Browsing by Title
Now showing items 255-274 of 3676
-
(2022)I denna magisteravhandling har jag granskat hur privata personer beskattas då de är verksamma med virtuella valutor. Syftet med denna avhandling har därmed varit att granska hurdana praktiska hinder de skattskyldiga stöter på då de är verksamma med virtuella valutor. I arbetet har jag även kortfattat granskat hur virtuella valutor beskattas i Sverige samt i vilka situationer som virtuella valutorna anses överlåtna. Den huvudsakliga forskningsfrågan i avhandlingen är om den gällande lagstiftningen är för begränsande i förhållande till användningen av virtuella valutor. Därtill har jag även granskat vad man kunde göra med den finska beskattningslagstiftningen för att tillgodose användningen av virtuella valutor i praktiska sammanhang bättre. Avhandlingen har huvudsakligen baserat sig på rättsdogmatisk forskning. I avhandlingen har jag använt mig av de lege feranda metoden för att diskutera hur lagen kunde ändras och om det partiskt taget är möjligt. Genom denna metod har jag granskat de huvudsakliga forskningsfrågorna för denna avhandling Inkomstskattelagen tar inte direkt ställning till hur virtuella valutor skall beskattas. De noggrannare riktlinjerna har därmed givit i Skatteförvaltningens anvisningar. Som en huvudregel för beskattningen av virtuella valutor kan man konstatera att beskattningen realiseras då den skattskyldiga på ett slutligt sätt överlåter äganderätten av den specifika virtuella valutan till någon annan. Som svar på mina forskningsfrågor har jag konstaterat att den gällande lagstiftningen inte är för begränsande vad gäller beskattningen av virtuella valutor. Hur lagen eventuellt borde ändras beror i stor på hur användningen av virtuella valutor kommer att utvecklas med tiden. Förtillfället tillgodoser därmed den nuvarande lagstiftningen de behov som användningen av virtuella valutor kräver.
-
(2016)I syfte att utreda misstänkta konkurrensbegränsningar får konkurrensmyndigheterna göra inspektioner bl.a. i näringsidkares företagslokaler. Enligt 44 § i konkurrenslagen får ett beslut om förrättande om en sådan här inspektion inte överklagas. I avhandlingen granskas detta besvärsförbuds förenlighet med europarätten samt de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande lagstiftningen. Avhandlingen har två huvudsakliga frågeställningar: För det första granskas besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen i ljuset av europadomstolarnas praxis. Den konkreta frågeställningen lyder: Är besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen förenligt med europarätten? För det andra granskas de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande nationella lagstiftningen. Frågan jag söker svar på är följande: Hur kan en nationell domstol eliminera den eventuella normkonflikten mellan besvärsförbudet och europarätten ifall en näringsidkare, besvärsförbudet till trots, skulle överklaga inspektionsbeslutet? Tre olika alternativ granskas, nämligen domstolens möjlighet att göra en människorättsvänlig tolkning av besvärsförbudet, att lämna besvärsförbudet utan tillämpning på basis av grundlagens företräde samt att lämna besvärsförbudet utan tillämpning på basis av EU-rättens företräde. Ifall besväret inte tas till prövning kan Finland göra sig skyldig till en kränkning av människorättskonventionen och EU-rätten. Metoden i avhandlingen är rättsdogmatisk och det huvudsakliga forskningsmaterialet består av rättspraxis från den Europeiska människorättsdomstolen och EU-domstolen, nationella förarbeten samt såväl nationell som utländsk rättslitteratur. På basis av forskningsresultaten i avhandlingen rekommenderar skribenten att besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen upphävs. Ifall man anser att besvärsförbudet förbjuder överklagande både enskilt och i samband med behandlingen av huvudsaken, vilket dess formulering tyder på, verkar det klart att besvärsförbudet är oförenligt med europarätten. Även om överklagande i samband med huvudsaken vore möjligt är besvärsförbudet problematiskt på flera olika sätt, bl.a. eftersom tillgången till rättsmedlet är osäkert och oberoende fördröjt med åtskilliga år. Även granskningen av domstolarnas handlingsalternativ för att eliminera normkonflikten mellan besvärsförbudet och europarätten talar för att besvärsförbudet borde upphävas. Det verkar inte möjligt att göra en människorättstolkning av besvärsförbudet pga. dess entydiga formulering och tillämpning av GL 106 § kräver att det finns en uppenbar konflikt mellan tillämpningen av en lagbestämmelse och grundlagen. Således borde en nationell domstol dels harmonisera tolkningen av grundlagsbestämmelserna med människorättskonventionen och även bedöma om det s.k. uppenbarhetskriteriet uppfylls. Detta kan vara mer problematiskt än man först anar. EU-rätten däremot kräver företräde förutsatt att det handlar om en situation då EU-rätten blir tillämplig.
-
(2023)The main research question of this thesis is what implications deregulating the Finnish gambling monopoly could have in terms of competition in the gambling industry, and in terms of player protection. I will examine the current state of the gambling monopoly in Finland, how it came to be, and where it is headed. It examines the potential consequences of deregulating the monopoly on the industry, with a focus on competition and responsible gambling practices. The research aims to analyze the legal frameworks governing the gambling industry and its socio-economic effects. I will also propose new ways in which the gambling industry could evolve to become better for companies and players. The study scrutinizes the legal standing of the monopoly and whether it fulfills the requirements set for monopolies in the EU law. I will also discuss controversial business practices of Veikkaus, such as aggressive advertising strategies. In addition, I will explore alternative approaches for a more competitive market. To gain insights into potential policy changes, I will compare Finnish gambling regulations to those of other Nordic countries, Sweden, Norway, and Denmark. These comparisons highlight the different degrees of market liberalization and player protection measures adopted by these countries. My conclusion is that as there is no de facto monopoly anymore, there is also no justification to treat it as such. Holding on to the monopoly violates EU competition rules and harms the players and the state. Establishing a new legal regime to control gambling would also give Finland a chance to become a leader in player protection practices.
-
(2022)This study aims to make a preliminary assessment of the role that the new ILC Draft PERAC principles could play in the OPT. It argues that the application of standards and norms protecting or compensating for the environmental damage in times of armed conflict has been highly influenced by the political context. At the same time, it finds that two of the main causes of the environmental challenges in the OPT are Israel’s activities and the lack of environmental regulations for companies operating in the occupied territory. In addition, the Palestinians face serious difficulties in accessing justice. There is a domestic lacuna since Palestinian courts have limited competences and the Israeli Courts have showed bias towards Palestinians. Internationally, it is highly unlikely that Israel will accept the ICJ’s voluntary jurisdiction, and it is doubtful that the case before the ICC is adequate to tackle the systemic oppression in the OPT. On the other hand, since Palestine is becoming a party to different agreements and treaties, it can now use the dispute settlement mechanisms established in MEAs which Israel has also ratified, such as the Basel Convention. This has enabled Palestine to bring complaints against the illegal transfer of hazardous waste by Israel to the OPT. This showed that what is required is a change in the Israel’s practices and policies or more available dispute settlement mechanisms. Finally, it finds that the ILC Draft PERAC principles are unlikely to force a change in Israeli practices. At the same time, for the time being, they do not establish any forum or dispute settlement mechanism. Thus, their role and impact on the OPT is limited. Nevertheless, because of their innovations and clarity, they offer a new framework of understanding that can be highly beneficial in diplomatic relations, educational purposes, and in the formation of expectations and demands. Moreover, it will support and offer an additional legal language in the different strands of activism ad advocacy led by Palestinian NGOs.
-
(2015)The aim of this study is to examine the application of the Charter of Fundamental Rights of the European Union in the light of the principle of subsidiarity in EU law. The Charter constitutes a point of intersection of subsidiarity and fundamental rights, brought together by their common purpose of guiding the exercise of public powers and reconciling a diversity of Member State values with the need for European unity. With a particular focus on the case law of the Court of Justice of the European Union, the study embraces the principle of subsidiarity for the purpose of interpreting the legal nature of the Charter and systemising its application. The formal link between subsidiarity and fundamental rights under the Charter is found in Article 51(1). In order to clarify the legal nature of the Charter and the context in which it operates, the study looks into how fundamental rights and subsidiarity have developed in EU law as well as how they are interrelated. The subsidiary nature of EU fundamental rights law is demonstrated by the restrictive personal and material scope of the Charter. Similarly, the principle of subsidiarity is used to analyse the Charter’s minimum and maximum level of protection. The Court’s application of the Charter is analysed by examining the expressions that the principle of subsidiarity takes when the Charter is balanced with economic freedoms, applied in conjunction with other norms, used to invalidate EU norms or called to set aside national legal acts. In addition to this, the analysis considers the role of subsidiarity in cases where the Charter was not applied, either because the Court lacked jurisdiction or remained silent on its applicability. The study demonstrates how the legal nature of the Charter to a great extent can be explained through the principle of subsidiarity. However, the EU legal order has its proper understanding of subsidiarity in relation to fundamental rights. Fundamental rights protection is only one of several EU objectives that need to be balanced when determining the appropriate level of action. Ultimately, the application of the Charter is triggered by the need to preserve the primacy, unity and effectiveness of EU law. Only in exceptional circumstances, these requirements may be overridden with reference to the principle of legal certainty, as recognised by the Charter. Conversely, subsidiarity as an interpretative principle of EU fundamental rights law may also contribute to enhanced legal certainty regarding the application of the Charter.
-
(2022)Sexualbrott mot barn är en av de svåraste brottstyperna i vårt samhälle. Inte sällan är barnets utsaga om händelsen det enda beviset i fallet. Det blir därmed upp till domstolen att i sin bevisvärdering bedöma trovärdigheten av barnets utsaga. Vid bevisvärderingen bör flera aspekter tas i beaktan, och en av dessa är felkällors påverkan på utsagan. Flera felkällor kan påverka barnets utsaga om sexuella övergrepp och dessa felkällor påverkar ofta barnets utsaga i annan omfattning jämfört med vuxnas utsagor. Målet med avhandlingen är därmed att studera hur olika felkällor påverkar barns utsagor om sexuella övergrepp. Vidare kommer studeras hur dessa utsagor som påverkats av någon felkälla bör värderas som bevis. Avslutningsvis kommer även en del förslag ges gällande processer kring barn som misstänks blivit utsatta för sexuella övergrepp. I avhandlingen behandlas som felkällor: iakttagelse, tolkning, minne, förmåga att återberätta, lögner, suggestion och ledande frågor, hörsägen och användningen av video- och ljudupptagningar. Som huvudsaklig metod används den rättsdogmatiska metoden. Avhandlingen kommer även långt vara tvärvetenskaplig, där tillgängliga rättspsykologiska forskningsresultat tillämpas som stöd för den rättsdogmatiska metoden. I avhandlingen kan vi konstatera att alla fall är enskilda och att barnets utsaga kan påverkas på flera olika sätt. En del typsituationer kan dock uppmärksammas för de olika felkällorna och deras påverkan på barns utsagor. Det är dock viktigt att en enskild undersökning av påverkan genomförs. Som en följd är det naturligt att samma gäller bevisvärderingen av dessa utsagor. En enskild värdering måste alltid utföras. I analysen av påverkan av felkällor och vid bevisvärderingen kan dock trovärdighetskriterier, forskningsresultat och olika metoder användas vägledande. Avslutningsvis kan poängteras att det finns flera åtgärder som kan och bör vidtas för att minska risken för felkällor, vilket skulle underlätta beslutsfattarens bedömning.
-
(2014)Avhandlingen analyserar bevisvärdering av anonyma vittnens utsagor i straffprocess. Justitieministeriets arbetsgrupp, bevisningskommissionen, har utarbetat ett förslag till en reform av Rättegångs Balkens 17 kap. om bevisning. Förslaget är att i framtiden skall anonymitet tillåtas för vittnen som hotats och som har en objektiv, grundad orsak att frukta för sitt liv eller sin hälsa. Anonymitet skulle komma ifråga endast vid mycket grova brott. Det mest extensiva sättet att trygga vittnets säkerhet vore, enligt utskottsbetänkandet, att vittnet hörs genom videoförbindelse samt att hans röst förvrängs. Domaren som handlägger ärendet skulle inte känna till vittnets identitet. Den enda i rättsprocessen som vet vem vittnet är, är åklagaren. Syftet med avhandlingen är att utreda huruvida de anonyma utsagorna kommer att kunna beaktas som effektiva bevismedel. Kommer anonymiteten att inverka på vilket bevisvärde utsagan ges och till vilken grad? I avhandlingen upptas argument både pro et contra anonymitetens inverkan på bevisvärdet i vittnesutlåtandet. Ekelöfs bevisvärdemetod har valts som grund för bevisvärderingen. Diesens analysprocess fungerar som ett komplement för att få fram ett tillförlitligare bevisvärde. I avhandlingen har lyfts fram några av de felkällor som måste beaktas särskilt vid värdering av anonyma utlåtanden, då man använder sig av de nämnda värderingsmetoderna. Bevisvärdering är en komplex process, i vilken skall beaktas faktorer som inverkar både på utsagegivaren och på bedömaren. Särskilt personbevisningen kan skapa problem, ty dess tillförlitlighet kan inte bestämmas lika exakt som sakbevisning. En utsagas innehåll är aldrig det samma som verkligheten de facto varit vid tidpunkten för den händelse som gett upphov till vittnesutsagan. För att kunna värdera en vittnesutsaga på ett adekvat sätt, krävs det kunskap om vilka faktorer som inverkar på bevisvärdet. Stöd fås av relevanta erfarenhetssatser. Problem uppstår dock då domaren inte känner till vittnets identitet. Slutsatsen är att ett anonymt vittnesutlåtande måste ges ett lägre värde än ett normalt vittnesutlåtande.
-
(2017)This paper focuses on research in the area of public procurement and competition law, in particular the problem of bid rigging. Bid rigging has been a competition hindrance for many years, however not quite addressed by public procurement law. Bid rigging being a problem initiated within public procurement processes affecting the competitive efforts of the European internal market. We analyze the introduction of the new Directive 2014/24/EU in public procurement and how the changes in within the Directive will allow for the prevention and dealing with bid rigging during the tendering process. Economic theory and market analysis will be used to understand the incentive for bid rigging to occur. An analysis of how theory and the previous Directive 2004/18/EC has interpreted the cause of bid rigging, allows for a further understanding on the changes to the new Directive 2014/24/EU. This study finds, the efforts within Directive 2014/24/EU to promote competition during the tendering process are evident, thus new changes to procedural rules may have a negative impact in the interpretation of a more transparent process.
-
(2021)The thesis explores bifurcation and its impact on allocation of costs in investor-State arbitration. Bifurcation refers to the splitting of issues into two or more separate phases in the course of the proceedings. In the context of investment arbitration, bifurcation typically concerns the split between jurisdiction and merits. On one hand, separate determination might narrow the scope of the dispute or lead to the dismissal of the case in its entirety. On the other hand, unsuccessful bifurcation adds significantly to the time and costs of the proceedings. Because of this dilemma, bifurcation has been characterized as one of the most important procedural questions an investment tribunal can make. Firstly, the thesis aims to answer how bifurcation can be used as a procedural tool in investor-State arbitration. Bifurcation is examined within the normative framework of the ICSID Convention, the ICSID Arbitration (Additional Facility) Rules and the UNCITRAL Arbitration Rules. In addition, the problems related to partial awards on bifurcated issues regarding their possible challenges and res judicata effects are presented. The strategic use of bifurcation by the parties in order to advance their positions in the course of the proceedings is also explored. Secondly, the thesis analyzes what the tribunal has to take into account in its assessment when deciding whether to bifurcate the proceedings. In the absence of a legal test in the chosen arbitration rules, the tribunal has to base its assessment on broad legal principles such as efficiency, equality of the parties as well as the reasonable opportunity to present one’s case. The legal test on bifurcation developed by the tribunal in Glamis Gold v. U.S. is also examined. In order to grasp the procedural and financial dimensions of bifurcation more profoundly, the third research question seeks answers to the impact bifurcation has on the allocation of costs. The cost allocation regime in investment arbitration, in turn, is rather inconsistent and the tribunal has a wide discretion in allocating the costs. Special attention is given to two ICSID cases where bifurcation has played a role in cost allocation: Caratube v. Kazakhstan and Iberdrola v. Guatemala. The underlying motivation for the thesis is tripartite: it aims to contribute to the somewhat lacking research of procedural questions in investment arbitration, create solutions to the reduced cost-effectiveness of ISDS as well as to clarify the doctrine regarding allocation of costs. These objectives are pursued by utilizing the legal dogmatic method. Contextual background for the research of investor-State arbitration is also provided, namely by addressing the peculiar nature of investment arbitration as a hybrid between international law and commercial arbitration as well as the critique ISDS continues to face. The thesis concludes that while bifurcation may be an apt procedural vehicle to cut time and costs, it should be applied with due consideration and with a high certainty that splitting the proceedings will discard some or all of the claims. The impact of bifurcation on cost allocation should not be exaggerated, as it is merely one factor the tribunal may take into account when allocating the costs. It is suggested that the tribunal should not automatically burden either of the parties due to unsuccessful bifurcation in its award on costs, as the ex ante evaluation of the likelihood of the success of splitting the proceedings is rather difficult. When allocating the costs of unsuccessful bifurcation, the tribunal should assess the reasonableness of the request or objection to bifurcation as at the time it was made, not merely with the insight gained in retrospect.
-
(2016)Maisteritutkielmassa on pyritty selvittämään nykyaikaisia tiedon keräämis-, analysointi- ja käsittelykeinoja, joita big data ja profilointi ovat, hyödyntäen tehdyn mainonnan merkitystä sopimusoikeudellisena tarjouksena. Sopimusoikeudellinen sopimus muodostuu oikeustoimilaissa säädetystä tarjouksesta ja siihen annetusta hyväksyvästä vastauksesta. Näistä tarjous tehdään ensin ja se muodostaa tekijälleen sitovuuden, jonka mukaan tarjouksen tekijän on laissa säädetyn mukaisen hyväksyvän vastauksen saatuaan velvollisuus sitoutua sopimukseen tarjouksen mukaisesti. Koska tarjous asettaa tekijälleen melko ankarana pidetyn sitovuuden, on tärkeää selvittää, mitkä seikat johtavat siihen, että esitettyä tahdonilmaisua pidetään tarjouksena. Markkinoinnin osa-alueista tutkielmassa käsittely on rajattu mainontaan, jonka merkitys tarjouksena tulee usein pohdittavaksi sen luonteen vuoksi, sillä mainos (ja markkinointi yleisesti) ovat keinoja herättää vastaanottajien huomiota. Huomion herättämisen tarkoituksena taas usein on saada vastaanottaja tekemään kaupat mainostajan kanssa mainostettua hyödykettä koskien. Useimmiten mainonta on kuitenkin luonteeltaan sellaista, ettei sen voida katsoa täyttävän sopimusoikeudelliselle tarjoukselle asetettuja tunnusmerkkejä. Kuitenkin mainontaa voidaan tehdä erilaisilla tavoilla, ja big data ja myös profilointi ovat sellaisia innovatiivisempia mainonnan keinoja, joiden avulla vastaanottajista on ennen mainonnan toteuttamista mahdollista haalia suurikin määrä tietoa henkilökuvan muodostamiseksi. Tätä henkilökuvaa on sitten mahdollista hyödyntää mainonnan toteuttamisessa, jotta juuri sopivimmat hyödykkeet esitellään kullekin vastaanottajalle tietoteknisiä mahdollisuuksia hyödyntäen. Nämä ovat keinoja, jotka erottavat big dataa ja profilointia hyödyntäen tehdyn mainonnan perinteisemmästä mainonnasta ja siksi niiden kautta tehdyn mainonnan merkitys sopimusoikeudellisena tarjouksena voi tulla uudella tavoin kyseeseen.
-
(2018)This thesis covers the interplay and possible conflicts between EU competition law and data privacy regulation in relation to big data containing users’ personal data that companies possess. The research questions concern whether dominant companies can be forced to grant access to their data sets to their competitors. The thesis will then analyze whether as a result of granting such access, companies could violate the applicable privacy regulations by sharing their users’ personal data without adequate consent from them. According to EU competition law, there has to be an abuse of a dominant position for the prohibitions of EU competition law to apply. This thesis will first seek to define whether big data can amount to an essential facility and as a result become a tool for abuse. The answer to the above question depends largely on the nature and uses of the particular data set. Another factor having relevance is the market structure and possible entry barriers present. The thesis will then provide an overview of the EU General Data Protection Regulation (‘’GDPR’’), which provides for rules concerning the processing of personal data of individuals. Under the GDPR, once personal data has been collected, it can only be used for the purpose it was collected for unless consent is provided by the data subject. Furthermore the GDPR places emphasis on information duties to the individuals whose data is being processed. As a result there is legal uncertainty for companies that face requests from competitors for access to their data. Furthermore it might not prove to be simple task for the regulators and courts to assess when access to data truly is necessary and on what terms such access should be granted and monitored. The conclusion is that data can under certain circumstances amount to an essential facility, without which other companies cannot survive on the markets. This is however a case specific issue and cannot be assumed automatically. Imposing access too readily risks reducing the incentives for the companies to invest in big data. On the other hand when granting access to a competitor, the provisions of the GDPR should be complied with. The situation is not satisfactory and there is considerable legal uncertainty for companies facing requests to share their data sets containing personal data. The thesis recommends that sector specific regulation might be the answer to these concerns.
-
(2016)Pyrin tutkielmassani lähestymään voimassaolevaa lainsäädäntöä, erityisesti immateriaalioikeutta, ongelmalähtöisesti, selvittäen niitä seikkoja, jotka tällä hetkellä estävät big datasta mahdollisesti saatavilla olevien sosiaalisten ja taloudellisten etujen hyödyntämistä. Huomattavan suurien tietomäärien käsittely on yksinkertaisinta tietokantamuodossa. Tietokantojen tekijänoikeussuoja erityisesti Euroopan Unionin alueella on siten tutkielmassani pääroolissa. Eurooppalaiselle järjestelmälle ominainen sui generis –suojamuoto sen muodostamine ongelmineen on myös hyvin vahvasti tutkimukseni keskiössä. Alalla toimivien ja sille pyrkivien yritysten käytännön ongelmiin kuuluu usein julkisen sektorin tuottaman tiedon saatavuus ja uudelleenkäyttömahdollisuudet, joten sitä käsitellään omana laajana kokonaisuutenaan. Pyrin tekemään tutkielman tulevaisuuden kehitystä ja sen lainsäädännöllisiä vaatimuksia silmälläpitäen. Unionin ulkopuolista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä otan työhön esimerkinomaisesti muita mahdollisia sääntelymalleja esiin nostaakseni. Yhdysvalloissa datapohjainen teknologiasektori on kehittynyt huomattavasti pidemmälle kuin Euroopassa, myös tämän syitä pyrin myös selvittämään Aloitan big datasta yleisemmin ilmiönä, josta siirrytään sen käsittelyyn osana tietokantoja koskevaa direktiiviä. Tietokantojen oikeudellisesta suojasta annettua direktiiviä 96/9/EY käsitellään laajasti, erityisesti sen sui generis –suojamuotoa ja siitä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Julkista sektoria monissa rooleissaan on pidettävä big datan kannalta yhtenä tärkeimmistä toimijoista ja sitä käsitellään siten erikseen. Tarkastelussa syvennytään julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annettuun direktiiviin 2003/98/EY (PSI-direktiivi) sekä sen viimeaikaisiin muutoksiin, sekä erityisesti digitaalisessa ympäristössä tapahtuvan tieteellisen tutkimuksen toimintamahdollisuuksiin. Pintapuolisesti käsitellään myös julkisen sektorin tuottaman datan lisensointiprojektit. Big datan hyödyntämisen kannalta datan saatavilla oleminen sekä sen uudelleenkäyttömahdollisuudet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Siten lisensointia yleisemmin käsitellään omassa kappaleessaan. Erityisesti sui generis –oikeuksien ongelmallisuuteen myös erilaisissa lisensointiprojekteissa syvennytään. Itse tietokantojen ja niiden sisältämän tiedon äkkiseltään vaikeasti hahmottuvaa eroa analysoidaan läpi tutkielman, mutta raakadatan omistussuhteet käsitellään erikseen lyhyesti omassa kappaleessaan. Myös kilpailuoikeuden vaikutuksia immateriaalioikeudelliseen kenttään käsitellään lyhyesti. Lopuksi yhdistän tutkielmani aiheet ja luoda jonkinasteista selvyyttä tulevaisuuden mahdollisiin kehityskulkuihin.
-
(2016)Näthandeln är ett växande fenomen i vårt konsumtionssamhälle. Bilhandeln vars traditionella tillvägagångssätt varit att ingå köpeavtal i en fysisk bilaffär mellan en näringsidkare och konsument, har gjort sig synlig i näthandeln. Att sälja bilar på Internet är inte i sig något nytt fenomen då privata personer redan under en längre tid sålt bilar sinsemellan i diverse elektroniska handelsplatser. Begreppet bilnäthandel innebär att en näringsidkare marknadsför och säljer bilar på distans till konsumenter och där parterna ingår ett distansförsäljningsavtal. Bestämmelserna om distansförsäljning stadgas i Konsumentskyddslagens (38/1978) 6 kapitel. Avhandlingens huvudsakliga frågeställning gäller att överse hela processen för distansförsäljning av bilar. Den konkreta frågeställningen lyder att på vilket sätt regleras bilnäthandeln enligt gällande finsk rätt. Jag önskar kunna klargöra bilnäthandels processen i syn av inhemska rättsreglerna. För att kunna svara på frågeställningen ska jag tolka och granska den gällande lagstiftningen som ansluter sig till distansförsäljning, förarbeten till lagarna, regeringspropositionerna och de samhörande direktiven, men även ett avgörande av Högsta domstolen och ett par avgöranden av Konsumenttvistenämnden. Som stöd till den huvudsakliga frågeställningen har jag även lyft fram tre stödande forskningsfrågor vilka hjälper till att finna möjliga missförhållanden kring distansförsäljning. Den första frågeställningen lyder ifall bilarnas näthandel alltid ska och bör tolkas som ett distansförsäljningsavtal enligt Konsumentskyddslagens 6:7. Vid den andra frågeställningen ska jag undersöka kravet på personlig prägel enligt Konsumentskyddslagens 6:16 punkt 3. Här dryftar jag tankar kring fall där konsumenten mister sin lagenliga ångerrätt då bilen tillverkas enligt konsumentens krav eller ändras på ett sätt där bilen motsvarar konsumentens individuella behov. Den tredje frågeställningen gäller konsumentens ansvar över mottagna varor enligt Konsumentskyddslagens 6:18. Här granskar jag bl.a. ifall provkörning av bil ska tolkas som användning eller provning av vara. Forskningsmetoden är rättsdogmatisk.
-
(2014)Rahtaussopimuksella aluksia rahdataan kuljettamaan sekä ihmisiä että tavaroita ja suorittamaan erilaisia palveluja tai toimintoja merellä. Rahtaussopimuksena on käytetty jo 1900-luvun vaihteesta lähtien vakiosopimuskaavakkeita, joiden merkittävimpänä laatijana ja kehittäjä toimii kansainvälinen meriteollisuuden järjestö BIMCO. Tämän tut-kielman tarkastelun kohteena on BIMCO:n SUPPLYTIME 2005 -vakiosopimuskaavake ja sen tulkinta Pohjois-maissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten BIMCO:n kansainvälistä SUPPLYTIME 2005 -aikarahtaussopimuskaavaketta pitäisi tulkita, jos sovellettavaksi laiksi on valittu Suomen tai jonkun muun Poh-joismaan oikeus. Yleensä tulkinta- ja riitatilanteissa SUPPLYTIME 2005 -vakiosopimuskaavakkeeseen sovelletaan merenkulun oikeutena pidettyä Englannin oikeutta, joka on kaavakkeessa oletuksena. SUPPLYTIME 2005 on laadittu englanninkielellä ja siinä käytetään termejä ja ilmaisuja, jotka ovat tyypillisiä englantilaisessa sopimusoi-keudessa. Erityisenä tarkastelun kohteena on, vaikuttaako englannin kieli vakioehtojen sisältöön ja mikä merkitys vakiosopimuskaavakkeen taustalla vaikuttavalla Englannin oikeudella on tulkintaan Pohjoismaissa. Lisäksi tut-kielmassa syvennytään muutamaan jäänmurtotoiminnan kannalta tärkeään SUPPLYTIME 2005 klausuulin tulkin-taan. Tätä tutkielmaa ja sen tutkimustuloksia voidaan hyödyntää Liikennevirastossa tehtäessä päätöksiä SUPPLYTIME 2005 -vakiosopimuskaavakkeen käyttämisestä jäänmurtajien rahtauksessa. Tutkielmassa on käytetty lähdemateriaalina erityisesti pohjoismaisia meri- ja kuljetusoikeuden teoksia ja artikkelei-ta. Vakiosopimuskaavakkeen tulkintaa on pyritty avaamaan sekä pohjoismaista että englantilaista oikeuskäytäntöä hyödyntäen. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että Pohjoismaissa SUPPLYTIME 2005 -vakiosopimuskaavakkeen tulkin-nassa voidaan käyttää apuna esimerkiksi kaavakkeen valmistelumateriaalia ja kaavakkeen laatijan kommentaariko-koelmia, joihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella. Pohjoismaissa SUPPLYTIME 2005:n kaltainen englannin-kielinen sopimus ja siihen liittyvä Englannin oikeuden vaikutus eivät lähtökohtaisesti vaikuta tulkintaan, vaan vakiosopimuksia käsitellään samalla tavalla kuin kansallisella kielellä muotoiltuja sopimuksia. Pohjoismaisten merioikeuden asiantuntijoiden keskuudessa ei olla täysin yksimielisiä siitä, voiko kansainvälisten vakiosopimusten tulkinnassa käyttää hyväksi ulkomaisia oikeusratkaisuja, mutta vakioehtojen tulkinnan harmonisointia pidetään kuitenkin tärkeänä. SUPPLYTIME 2005 -kaavakkeen aiempia versioita ja muita vakiosopimuskaavakkeita koske-vien ratkaisujen käyttämistä tulkintakeinoja ei suositella. Tutkielmassa tarkasteltujen jäänmurtotoiminnan kannalta tärkeiden ehtojen tulkinnassa voi ilmetä ongelmia Pohjoismaissa, ellei esimerkiksi off hire- ja knock for knock -ehtoon ole tehty tarkennuksia.
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti Suomen vanhemmuuslainsäädäntöä erityisesti homo- ja lesbovanhemmista muodostuvien sateenkaariperheiden näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, miten vanhemmuus määräytyy Suomen lainsäädännössä, millaista vanhemmuutta lainsäädäntö suojaa ja millaista perhekäsitystä ja käsitystä lapsen edusta suhteessa erilaisiin vanhemmuuksiin se ilmentää. Tutkimuksessa tuodaan myös esiin, miten lainsäädäntö kykenee vastaamaan lesbo- ja homoparien sekä useammasta kuin kahdesta vanhemmasta koostuvien apilaperheiden vanhemmuusratkaisuihin ja miten lainsäädäntöä pitäisi tästä näkökulmasta kehittää. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lapsen etua. Metodologisesti tutkimus on sekä oikeuspoliittinen että lainopillinen tutkimus. Tällä hetkellä isyys määräytyy isyyslain 5.9.1975/700 mukaisesti avioliittoon perustuvan isyysolettaman, maistraatin hyväksymän isyyden tunnustamisen tai kanteeseen perustuvan tuomioistuimen päätöksen perusteella. Hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen isäksi on vahvistettava mies, joka antoi suostumuksensa hedelmöityshoitoon yhteisymmärryksessä äidin kanssa. Annettaessa hedelmöityshoitoa yksinäiselle naiselle, voidaan hedelmöityshoitolain 22.12.2006/1237 mukaan lapsen isäksi suostumuksellaan vahvistaa siittiöitään luovuttanut mies. Adoptiolaissa 20.1.2012/22 vanhemmuus siirtyy aiemmilta vanhemmilta adoptiovanhemmille, kun tuomioistuin vahvistaa adoption. Laki rekisteröidystä parisuhteesta 9.11.2001/950 mahdollistaa perheen sisäisen adoption myös rekisteröidyille homo- ja lesbopareille. Äitiys perustuu kirjoittamattoman oikeuden nojalla synnytykseen. Lainsäädännössä korostuu isyyden merkitys ja sen taustalla näkyy heteronormatiivisuus, oletus kahdesta luonnollisesta sukupuolesta, miehestä ja naisesta sekä heteroydinperheiden ja niistä poikkeavien perhemuotojen välinen legimititeettiero. Sateenkaariperheiden asema vanhemmuuslainsäädännössä on epätasa-arvoinen heteroperheisiin nähden. Esimerkiksi perheen ulkoinen adoptiomahdollisuus on rajattu vain aviopareille, eikä hedelmöityshoitoja saavan naisen rekisteröityä puolisoa voida vahvistaa suoraan syntyvän lapsen vanhemmaksi hoitoon annetun suostumuksen perusteella, kuten heteroparien kohdalla. Apilaperheiden asemaa hankaloittaa se, ettei Suomen lainsäädäntö mahdollista lapselle useampaa kuin kahta juridista vanhempaa. Lasten asema näissä perheissä on turvaton, kun heille merkityksellisiä vanhemmuuksia ei voida laillisesti vahvistaa. Sateenkaariperheiden aseman parantamiseksi on ehdotettu muun muassa tasa-arvoista avioliittolakia, jolloin myös rekisteröidyt parit saisivat adoptiomahdollisuuden, sekä isyyslain muuttamista vanhemmuuslaiksi, jolloin esimerkiksi isyysolettama tulisi sovellettavaksi myös rekisteröityihin pareihin. Myös synnyttäneen äidin samaa sukupuolta oleva avopuoliso pitäisi pystyä vahvistamaan juridiseksi vanhemmaksi hedelmöityshoitoon annetun suostumuksen perusteella. Tutkimuksessa tarkasteltiin lapsen etua niin lainsäädännössä, perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, kuin myös eettismoraalisena ei-juridisena terminä, joka tulee esiin sateenkaariperheiden vanhemmuutta koskevissa keskusteluissa. Tutkimusten perusteella homo- ja lesboperheiden lapset ovat tasapainoisia, eivätkä eroa heteroperheiden lapsista merkittävästi. Näyttääkin siltä, ettei ole perusteita asettaa yhtä perhemallia tai vanhemmuuden mallia toista parempaan asemaan lapsen kasvuympäristönä. Vanhemmuuden määräytymistä koskevissa laeissa lapsen etu näyttäytyy paitsi sitä kautta, millaista vanhemmuutta niiden voi katsoa suojaavan, myös esimerkiksi hedelmöityshoitolaissa olennaisena edellytyksenä hedelmöityshoidon antamiselle sekä perusteluna lapsen tiedonsaantioikeudelle alkuperästään. Adoptiolaissa lapsen etu on lain johtava periaate, edellytys adoption vahvistamiselle, sekä syynä vanhempien ikäeroa ja avioliittovaatimusta koskevalle sääntelylle. Myös adoptiolain mukaista lapsen oikeutta pitää yhteyttä aikaisempaan vanhempaansa ja oikeutta tietää alkuperästään on perusteltu lapsen edulla.
-
(2024)Kasvojentunnistusteknologian käyttö rikostorjunnassa on yksi tämän hetken polttavimmista kysymyksistä, sillä myös lainvalvontaviranomaiset ovat huomanneet teknologian kehitykseen liittyvät mahdollisuudet. Biometrisen etätunnistamisen avulla ihmisiä voidaan tunnistaa ja paikantaa nopeasti ja helposti, mikä tehostaa rikostorjuntaa ja helpottaa erityisesti vakavaan rikollisuuteen puuttumista. Biometrinen etätunnistaminen toimii tyypillisesti siten, että julkiseen tilaan asennetaan internet-yhteydellä varustettu valvontakamera, joka skannaa jokaisen valvottuun tilaan astuvan henkilön kasvot. Kasvoista luodaan biometrinen malli, jota verrataan tietokannassa oleviin kasvokuvatietoihin. Hyötyjen lisäksi kasvojentunnistusteknologian käyttöön liittyy myös erilaisia riskejä ja ongelmia perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, sillä biometrinen etätunnistaminen julkisessa tilassa kohdistuu rajoittamattomaan joukkoon henkilöitä, joita ei voida ennakolta määritellä. Biometrisen etätunnistamisen voidaan sen vuoksi katsoa tarkoittavan varsin vakavaa puuttumista perus- ja ihmisoikeuksiin, sillä biometrisellä etätunnistusjärjestelmällä käsitellään myös rikollisuuteen ja turvallisuusuhkiin täysin liittymättömien henkilöiden biometrisiä eli erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Omat haasteensa kasvojentunnistusteknologian käyttöön tuo myös se, että tekoälylainsäädäntö on EU:ssa vasta tuloillaan, joten kasvojentunnistusteknologian rikostorjuntakäyttöä sääntelee tällä hetkellä lähinnä rikosasioiden tietosuojalaki. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, minkälaisia rajoituksia henkilötietojen suoja perusoikeutena asettaa biometriselle etätunnistamiselle rikostorjunnassa Suomessa ja EU:ssa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään myös muita aiheeseen liittyviä oikeudellisia reunaehtoja ja haasteita. Biometrisen etätunnistamisen hyväksyttävyyden rajoja hahmotellaan tutkielmassa erityisesti perusoikeuksien rajoitustestin avulla tarkastelemalla sitä, miten biometrinen etätunnistaminen julkisissa tiloissa rikostorjuntaa varten suhteutuu hyväksyttävän rajoitusperusteen, suhteellisuusvaatimuksen, ytimen koskemattomuuden sekä lainsäädännön täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksiin. Perusoikeuksien rajoitusten hyväksyttävyyden arvioinnissa on hyödynnetty erityisesti EU-tuomioistuimen kohdentamattomaan valvontaan liittyviä ratkaisuja. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan henkilötietojen käsittelyyn liittyviä riskejä biometrisen etätunnistamisen näkökulmasta erityisesti rikosasioiden tietosuojalaista nousevien tietosuojaperiaatteiden ja henkilötietojen käsittelyn yleisten edellytysten kautta. Tutkielman tavoitteena on erityisesti tuoda esiin ne haasteet, joita biometriseen etätunnistamiseen liittyy perusoikeuksien näkökulmasta, ja esitellä rajat julkisissa tiloissa tapahtuvalle biometriselle etätunnistamiselle tilanteissa, joissa biometristä etätunnistamista suoritetaan rikostorjuntaa varten. Tutkielman perimmäisenä kysymyksenä on kuitenkin se, voidaanko biometristä etätunnistamista pitää lopulta lainkaan hyväksyttävänä rikostorjunnan keinona. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että biometrinen etätunnistaminen tavalla, joka riittävästi huomioisi henkilötietojen suojan sille asettamat ehdot ja rajoitteet, ei käytännössä ole mahdollista. Biometrisen etätunnistamisen voidaan katsoa olevan niin vakavaa puuttumista perus- ja ihmisoikeuksiin, että sille ei tulisi olla sijaa edes vakavan rikollisuuden torjunnassa. Tutkielma jakaa siten saman näkemyksen biometrisestä etätunnistamisesta kuin Euroopan parlamentti sekä lukuisat ihmisoikeusjärjestöt, joiden mukaan biometrinen etätunnistaminen tulisi lähtökohtaisesti kieltää täysin myös lainvalvontaviranomaisten käytössä.
-
(2020)Over the recent years, biometric verification and identification (“biometrics”), automated identification of a person by physical or physiological characteristics, has become more common also in working life. It is a technology that may pose significant risks to the protection of personal data. The General Data Protection Regulation of the European Union ("GDPR") has a significant impact on the conditions for the use of biometrics in working life by classifying biometric data for identification purposes as specific categories of personal data. The research question of the thesis is: "What are the conditions for the use of biometrics at workplace to be acceptable from a data protection legislation perspective?", with a clarifying additional question: “Which of the 9(2) GDPR exemptions is most probable to be applicable for the use of biometrics in workplace context, and with which conditions?” As biometric data for identification purposes belong to special categories of personal data under Article 9 GDPR, they are subject to stricter requirements than the processing of "regular" personal data. To enable the use of biometric identifiers at all at workplace, one of the exceptions of Article 9(2) must apply. As the use of biometric identification at workplace is not specifically provided for in labor law in Finland, the only possible exception in a “typical” employment context is an explicit consent of the data subject. The use of consent in the context of an employment relationship has its inherent weaknesses due to the employee's subordinate position and should therefore be avoided. However, consent may be used when no other legal basis for processing or exception for the processing of special categories of personal data applies, provided that the conditions for the validity of the consent are met. The most problematic of these conditions in the context of employment relationship is the voluntary nature of consent. In order for consent to biometric identification to be seen as voluntary, the employer must provide an alternative means of identification so that the employee has an actual opportunity to choose whether or not to consent to the use of biometrics. Another key requirement for a valid consent is the provision of sufficient information to the data subject, a requirement which is emphasized in the case of an explicit consent. In addition to the validity of consent, the principle of lawfulness, fairness and transparency of processing, as set out in Article 5 GDPR, also require adequate information to be provided. It is therefore particularly important for the employer to ensure that the employee is adequately informed about the use of biometric identification, including of the risks involved, before giving consent. When introducing biometrics, the employer should in principle carry out a data protection impact assessment pursuant to Article 35 GDPR, and, as part of this, devise measures to control the risks of processing. In the impact assessment, the employer must assess whether biometric identification is necessary and proportionate, taking into account the details of the specific use case – and based on this, decide whether or not biometric identification is offered. It is noteworthy that, if biometric identification is taken into use, the requirement for the explicit consent of the data subject will ultimately give the employee an opportunity to assess whether he or she considers biometric identification to be necessary and proportionate. To manage the risks of biometric identification, the thesis identifies certain actions an employer should take when implementing biometrics. As regards the biometric system, verification rather than identification should be used, also allowing the use of a local storage media. For storage, local storage should be preferred over centralized databases, and a biometric template should be stored instead of the actual biometric sample. System requirements must be carefully defined, and security experts are to be utilized to design adequate security measures. The model rules of the French Data Protection Supervisor, CNIL, on the use of biometric identifiers at workplace could serve as guidance. However, there is currently some uncertainty in the use of biometric identification in the workplace due to the inherent weakness of the use of consent in the employment context. The situation in the absence of special legislation on biometrics at workplace is not ideal. it would be desirable for Finland to introduce legislation concerning biometric identification at workplace, for example in line with the French model. The use of biometrics at workplace is unlikely to diminish in the future due to the ever-evolving technology. For this reason, it would be important to regulate the subject more precisely, thus making it easier for employers to ensure their compliance. From the perspective of the data subject, it would also be desirable for biometric identifiers in the workplace to be subject to clear provisions that are interpreted uniformly by employers.
-
(2015)Biopankki on virallisen luvan saanut ja valvonnan alaisena toimiva yksikkö, johon kerätään ja jossa säilytetään ihmisperäisiä näytteitä ja niihin liittyvää elämäntapatietoa tulevaa tutkimusta varten. Näytteet ovat yksilötasolla tunnistettavissa, mutta ne on koodattu anonyymeiksi ja tunnistus onnistuu vain tarkasti varjellun koodiavaimen avulla. Biopankkien tutkimuksellinen käyttötarkoitus kattaa sekä tieteellisen tutkimuksen että kaupallisen tuotekehittelyn. Tutkielmassa käsiteltävä tutkimuskysymys on kaksivaiheinen. Ensinnäkin siinä kartoitetaan, mitkä ovat biopankkitoimintaan liittyvät keskeiset oikeudelliset ongelmat. Tutkielma rakentuu siten, että kukin näistä kysymyksistä muodostaa oman kappaleensa. Tiivistetysti biopankkeihin liittyvät oikeudelliset ongelmat liittyvät näytteiden luovuttajien asemaan: heidän itsemääräämisoikeuteensa, henkilötietojen suojaansa sekä tiedonsaantioikeuteensa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään oikeutta biopankkitutkimuksesta syntyvien tulosten kaupalliseen hyödyntämiseen ja yleisesti Suomen biopankkilain säädäntöprosessia. Toiseksi tutkielmassa selvitetään, kuinka Suomessa vuonna 2013 voimaan tullut biopankkilaki pyrkii ottamaan nämä ongelmat haltuun. Kokonaisuutena Suomen biopankkilaki vastaa biopankkien yleisiin oikeudellisiin ongelmiin hyvin ja lakia voidaan pitää erittäin onnistuneena. Kautta linjan tutkielmassa pidetään mukana myös biopankkitoiminnan kansainvälinen konteksti. Suomen biopankkilaissa omaksuttuja ratkaisuja peilataan etenkin Viron ja Ruotsin biopankkikäytäntöihin. Molemmat maat ovat biopankkilainsäädännössään Suomea noin kymmenen vuotta edellä, sillä Viro sääti ihmisgeenien tutkimuslakinsa vuonna 2001 ja Ruotsi biopankkilakinsa vuonna 2003. Biopankkitoimintaa ei muutenkaan harjoiteta rajatussa tyhjiössä, vaan kansainvälinen verkostoituminen ja rajat ylittävien tutkimusinfrastruktuurien luominen ovat onnistuneessa biopankkitoiminnassa keskeisessä asemassa. Tutkielman lähestymistapa onkin kauttaaltaan kontekstualisoiva: Suomen biopankkitoimintaa tarkastellaan osana kansainvälistä ajallista jatkumoa, minkä lisäksi myös biopankkitoiminnan ongelmat ja ratkaisut pyritään avaamaan mahdollisimman käytännönläheisesti. Metodisesti tutkielma asettuu siten selkeästi osaksi oikeuden yleistieteitä, sillä näkökulma on perinteistä lainoppia huomattavasti moninaisempi. Oikeutta tarkastellaan ulkoisesta näkökulmasta, elävänä yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkielma tarjoaa hedelmällisen pohjan myös laajemmalle ja syvemmälle jatkotutkimukselle tai jopa useammallekin sellaiselle. Biopankeista on paljon aineistoa ja se lisääntyy kiihtyvää vauhtia.
-
(2018)Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun istukkaveripankin biopankkisiirrossa tapahtuvaa käyttötarkoituksen muutostilannetta. Tarkastelun kohteena on istukkaveripankissa säilytettävien istukkaveriyksiköiden siirto biopankkiin biopankkilain 13 §:n mukaisella menettelyllä. Opinnäytetyön oikeudellinen metodi on perinteinen lainoppi. Tutkielman tutkimuskohde on istukkaveripankin suostumusasiakirjojen mallipainokset. Perinteisen lainopin avulla systematisoidaan niihin vaikuttavat oikeussäännökset ja niiden tulkinta. Tutkielman aihe on sijoitettavissa lääkintä- ja bio-oikeuden sekä viestintä- ja informaatio-oikeuden alalle. Tutkimuskysymystä lähestytään yleisen tietosuoja-asetuksen eurooppalaisen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaisella tarkastelulla. Eurooppalainen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate on löydettävissä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, joka muodostuu kahdesta elementistä: 1) rekisterinpitäjän tulee kerätä tietoa yksilöityihin, yksiselitteisiin ja laillisiin tarkoituksiin sekä 2) jo kerättyä tietoa ei saa käsitellä myöhemmissä tarkoituksissa näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Eurooppalainen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate on tärkeä tietosuojan kulmakivi, jonka pyrkimyksenä on rajata sitä, missä määrin kerättyjä henkilötietoja voidaan käyttää myöhemmissä tarkoituksissa. Periaatteen taustalla on Euroopan unionin keskeisimpiä perusoikeuksia, erityisesti tiedollinen itsemääräämisoikeus. Periaatteen mukaisessa tarkastelussa keskiössä ovat Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus, Suomen biopankkilain 13 § sekä Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun istukkaveripankissa käytössä olleet suostumusasiakirjapainokset vuosina 1999-2013, jotka kertovat, minkälaisia suostumuksia on annettu istukkaveripankin keräystoiminnan aikana. Eurooppalaisen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaisen tarkastelun tuloksena voidaan arvioida, että istukkaveripankin siirto biopankkiin on oikeudellisesti hyväksyttävissä. Tehdyssä tarkastelussa havaitaan, että istukkaveripankin keräystoiminnan ajanjaksona 1999-2013 aikana annettujen alkuperäisten suostumusten käyttötarkoituksen kuvauksissa on ollut tietoa aiotuista, myöhemmistä tutkimuksellisista käyttötarkoituksista. Niiden suostumusten osalta, joiden alkuperäisissä istukkaveren talteenoton käyttötarkoituksissa on ollut viitteitä myöhemmistä käyttötarkoituksista, voidaan käyttää biopankkilain 13 §:n menettelyn mahdollistamaa kieltäytymistahdonilmaisuun perustuvaa tiedottamismenettelyä. Tapauksissa, joissa myöhempi käyttötarkoitus on jo ilmennyt aikaisemmasta käyttötarkoituksesta, myöhempi käyttötarkoitus antaa yksilöidymmän kuvauksen istukkaverellä tapahtuvasta tieteellisestä käyttötarkoituksesta kuin alkuperäinen suostumus. Tällöin myöhemmän käyttötarkoituksen voi katsoa sisältyvän aikaisemmin annetun suostumuksen käyttötarkoitukseen ja näin ollen tilanteessa toteutuu käyttötarkoituksen täsmentyminen. Istukkaveripankille annetuissa suostumuksissa kuvattujen tutkimuksellisten käyttötarkoituksien yksilöitävyyden ongelmallisuus, etenkin ajanjaksona 3.8.1999-29.1.2003, on kompensoitavissa biopankkilain 13 §:n menettelyyn sisältyvillä suojatoimilla. Näitä ovat alueellisen eettisen toimikunnan lausunto, Valviran hallintopäätös biopankkisiirrosta sekä siirron loppuvaiheessa tapahtuva biopankkisiirrosta tiedottaminen rekisteröidyille. Edellä kuvatun menettelytavan voi kokonaisuudessaan arvioida niin vahvaksi suojakeinoksi, että kyseisellä menettelyllä on mahdollista kompensoida käsiteltävässä biopankkisiirrossa aikaisemmin ilmennyttä yksilöitävyyteen liittyvää ongelmallisuutta. Tämä kompensaatio riittää siirron toteuttamiseen. Vaikka biopankkilain 13 §:n mukaisessa biopankkisiirrossa toteutuukin yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 33 perustelukappaleen laajan suostumuksen määritelmä, kyseinen suostumus ei sellaisenaan riitä sallimaan biopankkitutkimusta. Jotta istukkaverta voitaisiin käyttää myöhemmässä, yksittäisessä biopankkitutkimuksessa, tulee biopankkitutkimus voida yksilöidä, esimerkiksi tutkimussuunnitelmalla, minkä jälkeen suostumuksenantajaa tulee lähestyä yksilöidyn suostumuksen saamiseksi. Näin toimien biopankkitutkimus Suomessa voisi toteutua samankaltaisesti kuin miten on ollut mahdollista tutkimuslain nojalla siihen asti, kunnes tietosuoja-asetukseen liittyvät kansallisen lainsäädännön ongelmallisuudet on ratkaistu.
-
(2020)Rikosoikeudellisen ja kriminologisen tutkimuksen, sekä erilaisten biologiaa ja lääketiedettä hyödyntävien eksaktien tieteiden välinen kuilu näyttäytyy edelleen tänä päivänä varsin leveänä. Tilanne on erityisen epäonninen sellaisten rikosoikeudellisten aspektien – kuten syyntakeisuuskysymysten – kannalta, joiden täysimittainen ymmärtäminen vaatii juridisen osaamisen lisäksi etenkin lääketieteen, psykiatrian ja psykologian osaamista. Tämän opinnäytetyön intressissä on kuroa kyseistä kuilua hieman kapeammaksi, tutustumalla vielä toistaiseksi verrattain tuntemattomaan tapaan tutkia rikollista käytöstä, jossa yhdistyvät useat edellä mainitut eksaktien tieteiden metodit: biososiaaliseen kriminologiaan. Biososiaalinen kriminologia hyödyntää tutkimuksessaan muun muassa käyttäytymisgenetiikkaa ja neurotieteitä. Se perustaa rikollisen käytöksen vaikuttimet sekä geneettisiin, että ympäristöllisiin tekijöihin. Biososiaalista kriminologiaa pidetään usein kriminologisessa diskurssissa ”vaarallisena” tutkimuksen alana, sillä geenien vaikutukset ihmiskäytökselle oletetaan deterministiksi. Geenien toimintatavat eivät tosiasiassa ole näin yksinkertaisia, vaan ne toimivat tiiviissä vuorovaikutuksessa eri ympäristötekijöiden kanssa rikollisen ja antisosiaalisen käytöksen taustalla. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mistä biososiaalisessa kriminologiassa on kyse? Mitä se kykenee kertomaan rikoksentekijöiden käytökseen vaikuttavista taustatekijöistä, ja minkälaisia tutkimustuloksia se on tuottanut rikollisuuden syistä? Näihin kysymyksiin perehdytään tässä opinnäytetyössä. Uuden kriminologisen perspektiivin adaptoiminen ei tietenkään ole varsin tarkoituksenmukaista, ellei se kykene tuottamaan kriminologian, rikosoikeuden tai kriminaalipolitiikan kannalta jotakin uutta. Tämä on toinen – deterministisyyteen perustuvien vaarallisuusargumenttien ohella – usein biososiaalista kriminologiaa vastaan esitetystä tyyppikritiikistä. Tästä syystä opinnäytetyö ei yksistään perehdy biososiaaliseen kriminologiaan teoriatasolla, vaan tarkoituksena on sen tutkimustuloksia soveltaen tuottaa eri tyyppisiä kontribuutioita rikosoikeuden, kriminologian ja kriminaalipolitiikan alalle. Opinnäytetyöhön on otettu kohdennettuun tarkasteluun syyntakeisuusinstituutio, ja biososiaalisen kriminologian osa-alueena ne neurotieteelliset tutkimukset, joissa on tarkasteltu rikoksentekijöiden aivotoimintaa ja -rakennetta (neurokriminologinen tutkimus). Tätä kautta on haluttu niin kutsutun uteliaisuustutkimuksen tasolla kokeilla biososiaalisen kriminologian tuottaman tutkimustiedon soveltamista käytännön rikosoikeuteen. Syyntakeisuuskysymykset ovat erinomainen esimerkki niistä rikosoikeudellisista kokonaisuuksista, joiden ymmärtämiseksi pelkkä juridinen osaaminen ei riitä. Tästä huolimatta sellaista oikeudellista tutkimusaineistoa, jossa syyntakeisuuden kannalta relevantteja seikkoja olisi tarkasteltu tai tutkittu muutoin, kuin lainopillisesti, ei tuntunut olevan varsinaisesti olemassakaan. Syyntakeisuuskysymykset palautuvat tuomioistuimissa rikoksentekijän kykyyn ymmärtää tekonsa oikeudellis-moraalinen luonne (ymmärryskyky), sekä hänen kykyynsä säädellä käyttäytymistään (kontrollikyky). Nämä ovat seikkoja, jotka palautuvat edelleen rikoksentekijän lääketieteellis-psykiatriseen mielentilaan, joka tutkitaan pääsääntöisesti mielentilatutkimuksessa. Mielentilatutkimusten toteuttaminen ei kuitenkaan ole pakollista ja sen tarpeellisuudesta päättää tuomioistuin. Mielentilatutkimusten määrä on viimeisen vuosikymmenen aikana puolittunut, kun psykoottisten vankien määrä on samalla kymmenkertaistunut. Suunta on yhteiskunnallisesti ongelmallinen ja saattaa kertoa siitä, että nykyisellään syyntakeisuusarviointiprosessissa on joitakin puutekohtia. Tämän opinnäytetyön intressissä on tarkastella Suomessa käytössä olevaa normatiivista syyntakeisuusinstituutiota ensin perinteisen oikeusdogmaattisesti. Kysymyksenä on muun muassa se, mitä oikeuskirjallisuus kertoo ymmärrys- ja kontrollikyvystä käsitteinä? Kuinka tuomioistuimet ovat näitä käsitteitä arvioineet normatiivisen syyntakeisuusarviointiprosessin lomassa, ja toteuttaako tämän kaltainen arviointiprosessityyppi sitä tarkoitusta parhaalla mahdollisella tavalla, mistä syyntakeisuusarvioinnissa pohjimmiltaan tulisi olla kyse, eli rikoksentekijän psyykkisen tilan arvioinnista? Neurokriminologiaan tutustumalla pyritään lainopillista tarkastelua syvemmälle luotaavaan, neurobiologiseen ja oikeuspsykiatriseen tutkimukseen siitä, kuinka voimakkaasti rikoksentekijän toimintaan ja käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät palautuvat tämän genetiikkaan ja aivoihin, keskittyen etenkin syyntakeisuuskysymysten keskiössä oleviin käsityksiin kontrolli- ja ymmärryskyvystä. Pyrkimyksenä on tuoda näiden seikkojen arviointiin uusia – eksaktien tieteiden metodeille rakentuvia – ulottuvuuksia, ja tutkia sitä, kykeneekö neurokriminologinen tutkimus kertomaan jotakin hyödyllistä sellaisten syyntakeisuuskysymysten kannalta, jotka eivät tällä hetkellä tule vastatuiksi sitä koskevan oikeusdogmaattisen tutkimuksen lomassa. Läpi opinnäytetyön kulkee laaja-alaisempi pyrkimys syvällisempään ymmärrykseen niistä biologisista ja geneettisistä seikoista, jotka vaikuttavat rikollisten käytösmallien taustalla. Tarvitaan eksaktien tieteiden ja rikosoikeudellisen tutkimuksen yhteistyötä aidon poikkitieteellisen kriminologisen tutkimuksen muodossa, jotta rikollisen käytöksen taustalla vaikuttavia syitä ei pelkästään pystytä faktisesti ymmärtämään, vaan jotta niihin pystytään lisäksi kehittämään tosiasiallisesti toimivia kriminaalipoliittisia vastauksia ja tehokkaimpia mahdollisia hoitokeinoja.
Now showing items 255-274 of 3676