Browsing by Title

Exploratory search is characterised by user uncertainty with respect to search domain and information seeking goals. This uncertainty can negatively impact users’ abilities to assess the quality of search results, causing them to scroll through more documents than necessary and struggle to give consistent relevance feedback. As users’ information needs are assumed to be highly dynamic and expected to evolve over time, successful searches can be indistinguishable from those that have drifted erroneously away from their original search intent. Indeed, given their lack of domain knowledge, searchers may be slow, or even unable, to recognise when search results have become skewed towards another topic. With these issues in mind, we designed and implemented an interactive search system which integrated a keyword summaries algorithm, Exploratory Search Captions (ESC) to support users in exploratory search. This thesis investigated into the usefulness of ESC in terms of user experience, user behaviour and also explored impact of design decision in terms of user satisfaction. We evaluated the ESC system with a user study in the context of exploratory search of scientific literature in Computer Science. According to the user study results, participants almost unanimously preferred the retrieval system that incorporated ESC; and the presence of captions dramatically impacts user behaviour: users issue more queries, investigate fewer documents per query, but see more documents overall. We demonstrated the usefulness of ESC, the improved usability of ESC system, and the positive impact of our design decisions.

Evolving technology sets new requirements to material development all the time. Many scientists are trying to meet these requirements by the means of biomimetics. Biomaterials, like spider silk and nacre, have exceptional properties which derive from their hierarchical organization and supramolecular interactions. Spider silk has attracted plenty of attention during the past decades. It has high tensile strength and very good elongation properties but in addition to these, researchers are interested in of the energy dissipating properties which arise from sacrificial bonding and hidden lengths in the protein structure. Production of synthetic spider silk has been approached in several ways. Different nanocomposites consisting of polymers and carbon nanotubes have been studied extensively. In these nanocomposites, carbon nanotubes are used to mimic reinforcing β-sheets which enable high tensile strength of spider silk. Polymer is used to simulate the non-crystalline regions which give rise to high elongation of spider silk. In this Master's thesis, a review of supramolecular concepts enabling biomimetic research is presented. Also chemical and physical structure and properties of spider silk and carbon nanotubes and their role in different biomimetic materials are presented. The experimental part of this thesis consists of functionalization of multi-walled carbon nanotubes and poly(2-hydroxyethyl methacrylate) with 2-ureido-4[1H]-pyrimidinone hexamethylene isocyanate. These materials were used to prepare nanocomposites via self-assembly. The aim of this study was to prepare two-component nanocomposite with high tensile strength. Tensile tests on the nanocomposites were carried out and major improvement in the mechanical properties were observed. Even though the ultimate strength of the materials did not reach expected values, the composites functionalized with dimerizing ureidopyrimidinone-motifs resisted crack growth like predicted.

A convex function, which Hessian determinant equals to one, defined in a convex and bounded polygon is called a surface tension. Moreover at the boundary of the given polygon it is demanded that the function is piece-wise affine. This setting originates from the theory of dimer models but in this thesis the system is studied as such. The boundary condition gives us points of interest i.e. the corners of the polygon and so called quasi-frozen points, where the boundary function is not differentiable. With a suitable homeomorphism one can map the unit disc to the polygon in question. In this setting an explicit formula for the gradient of the surface tension is derived. Furthermore the values of the gradient in corner and quasi-frozen points are derived as limits from, which as a corollary the directed derivatives of the surface tension are studied.

Tutkielmassa tarkastellaan erilaisia menetelmiä kahden tutkimuksen informaation yhdistämiseen, kun tutkimusten aineistoissa on samoja tulosmuuttujia. Informaatiota halutaan yhdistää, koska siten voidaan saada parempia estimaatteja aineistojen yhteisille tulosmuuttujille. Tutkielma on tehty Helsingin yliopiston ja Tilastokeskuksen yhteisenä pro-gradu -projektina. Luvussa 2 esitetään tutkielmassa käytettävät aineistot. Ne ovat Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimuksen (UTH) aineisto sekä Työvoimatutkimuksen AHM2014-aineiston ulkomaalaistaustaisista koostuva AHM-aineisto. UTH-aineiston koko on 4 977 henkilöä ja AHM-aineiston koko 1 472 henkilöä. Luvussa 3 esitetään kirjallisuudessa käytettyjä menetelmiä tutkimusten tietojen yhdistämiseen ja esitetään tutkielmassa sovellettavia menetelmiä. Luvussa 4 yhdistetään esimerkkiaineistojen informaatiota ja esitetään siitä saatavia tuloksia. Tutkielman aineistoille sekä niiden yhdistetylle aineistolle muodostetaan vastaustodennäköisyysmallin avulla uudet otospainot. Yhdistetylle aineistolle saadaan laskettua vastaustodennäköisyysmallin avulla paremmat painot, koska suurelle aineistolle tehtävään malliin saadaan paljon vastanneisuuden selittäjiä. Aineistojen estimaatteja yhdistetään neljällä menetelmällä ja tutkitaan, mikä menetelmä tuottaa estimaatit, jotka ovat lähimpänä yhdistetystä aineistosta laskettuja estimaatteja. Tällaiseksi menetelmäksi osoittautuu painotettu keskiarvo, jossa aineiston estimaatin painokertoimen määrittää aineiston koko. Lisäksi lasketaan LGREG-estimaatteja UTH-aineistolle ja yhdistetylle aineistolle siten, että estimaattorin avustava malli on sama. Estimaateista tulee tällöin hyvin samankaltaisia. Luvussa 5 esitetään tulosten perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Informaation yhdistäminen kannattaa tehdä yhdistämällä aineistot. Se on työläämpi vaihtoehto kuin estimaattien yhdistäminen, mutta suuresta aineistosta lasketut estimaatit ovat tarkempia kuin pienemmästä aineistosta lasketut estimaatit. Informaation yhdistämiseen on parhaat mahdollisuudet, kun aineistojen kaikki muuttujat ovat samoja. Silloin kaikkien tulosmuuttujien estimaatteja voidaan parantaa, ja yhdistetyn aineiston kaikkia rekisterimuuttujia voidaan hyödyntää vastaustodennäköisyysmalleissa ja regressioestimaattoreissa. Tutkielman tulokset kahden tutkimuksen informaation yhdistämisestä ovat käyttökelpoisia, kun aineistot ovat erikokoiset. Jos yhdistettäisiin kahden samankokoisen aineiston informaatiota, tuloksista osa olisi hieman erilaisia. Jatkotutkimuksena voisi olla imputointimenetelmien soveltaminen informaation yhdistämiseen.

Haihtuvia yhdisteitä, mukaan lukien haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, tuottavat sekä ihmiset että mikrobit osana niiden normaalia aineenvaihduntaa. Ihmiskehossa joko normaalisti tai esimerkiksi bakteeri-infektion johdosta syntyneet haihtuvat yhdisteet pystyvät kulkeutumaan veren mukana läpi ihmiskehon, ja päätyä esimerkiksi verestä keuhkorakkuloiden kautta uloshengitettävään ilmaan tai munuaisten kautta virtsaan, jolloin niiden läsnäolo on mahdollista havaita näistä näytematriiseista. Myös bakteerit voivat päätyä esimerkiksi verenkiertoon tai virtsateihin, jolloin niiden muodostamia haihtuvia yhdisteitä voidaan mahdollisesti havaita näistä näytematriiseista ja yhdisteitä voitaisiin käyttää indikaattorina esimerkiksi tietyn taudinaiheuttajan läsnäolosta. Tämän tutkielman kirjallisuusosuudessa tutustutaan mikrobiperäisten haihtuvien yhdisteiden potentiaaliin ja haasteisiin diagnostiikassa. Bakteerien tuottamia yhdisteitä voidaan tutkia erilaisilla in vitro-malleilla, jolla tarkoitetaan bakteerien kasvattamista ihmiskehon ulkopuolella esimerkiksi kasvatusliuoksessa tai kliinisissä matriiseissa. Tämän avulla bakteerien tuottamia yhdisteitä voidaan tutkia ilman mahdollisia ihmiskehon aikaansaamia isäntävasteita bakteereille ja näin tutkia tietyn taudinaiheuttajan eli patogeenin tuottamia merkkiaineyhdisteitä. Toinen lähestymistapa on tutkia esimerkiksi tiettyä sairautta potevan ihmisen uloshengitysilmaa ja pyrkiä erottamaan tiettyä sairautta potevat terveistä henkilöistä. Kirjallisuusosassa käydään läpi haihtuvien yhdisteiden analytiikassa käytettyjä analyysimenetelmiä sekä niiden etuja ja rajoituksia verrattuna kaasukromatografia-massaspektrometriaan (GC-MS). Tässä tutkielmassa käydään myös läpi suun patogeenisten bakteerien, tarkemmin sanottuna hampaiden kiinnityskudoksia tuhoavaan parodontiittiin liitettyjen bakteerien roolia taudinaiheuttajina, bakteerien tuottamia haihtuvia yhdisteitä sekä yhdisteiden mahdollista biologista alkuperää. Suun patogeeniset bakteerit ja parodontiitti voivat aiheuttaa myös lukuisia muita sairauksia, joten suun patogeenien tunnistaminen on yksi haihtuvien yhdisteiden analytiikan potentiaalinen sovellutusalue. Sen lisäksi, että näillä haihtuvilla yhdisteillä on potentiaali diagnostiikassa olla tiettyä patogeenia indikoivia merkkiaineyhdisteitä, ne ovat myös osallisena parodontiitin syntymisessä sekä etenemisessä. Tutkielman kokeellisessa osassa identifioitiin suun patogeenisten anaerobisten bakteerien tuottamia haihtuvia yhdisteitä in vitro käyttämällä kiinteäfaasimikrouutto-kaasukromatografi-massaspektrometriä (SPME-GC-MS). Mittauksia varten rakennettiin näytteenottosysteemi, jonka avulla yhdistettiin bakteeriviljely, SPME-näytteenotto sekä yhdisteiden reaaliaikainen analyysi protonisiirtoreaktio-massaspektrometrillä (PTR-MS). Työn tarkoituksena oli tutkia, millaisia haihtuvia yhdisteitä suun bakteerit tuottavat ja tuottavatko bakteerit sellaisia yhdisteitä, joita voidaan mahdollisesti käyttää kyseisiä bakteereja indikoivina merkkiaineyhdisteinä tulevaisuudessa. Tutkimuksessa identifioitiin kahden patogeenin, jotka olivat Porphyromonas gingivalis ja Prevotella nigrescens, tuottamat haihtuvat yhdisteet ja molemmille bakteereille löydettiin kaksi potentiaalista merkkiaineyhdistettä, joiden avulla bakteerit voidaan erottaa toisistaan sekä mahdollisesti muista suun patogeeneista. P.gingivalis tuotti kaksi spesifistä esteriä, isoamyyli asetaattia ja isoamyyli propionaattia, ja P.nigrescens 3-(metyylitioli)propionaalia sekä 2-metyylibutaanihappoa. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan tehdä laajoja johtopäätöksiä, koska kyseisissä analyysi- ja bakteeriviljelyolosuhteissa on analysoitu vain kahden patogeenisen bakteerin tuottamat yhdisteet, sillä kahden muun tutkimukseen valitun bakteerin viljely ei onnistunut.

Työssäni käsitellään suurten poikkeamien teoriaa, erityishuomiona Cramérin lause. Työn tavoitteena on sekä esitellä suurten poikkeamien matemaattis-teoreettista tulkintaa että pyrkiä tuomaan esiin hyödyllisiä sovelluskohteita erityisesti vakuutus- ja finanssimatematiikan näkökulmasta. Työn aluksi määritellään momentit generoiva funktio, karakteristinen funktio ja kumulantit generoiva funktio, sekä esitetään yksinkertaisia esimerkkejä gamma-jakautuneelle satunnaismuuttujalle. Näiden määritelmien avulla muodostetaan edelleen Legendre-Fenchel-transformaatio, jonka on tärkeä käsite suurten poikkeaminen teorian ymmärtämiseksi. Legendre-Fenchel, eli konveksiin konjuganttimuunnokseen viitataan usein tässä yhteydessä nimellä vauhtifunktio. Todennäköisyysmitta ja σ-algebra, sekä ehdollisen odotusarvon määritelmät esitetään lyhyesti tukemaan Cramérin lauseen syvempää ymmärtämistä. Suurten poikkeamien teoriaa käytetään esimerkiksi todennäköisyysteorian piirissä tutkittaessa asymptoottisten häntätodennäköisyyksien kulkua. Sen avulla tutkitaan suurten lukujen lain suppenemisvauhtia. Tässä työssä tarkemman tarkastelun kohteeksi on otettu Cramérin lause, jonka todistus esitetään yksityiskohtaisesti. Todistuksessa käytetään hyväksi muun muassa Chebychevin epäyhtälöä, mittamuutosta sekä Lebesguen monotonista suppenemisteoriaa. Työn lopuksi käsitellään lyhyesti luottoriskillisiä sijoituskohteita ja niiden analyysiä. Työssä esitetään muutamia peruskäsitteitä luottoriskillisten sijoituskohteiden sekä niitä koskevien sijoituspäätösten ymmärtämisen tueksi. Numeerisessa esimerkissä havainnollistetaan aiemmin esitetyn teorian sovellusta yrityslainamarkkinaan. Tarkastelun kohteena ovat Euroopan ja Yhdysvaltojen markkinat, sekä talouden syklit nousu-, huippu-, lasku- ja lamakausi. Muodostamalla high yield ja investment grade -sijoitusluokkiin kuuluvia yrityslainoja sisältävä sijoitussalkku ja tutkimalla sen luottotapahtuman yhteydessä aiheuttamia tappioita päästään näkemään suurten poikkeamien teorian tulkintaa käytännössä.

Derivatan är ett mycket viktigt begrepp inom matematiken, men det är samtidigt ett begrepp som inte alltid är helt lätt för studerande att lära sig. I denna avhandling har jag studerat den forskning som finns kring svårigheter med inlärningen av derivatan och samlat de vanligaste problemen. Det som forskningen visar är att differenskvoten, och speciellt gränsvärdet av differenskvoten, är något som många studerande har svårigheter med. Många studerande är också osäkra på kopplingen mellan kontinuitet och deriverbarhet och är ovilliga att använda differenskvoten för att undersöka deriverbarheten. Ytterligare ett problem är att vissa studerande har bristfälliga kunskaper om mera grundläggande koncept, som exempelvis funktionsbegreppet, och därför saknar en stadig grund att bygga vidare på. För att försöka underlätta inlärningen av derivatan föreslår forskare att man i undervisningen borde fokusera på derivatans koppling till företeelser i verkliga livet, så att de studerande kan dra nytta av egna erfarenheter av till exempel hastighet och acceleration. Undervisningen borde också ha ett undersökande perspektiv så att de studerande delvis själva får upptäcka varför de olika begreppen behövs och är definierade på det sätt de är. Förutom detta bör det sättas stor vikt vid att de studerande utvecklar en relationell förståelse för derivatan. Slutligen innehåller denna avhandling en serie uppgifter på temat derivata, vars syfte är att angripa några av de problemområden som identifierats och samtidigt dra nytta av de utvecklingsförslag som förts fram. Förhoppningen är att detta material, använt som komplement till den vanliga undervisningen, skulle kunna bredda och fördjupa gymnasiestuderandes förståelse av derivatan.

Sydänlihas liikkuu lyödessään kolmiulotteisesti, vuoroin supistuen ja rentoutuen. Vasen kammio on sydämen kammioista vahvin ja sen seinämä paljon oikeaa kammiota paksumpi. Sydämen tomografisen ja kolmiulotteisen liikkeen mallintamiseksi on kehitetty useita menetelmiä, joista sydämen seinämässä sijaitsevien yksittäisten pisteiden seuraamiseen vain magneettikuvaus on riittävän tarkka. Tagging on magneettikuvausmenetelmä, jonka avulla voidaan luoda magneettikuviin näkyviä viiva- tai ristikkokuvioita. Kuvion luonnissa käytetään hyväksi vety-ydinten magneettisia ominaisuuksia samoin kuin itse magneettikuvan luonnissakin. Tästä johtuen kuvio liikkuu sydänlihaksen liikkeen mukana ja tätä liikettä voidaan magneettikuvasarjoista seurata sekä visuaalisesti että erilaisilla analysointityökaluilla. Tämän työn tarkoituksena on esitellä tagging-magneettikuvauksen perusteita ja perehtyä tagging-kuvion kvantitatiiviseen analyysiin käyttämällä Harmonic Phase Flow (HPF) -analysointiohjelmaa. Työssä käsitellään tagging-magneettikuvauksen perusteita sekä esitellään matematiikkaa, johon HPF-algoritmi pohjautuu. Algoritmia käytetään yhdeksän terveen verrokin, kahdeksan nivelreumapotilaan ja kahdeksan fibromyalgiapotilaan tagging-analysiin. Analyysiohjelman avulla on kvantifioitu näiden henkilöiden sydämen vasemman kammion apikaalinen ja basaalinen kiertymä sekä näiden tasojen välinen vääntö. Tulokseksi saatiin (asteina) systolen lopussa eri ryhmien apikaaliseksi kiertymäksi, basaaliseksi kiertymäksi ja väännöksi: Terveet verrokit 4◦ ± 2◦, -1,8◦ ± 0,7◦ ja 6◦ ± 2◦; Nivelreumapotilaat 3,9◦ ± 1,3◦, -2,2◦ ± 1,5◦ ja 6◦ ± 2◦; Fibromyalgiapotilaat 5,1◦ ± 1,5◦, -1,8◦ ± 0,9◦ ja 6,9◦ ± 1,4◦. Tulosten perusteella systolen lopussa eri ryhmien välillä ei ole suuria eroja niin vasemman kammion kiertymässä kuin väännössäkään. Systolen alkuvaiheessa nivelreumapotilaiden basaalinen kiertymä on keskimäärin alhaisempi kuin muilla ryhmillä, minkä vuoksi myös vääntö systolen alkuvaiheessa on voimakkaampaa. Tässä työssä käytetty otos on kuitenkin pieni ja kattavien johtopäätösten tekemiseksi on analyysi tehtävä suuremmalle joukolle.

Syklisiä imiinejä on eristetty ja niiden rakenteita on määritelty 1990-luvulta alkaen. Syklisiä imiineitä ovat spirolidit, gymnodimiinit, pinnatoksiinit, preteriatoksiinit, prorosentrolidit ja spiro-prorosentrimiinit. Koska syklisten imiinien myrkyllisyydestä ihmisille ei ole tarpeeksi tietoa, ei niiden pitoisuuksille simpukoissa ole asetettu raja-arvoa, eikä niitä kontrolloida. Yhdisteet ovat kuitenkin sisältyneet perinteisesti käytettyyn hiiritestiin, joka ilmaisee myrkkyjen kokonaispitoisuuden. Koska nestekromatografia-tandemmassaspektrometria on nyt korvannut hiiritestin virallisena säännösteltävien lipofiilisten toksiinien analyysimenetelmänä, jäävät sykliset imiinit analysoimatta ja markkinoille saattaa päätyä yhdisteitä sisältäviä simpukoita. Tutkijat ovatkin viime aikoina olleet kiinnostuneita syklisten imiinien kvantitatiivisten analyysimenetelmien kehittämisestä. Kirjallisessa osassa katsastetaan aihealueen tutkimustieto (2004–20014). Syklisten imiinien määrittämiseen simpukoista on käytetty lähes yksinomaan nestekromatografia-tandemmassaspektrometriaa. Menetelmiä on kehitetty joko niin, että on optimoitu vain syklisten imiinien analysointi tai on käytetty monitoksiinimenetelmää, jossa syklisten imiinien lisäksi detektoidaan muita yhdisteryhmiä. Suurin osa tutkijaryhmistä on keskittynyt kehittämään monitoksiinimenetelmää, jossa syklisiä imiinejä analysoidaan yhdessä säännöstellyiden lipofiilisten yhdisteiden kanssa. Syklisisistä imiineistä lähinnä 13-desmetyylispirolidi C:n ja gymnodimiinin A:n pitoisuuksia on määritetty. Muiden yhdisteiden ja analogien määrittämistä on haitannut sertifioitujen standardien ja materiaalien puute. Menetelmissä on tutkittu lähinnä erilaisia kromatografisia olosuhteita (hapan, emäksinen, neutraali). Muutama tutkijaryhmä on myös validoinut kehittämänsä menetelmän sisäisesti laboratoriossaan. Kokeellisessa osassa käsitellään hydrofiilisen vuorovaikutuskromatografia-tandemmassaspektrometriamenetelmän (HILIC-MS/MS) kehittämistä esikäsittelyineen saksitoksiinien pitoisuuksien määrittämiseksi simpukoista Elintarviketurvallisuusvirastossa. Optimaaliset HILIC-MS/MS -olosuhteet muodostivat kompromissina aikaisin eluoituvien neutraalien ja lopussa eluoituvien kahdenarvoisten johdannaisten välille. Useista testatuista erilaiseen vuorovaikutukseen perustuvasta kiinteäfaasiuuttosorbentista ja muista puhdistusmenetelmistä vain HILIC-patruuna pidätti ja eluoi kaikki myrkyt edellyttäen että näytteen vesipitoisuus ei ylittänyt 14 %. Tutkituista uutoista toimi parhaiten uutto asetonitriilivesimuurahaishapposeoksella, johon lisättiin ennen kiinteäfaasiuuttoa asetonitriiliä (veden osuus 10 %). Kun kehitetyllä menetelmällä analysoitiin saksitoksiineja, havaittiin voimakas matriisivaikutus (5-52 %). Saanto vaihteli erittäin paljon eri analogien ja tutkittujen pitoisuuksien välillä (11–156 %) Tutkitun Euroopan vertailulaboratorion näytteen saksitoksiini-, gonjautoksiini 2-, gonjautoksiini 3- ja dekarbamouyyliisaksitoksiinipitoisuudet olivat vertailukelpoisia muiden vertailulaboratorion testiin osallistujien tulosten kanssa. Näytteestä löytyneen GTX 1 ja 4 -yhdisteiden huono resoluutio esti yhdisteiden kvantitoinnin.

Optiset isomeerit ovat fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan ovat yhtenevät, mutta niiden biologiset ominaisuudet voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Isomeerien analysointi onkin siksi tärkeä osa narkoottisten yhdisteiden tutkimusta. Usein toinen enantiomeereistä ei aikaansaa elimistössä toivottua vaikutusta ja siten sen muodostumista halutaan kontrolloida jo synteesivaiheessa. Toisaalta, joskus epätoivottu enantiomeeri saattaa olla haitallinen ja siksi sen pitoisuutta esimerkiksi lääkeaineessa kontrolloidaan lailla. Myös kiraalisten huumausaineiden analytiikassa on tärkeää selvittää näytteessä vallitsevana oleva enantiomeeri. Syklodekstriinejä käytetään yleisesti hyödyksi enantiomeerien analytiikassa. Ne ovat syklisiä oligosakkarideja, jotka muodostuvat tyypillisesti kuudesta kahdeksaan glukopyranoosiyksiköstä. Syklodekstriinien rakenne muodostaa onttoa katkaistua kartiota, jonka ulkopuoli on sisäpuolta hydrofiilisempi. Hydrofiilisen ulkokuoren ansiosta natiivit syklodekstriinit ovat suhteellisen vesiliukoisia. Hydrofobinen sisäosa puolestaan on omiaan sitomaan analyyttien hydrofobisia osia joko kokonaan tai osittain muodostaen syklodekstriini-analyytti –inkluusiokompleksin. Luonnossa esiintyvät α-, β- ja γ-syklodekstriinit ovat varauksettomia mutta lisäämällä näihin varauksellisia funktionaalisia ryhmiä voidaan varausta muuttaa. Syklodekstriinien käyttö kiraalisessa kapillaarielektroforeesissa perustuu niiden kykyyn muodostaa enantiomeerien kanssa inkluusiokomplekseja. Tavallisimmin syklodekstriinit lisätään suoraan taustaelektrolyyttiin, jolloin enantiomeerit voidaan erottaa päällystämättömällä kapillaarilla. Kapillaarielektrokromatografiassa kiraaliset selektorit kuitenkin sidotaan yleensä stationaarifaasiin. Inkluusiokompleksin muodostuessa enantiomeerien elektroforeettinen liikkuvuus joko nopeutuu tai hidastuu, riippuen kompleksin ja syklodekstriinin varauksesta sekä systeemin polariteetista, jolloin ne saadaan erotetuksi toisistaan.. Kokeellisessa tutkimuksessa kehitettiin menetelmä metorfaanienantiomeerien erottamiseksi kiraalisella kapillaarielektroforeesilla käyttäen syklodekstriiniselektoreita. Dekstrometorfaani on yleinen lääkeaine esimerkiksi yskänlääkkeissä, kun taas levometorfaani on luokiteltu huumeeksi. Menetelmällä saavutettiin erinomainen kiraalinen resoluutio analyysiajan jäädessä alle yhdeksään minuuttiin.