Browsing by Title

Oats and peas have good nutritional composition and they could make up a favourable raw material combination for extruded food products. However, there are only few studies on their suitability for dry extrusion, especially for textured vegetable protein products (TVP). Based on protein content, dry extrudates can be divided into TVP products having fibrous structure (> 30% protein) and snack products having puffed structure (< 30 % protein). Differences in the structures of extrudates are formed as a result of the raw materials and extrusion parameters. The structure is formed in the extruder chamber, where different unit operations (for example mixing, ripening and shaping) cause many physicochemical changes in the raw materials, such as gelation of starch, denaturation and rearrangement of proteins in flow direction. The aim of the study was to find out how different extrusion parameters, oat raw materials and them concentration affect the properties of TVP products. Oat-based TVP products were targeted to have fibrous structure and resistance for soaking. In the first step, four oat raw materials in three different concentrations (25 %, 30 % and 35 %) were extruded with pea protein isolate. Moisture content, expansion, bulk density, water binding capacity, hardness and chewiness were determined from the products and a soup test simulating cooking was performed. The nutritional contents were calculated based on information received from raw material manufacturers. Based on the analysis results, the best of the oat raw materials (oat protein flour) was chosen for the second stage of the experiments. In the second stage, oat protein flour concentrations of 40%, 50% and 60% of the dry matter were tested. The extrudates were subjected to the same analyses as before. The oat raw material and its concentration were found to have statistically significant effects on many product properties, such as expansion and hardness. The best oat raw material was oat protein flour, from which the extruded products formed a fibrous and soaking-resistant structure. Increasing the oat content of the pulp in the case of oat protein flour resulted in a harder product and the expansion and water binding capacity decreased. Increasing the screw rotation speed was found to increase as well as expansion and water binding capacity. Based on the analyses and sensory observations, it was not possible to decide on the best extrudate, because the evaluation was most influenced by the evaluator's preference questions about for example meat structure. Based on this research, by combining oats and peas it is possible to obtain well-structured TVP products with a concentration of up to 60 % oat protein flour. It may be possible to increase the oat content of the extrudates by combining many oats raw materials, but at the same time it is necessary to ensure that the other properties of the extrudates are preserved.

Lisensiaatintutkielmani sisältää kirjallisuuskatsauksen kissojen raakaruokintaan liittyen ja alkuperäistutkimuksen. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään ihmisille tavallisimpien mahasuolitulehduksia aiheuttavien bakteerien esiintyvyyttä kissoille soveltuvassa raakaruoassa. Tämän lisäksi tutkittiin kahden raakaruokaa syövän kissan ulosteita tavoitteena selvittää erittyvätkö mahdollisesti ruoassa esiintyvät tautia aiheuttavat bakteerit kissojen ulosteeseen. Aihe valittiin, koska lemmikkien raakaruokintaa ei ole vielä kovin paljon Suomessa tutkittu, varsinkaan kissojen kohdalla. Lemmikkien raakaruoan mikrobiologista laatua on tutkittu ulkomailla, missä suurin huoli on tavallisesti ollut salmonella. Suomalaisessa raa’assa lihassa salmonellan esiintyminen on kuitenkin erittäin vähäistä. Suomessa tavallisimmat ihmisille tautia aiheuttavat elintarvikevälitteiset bakteerit ovat Campylobacter spp., Yersinia enterocolitica, Y. pseudotuberculosis, shiga-toksiinia tuottava Escherichia coli eli STEC ja salmonella. Hypoteeseja oli kolme erillistä. Ensimmäisen mukaan oletettiin, että lemmikkien raakaruoasta löytyisi jonkin verran tautia aiheuttavia bakteereita. Toisen perusteella odotettiin yleisimpien löytöjen olevan Y. enterocolitica ja kampylobakteerit. Kolmas hypoteesi oli, että sisäkissan ulosteesta ei juuri löytyisi tautia aiheuttavia bakteereita. Tutkimuksen aikana kerättiin vuoden aikana 48 raakaruokanäytettä ja 73 ulostenäytettä. Ulostenäytteitä kerättiin kahdelta eri kissalta, joista toiselta koko tutkimuksen ajan ja toiselta vain viimeisen puolen vuoden ajan. Näytteet sekoitettiin puskuroituun peptoniveteen ja viljeltiin selektiivisille agareille. Peptonivesiseokset inkuboitiin yön ylitse +37 °C:ssa. Inkuboiduista seoksista tehtiin säilytys 20 % glyserolin kanssa -70 °C ja PCR-ajoa varten DNA-eristys ZR Fecal DNA MiniPrepTM -menetelmää (Zymo Research, USA) käyttäen. Peptonivesiseokset säilöttiin tutkimuksen ajan 4 °C:ssa. PCR-positiiviset näytteet viljeltiin uudelleen selektiiviselle maljoille esirikastetuista seoksista. Tutkituista ruokanäytteistä 42 % sisälsi jotain tutkittua tautia aiheuttavaa bakteeria. Ulostenäytteistä 84 % sisälsi jotain tutkittua bakteeria PCR-tulosten perusteella. Ulostenäytteistä yhteensä 74% oli kampylobakteeripositiivisia, vaikka ruokanäytteet eivät olleet. Ruokanäytteistä saadut PCR-positiiviset näytteet eivät kasvaneet agarmaljoilla lainkaan. Ulostenäytteistä kaksi PCRpositiivista Y. enterocolitica löydöstä kasvoi myös agarmaljoilla. Nämä olivat biotyyppiä 4 ja kaupallisella vasta-aineella tehdyllä testillä serotyyppiä O:3. Kummankin kissanulosteesta eristettiin Campylobacter helveticus. Tulosten perusteella voidaan vetää johtopäätös, että raakaruokinnassa on riskejä lemmikkien ja ihmisten terveydelle. Riskit ovat suuret erityisesti ihmisille, joiden immuunijärjestelmän toiminta ei ole normaalia. Hypoteesit olivat osittain oikein, mutta esimerkiksi ulosteessa esiintyvien tautia aiheuttavien kampylobakteerien korkea esiintyvyys oli yllätys. Tutkimuksen toinen tavoite, mikä oli selvittää siirtyvätkö ruoan patogeenit kissojen ulosteeseen, ei välttämättä onnistunut näytteenottosuunnitelman takia. Näytteitä olisi pitänyt ottaa pidemmän aikaa raakaruoan syöttämisen jälkeen ja tutkia kissat etukäteen, etteivät ne eritä mitään bakteeria valmiiksi ulosteeseensa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin raamattutiedon painotusta evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppi-laskokeissa vuosina 2006-2015. Seuraavat tutkimuskysymykset toimivat tutkimustehtävän runkona: 1. Millaisia luokittelukategorioita voi muodostaa vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä ja millaisia nämä kategoriat ovat? 2. Miten raamattutietämys painottuu suhteessa muihin tehtäviin evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa vuosina 2006–2015? 3. Mitä teemoja esiintyy Raamattuun liittyvissä tehtävissä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilasko-keissa vuosina 2006–2015 ja painottuuko jokin tietty teema suhteessa muihin teemoihin? 4. Miten evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät jakautuvat tehtävätyypeittäin vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa, millaisia tehtävätyypit ja niiden teh-tävät ovat ja mitä tehtävätyyppejä ilmenee raamattutietoa vaativissa tehtävissä? Analyysiaineisto koostui evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä vuosilta 2006-2015, jotka ladattiin Yleisradion ”Abitreenit” –nettisivulta pdf-tiedostoina. Aineistoa tarkastel-tiin ja luokiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla luokittelukategorioihin. Aineiston luokit-telussa hyödynnettiin Suomen uskonnonopettajien liiton laatimia pisteytysohjeita, jotka ladattiin hei-dän kotisivuiltaan. Puuttuvat tiedostot saatiin pyytämällä sähköpostitse pdf-tiedostoina. Tutkimustulokset osoittavat, että evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät vuosina 2006–2015 voidaan jakaa seitsemään eri luokittelukategoriaan. Luokittelukategorioiden yh-teismääriä tarkasteltaessa voidaan todeta, että raamattutietoa painotetaan evankelis-luterilaisen us-konnon ylioppilaskokeiden kuuden pisteen perustehtävissä. Jokeri-tehtävissä raamattutietoa ei paino-teta. Raamattutietoa vaativissa tehtävissä ilmeni viisi sisällöltään erilaista teemaa, joista Uutta testa-menttia painotettiin selkeästi eniten niin jokeri- kuin kuuden pisteen tehtävissä. Tehtävätyyppien osalta yhdeksästä tehtävätyypistä ilmeni eniten aineistotehtäviä kuuden pisteen perustehtävissä, mutta myös raamattutietoa vaativissa tehtävissä. Soveltavia tehtäviä ilmeni eniten jokeri-tehtävissä, kuten myös raamattutietoa vaativissa jokereissa. Raamattutiedon painotus osoittaa, että Raamatun sisältöön liittyvällä tiedolla on ollut tärkeä ase-ma vielä 2000-luvun uskonnonopetuksessa. Tällöin ylioppilaskokeet selkeästi valmentavat opiskeli-joita teologisen tiedekunnan pääsykokeita varten.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän, kuinka Raamatun evankeliumien suhde Rooman valtakuntaan näkyy niiden kuvauksessa Pontius Pilatuksesta. Lähestyn tutkimuskysymystä narratiivi- ja redaktiokritiikin näkökulmasta. Lisäksi arvioin eri tutkijoiden näkemyksiä asiaan. Keskeisen aseman tutkielmassani saa imperiumikritiikin arviointi. Tyypillisesti imperiumikritiikissä Raamatun teksteistä etsitään viittauksia Rooman imperiumiin. Nämä viittaukset voivat olla sekä suoria että piilotettuja. Imperiumikritiikin näkökulma tavallisesti on se, että Raamatun tekstit ovat vastakulttuurisia tekstejä, jotka haastoivat Rooman valtakunnassa vallitsevat arvot. Imperiumikritiikin näkökulmasta Pontius Pilatus on mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä hän esiintyy kaikissa evankeliumeissa Jeesuksen tuomitsijana. Lisäksi roomalaisena maaherrana hän edustaa selvästi Rooman valtaa. Niinpä mikäli Rooman valtakunnan arvostelu kuului evankeliumin tarkoituksiin, Jeesuksen oikeudenkäynti Pilatuksen edessä tarjosi siihen erinomaisen mahdollisuuden. Tutkielmassa keskitynkin erityisesti Jeesuksen oikeudenkäyntiin, sillä siinä Pilatus esiintyy merkittävimmässä roolissa. Toisaalta Jeesus ja Pilatus eivät ole oikeudenkäynnin ainoat henkilöt, vaan merkittävän roolin saavat myös eräät juutalaiset ryhmät ja väkijoukko. Evankelistat korostavatkin esimerkiksi juutalaisten ylipappien osuutta Jeesuksen tuomitsemisessa, jos juutalaisen väkijoukon kokoonpano vaihteleekin hieman evankeliumien välillä. Tästä syystä kiinnitän tutkielmassani huomiota myös siihen, kuinka evankeliumit suhtautuvat niissä esiintyviin juutalaisiin. Tässä tutkielmassa päädyn siihen johtopäätökseen, ettei yksikään evankeliumi edusta anti-imperialismia. Johanneksen evankeliumin jyrkkä dualismi avaa kyllä mahdollisuuden ymmärtää, että myös Rooman valtakunta kuuluu pimeyden ja valheen alle, jos se ei tunnista Jeesuksen totuutta. Tästä huolimatta Rooma ei nouse erityiseksi teemaksi missään kohtaa evankeliumia. Markuksen ja Matteuksen evankeliumit puolestaan vaikuttavat ensisijaisesti korostavan oikeudenkäyntiin osallistuneiden juutalaisten syyllisyyttä Jeesuksen kuolemaan samalla, kun Pilatuksen vastuu Jeesuksen tuomitsemisesta jää vähemmälle huomiolle. Luukkaan evankeliumi taas edustaa myönteisintä asennetta niin juutalaisia kuin roomalaisiakin kohtaan. Evankeliumi välttää syyllisyyden teemaa ja korostaa Jumalan suunnitelman toteutumista Jeesuksen kuolemassa. Yleisesti ottaen totean, että evankeliumien ensisijainen konteksti on juutalainen. Evankeliumien kirjoittajien yhteisöt pyrkivät määrittelemään omaa suhdettaan muuhun juutalaisuuteen ja muihin juutalaisiin ryhmiin. Evankeliumeissa näkyykin turhautuminen siihen, etteivät kaikki juutalaiset ole tunnustaneet Jeesuksen messiaanisuutta. Sen sijaan Rooman valtakunta jää vähälle huomiolle, mutta evankelistojen asenne näyttää lähtökohtaisesti olleen myönteinen tai ainakin neutraali. Tämä näkyy myös siinä, että Pilatus jää evankeliumien kuvauksessa varjoihin. Evankelistat kuvaavat vain vähän Pilatuksen ajatuksia ja tavoitteita. Niinpä evankeliumien Pilatus-kuvaukset ovat hyvin alttiilta tulkinnoille, siinä missä evankeliumeissa esiintyvien juutalaisten tavoitteet ovat varsin ilmeiset.

Tutkielmassa tarkastellaan Haminan kaupungin epävirallista paikannimistöä. Nimiaineisto käsittää n. 750 epävirallista paikannimeä. Koska Hamina on varuskunta -ja linnoituskaupunki, näkyvät myös näiden paikkojen nimet aineistossa. Renessanssin ihanteen mallinen ympyräasemakaava tuo erikoisen lisänsä Haminan nimistöön. Aineisto koostuu eri-ikäisten kaupunkilaisten kotikaupungistaan käyttämistä nimistä, ei siis vain nuorten. Nuorimmat vastaajista olivat 15-vuotiaita, vanhimmat liki 80-vuotiaita. Suurin osa vastaajista oli syntyperäisiä haminalaisia. Aineisto on koottu kyselylomakkein ja haastatteluin. Haminalaiset ovat nimenneet eniten rakennuksia, toiseksi eniten liikkeitä ja kadunkulmia. Ne ovat kaikille kaupunkilaiselle tärkeitä maamerkkejä ja kiintopisteitä. Linnoituksen eri osia, mm. valleja, ovat nimenneet eniten vanhat ja keski-ikäiset, joiden aikana linnoitus ja vallit olivat avoimia. Niillä vietettiin vapaa-aikaa toisin kuin nykyään. Nuoret tuntevat lähinnä Keskusbastionin tapahtuma-areenana. Vanhat ja keski-ikäiset tuntevat myös hyvin varuskunnan vanhinta nimistöä, joista vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta. Ammattiupseerit tuntevat varuskunnan nimistöä työnsä puolesta, nuoret tuntevat vain keskeisimmät nimet Rukin ja Sotkun. Varuskunta onkin ollut 1980-luvun jälkeen suljettua aluetta. Enemmistö annetuista nimistä on muodostettu virallisten nimien pohjalta eli sekundaaristi. Yleisin nimien muodostustapa on johtaminen – jopa keski-ikäisten aineistossa. Nuoret muodostivat nimiä myös lyhentämällä ja leikittelemällä nimillä. Heidän aineistossaan tapaakin eniten rinnakkaismuotoja eli saman nimien eri variantteja ja nimien ketjuuntumista (esim. Ravintola Kiina > Kinise > Kinkkis > Kinuli > Kinuksi > Kinuskila). Nimillä leikittelyä ja nimimukaelmia tapaa myös keski-ikäisillä. Assosiaationimiä on kaikilla ikäryhmillä ja vanhojen aineiston nimiä leimaa usein humoristisuus. Nimillä leikittelyä ei sen sijaan ole. Vertailevia siirrynnäisiä on kaikilla ikäryhmillä jonkin verran (Marmaris, Itkumuuri, Siperia, Sahara). Primaareja nimiä annetaan usein paikoille, joilla ei ole virallista nimeä. Nimet annetaan silloin jonkin paikan erityispiirteen mukaan. Yleisimmin nimi annettiin paikan sijainnin mukaan, mutta hyvin yleisesti myös asujan ja jonkin paikalla tapahtuneen mukaan. Asujan mukaan antoivat paikoille eniten nimiä vanhat kaupunkilaiset, jotka tunsivat mm. Linnoituksen kaupunginosasta lähes jokaisen talon asujan mukaan. Kadunnimiä ei juuri tarvittu. Kaupunki näyttäytyy eri-ikäisten aineistoissa erilaisena. Nuorille kaupunki on ajanviettopaikka, jossa kaupat, kioskit, ostoskeskukset ja parkkipaikat ovat tärkeitä kiintopisteitä. Keski-ikäisten aineistossa korostuvat teiden nimet, mutta myös baarien, liikkeiden ja varuskunnan eri osien nimet. Vanhojen aineistossa taas painottuvat asuinrakennusten, kulmien, kahviloiden ja luonnonpaikkojen nimet. Se, että kaupunki on eri-ikäisille erilainen, näkyy myös nimien säilymisessä ja siinä, mitä nimiä eri-ikäiset tarvitsevat. Koko nimiaineistosta on säilynyt kaikkien ikäryhmien yhteisessä käytössä vain 14 nimeä. Vanhoilla ja keski-ikäisillä oli paljon yhteistä säilynyttä nimistöä, samoin keski-ikäisillä ja nuorilla. Kaupunkinimistöä leimaa muutos, ja tämä näkyy säilyneissä nimissä. Tosin vanha nimistö säilyy niin kauan kuin paikoista puhutaan.

Autophagy is a eukaryotic cellular process where intracellular material is recycled by transporting it in newly formed vesicles to lysosomes for degradation. In normal conditions autophagy supports cellular homeostasis. Different stress conditions can induce autophagy and then it helps the cell to avoid an unnecessary or uncontrolled cell death. RAB proteins are small GTPases that regulate vesicle traffic and fusion events in endocytic and exocytic pathways. RAB24 has recently been shown to participate in autophagy, but there is very little information about how it works at the molecular level. GOSR1 is a Golgi SNARE protein that regulates membrane fusion events, and it has been observed to interact indirectly with RAB24. The participation of GOSR1 in autophagy has not been studied yet. The aim of the study was to find out if RAB24 and GOSR1 colocalize into the same vesicle structures and if they interact within each other. HeLa cells were used as a model organism, and to induce autophagy amino acid starvation was used. For GOSR1 detection a DNA construct was created where GOSR1 was tagged with green fluorescent protein GFP-sequence. Localization was studied with immunofluorescence staining where in addition to RAB24 and GOSR1 also the autophagosomal marker protein LC3 was labeled. The labeled cells were photographed with a confocal microscope. The pictures were analyzed with ImagePro software. Interaction between the proteins was studied using immunoprecipitation. GOSR1 and RAB24 were not observed to colocalize into same structures in significant amount. Instead it was found that GOSR1 colocalized into LC3-positive autophagic vesicles. In immunoprecipitation studies no interaction between RAB24 and GOSR1 could be shown. In order to ensure the results more immunofluorescence stainings should be done using several time points and GFP-tagged GOSR1. Also GOSR1 silencing with siRNA should be used in order to find out if GOSR1 is necessary for autophagy. The immunoprecipitation protocol should be optimized, and the possible interaction could be studied by using other methods, for example yeast-two hybride technology.

Previous research has shown that racism and discrimination negatively impact mental health and that students in Finland from immigrant families are more likely to report loneliness, anxiety, lack of close friendship, and poorer school belonging than their native counterparts. Furthermore, international schools, which is the empirical context of this thesis, have been criticized for being highly Western and white, leaving out important topics concerning BIPOC that would be expected to obtain an “international” education. Therefore, there is a need for more research into the lived experiences of racism of YPOC in an international school context and ways to support their wellbeing. To address this need, this thesis aims to investigate in what ways YPOC studying at an international school in the Greater Helsinki area cope with racism and how they find support. I focus on how race, racialisation, and racism affect their lived experiences and their sense of belonging, and how YPOC construct their racial and ethnic identities within white-dominated spaces. I also highlight sources of support for YPOC and how peer support is a means of supporting student wellbeing. The study was conducted using a participatory approach, with data collected through notes taken from a series of peer support group sessions I co-facilitated, as well as interviews. The planning of the research focus and facilitation of peer support group sessions took place in collaboration with a youth mental health association The data was analysed using a reflexive thematic approach to highlight themes in stories shared by the participating youth while acknowledging the value of research subjectivity. YPOC shared experiences of constantly being seen under the white gaze, being made aware of their race and Otherness in everyday life. They shared challenges with defining their identity and finding belonging and community, especially in transnational spaces. Finally, they affirmed peer support as a strategy for coping with the effects of racism, demonstrating the need for safe spaces for YPOC. This research indicates the need for contextualised mental health support for YPOC and action towards deconstructing institutional racism and Eurocentrism in the international school context.

In this thesis I study the radiation balance and heat budget of a multiyear sea ice floe drifting in the central Arctic ocean. The objectives of the study were to quantify the vertical partitioning of shortwave- and longwave radiation and to quantify the different components of the heat budget of the floe in question, both inside and at its interfaces. The measurements were set up at 88 26.6N, 176 59.88W on 8th of August and carried out for ten days. The measurements were made as a part of the fourth Chinese National Arctic Expedition CHINARE2010. The measurement setup consisted of a net radiometer, four PAR-sensors, a pyrano-albedometer, three spectral radiometers, daily snow pit measurements, weather observations and six ice corings. With the data from these studies I was able to quantify the rate of melting and fluxes of heat both at the surface and at the bottom of the ice. The data allowed for examining the fraction of transmitted and conducted heat but were insufficient for properly quantifying the internal changes and spectral composition of the shortwave radiation at different depths. The surface was observed to be losing heat mainly in the longwave part of the spectrum. The average net radiation on top of the ice on wavelengths between 200 nanometers and 100 micrometers over the period was -25.0 Watts per square meter. The heat fluxes of the shortwave and longwave radiations were of opposite directions and the negative heat flux of the longwave radiation dominated until a distinct change in the radiative conditions on 17th of August. For the remainder of the period these heat fluxes nearly balanced each other and the average net radiation was -2.1 Watts per square meter. The latent and sensible heat fluxes were observed to have a minor role in the surface heat budget with averages of -1.5 Watts per square meter and -0.03 Watts per square meter respectively. The ice was observed to melt primarily at the bottom at a rate of 0.5 cm per day driven by the input of heat from the underlying ocean. Melting at the surface was not apparent until before the last two days of studies, when the upper layer of the snow cover melted. The changes in sea ice and snow cover were visually observed to exhibit significant spatial variability even on a single floe.

Current food production and consumption practices have major impacts on the climate and the environment. Studies are calling for a transition towards plant-based diets as climate change poses an imminent threat of global natural catastrophes. Plant-based milk (PBM) products can be seen as radical innovations and as alternatives to liquid dairy milk that have started to break away from their former ethical and medical market niches. This study aims to gain understanding in how PBM products are positioned as alternatives to dairy milk and how the mainstreaming of these products could challenge the dairy sector. Specifically, the study is interested in how Finnish PBM products are marketed and how these PBM producers could be potential drivers of a sustainability transition in the food industry. This study focused on the digital marketing material that Finnish PBM producers used during the initial launch of their PBM products. The materials were collected online from existing and locatable sources (e.g. websites and social networking spaces) as well as from solicited material acquired from company representatives. The data was analyzed by conducting qualitative content analysis on the materials. The results showed that Finnish PBMs are marketed as alternative yet convenient products that are simultaneously health, tasty, and functional, as well as sustainable and plant-based. Even though Finnish producers were found to be hesitant to explicitly challenge the dairy sector, some brands positioned their products as part of a new food system that is transitioning away from the use of animal-products. These results suggest that the mainstreaming of Finnish PBMs and specifically oat milk is a positive shift towards more sustainable modes of production and consumption. Furthermore, the involvement of well-established food and dairy industry actors in the Finnish PBM market could have a role in reforming the institutional structures that empower people to eat animal-derived products. The seemingly neutral, non-provocative marketing style of Finnish PBM products is aiming to normalize the use of PBMs and thus claim its spot in Finnish food culture as an everyday consumer good.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee demokraattisten järjestelmien ja kansalaisten välistä suhdetta viimeaikaisissa demokratiateorioissa. Lähden liikkeelle kysymyksestä, miksi demokratia vaatii aktiivisia kansalaisia toimiakseen. Mikä on demokratioiden suhde kansalaisiin ja ei-kansalaisiin, kuten maahanmuuttajiin? Miten demokraattisessa järjestelmässä vastakkain asettuvat kansanvalta ja demokraattisten enemmistöjen tahdon ylittävät perusperiaatteet ovat neuvoteltavissa keskenään jotta demokraattisen järjestelmän vallankäyttö olisi mahdollisimman oikeutettua? Mitkä ovat demokraattisten kansalaisten toiminnan rajoja? Viimeaikaisen demokraattisen filosofian ytimessä on kaksi keskeistä paradoksia: Kuinka määritellä kansalaisten rajat, ketkä kuuluvat kansalaisiin ja ketkä eivät? Mikä on ihmisoikeuksien suhde perusoikeuksiin? Deliberatiivisen demokratian edustajat ovat yrittäneet ratkaista paradokseja kun radikaalidemokraattiset ja agonistiset filosofit ovat ottaneet paradoksien ylläpitämän jännitteen demokratian voimavarana. Tutkimukseni kannalta keskeiset ajattelijat ovat Seyla Benhabib ja Bonnie Honig. Benhabibin teoria demokraattisista toistoista on yksi yritys neuvotella demokraattisten kansalaisten tahdon ja ne ylittävien ihmisoikeusnormien välillä. Tutkin systemaattisesti Benhabibin ajattelun taustoja ymmärtääkseni, mistä demokraattisissa toistoissa on kyse. Tutkin Benhabibin oman esimerkin, Ranskan huivikiistan, avulla demokraattisia toistoja käytännössä. Pyrin esittämään parannusehdotuksia joilla tehdä demokraattisista toistoista avoimempia ja demokraattisempia. Asetan Benhabibin neuvottelevan kansalaisuuskäsityksen vasten Bonnie Honigin käsitystä kansalaisista ottajina. Benhabib puolustaa ihmisoikeuksien kaltaisten kosmopoliittisten normien leviämistä kansainvälisten instituutioiden välityksellä. Honigin mukaan yksilöitä tulisi kannustaa vaatimaan oikeuksia instituutioista riippumatta. Yksi esimerkki on kansainvälisen Slow Food-liikkeen ajama oikeus makuun. Analysoin Honigin luentaa Rousseaun Yhteiskuntasopimuksesta -teoksessa esittämästä lakienlaatijasta vierasmaalaisen perustajan myyttinä. Pyrin selventämään esimerkein, mitä seurauksia vierasmaalaisen perustajan myytistä on demokraattisten kansalaisten muodostumiselle. Tutkimuksessani selvisi, etteivät demokraattiset toistot ole niin demokraattisia kuin Benhabib olettaa. Ne preferoivat osapuolia jotka asettuvat lähtökohtaisesti demokratian perusperiaatteiden ja länsimaisten ihmisoikeusnormien puolelle. Demokratioiden on luotava instituutioiden turvaamaa tilaa eri tavoille olla demokraattinen kansalainen ja uudelleentulkita demokratian perusperiaatteita.