för patienter i risk.

Background: Adrenocortical carcinoma (ACC) is a rare endocrine carcinoma with poor 5-yr survival rates of <40%. According to the literature, ACC is rarely an incidental imaging finding. However, presentation, treatment and outcome may differ in modern series. Design and methods: We studied all patients (n=47, four children) from a single centre during years 2002 – 2018. We re-evaluated radiologic and histopathological findings and assessed treatments and outcome. We searched for possible TP53 gene defects and assessed nationwide incidence of ACC. Results: In adults, incidental radiologic finding led to diagnosis in 79% at median age of 61 yrs. ENSAT stage I, II, III and IV was 19%, 40%, 19% and 21%, respectively. Nonenhanced CT demonstrated > 20 Hounsfield Units (HU) for all tumours (median 34 (21-45)), median size 92 mm (20-196), Ki67 17% (1-40%), Weiss score 7 (4-9) and Helsinki score 24 (4-48). ACC was more often found in the left than the right adrenal (p< 0.05). One child had Beckwith-Wiedemann and one a TP53 mutation. In adults, the primary tumour was resected in 88% and 79% received adjuvant mitotane therapy. Median hospital stay was significantly shorter in the laparoscopic vs open surgery group (4 (3-7) vs 8 (5-38) days, respectively; p< 0.001). In 3/4 patients, prolonged remission of >5 to >10 years was achieved after repeated surgery of metastases. Overall 5-yr survival was 67%, and 96% vs 26% for ENSAT stage I-II vs III-IV (p< 0.0001). ENSAT stage and Ki67 predicted survival, type of surgery did not. Mitotane associated with better survival. Conclusions: Contemporary ACC predominantly presents as an incidental imaging finding, characterized by HU>20 on nonenhanced CT but variable tumour size (20-196 mm). Malignancy cannot be ruled out by small tumour size only. The 5-yr survival of 96% in ENSAT stage I-III compares favourably to previous studies

Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.

TIIVISTELMÄ Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Hammaslääketiede Tekijä: Verneri Korkee Työn nimi: Aerosolin muodostuminen hammashoidon toimenpiteissä ja aerosolivälitteisten tartuntojen ehkäisy kliinisessä työssä Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2023 Sivumäärä: 37 Avainsanat: Hammaslääketiede, COVID-19, SARS-CoV-2, aerosoli, bioaerosoli, turbiinipora, pandemia, suunterveydenhuolto Ohjaaja tai ohjaajat: HLT Laura Lahdentausta-Suomalainen ja Dosentti, EHL Susanna Paju Säilytyspaikka: Tiedekunnan kanslia toimittaa Terkkoon. Opiskelija tallettaa sähköisen version Heldaan. HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Johdanto: COVID-19 pandemian aikana aerosolit ja niiden rooli tartuntatautien leviämisessä ovat nousseet merkittäväksi kysymykseksi hammashoidon rajoitusten laatimisessa ja työturvallisuudessa. Selvää konsensusta aerosolia tuottavista toimenpiteistä ei ole ollut aiemmin, koska mitattua tietoa on ollut vähän. Tutkielman tavoitteena on tutkia ja mitata aerosolin muodostumista hammashoidon potilastilanteissa eri instrumenteilla. Tutkielmassa pureudutaan tutkimustiedon valossa myös erilaisiin keinoihin aerosolimuodostuksen minimoimiseksi ja aerosolivälitteisiltä tartunnoilta suojautumiseen. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin PKS-SEHYK:in tiloissa ja potilailla kliinisenä tutkimuksena. Potilastöiden aikana mitattiin aerosolien muodostumista 16 eri kokoluokassa (0,300-10µm) ja niiden konsentraatioita ja massakonsentraatioita vertailtiin toimenpiteitä edeltäviin tausta-arvoihin. Tutkimukseen osallistui 84 potilasta, joista 54 oli naisia ja 30 miehiä. Lopulliseen dataan valittuja toimenpiteitä mitattiin yhteensä 254 kappaletta ja tuloksia saatiin yhdeksästä toimenpiteestä/instrumentista, joissa kaikissa n>5. Tulokset: Turbiinipora nosti merkittävästi <1µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota sekä kokonaiskonsentraatiota tausta-arvoihin verrattuna. Sininen kulmapää nosti >5µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota. Sekä sininen kulmapää että ultraäänilaite nostivat >5µm maksimipitoisuuksia sekä totaalipitoisuuksia. Punaisella kulmapäällä ei havaittu nousuja tausta-arvoihin verrattuna, mutta kaikki turbiinipora, sininen ja punainen kulmapää, sekä ultraäänilaite nostivat pitoisuuksia suun tutkimukseen verrattuna. Pohdinta: Turbiiniporan käyttö tuotti suurimmat nousut <1µm aerosoleissa sekä kokonaispitoisuuksissa. Myös sininen ja punainen kulmapää sekä ultraäänilaite nostivat aerosolipitoisuuksia suun tutkimuksen pitoisuuksiin verrattuna. Näitä kaikkia voidaan pitää aerosolia tuottavina instrumentteina ja aerosolin muodostuminen tulisi huomioida työturvallisuudessa niitä käytettäessä.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella uudenlaisen afasian kuntoutukseen suunnatun kuorolauluintervention subjektiivisesti koettua hyötyä. Interventio oli osa Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön Laulun sanoin -hanketta ja se koostui kuorolaulusta, ryhmämuotoisesta MIT (melodinen intonaatioterapia) -kuntoutuksesta sekä laulun harjoittelusta tablettitietokoneella. Interventioon osallistui afasiaa sairastavia henkilöitä sekä heidän läheisiään. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että musiikilla ja laululla voi olla kuntoutuksellisia vaikutuksia muun muassa kielellisiin toimintoihin. Afasian kuntoutuksessa on eniten tutkittu MIT-menetelmää, mutta myös uusia musiikkia sisältäviä kuntoutusmuotoja kehitetään aktiivisesti. Subjektiivisesti koettua kuntoutuksesta saatua hyötyä ei ole afasian osalta erityisesti tutkittu, vaikka oman kokemuksen tiedetään vaikuttavan kuntoutuk- sen lopputulokseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälainen subjektiivinen arvio afaattisilla henkilöillä ja heidän läheisillään oli interventiosta. Lisäksi tarkastellaan, oliko afasian vaikeusasteella, harjoittelumäärällä tai demografisilla tai kliinisillä taustatiedoilla yhteyttä koettuun hyötyyn sekä erosivatko afaattisten henkilöiden ja läheisten kokemukset toisistaan. Menetelmät. Aineiston muodosti osallistujien intervention jälkeen täyttämät kyselylomakkeet subjektiivisista kokemuksista, interventiojakson aikana toteutuneet harjoittelumäärät sekä osallistujien demografiset ja kliiniset taustatiedot. Kyselylomakkeeseen vastasi 23 afaattista henkilöä sekä 11 läheistä. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti Friedmanin testillä, Mann–Whitney U-testillä, Spearmanin järjestyskorrelaatioanalyysilla, Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä sekä yhden otoksen t-testillä. Avointen kysymysten vastauksia analysoitiin tyypittelemällä vastauksia teemoittain ja laskemalla esiintymisfrekvenssejä. Tulokset ja johtopäätökset. Afaattiset henkilöt kokivat intervention hyödylliseksi ja myös läheiset kokivat, että interventio oli afaattisille henkilöille hyödyllinen. Afaattisten henkilöiden ja läheisten kokemukset intervention hyödyllisyydestä eivät eronneet toisistaan, eikä harjoittelumäärän, kliinisten tai musiikillisten taustatietojen ja koetun hyödyn välillä havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Erityisesti mielialan kohoaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja vertaistuen saaminen nousivat esiin kvalitatiivisissa vastauksissa. Näiden tulosten perusteella voidaan ehdottaa, että ryhmämuotoinen kuoro- laulukuntoutus, jossa on MIT:n elementtejä, vaikuttaa positiivisesti afaattisten henkilöiden mielialaan, sekä heidän itse arvioimana että läheisten arvioimana. Interventiosta voi jatkotutkimuksen avulla ke-hittää afasian ryhmämuotoisen laulukuntoutusmuodon.

Background. Aphasia is a linguistic disorder that occurs after language acquisition and is most commonly caused by stroke. Research on novel word acquisition can contribute to the development of aphasia rehabilitation because it helps understand the relearning of words lost due to aphasia. Novel word acquisition has been researched mainly in chronic aphasia, in which learning is possible but shows large individual variation. There is initial evidence that novel word learning is also possible in non-chronic aphasia. Aims. The objective of this thesis is to study recovery and novel word learning in the subacute and chronic stages of aphasia. The thesis will also look into possible connections between learning in subacute aphasia and learning in chronic aphasia. These connections have not been previously explored. Methods. The multiple case study included four aphasic participants who were examined 0–3 months after stroke and again 12 months after stroke. The examination consisted of cognitive-linguistic background tests, questionnaires and a computer-based novel word learning task. In the latter, the participant was tasked with learning the associations between given pseudo-words and images through feedback and repetition. Research data was analyzed case by case. Results and conclusions. Recovery and novel word learning in subacute and chronic aphasia varied among the participants. In both stages, some participants learned new vocabulary and were able to transfer it into their long-term memory. The changes in novel word learning from subacute to chronic aphasia also varied among the subjects. These changes were not systematically connected with the severity of the participants’ aphasia, their baseline learning ability or an alleviation of cognitive-linguistic symptoms. Learning ability in subacute aphasia does therefore not always appear to predict learning ability in chronic aphasia, but novel word learning is possible in both subacute and chronic aphasia. Aphasia recovery shows considerable individual variation.

Reniini-angiotensiinijärjestelmän (RAS) paikallisia toimintoja on kuvattu monissa kudoksissa. RAS:n fysiologinen kokonaisvaikutus on riippuvainen kahden vastavaikuttavan biokemiallisen akselin suhteellisesta aktiivisuudesta. Klassisen akselin muodostavat angiotensiinikonvertaasi (ACE), angiotensiini II (Ang II) ja tyypin 1 angiotensiini II -reseptori (AT1R). Vaihtoehtoiseen akseliin kuuluvat angiotensiinikonvertaasi 2 [ACE2], angiotensiini 1-7 [Ang (1-7)] sekä Mas-reseptori (MAS). Suoliston paikallinen RAS toimii parakriinisena säätelijänä ja osallistuu tulehduksen säätelyyn. Järjestelmän vaikutus paikalliseen kudokseen riippuu klassisen ja vaihtoehtoisen akselin aktiivisuuksien suhteesta. Klassinen akseli edistää ja vaihtoehtoinen akseli lievittää tulehdusta. Paikallisten reniini- angiotensiinijärjestelmien toiminnan ja akselien välisen suhteen tiedetään muuttuvan ikääntyessä. Asiaa ei kuitenkaan aiemmin ole tutkittu suoliston osalta. Tutkimukseni kartoitti paikallisen RAS:n ilmentymistä nuorten ja vanhojen rottien suolistossa. Tutkin jejunumia ja paksusuolta. Päälöydökseni oli, että vanhempien rottien suolistossa ACE:n ja ACE2:n suhde oli korkeampi, sekä entsyymiaktiivisuudella että proteiinikonsentraatiolla mitattuna. Näyttää siltä, että ikääntymisen myötä rottien suoliston paikallisen reniini-angiotensiinijärjestelmän toiminta painottuu klassiselle ACE-välitteiselle akselille. On mahdollista, että paikallisen RAS:n toiminnan painottuminen ACE-välitteiselle akselille liittyy siihen, että iän myötä suolistossa tapahtuu tulehduksen ja sidekudoksen muodostuksen lisääntymistä.

Parodontiitti on krooninen hampaan kiinnityskudossairaus, johon liitetyistä patogeeneistä yksi on Aggregatibacter actinomycetemcomitans. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia ientaskuista semikvantitatiivisesti määritettyjen serotyyppiä a ja b edustavien kantojen yhteyttä syljen kvantitatiivisten PCR tulosten kanssa. Lisäksi tutkittiin edellä mainittujen bakteerimäärien yhteyttä IgA- ja IgG-luokan A. actinomycetemcomitans vasta-aineisiin seerumissa, sekä näiden kaikkien laboratoriotulosten yhdistymistä kliinisiin ja radiologisiin parodontiittia kuvaaviin merkkeihin. Tutkielmaa varten analysoitiin 506 potilaasta koostuva Corogene-tutkimuksen osatutkimuksesta muodostettu Parogene-aineisto tilastotieteellisesti IMB SPSS Statistics 22-ohjelman avulla. Analyysin lopputuloksena havaittiin, että syljen kvantitatiivinen A. actinomycetemcomitans ja ientaskujen semikvantitatiivinen bakteerimääritys yhdistyvät vain heikosti kliinisiin parodontiittiparametereihin ja vain osittain toisiinsa. Sylkinäytteestä havaittu A. actinomycetemcomitans ei korreloinut minkään kliinisen parametrin kanssa, mutta nosti veren immunoglobuliinipitoisuuksia, kuten on todettu myös aiemmissa tutkimuksissa. A. actinomycetemcomitansin rooli parodontiitissa on siis edelleen epäselvä, vaikka sillä on todettu olevan yhteys sydän- ja verisuonisairauksiin.

Aggressive natural killer-cell (NK-cell) leukemia (ANKL) is an extremely aggressive malig- nancy with dismal prognosis and lack of targeted therapies. Here, we elucidate the molecular pathogenesis of ANKL using a combination of genomic and drug sensitivity profiling. We study 14 ANKL patients using whole-exome sequencing (WES) and identify mutations in STAT3 (21%) and RAS-MAPK pathway genes (21%) as well as in DDX3X (29%) and epi- genetic modifiers (50%). Additional alterations include JAK-STAT copy gains and tyrosine phosphatase mutations, which we show recurrent also in extranodal NK/T-cell lymphoma, nasal type (NKTCL) through integration of public genomic data. Drug sensitivity profiling further demonstrates the role of the JAK-STAT pathway in the pathogenesis of NK-cell malignancies, identifying NK cells to be highly sensitive to JAK and BCL2 inhibition compared to other hematopoietic cell lineages. Our results provide insight into ANKL genetics and a framework for application of targeted therapies in NK-cell malignancies.