Browsing by Title

Selvitän tutkimuksessani kansalaisten osallistumisen valmiuksien nykytilannetta sekä kouluopetuksen tavoitteita ja käytäntöjä aktiiviseksi kansalaiseksi kasvattamisessa ja osallistumisen valmiuksien harjaannuttamisessa. Keskityn kaavoitushankkeiden osallistamisen näkökulmaan; kansalaisten osallistaminen näihin on merkittävää suoran demokratian soveltamista. Noin 22 vuotta voimassa olleen Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan suunnitteluorganisaatiot velvoitetaan toimimaan osallistavasti ja vuorovaikutteisesti kaavoitushankkeiden prosessien aikana. Osallistujat saattavat olla ensimmäistä kertaa kaavoituksen käytäntöjen kanssa tekemisissä ja heidän tieto- ja taitotasonsa vaihtelee. Selvitän valmiuksien nykytilannetta kaavasuunnittelijoiden, maantieteen opettajien ja opettajankouluttajien haastatteluilla sekä analysoimalla perusopetuksen, lukio-opetuksen ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien perusteita. Tutkimuksessa nousi esille, että osallistumisen valmiuksia tukevaa opetusta järjestetään perusopetuksessa useassa eri oppiaineessa, mutta erityisesti maantieteessä sen kokonaisvaltaisen ja alueellisen näkökulman mukaisesti. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin ei sisälly kaavoitushankkeiden periaatteiden opetusta, kuten ei myöskään ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallisten aineiden yhteisiin tutkinnon osiin. Eniten periaatteista kouluopetuksen perusteella tietävät kansalaiset, jotka valitsevat lukiossa maantieteen kolmannen Yhteinen maailma (GE3) ja neljännen Geomedia – tutki, osallistu ja vaikuta (GE4) valinnaiset kurssit. Haastateltujen ryhmien kokemukset ja käsitykset osallistumisen taidoista ja niiden nykytilasta poikkesivat jonkin verran toisistaan; tämä selittyy osittain erilaisilla työtehtävillä ja sen kautta tuomalla näkökulmalla. Kaikkien haastateltujen ryhmien eli suunnittelijoiden, maantieteen opettajien ja opettajankouluttajien mielestä tärkeitä osallistumisen valmiuksia ovat: kartanlukutaito, kirjallinen ja suullinen argumentointitaito, ajankohtaisten asioiden seuraaminen, kaavoitusprosessien ja sisällön ymmärrys sekä yhteiskunnan toimintojen ymmärrys. Suunnittelijat toivat lisäksi esille erityisesti keskustelu-, vuorovaikutus- ja empatiataitoja sekä pystyvyyden tunnetta, sekä tietoteknisiä valmiuksia. Kun taas maantieteen opettajat ja opettajankouluttajat toivat esille kaavoitushankkeiden huomaamista ja ymmärrystä vaikutusmahdollisuuksista. Tutkimuksessani tuli esille myös osallistumisen valmiuksien parantamiseen ja kehittämiseen liittyviä keinoja ja haasteita. Kaikki haastatellut ryhmät nostivat hyvänä keinona esille suunnittelijoiden vierailut kouluissa. Lisäksi esille tuli opetusmateriaalin tuottamiseen liittyviä ideoita sekä muu yhteistyö koulujen ja suunnitteluorganisaatioiden välillä. Kehittämisehdotuksena esitän, että osallistumisen valmiuksien edistämiseksi tuotetaan ja kootaan materiaalia helposti käytettävään muotoon ja sen sisältöä markkinoidaan. Samaa materiaalia voisivat käyttää ja soveltaa sekä suunnittelijat omassa osallistamistyössään käytännön kaavoitushankkeiden yhteydessä, että opettajat kouluopetuksessa. Työni tuloksena selviää, että kansalaisten osallistumisen valmiuksien taidot ja pystyvyys ovat lähtökohtaisesti eri tasoilla. Peruskoulun jälkeiset kouluttautumisvalinnat vaikuttavat tähän merkittävästi. Kansalaisten lähtötilanne on hyvä tiedostaa realistisesti ja reagoida siihen opetuksessa ja kaavoitushankkeiden osallistamisessa, kuten edellä on mainittu, mutta myös tulevia opetussuunnitelmien perusteita kehitettäessä. Mielestäni olisi hyvä kiinnittää huomiota seuraavan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden laadinnassa suunnittelu- ja tulevaisuusajattelun kehittämiseen sekä maankäytön suunnittelun perusteiden hallintaan. Ihmisen toimintojen sijoittuminen vaikuttaa ympäristöön ja luontoon, mutta myös ihmiseen itseensä, toimintamahdollisuuksiin ja resurssien käyttöön.

Kasvikatot ovat yleistyneet merkittävästi ympäri maailmaa viime vuosien aikana. Tämä sama ilmiö on käynnissä myös Suomessa, mutta kasvikattorakentaminen on kohdannut myös voimakasta vastustusta suomalaisella rakennetun ympäristön kentällä. Tämän tutkielman tavoite on perehtyä näihin haasteisiin sekä niiden mahdollisiin ratkaisuihin. Tämä maisterintutkielma ei käsittele kasvikattojen ekonomisia ominaisuuksia tai rahallista kannattavuutta, kuten rakennus- ja ylläpitokustannuksia. Tutkielman tarkoitus on vastata kysymykseen, minkälaisia kasvikattoja Suomessa on mahdollista toteuttaa, ei minkälaisia kasvikattoja olisi rahallisesti kannattavaa rakentaa. Tutkimusta lähestytään kirjallisuuskatsauksen kautta, jossa perehdytään kasvikattojen sekä muun kaupunkikasvillisuuden ominaisuuksiin kaupunkisuunnittelussa. Kirjallisuuskatsaus alkaa suunnitteluteoreettisella kehystyksellä, jossa käsitellään kaupunkitutkimuksen ja suunnittelun perusperiaatteita kaupunkisuunnittelun perusteiden, suunnittelutyön päätöksenteon, urbaanien toimijoiden sekä poliittisten vaikutustekijöiden näkökulmasta. Näiden tulosten kautta perehdytään myös kyseisten perusperiaatteiden ja kasvikattojen väliseen suhteeseen. Tästä edetään kaupunkikehitykselliseen kehystykseen, jossa perehdytään Suomen kaupunkikehityksen vaiheisiin, kaupunkirakenteen tiivistymisen ja urbaanin lähivihreän ominaisuuksiin, sekä käsitellään näiden suhdetta kasvikattorakentamiseen. Kirjallisuuskatsaus päätetään kasvikattojen ominaispiirteiden tutkimiseen kasvikattosuunnittelua ohjaavien ajureiden ja motivaatioiden kautta, sekä tutustutaan erilaisiin kasvikattotyyppeihin ja kattoympäristön mikroilmastollisiin eroihin ja olosuhteisiin. Tutkimusta varten on haastateltu kuutta kasvikattoihin ja kaupunkikasvillisuuteen perehtynyttä asiantuntijaa. Haastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluina. Näiden haastattelujen sisältö kootaan ja saatua tietoa esitellään kasvikattojen haasteita ja nykytilannetta Suomessa käsittelevässä luvussa sekä mahdollisia tulevaisuuksia esittelevässä luvussa. Tämä aineisto tiivistetään haastattelutulosten yhteenvetoon. Tutkielma päätetään tutkielman ja tutkimustulosten pohdintaan. Kasvikattojen hyödyt, kuten hulevesien hallinta, biodiversiteetin vahvistaminen ja esteettisyys, nousevat tutkielmatyössä kiistattomiksi ja selkeästi mahdollisia haittoja suuremmiksi ominaisuuksiksi, erityisesti mikäli kasvikatto toteutetaan tiiviissä kaupunkiympäristössä. Kasvikattojen merkittävimpinä haasteina ilmenevät yleiset asenteet sekä poliittiset ja lainsäädännölliset taustatekijät. Varinaisten haasteiden lisäksi nousee esiin myös muita tekijöitä, jotka vaativat erityistä huomiota kasvikattojen toteutuksessa. Tällaisia ovat muun muassa kasvikattototeutuksen tarpeellisuuden arviointi tilannekohteisesti, kasvien ja kasvillisuuden kohdekohtainen valinta sekä vieraslajien välttäminen. Keskeiseksi johtopäätökseksi nousee tarve kasvikattoihin liittyvän tiedon ja tutkimuksen lisäämiseen, jolla pystyttäisiin vaikuttamaan yleisiin ennakkoluuloihin ja asenteisiin. Erityisesti helposti saavutettava ja helposti tulkittava tieto nousee avainasemaan kasvikattojen yleistymiseksi. Myös erilaisten poliittisten ja lainsäädännöllisten vaikutteiden helpottamisen ja kehittämisen koetaan olevan tärkeää kasvikattorakentamisen kannalta. Kasvikatot nähdään myös erityisesti tiivistyvässä kaupunkirakenteessa kokonaisvaltaisesti merkittävänä apuvälineenä. Tutkielman perusteella kasvikatot ovat hyvä työväline muun muassa menetettyjen ekosysteemipalveluiden korvaamisessa, hulevesien käsittelyssä ja urbaanin biodiversiteetin lisäämisessä. Ne eivät kuitenkaan voi korvata maanvaraista kasvillisuutta. Tutkimuksessa haastatellut asiantuntijat näkivät kasvikatot ja niistä tuotetun tiedon merkittävänä osana rakennetun ympäristön tulevaisuutta Suomessa.

Tutkielma käsittelee kasvien lignoselluloosaa yleisellä tasolla painottuen kuitenkin melko vähän hyödynnetyn, mutta toisiksi runsaimmin luonnosta löytyvän makromolekyylin, ligniinin rakenteeseen, synteesiin sekä hajoamisreaktioihin. Tämän lisäksi tarkastellaan lignoselluloosassa esiintyvien esterisidosten merkitystä ligniinien sekä hiilihydraattien välillä. Lignoselluloosassa esiintyvien esterisidosten roolista on vielä paljon selvitettävää, sillä nämä sidokset ovat sekä lignoselluloosan rakenteen että sen biokatalyyttisen hajottamisen kannalta merkittäviä. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lignoselluloosan koostumus, jonka jälkeen esitellään lyhyesti jo paremmin tutkitut selluloosa ja hemiselluloosa ja keskitytään pääasiassa ligniiniin, ligniini-hiilihydraatti komplekseihin (LCC) sekä näiden rakenteiden syntyyn ja entsymaattiseen hajottamiseen. Esittelyssä käsitellään lisäksi keskeisiä entsyymeitä, jotka näiden rakenteiden hajottamiseen osallistuvat. Kokeellisessa osuudessa keskityttiin entsymaattisella puolella pelkästään esteraaseihin. Tutkittavana ferulasokeriseos-malliaineen esterisidosten hajottaminen pääasiassa neljällä esteraasilla (AnFAE A, B, C ja D). Malliaine syntetisoitiin ferulahaposta ja metyyli-α-D-glukopyranosidista suojaamalla vain ferulahaposta ylimääräinen hydroksi-ryhmä ja antaen reaktion vapaasti substituoida sokerin vapaita ryhmiä luoden isomeerisen metyyli feruloyyli-α-D-glukopyranosidiseoksen, jossa ferulahappo on sitoutunut esterisidoksella joko sokerin 2-, 3-, 4-, tai 6-asemaan. Malliaineen lisäksi tutkittiin esteraasien aktiivisuutta ja substraattispesifisyyttä käyttäen substraattina kymmenetä erityyppistä kanelihapon metyyli- tai etyyliesteriä.

Tarkastelen tutkielmassani Suomen pääkaupunkiseudun kiinteistömarkkinoita kriittisten teorioiden näkökulmasta. Hyödyntäen historialliseen materialismiin nojaavia ajatuksia finansialisaatiosta (Aalbers, 2017, 2019), yrittäjämäistymisestä (Leitner, 1990, Harvey, 1982, 1989, Hyötyläinen, 2015) ja kasvukoneesta (Molotch, 1976, 1993) luon kriittisen linssin, jonka läpi tutkin niin kiinteistöpolitiikan kuin kiinteistömarkkinoiden muutosta. Uusliberalismin pohjustama muutos kaupunkien hallinnassa on johtanut finansialisaatioon ja yrittäjämäistymiseen, jotka muuttavat kaupunkeja kasvukoneiksi. Kasvukoneistuminen tuottaa taloudellista riippuvuutta ja polkuriippuvuutta yrittäjämäisistä politiikoista sekä finansialisaatiosta luoden kehämäisen prosessin, joka pyrkii purkamaan esteitä pääoman kerryttämiselle. Kehämäinen prosessi on mahdollista erilaisten mekanismien, kuten hyvän sijoitusilmapiirin ylläpidon, kansainvälistymisen, arvopaperistumisen ja dehumanisoivien diskurssien avulla. Prosessin vaikutuksena on pääoman epätasainen jakautuminen spatiaalisesti ja sosiaalisesti. Tarkastelen tutkimuksessa tästä näkökulmasta Suomen pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kiinteistömarkkinoita ja kiinteistöpolitiikkaa. Aineistonani käytän Maanmittauslaitoksen Kiinteistötietojärjestelmän kiinteistökauppatietoja, kaupunkien kiinteistöpoliittisia julkaisuja sekä media-artikkeleita. Yhdistelemällä kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa syvennyn kiinteistöpolitiikan ja -markkinoiden toisiinsa kietoutuvaan luonteeseen. Keskeistä tutkielmassani on kiinteistösijoittajien ja kaupunkien roolit sekä niiden yhteistoiminta ja -vaikutukset. Toimijoiden rajauksen vuoksi keskityn erityisesti kiinteistökauppoihin, joissa myyvä osapuoli on kaupunki ja ostaja yksityinen yritys. Kiinteistöpolitiikka on tutkimusalueella vaihtelevaa kaupungista riippuen, mutta Kauniaista lukuunottamatta kaikki osallistuvat aktiivisesti kiinteistömarkkinoihin. Julkinen sektori perustelee kiinteistömyyntiä esimerkiksi palvelujen kustannuksilla. Liiketalouden toimijat ovat monesti saajia kiinteistökaupoissa ja kiinteistömarkkinoita voisikin luonnehtia finansialisoituneiksi. Suurin osa kaupunkien myymistä kiinteistöistä on rakentamattomia ja yleisin ostaja on kiinteistöosakeyhtiö. Kiinteistöosakeyhtiö on huomattavasti yleisempi ostajana, kun myyjä on kaupunki. Kiinteistöosakeyhtiön luonteen vuoksi todellinen ostaja eli yhtiön osakas jää pimentoon. Tukevien lähteiden, kuten Patentti- ja Rekisterihallituksen sekä Yritystietojärjestelmän tietojen perusteella kiinteistöosakeyhtiöiden takana on monesti kiinteistösijoittaja. Osassa kaupoista oli myös hyödynnetty yrityssarjaa ja yritysten ketjuttamista kolmannen osapuolen, kuten asianajotoimiston avulla. Monimutkaisten omistusjärjestelyjen kautta jäljet vievät usein ulkomaille, mikä osoittaa kiinteistömarkkinoiden kansainvälistymisen. Tutkimukseni osoittaa, että kaupungit kasvukoneina luovat yrittäjämäisillä maanhankinta-, kehitys- ja myyntipolitiikoillaan finansialisoitunutta kiinteistömarkkinaa myymällä kiinteistöjä suurella volyymillä liiketalouden toimijoille, kuten pankeille, rahastoille ja kiinteistösijoittajille. Samalla kaupungit heikentävät kykyjään harjoittaa kestävämpää asuntotuotantoa omilla hallintoalueillaan. Kiinteistömarkkinoiden finansialisoitumisen on mahdollistanut etenkin läpinäkyvyyden puute, joka johtuu yritysten sarjoittamisesta, ketjuttamisesta ja kiinteistöosakeyhtiöiden hyödyntämisestä. Läpinäkyvyyden puute heikentää mahdollisuuksia kiinteistömarkkinoiden ja kiinteistöpolitiikan kriittiseen arviointiin ja tutkintaan.

Tilting, caused by glacioisostatic land uplift, and sea level have changed dramatically in regions near the Kattegat during Late Weichselian and Holocene. These changes have also had a profound impact on the Baltic Sea by affecting its connections to oceans. To estimate the relative sea level in the Kattegat and nearby regions on the coasts of Denmark, Sweden, Norway and Germany, dataset of 81 raised shorelines and lake isolation thresholds was collected from published peer-reviewed journals. Based on this dataset three spatial models of 11000, 7900 and 4900 year ago time windows were made with ArcMap program. In addition to the dataset, shore level displacement curves and tilting estimates were used in the models. Dummy-point curves of land uplift isobases were made as part of modeling and many methods were used to place these including following current land uplift isobases, shapes of ice sheets and glacial thickness and combinations of other methods. Triangulated Irregular Network (TIN) interpolation method was used to interpolate areas between these isobases and to create sea level layers representing sea levels in the models. Clear changes are visible in different time windows. 11000 years ago the Baltic Sea basin had a narrow connection to ocean trough the Lake Vänern, Southern-Sweden and Jylland were connected by land and continental ice sheet was still connected to ocean at the Oslofjord. 7900 years ago ocean connection of the Lake Vänern had terminated, Danish Straits had opened up and sea level was higher than today in north-eastern modeled areas and lower than today in south western areas. 4900 years ago relative sea levels at north-western and north-eastern coasts of Germany were lower than today, Kattegat and Skagerrak had higher sea levels than today and so did the Danish Straits, leading to higher salinity conditions at the Baltic Sea. In this study limited point data was used to obtain spatially extensive data of sea level changes in the Kattegat and the surrounding areas.

The goal of the Helsinki City Strategy for years 2017–2021 has been to make Helsinki the most functional city in the world. Strategy of functionality aim to improve economic attractiveness and competitiveness in Helsinki as one of its main objectives. In academic literature, regional competitiveness is connected to a wide range of different factors. However, common for many theories is an underlying idea of companies benefitting from functioning as part of a wider regional system. These benefits may relate a to better availability of labour and other specialized inputs but above all, to companies being able to make use of the knowledge located in the region. Company’s ability to utilize knowledge is linked especially to developing innovations that improve production. For cities, motivation to improve competitiveness lies in questions of employment and welfare. It can be linked to a development in which globalization and post industrialization have together led to a situation, where cities are considered to be competing on resources. This development can also be seen in a change in the role of city governments. In so called entrepreneurial cities, governments function as active agents aiming to mould cities into favourable platforms for entrepreneurship. However, despite the fact that companies are located in regional system they automatically do not have access into the benefits, such as knowledge. This brings importance to the networks of regional actors and to the manner of how they communicate through these networks. Academic literature gives evidence to an idea that besides examining only the dynamics between urban governments and companies, there should be research placed on how public and private actors exchange knowledge and how that interactions is experienced. The aim of this theses is to examine the interaction between a city and its entrepreneurs as one factor of a regional economic system. The knowledge gained is also hoped to benefit the city of Helsinki in developing its services. The research is done by examining the role of cities in entrepreneurship and the interaction between a city and its companies. Methodological perspective of this thesis is a case study. The case comprises the interaction that takes place in the permission and advisory services of the city of Helsinki, between the city of Helsinki and six private companies from the field of tourism and services. Helsinki City Strategy and one more economically profiled document are used to shed light to the role of urban government from the city of Helsinki point of view. Company perspective is gained from semi structured themed interviews with entrepreneurs, that have been clients of previously mentioned services of the city of Helsinki. Both documents and interviews are analysed by performing a theme analysis. From the entrepreneurship point of view, the current situation of the city of Helsinki aligns with the theory of an entrepreneurial city. Knowledge that companies need is mainly related to being able to understand what rules and structures effect their ability to function as a part of urban environment and to plan and implement ideas. Companies and the city of Helsinki share a common goal of building high quality urban environment that benefits all involved. However, there are also some identified challenges caused for example by different operating speed and difficulties in finding relevant information and knowledge. In general, knowledge accessibility appears to be one of the key factors in successful interaction between companies and the city. According to the results, knowledge accessibility is related to the ability to understand the structure of the city’s network of knowledge and actors. In addition to that, the type and quality of interaction is also considered important. How companies experience the interaction is related to how well the network is known and how fast the right people will find each other. Interaction that is defined by discussion and communication is viewed as effective and entrepreneur friendly. Based on the interviews there is evidence that effectivity of interaction might effect companies’ ability to run business and implement new ideas. To sum up, for companies good advising is considered to mean fast and clear answers, promoting to mean conversation, and enabling entrepreneurship to mean that companies are allowed to develop their businesses to meet the needs of their clientele. Hence, it seems important to remember that in addition to supporting the creation of innovation it is also important that efficient governance enables companies to implement their ideas.

The 2020 climate and energy package is obligatory for the EU to increase renewable energy usage. Because of this and a trend of increasing energy prices, Finland has started to develop geothermal energy more since the year 2000. Geothermal energy is heating- and cooling energy which comes from the bedrock, earths surface layers, water systems and from surface sediments in water systems. This research is about geothermal energy, particularly groundwaters potential to make energy for heating and cooling in two different cities in Finland. Generally research assumes that urbanization and the 'heat island' phenomenom makes groundwater warmer. This groundwater research was carried out in Lohja and Turku. There were altogether eight groundwater pipes and the groundwater temperatures were followed for 5,5 months. Two of these groundwater pipes were located in natural areas just outside of the city, temperatures of the natural area groundwater pipes were used to compare the results from the city groundwater pipes. 58 Thermochron dataloggers were installed to the groundwater pipes and they measured the temperatures every two hours from different depths. In addition there was one Thermochron datalogger in each city which took measurements of the outside temperatures. Thermochron dataloggers haven't been used for measuring groundwater temperatures over a long period of time, so it was uncertain how or if this method would succeed. Due to this untried method of research, the dataloggers were checked approximately once a month and the data extracted from them thus far. Temperature depth profiles were made from groundwater temperature results, and the possible groundwater energy results were calculated from these. Temperature results showed that urban groundwater is warmer than the natural groundwater. Natural groundwater temperatures were approximately +5.5 – 6.5 °C and +7 – 13 °C in urban areas. Results also showed a time delay between the groundwater temperatures and the air temperatures. Air temperatures decrease quite steadily from July's +18.5 °C to December's +0.5 °C. The highest temperatures of the groundwater were recorded between October and November. Thermochron dataloggers worked variably in the groundwater pipes due to the subjection of high pressures along with the lack of water resistance. Some of these dataloggers ceased to work in the midst of the research, and as a consequence results of the temperatures had to be partly interpolated. To obtain a better energy potential, the groundwater temperature should be researched for a longer period of time than 5,5 moths, thus producing a comprehensive set of results throughout the seasons bearing a strong correlation. Under the circumstances these results shows groundwater energy is viable in the local areas.

Cities are formed when a number of people, different societal functions and structures are densely concentrated in certain areas. Because of continuing urbanization and changes in society, cities will face a number of challenges in the future. Therefore it is necessary to define urban and rural areas even if dividing them strictly in two has attracted much debate over the years. To be able to evaluate for example urban development and to be able to recognize differentiation of areas, developing and testing a new classification approach was appropriate. Spatial and statistical data from various sources were used when developing the new classification method. The main source was Grid Database of Statistics Finland. Gross floor area values from Population Register Centre database were linked to the same 250 m x 250 m spatial grid. Distance calculations were performed by using Digiroad, a National Road and Street Database. YKR-villages and localities developed in Finnish Environment Institute were used in defining and categorizing chosen variables. The aim of this paper was to develop a method to be used in classification of areas according to how urban they are in nature i.e how high is the degree of urban features they contain. The motivation for the work was linked to the practical need to develop a classification which is independent of administrative boundaries but which is in further analysis applicable to municipalities as well. The method developed in this paper was based on the idea that the areas which are classified into the same urbanity class can contain different features if the intensity of the variables is high enough. The variables were chosen so that they represent different dimensions of urbanity but the emphasis was put on built environment. The key variables were: population, jobs, estimated daytime population, gross floor area and accessibility. At first all variables were reclassified into four categories according to quartile ranges calculated from YKR-locality values. An exception was the accessibility variable; the highest decile formed its highest class. Thus every square in the grid was given values 1–4 from every variable. The variables were then added together and every square was finally scored with urbanity values 1–20. Urban classification for municipalities was constructed by using these square values. By using the developed method, urbanity is described through concentrations of functions and structures. The grid data results show that the urban population share in Finland is 60–70 % depending on the interpretation. The urban population share is 60–80 % if the focus is on municipalities. The method was especially effective in making the degree of urbanity visible on a grid data, but a limitation lies in classifying municipalities: an area has still an impact on municipality ranking. Examining different variables, grid sizes and threshold values could be beneficial in the future. In addition it turned out that describing urbanity in just one scale is challenging. Despite these issues the method provides interesting insights into the urban phenomena in Finland. In further studies this kind of approach can be used in many ways because of its simplicity and because of the various modification possibilities it offers for different areal research purposes.

In recent years urban hydrology and individual urban streams have been in focus and subjects to research also in Helsinki. However, until now there has been lack of research covering simultaneously the whole area of the city of Helsinki. The aim of this study was to find out the general state of water quality in small urban streams in the city of Helsinki. 21 streams were studied: Mätäjoki, Korppaanoja, Mätäpuro, Näsinoja-Tuomarinkylänoja, Tuomarinkartanonpuro, Kumpulanpuro, Tapaninkylänpuro, Tapaninvainionpuro, Puistolanpuro, Longinoja, Säynäslahdenpuro, Viikinoja, Porolahdenpuro, Mustapuro, Marjaniemenpuro, Mellunkylänpuro, Vuosaarenpuro, Rastilanpuro, Ramsinkannaksenpuro, Skatanpuro and Yliskylänpuro. Water samples were collected from 48 sampling points, each stream having at least one point. Four water samples were collected from each point, sampling periods being 9.-11.2., 26.-28.4., 29.6.-1.7. and 25.-27.10.2004. Field measurements associated with water sampling included water temperature, oxygen concentration, pH and electrical conductivity. Water samples were analysed in the Laboratory of Physical Geography in the University of Helsinki and in the Environmental Laboratory of the City of Helsinki Environment Centre for following properties: suspended solids, dissolved substances, alkalinity, principal anions and cations (Na+, K+, Mg2+, Ca2+, F-, Cl-, NO3-, PO43- and SO42-), colour, turbidity, biological and chemical oxygen demand (BOD7 and CODMn-values), nutrient concentrations and bacterial indicators of hygienic quality. The main water quality issues found in this study were low oxygen levels in many streams and poor hygienic quality at least occasionally. E.g. in summer oxygen levels were under 60 % in every stream. Amount of total dissolved substances and nutrients were high in some of the streams studied. Compared to other Finnish streams the values of alkalinity and pH were higher. Although these problems were common, the variation between different streams and sampling points was significant. This was probably due to local conditions. Best overall water quality was found in Mätäpuro and Tuomarinkartanonpuro streams. Seasonal variation was evident in almost all water quality properties. For example the total amount of dissolved substances was largest in winter and decreased during the year. Colour and turbidity were smallest in winter and increased towards the end of the year. The same was true for suspended solids, which had smallest concentration in winter and greatest in autumn. It must be kept in mind that the spring samples were collected after the spring flood otherwise the largest suspended solid concentrations would have been expected in spring. Finnish general water quality classification was used to assess the quality of urban stream waters. Its suitability for small urban streams is not, however, completely trouble-free. This classification does not take into account the quick changes in such small streams but evaluates only the yearly mean values. This can oversimplify the picture of the water quality situation in the streams. Also in order to better reflect the urban environment the analysed water quality properties should also include total dissolved substances and e.g. concentrations of chloride and sodium.

Kausaalisuus eli syy-seuraussuhteet tarkoittavat tapahtumien välisiä yhteyksiä, joissa toiset tapahtumat aiheuttavat toisia tapahtumia. Tällaisten kausaalipäätelmien tekeminen on keskeistä soveltavassa tilastotieteessä, sillä monesti tutkimuksissa ei olla kiinnostuneita pelkästään muuttujien välisistä korrelaatioista vaan nimenomaan syy-seuraussuhteista. Tilastotieteen piiriin onkin kehittynyt useita, eri tieteenaloilla sovellettavia kausaalipäättelyn suuntauksia, jotka korostavat kausaalisuuden eri osa-alueita. Tässä tutkielmassa esitellään kausaalitutkimuksen suuntauksista Pearlin kausaaliteoriaa ja rakenneyhtälömallien teoriaa. Pearlin kausaaliteoria tarjoaa kattavan matemaattisen perustan kausaaliyhteyksien analysoinnille. Se pohjautuu graafiteoriaan, ja siinä keskeisessä osassa ovat suunnatut silmukattomat graafit, joiden avulla kausaalisuhteet esitetään. Keskeisenä mielenkiinnon kohteena on kausaalivaikutusten määrittäminen. Sen selvittämiseksi, onko kausaalivaikutus yksiselitteisesti määriteltävissä eli identifioituvissa, on olemassa käteviä graafisia menetelmiä, joita voidaan soveltaa suoraan kausaaligraafiin ilman aineistoa. Rakenneyhtälömallit on kokoelma tilastollisia menetelmiä, joilla voidaan tutkia monimutkaisia, useiden muuttujien välisiä kausaalirakenteita. Rakenneyhtälömalleissa kausaaliyhteydet kuvataan rakenneyhtälöinä, jotka voidaan esittää havainnollisesti polkukaavioiden avulla. Tässä tutkielmassa keskitytään yleiseen rakenneyhtälömalliin, joka voidaan jakaa mittaus- ja rakenneosaan. Mittausmalli määrittää havaittujen ja ei-havaittujen muuttujien väliset yhteydet, kun taas rakennemalli määrittelee ei-havaittujen muuttujien keskinäiset yhteydet. Rakenneyhtälömallien teoriaa havainnollistetaan empiirisellä esimerkillä, jossa tutkitaan kognitiivisten prosessien eli ajattelutapojen vaikutusta työtyytyväisyyteen. Pearlin kausaalimallit ovat tunnettuja ja paljon sovellettuja epidemiologian puolella, kun taas käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden puolella rakenneyhtälömallit ovat hallinneet tutkimuskenttää. Rakenneyhtälömalleista on puuttunut matemaattinen kieli, jolla rakenneyhtälöissä esiintyvää kausaali-informaatiota voitaisiin käsitellä. Pearlin kausaaliteoria tarjoaa tämän kielen rakenneyhtälömallien kausaaliväittämien tueksi.