Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Urheiluoikeus"

Sort by: Order: Results:

  • Koivula, Antti (2021)
    Urheilukilpailujen lopputuloksiin on pyritty vaikuttamaan urheiluun kuulumattomin keinoin ainakin antiikin ajoista alkaen. Jalkapallon kohdalla kyse on ottelumanipulaatiosta, johon yleisimpänä syynä on taloudellisen hyödyn tavoittelu vedonlyönnillä. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, vaikkakin sen yleisyys on noussut uudelle tasolle vuosituhannen vaihtumisen myötä. Suurimpina syinä ottelumanipulaation yleistymiselle ovat internetin suosion- ja kansainvälisesti vedonlyönnissä liikkuvan rahamäärän räjähdysmäinen kasvu, joiden seurauksena 1990-luvulta alkaen kansainväliset rikossyndikaatit kiinnostuivat yhä enemmän ottelumanipulaation tarjoamista alhaisen riskin ja korkean tuoton mahdollisuuksista. 2020-luvulla ottelumanipulaatio on levinnyt maailman joka kolkkaan muodostaen suurimman uhan urheilun integriteetille. Ottelumanipulaatio koskettaa lukuisia lajeja maailmanlaajuisesti, mutta jalkapalloa aivan erityisesti johtuen siihen liittyvän vedonlyöntimarkkinan ylivoimaisesta likviditeetistä. Suomalaisiin tuomioistuimiin otettumanipulaatio rantautui ensimmäistä kertaa vuosituhannen vaihteessa pesäpallon sopupelitapauksen myötä. Tämän jälkeen kaikki tapaukset ovat koskeneet jalkapalloa: Atlantiksen ja WJK:n tapaukset vuonna 2006, JJK:n tapaus vuonna 2009 sekä RoPS:n, AC Oulun, MIFK:n, TamU:n ja PoPa:n tapaukset vuonna 2011. Tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolelle on jäänyt niin ikään monta tapausta. Kuluvana vuonna 2021 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta viimeisimmän tuomioistuinkäsittelyyn päätyneen ottelun manipulaatiosta. Ottelumanipulaatiota ei itsessään ole Suomessa nähty tarpeelliseksi kriminalisoida, vaikka keskustelua asiaan liittyen on käyty tasaisin väliajoin. Ottelumanipulaatioon sovelletaan lahjus- ja petosrikossääntelyä siltä osin kuin tapaukseen linkittyy lahjonta tai vilpillinen vedonlyönti. Tutkielmassa syvennytään ottelumanipulaatioon suomalaisen jalkapallon viitekehyksessä. Tarkasteltavana on laajasti ottelumanipulaatioon liittyvä modus operandi ja Suomessa joko esitutkintaan tai tuomioistuimeen edenneet tapaukset. Lahjus- ja petosrikosten tunnusmerkistöjä analysoidaan ja kartoitetaan ottelumanipulaation rangaistavuuden suhteen olennaisimmat aukko- ja ongelmakohdat, joiden paikkaamiseksi esitetään lopuksi suosituksia.
  • Keinänen, Heidi (2022)
    Tutkielman keskittyy tarkastelemaan kansainvälisen lajiliiton yksinoikeutta urheilukilpailujen järjestämiseen ja kaupalliseen hyödyntämiseen kilpailuoikeuden kannalta. Kansainväliset lajiliitot ovat suhtautuneet kielteisesti liiton ulkopuoliseen toimintaan ja uhanneet usein sulkea kilpailevaan, liiton ulkopuoliseen toimintaan osallistuneet tahot liiton kilpailutoiminnan ulkopuolelle. Tähän kieltoon osallistua kilpailevaan toimintaan viitataan tutkielmassa ”lojaliteettiehtona”. Tutkielma pyrkii selvittämään, voiko lajiliitto kieltää alaisiltaan urheiluseuroilta ja urheilijoita osallistumasta kilpailevaan toimintaan ja tätä kautta estää kilpailevien liigojen syntymisen. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Tutkielman alussa käydään läpi, kuinka urheilutoiminta on organisoitunut Euroopassa. Urheilun organisoituminen perustuu pyramidimalliin, jossa kansainvälisellä lajiliitolla on määräysvalta koko lajia koskevissa kysymyksissä. Urheilijat ja urheiluseurat ovat kansainvälisen lajiliiton jäseniä välillisesti ja tätä kautta sidottuja noudattamaan lajiliiton sääntöjä. Koska osallistumisesta liiton ulkopuoliseen kilpailutoimintaan seuraa usein kilpailukielto, ei urheilijoilla ole halua ottaa tätä riskiä. Kilpailutoiminnan järjestäminen on taloudellista toimintaa, joten unionin kilpailuoikeus tulee sovellettavaksi. Sovellettaessa kilpailuoikeutta urheilullisiin kysymyksiin on otettava urheilun eritysipiirteet huomioon Meca-Medina-testin edellyttämällä tavalla. Kansainväliset lajiliittojen säännöt ja määräykset kuuluvat SEUT 101 artiklan, joka kieltää yritysten välisen yhteistyön, soveltamisalaan, minkä lisäksi liitot ovat usein määräävässä markkina-asemassa SEUT 102 artiklan osoittamalla tavalla. Koska lajiliitto on määräävässä markkina-asemassa ja se vastaa lajin sääntelystä sekä oikeuksien kaupallisesta hyödyntämisisestä, aiheuttaa se eturistiriidan. Eturistiriita nousee esille lojaliteettiehtoa koskevissa kysymyksissä. Tutkielmassa keskitytään lojaliteettiehdon arviointiin erityisesti EUYT:n ISU-ratkaisun ja Ruotsin markkinaoikeuden Ruotsin Autourheiluliittoa koskeneen ratkaisun perustelujen kautta. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti lojaliteettiehdon tavoitteisiin urheilun erityispiirteet huomioiden. Lojaliteettiehdon seurauksena ei uusia lajiliiton ulkopuolisia kilpailuja ole syntynyt. Tutkielman lopussa kuitenkin otetaan huomioon ne tilanteet, joissa kilpaileva liiga on onnistunut kasvattamaan omaa markkinavoimaansa. Johtopäätöksenä todetaan, ettei kansainvälisillä lajiliitoilla ole täyttä oikeutta kieltää jäseniään osallistumasta liiton ulkopuoliseen toimintaan. Lajiliitoilla on kuitenkin puolustaa urheilun erityispiirteitä ja omia tapahtumiaan. Näihin käytetyt toimet eivät kuitenkaan saa mennä pidemmälle kuin on välttämätöntä. EU:n oikeuskäytännössä ei kuitenkaan ole toistaiseksi otettu kantaa siihen, että missä tämä raja menee.
  • Tainio, Toni (2022)
    Ammattimaisen joukkueurheilun liiketoimina piirissä solmituilla kilpailuoikeuden vastaisilla niin kutsutuilla herrasmiessopimuksilla voi olla tuntuvia vaikutuksia rajoitukseen osallistuneille elinkeinonharjoittajille. Vaikutukset voidaan jakaa julkisoikeudellisiin ja yksityisoikeudellisiin vaikutuksiin, joista tutkielmassa ensiksi mainitun osalta käsitellään erityisesti hallinnollisena sanktioina toimivaa seuraamusmaksua. Yksityisoikeudellista puolta tutkielmassa edustaa pätemättömyysseuraamus, sekä kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus. Näihin vaikutuksiin liittyy suhteellisen tuoreita lainsäädäntömuutoksia, joiden tarkoituksena on Euroopan unionin kilpailuoikeudellisten tavoitteiden tehokas toteutuminen. Näitä muutoksia tarkastellaan tutkielmassa erityisesti urheilun liiketoiminnan toimijoiden kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan lähemmin sitä, miten urheilun erityispiirteet voidaan mahdollisesti huomioida kilpailuoikeudellisessa harkinnassa. Tutkielma käsittelee myös poikkeusperusteita, joilla menettely voi jäädä kilpailuoikeuden soveltamisalan ulkopuolelle. Tutkielma käsittelee myös kysymystä siitä, voiko sillä seikalla, että rajoitus on solmittu juuri herrasmiessopimuksella, olla vaikutusta asian arvioinnin kannalta. Tutkielmassa havaitaan tarkasteltujen herrasmiessopimuksen olevan yleensä jo luonteeltaan kilpailulainsäädännön taikka hyvän tavan vastaisia, jolloin poikkeussäännöstön soveltuminen muodostuu yksittäistapauksissa yleensä hankalaksi. Tällöin etenkin riski kasvaneista taloudellisista seuraamuksista voi aktualisoitua urheilun liiketoiminnan piirissä toimiville toimijoille.
  • Koskela, Oskari (2022)
    Tutkielma käsittelee oikeusturvaan liittyviä näkökulmia luotaessa porttikieltojärjestelmää urheilutilaisuuksia varten. Ennaltaehkäisevä porttikieltojärjestelmä voisi edistää turvallisuutta ja viihtyvyyttä urheilutilaisuuksissa. Samalla voitaisiin ehkäistä häiriökäyttäytymistä ja järjestelmä mahdollistaisi rankaisutoimenpiteenä porttikiellon langettamisen henkilölle, joka häiriköi urheilutilaisuudessa. Sisäministeriön loppuraportissa vuodelta 2014 on ehdotettu porttikieltojärjestelmän luomista sopimusperäisesti. Euroopassa usealla valtiolla on käytössä porttikieltojärjestelmiä, mutta Suomessa vastaavanlaista järjestelmää ei ole vielä luotu. Ainoa ”porttikieltojärjestelmä”, joka Suomessa on voimassa lainsäädännön turvin, perustuu arpajaislakiin. Tämän takia haetaan vaikutteita kasinoiden porttikieltojärjestelmästä. Lisäksi tutkimuksessa haetaan vaikutteita järjestelmän oikeusturvaan urheilun sisältä, omalta osaltaan kurinpidon menettelyn takeista, antidopingsäännöstön viimeisten muutosten trendeistä sekä Veikkausliigan yleisistä sopimusehdoista. Järjestelmän menettelyn tulisi täyttää fair trial -vaatimukset eli häiriköksi epäillyn henkilön oikeusturvasta tulisi huolehtia, kun hänen käytöksensä epäillään olleen porttikieltojärjestelmän sääntöjen vastaista. Luotaessa menettelyä tulisi huomioida, että menettelystä voitaisiin luoda kustannustehokkaasti oikeudenmukainen ja tehokas. Omana näkökulmana käsitellään yleisimpiä porttikieltoon johtavia tekoja ja työssä tarkastellaan tekojen määrittelyn tärkeyttä osana oikeusturvaa. Tutkielman johtopäätöksissä luodaan oletettu prosessikaavio porttikieltojärjestelmään tutkielmassa käsiteltyjen asioiden pohjalta. Lisäksi tutkielmassa esitettyjen näkökantojen perusteella tehdään huomioita järjestelmän kustannustehokkuuden ja oikeusturvan takaamisen kannalta. Porttikieltojärjestelmän menetelmän laatimisessa tulisi korostaa oikeusturvanäkökannalta menettelyn toimielinten riippumattomuutta sekä porttikieltoon johtavien tekojen selkeää määrittelyä tulevan järjestelmän säännöstössä. Tavoitteena oli nostaa tarkasteluun oikeusturvaan liittyviä näkökantoja laadittaessa porttikieltojärjestelmä urheilutilaisuuksia varten.
  • Nygren, Morris (2021)
    Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. Eurooppalaisen ammattijalkapallon ympärille on muodostunut mittavaa liiketoimintaa. Suurimmat seurat generoivat vuosittain satojen miljoonien eurojen liikevaihdon. Osa näistä seuroista on listattuna eri pörsseihin. Näiden seurojen suurimmat tulonlähteet muodostuvat televisiointioikeuksista, kaupallisista lähteistä ja pelipäivien myynneistä. Suurin kululaji on palkkakulut. Pelaajia voidaan perustellusti pitää jalkapalloseuran yhtenä tärkeimmistä tuotannontekijöistä. Pelaajista maksettavat siirtomaksut ovat kasvaneet tasaiseen tahtiin viimeisien vuosien aikana. Suurin yksittäisestä pelaajasta maksettava siirtosumma on peräti yli 200 miljoonaa euroa. Jalkapallon pelaajamarkkinoille ominaisella tavalla pelaajakaupoista liikkuu mediassa varsin yksityiskohtaisiakin tietoja ennen varsinaisten sopimusten julkaisemista. Tällaisten huhujen siivittämänä suuret pelaajakaupat ovat todistetusti vaikuttaneet niissä osapuolena olevien pörssilistattujen seurojen pörssikursseihin. Sisäpiirisääntelyn tavoitteena on estää väärinkäytöksiä arvopaperimarkkinoilla ja tätä kautta edistää markkinoiden tehokasta toimivuutta sekä ylläpitää sijoittajien luottamusta markkinoita kohtaan. Varsinkin pelaajakauppojen yhteydessä herää kysymys sisäpiirisääntelyn soveltumisesta pelaajien hankintaa tai myyntiä edeltäviin neuvotteluihin ja niiden osapuolena olevien tahojen tietoihin näistä tulevista siirroista. Tutkielman tavoitteena on tarkastella jalkapallon pelaajakauppoihin liittyvien tietojen kuulumista sisäpiirisääntelyn alaisuuteen, tämän seurauksia eri pelaajakaupoissa mukana oleville tahoille, sekä jalkapallon itsesääntelyn yhteensopivuutta sisäpiirisääntelyn kanssa.
  • Laakkonen, Ida (2020)
    There are multiple positive aspects of sports, including the development of physical, emotional, and social abilities, which promote the well-being and health of children. The health, educational, and social benefits of sports, along with its cultural significance, make sports enormously popular. However, it has become evident that sport is not always a safe environment for children, and that violence and abuse can occur in sports. The performance-centered nature of sports can have adverse effects on the children involved. The safeguarding of children participating in sports has become an increasingly prominent concern in policy-making around the world. National and international organizations now recognize that children and young people in sports can be at risk of exploitation and abuse; this concern, along with increased media coverage around recent cases, has led to an emergence of new initiatives and policies aimed at protecting athletes. This thesis aims to illustrate why safeguarding is such an important issue and how the whole society can benefit from implementing safeguarding policies. There is still much resistance regarding the necessity of safeguarding. Athletes and safeguarding policy advocates often find their voices silenced and sports communities dismissive of the issue. Even though preventative safeguarding agendas are increasing, they are by no means complete or worldwide. This thesis proposes a more uniform approach to one of sports law’s significant challenges: safeguarding and athlete protection in sport. The structure of this thesis starts with an overview of the methods used to demonstrate the societal context of safeguarding in sports in chapter one, followed by definitions of and specificities of the topics covered: sports and safeguarding, in chapters three and four. Chapter four highlights the specific environment of sports and the risks involved in sports, which are then demonstrated in chapter five, with cases that have occurred across different sports due to these risks. Chapters six and seven go into detail regarding the regulations of safeguarding and child protection at an international, European, and national level. The national regulations in chapter seven have been chosen to provide insight into the similarities of how the framework of safeguarding has begun and continued to develop effectively in those countries. Chapter eight focuses on the issues and the problems that arise when sexual abuse cases are investigated and sanctioned in the sporting environment, and the challenges that organizations face if they are to maintain their autonomy in regulating safeguarding. Followed by legal and moral reasons, sports organizations should make safeguarding their priority in chapter nine. Chapters ten and eleven conclude all the previous chapters, with emphasis on the possibilities for future improvement on safeguarding in sports. The thesis is focused on a general overview of the reasons why safeguarding is such a crucial aspect of sports, using cases, and different legislative material to show an overview of the current situation. The aim is not to highlight a specific sport or country, the sources used, however, show that some sports have had more discussion on the topic, and this is why these sports receive more attention than others. Although this does not mean that abuse does not happen as frequently in other sports; it just shows the extent of the issue that has emerged over the past years. There may very well be other sports or cases in the future that receive even more attention, with safeguarding being discussed and prioritized even more. This thesis aims to continue this vital discussion since, as concluded in this thesis, the more awareness of the issue there is, the better chance we have of preventing the abuse.
  • Eklund, Robin (2021)
    Suomalaisessa urheilussa lainsäädännön merkitys on kasvanut urheilutoiminnan kaupallistumisen ja oikeudellistumisen myötä. Entisistä harrasteurheilijoista on tullut ammattiurheilijoita, jotka saavat elantonsa urheilusta ja heidän päätyönsä on urheileminen. Näin ollen myös lainsäädäntö vaikuttaa yhä enemmän suoraan ammattiurheilijan toimintaan. Työlainsäädännön näkökulmasta myös joukkuelajiurheilijat voivat olla työsuhteessa silloin kuin työoikeudelliset työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Urheilijoiden ollessa työlainsäädännön piirissä, heihin vaikuttaa sama työoikeudellinen lainsäädäntö kuin tavalliseen työntekijään. Urheilun itsesääntely on ollut perinteisesti hyvin voimakasta urheilupiireissä. Asioita ja sääntelyä on hoidettu itsesääntelyn kautta, eikä kaikissa asioissa ole välttämättä osattu ottaa huomioon lainsäädäntöä. Siinä missä urheilun entinen ”kuuma peruna” siitä, että voiko urheilija olla työsuhteessa vai ei, on ratkaistu, on sen tilalle syntynyt muita oikeudellisia haasteita. Työsuhteen myötä myös muuta työoikeudellista lainsäädäntöä tulisi lähtökohtaisesti soveltaa urheilijoihin. Urheilun piirissä tätä ei vielä välttämättä koeta kovinkaan tarpeelliseksi ja moni toimija onkin toiminut vain vanhoilla käytännöillä, niin kuin ”aina ennenkin on tehty”. Uudet tuulet kuitenkin puhaltavat ja se tietää myös urheiluoikeuden puolella muutoksia toimintatapoihin, mikäli meinataan olla lainmukaisia ja huomioida myös työntekijöiden oikeudet. Muuten tiedossa voi olla riskejä, joista on kyllä aina urheiluoikeuden piirissä puhuttu, mutta niitä ei ole pyritty estämään. Työaikalainsäädännön kautta huomioon pitää ottaa esimerkiksi lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä maksettavat korvaukset. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella työaikalain soveltamisen mahdollisuuksia ja toteuttamistapoja joukkuelajiurheilijoihin. Kansallisten huippusarjojen pelaajasopimuksissa on säädetty urheilijan ja urheiluseuran välisestä työsuhteesta. Lajista ja pelaajasopimuksesta riippuen sopimuksessa on otettu vaihtelevasti huomioon työaikalaki ja sen pakottava oikeus. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, missä määrin työaikalainsäädäntöä voidaan soveltaa huippu-urheilussa joukkuelajiurheilijoihin ja antaako nykylainsäädäntö kaikki tarvittavat puitteet ja raamit, jotta huippu-urheilua voidaan jatkossakin toteuttaa niin, että se ottaa huomioon kaikki osapuolet, heidän oikeutensa ja velvollisuudet. Tutkielma pyrkii käymään läpi joukkueurheilun nykytilaa työaikalainsäädännön näkökulmasta ja esittämään erilaisia toimintavaihtoehtoja.
  • Untamo, Henni (2022)
    Arvokilpailuvalinnat puhuttavat tasaisin väliajoin sekä mediassa että urheiluväen keskuudessa. Valintojen teko on yhdistyksessä tapahtuvaa päätöksentekoa, joka lähtökohtaisesti kuuluu yhdistysautonomian piiriin. Urheilun ammatillistumisen ja taloudellisten intressien kasvun seurauksena on kuitenkin myös yhdistyksen päätöksenteossa otettava enenevissä määrin huomioon urheilijan oikeudet myös arvokilpailuvalintojen yhteydessä. Tutkielmassa perehdytään arvokilpailuvalintamenettelyn yhdistysoikeudellisiin lähtökohtiin päätösvaltaisessa yhdistyksessä eli kansallisessa lajiliitossa tai Olympiakomiteassa. Päätöksentekomenettelyn osalta erityisesti perehdytään päätöksentekijöiden mahdolliseen esteellisyyteen ja miten yhdistyslain 37 §:ä tulisi tässä yhteydessä tulkita. Esteellisyyden arviointiin haetaan johtoa tuomarin ja virkamiehen esteellisyyssäännöksistä. Yhtenä tutkimuksen osa-alueena käydään läpi urheilijan perusoikeuksien ja yhdistysautonomian suhdetta. Tässä arviossa suuntaviivoja haetaan sekä urheiluoikeuden kantavista periaatteista että hyvän hallinnon periaatteista. Tarkastelun tarkoituksena on hahmotella lähtökohtia sille oikeuksien tasapainolle, jota sekä yhdistyksen yhdistysautonomian että urheilijan perusoikeuksien mahdollisimman täysimääräinen toteutuminen edellyttää. Käytännön näkökulmana arvokilpailuvalintoja tutkitaan urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännön valossa. Ratkaisukäytännöstä on löydettävissä johdonmukaisuuksia, joiden tunnistaminen voisi ohjata muun muassa lajiliittojen päätöksentekomenettelyä arvokilpailuvalinnoissa niin, että urheilijoiden oikeudet tulisivat valintamenettelyssä paremmin huomioiduiksi. Selvä lähtökohta on asetettujen valintaperusteiden soveltamisessa se, että selvimmin muotoillut kriteerit ovat ensisijaisia ja yhdistysautonomiaan perustuvalla tarkoituksenmukaisuusharkinnalla ei voida kumota ennalta asetettuja, selviä valintaperusteita. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä todetaan lisäksi, että urheilijoiden oikeusturvan toteutuminen edellyttää entistä vahvemmin urheilijoiden perusoikeuksien huomioimista yhdistysautonomiaa rajoittavana tekijänä myös osana arvokilpailuvalintoja. Päätöksentekomenettelysää on yhdistyksessä myös noudatettava soveltuvin osin hyvän hallinnon periaatteita. Yhdistyslain tulkinnassa on keskeisesti otettava huomioon urheilun erityispiirteet ja urheiluoikeuden kantavat periaatteet.
  • Koivisto, Samuel (2022)
    Euroopan jalkapalloliitto UEFA teki vuonna 2009 päätöksen ottaa ensimmäistä kertaa lajin historiassa käyttöön seurojen taloudellista toimintaa sääntelevä maanosanlaajuinen säännöstö tarkoituksenaan hillitä seurojen taloudellisten tilanteiden laajamittaista heikkenemistä sekä ohjata niiden toimintaa kestävämmälle pohjalle. Financial Fair Play -nimellä kulkevalla säännöstöllä on kaksi pääsääntöistä vaikutustapaa: erääntyneen velan kielto, joka nimensä mukaisesti säätää, ettei seuroilla saa olla erääntynyttä velkaa muille seuroille, pelaajille tai viranomaisille sekä nollatulosvaatimus, jonka johdosta seurojen jalkapallotoimintaansa käyttämät kulut eivät saa ylittää niiden jalkapallotoiminnastaan saamia tuloja. Jälkimmäisen säännön osalta on merkittävää, että seuran omistajilta peräisin olevaa rahoitusta ei lueta jalkapallotoiminnasta saaduksi tuloksi eikä näin ollen voida suoraan hyödyntää jalkapallotoimintaan käytettävänä. Lisäksi tätä kokonaisuutta vahvistaa säännös, jonka mukaan seuran läheistahoiksi luokiteltavien toimijoiden kanssa laaditut sopimukset ja transaktiot tulee arvostaa käypään arvoonsa, jottei nollatulosvaatimusta kierrettäisi naamioimalla omistajilta tai näiden läheistahoilta peräisin olevaa rahoitusta esimerkiksi sponsorisopimuksiksi tai muiksi vastaaviksi säännöstön näkökulmasta jalkapallotoimintaan liittyviksi tuloiksi. Etenkin nollatulosvaatimussäännöstä johtuen säännöstöä on sen käyttöönotosta saakka pidetty kiistanalaisena, ja se on herättänyt paljon keskustelua niin lajin parissa toimivien tahojen kuin urheiluoikeudellisen tutkimuksenkin puitteissa. Säännöstön on katsottu voivan johtaa seurojen välisten voimassa olevien valtarakenteiden säilyttämiseen sekä huippuseurojen ja maanosan muiden seurojen välisen taloudellisen epätasa-arvon kasvamiseen, sillä huippuseurojen jalkapallotoimintaan liittyvät tulot ovat lähtökohtaisesti huomattavasti suurempia kuin pienempien seurojen, jolloin ne voivat käyttää jalkapallotoimintaansa huomattavasti pienempiä seuroja enemmän rahaa. Kuvatun kaltainen tilanne on tietenkin lähtökohtaisesti joka tapauksessa käsillä, mutta säännöstön on katsottu tietyissä tutkimuksissa vahvistavan sitä. Etenkin omistajilta peräisin olevan rahoituksen huomiotta jättämisen nollatulokseen pääsyä laskettaessa on katsottu potentiaalisesti heikentävän muiden seurojen mahdollisuuksia nostaa urheilullista toimintaansa uudelle tasolle taloudellisten panostusten avulla. Mainittujen vaikutusten johdosta asiaa käsittelevässä tutkimuksessa on ollut laajalti esillä, voidaanko FFP-säännöstö nähdä SEUT 101 artiklan tarkoittamana kiellettynä kilpailunrajoituksena. Tämä voidaan nähdä tämän tutkielman perimmäisenä tutkimuskysymyksenä. Tutkielman taustoittavassa osiossa käsitellään uusinta merkittävää omistajuuden vaihdosta eurooppalaisten seurojen keskuudessa ja käsitellään syitä taloudellisen sääntelyn tarpeelle lajin parissa. Lisäksi tutkielman alkupuoliskolla käsitellään tutkimuskysymyksen taustalla laajemmin vaikuttavaa EU:n kilpailuoikeuden ja urheilun hallintoelinten itsesääntelyn välistä suhdetta ja tehdään lyhyt katsaus siihen, miten unioni on tähän mennessä suhtautunut tutkimuskohteena olevaan säännöstöön. Taustoittavan osion jälkeen siirrytään käsittelemään SEUT 101 (1) artiklan mukaista kielletyn kilpailunrajoituksen arviointia säännöstön tavoitteita ja vaikutustapoja silmällä pitäen. Alustavan arvioinnin jälkeen tarkastellaan EUT:n Wouters-tapauksessa (C-309-99) määrittämää ja Meca-Medina-tapauksessa (C-519/04 P) urheilutoimintaan soveltuvaksi vahvistamaa testiä, jonka läpäisemällä tietyt kilpailua rajoittavat säännöt voivat olla unionin oikeuden näkökulmasta hyväksyttäviä. Lisäksi säännöstöä tarkastellaan SEUT 101 (3) artiklassa säädettyjen niin sanottujen tehokkuuspoikkeuksien näkökulmasta, joilla on kilpailuoikeudellisen hyväksyttävyyden osalta samankaltainen vaikutus kuin Wouters-testillä. Molemmat arviointitavat ovat itsessään riittäviä muodostamaan kilpailuoikeudellisen hyväksyttävyyden; kumman tahansa vaatimukset täyttämällä sääntö voidaan katsoa hyväksyttäväksi. Tarkastelussa havaitaan, kuinka lukuisten arvioinnin osioiden osalta on esitettävissä hyvin perusteltuja näkökantoja sekä säännöstön hyväksyttävyyden puolesta että sitä vastaan. Myös aiemmassa tutkimuksessa lopputulokset ovat tämän osalta olleet jokseenkin jakautuneita. Kaiken kaikkiaan tutkielmassa päädytään lopulta päätelmään, että säännöstön oikeutetut tavoitteet sekä lukuisat nähtävissä olevat positiiviset vaikutukset seurojen taloudellisissa tilanteissa huomioon ottaen sen voidaan nähdä selviytyvän etenkin Wouters-tapauksen mukaisesta testistä. Lisäksi arvioinnissa kyseenalaistetaan, kykenisivätkö säännöstölle useimmiten esitetyt vaihtoehtoiset järjestelmät pääsemään säännöstöön tavoitteisiin kilpailua merkittävästi vähemmän rajoittavilla tavoilla. SEUT 101 (3) artiklan osalta säännöstön hyväksyttävyyttä on jossain määrin haastavampaa osoittaa, mutta tutkielmassa päädytään katsomaan, ettei sitä senkään osalta voida ainakaan täysin yksiselitteisesti hylätä. Kilpailuoikeudellisen arvioinnin jälkeen tutkielmassa tehdään katsaus säännöstön potentiaalisiin parannusehdotuksiin rakentaen jossain määrin aiemmassa tutkimuksessa laaditulle pohjalle sekä tarkastellaan UEFA:n viimeisintä lähitulevaisuudessa voimaan tulevaa säännöstöuudistusta. Lopuksi kootaan yhteenvedonomaisesti tutkimuksessa tehdyt havainnot yhteen esittäen etenkin, että eurooppalaisessa seurajoukkuejalkapalloilussa vaikuttaa ilmenevän selkeä tarve taloudelliselle sääntelylle ja todeten uusimman säännöstöuudistuksen olevan askel positiiviseen suuntaan, kunhan sen noudattamista kyetään riittävissä määrin valvomaan.