Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Väestötiede"

Sort by: Order: Results:

  • Volotinen, Lotta (2022)
    Avo- ja avioliittojen asema on noudattanut Suomessa pitkälti toisen väestöllisen transition teorian esittämää kehitystä: yhä harvempi pari avioituu samalla, kun avoliitossa eläminen yleistyy. Kuitenkin Suomessa leskeneläkeoikeus jarruttaa avioliittojen harvinaistumista. Yhä useampi pari, jolla ei ole yhteisiä lapsia, avioituu naisen ollessa lähellä 50 vuoden ikää johtuen leskeneläkeoikeudelle määritellystä ikärajasta. Leskeneläkkeen suuruus on riippuvainen omasta ja puolison eläkekertymästä, minkä vuoksi onkin mahdollista, että keski-iässä avioituvat huomioivat sekä oman että puolisonsa ansiotulotason avioitumispäätöstä tehdessään. Aiempi tutkimus on yhdistänyt korkeammat tulot ja paremman sosioekonomisen aseman sekä avioitumiseen että avioliitossa elämiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko ansiotulotasolla merkitystä avioliiton solmimiselle, kun naisella olisi avioituessaan mahdollisuus leskeneläkeoikeuteen: minkälaisia yhteyksiä havaitaan, kun verrataan avoliitosta avioitumista alle ja yli 50-vuotiaiden naisten liitoissa puolisoiden ansiotulotasojen mukaan ja muita sosioekonomisia tekijöitä vakioiden. Tutkimus toteutetaan seurantatutkimuksena, jossa varsinaiseen analyysiin käytetään Coxin suhteellisten vaarojen mallia. Tutkimuksessa hyödynnetään Tilastokeskuksen kokoamaa rekisteripohjaista kokonaisaineistoa. Otokseen on otettu ne vuosina 2000–2018 Suomen väestöön kuuluneet, eri sukupuolta olevat avoparit, joilla ei ole yhteisiä lapsia ja joissa nainen on 45–54-vuotias. Vertailua varten otos on jaettu alle ja yli 50-vuotiaiden naisten liittojen mukaisiin osaotoksiin. Alle ja yli 50-vuotiaiden naisten liitoissa avioituminen on yleisempää, kun parilla on korkeampi ansiotulotaso. Yhteys on samankaltainen sekä alle että yli 50-vuotiailla naisilla. Kuitenkin, jos nainen ansaitsee miestä enemmän, yli 50-vuotiaiden naisten liitoissa huomataan avioitumisen olevan pienituloista paria vähäisempää, kun koulutus ja työmarkkinatilanne on otettu huomioon. Alle 50-vuotiaiden naisten liitoissa ansiotulotason nouseva yhteys säilyy kuitenkin lähes muuttumattomana sosioekonomisia tekijöitä huomioitaessa. Keski-ikäisten naisten avoliitoissa avioituminen ei eroa suuresti, kun tarkastellaan ansiotulotason yhteyttä avioitumiseen ennen ja jälkeen 50 vuoden iän. Kuitenkin on viitteitä siitä, että miestä enemmän ansaitsevat keski- tai hyvätuloiset naiset, saattavat avioitua harvemmin 50 vuotta täytettyään, kun on huomioitu muut sosioekonomiset tekijät. Sosioekonomisista tekijöistä koulutuksella ja työmarkkinatilanteella saattaa tällöin olla vaikutuksensa ansiotulojen ja avioitumisen yhteyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että ansiotulotason mukainen avioituvuus keski-ikäisillä naisilla noudattaa aiemmin tehtyjä havaintoja tulojen ja avioliiton solmimisen yhteydestä. Onkin mahdollista, että leskeneläkeoikeuden kannustaman avioitumisen taustalla on muuhun kuin avoparin ansiotulotasoon liittyviä tekijöitä, jotka kuitenkin vaatisivat lisätutkimusta.
  • Hedeman, Jukka (2021)
    Tutkimus käsittelee Schwartzin arvoteorian mukaisten konservatiivisten perusarvojen ja tyytyväisyyden demokratian toimivuuteen välistä yhteyttä Suomessa. Lisäksi tutkitaan mikä rooli tässä yhteydessä on kahdella poliittisella arvolla, EU-kielteisyydellä ja maahanmuuttokielteisyydellä. Tyytyväisyys demokratian toimivuuteen on keskeinen mittari demokraattisen järjestelmän toiminnalle, ja Schwartzin arvoteoria vakiintunut tapa mitata ihmisten perusarvoja. Aineistona on European Social Surveyn kyselyaineisto, joka kerättiin Suomen osalta aikavälillä 9/2018–2/2019 (N=1755). Tilastomallina on lineaarinen regressio, jossa selitettävä muuttuja on kysymys: kuinka tyytyväinen olet siihen, kuinka demokratia toimii Suomessa? Selittävät muuttujat ovat Schwartzin arvoteorian kolme konservatiivista arvoa (turvallisuus, yhdenmukaisuus, perinteet), EU-kielteisyys (summamuuttuja), maahanmuuttokielteisyys (summamuuttuja), sekä taustamuuttujat ikä, sukupuoli ja koulutus vuosissa. Keskeisin tulos on, että konservatiivisista arvoista yhdenmukaisuus lisää tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen ja perinteet laskee tyytyväisyyttä. Kuitenkaan perinteet ei ole tilastollisesti merkitsevä, kun malliin lisätään poliittiset arvot EU-kielteisyys ja maahanmuuttokielteisyys, jotka molemmat laskevat tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen. Näyttää siltä, että erityisillä politiikkakysymyksillä koskien Euroopan unionia ja maahanmuuttoa voidaan selittää enemmän demokratiatyytyväisyydestä kuin Schwartzin konservatiivisilla arvoilla. Suomessa vaikuttaa olevan demokratiaan tyytymättömien joukko, joka ei määrity konservatiivisilla perusarvoilla, vaan politiikkakysymysten kautta määrittyvän kansalliskonservatiivisuuden kautta.
  • Niemi, Riku-Matias (2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten elinajanodotteiden eroja kirkkoon kuulumisen mukaan 20 vuoden iässä ajanjaksolta 1999-2018. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia elinajanodotteiden erot ovat olleet sekä miten ne ovat muuttuneet tarkasteluperiodin aikana. Uskonnon erilaisten julkisten ja yksityisten harjoittamisen tapojen on tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä kuolleisuuteen. Tässä tutkielmassa tätä yhteyttä tarkastellaan väestötason rekisteriaineiston avulla. Tutkimusaihe on Suomessa erityisen ajankohtainen, sillä evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrä on ollut historiallisessa laskussa 2000- ja 2010-luvuilla. Tutkimuksen aineisto koostuu Tilastokeskuksen rekisteridatasta, jossa on yhdistetty dataa verotiedoista ja kuolinsyytodistuksista. Aineisto sisältää verotettavia tuloja saaneiden suomalaisten henkilövuodet ja kuolemat sukupuolen, viisivuotisikäryhmän, kalenterivuoden ja kirkollisveron maksamisen mukaan jaoteltuna. Kirkollisveroa maksava joukko koostuu evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenistä, ja kirkollisveroa maksamaton joukko sisältää uskontokuntaan kuulumattomat sekä muihin, pienempiin uskontokuntiin kuuluvat. Tutkielmassa eroja kuolleisuudessa ja elinajanodotteissa tarkastellaan elinajantaulun avulla. Tutkimuksen mukaan kirkkoon kuuluvien suomalaisten elinajanodote on korkeampi kuin kirkkoon kuulumattomien sekä miehillä että naisilla. Vuonna 1999 kirkkoon kuuluvien miesten elinajanodote 20 vuoden iässä oli neljä vuotta korkeampi kuin kirkkoon kuulumattomien, ja naisilla ero oli 4,8 vuotta. Ero on kaventunut tarkasteluperiodin aikana, ja vuonna 2018 ero oli miehillä 2,3 vuotta ja naisilla 2,6 vuotta. Ero on siis naisilla suurempi kuin miehillä, mutta naisilla ero on myös kaventunut enemmän kuin miehillä. Tutkimustulokset tukevat aiempia havaintoja uskonnon ja kuolleisuuden yhteydestä. Erot vertautuvat suuruusluokaltaan moniin sosioekonomisten tekijöiden mukaan Suomessa havaittuihin elinajanodotteiden eroihin. Voi olla, että evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärän lasku on muuttanut kirkkoon kuuluvien ja kuulumattomien joukkoa rakenteellisesti. Naisten miehiä suuremmat erot ovat myös poikkeuksellinen havainto sosioekonomisten tekijöiden mukaan tutkimuksissa havaittuihin eroihin verrattuna. Tutkielma antaa uutta väestötason tietoa ilmiöstä, jota on tutkittu Suomessa vähän. Lisätutkimusta tarvitaan elinajanodotteiden erojen ja niiden muutokseen vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseksi.
  • Hiltunen, Elina (2020)
    Useat aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että matala koulutustaso on yhteydessä korkeampaan alkoholisairastavuuteen ja -kuolleisuuteen. Tämän on ajateltu liittyvän osittain matalasti koulutettujen lapsuuden perheen sosioekonomiseen asemaan. Toisaalta aikuisuudessa saavutetulla koulutustasolla saattaa myös olla itsenäinen vaikutus alkoholisairastavuuteen. Sisarusten jakamien havaitsemattomien ominaisuuksien vaikutusta aikuisuudessa saavutetun koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyteen ei ole Suomessa tutkittu. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyttä väestötasolla ja samaa yhteyttä sisaruksilla. Sisarusanalyysin avulla tarkastellaan, onko koulutustaso yhteydessä alkoholisairastavuuteen, kun syntymäkohortti ja sisarusten jakamat havaitsemattomat sosiaaliset ja geneettiset ominaisuudet on huomioitu. Tutkimusaineisto on suomalainen rekisteriaineisto, joka mahdollistaa pitkittäistutkimuksen. Aineisto perustuu vuoden 1950 väestölaskentaan ja siihen henkilötunnuksen avulla liitettyihin tietoihin. Coxin elinaikamallia on käytetty estimoimaan koulutustason ja alkoholisairastavuuden välistä yhteyttä. Tutkimuskohortit ovat syntyneet vuosina 1935-1950 ja alkoholisairastavuuden seuranta alkaa 36 vuoden iässä ja päättyy syntymävuodesta riippuen viimeistään 60-75-vuotiaana. Tutkielman tulosten mukaan matalasti kouluttautuneilla on korkeampi alkoholisairastavuus verrattuna korkeammin kouluttautuneisiin. Miehillä yhteys havaitaan myös sisarusmallissa, jossa veljesten jakamat havaitsemattomat ominaisuudet on huomioitu. Naisilla sisarusanalyysien tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Sisarusmalleissa korkeintaan perusasteen koulutuksen suorittaneiden miesten alkoholisairastavuus on noin kaksinkertainen (hazard ratio HR 2,10 (95% luottamusväli 1,61-2,74)) verrattuna vähintään alemman korkea-asteen koulutuksen suorittaneisiin miehiin. Yhteys koulutuksen ja alkoholisairastavuuden välillä havaitaan myös miesten ja naisten väestötasoisissa kohorttimalleissa, joissa lapsuudenperheen mitatut ominaisuudet on huomioitu. Miehillä koulutuksen ja alkoholisairastavuuden yhteys on voimakkaampi kuin naisilla. Miehillä koulutuksen ja sairastavuuden yhteys on samansuuntainen myös vanhemman koulutuksen mukaan, mutta matalasti koulutettujen vanhempien lapsilla ero alkoholisairastavuudessa on suurin korkeasti ja matalasti kouluttautuneiden välillä. Kokonaisuudessaan tutkielman tulokset viittaavat siihen, että aikuisuuden koulutustasolla on itsenäinen vaikutus alkoholisairastavuuteen erityisesti miehillä. Tutkielman tulosten perusteella alkoholin haitallisia terveysvaikutuksiin olisikin syytä puuttua erityisesti matalasti kouluttautuneiden joukossa. Alkoholisairastavuuden haittojen ehkäisyssä esimerkiksi matalankynnyksen varhainen avohoito ja ennaltaehkäisevä toiminta voisivat heikentää koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyttä.
  • Ponkilainen, Maria (2022)
    Lainsäädännölliset uudistukset ja myönteisempi asenneilmapiiri ovat mahdollistaneet yhä useammalle samaa sukupuolta olevalle parille yhteisen vanhemmuuden eri maissa. Myös Suomessa samaa sukupuolta olevien parien lapsiperheiden määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Samalla on yleistynyt näiden perheiden kansainvälinen tutkimus, jossa on tarkasteltu muun muassa muuttuvia perhekäsityksiä, perhesuhteiden dynamiikkaa, parien lastenhankinnan keinoja ja esteitä sekä lasten hyvinvointia. Tutkimus on ollut pääasiassa laadullista. Tilastollisia tutkimuksia samaa sukupuolta olevien parien lastenhankinnasta on tehty vain yksittäisiä Pohjoismaissa, eikä yhtäkään Suomessa. Naisparien välisiä sosioekonomisia eroja lastenhankinnassa on tutkittu aiemmin vasta yhdessä tilastollisessa tutkimuksessa Ruotsissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää naisparien lastenhankintaa suomalaisella väestötason rekisteriaineistolla. Tutkimus kartoittaa naisparien ensimmäisen lapsen saantia rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana vuosien 2006–2010 ja 2011–2015 liittokohorteissa. Lastenhankintaa liitossa tarkastellaan koulutustaustan ja aiempien lasten olemassaolon mukaan. Lisäksi tutkimus tarkastelee, millä juridisella menettelyllä ja kuinka pian lapsen syntymän jälkeen lapsen biologisen äidin naispuolinen puoliso on vahvistanut vanhemmuutensa lapseen. Tutkimuksen aineistoina on Tilastokeskuksen perhetilastoista kootut kaksi naisparien rekisteriaineistoa, ja yksi eri sukupuolta olevien avioparien rekisteriaineisto, johon naisparien tuloksia verrataan. Menetelminä käytetään Kaplan-Meier-estimaattia ja Coxin suhteellisten vaarojen mallia. Tutkimuksen mukaan naisparien todennäköisyys saada lapsi rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana kasvoi liittokohorttien välillä. Molemmissa liittokohorteissa lapsen sai todennäköisimmin naispari, jonka osapuolista ainakin toinen oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Lastenhankinnassa oli eroja myös aiempien lasten olemassaolon mukaan. Lapsen sai kummassakin liittokohortissa todennäköisimmin naispari, jonka kummallakaan osapuolella ei ollut ennestään lasta. Vuoden 2020 lopun naisparien alaikäisistä lapsista valtaosa oli adoptoitu perheen sisällä. Sisäisen adoption mahdollistaneen lain voimaantulon jälkeen syntyneet lapset oli pääsääntöisesti adoptoitu alle vuoden ikäisinä, kun ennen lakia syntyneet lapset oli adoptoitu vanhempina. Suurin osa vuonna 2020 syntyneistä lapsista oli vahvistettu naisparien yhteisiksi äitiyslain perusteella. Lainsäädännön ja yhteiskunnallisen tuki- ja palvelujärjestelmän uudistusten suunnittelussa tulisi jatkaa naisparien lastenhankinnan mahdollisuuksien tukemista. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää parien yhdenvertaisuuteen etsimällä käytäntöjä, jotka parantaisivat myös matalammin koulutettujen parien mahdollisuuksia hankkia halutessaan lapsia.
  • Ketonen, Eeva-Leena (2022)
    The share of migrants in the Finnish population has grown rapidly in recent years and the significance of migrants in the labor force is growing. It is therefore important to have more information about the health of this population group. Income is a major determinant of health, including mental health. This master’s thesis examines the role of income in incidence of mental disorders among first-generation working age migrants in Finland. A random sample of Finnish working age population in 2010 was included in the study. The register data was used to define the first psychotropic medication purchase between January 1st 2011 and December 31st 2014 to assess the risk of a mental disorder. Cox proportional hazards models was used to investigate the association between the region of origin and the use of psychotropic medication in low- and high-income groups and compared to Finland-born population. Association between migrant status and the use of psychotropic medication in income quartiles was also assessed. It was found that migrants have better mental health than their Finnish counterparts do when psychotropic medication is used as a proxy for mental disorders. It was also found that low-income migrants use psychotropic medication clearly less than low-income Finns do. In higher income categories, the difference between migrants and Finns is less pronounced and it eventually disappears. The results may reflect difficulties to seek and receive help in the mental health service system, especially amongst low-income and newly arrived migrants in Finland.
  • Nordberg, Juhana (2019)
    Divorces have been relatively common in Finland since the 1980s. In 2005–2016 the crude divorce rate varied between 2.4 and 2.6 per 1000 whereas in Europe the rate was on average 1.8–2.1 during the same years. Due to the high divorce rates, it is important to study the consequences of parental separation on child psychological well-being. Most studies from recent decades have found significant but usually modest associations between parental separation and child behavioral and emotional problems, malaise, anxiety and forms of depression. Also some evidence for causal links between parental separation and child’s mental health has been found, but the effects are likely to vary a lot. Firstly, due to selection effect, the poorer mental health outcomes among children from separated families are also affected by other family circumstances than the separation. Secondly, based on the so-called compensation theory, recent research has discussed the potential compensating role of parents’ socioeconomic resources. However, only a limited amount of register-based studies have investigated how the impacts of parental separation for child mental health vary by parents’ socioeconomic resources. This Master’s thesis studies the association between parental separation and depressive symptoms, measured by antidepressant use, in adolescence and young adulthood. It also provides an extensive analysis of how families are selected into separation by early family circumstances, and how strongly these circumstances contribute to the risk of depressive symptoms. Finally, the study examines whether the parental education, an indicator of social and economic resources, modifies the association between parental separation and depressive symptoms. The study uses register-linked panel data that is based on a 20 % random sample of Finnish households with at least one child aged 0–14 at the end of 2000. The final study population included birth cohorts 1990–97 (N=70,478) that were followed for antidepressant use between ages 15–21 in years 2005–2012. The data comprises information on social, demographic and economic characteristics of the families together with data on psychotropic drug purchases among both parents and offspring. The associations between parental separation and antidepressant use were analyzed with Cox regression model. In line with most of the previous research, parental separation was moderately associated with depressive symptoms in adolescence and young adulthood. In the unadjusted model children with an experience of parental separation had 1.6 times (HR) higher risk of antidepressant use at age of 15–21. Considering selection, the fully adjusted model showed a significant association, almost as strong as the unadjusted model (HR 1.45). For the risk of antidepressant use, the early family circumstances were on average less favorable in the families that separated. However, the family socioeconomic circumstances, previous psychotropic drug use, parental age and marital status and child’s sex explained a minor part of the increased risk of antidepressant use among children from separated families. In the moderation analysis, the association between parental separation and child depression was moderately stronger in families where parents had completed only basic education. The result is in line with the compensation theory, but cannot be generalized to a larger population, because the differences between educational groups in the main association were not statistically significant. The study suggests that the increased risk for depressive symptoms after parental separation is partly caused by the measured and unmeasured selection. The increased risk is also likely to be partly caused by the parental separation itself. In the study population the parental separation appears to have been less detrimental to children whose separating parents have more socioeconomic resources that compensate and obviate the negative consequences for child mental health.
  • Malmberg, Satu (2022)
    The effect different mortality rates have on the family structure between socioeconomic groups has not been sufficiently studied in Finland or elsewhere. Some evidence of the impact of the disparities in mortality rates on family structure exists in the USA, which is why I was interested in studying whether a similar impact existed in the Finnish context. This thesis focused on the socioeconomic differences in parental death among young children, as bereavement has more prominent effects the younger the death of a parent is experienced. Losing a parent is especially harmful for young children since it causes considerable losses to the family resources in aspects like social support and family wealth, which affect the children’s mental and physical health and the accumulation of different forms of capital during the life-course. The risk of parental death could potentially be one of the determinants of the intergenerational socioeconomic inequalities passed on in the family. For the analysis, I used longitudinal full population data of living conditions and mortality from Statistics Finland. The main research question was whether there were differences in the risk of losing a parent to death between socioeconomic status (SES) groups (measured by the parent’s occupational status) among young children in Finland. I studied the potential changes in time in the risk of parental death by comparing two birth cohorts. These were children born in 1991-92 and 2001-02. As the effects of family type and the parent’s age on the parental mortality risk are well established in previous literature, I looked at whether they had an effect on the inequalities in parental death. I chose two different follow-up times (five and 16 years) for the statistical models. In the 16-year follow-up models, I wished to show the full extent to which socioeconomic disparities existed in the risk of losing a parent to death from the beginning of the children's lives to the age where entitlement to compulsory education ends and the child becomes less dependent of their guardians. The five-year follow-up models were conducted to see whether there were socioeconomic disparities in parental death already during the early years of the children's lives, as parental death itself is rare for under five-year-old children. The analyses were conducted using the Cox proportional hazards regression model. Mothers and fathers were analyzed separately due to their differences in age at child’s birth, socioeconomic structure, family type, and mortality rates. The results revealed significant disparities in the risk of losing a parent to death between socioeconomic groups during the follow-up periods and slight changes in the parental mortality risk over time. The parent’s age at the child’s birth also had an effect on the parental mortality risk. Becoming a parent young (ages below 20) or at older ages (over 40 years) were associated with a higher parental mortality risk during the 16-year follow-up time. Adjusting for parental age also made the socioeconomic mortality disparities more prominent. In addition, children living with their parents in two-parent families had a lower risk of losing their parents to death compared to children living separately from their parents or in single parent families. These results of unequally distributed risks of losing a parent to death in different socioeconomic groups indicated that mortality had an effect on the family structure when it came to biological parents of young children. Thus, the effect of disparities in the mortality rates between socioeconomic groups on the family structure, on the whole, requires further research.
  • Ylinen, Minna (2022)
    Parisuhdeväkivallalla on vakavat seuraukset niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Aiemman tutkimuksen mukaan parisuhdeväkivallan uhrit ovat usein alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevia naisia. Väestötasoista tutkimusta aiheesta on kuitenkin tehty vähän ja käytetyt sosioekonomisen aseman mittarit ovat vaihdelleet. Sosioekonomisen aseman yhteyttä erikseen fyysisen ja psyykkisen parisuhdeväkivallan uhriksi joutumiseen ei myöskään hyvin tunneta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosioekonomista asemaa laajasti naisen koulutuksen, ammattiaseman ja työllisyyden kautta, mutta myös miehen työllisyyden osalta. Näin kattavaa sekä naisen että miehen työllisyyden tarkastelua ei tiedettävästi ole parisuhdeväkivaltatutkimuksessa aiemmin Suomessa tehty. Tutkielman tavoitteena on tutkia sosioekonomisen aseman yhteyttä fyysisen ja psyykkisen parisuhdeväkivallan uhriksi joutumiseen avo- ja avioliitossa olevilla naisilla Suomessa. Sosioekonomista asemaa kuvaamaan on valittu naisen koulutus, ammattiasema ja työllisyys. Työllisyyttä tarkastellaan lisäksi sen mukaan, onko vain toinen puolisoista työllinen, tai ovatko molemmat puolisot työllisiä tai työttömiä. Aineistona on käytetty Tilastokeskuksen väestötietoja ja poliisin rikosepäilytietoja. Tutkielmassa ovat mukana 30–50-vuotiaat avo- tai avioliitossa 31.12.2010 olleet naiset, joiden parisuhdeväkivallan uhriksi joutumista on seurattu vuosina 2011–2017. Parisuhdeväkivalta on tavoitettu aineistosta rikoksesta epäiltynä olleen miehen ja uhrina olleen naisen tiedoista. Analyysimenetelmänä on käytetty Coxin suhteellisten vaarojen mallia. Tutkielman tulosten mukaan riski kaikkeen parisuhdeväkivaltaan oli suurempi, mitä matalampia olivat naisen koulutus tai ammattiasema. Yhteydet säilyivät edelleen voimakkaina, vaikka sosiodemografiset taustatekijät, kuten naisen ikäryhmä, liiton tyyppi, liiton kesto sekä lapset oli huomioitu. Työssä olevilla naisilla riski parisuhdeväkivaltaan oli työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia pienempi. Vähiten parisuhdeväkivaltaa kohtasivat naiset niissä liitoissa, joissa sekä nainen että mies olivat työssä. Heikoimmassa asemassa olivat ne naiset, jotka eivät itse olleet työssä, eivätkä heidän miehensä olleet työssä. Kun naisen sosioekonomisen aseman yhteyttä parisuhdeväkivaltaan tarkasteltiin erikseen fyysisen ja psyykkisen väkivallan osalta, näytti siltä, että psyykkisessä väkivallassa koulutusryhmien sekä työllisyysryhmien väliset erot olivat fyysistä väkivaltaa pienempiä. Suomi on Istanbulin sopimuksella sitoutunut ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tutkimuksen myötä voidaan tuki paremmin kohdistaa suurimmassa riskissä oleville henkilöille. Kuten sosiaalitieteiden tutkimus on jo vuosikymmeniä osoittanut, myös tämän tutkielman tulosten mukaan sosioekonomisella asemalla on yhteys ihmisten hyvinvointiin. Jatkossa ei enää riitä näiden yhteyksien yhä uudelleen osoittaminen, vaan on ryhdyttävä sosioekonomisen aseman parisuhdeväkivaltaa ylläpitävien mekanismien purkamiseen.
  • Timonen, Suvi (2021)
    Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena on asuinympäristön yhteys eroajatuksiin. Asuinympäristöllä tässä tutkielmassa tarkoitetaan maaseutu- ja/ tai kaupunkiympäristöä. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että maaseudulla asuvilla eroriski on pienempi ja eroajatuksia vähemmän kuin kaupungissa asuvilla. Syyt eroajatuksissa esiintyvään asuinympäristöjen väliseen vaihteluun ovat kuitenkin vielä epäselvät. Eroajatuksissa esiintyvälle asuinympäristöön liittyvälle vaihtelulle tutkielmassa haetaan selitystä tutkittavien arvomaailmojen eroista. Tutkimusasetelma ammentaa siten modernisaatiotutkijoiden näkemyksestä, jonka mukaan arvot muuttuvat yhteiskunnallisen kehityksen vanavedessä. Täten niillä maantieteellisillä alueilla, joita yhteiskuntamuutos on koskettanut viimeisenä, voidaan yhä ajatella olevan nähtävissä aikaisemmalle yhteiskuntamuodolle ominaisia arvoja. Tutkielmassa selvitetään, kuinka asuinympäristö on yhteydessä eroajatuksiin. Tämän lisäksi tutkitaan, voidaanko eroajatuksissa esiintyvää kaupungin ja maaseudun välistä vaihtelua selittää tutkimushenkilöiden sosiodemografisilla piirteillä ja/ tai arvomaailmojen eroilla. Lopuksi tutkielmassa vielä arvioidaan, onko asuinympäristön yhteys eroajatuksiin samanlainen miehillä ja naisilla. Tämän tutkielman aineistona käytetään Väestöliiton vuonna 2013 keräämää poikkileikkausaineistoa (Perhebarometri 2013). Aineisto on kerätty väestörekisteristä poimitulla satunnaisotannalla ja se sisältää tietoja vuonna 2005 avo- tai avioliiton solmineista suomalaisista. Aineistosta hyödynnetään 1766 henkilön vastaustietoja. Ensisijaisen selittävän muuttujan, eli asuinympäristön yhteyttä eroajatuksiin tarkastellaan ristiintaulukoinnin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Lisäksi asuinympäristön yhteyttä eroajatuksiin elaboroidaan vakioimalla sosiodemografisia muuttujia. Tutkielmassa tarkastellaan myös selittävätkö Perhebarometri-kyselytutkimuksesta operationalisoidut arvomittarit asuinympäristön ja eroajatusten välistä yhteyttä. Myös sukupuolten mahdollisiin eroihin kiinnitetään huomiota. Analyysien tulosten perusteella asuinympäristö on yhteydessä eroajatuksiin. Asuinympäristön ja eroajatusten välillä on havaittavissa selvä gradientti. Eroajatukset ovat yleisempiä pienissä- ja suurissa kaupungeissa asuvilla kuin maaseudulla asuvilla. Suurissa kaupungeissa asuvien eroajatusten veto on noin 1,6-kertainen suhteessa maaseutuympäristössä asuvien eroajatusten vetoon. Tutkimusväestön sosiodemografiset piirteet selittävät eroajatuksissa olevasta asuinympäristöön liittyvästä vaihtelusta kuitenkin huomattavan osan. Tässä tutkielmassa käytetyistä arvomittareista moraaliarvot selittävät asuinympäristön ja eroajatusten välistä yhteyttä parhaiten. Sosiodemografiset tekijät ja arvot puolestaan selittävät puolestaan yhdessä asuinympäristön ja eroajatusten välisen yhteyden käytännössä kokonaan. Myös sukupuolten välinen interaktiotermi nousee tutkimuksessa tilastollisesti merkitseväksi (p=.03). Ristiintaulukoimalla tehty jatkotarkastelu kuitenkin osoittaa, että asuinympäristö on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä eroajatuksiin vain naisilla. Suurissa kaupungeissa asuvien naisten eroajatusten veto on noin 1,9-kertainen suhteessa maaseutuympäristössä asuvien naisten eroajatusten vetoon. Tutkielmassa käytetyistä arvomittareista tasa-arvon merkitystä mittaavat mittarit selittävät naisilla asuinympäristön ja eroajatusten välistä yhteyttä parhaiten. Sosiodemografiset tekijät ja arvot selittävät myös naisilla eroajatuksissa olevan asuinympäristöön liittyvän vaihtelun käytännössä kokonaan, mutta tulokset eivät ole aivan yhtä selviä kuin koko aineistolle tehdyssä analyysissa. Tulos asuinympäristön ja eroajatusten välisestä yhteydestä on linjassa arvomuutosta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden kanssa, jonka mukaan arvot muuttuvat yhteiskunnallisen kehityksen vanavedessä. Tästä syystä maaseutuympäristössä painottuvat ”traditionaalisemmat”- ja kaupunkiympäristössä ”modernimmat” arvot. Asuinympäristön merkitystä arvoja selittävänä tekijänä ei tule kuitenkaan liioitella, koska arvoihin vaikuttavat asuinympäristön lisäksi myös monet muut tekijät.
  • Sallinen, Riikka (2022)
    Non-adherence to drug therapy is a serious public health problem that increases the risk of disease and mortality. Despite long-term adherence to statins is a key element in preventing cardiovascular disease (CVD) and myocardial infarction (MI), previous studies have shown that the level of adherence drops already within the first six months of treatment. Risk factors for non-adherence are older age, comorbidities, being nonmarried and a lower socioeconomic position. Less is known about the role of living arrangements in non-adherence. The aim of this study is to provide new information on the association between living alone and non-adherence to statin drug therapy after MI, and analyze whether household income mediates or moderates the association. The analysis utilizes a register-based dataset consisting of an 11 % sample of the Finnish population with an 80 % oversample of people who died between 1988 and 2007. The study population included patients with first hospitalization for MI and at least one purchase of statins. Individuals are followed for five years after MI and censored at the time of emigration, moving to institutional care, a recurring MI or death. General estimating equations (GEE) method, an application of logistic regression for correlated data, is used to analyze the associations. All analyses are conducted separately for men and women and are adjusted for age and year of medicine purchase. Non-adherence to statin drug therapy increased over the first four years after MI, and a sharp increase occurred after the first three months of follow-up. Among men, the risk of non-adherence was higher for those living alone (odds ratio [OR] =1.24, 95% confidence interval [CI] 1.14–1.36) and those with lower incomes (OR=1.28, 95% CI 1.14-1.42 for lowest quintile). Adjustment for income somewhat attenuated the risk associated with living alone, while adjusting for education and labor market status had a negligible effect. Living alone predicted non-adherence similarly across all income groups among men. No statistically significant associations emerged among women. In conclusion, men living alone have a higher risk of being non-adherent compared to men living with others. Lack of spousal support and generally poorer health behaviors can be mechanisms behind the observed association. Health care professionals should pay special attention to men living alone to identify patients in high risk of non-adherence. By improving medication adherence, lives and unnecessary healthcare costs can be saved.
  • Pitkänen, Joonas (2018)
    In Finland during the 2010’s, continuous political concerns have been expressed for the youth not in education, employment or training. These youth, often referred by acronym NEET or as socially excluded, have been repeatedly shown to be in a vulnerable position in terms of current well-being and future outcomes in various life domains. In this study, the interest lies in the youth transitions to education and employment, conditioned by family background and childhood experiences. Being NEET is regarded as a non-normative transition, embedded in the social and historical context of life course. Family backgrounds are important determinants of various outcomes in subsequent individual life trajectories. The intergenerational transmission of socioeconomic status (SES) has been verified by vast amount of research on social mobility and it is well-known that childhood adversities are associated with a wide range of deficiencies in later well-being. However, less is known on the association between family background and NEET. Previous literature implies that socioeconomic disadvantage during childhood is related to NEET but the evidence on childhood adversities and NEET and the concurrent contributions of SES and adversities remains scarce. In this study, Finnish register data on a 20 % random sample of households with 0–14-year-old child in 2000 is used to probe the associations between childhood socioeconomic factors, adversities and NEET at the age of 18. For an analytical sample of cohorts born between 1986–1993 (N=99,137) a broad range of childhood indicators are used to predict NEET. The childhood measures include family SES, parental substance abuse and psychiatric disorders, death of a parent, living with a single parent and being placed outside home. The study aims to find answers to three empirical questions on whether there is an association between socioeconomic family background and NEET, is there an association between childhood adversities and NEET and are the associations of SES and adversities independent. Logistic regression is used as the statistical method. The results from the statistical analyses show that childhood SES is strongly and inversely related to the risk of NEET. Low parental education, low levels of household income and recurrent parental long-term unemployment had independent association with NEET when assessed concurrently, with low parental education tripling the odds of NEET. Adverse experiences in childhood had also crude associations with NEET: exposure to parental psychiatric and substance abuse disorders increased the odds of NEET around 20–100 %. Placement out of home increased the odds of NEET 2.5–3.5 times and living with single parent doubled the odds. However, when socioeconomic background was controlled for, the associations between parental health and NEET disappeared and in the case of the other adversities, the associations were significantly attenuated. Implications for gender modifying the association between parental education and NEET were found, suggesting that parental education has stronger association with NEET among boys. Other childhood variables did not have statistically significant interaction with gender. According to the results derived in this study, the life-course transitions to education and employment are conditioned by family background and thus the opportunities for transitions among Finnish youth can be considered unequal. In NEET-context, the socioeconomic family background is especially important childhood factor for subsequent life course. The results are in line with previous literature on the association between parental SES and NEET. The weaker associations between childhood adversities and NEET might be explained by NEET being more of a socioeconomic indicator during the transition to adulthood and to some extent by measurement of adversities. Regardless of the mechanisms of intergenerational socioeconomic transmission, supportive social political measures for socioeconomically disadvantaged families are in order, especially for those families facing cumulative socioeconomic risks. Further research assessing the total contribution of family background concurrently with individual attributes of NEET-youth would be valuable.
  • Valkama, Venla (2021)
    Arvioiden mukaan noin 30 000 suomalaislasta kokee vuosittain vanhempiensa eron ja alle kouluikäisistä lapsista noin joka seitsemäs asuu yhden vanhemman kanssa. Vanhempien eron kokeneiden lasten hyvinvointia on tutkittu kansainvälisesti melko runsaasti, ja vanhempien eron kokemisen yhteys lapsen käytösongelmiin on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa. Vähemmän tiedetään kuitenkin siitä, onko yhteyden kannalta väliä sillä, kuinka kauan erosta on. Myös erityisesti alle kouluikäisiin lapsiin keskittyvää tutkimusta on aikaisemmin tehty vain vähän. Tämän maisterintutkielman päätavoitteena on selvittää, onko vanhempien ero yhteydessä 4-vuotiaan lapsen käytösongelmiin vanhempien ja terveydenhoitajan arvioimana. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinLapset-kyselytutkimuksen aineistoa, jonka tiedonkeruu on toteutettu vuonna 2018 lastenneuvolan laajan terveystarkastuksen yhteydessä. Vanhempien vastauksista on MASKS-mittarin pohjalta muodostettu kolme lapsen käyttäytymistä kuvaavaa ulottuvuutta. Terveydenhoitajien vastaukset perustuvat heidän tekemiinsä arvioihin siitä, tarvitseeko perhe tukea lapsen ulospäin suuntautuvien psyykkisten oireiden vuoksi. Analyyseissä on myös vakioitu useita lapseen ja vanhempaan liittyviä tekijäitä sekä selvitetty interaktiotarkastelun avulla, onko käytösongelmien ja vanhempien eron kokemisen välinen yhteys erilainen tyttö- ja poikalapsilla. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysiä. Tulosten perusteella vanhempien eron kokeminen on yhteydessä lapsen käytösongelmiin sekä vanhempien että terveydenhoitajan arvioimana. Vanhempien arvioiden kohdalla yhteys selittyi osittain taloudellisen tilanteen vakioimisella, mutta terveydenhoitajien arvioiden kohdalla ei. Vanhempien eron kokeminen viimeisen vuoden aikana oli voimakkaammin yhteydessä käytösongelmiin vanhempien arvioiden kohdalla, kun taas terveydenhoitajan arvioiden tapauksessa eron kokemisen ajankohdalla ei ollut merkitystä. Muista huomioiduista taustamuuttujista erityisesti lapsen sukupuoli ja vanhemman arvio perheet taloudellisesta toimeentulosta sekä terveydenhoitajien arvioiden kohdalla myös vanhemman koulutus olivat yhteydessä lapsen käytösongelmiin. Yhteys ei ollut erilainen tyttö- ja poikalapsilla. Tulosten perusteella vanhempien ero on siis yhteydessä lapsen käytösongelmiin myös Suomessa: näin oli erityisesti tuoreen eron kokeneiden vanhempien sekä terveydenhoitajien arvioiden tapauksessa. Perherakenteen merkitys lapsen hyvinvoinnille on siis tärkeää tunnistaa myös lastenneuvolapalveluissa, sillä se voi auttaa havaitsemaan lapsen kehittyvät käytösongelmat riittävän ajoissa ja ohjaamaan perheitä tarvittaessa jatkotutkimuksiin.
  • Jokirinne, Nina (2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden koulutusohjelma Opintosuunta: Väestötiede Tekijä: Nina Jokirinne Työn nimi: Vanhempien mielenterveysongelmien yhteys astmaa sairastavan lapsen astmalääkeadherenssiin Suomessa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 03/2022 Sivumäärä: 67 Avainsanat: lapsen astma astmalääkeadherenssi lääkehoitoon sitoutuminen mielenterveysongelmat Ohjaaja tai ohjaajat: Heta Moustgaard, Elina Hiltunen, Pekka Martikainen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Heikko astman lääkehoitoon sitoutuminen eli astmalääkeadherenssi on yhteiskunnalle kallista ja yksilötasolla se aiheuttaa tarpeetonta toimintakyvyn heikkenemistä sekä kärsimystä. Allergia ja astma ovat suomalaislasten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia, ja arviolta viidenneksellä astmaa sairastavista lapsista on heikko astmalääkeadherenssi. Vastuu lapsen lääkehoidosta on vanhemmilla, mutta aiemman tutkimuksen perusteella äidin mielenterveysongelmat heikentävät lapsen astmalääkeadherenssia. Tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia eikä kaikissa tutkimuksissa ole yhteyttä havaittu. Aiempaa tutkimustietoa on niukasti esimerkiksi isien mielenterveysongelmien yhteydestä lapsen astmalääkeadherenssiin. Lisäksi aihetta on tutkittu lähinnä Yhdysvalloissa pienillä aineistoilla. Tässä tutkimuksessa selvitetään, onko vanhempien mielenterveysongelmien ja lapsen astmalääkeadherenssin välillä yhteyttä. Lisäksi selvitetään, selittävätkö muut lapseen ja perheeseen liittyvät tekijät tätä yhteyttä. Viimeiseksi selvitetään, onko vanhempien mielenterveysongelmien ja lapsen astmalääkeadherenssin välinen yhteys erilainen demografisilta ominaisuuksiltaan ja sosioekonomiselta asemaltaan erilaisten perheiden lapsilla. Tutkimuksen aineisto perustuu Tilastokeskuksen keräämään kokonaisaineistoon ja Kansaneläkelaitoksen rekisteriaineistoon erityiskorvausoikeuksista sekä lääkeostoista. Tutkimuksessa selvitettiin sellaisten 1-13-vuotiaiden suomalaislasten astmalääkeadherenssia, jotka olivat saaneet astmalääkkeiden ensimmäisen erityiskorvausoikeuden vuosien 1995 ja 2017 välillä (N=83 483). Lasten astmalääkeadherenssia seurattiin erityiskorvausoikeuden saamista seuraavien kahden kalenterivuoden ajalta. Astmalääkeadherenssia mitattiin lääkeostomäärinä sekä hoitavien ja kaikkien ostettujen astmalääkkeiden lääkesuhteena. Vanhempien mielenterveysongelmia mitattiin psyykenlääkeostoina lapsen astmalääkkeiden erityiskorvausoikeuden alkamisvuonna. Analyysimenetelmänä käytettiin Poissonin regressioanalyysia. Ensimmäisinä seurantavuosina lasten hyvän astmalääkeadherenssin osuus on lääkeostomäärinä mitattuna 56 prosenttia, jos vanhemmilla ei ole mielenterveysongelmia. Vastaava osuus lääkesuhteena mitatulle astmalääkeadherenssille on 92 prosenttia. Lasten hyvän astmalääkeadherenssin osuus on pienempi toisina seurantavuosina ja silloin, kun vanhemmilla on mielenterveysongelmia. Erot astmalääkeadherenssissa kaventuvat toisina seurantavuosina niiden lasten välillä, joiden vanhemmilla on tai ei ole mielenterveysongelmia, koska hyvän astmalääkeadherenssin osuus pienenee enemmän niillä lapsilla, joiden vanhemmilla ei ole mielenterveysongelmia verrattuna lapsiin, joiden vanhemmilla niitä on. Vanhempien mielenterveysongelmien sekä lasten astmalääkeadherenssin välillä havaitaan siis yhteys siten, että niiden lasten hyvän astmalääkeadherenssin suhteellinen riski on pienempi, joiden vanhemmilla on mielenterveysongelmia verrattuna lapsiin, joiden vanhemmilla niitä ei ole. Yhteys säilyy, vaikka huomioidaan lasten ja perheiden demografisia sekä sosioekonomisia tekijöitä. Yhteys ei ole erilainen demografisilta ominaisuuksiltaan tai sosioekonomiselta asemaltaan erilaisten perheiden lapsilla. Tulokset ovat hyvin samanlaisia astmalääkeadherenssin eri mittaustavoilla sekä kummankin seurantavuoden osalta. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiemman tutkimustiedon kanssa. Tutkimus tuotti myös lisätietoa vanhempien mielenterveysongelmien yhteydestä lapsen astmalääkeadherenssiin suomalaisessa kontekstissa ja isän mielenterveysongelmien yhteydestä lapsen astmalääkeadherenssiin. Tutkimuksen perusteella koko perheen tilanteen huomioiminen lapsen astmaa hoidettaessa on tärkeää.