Browsing by study line "Politiikka ja organisaatiot"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia henkilöstöjohtamisen roolia julkisten organisaatioiden moraalin kehittämisessä. Tutkielman määritellessä erilaisia moraalittomuutta edesauttavia epäkohtia, se samalla pyrkii tarkastelemaan, kuinka henkilöstöjohtajat ja henkilöstöalan ammattilaiset huomioivat moraalin henkilöstöjohtamisessa ja henkilöstön moraalisen sopivuuden julkisiin organisaatioihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään henkilöstöjohtajien ja henkilöstöalan ammattilaisten käsityksiä henkilöstön ja moraalisen toiminnan yhteydestä julkisissa organisaatioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on edistää moraalia yhteiskunnassa henkilöstöjohtamisen myötä. Tutkimus muodostuu kvalitatiivisesta ja kvantitatiivisesta tutkimuksesta, joka on toteutettu henkilöstöjohtajille ja henkilöstöalan ammattilaisille. Tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan siihen, millainen rooli henkilöstöjohtamisella on moraalin kehittäjänä julkisissa organisaatioissa. Tutkimukseen suunniteltu kyselytutkimuksen kyselylomake lähetettiin kohderyhmälle sähköpostitse. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhteensä 47 asiantuntijan vastauksista. Tutkimuksen aineisto on analysoitu teemoittelun avulla julkisten organisaatioiden etiikan ja henkilöstöjohtamisen teoriaa hyödyntäen. Tutkimus suoritettiin 1/2020-5/2021 välisenä aikana. Tutkimuksen tulokset ovat suhteellisen linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa ja ne osoittavat, että moraalin tärkeyttä ei osattu tunnistaa julkisissa organisaatioissa asenteiden tai konkreettisten strategioidenkaan suhteen. Henkilöstöhallinto ei pyrkinyt myöskään hyödyntämään aikaisempia moraaliteorioita tai moraaliin liittyviä tutkimuksia moraalin edistämisen vuoksi. Kuitenkin tutkimustulosten perusteella henkilöstöjohtamista sekä moraalisia kykyjä pidetään erittäin tärkeänä moraalin muodostumisen suhteen julkisissa organisaatioissa. Moraalin edistämisen keinot ovat vielä epäselviä ja suunnittelemattomia, eikä yhteistä linjaa tai erilaisia työvälineitä tai malleja sen edistämiseksi ole vielä kunnolla löydetty. Motivaatio edistää moraalia, jäi vain ajatuksen tasolle, sillä moraalin kehittämistä pidettiin enemmänkin toissijaisena, eikä pakottavaa velvoitetta julkishallinnossa siihen ollut pääsääntöisesti annettu. Johtamisen merkitys oli erittäin tärkeä henkilöstön moraalisen toiminnan kannalta, kun taas tarkkailua pidettiin vähiten tärkeänä. Epävirallisiin etiikan hallintastrategioihin oli kiinnitetty varsin vähän huomiota keskittyen pääasiassa vain muodollisiin etiikan hallintastrategioihin.

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen vanhempainvapaalainsäädännön kehitystä ja sen vaikutuksia perheiden arkeen ja hoivakulttuuriin 1900-luvulta nykypäivään. Lähtökohtana on vuoden 2022 perhevapaauudistus, joka pyrki luomaan sukupuolineutraalin ja joustavan vanhempainvapaamallin. Tutkielmassa analysoidaan, miten perheyksikön muutokset ja vanhemmuuden käsitysten muuttuminen ovat heijastuneet lainsäädäntöön. Feministisen politiikan teoriaa hyödynnetään vanhemmuuden ja perheen ymmärtämisessä sekä sukupuolittuneiden oletusten tunnistamisessa. Lisäksi työssä tarkastellaan vuoden 2022 uudistuksen vastaanottoa ja vaikutuksia yhteiskunnalliseen keskusteluun, käytäntöihin ja asenteisiin. Tutkielmassa käytetään menetelmänä medialähteiden sisältöanalyysiä, jonka avulla pyritään ymmärtämään eri näkökulmia ja mielipiteitä uudistuksesta sekä sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Työn tavoitteena on antaa syvällinen ymmärrys siitä, miten vanhempainvapaalainsäädäntö on kehittynyt ja miten se on vaikuttanut suomalaiseen hoivakulttuuriin ja perheiden arkeen.

Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka tuotantoeläinten yhteiskunnallista asemaa ja arvoa määriteltiin eläinten hyvinvointilain valmistelussa. Tutkimus kytkeytyy yhteiskunnallisen eläintutkimuksen viitekehykseen ja tarkemmin eläinpolitiikan tutkimukseen, jonka keskiössä on kysymys eläimiin liittyvistä yhteiskunnallisista määrittely- ja arvokamppailuista ja niiden taustalla olevista arvomuutoksista. Tuotantoeläimiä kohdellaan ja hyväksikäytetään hyvin eri tavoin verrattuna esimerkiksi lemmikkieläimiin. Tämä perustuu lainsäädännön näkökulmasta eläinten käyttötarkoitusten mukaisiin kategorioihin. Eläinten hyvinvointilain valmisteluun pureutumalla tarkastellaan yhteiskunnassa vallitsevia eläinkäsityksiä ja sitä, miten niiden varaan tuotantoeläinten asema hahmottuu. Tutkimuksessa kartoitetaan tuotantoeläinten asemaa käsittelevää monitieteistä eläintutkimusta ja todetaan, että eläinten määrittelyä ja kategorisointia voidaan pitää luonteeltaan poliittisena toimintana. Tätä toimintaa lähestytään episteemisen hallinnan teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Viitekehyksen kautta tarkastellaan lainvalmistelun osallisten argumentaatiota episteemisen työn operationalisoinnin avulla, jolloin analyysi kohdistuu siihen, kuinka argumentaatio rakentuu 1) ympäristön ontologian, 2) toimijuuden tunnistamisen sekä 3) normien ja ideaalien määrittelyn kautta. Tämän lisäksi tarkastellaan episteemisen auktoriteetin osuutta argumenteissa. Analyysi rakentuu siten, että argumenttien katsotaan edustavan erilaisia diskursseja, joissa tuotantoeläinten asema ja arvo määrittyvät eri tavoin. Diskurssien tunnistamisessa olennaisessa osassa on episteemisen työn käytännöllisen ja paradigmaattisen tason analyyttinen erottelu. Teoreettiseen viitekehykseen yhdistetään lisäksi oikeustieteellistä ajattelua koskeva näkökulma, lainvalmistelun intressiteorian sovellus sekä täsmennetään tieteen auktoriteettia päätöksenteossa. Tutkimuksen aineistona toimivat eläinten hyvinvointilain hallituksen esityksen luonnokseen annetut sidosryhmälausunnot, jotka käsittelivät tuotantoeläimiä. Lausuntojen kontekstualisoimiseksi käsitellään myös esitysluonnosta. Lausuntojen analyysin tuloksena aineistosta tunnistettiin neljä diskurssia: sorron diskurssi, talouden ja kilpailukyvyn diskurssi, lainopillinen diskurssi sekä näyttöön perustuvan päätöksenteon diskurssi. Kutakin diskurssia kuvaa argumentaation perustaminen erilaisiin episteemisen työn premisseihin, eli objekteihin, niin käytännöllisellä kuin paradigmaattisellakin tasolla. Suurimmat erot koskevat tuotantoeläintalouden eettistä hyväksyttävyyttä sekä ideaalinäkemystä eläinten hyvinvoinnista. Keskeinen yhdistävä tekijä on tieteen auktoriteetin painottaminen, miltä osin erityisen painoarvon saa eläinten hyvinvointitutkimus sekä eläinlääketiede. Tutkimuksen erityiseksi kontribuutioksi eläinpolitiikan sekä episteemisen hallinnan tutkimuskirjallisuuteen jäsentyy lainopillisen diskurssin ja oikeustieteellisen ajattelun täsmentäminen episteemisen hallinnan osatekijöiden mukaisesti. Tutkimus tuotti lisäksi tuoreen näkökulman eri tuotantoeläimiä koskevien diskurssien käsityksistä koskien tuotantoeläinten toimijuutta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tuotantoeläinten aseman ja arvon määrittelyssä on kyse episteemisestä hallinnasta, jossa eläinpoliittisten toimijoiden käsityseroja voidaan selittää episteemisen työn paradigmaattisten ja käytännöllisten tasojen eroilla. (Tutkielma on tehty osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa SILE-hanketta, päätösnumerot 335442 ja 335655.)

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka kolme lähtökohdiltaan toisistaan poikkeavaa verkkouutissivustoa uutisoi Suomen eduskuntaa vuonna 2019 puhututtaneesta kysymyksestä: Syyrian al-Holin leirillä olleiden suomalaisten tilanteesta. Tutkielmassa analysoidaan tapaustutkimuksen kautta oikeistopopulistisen vastamedian ja eduskuntapuolue perussuomalaisten verkkouutissivuston tiedon tuottamista ja keskinäistä vuorovaikutusta sekä pureudutaan Ylen uutisoinnin avulla populismin ja journalismin monisyiseen suhteeseen. Tavoitteena on paikantaa, kuinka uutissivustot kehystävät al-Holin kysymystä ja millaisia representaatioita ne luovat leirin suomalaisnaisista ja -lapsista. Näin pyritään tavoittamaan vastamedian ja puoluemedian tiedonvälityksen yhtäläisyyksiä ja eroja, kuten myös näiden kahden oikeistopopulistisen uutislähteen eroja ja yhtymäkohtia journalistiseen mediaan. Aineistona ovat vastamedia Kansalaisen, perussuomalaisten puoluemedia Suomen Uutisten ja journalistisen media Ylen uutiset. 75 uutisartikkelin otanta on kerätty paikantamalla kunkin sivuston vilkkaimmat uutisoinnin vaiheet tammikuun 2019 ja kesäkuun 2020 väliseltä ajalta ja muodostamalla niistä vertailukelpoisia. Metodina toimii kvalitatiivinen uutiskehysanalyysi, ja kehysten tunnistamisen pohjana on hyödynnetty Karina Horstin suomalaisesta maahanmuuttouutisoinnista paikantamia kehyksiä. Sivustojen uutisoinnista nousee esiin kolme merkittävää kehystä: islamistisen terrorismin uhan kehys, lapsen edun ja oikeuksien kehys sekä valtiollisen kontrollin kehys. Al-Holin leirin suomalaisten uhkaa korostava kehys on kaikissa tutkituissa uutislähteissä kehyksistä voimakkain ja yhteneväisin; vastamedian ja perussuomalaisten uutisoinnin kehystys ”Isis-naisista” ja ”Isis-lapsista” on lähes identtinen paitsi keskenään, hyvin samankaltainen myös journalistisessa mediassa. Vastamediassa lapset nähdään pelkästään uhkana, kun journalistisessa mediassa ja puoluemediassa uhkakehystyksen vastapainoksi ilmenee lapsia humanitaariselta kannalta kehystävää uutisointia. Tässä kehystyksessä Yle esittää lapsen edun ja oikeudet itseisarvoisen tärkeinä, mutta Suomen Uutiset korostaa niiden arvoa vain silloin, kun lasten puolustamisella saadaan alleviivattua suomalaisnaisten vaarallisuutta ”Isis-äiteinä”. Valtiollisena kehystettyä kontrollia puolestaan esiintyy kaikissa uutislähteissä. Ylellä se ilmenee ainoastaan al-Holin suomalaisten tilanteen esittämisenä vaihtoehdottomasti Suomen valtion kontrollin alaisena. Puoluemediassa ja vastamediassa kontrollin kehystykseen sisältyy myös oikeistopopulistinen identiteetin rakennusprosessi, jossa osa suomalaisista suljetaan suomalaisuuden ulkopuolelle rajaamalla al-Holin leirillä olijat ”kansan” ulkopuolisiksi toisiksi. Tällä sekä kansalaisuutta että suomalaisuutta kontrolloivalla kehystämisellä ne pyrkivät estämään al-Holin leirin suomalaisten – vähintään naisten – tulon Suomeen. Oikeistopopulististen sivustojen uutiskehyksiin yhdistyy poikkeuksetta agenda keskustella al-Hol-aiheen avulla sitä laajemmasta poliittisesta teemasta: maahanmuuton ja Suomen kansalaisuuden kontrollista. Kansalaisen ja perussuomalaisten uutisoinnissa luodaankin populistista kriisiä: ne yhdistävät al-Holin suomalaisten kysymyksen laajempaan maahanmuuton uhkakuvien ja kriisin performanssiin sekä vaatimukseen kontrolloida tiukemmin maahanmuuttoa. Näin ne tuottavat al-Hol-aihetta kehystäessään journalistista mediaa haastavaa vastatietoa. Myös journalistisessa mediassa al-Holin suomalaisia koskevan uutisoinnin kehystys on ilmentymä mediatilassa synnytetystä kriisistä. Ylellä kriisi pitäytyy uutisoinnin aiheessa, mutta uhan, vastakkainasettelun ja kontrollin korostuminen al-Holista uutisoidessa viittaa populismin mediatisaatioon: populistisen tyylin normalisoitumiseen mediassa. Mediapopulismi vaikuttaakin ujuttautuneen al-Hol-uutisoinnin yhteydessä Ylen journalismiin. Lisäksi Ylen tapa esittää leirin suomalaisten tilanne kriisinä hyödyttää populistisia toimijoita, sillä al-Hol-aiheen kriisiyttäminen legitimoi populistien sen pohjalta luomaa kriisiä. Al-Holin leirin suomalaisia toiseuttava ja näkökulmiltaan polarisoiva kehystys aiheesta uutisoitaessa on voinut vaikuttaa myös poliittiseen ratkaisuun – kysymystä koskevan hallituksen periaatepäätöksen yhtäältä turvallisuusuhkia ja toisaalta lasten parasta korostavaan sisältöön.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten ilmastonmuutos näyttäytyy espoolaisnuorten elämässä ja millaisiin ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin nuoret ovat valmiita tarttumaan. Ilmastonmuutoksen ympärillä vellovaan keskusteluun liittyy käsitys siitä, että nuorempi sukupolvi tulee olemaan ilmastonmuutoksen ensisijainen kärsijä. Nuorempi sukupolvi ehtii elinaikanaan nähdä, mitä ilmastonmuutoksesta seuraa. Tutkimusten perusteella ihmisten motivaatio ilmastonmuutosta hillitsevään käytökseen on heikkoa, jos pelissä on oma mukavuus. Ilmastonmuutosta tulee tarkastella yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ilmiönä. Ihmisten asenteet, avoimuus ja saatavilla oleva tieto ovat osa ihmisten ilmastoasenteita ja sopeutettavia ilmastotoimia. Valtioiden, yritysten ja kansalaisten on sopeutettava arkeensa ilmastonmuutosta hillitsevää käytöstä, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan vähenemään. Tutkielmassa sovelletaan laadullista asennetutkimusta, jonka avulla selvitetään vastausta nuorten ilmastonmuutosta koskevan huolen tasoon ja kokevatko nuoret voivansa hillitä ilmastonmuutosta omalla käyttäytymisellään. Lisäksi tutkitaan, miten nuoret uskovat ilmastonmuutoksen näkyvän konkreettisesti heidän elämässään tulevaisuudessa. Aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui kymmenen nuorta. Tämän tutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, sillä tulosten perusteella valtaosa nuorista ei ole valmis sopeuttamaan ilmastonmuutosta hillitseviä käyttäytymismalleja elämäänsä, jos vaa'an toisella puolella on oma mukavuus. Tulosten perusteella nuorten motivaatio ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on alhainen, sillä nuoret eivät koe olevansa vastuussa ilmastonmuutoksesta ja he kokevat omat vaikutusmahdollisuutensa pieniksi. Ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen estäväksi motivaattoriksi osoittautui sosiaalinen paine. Erityisesti kasvisruokavalion ja kierrätettyjen vaatteiden ostaminen nähtiin vaikeaksi muiden negatiivisten mielipiteiden takia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset nähdään koskevan muita maita kuin Suomea, vaikka nuoret uskoivat ilmastonmuutoksen vaikuttavan heidän elämäänsä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä yksilötason tekijöitä, kansalaistottelemattomuuden vaihtelua valtiotasolla sekä kansalaistottelemattomuuden merkitystä laajemmassa poliittisen osallistumisen kontekstissa. Aiempi kansalaistottelemattomuuden tutkimus on keskittynyt pääosin sen oikeutukseen demokraattisissa yhteiskunnissa, ja poliittisen osallistumisen kvantitatiivisessa tutkimuksessa kansalaistottelemattomuus on jäänyt vähälle huomiolle. Kansalaistottelemattomuus on viime vuosina saanut kansainvälistä huomiota erityisesti ilmastoaktivistien mielenilmausten myötä, joten sitä selittävien tekijöiden tarkastelu on merkityksellistä akateemisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälainen vaikutus yksilötason tekijöillä on kansalaistottelemattomuuden harjoittamiseen ja vaihtelevatko ne valtiotasolla. Lisäksi tarkastellaan kansalaistottelemattomuuden vaikutusta poliittiseen osallistumiseen ja yhteiskuntaan laajemmin. Tutkimuksesta saatujen tulosten avulla kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä yksilötason tekijöitä voidaan myös vertailla muita poliittisen osallistumisen muotoja selittäviin tekijöihin. Aineistona tässä tutkimuksessa on Fridays for Future-mielenosoituksissa 2019 toteutettu kyselytutkimus, jonka avulla kansalaistottelemattomuutta voidaan tarkastella kansainvälisellä tasolla. Tässä tutkimuksessa hyödynnetty aineisto koostuu 3636 vastaajasta kahdeksasta valtiosta (Belgia, Italia, Itävalta, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Tanska ja Tšekki). Tutkimuskysymyksiin vastataan hyödyntämällä logistista regressioanalyysia. Se mahdollistaa usean yksilötason muuttujan samanaikaisen tarkastelun sekä niiden vaikutuksen vertailun. Lisäksi mallinnetaan yksilötason muuttujien ja valtioiden välisiä interaktioita. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella kansalaistottelemattomuus on erityinen poliittisen osallistumisen muoto. Useimmista osallistumismuodoista poiketen kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyttä lisää alempiin subjektiivisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluminen. Sukupuoli, ikä, koulutus tai poliittinen luottamus eivät, vastoin odotuksia, ole merkittäviä kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä tekijöitä. Erityisesti poliittisen luottamuksen vähäinen vaikutus on merkillepantavaa, sillä kansalaistottelemattomuutta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden perusteella sen odotettiin olevan keskeinen selittävä tekijä. Alempiin subjektiivisiin yhteiskuntaluokkiin kuulumisen lisäksi vasemmistoon identifioituminen, korkea ulkoinen kansalaispätevyys, korkea poliittinen kiinnostus sekä alhainen tyytyväisyys demokratiaa kohtaan lisäävät kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyttä. Kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen havaittiin myös vaihtelevan valtiotasolla. Erityisesti Saksassa ja Italiassa kansalaistottelemattomuuden harjoittaminen on todennäköisempää kuin muissa tarkastelluissa valtioissa. Yksilötason muuttujien ja valtioiden välisten interaktioiden perusteella valtioiden vaikutusta kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyteen selittävät valtiotason muuttujat, sillä yksilötason muuttujien vaihtelu valtioiden välillä ei ole kansalaispätevyyttä lukuun ottamatta tilastollisesti merkitsevää. Tämän tutkimuksen perusteella kansalaistottelemattomuus on poliittisen osallistumisen muoto, johon alemassa sosioekonomisessa asemassa olevat henkilöt osallistuvat muita todennäköisemmin. Tämä on hyvin merkittävä havainto, sillä korkea sosioekonominen asema lisää poliittista osallistumista useimmilla muilla tavoilla. Kansalaistottelemattomuudella on potentiaalia tasa-arvoistaa poliittisen osallistumisen eriytymiskehitystä, mutta kansalaistottelemattomuuteen erottamattomasti liittyvän lain rikkomisen ja sen harjoittamisen vaativuuden vuoksi mahdolliseen tasa-arvoistavaan vaikutukseen liittyy myös ongelmallisuuksia. Tutkimuksessa esitetyt tulokset kertovat kansalaistottelemattomuuden olevan sitä selittävien yksilötason tekijöiden osalta poikkeuksellinen poliittisen osallistumisen muoto, jolla voi olla merkittävä vaikutus poliittiseen osallistumiseen sekä yhteiskuntaan laajemmin.

Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen käynnistäminen Ukrainassa 24.2.2022 käynnisti myös Suomen turvallisuuspolitiikassa uuden aikakauden. Valtioneuvoston keväällä 2022 antamassa selonteossa turvallisuusympäristön muutoksesta käsitellään Suomen keskeisimpiä uhkakuvia ja turvallisuuspoliittisia suuntalinjoja. Selonteko edelsi Suomen NATO-jäsenhakemuksen jättämistä. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten kansanedustajien käsityksiä uhkista ja turvallisuudesta selonteosta annettujen valiokuntalausuntojen pohjalta. Valiokuntalausuntojen avulla tutkielmassa on pyritty laajentamaan varsinaisen selonteon, eli hallituksen ja viranomaisvalmistelun antamaa kuvaa valtion käsityksistä siitä, mikä suomalaista yhteiskuntaa, Suomen valtiota ja sen kansalaisia uhkaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Valiokuntien lausunnoissa yhdistyy eri alojen asiantuntijoiden näkemykset kansanedustajien poliittiseen harkintaan siitä, mitä asioita halutaan turvallisuuden parissa esittää ja edistää. Tutkielma nojaa teoriapohjaltaan vahvasti aiempaan suomalaiseen kylmän sodan jälkeiseen turvallisuuden ja uhkien tutkimukseen sekä turvallistamisen ja kokonaisturvallisuuden käsitteiden muodostamaan viitekehykseen. Laadullisella sisällönanalyysillä analysoidusta aineistosta on muodostettu uhkakuvien kokonaisuus, joka ilmentää päättäjien käsityksiä uhkista muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Tutkielman keskeisenä tuloksena on havainto turvallistamisen ja laajan turvallisuuden käsitteiden edelleen laajenevasta ilmiöstä, joka tukee aikaisempien aihealuetta käsitelleiden tutkimusten havaintoja. Turvallisuusympäristön muutoksesta ja siihen vaikuttavien toimijoiden toimista huolimatta uhkakuvissa ei ole laajassa kehyksessä havaittavissa radikaalia muutosta lyhyellä aikavälillä, joskin perinteisen sodankäynnin uhka on noussut taustalta taikaisin pinnalle. Pitkällä aikavälillä erityisesti teknologiset muutokset ovat muuttaneet toimintaympäristöä ja siihen liittyviä uhkakuvia.

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Politiikan ja viestinnän maisteriohjelma Opintosuunta: Politiikan ja organisaatioiden opintosuunta Tekijä: Jooel Heinonen Työn nimi: Kehysanalyyttinen tarkastelu vuoden 2019 Posti-skandaalista ja Antti Rinteen asemasta Helsingin Sanomien uutisoinnissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 1/2022 Sivumäärä: 69 + liitteet Avainsanat: Posti, skandaali, Rinne, luotettavuus, tabloidisaatio, moraaliset rajat, Thompson, kehysanalyysi, Helsingin Sanomat, viihteellistyminen, sensaationhakuisuus Ohjaaja tai ohjaajat: Turo Virtanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tämän työn tarkoituksena on tutkia, miten entisen pääministerin Antti Rinteen eroon johtaneesta Posti-skandaalista uutisoitiin Helsingin Sanomissa vuoden 2019 loppupuolella. Posti-skandaalissa oli kyse tapahtumavyyhdistä, joka sai alkunsa Postin aikeista siirtää useita työntekijöitään toisen työehtosopimuksen piiriin. Tämä herätti merkittävää vastustusta työntekijäjärjestöiltä ja myös Rinteen hallitukselta. Rinteen asema alkoi olla uhattuna, kun hänen toimiaan Postin työehtokiistassa alettiin kyseenalaistaa. Lopulta hän joutui jättämään paikkansa pääministerinä, kun häntä syytettiin epärehellisyydestä eduskunnan edessä väittäessään, että Posti oli toiminut Rinteen hallituksen tahtotilan vastaisesti toteuttaessaan työehtosopimussiirrot. Postin hallitus kiisti nämä väitteet. Tämä työ pyrkii tapaustutkimuksellisesti selvittämään, missä määrin kyseisessä skandaalissa oli Helsingin Sanomien kirjoittelun osalta viitteitä tabloidisaatiosta ja poliittisen skandaalin kulttuurin voimistumisesta. Tutkimuksen aineistona käytetään Helsingin Sanomien kirjoittelua skandaaliin liittyen aikavälillä 25.11.2019 - 10.12.2019. Sopivia artikkeleita valikoitui analysoitavaksi aineistoksi tässä tutkimuksessa 59 kappaletta. Artikkeleita etsittiin hakusanoilla “antti rinne posti”. Metodologisena työkaluna tässä tutkimuksessa toimii kehysanalyyttinen ote, jolla pyrittiin tunnistamaan, nimeämään ja analysoimaan teksteissä esiintyviä vallitsevia kehyksiä. Kehysanalyysi on varsinkin median tutkimuksessa hyödynnetty tutkimustekniikka, jolla pyritään hahmottamaan, mitkä ovat jonkin tekstin vallitsevat kehykset. Näin ollen kyseisen tutkimustekniikan avulla voidaan määrittää, mitä ilmiöiden ja tapahtumien näkökulmia teksteissä painotetaan ja korostetaan, ja mitä niiden puolia taas häivytetään ja painetaan taka-alalle. Tässä tutkimuksessa analysoitavasta aineistosta tunnistettiin kaksi hallitsevaa kehystä: Rinne epäluotettavana toimijana- kehys sekä Politiikka pelinä- kehys. Molempien kehysten taustaoletuksena oli, että Rinteen toiminta oli epärehellistä ja tuomittavaa, tai ainakin hyvin epäselvää ja kyseenalaista. Näin ollen näissä kehyksissä ja Helsingin Sanomien kirjoittelussa ylipäätään muodostui kuva Rinteestä skandaalin pääsyyllisenä. Ensin mainitussa kehyksessä painotettiin enemmän Rinteen toiminnan kyseenalaisuutta ja rehellisyyden arvon tärkeyttä politiikassa. Jälkimmäisessä kehyksessä taas politiikka esitettiin enemmänkin kylmänä pelinä, jossa kukaan ei ole viaton, ja rehellisyyden arvostusta käsiteltiin lähinnä keskustan verukkeena hankkiutua eroon Rinteestä. Molemmissa kehyksissä oli viitteitä poliittisen skandaalin kulttuurin voimistumisesta, jonka merkittävimmät piirteet ja tunnusmerkit ovat henkilöitymisen, moraalisten rajojen ylittämisen sekä luotettavuuden tärkeyden painottaminen. Molemmissa kehyksissä oli myös viitteitä tabloidisaatiosta eli viihteellistymisestä, vaikka kumpikaan kehys ei täyttänyt tabloidisaation kaikkia tunnusmerkkejä, joihin lukeutuvat muun muassa henkilökohtaisten ominaisuuksien huomattava painottaminen, henkilöityminen, viihteellistyminen, sensaationhakuisuus ja tunteellisuuden korostuminen uutisoinnissa.

Kiertotalous on talousmalli, jossa on siirrytty kestämättömän kulutuksen sijaan materiaalien tehokkaaseen ja kestävään hyödyntämiseen siten, että ne pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. Siirtymä kiertotalouteen vaatii kokonaisvaltaista muutosta koko järjestelmässä ja niissä säännöissä ja käytännöissä, joiden mukaan yhteiskunta toimii. Tämä vaatii muutoksia päätöksenteossa ja ohjauksessa, suunnittelussa, sekä eri toimijoiden, kuten yritysten ja kuluttajien asenteissa ja käyttäytymisessä. Tutkielman tavoitteena on luoda malli kiertotalousilmiöstä ja kuvata siirtymää mallin avulla. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten eri toimijat ja toimijaryhmät ovat arvioineet kiertotalousohjelmaa siinä esitettyjen muutoskeinojen näkökulmasta. Mitkä keinot ovat saaneet eniten painoarvoa, ja mitä keinoja on mahdollisesti kritisoitu? Tavoitteena on lisäksi tuottaa kuvaus siitä, ketkä ovat keskeiset toimijat tai toimijaryhmät, jotka ovat käyneet diskurssia kiertotalousohjelmasta tai ketkä on huomioitu ohjelmassa keskeisiksi kiertotalousmurroksen toimijoiksi. Tutkimusaineistona käytin valtioneuvoston julkaisemaa kiertotalousohjelmaa sekä siitä lausuntopalvelun kautta annettuja lausuntoja. Tutkimusmenetelmänä käytin laadullista tutkimusta. Sen avulla on mahdollista tarkastella tutkittavaa ilmiötä perusteellisemmin ja myös käsitteellistää tutkittavaa ilmiötä. Aineiston analyysitapana käytin sisällönanalyysiä. Se soveltui tutkimukseeni, koska keskityin nimenomaan diskurssin sisältöön ja analysoin aineistoa siitä näkökulmasta, mitä sisältö kertoo muutoksen mahdollisuuksista. Myös toimijoiden rooli oli keskeinen, sillä kiertotaloussiirtymä vaatii aktiivista toimijuutta. Toimijoissa korostui valtion, ministeriöiden ja kuntien rooli sekä elinkeinoelämän ja työnantajajärjestöjen toimijat. Hieman yllättäen tiede ja tutkimus sai vähemmän painoarvoa. Useita toimenpiteitä oli kritisoitu konkretian tai resurssien puutteesta. Lisäksi yhteensopivuus muiden tavoitteiden, strategioiden ja kannustimien kanssa aiheuttivat kritiikkiä. Ohjelmaehdotuksen hallintoa koskevat toimenpiteet saivat eniten huomiota lausunnoissa. Tämä viittaa siihen, että ohjauksella katsotaan olevan merkittävä rooli kiertotaloussiirtymässä. Toisaalta myös ekosysteemitoiminta ja tiede ja tutkimus huomioitiin laajalti. Vaikka ohjelmassa ja lausunnoissa oli paljon mainintoja innovaatioista ja tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, kiertotaloussiirtymän näkökulmasta molemmat pohjautuivat kuitenkin ennemmin olemassa olevan lineaarisen talousjärjestelmän muokkaamiseen kuin kokonaan uuteen kiertotalouteen siirtymiseen. Tämä korostaa regiimin polkuriippuvuutta.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kolmannen sektorin roolia sellaisten urheiluun ja liikuntaan liitettyjen, lasten ja nuorten toimintaan kohdistettujen tavoitteiden implementoinnissa, johon kolmannen sektorin toimijoita ollaan osallistettu. Tarkemmassa tarkastelussa on syksyllä 2019 julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ”Väkivallaton lapsuus” -toimenpidesuunnitelma ja siinä asetettu tavoite ohjatussa harrastustoiminnassa esiintyvän kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän vähenemisestä. Tavoitteen toteutumisen vastuutahoiksi on toimenpidesuunnitelmassa merkitty opetus- ja kulttuuriministeriö, opetushallitus sekä esimerkiksi lajiliitot. Tutkimuksessa selvitetään näiden kolmannen sektorin toimijoiden, eli lajiliittojen, roolia implementoinnissa, implementoinnin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä Matlandin (1995) epäselvyys-konflikti -mallin avulla, lajiliittojen tilivelvollisuutta, julkisen hallinnon keinoja valvoa implementoinnin onnistumista sekä mahdollista implementointivastuun siirtymistä organisaatiotasolta seuraavalle. Tutkimuksen aineistona toimii Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman lisäksi kuusi teemahaastattelua, jotka edustavat niin julkisen kuin kolmannen sektorin toimijoita. Analyysi osoittaa, että toimenpidesuunnitelmassa esitettyyn tavoitteeseen liittyy kolmannen sektorin toimijoilla epäselvyyttä, mutta konfliktin kokemus on matalaa. Lajiliitoilla ei ole tässä tapauksessa tilivelvollisuutta toiminnastaan. Julkishallinnon valvonnan keinot ovat rajalliset tapauksissa, joissa kolmannen sektorin toimijoille asetetaan implementointivastuuta. Myös implementointivastuun siirtymistä on havaittavissa. Tutkimuksessa selviää, että implementointikuilut ovat mahdollisia ja implementointi on Matlandin (1995) mallin perusteella kokeellista, eli implementointi ei välttämättä toteudu halutulla tavalla. Käytännön toteutuksessa voi myös tällöin olla isojakin eroja. Toimenpidesuunnitelman implementointi on tutkimuksen tekovaiheessa vielä kesken ja saadut tulokset kuvaavat implementoinnin tilannetta keväällä 2021.