Browsing by Title

Itseohjautuvien autojen kehittyessä niiltä oletetaan turvallisempaa liikennekäyttäytymistä kuin ihmiskuskeilta. Itseohjautuva järjestelmä voi käsitellä tietoa nopeammin kuin ihminen, mutta kun vastassa on onnettomuustilanteiden aiheuttamat moraaliset ongelmat, ei oikeudenmukaisesti toimivaa järjestelmää ole helppo rakentaa. Moraaliset ongelmat nousevat varsin tärkeäksi kysymykseksi tilanteessa, jossa itseohjautuvan auton tulee päättää mitä tehdä onnettomuuden sattuessa. Kun kyseessä on hengenvaarallinen tilanne, on vaikea ohjelmoida miten auton tulisi toimia. Samoja ongelmia on pohdittu moraalikonekokeen ja ADC-mallin kautta, jonka myötä käyttäjät on laitettu vastaamaan miten itseohjautuvan auton tulisi toimia ongelmatilanteessa. Vastauksia analysoimalla voidaan päätellä, miten inhimillisen moraalikäsittelyn ja intuition voisi ohjelmoida itseohjautuvalle autolle. Moraaliongelmien lisäksi itseohjautuvassa järjestelmässä löytyy myös teknologisia puutteita, esimerkiksi miten auton ympärillä olevaa ympäristöä pystytään mallintamaan hankalissa sääolosuhteissa, kuten sumussa tai sateessa. Lisäksi itseohjautuvaa teknologiaa kohtaan on huomattu selkeää käyttäjävastarintaa ja ennakkoluuloja, jotka vaikuttavat uuden teknologian käyttöönotossa. Silti itseohjautuvat järjestelmät ovat kehittyneet paljon viimeisen 20 vuoden sisällä ja monet autonvalmistajat ja tutkimuskeskukset ovat valmiita keksimään ratkaisuja näihin haasteisiin ja kehittämään urbaaneissa olosuhteissa toimivan ja moraalisesti oikein toimivan itseohjautuvan auton.

Gulf of Bothnia was simulated with NEMO sea model and LIM3 sea ice model. The results were used to count ice area, ice thickness, ice season length and the dates for freezing ang thawing. Results contained years from 1975 to 2059 but only years from 2006 were mostly used. Before 2006 the model was forced with a statistical history run. It was compared to thickness observations and the ice model was considered reliable enough. Atmospheric forcings became from three earth system models and two emission scenarios. With smaller emissions results about ice conditions and its trends vary between model runs with different focings a lot more than with higher emissions. In many case a propability distribution was used on results unlike on earlier similar researches which have mostly used only medians of ice parameters. Propability distribution for ice area was made using cumulative Gumbel probability distribution which enabled counting time periods longer than the time series. It also increased the reliability of extreme results. According to the results the northen part of the Bay of Bothnia freezes in every winter at 2050s. Ice thickness is 80cm at the most and median is 50cm. In almost every result southern part of the Bothnian Sea has over 50% chance for ice to occur and the median of thickness is more than 10cm. Length of the ice season close to 2050s can exeed 150 days often at the northen Bay of Bothnia but elsewhere it is closer to 100 days and varies a lot. The counted propability distributions for ice area let us suspect that a part of the Bay of Bothnia would remain unfreezed at least once every 30 years or more propably every 20 years in years from 2006 to 2059. In contradiction, not much can be said about large areas, because results vary a lot about wheter the whole Gulf of Bothnia can be expected to freeze close to 2050s.

Jacobin summassa on kyse kongruenssiluokkien modulo p kunnan kahden multiplikatiivisen karakterin tulojen summasta sellaisilla kongruenssiluokkien modulo p kunnan arvoilla a ja b, joiden summa on 1. Tutkielman lopullisena tavoitteena on päästä hyödyntämään Jacobin summaa erään elliptisen käyrän ratkaisujen etsimisessä. Jotta Jacobin summaa voidaan käyttää, täytyy tuntea kongruenssiluokkien modulo p joukko sekä multiplikatiivisen karakterin käsite. Kongruenssiluokka [a] modulo p on sellaisten kokonaislukujen joukko, jotka ovat kongruentteja luvun a kanssa modulo p. Kaksi kongruenssiluokkaa ovat joko erilliset tai identtiset. Erillisiä kongruenssiluokkia modulo p on olemassa täsmälleen p kappaletta ja ne muodostavat kongruenssiluokkien modulo p joukon. Kongruenssiluokkien modulo p kunnan multiplikatiivisella karakterilla tarkoitetaan kuvausta kongruenssiluokkien modulo p joukolta kompleksilukujen joukolle siten, että sekä kuvauksen määrittely- että arvojoukosta on punkteerattu nolla-alkio pois. Karakteri on multiplikatiivinen, mikäli kongruenssiluokkien modulo p joukon alkioiden tulon kuva on yhtä kuin alkioiden kuvien tulo. Tutkielman ensimmäisessä luvussa luodaan pintapuolinen katsaus elliptisten käyrien sovelluksiin sekä elliptisen käyrän yhtälön eri muotoihin ja muotojen vaikutukseen ratkaisujen löytämisessä. Toisessa luvussa käsitellään kongruensseihin ja kongruenssiluokkiin liittyviä perustuloksia. Luvun lopuksi tarkastellaan kongruenssin juurten löytymiseen vaikuttavia seikkoja. Kolmannessa luvussa osoitetaan, että edellisessä luvussa löydetty kongruenssiluokkien modulo p joukko on kunta, kun p on alkuluku, ja että kyseinen joukko, josta on poistettu nolla-alkio, on kertolaskun suhteen syklinen ryhmä. Luvussa neljä tutustutaan kongruenssiluokkien modulo p kunnan multiplikatiivisten karakterien ominaisuuksiin ja nostetaan esille kaksi erityistä karakteria, Legendren symboli ja biquadraattinen jäännöskarakteri. Lisäksi havaitaan, että yhtälön x^n=a, missä a on kongruenssiluokkien modulo p kunnan alkio, ratkaisujen lukumäärä saadaan niiden karakterien summana, joiden kertaluku jakaa luvun n. Tätä tulosta hyödynnetään viidennessä luvussa, kun selvitetään kahden yhtälön ratkaisujen lukumäärää kongruenssiluokkien modulo p kunnassa. Koska ratkaisujen lukumäärässä on kyse karakterien summasta, avuksi otetaan Jacobin summa ja muutama siihen liittyvä hyödyllinen tulos. Lisäksi luvussa sivutaan Gaussin summaa. Viimeisessä luvussa etsitään elliptisen käyrän yhtälön y^2=x^3-Dx, missä D on kokonaisluku, ratkaisujen lukumäärä kongruenssiluokkien modulo p kunnassa Jacobin summaa hyödyntämällä.

Nykyään sääennusteet perustuvat useimmiten numeeristen sääennustusmallien (NWP) tuottamiin laskelmiin. Tavallisesti ennusteet ovat deterministisiä, joten ne eivät kerro mitään ennusteen epävarmuudesta. Epävarmuus on kuitenkin tärkeä tieto ennustettaessa harvinaisia ja vaarallisia sääilmiöitä kuten voimakasta tuulta. Tässä tutkimuksessa Suomen merialueiden deterministisistä tuuliennusteista muokattiin tilastollisen jälkiprosessointitekniikan (MOS) avulla todennäköisyysennusteita. Menetelmänä käytettiin laajennettua logistista regressiota (ELR), joka tuottaa jatkuvan todennäköisyysjakauman kuvaamaan valitun tuulen nopeuden kynnysarvon ylittymistä. ELR-malli luotiin käyttäen ennusteparametreina ECMWF:n tuulidataa 12 meriasemalta vuosilta 2011–2013. Kahta vuotta ennuste- ja havaintodatasta käytettiin mallin harjoituttamisessa ja yhtä vuotta luodun mallin verifioinnissa. Saatujen tulosten mukaan ELR-mallin tuottamien todennäköisyysennusteiden tarkkuus on kaikilla tarkastelluilla tuulen nopeuden kynnysarvoilla (2-20 m/s) huomattavasti klimatologisen ennusteen tarkkuutta parempi. Ennusteiden luotettavuus on hyvä lähes kaikilla tutkituilla ennustepituuksilla (12, 24, 36 ja 48 tuntia), kun tuulen nopeuden kynnysarvona on 12, 14 tai 16 m/s. Ainoastaan ennustepituudella 48 tuntia ja kynnysarvolla 16 m/s, ennusteiden luotettavuus alkaa olla heikompi. Tutkimustulosten mukaan ELR-mallilla on myös taipumusta hieman aliennustaa tapahtumaa, kun tuulen nopeuden kynnysarvo kasvaa. Lopuksi ELR-mallilla tuotetut todennäköisyysennusteet muokattiin takaisin deterministiseen muotoon ja niitä verrattiin alkuperäisen mallin (ECMWF) ennusteisiin. Tulokset osoittavat ennusteiden RMS-virheen paranevan keskimäärin 5,0 %:a kaikilla ennustepituuksilla. Kun ennusteiden RMS-virheitä tutkitaan eri tuulen nopeuden luokissa, havaitaan ennusteiden paranevan eniten kovimmilla tuulen nopeuksilla (16-20 m/s). Ennusteiden RMSE paranee tällöin 18,4-38,5 %:a alkuperäiseen malliin verrattuna ja eniten parannusta tapahtuu ennustepituuden ollessa lyhyt. Tämä tutkimus osoittaa, että ELR-menetelmällä tuotetut todennäköisyysennusteet tuulen nopeudelle ovat kokonaisuudessaan hyviä. Jotta ennusteita voitaisiin vielä parantaa, ELR-mallia olisi hyvä harjoituttaa pidemmällä jaksolla, jotta erityisesti kovia tuulen nopeuksia sisältyisi aineistoon enemmän. Jatkossa ELR-mallia voisi laajentaa kaikkiin Suomen merialueiden hilapisteisiin, jolloin sitä voitaisiin hyödyntää operatiivisessa säänennustus- ja varoitustoiminnassa.

Artificial groundwater is produced in Jäniksenlinna water treatment facility in Tuusula by infiltrating surface water from the lake Päijänne to the Jäniksenlinna aquifer. The geochemical properties of the artificial groundwater vary and challenge the water purification process in the Jäniksenlinna facility. The objective of the study was to solve the geochemical quality of the water in different locations inside the aquifer area and in the different steps of the water purification process and to solve the changes in the geochemistry of the water caused by the seasonal changes. The study was put into effect by collecting 20 water samples, 16 of which were from different locations inside the aquifer area and 4 of which were from the different steps of the water purification process in the water plant. The samples were collected during the spring 2018 and repeated during the summer 2018. Each water sample was analyzed for major ions by ion chromatography, trace elements by ICP-MS method and stable isotopes of hydrogen and oxygen with the help of Picarro device. Additionally, each sample was analyzed in the field for electric conductivity, pH and temperature and in laboratory for alkalinity, pH and electric conductivity. The results from the spring and from the summer were handled separately since they differed with statistically significant levels from each other. The results were treated with statistical methods and visualized with tables, graphs, photos from the sampling points and maps. The results show that season changed the proportion of the natural and the artificial groundwater in the sampling points. However the season had no effect on the existence of the artificial groundwater in the sampling points. The proportion of the artificial groundwater was highest while the groundwater level was low, that is during the summer. The sampling points were selected with different distances to the infiltration area. However, the amount of infiltrated water did not decrease with the growing distance to the infiltration area, since the geological structures of the aquifer define the water flow inside the aquifer. The amount of artificial groundwater was lower in one sampling point closer to the infiltration area than in two sampling points further away the infiltration area. The water purification process removes the excess iron and manganese from the artificial groundwater and produces water which fulfills the standards set for the drinking water. The amount of iron and manganese in the drinking water might get even lower by conducting the water from the well 12 to the iron and manganese removal. The study covered the spring and the summer seasons, but in order to study the whole annual picture, the sampling should cover the autumn and the winter seasons as well. Flow modelling could give better picture of the formation of the artificial groundwater in Jäniksenlinna.

Oikeudellisten ilmiöiden tilastollinen mallintaminen on vielä harvinaista Suomessa. Tutkielmassa mallinnetaan lasten huolto- ja asumisriitoja hovioikeuksissa järjestysregressiomallilla. Oikeuden päätökset huolto- ja asumisriidoissa voidaan luokitella järjestysasteikolla, missä asteikon toinen pää käsittää äidin voittoluokat ja toinen isän voittoluokat. Mallin tarkoitus on löytää keskeiset oikeuden päätöstä sekä äitien ja isien voittomahdollisuuksia selittävät tekijät. Mallia voidaan käyttää myös uuden riidan lopputuloksen ennustamiseen. Koska osapuolten vaatimukset rajoittavat sen, millaisen päätöksen oikeus voi antaa, niin mallia laajennetaan skaala- ja nominaalivaikutuksilla. Vastaavaa laajennettua järjestysregressiomallia ei ole sovellettu huolto- ja asumisriitoihin aiemmin. Työssä käytetty oikeustapausaineisto käsittää 500 huolto- ja asumisriitaa Suomen jokaisesta viidestä hovioikeudesta vuosien 2000 ja 2016 väliseltä ajalta. Aineisto on rajattu riitoihin, joissa äiti ja isä ovat eri mieltä lasten asumisesta ja mahdollisesti myös huollosta. Aineiston laajuus ja ilmiön vähäinen mallinnushistoria tekevät aineistosta kansainvälisesti ainutlaatuisen. Tiedot riidoista on poimittu hovioikeuksien ratkaisuista sekä niiden tausta-asiakirjoista. Kaikista riidoista on poimittu tieto myös vastaavasta käräjäoikeuden ratkaisusta, josta äiti tai isä on valittanut hovioikeuteen. Äidit ja isät ovat valittajina yhtä usein, mutta äidit saavat isiä hieman useammin vaatimuksiansa vastaavia päätöksiä hovioikeudessa. Äidit vaativat lasten yksinhuoltoa useammin kuin isät. Aineistossa on paljon muuttujia, joiden yhdistelmistä pyritään muodostamaan mahdollisimman hyviä malleja erilaisiin lähtökohtiin. Selittäjiä tarkastellaan aluksi yhden selittäjän malleilla, mutta varsinaiset analyysit perustuvat usean selittäjän malleihin, jotka muodostetaan yhden selittäjän mallien pohjalta. Usean selittäjän mallien valitsemisessa käytetään tavanomaisia tilastollisten mallien mallinvalintamenetelmiä. Lopputuloksena saadaan kolme mallia, joista ensimmäisen on tarkoitus löytää keskeiset oikeuden päätöstä selittävät tekijät. Toinen malli pyrkii ennustamaan uuden riidan lopputuloksen ja kolmas ennustamaan lopputuloksen riidassa, josta on käräjäoikeuden päätös. Kolmas malli pyrkii myös löytämään tekijät, jotka parhaiten selittävät käräjäoikeuden päätöksen muuttumista. Lasten vakiintunut asuinpaikka, sosiaaliviranomaisten esittämä suositus ja oikeuden todeksi katsoma väkivalta-, päihteidenkäyttö- tai mielenterveyssyytös toisesta osapuolesta ovat merkityksellisimmät oikeuden päätöstä selittävät tekijät. Näiden tekijöiden merkityksen suuruus ei näytä riippuvan siitä, onko kyseessä äiti vai isä. Lasten vakiintunut asuinpaikka on useammin äidin kuin isän luona, mikä selittää sitä, miksi äidit voittavat riitoja hieman useammin kuin isät. Mitä suurempi vanhempien välinen ikäero on, sitä paremmat ovat nuoremman osapuolen voittomahdollisuudet. Mikäli vanhin lapsi on alle kouluikäinen, niin äidin voittomahdollisuudet paranevat. Mikäli äidin avustaja oikeudessa on mies tai mikäli äiti on työtön, niin isän voittomahdollisuudet paranevat. Hovioikeus muuttaa käräjäoikeuden päätöstä asumisriidoissa noin 14 prosentissa valituksista. Koska käräjä- ja hovioikeuden päätökset ovat hyvin vahvasti kytkeytyneet toisiinsa, niin päätöksen muuttumiselle jää vain vähän selittäviä tekijöitä. Tällaisia ovat edeltävä huolto- ja asumistilanne ja vanhempien välinen ikäero. Järjestysregressiomalli toimii ilmiön mallintamisessa melko hyvin ja erityisesti skaala- ja nominaaliselittäjien käyttäminen osoittautuu toimivaksi tavaksi huomioida osapuolten vaatimukset. Mallien ennusteet ovat lupaavia, vaikka ennustekykyä on arvioitu vain aineistolla, jolla malli on sovitettu. Aineiston suuren muuttujamäärän vuoksi kaikkia yhteyksiä on vaikea havaita, minkä vuoksi aineistosta olisi mielenkiintoista tehdä vielä useita lisätarkasteluja.

Jätevedenpuhdistamot ovat vesistöjemme merkittäviä pistekuormittajia. Vaikka niiden puhdistusmenetelmät ovat kehittyneet paljon viime vuosikymmeninä, on etenkin jätevesien sisältämän typen poistaminen yhä ongelmallista. Tässä työssä selvitettiin yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilta tulevan puhdistetun jäteveden leviämistä neljällä suomalaisella järvellä. Tavoitteena oli selvittää, virtaako jätevesi kohti sedimenttiä, jonka hapettomissa olosuhteissa sen sisältämä typpi poistuisi vesistöstä luonnollisesti denitrifikaatio-prosessissa. Tutkimuskohteina olivat Vanajavesi, Keurusselkä, Petäjävesi ja Kuuhankavesi. Näistä neljästä Vanajavesi oli päätutkimusalueena. Vanajavedellä jätevesi lasketaan ojaa pitkin kapeikkoon, joka jatkuu alle 2 km leveänä virtana noin 15 kilometrin matkan, ennen kuin laskee järven pääaltaaseen, Vanajanselkään. Kolmella Keski-Suomen tutkimusjärvellä jätevesi johdetaan putkea pitkin keskemmällä vesistöä, lähelle pohjaa. Aineistoksi mitattiin lämpötila-, sähkönjohtavuus- ja sameusprofiileja, joiden avulla selvitettiin eri vesimassojen sijainnit ja alkuperät. Lisäksi mitattiin PAR–säteilyä vesirungossa. Vanajavedellä otettiin myös vesinäytteitä, joista analysoitiin typen ja fosforin eri muotojen konsentraatiot, väriluku ja klorofyllipitoisuus, ja toteutettiin merkkiainekoe rodamiini WT –väriaineella. Mittauksien perusteella jätevesi sekoittui ja laimeni nopeasti vesistöön. Vanajavedellä jätevesi erottui mm. kohonneina sähkönjohtavuuksina vain aivan purkuojan läheisyydessä. Jätevesi painui nopeasti ojaa pitkin tultuaan alaspäin ja virtasi lähimpään syvänteeseen lähellä pohjaa. Mittauksissa havaittiin myös hapettomuuden merkkejä kauempana purkuojasta olevissa syvänteissä. Keurusselällä ja Kuuhankavedellä jätevesi sekoittui heti putkista purkauduttuaan mittalaitteiden havaitsemattomiin. Petäjävedellä, joka on näistä järvistä pienin, jätevesi jäi alimpaan vesikerrokseen ja virtasi lähellä pohjaa.

Jatkuvan integraation ja julkaisun (CI/CD) käytänteet ovat tulleet osaksi ohjelmistojenkehitystä osin ketterien ohjelmistokehityskäytänteiden leviämisen myötä. Jatkuva integraatio ja julkaisu pyrkivät tuomaan läpinäkyvyyttä ja seurattavuutta ohjelmistojen kehitykseen. Ne mahdollistavat ohjelmistojen kehityksen pienissä paloissa ja tukevat uusien ominaisuuksien tai korjauksien mahdollisimman vaivatonta julkaisua ja integrointia olemassa olevaan sovellukseen. Koneoppimismallien yleistyessä ohjelmistoissa ohjelmistokehityksessä tarvitaan uusia käytänteitä tukemaan mallien kehityksen tuomia uusia työvaiheita. Koneoppimismallien kehityksessä oleellisessa osassa on opetukseen käytetty data ja mallien opettamistarpeen havainnointi. Useamman mallin hyödyntäminen ohjelmistossa monimutkaistaa ohjelmiston kehitystä ja mallien toiminnan havainnointia, esimerkiksi opetustarpeen päättelyä. Jäljitettävyyden ja toistettavuuden merkitys korostuu, kun mukana on koneoppimismalleja ja niiden mukanaan tuomia uusia työvaiheita. Tässä työssä tarkastellaan miten koneoppimismallien hyödyntäminen ohjelmistoissa vaikuttaa ohjelmistonkehityksen työnkulkuun. Pyritään selvittämään minkälaisia vaatimuksia koneoppimismallien mukaantulo asettaa jatkuvan integroinnin ja julkaisun käytänteille ja niitä tukeville CI/CD-järjestelmille. Lähemmin tarkastellaan asetelmaa, jossa kehitettävässä ohjelmistossa on kaksi koneoppimismallia. Pohditaan, miten useamman mallin keskinäinen toiminta sujuu ja minkälaisia vaikutuksia mallien vuorovaikutuksella on esimerkiksi mallien opettamiseen ja opetustarpeen päättelyyn.

Jatkuva käyttöönotto (Continuous Deployment) on ohjelmistosuunnittelun tekniikka, jolla pyritään mahdollistamaan ohjelmistoon lisättävien ominaisuuksien ja siihen tehtävien muutosten julkaiseminen, välittömästi kun ne ovat valmiita. Se on kehittynyt asteittain ketterän ohjelmistokehityksen ja automatisoitujen testausmenetelmien integraation seurauksena. Jatkuvan käyttöönoton automatisoitu prosessi julkaisee tyypillisesti pienen ohjelmiston osan itsenäisesti, kunhan se on läpäissyt kehitysympäristön sisältämät automatisoidut testit. Sille on tyypillistä lyhyt automatisoitu kehitysprosessi, jonka uskotaan mahdollistavan joustavamman ja nopeamman julkaisumallin, ohjelmiston paremman laadun sekä työntekijöiden paremman tuottavuuden. Jatkuva käyttöönotto on uusi tekniikka, eikä siitä ole olemassa paljoa tutkimuksia eikä pitkäaikaisia kokemuksia. Sen käyttöönotto vaatii yrityksiltä toiminnallisia ja asenteellisia muutoksia niin organisaation, kehitysvälineiden, yritysten sisäisen kommunikaation kuin teknisen osaamisen tasolla. Jatkuvan käyttöönoton hyötyjen ja haasteiden ennakoiminen on vaikeaa. Kuitenkin niiden ymmärtäminen on välttämätöntä. Tutkielmassa tutkitaan jatkuvaan käyttöönottoprosessiin siirtymisen haasteita ohjelmistoalan yrityksille. Jatkuvan käyttöönottoprosessin implementointi yrityksissä vaikuttaa niiden liiketoimintamalliin, organisaatiorakenteeseen, sosiaalisiin käytäntöihin sekä kommunikaatioon organisaation sisällä että sen sidosryhmien kanssa. Tutkimuksen lähdemateriaalina on käytetty jatkuvien tekniikoiden kokemuksista tehtyjä alan tieteellisiä tutkimuksia ja julkaisuja sekä ohjelmistoalan yritysten kokemuksiin pohjaavia artikkeleita ja dokumentoituja yhteenvetoja. Tutkielmaa varten haastateltiin suomalaisia ohjelmistoalan yrityksiä niiden kokemuksista, odotuksista ja ilmenneistä haasteista jatkuvaan käyttöönottoon siirryttäessä. Tutkielmassa analysoidaan haastatteluista saatuja tuloksia alalla aiemmin tunnistettuihin jatkuvan käyttöönoton edellytyksiin ja haasteisiin. Tutkielmassa pyritään muodostamaan selkeä kuva siitä, mitä jatkuvan käyttöönoton implementointi yrityksissä vaatii. Lisäksi tutkielmassa pohditaan näkökulmia todettujen haasteiden minimoimiseksi ja helpottamiseksi.

Jatkuva kokeileminen tarkoittaa ohjelmistoon tehtävien kokeiluiden keskeistä asemaa ohjelmistokehityksessä. Näillä kokeiluilla pyritään selvittämään uudesta toiminnallisuudesta saatavaa hyötyä tai haittaa ennen kuin ne liitetään pysyvästi osaksi ohjelmistoa. Työn tarkoitus on tarkastella, mitä jatkuvan kokeilemisen käyttöönotto vaatii sekä jatkuvan kokeilemisen teknisen toteutuksen kannalta olennaisia osa-alueita. Osa-alueiksi työhön valittiin testi- ja kontrolliversioiden variaatioiden toteutus, datan keräys, käsittely ja analysointi sekä kokeilun kohteen valinta. Jatkuvan kokeilemisen käyttöönoton haasteiden ja keskeisten osa-alueiden analysoiminen tehdään tässä työssä kirjallisuuskatsauksena. Ensin työssä taustoitetaan jatkuvan kokeilemi- sen kannalta keskeisiä konsepteja: A/B-testausta, jatkuvaa integraatiota ja jatkuvaa toimi- tusta. Tämän jälkeen tutkitaan valituista jatkuvan kokeilemisen osa-alueista useita erilaisia lähestymistapoja. Tutkielmasta ilmenee, että monien osa-alueiden toteutukseen ei ole yhtä parasta toteutustapaa, vaan erilaiset ohjelmistot ja organisaatiot vaativat erilaisia ratkaisuja. Usein näillä ratkaisuilla on kullakin omat hyvät ja huonot puolensa, jotka on syytä ottaa huomioon. Tutkielmasta ilmenee kuitenkin monia yleisesti hyviä käytäntöjä jatkuvan kokeilemisen toteutukseen.