Browsing by study line "Social Psychology"

Kuolema pitää sisällään koko eletyn elämän emootioiden kirjon helpotuksesta häpeään. Häpeästä kuitenkin usein vaietaan ja siitä puhuminen on vaikeaa. Kuoleman kontekstiin kietoutuva häpeä on aihealue, jonka tutkiminen ei suomalaisen sosiaalitieteen kentällä ole ollut keskiössä. Tässä tutkielmassa kiinnostus kohdistetaan kuolemaa kohdanneiden ihmisten ymmärrykseen häpeästä kuoleman kontekstissa. Tutkielman tarkoituksena ei ole löytää vastauksia sille, mikä kuolemassa on häpeällistä. Sen sijaan kiinnostus kohdistetaan kuolemaa kohdanneiden ihmisten puheeseen ja niihin merkityksenantoihin, joita he häpeälle rakentavat. Tutkielman teoreettismetodologisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja diskursiivinen sosiaalipsykologia. Tutkielma vastaa kahteen sosiaaliselle konstruktionismille sekä diskursiiviselle sosiaalipsykologialle tyypilliseen kysymyksenasetteluun. Ensimmäisenä tarkastellaan, millaisia merkityksiä haastateltavat rakentavat häpeälle kuoleman kontekstissa. Aineistosta kerättyjen häpeän konstruktioiden tulkinnassa tukeudutaan ymmärrykseen häpeästä minuuteen kietoutuvana, mutta sosiaaliset juuret omaavana emootiona. Tällainen häpeän tulkitseminen tapahtuu hyödyntäen symbolista interaktionismia eli teoretisointia, jossa minuuden kehittymisessä korostetaan sosiaalisen merkitystä. Toiseksi osoitetaan, miten häpeälle tehdään puheessa merkityksiä. Tällöin puhetta tarkastellaan positioiden ja positionvaihtoteorian avulla. Analyyttiseksi tulkintakäsitteeksi tutkielmassa asettuvat tulkintarepertuaarit. Käsitteen avulla näkyväksi tuodaan häpeän konstruktioiden kiinnittyminen erilaisiin merkityssysteemeihin ja niissä muodostuviin identiteetteihin niin kuolevalle kuin tämän lähipiirilleenkin. Aineiston tulkinnassa huomioidaan sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksen mukaisesti vuorovaikutuksen ja kontekstin merkitys puheen rakentumisessa. Haastatteluaineisto rakentuu kuudesta kasvokkain syksyllä 2019 tehdystä puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineistoa tulkitaan kahdella tasolla, joista ensimmäiseksi asettuu kirjaimellinen aineiston luenta. Tällä tavoin aineistosta voidaan tunnistaa yhdeksän häpeän konstruktiota. Nämä konstruktiot asettuvat haastateltavien puheessa sekä kuoleman hetken, että eletyn elämän kehyksiin. Kuudessa konstruktioista häpeän kuvaukset asettuvat epäonnistumiseen, mutta kolmessa niitä rakennetaan sankaruuteen linkittyvien ilmausten kautta. Toinen analyysitaso asettuu tarkastelemaan aineistoa teoreettisten tulkintakäsitteiden avulla. Tällöin aineistosta voidaan tehdä kolme johtopäätöstä. Ensimmäiseksi haastateltavien puheesta voidaan tunnistaa kolme tulkintarepertuaaria eli merkityssysteemiä. Toiseksi havainnoksi asettuu haastateltavien kyky vaihtaa positiota ja perspektiiviä. Tämän myötä käytettävissä repertuaareissa erottuu variaatioita ja muutoksia. Kolmantena havaintona huomataan häpeän olevan itsessään tabu. Tämä tulee näkyväksi haastateltavan ja haastattelijan välillä tapahtuvasta vaikutelman hallinnasta, joka osaltaan muokkaa vuorovaikutuksen kulkua. Näiden tulkintojen kautta tutkielmassa havaitaan, että kuolemaan linkittyvä häpeä saa useita erilaisia merkityksiä. Tutkielman pohjalta nousee esiin kysymys yksilön toimijuuden roolista kuoleman onnistumisen ja epäonnistumisen kuvauksissa. Häpeää kuolemaa arvottavana emootiona olisikin jatkossa mielekästä tarkastella juuri tästä toimijuusnäkökulmasta käsin.

Intohimo motivoi ihmisiä, tekee heidän elämästään elämisen arvoista ja sillä on iso rooli ihmisten elemässä. Intohimosta voi myös tulla pakonomaista ja se voi ajaa stressiin. Vallerand ja kumppanit ovat kehittäneet intohimon dualistisen mallin Decin ja Ryanin itsemääräämisteorian pohjalta. Intohimon määritellään olevan suurta kiintymystä toimintaa kohtaan. Tämä kiintymys tekee yksilöstä taipuvaisemman kyseistä toimintaa kohtaan. Toimintaan käytetään paljon aikaa ja energiaa ja siihen liittyvät päämäärät ja tavoitteet koetaan itselle merkityksellisinä. Intohimon dualistisen mallin mukaan on olemassa harmonista ja pakonomaista intohimoa. Työ voi muodostua ihmiselle intohimon kohteeksi. Työintohimon muodolla on merkitystä sekä yksilön että organisaation hyvinvoinnin kannalta. Pakonomaisen intohimon on havaittu liittyvän negatiivisiin seurauksiin, kun taas harmonisen intohimon positiivisiin seurauksiin. Tässä tutkielmassa tavoitteena on tarkastella työintohimon muotojen taustalla vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Lisäksi tutkitaan näiden suhdetta irtisanoutumisaikomuksiin. Tutkimuskirjallisuuden perusteella sekä johtaminen että tiimi-ilmapiiri vaikuttavat työintohimoon. Aihetta lähestyttiin kahden tutkimuskysymyksen kautta. Ensimmäinen kysymys oli: Miten palveleva johtaminen ja työilmapiiri vaikuttavat työtä kohtaan koettuun intohimoon? Ja toinen: Mikä liittyy voimakkaimmin irtisanoutumisaikomuksiin: työintohimo, palveleva johtaminen vai tiimin ilmapiiri? Tutkimuskysymystä tutkittiin faktorianalyysin ja lineaarisen regressioanalyysin menetelmin. Faktorianalyysin myötä ilmeni, ettei tutkimuskysymyksiä tai hypoteeseja voitu lähestyä niiden alkuperäisessä muodossa, sillä harmonisen työintohimon ja tiimi-ilmapiirin kysymykset latautuivat samalle faktorille. Täten tutkittavaksi vaihtui organisatorinen harmoniaindeksiksi, eli OHI:ksi nimetty muuttuja. Palveleva johtaminen oli positiivisessa yhteydessä OHI-muuttujaan. Lisäksi johtoasemassa oleminen ja vastaajan työorganisaatio liittyivät OHI-muuttujaan. Palveleva johtaminen ei ollut yhteydessä pakonomaiseen intohimoon ja ainoastaan johtoasemassa oleminen liittyi pakonomaiseen intohimoon. Täten johtoasemassa olevat kokivat aineistossa vähemmän sekä organisatorista harmoniaa että pakonomaista intohimoa. OHI-muuttuja selitti voimakkaimmin irtisanoutumisaikomuksia. Lisäksi palveleva johtaminen ja vastaajan oleskelumaa olivat yhteydessä irtisanoutumisaikomuksiin. Sekä organisatorista harmoniaa että pakonomaista intohimoa havaittiin aineistossa samaan aikaan. Koska harmonista intohimoa ei löydetty aineistosta itsenäisenä muuttujanaan, ei tutkielmaa voida verrata aiempaan tutkimukseen paljoa. Harmonisen intohimon muuttujaa tulee täten tutkia jatkossa lisää. Työintohimon mittaria on testattava Suomen kontekstissa lisää ja selvitettävä sen suhdetta tiimiilmapiiriin enemmän. Työintohimotutkimus on uusi tutkimusalue, jota on tutkittu vasta 10-vuotta. Täten työintohimoa tulee myös jatkossa tutkia enemmän ja varsinkin pakonomainen intohimoa, koska se on jäänyt pienemmälle huomiolle. Myös intohimon muotojen suhde toisiinsa kaipaa täsmennystä ja tässäkin tutkielmassa havaittiin kumpaakin niistä samaan aikaan. Jatkossa tulisi myös tehdä aiheesta pitkittäistutkimusta.

To handle the pressure and maintain healthy mental wellbeing, employees would benefit from knowing how to manage their work motivation. Autonomously motivated employees do their job because they enjoy it or because of its personal importance. The self-determination theory states that employees, who are autonomously motivated experience positive outcomes, beneficial for both individuals and organizations. In order to be optimally motivated, the psychological needs of autonomy, competence and relatedness must be satisfied. Previously, the self-determination theory has mostly focused on how social agents (e.g. managers) can create environments that satisfy these needs. However, employees themselves can also use techniques to self-manage their motivation, such as self-kindness or goal setting. The aims of this thesis are to examine how employees from a public sector organization describe how they manage their work motivation. Moreover, problems in which participants describe using 11 self-motivational techniques are examined. This study uses data from a six-week observational study, where 18 participants responded to brief mobile questionnaires five times during workdays. At the end of the study, individual interviews took place, which will be analysed with thematic analysis. The most frequently used techniques among the participants were goal setting, supporting others and obtaining support. Next, by interpreting different situations for which self-motivational techniques were used, I identified eight themes concerning problems: self-doubt, negative mindset, boring tasks, inability to change tasks, managing chaos, feeling stuck, need of social interaction and negative social interruptions. One technique could be used for solving different problems. The results of the research question, on how the participants describe their use of the techniques, show three main themes: self-management choice guided by self-concept, effects of study participation, and interconnectedness, and five sub-themes. The results show that the participants’ ways of managing their motivation were affected by e.g. their self- concept, their work role and the study participation. Moreover, in some cases, the participants did not separate between self-motivational techniques and regular work behaviour and that some aspects of the techniques led to uncertainty, such as how the participants had interpreted having used them and whether it was done consciously or not. In conclusion, the results shed light on how these techniques have been used and understood, which might have implications for how future research can study how employees can manage their own motivation. This study is among the first qualitative studies to investigate how people use self-enactable techniques to improve their quality of work motivation.

The topic of this study is to explore how the senior business leaders construct their attitudes and describe the role of trust in the context of business transformations related to the company's business and organization, for example during mergers or acquisitions (M&A) and hyper-growth. The focus of the study is on attitudes constructed by these leaders and observed through their argumentation when talking about trust. These attitudes and argumentation are examined from the theoretic-methodological approach of qualitative attitude approach, offering a unique angle to trust research, widely dominated by quantitative research. The qualitative attitude approach relies on rhetorical social psychology and constructivist viewpoint, which draws attention to the socially constructed nature of argumentation when examining attitudes. In the qualitative attitude approach, attitude is seen as relationist, where attitude is viewed to be built in argumentation. Examining the argumentation of speech provides new insights into the role of trust in an organization. The research data consisted of five individual interviews of experienced corporate executives in top management positions (members of the company’s executive leadership team or the board of directors). The interviews were conducted in the spring and summer of 2019. These semi-structured interviews consisted of seven attitude prompts to which comments were requested. Five prompts addressed trust within the organization and two addressed leadership. In their speech, the interviewees formed statements and justifications to the questions and topics at hand, substantiating and negotiating their views. The study identified 20 different attitude constructs related to trust and two attitude constructs related to leadership overall. These attitudes were constructed from the classification of statements and justifications that emerged from the interview material. According to the qualitative attitude approach, analysis was conducted on two levels: through classifying and interpretative analysis. Attitudes were interpreted based on six evaluative argumentation patterns when talking about trust, forming six rhetoric versions of trust: Trust as a relational and interactional phenomenon across different organizational levels, Trust as an organizational catalyst, Trust as an outcome of multidimensional elements, Trust as an intentional act, Trust as a collective construct, and Trust-building as a leadership skill. The senior leaders formed these versions of trust from four subject positions - Trustor, Trustee, Observer and Evaluator of Trust, and Active Trust Builder. Positive, conditional, and negative justifications, subject positions, self-reflection, framing, and social influence were used as rhetoric and social resources to form attitudes related to trust. In the trust speech of senior business leaders, trust is described as an atmosphere of common trust, building material, and a bedrock of the company, that must be consciously and collectively built within organizations. Modern leadership was described as a school of fish with collective intelligence, a team jointly creating success. Trust-building needs to be contributed by the whole organization but it’s also seen as a leadership skill just like budgeting. The benefits of trust for organizations are empirically indisputable. Trust helps an organization to bear and share risks, creates psychological safety at all levels of the organization as well as supports risk-taking and decision-making in transformational situations.

Johtajuutta on tutkittu usealla tieteenalalla. Johtajuustutkimuksen teemat vaihtelevat vahvasti vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Sosiaalipsykologiassa viimeisten vuosikymmenten aikana identiteettijohtajuus on noussut johtajuuden tutkimuksessa. Identiteettijohtajuus, eli sosiaalisen identiteetin lähestymistapa johtajuuteen, perustuu kahteen merkittävään sosiaalipsykologiseen teoriaan, sosiaalisen identiteetin teoriaan sekä itsekategorisoinnin teoriaan. Ryhmäteorioihin perustuen identiteettijohtajuudessa on kyse siitä, että johtajuutta tarkastellaan osana ryhmäkontekstia. Identiteettijohtajuuden malli esittää, että johtajan tulee olla johtamansa ryhmän, ei vaan jäsen, vaan prototyyppinen jäsen. Johtajan tehtävänä on toimia ryhmän esitaistelijana sekä luoda ja muokata ryhmän identiteettiä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten identiteettijohtajuus toteutuu suomalaisten puolueiden puheenjohtajien linjapuheissa. Kyseessä on laadullinen sisällönanalyysi, joka on toteutettu teoriaohjaavasti. Teoria identiteettijohtajuudesta antaa analyysille kehyksen, jonka avulla aineistosta nostetaan esiin identiteettijohtajuuden teemoja. Tutkimuskysymykseni on, miten identiteettijohtajuus näkyy puoleen puheenjohtajien puheissa? Kysymys on jaettu neljään osaan teoreettisen viitekehyksen mukaisesti. 1. Miten puolueen prototyyppinen jäsenyys tulee esiin puheenjohtajan puheessa? 2. Miten puheessa näyttäytyy puolueen vuoksi toiminen? 3. Miten puheenjohtaja luo kuvaa puolueen jäsenistä? 4. Minkälaisia merkityksiä puheenjohtaja antaa puolueelleen? Aineistona on Suomen kuuden suurimman puolueen puheenjohtajien puoluekokous linjapuheet. Konteksti edustaa tilannetta, jossa johtaja puhuu omalle ryhmälleen, sisäryhmälle. Aineisto on kerätty vuosilta 2013–2017, kultakin puolueelta on kaksi puhetta. Aikavälille mahtuu yhdet eduskuntavaalit. Poliittista kontekstia on avattu tutkielmassa sen verran, että analyysin seuraaminen mahdollistuu. Tutkielman tulosten mukaan puheenjohtajien puheissa on nähtävissä identiteettijohtajuuden teemoja. Teemat ovat yhteydessä teoriaan ja tukevat osaltaan aikaisempia empiirisiä tutkimustuloksia. Identiteettijohtajan tehtävissä nousi esiin seuraavia teemoja. Prototyyppinen johtaja sitoutti itseään osaksi puolueen arvoja ja historiaa, lisäksi hän pyysi ja antoi tukeaan puolueelle. Esitaistelijana puheenjohtaja esitti sitoutuvansa tehtäväänsä ja esitti olevansa luottamuksen arvoinen. Esitaistelija oli myös reilu ja oikeidenmukainen. Vahvimmin identiteettijohtajuus näkyi puheenjohtajien luodessa yhteistä identiteettiä, tässä tehtävässä nousivat esiin erityisesti arvot ja aatteellisuus. Identiteetin muokkauksessa korostui muutospuhe. Identiteettijohtajan on muokattava identiteettiä, vastatakseen muuttuviin tavoitteisiin.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Nuoruutta määritellään pitkälti aikuisuudesta käsin, jolloin nuoruus määrittyy elämänvaiheeksi, jossa valmistaudutaan aikuisuuteen. Tätä aikuisuuteen siirtymistä on perinteisesti tarkasteltu nuoruuden siirtymävaiheiden, kuten peruskoulusta toisen asteen koulutukseen, opinnoista työelämään ja lapsuuden kodista itsenäiseen asumiseen siirtymisen kautta. Näissä siirtymissä koetut haasteet ja epäonnistumiset näyttäytyvät riskinä sille, että nuori ajautuu syrjään yhteiskunnan valtavirrasta ja sen instituutioista. Julkisessa, poliittisessa sekä akateemisessa keskustelussa tätä ilmiötä on kutsuttu syrjäytymiseksi ja se on yhdistetty erityisesti työn ja koulutuksen ulkopuolella olemiseen. Syrjäytymiskeskustelussa on painottunut kansantaloudellinen näkökulma ja keskustelun on osoitettu yksinkertaistavan, syyllistävän ja leimaavan sen kohteena olevia nuoria ja heidän elämäntilanteitaan. Keskustelusta on puuttunut nuorten ääni lähes täysin. Nuorten osallistaminen on ollut vähäistä myös sosiaalitieteellisen ja sosiaalipsykologisen tutkimuksen kentällä. Tutkimukseni tarkoituksena on osallistaa nuoria heitä koskevan tiedon tuottamiseen tarkastelemalla, miten he puhuvat nuoruudesta, omasta elämäntilanteestaan sekä tulevaisuudesta yksilöhaastattelun kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi ja sen piiriin lukeutuva positiointiteoria. Aineiston analysoinnissa tulkinnallisina käsitteinä toimivat position, vastapuheen sekä identiteetin käsitteet. Nuoruutta, syrjäytymisen ilmiötä sekä identiteettiä lähestytään tutkimuksessa sosiaalisesti ja kielellisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvina ilmiöinä. Tutkimuksen tarkastelun kohteena on se, millaisia positioita nuorille rakentuu haastattelutilanteissa, joissa puhutaan nuoruudesta, heidän elämäntilanteestaan ja tulevaisuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaisia identiteettejä nuoret rakentavat positioiden ja vastapuheen kautta sekä sitä, hyväksyvätkö nuoret heihin valtavirran toimesta liitettyjä kielteisiä määritelmiä ja leimaavia identiteettejä vai pyrkivätkö he puheellaan kyseenalaistamaan, kieltämään ja muuttamaan näitä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisena nuorten toimijuus näyttäytyy näissä identiteetin neuvotteluprosesseissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatellut ovat 18-27 vuotiaita erilaiseen vertaisryhmätoimintaan osallistuneita nuoria. Haastatteluhetkellä osa nuorista oli opiskelemassa, osa-aikatöissä opintojen ohella tai äitiysvapaalla, osa sekä työn että koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi osalla nuorista on lastensuojelutaustaa sekä mielenterveyden ongelmia. Näistä syrjäytymisen riskitekijöiksi luettavista tekijöistä huolimatta en tutkimuksellani ota kantaa haastateltujen mahdolliseen syrjäytymisvaaraan tai marginalisaatioon vaan asemoin itseni tutkijana syrjäytymiskeskustelua vasten. Pyrkimyksenäni on tarkastella nuorten puheessa rakentuvaa nuoruuskuvaa suhteessa syrjäytymiskeskustelussa esitettyyn kuvaan. Tutkimukseni keskeisimpänä löydöksenä esitän haastattelemieni nuorten vastustavan heihin kohdistuvia normatiivisia odotuksia ja kielteisiä määritelmiä, kuten oletusta työttömän passiivisuudesta ja vastuuttomuudesta. Haastattelutilanteessa nuoret rakentavat ja neuvottelevat itselleen näistä määritelmistä ja leimaavista identiteeteistä poikkeavia identiteettejä. Nuorten toimijuus näyttäytyy haastattelutilanteessa aktiivisena, jolloin tutkimukseni kyseenalaistaa nuorten syrjäytymisestä käytyyn keskusteluun liitetyn aktivoinnin ajatuksen ja siihen kytkeytyvän passiivisuuden oletuksen. Tutkimukseni tukee aiempien tutkimusten näkemystä syrjäytymiskeskustelun ja syrjäytymisen käsitteen ongelmallisuudesta ja leimaavuudesta. Keskeiseksi jatkotutkimushaasteeksi esitän nuorten toimijuuden sekä identiteettineuvottelujen tarkastelun esimerkiksi nuorten ja viranomaisten välisissä kohtaamisissa. Jatkotutkimuksessa voitaisiin näin tarkastella, tunnistetaanko ja tunnustetaanko nuorten kykyä ja resursseja rakentaa ja neuvotella omanlaistaan identiteettiä ja arvostetaanko ja tuetaanko heidän toimijuuttaan myös silloin kun se ei vastaa yhteiskunnan ihanteita tai normeja.

Sammandrag Fakultet: Statsvetenskapliga fakulteten Utbildningsprogram: Magisterprogrammet i samhällsvetenskaper Studieinriktning: Socialpsykologi Författare: Nea Airaksinen Arbetets titel: ’Illusionen att människan orsakar den globala uppvärmningen har pressats in i våra sinnen’’ - En kritisk diskursanalys angående hur man konstruerar klimatförändringen i artiklar publicerade på countermedia webbsidan MV-lehti Arbetets art: Magisteravhandling Månad och år: maj 2023 Sidantal: 56 Nyckelord: klimatförändringen, bekräftande partiskhet, kritisk diskursanalys, countermedia, mv-lehti, socialkonstruktionism, konspirationsteorier, alarmism Handledare: Katarina Pettersson Sammandrag: Det finns få forskningar vars fokus är finländsk countermedia. MV-lehti når en stor publik och har en stor möjlighet att påverka åsikter. Forskningen är samhälleligt relevant för att klimatförändringen är ett aktuellt hot, vilket gör att man behöver förstå hur den uppfattas och konstrueras. Desto mera misinformation som sprids angående klimatförändringen, desto mindre motivation finns för klimatvänliga val samt mindre stöd får politiska beslut som skulle kunna sakta ner klimatförändringen. Syftet med denna avhandling är alltså att förstå hur skribenterna på MV-lehti konstruerar klimatförändringen. Forskningsfrågan är ’’Hur konstrueras klimatförändringen i MV-lehtis artiklar?’’ Teoretiska referensramen för avhandlingen är socialkonstruktionism och bekräftande partiskhet (eng. confirmation bias). I avhandlingen analyserar jag 20 artiklar med hjälp av kritisk diskursanalys och Faircloughs tredimensionella analysmetod. Kritisk diskursanalys valdes som analysmetod för att enligt Fairclough (1992) konstruerar användningen av språket vår verklighet. Vilket innebär att sättet som används för att diskutera klimatförändringen i MV-lehtis artiklar konstruerar sociala verkligheten kring klimatförändringen. Analysen resulterade i 3 diskurser om klimatförändringen: konspiration, alarmism och uppoffring. Sammanfattningsvis kan man se att klimatförändringen konstruerades som ett fenomen som inte alls existerar, som ett fenomen som bara existerar för att driva framåt en viss agenda såsom att förtjäna pengar på befolkningens bekostnad eller en viss sorts politik som bara gynnar en del av befolkningen eller slutligen som ett fenomen som existerar men som är väldigt överdrivet och därmed skapar onödig rädsla. Språket konstruerar hur man ser på ett fenomen och därmed kan man se att MV-lehti konstruerar en viss sorts verklighet kring fenomenet ‘’klimatförändring’’. Denna verklighet uppehålls genom att artiklar aktivt publiceras på webbsidan och lockar till sig likasinnat folk.

Arbetsplatser är fyllda med olika osäkerheter som kan leda till att individer upplever rädsla på sin arbetsplats. Att uppleva rädsla på arbetsplatsen är i dagens läge väldigt vanligt. Det finns olika riskfaktorer som gör att individer kan uppleva rädsla på sin arbetsplats, och en vanlig riskfaktor är destruktivt ledarskap. Följderna som långvarig upplevd rädsla kan ha på individen är allvarliga, och detta kan även ha negativa följder för organisationen. Syftet med denna avhandling är att undersöka hurdana orsaker och följder som nämns till upplevd rädsla på arbetsplatsen och hurdana former av destruktivt ledarskap som kommer fram i berättelser och upplevd rädsla på arbetsplatsen. Forskningsfrågorna är: Vad nämns som orsaker till rädsla på arbetsplatsen? Hurdana former av destruktivt ledarskap framkommer i berättelserna? Vad nämns som följder till rädsla på arbetsplatsen? Materialet består av data från AILA som heter ”Tarinat pelosta ja pelottelusta työelämässä, 2008-2009” och består av fritt skrivna berättelser om upplevd rädsla på arbetsplatsen. Resultaten syftar till att destruktivt ledarskap var den mest framstående orsaken till den upplevda rädslan. I analysen hittades fem former av destruktivt ledarskap: att styra genom rädsla, mobbande och kränkande ledarskap, sexuellt trakasserande ledarskap, passivt och frånvarande ledarskap och överkontrollerande ledarskap. Resultaten visar att dessa former av destruktivt ledarskap var bakomliggande orsaker för individernas upplevda rädsla på arbetsplatsen. Följder till den upplevda rädslan som individerna berättade om överenstämmer med tidigare studier om destruktivt ledarskap och upplevd rädsla på arbetsplatsen. Avhandlingen bidrar med kunskap om hur destruktivt ledarskap kan framkomma i olika former och ha negativa följder på individen som upplever detta ledarskap. Dessutom ger avhandlingen en djupare förståelse om hur destruktivt ledarskap kan bidra till att individer upplever rädlsa på arbetsplatsen. Forskningen ger ett intressant perspektiv på destruktivt ledarskap, genom att fokusera på hur den tangerar med upplevd rädsla på arbetsplatsen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Tampereen yliopistouudistuksen yhteydessä ilmenneitä huhuja. Yliopistouudistuksessa entinen Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu yhdistyivät Tampereen korkeakouluyhteisöksi Tuniksi. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisiin sisältöluokkiin huhut voidaan jakaa, minkä sävyisiä huhut ovat, ja löytyykö yhdistyvien organisaatioiden jäsenten vastausten väliltä eroja. Tutkimusta ohjaa taustaoletus, jonka mukaan muutoksen yhteydessä huolta ja ahdistusta herättävät aiheet vaikuttavat organisaatiossa liikkuvien huhujen sisältöön. Organisaatiomuutoksissa on tyypillisesti saatavilla rajallisesti vahvistettua tietoa, joten yksilöt kääntyvät toistensa puoleen rakentaakseen yhdessä ymmärrystä epävarmaan tilanteeseen kollektiivisen tolkullistamisen (”collective sensemaking”) keinoin. Huhut ovat yksi kollektiivisen tolkullistamisen ilmenemismuoto. Huhujen avulla ihmiset pyrkivät hankkimaan tietoa, vahvistamaan sosiaalisia suhteitaan ja kohottamaan omanarvontuntoaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana sähköistä kyselytutkimusta keväällä 2019, ja se analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysin tuloksena huhut voidaan jakaa viiteen eri sisältöluokkaan. Osa näistä huhuluokista on hyvin linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Esimerkiksi sekä tässä että aiemmassa tutkimuksessa valtaosa huhuista liittyy muutoksen suoriin vaikutuksiin omaan työhön, ja vajaa viidennes huhuista käsittelee muutoksia organisaation rakenteeseen ja toimintaan. Muutamia merkittäviä eroja aiempaan tutkimukseen verrattuna kuitenkin ilmenee. Suurin ero on oikeudenmukaisuutta koskevien huhujen suuri määrä, ja niiden jakaminen omaksi sisältöluokakseen. Toinen merkittävä ero on ennakkoluuloisten kommenttien suurempi määrä aiempiin tutkimuksiin verrattuna, ja niiden määrittely omaksi sisältöluokakseen. Oikeudenmukaisuuden tai ennakkoluulojen yhteyttä huhuihin ei ole tutkittu runsaasti, mutta aiheet voisivat olla hyvinkin hedelmällisiä tutkimuskohteita tulevaisuudessa. Aineiston huhujen sävy on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa: negatiivisia huhuja liikkuu selvästi enemmän kuin positiivisia tai neutraaleja huhuja. Negatiivisten huhujen suuren määrän voidaan olettaa johtuvan siitä, että huolta ja ahdistusta aiheuttavat epävarmat tilanteet vaativat enemmän yhteisen ymmärryksen luomista ja aiheuttavat näin myös enemmän huhuja kuin suoraviivaiset tilanteet. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että huhujen sisältö ja sävy ovat pääsääntöisesti samanlaisia kaikissa kolmessa yhdistyvässä organisaatiossa. Mielenkiintoisin ero organisaatioiden välillä on se, että entisen Tampereen yliopiston edustajien joukossa eniten huhuja liikkuu oikeudenmukaisuuteen eikä omaan työhön liittyen, kuten kahden muun organisaation edustajien joukossa. Huhut voivat johtaa merkittäviin haittoihin erityisesti muutostilanteessa: ne voivat vaikuttaa muun muassa työntekijöiden sitoutumiseen, työmoraaliin, työpaikan vaihtamishaluun, poissaoloihin, tuottavuuteen sekä muutosvalmiuteen − siksi on hyödyllistä tarkastella, minkälaisia huhuja organisaatiossa liikkuu. Huhujen syntymistä voi vähentää, niiden etenemistä hallita, ja niiltä voi ”katkaista siivet” sopivilla toimenpiteillä.

Muuttuva ympäristö vaatii organisaatioilta kykyä tarttua nopeasti ja joustavasti toimeen, minkä myötä yhä useampiorganisaatio on alkanut harjoittaa ketteriä menetelmiä ja itseorganisoitua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Yleisradio Oy:ssa toimivan teknologiaosasto yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä siten, miten yle.deviläiset sen itse kokevat. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti Yleisradio Oy:n visio ja strategia kehittää ketterää työkulttuuria ja yle.devin tarve kehittää itseorganisoitumistaan yhä sujuvammaksi. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli saada yksityiskohtaista tietoa itseorganisoitumisen ilmiöstä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen yle.deviläisen puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tutkimus omaa realistisen näkökulman, joka tarkoittaa tutkimuksen kannalta sitä, että tiedon ja tiedonantajan välinen suhde tulkitaan hyvin suoraviivaisena. Toisin sanoen haastateltavien kokemukset itseorganisoitumisesta heijastavat itseorganisoitumisen todellista muotoa yle.devissä. Tuloksissa esiintyi seitsemän itseorganisoitumista mahdollistavaa tekijää, neljä rajoittavaa tekijää sekä yksi hidastava tekijä. Yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavat avoin ja luottava yhteisöllisyys, autonomiset ja itseohjautuvat yksilöt, toiminnan kehittäjät, toiminnon vetäjä, oikeaan suuntaan organisoituminen, verkostoituminen sekä toimintaympäristö. Itseorganisoitumista rajoittavat huonosti toteutettu onboarding –prosessi (perehdytys), osaston kasvu, passiivisuus ja hiljaisten yle.deviläisten määrä. Hidastavana tekijänä on yle.devin toiminnan periaate: vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuus koetaan kuitenkin tärkeäksi ominaisuudeksi, eikä se sen takia ole rajoittava tekijä. Tulosten perusteella laaditut kehitysehdotukset yle.deville ja muille organisaatioille kannustavat kehittämään tiimiytymistä ja verkostoitumista tehostavia toimenpiteitä esimerkiksi tiimipäivien muodossa; luomaan onboardingprosessin, joka auttaa uusia sopeutumaan ja sitoutumaan verkostoon; tiedostamaan vapaaehtoisuuden tuomat haasteet; ja selvittää, kuinka merkityksellisenä tiimiläiset kokevat oman osastonsa. Itseorganisoitumista tapahtuu jo organisaatioissa ja kyseistä ilmiötä tapahtuu enemmän käytännön tasolla kuin tutkimuksen tasolla. Tämä tutkimus on paitsi avustanut yle.deviä ja yleä tavoitteessaan kehittyä yhä ketterämmäksi työpaikaksi, se on myös lisännyt empiiristä tietoa itseorganisoitumisesta organisaatioissa, jonka tutkimus on jälkijunassa. Sen lisäksi tämä tutkimus on valaissut itseorganisoitumista sellaisessa toiminnossa, johon yksilöt vapaaehtoisesti saavat osallistua tai olla osallistumatta. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin itseorganisoitumisesta vapaaehtoistoiminnassa.