Browsing by master's degree program "Allmän statslära"

Laadullisen tapaustutkimuksen aiheena on digitaalisuus, julkisen palvelun median muutos ja Suomen yleisradiotoimintaa säätelevän lain muutos vuosina 2017–2022. Siinä tarkastellaan perinteisten medioiden – erityisesti julkisen palvelun median, muutosta digitalisaation aikakaudella. Digitalisaation myötä perinteiset mediat ovat joutuneet mukautumaan uuteen toimintaympäristöön, digitalisoimaan ja monikanavaistamaan palveluitaan ja siirtymään entistä vahvemmin verkkoon. Murros on haastanut vanhan liiketoiminnan ja vaikuttanut journalismiin, sen prosesseihin ja käytäntöihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu julkisen palvelun teoriasta, digitalisaation murroksesta ja viestintäpolitiikan eri muodoista. Tutkimusaineisto on koottu aikaisemmasta tutkimuksesta, ja muista aihepiiriin liittyvistä dokumenteista ja lausunnoista. Tutkimuksessa käsitellään Medialiiton Yle-kantelua, sen taustoja ja sitä seuranneen lakimuutoksen vaikutuksia. Uusi muutos Ylen julkisen palvelun tehtävän sääntelyyn ja Yle-lain 7 §:ään, rajoittaa jatkossa sen mahdollisuutta julkaista tekstimuotoisia sisältöjä osana julkisen palvelun tehtävää. Lakimuutoksesta merkittävän teki se, että aiemmin Suomessa ei ollut rajattu Ylen julkisen palvelun tehtäviä. Aikaisemmat lain muutokset olivat ainoastaan lisänneet niitä. Muutos synnytti huolta siitä, että se voi johtaa vapaasti saatavilla olevan laadukkaan journalismin määrän ja Ylen palveluiden supistumiseen verkossa, mikä voi heikentää kansalaisten tasavertaista tiedonsaantia ja demokratian edellytyksiä. Kehitys voi lisätä vaihtoehtoisten tietolähteiden määrää ja niiden käyttöä, disinformaatiota, valeuutisointia ja sisältöjen monimuotoisuuden vähenemistä. Sosiaalisen median myötä edellä esitetyt ilmiöt ovat yleistyneet, ja samalla vähentäneet uskottavuutta perinteisiltä tietoa tuottavilta medioilta. Kansalaisten luotto ja kiinnostus tietoa tuottaviin instituutioihin on yleisesti vähentynyt. Tutkimuksen tärkeimmät havainnot liittyvät julkisen palvelun median roolin merkitykseen kriisiaikojen yhteiskunnassa. Poikkeusaikana kansalaiset ovat turvautuneet vahvemmin Yleen ja muihin julkisen palvelun medioihin, ja luottamus instituutiota ja niiden tiedonvälitystä kohtaan on kasvanut. Osa akateemikoista kannattaa instituution tehtävien laajentamista, ja sen tehtävien supistamiseen suhtaudutaan yleisesti varauksella, vaikka uusliberalistiset arvot ohjaavat entistä vahvemmin nykypäivän eurooppalaista viestintäpolitiikkaa.

Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.

Tutkielmassa käsitellään intersektionaalista feminismiä. Tutkielman varsinaisena tavoitteena on selventää ja konkretisoida, mitä intersektionaalinen feminismi poliittisena ideologiana tarkoittaa. Tämä tavoite toteutetaan tarkastelemalla intersektionaaliseksi julistautunutta Suomen feminististä puoluetta. Lähtökohtana tutkielman tarpeelle toimii aikaisempi tutkimus ja julkinen keskustelu, jossa intersektionaalisen feminismin itsensä määrittely sekä sen analyyttinen ja kriittinen tarkastelu on ollut vähäistä. Tutkielma perustuu teoreettiseen viitekehykseen, jossa kaikki poliittiset toimijat ovat luokiteltavissa liberaaleiksi tai illiberaaleiksi ja demokraattisiksi tai epädemokraattisiksi. Tässä viitekehyksessä toimijat, jotka ovat illiberaaleja ja demokraattisia ovat määritelmällisesti populistisia. Koska feministinen puolue on julkilausumillaan ja toiminnallaan osoittanut olevansa demokraattinen puolue, analyysi keskittyy tarkastelemaan yleisohjelman suhdetta liberalismiin lähtien olettamuksesta, että yleisohjelma on demokraattinen. Tutkielman toisena, teoriasta johdettuna olettamuksena on, että intersektionaalisuus on illiberaali ideologia. Tällöin tutkielman lähtökohtana on, että feministinen puolue on populistinen puolue. Tutkielman aineistona toimii feministisen puolueen vuonna 2016 julkaisema yleisohjelma, jossa puolue määrittää poliittisia suuntaviivojaan ensimmäistä kertaa. Yleisohjelmaa tutkikaan yhdistetyn sisällönanalyysin avulla, jossa ainestoa lähestytään ensiksi kvantitatiivisesti alistaen koko sisältö analyysille. Kvantitatiivinen vaihe perustuu deduktiiviselle luokittelulle, jossa liberalismin ja illiberalismin reunaehdoista johdetaan kategoriat, joiden esiintymistä tarkastellaan koodaamalla yleisohjelman sisältö. Näiden reunaehtojen mukaan illiberalismi käsitteellistää yhteiskunnan jakautuneeksi yhden jakolinjan ympärille, perustuu vastakkainasetteluun ja edistää moraalisen enemmistön etua. Liberalismi taas perustuu moneen, keskenään risteävään jakolinjaan, kattavan yhtämielisyyden tavoitteluun ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen. Kvantitatiivisesta vaiheesta saatua tietoa tarkastellaan kvalitatiivisessa vaiheessa temaattisen analyysin avulla, jossa yleisohjelman liberaaleja ja illiberaaleja osioita tarkastellaan pyrkien löytämään näistä toistuvia elementtejä, eli teemoja. Kvantitatiivisen vaiheen analyysiin käytetään havaintojen määrien tarkasteluja eri kategorioissa. Ensisijaisena havaintona on, että yleisohjelma sisältää illiberaalin elementin, mutta painottuu liberalismiin. Toissijaisesti havaitaan, että yleisohjelmassa painottuvat sanamäärissä mitattuna tietyt toimijat, kuten naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä ihmiset. Temaattisessa analyysissa huomataan, että yleisohjelma sisältää kaksi yläteemaa, illiberaalin intersektionaalisen diskurssin ja liberaalin hyvinvointivaltiodiskurssin. Tulokset tukevat tutkielman lähtöoletusta, jonka mukaan intersektionaalisuus on illiberaali ideologia. Tuloksista pystytään myös johtamaan välttämättömyyden ja riittävyyden ehtoihin perustuva määritelmä intersektionaaliselle feminismille. Johtopäätöksenä esitetään tutkielman tarjoavan uuden, aikaisemmasta tutkimuksesta puuttuneen kriittisen näkökulman intersektionaaliseen feminismiin. Intersektionaalisuuden tarkastelu sen suhteessa liberalismiin osoittaa intersektionaalisuuden poliittisena ideologiana olevan ristiriitainen liberalismin tasa-arvon käsitteiden kanssa. Tuloksista voidaan myös päätellä yhteiskunnan rakenteiden purkamiseen tähtäävän intersektionaalisen feminismin olevan strategisesti huono ideologia Suomen kaltaisessa demokratiassa, jossa yhteiskuntajärjestykseen vallitsee laaja tyytyväisyys. Tuloksia tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida sisällönanalyysiin liittyvät validiteetin ja reliabiliteetin ongelmat.

Tutkielmassa käsitellään kansalaisille kohdistettujen tyytyväisyyskyselyjen tulosten tulkintaan liittyviä kysymyksiä. Toteuttamalla tärkeys-suoritustasoanalyysi kahdella eri tapaa, todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuen, tutkielma havainnollistaa kansalaisten tyytyväisyyden mittaamisen moniselitteisyyttä. Tutkimuskysymys on, kuinka todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvien tärkeys-suoritustasoanalyysien tulokset eroavat toisistaan. Tutkielman aineistona ovat Espoon kaupungin asukkaiden tyytyväisyyttä kuntapalveluihin selvittävä Kuntapalvelujen laatu -kyselyt vuosina 2011, 2015 ja 2019. Aineistolle suoritetaan tärkeys-suoritustasoanalyyseja, joissa tarkastellaan samanaikaisesti kansalaisen tyytyväisyyttä palveluosa-alueen suoritustasoon sekä sitä, kuinka tärkeänä kansalainen osa-aluetta pitää. Aineistossa yksittäisinä esiintyvät palvelut on tutkielmassa koottu summamuuttujiksi edustamaan palveluosa-alueita. Palveluosa-alueiden suoritustaso on johdettu suoraan aineistosta. Päätelty tärkeys on muodostettu usean muuttujan regressioanalyysilla, jossa on selvitetty, mikä vaikutus eri palveluosa-alueilla on kokonaistyytyväisyyteen. Palveluosa-alueet on asetettu keskenään tärkeysjärjestykseen vertaamalla niiden standardoituja regressiokertoimia. Todettu tärkeys on muodostettu liittämällä kaksi erillistä kysymystä palveluiden tehostamis- ja parannustarpeista yhteen. Todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvien tärkeys-suoritustasoanalyysien tulokset eroavat toisistaan. Tämä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Eri tavoin tehdyt tärkeys-suoritustasoanalyysit antavat saman suuntaisia tuloksia, mutta myös ristiriitaisuuksia ilmenee. Tulokset muuttuvat ajassa eri lailla riippuen analyysitavasta. Espoon kuntapalveluita on kategorisoitu aiemman tutkimuksen avulla ja lopuksi on esitetty toimintaehdotuksia. Tutkielman johtopäätös on, että todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvat tärkeys-suoritustasoanalyysit mittaavat kansalaisten tyytyväisyyden eri osa-alueita ja täydentävät toisiaan.

Uusien tulokkaiden sosiaalistuminen organisaatioon näyttelee suurta roolia siinä, kuinka nopeasti organisaatio kykenee toimimaan kokonaisuutena tehokkaasti ja toimittamaan ydintehtäväänsä. Eduskunta organisaationa omaa monia tavanomaisesta organisaatiosta poikkeavia erityispiirteitä. Yksi näistä erityispiirteistä on demokratiaan olennaisena kuuluva jäsenten valintaprosessi sekä suuri, kolmanneksen kertavaihtuvuus vaalikausittain. Mitä helpommin ja paremmin uudet tulokkaat saadaan sosiaalistumaan eduskuntaan, sitä paremmin se pääsee säädettyä tehtäväänsä toteuttamaan. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena on kahteen sekä keskenään että poliittisen järjestelmämme kanssa erilaiseen puolueeseen Perussuomalaisiin ja Suomen Sosiaalidemokraattiseen Puolueeseen kuuluvia ensimmäisen kauden kansanedustajia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää uusien kansanedustajien eduskuntaan sosiaalistumisprossia. Tarkoituksena on lisäksi selvittää, millaisia eroja kahden keskenään hyvin erilaisen puolueen kansanedustajien eduskuntaan sosiaalistumisessa on. Empiirisenä aineistona tutkielmassa on tätä tarkoitusta varten kerätty kansanedustajien teemahaastatteluaineisto. Haastateltavina oli kolme PS:n ja kaksi SDP:n vuonna 2019 valittua ensimmäisen kauden kansanedustajaa, joilla kaikilla on kokemusta esimerkiksi kunnallispolitiikasta mutta kukaan haastatelluista ei ollut työskennellyt aikaisemmin eduskunnassa eli tutkimuksen kohteena olevassa organisaatiossa. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin ja sen tarkastelun näkökulmana oli organisaatioon sosiaalistuminen. Aineistoa peilattiin erityisesti organisaatioon sosiaalistumisen nelivaiheiseen malliin, mutta lisäksi aineistosta mallin ulkopuolelta nostettiin olennaisia seikkoja, joita malli ei huomioinut. Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että tutkimukseen osallistuneet kansanedustajat sosiaalistuivat organisaatioon sosiaalistumisen nelivaiheisen mallin puitteissa eikä erilaisten puolueiden välillä aineiston perusteella ollut eroa. Ilmi tulleet vähäiset erot vaikuttavat olevan yksilöllisiä puoluesidonnaisuuden sijaan. Aineistosta, vaihemallin ulkopuolelta nousi olennaisia seikkoja kuten kansanedustajien erilaisilta vaikuttavat sosiaalistumisen käsitykset sekä haastateltavien korostama kansanedustajan roolin yksilöllisyys. Tutkimukseen liittyy rajoitteita haastatteluaineiston ja käytetyn teoreettisen mallin suhteen. Rajoitteet on pyritty huomioimaan tutkimuksessa sekä edelleen pohdittaessa jatkotutkimusaiheita, joille tämä tutkimus luo hyvän pohjan. Käytettävissä olevan aineiston ja mallin avulla on vastattu tutkimuskysymyksiin perustellusti. Lisäksi on esitelty mallin ulkopuolisia olennaisia löydöksiä.

This interdisciplinary implementation case-study maps the administrational institutional discriminative structures in organizing services related to adult education (Economic Affairs and Employment) in Helsinki in 2011-2017 – seen from a more critically constructive perspective. This period was dominated by populism and polarized ideas in society on a general level, and the administrational leadership was governed by typical New Public Management ideas such as decentralization, fragmentation, and a market- and results-based orientation. This study uses the lens of public civil servants’ inter-subjective administrative experiences at the local, regional, and central levels. According to Lipsky’s theory of Street-Level Bureaucrats and the Dilemma of the inndividual, there are differing goals between upper and lower level administration when delivering public services. Although public planners might not work at child-care centers, public spaces, schools, in nature, or at home themselves, the planner´s information may have some significant role in the policy development. This analysis looked more into such intra- and interorganizational data which could explain the occurrences of differing goals: • within the Ministry of Economic Affairs and Employment – mostly local and regional level compared to central level decisions (intra-organizational); • within the City of Helsinki (intra-organizational structures, bilingual service); and • between the city of Helsinki and the state of Finland (inter-organizational structures). This study uses deductive, hermeneutic methods that the phenomenological methodology recommends. Reimagining and self-reflecting (socially contextual) non-verbal communicational skills are used to understand the collective organizational meanings of intra- and interorganizational interactions in overwhelmingly demanding environment. The findings of this research indicated that the organizations were very fragmented, and at least temporarily inwarded and overlapping in service (especially within the regional administration between different kinds of educational purchase in Finnish, and between Swedish and Finnish structural integration service due to own developed local and regional networks). The market-based initial mapping system (which is the port for occupational education), would have benefited the service users’ access to trainings and employment from • achieve a joint local multicultural and critical functional tool for the personnel, • more intra-organizational collaboration within Ely-center (centralizing) between the “regular” public employment and business service in general, and the initial mapping service for both Swedish and Finnish (not separate), • offering a series of personnel training of multicultural education, and • increasing quality planning and customer service by more non-discriminative and/or inclusive recruitment

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten kokemuksia osallistumisesta Helsingin kaupungin osallistuvaan budjetointiin, eli OmaStadiin. OmaStadissa jo 12-vuotiaat voivat osallistua kaupungin varojen käytöstä päättämiseen. Tutkimusongelma kumpuaa nuorten poliittisessa osallistumisessa havaituista haasteista, kuten muuta väestöä vähemmän aktiivisesta vaaliosallistumisesta. OmaStadissa nuoret osallistuivat kaupungin väestöstä kaikkein aktiivisimmin äänestykseen. Tutkimus pyrkii selvittämään, onko OmaStadissa tekijöitä, jotka herättävät nuorissa intoa poliittiseen osallistumiseen ja jos on, niin mitä nämä tekijät ovat. Poliittisen osallistumisen tutkimuksessa sisäinen ja ulkoinen kansalaispätevyys sekä poliittinen kiinnostuneisuus ovat olennaisia poliittisen kiinnittyneisyyden osa-alueita, joiden on myös havaittu olevan yhteydessä poliittiseen osallistumiseen. Sisäinen kansalaispätevyys kertoo, miten henkilö kokee pystyvänsä ja osaavansa vaikuttaa poliittisessa järjestelmässä. Ulkoinen kansalaispätevyys taas kuvastaa, miten henkilö kokee poliittisen järjestelmän kuuntelevan kansalaisia. Poliittinen kiinnostuneisuus puolestaan kuvastaa henkilön valmiutta poliittiseen toimintaan ja kiinnostuneisuutta poliittisiin asioihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko osallisuus OmaStadissa herättänyt tuntemuksia, joiden perusteella prosessin voi olettaa tuottavan positiivisia vaikutuksia kyseenomaisiin asenteisiin. Jos havaitaan, että OmaStadi mahdollisesti edistää kansalaispätevyyttä tai poliittista kiinnostuneisuutta, OmaStadin voi nähdä tuke-van myös nuorten poliittista osallistumista. OmaStadia tarkastellaan tutkimuksessa myös poliittisen sosialisaation keinona. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto on 14 peruskoululaiselta kerätyt teemahaastattelut. Nuorten kokemusten perusteella on mahdollista, että OmaStadi tukee eri tavoin nuorten sisäistä ja ulkoista kansalaispätevyyttä sekä poliittista kiinnostuneisuutta. Toisaalta aineisto paljasti myös monia tekijöitä, joiden osalta nuorten osallistaminen prosessissa olisi voinut olla kattavampaa. OmaStadin toteutuksessa hyödynnettiin aineiston perusteella monia poliittista sosialisaatiota tukevia tekijöitä. Varovaisena johtopäätöksenä tehdään, että prosessi voisi toimia paremmin poliittisen sosialisaation keinona sekä tukea kansalaispätevyyttä ja kiinnostuneisuutta, jos prosessin yhteydessä olisi paremmat mahdollisuudet oppia ja ymmärtää prosessisia sekä kommunikoida prosessista vertaisten kanssa.

Pro gradu -tutkielman aiheena on suomalaisiin yliopistoihin kohdistuvat kansainvälisen kilpailukyvyn vaateet. Yliopistojen yhteiskunnallinen rooli on kokenut suuria muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ja suomalaisilta yliopistoilta odotetaan yhä enenevissä määrin apua valtion kilpailukykykuilun kiinni kuromiseen. Tämä edellyttää yliopistoilta esimerkiksi nopeammin valmistuvia opiskelijoita, yliopistojen pärjäämistä kansainvälisissä vertailuissa, yritystoiminnassa käytettyjen toimintamuotojen omaksumista sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämistä. Tutkielman teoreettinen viitekehys on Ngai-Ling Sumin ja Bob Jessopin kehittämä kulttuuris-poliittinen talous. Näin ollen suomalaisiin yliopistoihin kohdistuneita kilpailukyvyn vaateita analysoidaan tietoperustaisen talouden mielikuvituksen kautta, jolle on ominaista korostaa esimerkiksi tuottavuutta, elämänlaadun kasvattamista, tiedon arvottamista sekä sen soveltamista taloudellisen tehokkuuden avaintekijänä. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu vuosien 1996–2018 hallituksen esityksistä, joissa esitettiin keskeisiä muutoksia suomalaiseen yliopistokenttään. Empiiristä aineistoa analysoidaan tutkielmassa kriittisen diskurssianalyysin tutkimusmetodilla. Analyysissa hallituksen esityksistä löytyi yhteensä neljä osittain päällekkäistä vaadekategoriaa: 1) opiskelijoihin kohdistuvat vaateet kilpailukyvyn lisäämiseksi; 2) yliopistofuusioiden vaateet kansainvälisyyden kasvattamiseksi; 3) autonomian ja ammattijohtamisen vaateet sekä 4) yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämisen vaateet. Vaadekategoriat ilmentävät tietoperustaisen talouden vaikutuksia suomalaisiin yliopistoihin: hallituksen esityksissä korkeakoulutusta ei nähdä vain kansallisena tekijänä, vaan sen yhteys globaaliin markkinatalouteen tunnistetaan. Lisäksi yliopisto ja yliopistokoulutus nähdään enenevissä määrin valtiolle tärkeänä taloudellisena tekijänä. Tietoperustaisen talouden mielikuvitus näkyy myös yliopistojen niin sanotun kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen korostamisessa. Kaikissa vaadekategorioissa vahvana teemana on kansainvälistyminen ja globalisaatio. Tutkielman mukaan hallituksen esityksissä ilmenee tavoite edetä kohti kansainvälisesti kilpailukykyisempää ja omavaraisempaa yliopistokenttää, joka koostuu suuremmista ja tehokkaammista yliopistoista. Suomalaiset yliopistot esitetään hallituksen esityksissä osana kansallista talous- ja kilpailukykyjärjestelmää korkeakouluteollisuutena, jota kehitetään tietoperäisen talouden mielikuvituksen lainalaisuuksien mukaisesti. Yliopistoille kohdennetuissa kilpailukyvyn vaateissa korostuu tiedon tärkeys uusien innovaatioiden syntymiselle, joita suunnitellaan valjastettaviksi Suomen taloudellisen kilpailuedun kasvattamiseen. Selvänä kehityssuuntana on humboldtilaisen yliopistoihanteen jääminen globalisaation sekä kansainvälistymisen haasteiden ja mahdollisuuksien jalkoihin. Kulttuuris-poliittisen talouden teoreettinen viitekehys keskittyy usein kuvaamaan hegemonisista rakenteista johtuvia ilmiöitä makrotasolla. Näin ollen tietoperustaisen talouden vaikutuksia yliopistokenttään on aikaisemmin kuvattu vain ylätasolla ja abstraktisti. Tämä tutkielma on ensimmäinen laaja ja yksityiskohtainen katsauksen siitä, miten tietoperustaisen talouden mielikuvitus näkyy yksittäisen valtion yliopistosektorin keskeisissä lainvalmisteluasiakirjoissa. Sumin ja Jessopin kulttuuris-poliittisen talouden teoriaa sellaisenaan ei ole tiettävästi sovellettu aikaisemmin tässä kontekstissa Suomessa tai kansainvälisesti. Tutkielma edustaa uutta tapaa soveltaa kulttuuris-poliittista taloutta, joka avaa lisää mahdollisuuksia teorian kehittämiselle korkeakoulututkimuksen kentässä.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kansallisesta yritysvastuulainsäädännöstä käytävä keskustelu Suomessa. Tutkielman tarkoituksena on nostaa esiin sidosryhmien tekemiä argumentteja, sekä analysoida niiden merkitystä koalitioiden muodostumisessa. Yritysvastuusta on esitetty useita eri teoretisointeja, mutta sen empiirinen tutkimus on jäänyt vähäiseksi. Suomessa käynnistetty prosessi yritysvastuulain säätämiseksi tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia organisaatioiden esittämiä näkemyksiä vastuullisuudesta ja auttaa selventämään organisaatioiden asemoitumista poliittisessa päätöksentekoprosessissa. Aineistona tutkielmassa käytettiin työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman oikeudellisen selvityksen avoimella kommenttikierroksella organisaatioiden antamia lausuntoja. Oikeudellinen selvitys yritysvastuulaista valmistui Ernst & Youngin tekemänä 30.6.2020. Lausuntokierros oli avoinna 30.9.2020 asti ja aineistona käytettyjä lausuntoja kertyi 41 kappaletta 46 toimijan tekemänä. Tutkimusmetodina käytettiin diskurssiverkostoanalyysia, joka yhdistää laadullista ja määrällistä tutkimusta. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Advocacy Coalition Frameworkia (ACF), joka näkee toimijoiden muodostavan advokaatiokoalitioita yhdessä jakamiensa uskomusten perusteella. ACF:n mukaan organisaatioilla on hierarkkinen uskomusjärjestelmä, jonka mukaisesti ne muodostavat mielipiteitään. Erityisesti tässä tutkielmassa keskityttiin toisen tason uskomuksiin, eli policy-ydinuskomuksiin, jotka määrittävät toimijoiden mielipiteitä tietystä poliittisesta kysymyksestä tai toimenpiteestä, tässä tapauksessa kansallisesta yritysvastuulainsäädännöstä. Aineisto luettiin ja siitä etsittiin toimijoiden käyttämiä argumentteja, jotka heijastelevat niiden policy-ydinuskomuksia. Lisäksi aineiston käsittelyssä käytettiin Discourse Network Analyzer -ohjelmistoa, jonka avulla toimijoiden uskomuksista koodattiin konsepteja diskurssiverkoston visualisointia varten. Konsepteista muodostettiin Gephi-ohjelmiston avulla koalitioita visualisoiva verkostograafi, jonka avulla toimijoiden asemoituminen koalitioihin voitiin havainnollistaa. Tulokset osoittavat, että yritysvastuulainsäädännön ympärille on muodostunut kaksi koalitiota: puolustava ja vastus-tava koalitio. Koalitiot muodostuvat toimijoiden yhdessä jakamiensa mielipiteiden perusteella, eikä esimerkiksi toimijan toimialalla ole merkitystä sen asemoitumisessa tiettyyn koalitioon. Puolustavan koalition näkemyksen mukaan kansallinen yritysvastuulainsäädäntö tulisi säätää, sillä se edistäisi ihmisoikeuksien toteutumista ja tarjoaisi Suomelle mahdollisuuden toimia yritysvastuun edelläkävijä- ja mallimaana. Vastustavan koalition mukaan kan-sallisen lainsäädännön valmistelua ei tulisi jatkaa, sillä se olisi tehoton, hallinnollisesti raskas ja kansainvälisten yritysten kilpailukykyä heikentävä. Vastustava koalitio kannattaa vähintään EU-tasoista yritysvastuulainsäädäntöä tai yritysten itsesääntelymekanismien hyödyntämistä velvoittavan lainsäädännön sijasta. Tutkielman tulokset ovat linjassa aiempien Advocacy Coalition Framework -tutkimusten kanssa. Koalitiot muodostuvat sektori- ja toimialarajoista riippumatta policy-ydinuskomustensa perusteella. Koalitioita jakaa erityisesti niiden näkemys lainsäädännön toivotusta sääntelytasosta ja sen vaikutuksista yritysten kilpailukykyyn. Jatkotutkimusaiheita ovat esimerkiksi yritysvastuukeskustelussa tapahtuva toimijoiden keskinäinen koordinaatio tai laajempi vertailu erilaisten lainsäädäntöprosessien yleisimpien argumenttien ja uskomusten välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä.

Tutkielma tarkastelee ydinenergiahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä. Tavoitteena on selvittää eri sidosryhmien näkemyksiä menettelyn tavoitteista ja toimeenpanosta. Ydinenergian suosio on ollut kasvussa viime vuosina ilmastonmuutokseen liittyvän huolen ja huoltovarmuuden takia, mutta aihe jakaa edelleen mielipiteitä. Aiheen poliittisuuden takia tutkielman laajana metodologisena viitekehyksenä toimii monitahoarviointi. Monitahoarviointi on arviointitutkimuksen lähestymistapa, jonka lähtökohtana on ajatus siitä, että eri sidosryhmät arvioivat politiikkatoimen tai organisaation vaikuttavuutta eri kriteerien perusteella. Tutkielmassa eritellään aiemman kirjallisuuden perusteella neljä eri menettelyn tavoitetta eli arvioinnin osa-aluetta. Tavoitteiden kohdalla käsitellään sekä niiden sisäistä monitulkintaisuutta että niiden keskinäisiä painoarvoja. Arvioinnin osa-alueet ovat varovaisuusperiaatteen toteutuminen, osallistuminen, tehokkuus sekä riippumattomuus. Toimeenpanon kannalta varovaisuusperiaatteen tulkinta ohjaa menettelyn sisällön laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. Osallistumisen toimeenpano vaikuttaa sisällön lisäksi menettelyn hyväksyttävyyteen. Tehokkuutta lähestytään erityisesti vaihtokauppana varovaisuusperiaatteen ja osallistumisen lisäämiselle. Tutkielman yhteydessä riippumattomuus liittyy työ- ja elinkeinoministeriön asemaan ydinenergiahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen yhteysviranomaisena. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä ydinenergia-alalla ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyiden kanssa työskennelleen asiantuntijan haastattelusta. Haastateltavat ovat työskennelleet viranomaistehtävissä, ydinenergia-alan yrityksissä, ympäristöjärjestöissä, kuntapolitiikassa ja tutkimuksen parissa. Haastatteluita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Suurin osa haastateltavista oli tyytyväisiä nykyisen menettelyn laatuun ja työ- ja elinkeinoministeriön toimintatapoihin. Eri sidosryhmien väliltä löytyi kuitenkin eroja varovaisuusperiaatteen, osallistumisen laajuuden ja tehokkuuden painottamisessa, minkä lisäksi näkökulmat toimeenpanon onnistumisesta vaihtelivat. Myös suhtautuminen työ- ja elinkeinoministeriön riippumattomuuteen vaihteli haastateltavien välillä organisaatiotaustan mukaisesti. Kriittisimpiä menettelyn nykyistä toimeenpanoa kohtaan olivat ympäristöjärjestöjen edustajat, jotka kannattivat menettelyn laajentamista ja osallistumismahdollisuuksien syventämistä sekä pitivät työ- ja elinkeinoministeriön roolia epäsopivana. Tämä heijastaa aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa erityisesti ydinenergiaa vastustavat tahot kokevat menettelyt liian keveinä ja epäoikeudenmukaisina. Menettelyn laajuuden hallinta ja tuotetun materiaalin luettavuus nostettiin kuitenkin ongelmaksi lähes kaikkien haastateltujen toimesta. Tulokset vahvistavat osittain myös aiemmassa tutkimuksessa havaitun ristiriidan varovaisuusperiaatteen toteuttamisen ja tehokkuuden välillä.