Browsing by Title

Nykyaikaiset ketterät liiketoimintamallit ovat tuoneet mukanaan uusia vaatimuksia järjestelmien dynaamisuudelle ja ajonaikaiselle mukautumiselle. Palvelukeskeinen arkkitehtuuriin (Service Oriented Architecture, SOA) pohjautuvilla järjestelmillä pyritään vastaamaan näihin haasteisiin. Palveluväylä on väliohjelmisto, joka tarjoaa työkalut ja ajonaikaisen infrastruktuurin palvelukeskeisen arkkitehtuurin toteuttamiselle. Kanavatyypit ovat ajonaikaisten kanavien alustariippumattomia kuvauksia, jotka määrittelevät palvelukeskeisen arkkitehtuurin palveluiden välisen sidoksen. Palveluiden välisen sidoksen elinkaaren aikana voi tapahtua ympäristön ja vaatimusten muutoksia, joihin kanavatyypin pitää pystyä reagoimaan. Perinteisesti palveluväylien tarjoamien kanavatyyppien rajapinnat ja ominaisuudet asetetaan pysyvästi rakentamisvaiheessa ja ne tarjoavat hyvin rajalliset mahdollisuudet ominaisuuksien valinnalle sen jälkeen, kun kanavatyypit on asennettu ajoympäristöön. Ongelman ratkaisuna työssä suunniteltiin ja toteutettiin OpenChannel -kehys. OpenChannel -kehys toteuttaa rajapinnan, jonka kautta päästään käsiksi kanavatyyppien sisäiseen rakenteeseen ja sitä kautta kehys mahdollistaa kanavatyyppien dynaamisen muuntelun ja elinkaaren hallinnan. OpenChannel kehys käyttää reflektiota kanavatyyppien rakenteen tutkimiseen ja se hyödyntää mallipohjaista lähestymistapaa muunneltavuuden hallintaan. Kehyksen kohdealustana toimii Apache ServiceMix -palveluväylä, jonka käyttämä ajoympäristö mahdollistaa komponenttien lisäämisen, muokkaamisen ja poistamisen ajonaikaisesti ja tekee siitä siten kehykselle sopivan kohdealustan. Kehystä arvioitiin toteuttamalla dynaamista muuntelua tukeva kanavatyyppi, jota ajettiin oikeaa käyttöympäristöä simuloivassa testiympäristössä. Tulosten perusteella kehys soveltuu hyvin käytettäväksi kaikissa ympäristöissä, joissa suorituskykyvaatimukset eivät ole erityisen korkeat.

Ilmastonmuutoksen tultua tieteellisesti tietoisuuteen ja 1900-luvun viimeisen kolmanneksen aikana tapahtuneen 'ympäristöherätyksen' myötä on lähdetty etsimään ratkaisuja kasvihuonekaasujen vakauttamiseksi. Ilmastopolitiikka painottaa jatkuvasti enemmän kestävän energian, etenkin uusiutuvien energialähteiden käyttöä avaimena kasvihuonekaasujen hillitsemiseksi. Samalla ympäristöstään ja vaikutusmahdollisuuksistaan tietoisempi kansalainen on merkittävässä asemassa lähiympäristönsä kehityksestä ja suunnittelusta. Useat maat EU:n johdolla ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvien energialähteiden kapasiteetin kasvattamiseksi. Tuulivoimalla on oletettu olevan suuri rooli tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuulen potentiaalia energialähteenä ei ole kuitenkaan täysin hyödynnetty, etenkään Suomessa. Suomella on hyvät edellytykset tuulivoiman tuotannolle, sillä rannikoilla, merialueilla ja Lapin tuntureilla tuulee varsin paljon. Suomella on kuitenkin vielä matkaa verrattuna muiden Euroopan maiden tuulivoimatuotantoon. Suomessa tuulivoiman osuus vuonna 2011 kokonaiskulutuksesta oli 0,5 %. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset kannattavat ideaa uusiutuvan energian kehittämisestä ja tuulivoiman hyödyntämisestä energialähteenä. Kannatuksen on kuitenkin huomattu laskevan radikaalisti paikallisten hankkeiden yhteydessä. Syy tuulivoimahankkeiden viivästymiselle tai hankkeiden kaatumiselle on liitetty paikallisten asukkaiden vastustukseen. Tuulivoimaloiden paikallinen vastustus on Suomessa verrattain uusi ilmiö, sillä laajoja tuulipuistohankkeita on vasta viime vuosina alettu suunnitella. Vastustusta selitettäessä on usein viitattu NIMBY (Not In My Back Yard) -ilmiöön. Ajatusmallin mukaan ihmiset kannattavat tuulivoimaa abstraktilla tasolla, mutta vastustavat tiettyjä paikallisia hankkeita, itsekkäistä syistä. Itsekkäät syyt liitetään usein alueidenkäyttöön, kuten ulkoiluun sekä voimaloiden läheisyyteen. Tuulivoimaloiden vastustukseen on esitetty lukusia syitä. Syyt vastustukseen liittyvät usein voimaloista koituviin ympäristö- ja terveysriskeihin. Melun ja vilkkumisen oletetaan olevan terveydelle haitallista ja voimaloiden pelätään aiheuttavan linnustokuolemia. Esiin on myös noussut kysymys oikeudenmukaisuudesta, maan 'arvosta', asukkaiden sosiaalis-ympäristöllisestä paikkaan kiintymisestä sekä taloudellisuudesta. Useimmiten paikallinen vastustus on liitetty voimaloista aiheutuviin maisemavaikutuksiin. Tuulivoimalat ovat teknisiä rakenteita, jotka eroavat usein materiaaliltaan ja luonteeltaan ympäristöstään, ja luovat ympärilleen teknistä maisemakuvaa. Vuonna 2013 aloitettiin Keski-Pohjanmaalla 8 tuulivoimapuistohankkeen suunnitteluvaihe. Kannuksen alueen tuulipuistoon ollaan suunnittelemassa 17 voimalaa ja Toholammin alueelle noin 100 voimalaa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat voimaloiden suunnittelunaikaiseen vastustukseen. Lähestyn aihetta lähiasukkaita koskevan kyselytutkimuksen sekä diskurssianalyysin kautta. Tuulivoimaloiden vastustuksen tutkiminen perustuu usein strukturoituun kyselylomakkeeseen. Tämän tutkimustradition nimissä päädyin käyttämään samaa menetelmää tuodakseni esiin vastustuksen asteen luonnetta. Menetelmän avulla saan ilmiöstä kattavan kuvan. Aineisto on avattu tilastollisin menetelmin ja keskustelussa esiin nousseet puhetavat analysoitu perusteellisesti. Diskurssianalyysin avulla syvennän asukasnäkökulmaa, sen avulla asukkaiden mietteitä ja vastustukseen ajavia syitä saadaan avattua laajemmin. Tutkielma tarjoaa kattavan kuvan siitä, mikä johtaa paikalliset asukkaat vastarintaan tuulipuistohankkeita vastaan ja miten vastustusta voidaan jo hankkeen alkuvaiheessa vähentää.

Innovaatio- ja tietotalouteen perustuvassa globaalissa maailmassa kansainväliset korkeakouluopiskelijat ovat nousseet merkittäväksi ryhmäksi sekä kaupunkien kilpailukyvyn että globaalisen liikkuvuuden näkökulmasta. Myös Suomessa kansainvälisyyttä on pyritty edistämään niin poliittisin kuin taloudellisin keinoin. Pelkkä opiskelijoiden houkutteleminen ja opiskelupaikkojen tarjoaminen ei kuitenkaan riitä ulkomailta tulevien opiskelijoiden sitouttamiseksi ja täällä pitämiseksi. Kansainvälisten opiskelijoiden kaupunkiin kiinnittäminen ja paikalliseen elinkeinoelämään integroituminen vaatisikin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jossa otettaisiin paremmin huomioon ihmisen elämän eri osa-alueet. Asuminen on olennainen osa kaupunkiin muuttavan ihmisen arkea. Yhtenä elämän perusasiana se vaikuttaa muun muassa ihmisen sosiaalisten suhteiden muotoutumiseen ja sitä kautta paikkaan kiinnittymiseen. Samalla se tarjoaa myös puitteet kodille, jonka kautta kaupunkia eletään ja aistitaan. Kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla kodin rakentuminen ja muokkautuminen uuden ympäristön pohjalta korostuu, vaikuttaen olennaisesti halukkuuteen kiinnittyä uuteen paikkaan. Tämä tutkielma kysyykin, miten kansainväliset tutkinto-opiskelijat rakentavat ja kokevat kotia Helsingissä asuessaan. Kodin kokemista ja rakentumista tarkastellaan teoreettisen viitekehyksen kautta, jossa yhdistyvät sekä humanistisen maantieteen käsitys kodin kolmesta perusulottuvuudesta, että Kochanin (2016) kolmiosainen kodin konsepti. Tässä yhdistelmässä kodin kolme pääulottuvuutta ja kolme alaulottuvuutta asettuvat vuorovaikutukselliseen suhteeseen toisiinsa nähden siten, että pääulottuvuudet (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) muodostavat toisensa lävistävän pohjan, johon alaulottuvuudet (kaupunkikoti, materiaalinen koti ja peritty koti) asettuvat. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä haastattelemalla seitsemää Helsingissä asuvaa tutkintoon tähtäävää kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa. Tulosten perusteella kansainväliselle opiskelijalle kodin rakentuminen ja kodin kokeminen Helsingissä kiteytyvät kolmeen toisiaan täydentävään tekijään: tärkeät sosiaaliset suhteet, kodin materiaalinen ulottuvuus sekä kodin ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutteinen suhde. Tutkielma valottaa kansainvälisten opiskelijoiden kodin monitasoista luonnetta, jossa niin subjektiivinen yksilötaso, normatiivinen kaupunkitaso kuin yleinen valtiotaso yhdistyvät. Kansainvälisen opiskelijan koti on siten yhtä aikaa sekä yksilölleen tärkeä tunteiden täyttämä paikka että ulkopuolelta tulevien muutosvoimien muovaama dynaaminen ilmiö. Tutkielma alleviivaa sekä yksilön että yhteiskunnan roolia kansainvälisen opiskelijan paikkaan kiinnittymisessä ja kodin tunteen syntymisessä.

Kaupunkipuilla on valtava merkitys ekosysteemipalveluiden tuottajina kaupungeissa. Julkisilla paikoilla kasvavat puut ovat kuntien ja kaupunkien omaisuutta, jonka hallintaan käytetään puurekistereitä. Puurekisteiden avulla puuomaisuutta voidaan hoitaa pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti taaten hyvinvoivan puuston myös tulevaisuudessa. Kansalaistiede on kansalaisten aktiivista osallistumista tieteen prosesseihin, kuten tutkimusaineiston keruuseen ja analysointiin. Luonnontieteissä kansalaistieteen käyttö on yleistynyt, kun älylaitteet ovat mahdollistaneet helpon tiedonjaon kansalaistieteilijöiden ja tutkijoiden välillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida kansalaistieteen käyttöä kaupunkipuiden kartoitukseen puurekisteriaineiston keräämistä varten ja selvittää, pystyvätkö vapaaehtoiset kansalaiset tuottamaan tarpeeksi laadukasta kartoitusaineistoa puurekistereihin. Tutkimuksessa osallistettiin kahta vapaaehtoisryhmää, koululaisia ja kesätyöntekijöitä, puiden kartoitukseen rakennetuilla viheralueilla. Kartoituksessa määritettiin puiden sijainti, laji ja rungon halkaisijan paksuus. Vapaaehtoisten suoriutumista arvioitiin vertaamalla vapaaehtoisten puista keräämiä tietoja asiantuntijan samoista puista keräämiin tietoihin. Vapaaehtoisten kartoittamista puuhavainnoista hylättiin 67 %. Hylätyissä havainnoissa havainnon koordinaatit oli virheellisesti asetettu puuttomaan paikkaan, monen puun lähimaastoon tai paikkaan, jossa oli tiheästi puita ja suuri latvuspeittävyys, jolloin ei voitu varmasti sanoa, mitä puuta havainto koski. Vapaaehtoiset onnistuivat puiden lajinmäärityksessä hyvin etenkin kasvisuvun tasolla. Vapaaehtoisryhmien mittaamat rungon halkaisijat erosivat asiantuntijamittauksista yksirunkoisilla puilla. Kaikista vapaaehtoisten mittaamista rungon halkaisijoista 77 % mitattiin onnistuneesti ±2,54 cm:n virhemarginaalin sisään asiantuntijan mittaustuloksesta. Rungon halkaisijan mittaamisessa ja puiden lajinmäärityksessä kansalaistieteilijöiden keräämän tiedon laatu oli pääasiassa riittävä kuntien ja kaupunkien puurekisterien käyttötarkoituksiin. Tutkimuksessa käytetty ilmakuviin perustuva puun koordinaattien merkitseminen toimi vain katualueilla ja muilla harvapuustoisilla alueilla. Puurekisterin tietojen keräysmenetelmää valitessa on tärkeää miettiä, mihin ja kuinka tarkkaa tietoa puista tarvitaan. Vapaaehtoisten työpanosta voisi yhdistää muilla menetelmillä saatuihin sijaintitietoihin tai käyttää puihin liittyvien lisätietojen hankinnassa.

The national meteorological service (NMS) is the nation's main, and often only, official establishment that is in charge of the production and obtaining of meteorological observations, products and services. The fundamental mission of NMS is to monitor and research national weather and climate conditions in a global context and fulfill its national and international tasks and standards. These duties are set by the world meteorological organizations (WMO), international agreements, NMS's directives and mandate and by the national legislation. Standards set by WMO are internationally applying and uniform for all members. These standards are drafted according to the weakest member's capacity hence they can be regarded as the international minimum standards for NMS. Tasks for NMS should be set at a national level and preferably reinforced with national legislation. WMO has set the following areas as most relevant for the nation to provide meteorological services to; protection of life and property, safeguarding the environment, contributing to sustainable development, promoting long-term observation and collection of data, promotion of endogenous capacity-building, meeting international commitments and contributing to international cooperation. All production of meteorological products and services needs reliable observations of the current state of the atmosphere. Nationally weather and climate observation infrastructure (surface and upper air observations) is operated and maintained by the NMS. A part of the observations is distributed globally in a WMO operated observation network. The free sharing of data is the core of international cooperation between NMSs, and has proven out to be beneficial for all parties involved and enables global weather and climate service production. At national scale, warning services are considered to be the most important service provided by the NMS. The capabilities of different NMSs differ a lot. Countries with highly developed NMS can provide a broad range tailor made services for an international clientele, whereas developing countries and least developed countries struggle to maintain basic observation infrastructure and face difficulties finding competent staff. Developing countries typically offer the bare minimum of weather and climate services, which usually covers only the most critical warning services and even the production of basic climatological services can be challenging. These NMSs need modernization in their capacity. This thesis aims to provide a general view of the minimum standards set for NMS and function as a help when assessing capacity-building cases. The topic is analyzed using information from previous publications, WMO reports and surveys, NMS published contents and interviews of selected key persons. The scope is limited to the WMO member countries.

Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan kapillaarielektroforeesissa käytettäviä kapillaarin kovalenttisia päällystysmenetelmiä. Kapillaarin sisäseinämän päällystämisellä halutaan vähentää analyyttien adsorptiota kapillaarin seinämälle. Kapillaarin päällystyksellä voidaan myös kontrolloida elektro-osmoottista virtausta tai vaimentaa se kokonaan. Kovalenttisista polymeeripäällystyksistä on useimmiten käytetty polyakryyliamidia. Kovalenttisia sidoksia on muodostettu silyloimalla kapillaari. Päällystetty kapillaari mahdollistaa useiden sellaisten yhdisteiden kapillaarielektroforeettisen erottamisen, joka ei ole mahdollista päällystämättömällä kapillaarilla. Kovalenttiset sidokset lisäävät päällystetyn kapillaarin stabiilisuutta. Valitettavasti päällystyksessä tarvitaan usein monia vaiheita, mikä pidentää itse päällystysprosessin kokonaisaikaa verrattaessa dynaamiseen päällystämiseen, jossa kapillaaria huuhdellaan taustapuskuriliuokseen lisätyllä päällystysreagenssilla. Dynaaminen päällystys ei ole kuitenkaan yhtä pysyvä kuin kovalenttinen päällystys. Työn kokeellisessa osiossa tutkittiin ionisten nesteiden soveltuvuutta kapillaarielektroforeesissa. Ionisia nesteitä käytettiin sekä kapillaarin päällystyksessä sekä pseudostationaarifaasina elektrokineettisessä kapillaarikromatografiassa. Käytetyt ioniset nesteet olivat tributyylidekyylifosfoniumkloridi, tetrabutyylifosfoniumibromidi ja tri-isobutyylimetyylifosfoniumtosylaatti, joista keskimmäistä on käytetty aiemminkin pinta-aktiivisena aineena kapillaarielektroforeesissa. Sen sijaan kahta muuta ionista nestettä ei ole käytetty samassa tarkoituksessa. Kapillaareja päällystettiin kokeellisessa osiossa myös kovalenttisesti trioktyyli- ja tributyylifosfiinilla. Joissakin kapillaarin päällystyskokeiluissa trietyyliamiinia käytettiin katalyyttinä. Päällystys onnistui hyvin muutamalle päällystetyistä kapillaareista. Kuitenkin usein kapillaarin päällystys epäonnistui, koska kapillaarit menivät tukkoon ja/ tai päällystys lähti pois. Kapillaarin päällystyksen toistettavuus oli myös huono. Elektrokineettisessa kapillaarikromatografiassa erotettiin neutraaleja yhdisteitä. Näyte koostui tolueenista, bentseenistä, dinitrofenolista ja fenolista. Menetelmällä tetrabutyylifosfoniumbromidia käyttämällä neutraalit yhdisteet eivät erottuneet ja tulivat positiivisella jännitteellä. Tri-isobutyylimetyylifosfoniumtosylaattia käyttämällä yhdisteet tulivat positiivisella jännitteellä ja erottuivat osittain. Neutraalit yhdisteet eivät siis tulleet elektro-osmoottisen virtauksen mukana, vaan erillisenä vyöhykkeenä, yhdisteet eivät tosin erottuneet toisistaan. Tributyylidekyylifosfoniumkloridin tapauksessa neutraalit yhdisteet tulivat negatiivisella jännitteellä ja erottuivat hyvin toisistaan. Ajon toistettavuus oli hyvä. Kapillaarien kovalenttinen päällystys on siis pysyvä silikakapillaarien modifiointitapa. Päällystys kestää yleensä monia ajoja. Kovalenttinen päällystys voidaan toteuttaa monenlaisilla yhdisteillä. Kapillaarin sovelluksen mukaan valitaan yhdiste, jolla päällystetään kapillaari.

Tämän tutkielman kirjallisuuskatsaus käsittelee karbamaattien synteesimenetelmiä. Työssä käydään kevyesti läpi klassisia menetelmiä, joita ovat fosgeeniin pohjautuvat menetelmät, metallikatalysoidut reaktiot ja toisiintumisreaktiot. Moderneihin hiilidioksidiin pohjautuviin menetelmiin syvennytään tarkemmin. Läpi käydäänkin hiilidioksidin ja amiinin reaktio vedessä, orgaanisessa liuottimessa sekä superemästen avustamana. Erilaisia metodeja syklisten ja asyklisten karbamaattien valmistukseen esitellään alkyylihalideilla, epoksideilla, allyyli- ja propargyyliamiineilla sekä aminoalkoholeilla. Lopuksi tarkastellaan hieman karbamaattien atsa-Michael-reaktiota. Kokeellisessa osassa esitellään uusi stereoselektiivinen metodi 5-, 6-, ja 7-renkaisten karbamaattien valmistukseen hiilidioksidista ja aminoalkoholeista propyylifosfonianhydridin (T3P) avustamana. Karbamaattien saannot olivat hyviä.

Nykyisin sädehoidon tarkka kohdistus varmistetaan erilaisia kuvantamistekniikoita käyttäen. Röntgensä- teilyn käyttöön perustuva kartiokeilatietokonetomografiakuvaus (KKTT) on yksi tavallisimmista kohdis- tusmenetelmistä. KKTT-laitteita käyttäen kohdistus voidaan tehdä kolmiulotteisesti, mutta tällöin myös säteilyannos on korkeampi kaksiulotteiseen röntgenkuvaukseen verrattuna. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) sädehoidon kohdistuskuvaukset tehdään joko kolmi- ulotteisena KKTT-kuvauksena tai kaksiulotteisena kV-tasokuvauksena. Tämän tutkielman tavoitteena oli optimoida mahdollisimman matala-annoksiset, mutta tiettyyn tarkoitukseen riittävän hyvän kuvanlaadun omaavat KKTT-kuvausprotokollat pään, rintakehän ja lantion alueille. Annosmittaukset suoritettiin antropomorfisessa Alderson-fantomissa radiofotoluminesenssi- eli RPL- dosimetreilla. Absorboituneet annokset määritettiin kolmen eri anatomisen kohteen kuvausprotokollille niin, että nähtiin sähkömäärän, putkijännitteen ja keilanmuotosuodattimen vaikutus säteilyannokseen. Ku- vanlaadun arvioinnissa käytettiin kuvanlaadun tarkasteluun tarkoitettua Catphan 504 -fantomia. Catphan- fantomin avulla tutkittiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti kolmen eri anatomisen kohteen ku- vausprotokollien kontrastierotuskykyä, paikkaerotuskykyä ja tasaisuutta. Kuvanlaadun mittaustulokset esitettiin niin, että voitiin arvioida sähkömäärän, putkijännitteen ja keilanmuotosuodattimen vaikutus ku- vanlaadun eri tekijöihin. Lisäksi pohdittiin sekä rekonstruktioalgoritmin että vokselikoon vaikutusta ku- vanlaadun eri tekijöihin. Tutkielma osoitti, että monissa tapauksissa säteilyannosta voidaan pienentää alentamalla sähkömäärää (mAs-arvoja) pitäen kuvanlaatu silti riittävän hyvällä tasolla. Myös putkijännitteen (kV-arvon) kasvatta- misen todettiin olevan hyödyllistä vain isokokoisille potilaille. Lopputulokseksi saatiin, että pään alueella kuvaukset olisi syytä tehdä mahdollisimman alhaisilla kuvausparametreilla. Myös rintakehän alueella voi- daan käyttää alhaisia kuvausparametreja kohinaa vähentävän standard-algoritmin ja suuremman pikseli- koon johdosta. Lantion alueella mAs-arvoja täytyy kasvattaa paikkaerotuskykyä parantavan sharp-algo- ritmin ja pienemmän pikselikoon vuoksi. Suositellut kuvausparametrit pään alueella olisivat 100 kV ja 10 mA, rintakehän alueella 110/125 kV ja 20 mA ja lantion alueella 125 kV ja 53/80 mA.

Kirjoitus käsittelee kartioleikkauksia projektiivisessa geometriassa erityisesti steinerpedagogisen näkökulman kautta. Pääpaino on lukioon sopivien aihepiirien käsittelyllä, koska projektiivista geometriaa opetetaan steinerkouluissa yleensä lukiossa. Kirjoituksen alkupuolella kuvaillaan kokonaiskuvan muodostumiseksi steinerpedagogisen matematiikan opetuksen erityispiirteitä sekä käydään lyhyesti läpi steinerpedagogiikalle tyypillisiä matematiikan aihepiirejä ja tarkastelutapoja alakoulusta lukioon. Steinerkoulun alempien luokkien taiteellinen työskentely esimerkiksi varjojen piirtämisen ja perspektiivipiirustuksen parissa on oleellista myös siltä kannalta, että se valmistelee myöhempää lukion projektiivisen geometrian ymmärtämistä. Kirjoituksessa lähestytään projektiivisen geometrian kartioleikkauksia aluksi pallon varjojen kautta. Pallon varjoksi voi syntyä ympyrä, ellipsi, paraabeli tai hyperbeli riippuen valonlähteen sijoittelusta. Samalla huomataan, että kartioleikkauksissa ei ole kyse vain teoreettisista käsitteistä, vaan ne esiintyvät fyysisessä ympäristössä. Projektiivisen geometrian käsittely jatkuu lukioikäisille sopivilla piirustusharjoituksilla, käsitteiden määrittelyillä, projektiivisen geometrian peruslauseiden käsittelyllä ja äärettömyyden tarkastelulla. Steinerpedagogiikassa usein tarkastellut vähittäiset muodonmuutokset tulevat esiin esimerkiksi pistekartioleikkauksen muuntumisen yhteydessä. Kirjoituksessa ei ole pyritty aksiomaattiseen järjestelmään, vaan käsittelemään aihetta tavalla, joka tekisi siitä elävää ja lähestyttävää. Steinerpedagogiikalle tyypillinen pyrkimys on lähestyä aiheita monitahoisesti ja kokemuksellisesti, eri oppiaineita yhdistäen. Tässä kirjoituksessa se tulee esiin esimerkiksi siinä, miten kartioleikkauksia voidaan tarkastella ympäristössä varjojen ja perspektiivitarkastelujen kanssa yhdistäen geometriaa, kuvataidetta ja fysiikkaa.

It is clear for a geographer that a map is a basic tool for presenting the world or parts of it. A map promotes national identity as it creates a meaning and boundaries for a society. It is concrete and provides means to belong to a society. Maps provide material for studying and understanding the history of mankind. They are artifacts worth collecting. This is what makes maps and studying of maps interesting. This field has not been widely researched in Finland despite the awesome collections. These are the reasons behind in the selecting the topic of my master thesis. The history of cartography is a material part of cultural and human geography. Research on map collecting especially, albeit more common abroad, is decades old or scattered in various publications. The challenge of my master thesis is the management of scarcity and partially outdated as well as scattered materials. The development of the research hypothesis has emerged from my strong interest to the subject. One should focus on a specific theme when it comes to collecting old maps. This allows the historic or economic value of the collection to be significant. Collecting of antique maps can be focused on a specific region, cartographer, era or geographic specialty. The characteristics of map collectors can be divided into researchers, selective collectors or investors. The most material aspects of map markets are the places to obtain maps, pricing and investment potential. The downside of map collecting relate to their low survival rate, theft, forgery and ageing of collectors. Maps have been both luxury and commodity items. They have been collected already for centuries for their political, religious, geographical, or esthetical values. During the Renaissance, maps started to spread to a wider group of collectors, driven by innovations and expeditions. They became collection objects of the intelligentsia in the 18th century and incitement for many expeditions and national collections in the next century. The 1920s started the heydays of map collecting both in Finland and Europe. At the same time publications and research related to the history of cartography increased and the field started to gain in valuation. The economic and cultural changes in Finland in the 19th and 20th centuries enabled a wider collecting of maps. There was a need in Finland to know about the history of the nation, society and region and collect related maps. Among the Finland-born scientists and map collectors, Adolf Erik Nordenskiöld became the founding father of the history of cartography and his collection is among the most valued globally. Obtaining Nordenskiöld’s collection to Finland in 1906 gave a strong signal of the importance of the history of cartography and map collecting. Many Finnish businessmen, politicians and cultural influencers became interested in old maps. Meanwhile, the antiquarian business, which acted as a marketplace for maps, was established. The heydays of map collecting in Finland was between 1960-90s. However, the migration of the map markets to the internet meant that the era of big collectors in Finland is over. Finnish map collector Juha Nurminen (b. 1946) was chosen as the subject of this thesis as he is one of the most significant map collectors in Finland. He has reaped a meaningful collection of world maps and other maps of the Nordic and the Arctic over five decades. His collections have been relocated and new uses at their new locations through sales and donations. The research angle of my master thesis is cross scientific, and it mainly represents the history of cartography and the cultural history of collecting both in a European and Finnish context. Qualitative methods are used in the research and written sources, interviews, and pictures as material.