Browsing by study line "Globaali kestävyys"

Finland is committed to sustainable development work, which is guided by the global UN sustainable development action program Agenda2030. The program aims in broad sustainable development work and recognizes cities as key actors in achieving the goals. In Finland, the Commitment2050 online database serves as a tool for achieving the goals of sustainable development. In the website, different actors, including cities and municipalities, commits to operational commitments which require concrete action that promotes sustainability. The purpose of this work is to examine what kind of sustainable development commitments cities and municipalities have made on the “Commitment2050” -website. The thesis aims to create an overall picture of the operational commitments of cities and municipalities. In addition, the thesis highlights what kind of follow-up has been done regarding the commitments and how the actors have evaluated the implementation of the goals of their commitments. The study examined a total of 209 commitments made by cities and municipalities from between the years 2013 and 2022. Monitoring commitments is important so assessment of sustainability implementation can be made. Surprisingly, the study found that a significant proportion of commitments had done no follow-up at all. The actors who had done the monitoring had assessed the fulfillment of the objectives in a very diverse way, which made it difficult to draw conclusions. Thus, deeper knowledge is needed on the commitments implementation.

Globaali väestönkasvu ja lisääntyvä kulutus ovat johtamassa muiden ongelmien ohella luonnonvarojen ehtymiseen ja maa- ja vesiekosysteemien saastumiseen. Eräs tapa ratkaista näitä ongelmia on siirtyä kohti resurssitehokkaampaa kiertotalousperiaatteiden mukaista luonnonvarojen käyttöä. Sekä taloudellisten ohjauskeinojen kautta syntyvät kannustimet että yritysten oma aloitteellisuus ovat keskeisiä kiertotalouden mukaisiin toimintatapoihin siirtyessä. Kokonaisvaltaisen muutoksen edistymistä helpottavat konkreettiset kiertotalouden indikaattorit ja mittaustavat. Ramboll Finland Oy:n ja Luonnonvarakeskuksen luoma alueellinen resurssivirtamalli huomioi kattavasti sekä raha- että materiaalimääräisten resurssien liikkeet tarkastelualueella. Tämän tutkielman tavoitteena on laajentaa kyseistä mallia ottamaan huomioon myös yksittäisen yrityksen näkökulma. Tutkimuksessa noudatettiin konstruktiivista lähestymistapaa, jossa luotiin alueelliseen resurssivirtamalliin uusi ulottuvuus yritystason analyysin muodossa. Keskeisenä menetelmänä käytettiin alueellista ympäristölaajennettua panos-tuotosanalyysiä. Tutkielmassa kehitettiin teoreettinen yritystasolle laajennettu alueellinen resurssivirtamalli, jonka toimintaa testattiin numeerisesti Lapin maakunnan kattavasti käyttäen esimerkkiyrityksenä kuvitteellista paperiteollisuuden yritystä. Muodostettuun malliin kytkettiin kiertotaloutta edistäviä taloudellisia ohjauskeinoja, joita olivat maa-ainesvero, vedenottovero, vedenkäyttövero, sekä arvonlisäverokannan lasku valituilla toimialoilla. Lisäksi tutkittiin yrityksen oma-aloitteista muutosta energianlähteiden käytössä. Mallilla pystyttiin havainnollistamaan, kuinka alueen raha- ja materiaalimääräiset resurssivirrat muuttuvat uuden yrityksen tullessa alueelle. Lisäksi muodostetun mallin avulla pystyttiin tarkastelemaan kiertotaloustoimien vaikutuksia sekä yrityksen että aluetalouden raha- ja materiaalimääräisiin resurssivirtoihin. Tutkielman tulosten mukaan ohjauskeinojen vaikutukset sekä yrityksen että alueen talouteen jäivät varsin pieniksi. Ympäristövaikutusten mallinnuksessa huomattiin, että mallin jatkokehittelyssä tulee tehdä rahamääräisen kokonaistuotannon irtikytkentä ympäristövaikutuksista todenmukaisempien tulosten saamiseksi. Vastaava malli voidaan tutkielmassa käytetyllä menettelyllä muodostaa kuvaamaan haluttua aluetta ja siihen voidaan kytkeä minkä tahansa yrityksen tiedot.

The climate political passivity of recent history, dire consequences predicted by climate scientific scenarios, and urgent climate reports emphasize the existential threat posed by the climate crisis. With a lack of consensus on widely accepted solutions, humanity faces increasingly uncertain futures. The shadow of a bleak climate dystopia has led to the interpretation that utopias are missing from climate policy and discourse. This reflects society's challenges in imagining and constructing alternative, functional future perspectives in the context of the climate issue. In my thesis, I examine the extent to which two actors of the new generation climate movement, Elokapina and Operaatio Arktis articulate utopias and dystopias to promote goals and discussions on systemic change and the adoption of climate repair technologies. The material for my thesis consists mainly of content produced by Elokapina and Operaatio Arktis, primarily published on social media platforms and public speeches. Since language is a crucial tool in creating imaginaries, I employ rhetorical discourse analysis to answer my research questions. The rhetorical emphasis in discourse analysis particularly supports my effort to answer the question of how utopias and dystopias are articulated. I extend my interpretation to the performativity, materiality, and prefigurativeness of imaginaries to provide a comprehensive perspective on presenting utopias and dystopias. The most significant findings of my thesis are summarized in three key observations. First, although based on my material Elokapina and Operaatio Arktis shared a common concern about the seriousness of the climate crisis and used partly similar rhetoric, the actors significantly differed in describing the current dystopia and, especially, in presenting utopias. Second, the use of dystopias in Extinction Rebellion's rhetoric did not mean a suppression of utopian expression. Utopias were a significant tool for Elokapina, serving as critical counter-images to the present and being performed in the principles, values, and practices of Extinction Rebellion quite extensively. Additionally, utopias materialized as practical proposals. In this way, Elokapina directed systemic change towards a more sustainable and just direction. Therefore, I interpreted Elokapina regarding utopias as prefigurative, i.e., an actor whose actions practically live out utopias. Third, Operaatio Arktis's rhetoric lacked utopias entirely, with dystopias serving as a significant tool as the actor framed the risks associated with the adoption of climate correction technologies. Operaatio Arktis did not accept catastrophic consequences pointing to a future dystopia that would be avoidable with the current range of methods and through the use of climate repair technologies. Examining utopias and dystopias in the rhetoric of Elokapina and Operaatio Arktis helped to highlight how imaginaries can act as powerful and versatile tools in the actions of the new generation climate movement. They motivated action, raised awareness, and enabled discussions about significant themes related to the root causes and solutions of the climate crisis. Therefore, the results of my thesis are quite intriguing.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ihmiskunnalta määrätietoisia toimia fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi kasvihuonekaasupäästöjen lopettamiseksi. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä ratkaistavaksi on yhä enenevissä määrin kehittyneeseen teknologiaan nojautuvien ihmisyhteisöjen energiansaannin varmistaminen. Ydinvoimaa pidetään luotettavana, tehokkaana ja ennen kaikkea jo olemassa olevana ratkaisuna käsillä olevan energiamurroksen toteuttamiseksi. Kaikki teknologiat ovat kuitenkin poliittisia ja ydinvoima ehkä kaikista teknologioista eniten mielipiteitä jakava. Toisaalta lupaus ainakin päällisinpuolin yksinkertaisesta ja tehokkaasta teknologisesta ratkaisusta puhuttelee monia. Toisaalta ydinvoiman käyttöön ja käyttöön ottoon liittyy suuria epävarmuustekijöitä, kuten rakentamisen hinta, ilmastonmuutoksen vaikutukset voimaloiden toimintaan ja suurvaltapoliittiset siirrot maailmanpolitiikan pelilaudalla. Tämä tutkielma ottaa selvää, kuinka ydinvoiman rooliin energiamurroksen ajurina suhtaudutaan Suomessa ja Ranskassa – kahdessa vauraassa, ydinvoimaa paljon hyödyntävässä Euroopan unionin jäsenmaassa. Aineistona on käytetty suomalaisen Helsingin Sanomat ja ranskalaisen Le Monde päivittäin ilmestyvien sanomalehtien ilmastonmuutosta ja ydinvoimaa käsitteleviä pääkirjoituksia. Analysoidut kirjoitukset ovat Pariisin ilmastosopimuksen ja vuoden 2021 lokakuun väliseltä ajalta. Lähtökohtani on, että Suomen ja Ranskan tärkeimmät sanomalehdet käyttävät aktiivisesti valtaa vaikuttaakseen lukijoidensa suhtautumiseen. Näin ollen Le Monde ja Helsingin Sanomat tarjoavat yhden ikkunan, jonka kautta tarkastella myös laajemmassa asiayhteydessä suomalais ja ranskalaista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Käsiteltävät maat ovat monella tapaa samanlaisia, mutta poikkeavat myös paljon toisistaan, mikä näkyy myös maiden ydinvoimakannoissa. Ranska on entinen suurvalta, jonka ydinvoimaloilla on selvä merkitys suurvalta-aseman edes osittaiseksi palauttamiseksi. Suomi on sodan hävinnyt, todella nopeasti teollistunut maa, jolle alusta asti rauhanomainen ydinvoima on vipuvarsi oman teollisen tuotannon edistämiseksi. Analyysissä käy ilmi, että sanomalehdissä ydinvoimaan – sekä energiamurrokseen yleisesti – suhtaudutaan eri tavoilla Ranskassa ja Suomessa. Ranskassa korostuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitys pysyvien ilmastoratkaisujen saavuttamiseksi, kun taas Suomessa pääkirjoituksia värittää ennen kaikkea markkinaorientoitunut tehokkuusajattelu. Suhtautuminen ydinvoimaan on myös erilainen. Ranskassa korostetaan ydinvoimaan liittyviä epävarmuustekijöitä. Suomessa puolestaan painotetaan ydinvoiman todistettuja vahvuuksia, erityisesti tehokkuutta ja päästöttömyyttä.

Mining industry often encounters many environmental and social challenges, such as environmental degradation or negative impacts on other livelihoods. However, the opening of a mine can also enhance economic productivity and employment situation, especially in remote areas. This paper analyses the environmental and employment sustainability of mining in Northern Finland, utilizing Hannukainen iron ore mining plans based in Kolari as a case study. The sustainability framework of the research is UN Sustainable Development Goals (SDG) adopted by UN member states in the 2030 Agenda for Sustainable Development (UN, 2015d). The aim of this research is to assess Hannukainen mining plans’ capacity to fulfil environmental and employment SDG targets from the perceptions of relevant local stakeholders. The research questions of this study are: 1. How does the implementation of five environment and employment related SDGs actualise in Hannukainen mining plans from the perceptions of relevant local stakeholders? 2. What kind of synergies and conflicts occur between the mining plans and SDG targets? To answer the questions, ten interviews and media analysis of 15 online articles was conducted. The main method for analysis was Inductive Thematic Analysis (Braun & Clarke, 2006). As a result, three themes are introduced: (1) The mine as an environmental hazard, (2) The mine as a threat to local livelihoods and culture, and (3) The mine as a potential job opportunity. Possible synergies and conflicts between the SDG targets and Hannukainen mining plans are identified separately in each theme. The results suggest that increasing economic growth and employment on one sector, while causing environmental hazards and diminishing the employment possibilities of other sectors is topical in Hannukainen mining plans. Several conflicts rise between SDG targets and Hannukainen mine, regarding mainly environmental issues and two local livelihoods: tourism and reindeer herding. However, synergies between mining plans and SDG targets occur as well since the mine could provide full-time jobs and enhance employment and economic situation of the municipality. Additionally, lack of trust in mining company and to some extent in public authorities is a key component contributing to the experience of mining plan’s unsuccessful SDG implementation.

This thesis aimed to systematically map and review built environment low carbon and/or social justice experiments in Finland and understand how municipalities engage in experimentation and what challenges municipalities face when engaging in it. To find what forms of experiments for socially just low carbon buildings and housing can be found in Finland, 1 386 objects in 15 databases were systematically mapped. 204 unique built environment low carbon and/or social justice experiments were recognized and further reviewed. Municipality engagements and challenges in experimentation were approached through a case study of four Finnish municipalities Helsinki, Joensuu, Turku, and Vantaa. 14 case city officials and other persons working with experimentation were interviewed, and 1 839 pages of case-city-related documents were gathered. Triangulation was used to analyze the interview transcripts and additional documents in an abductive manner to find what kind of policy engagements for experimentation municipalities participated in and what kind of challenges the municipality representatives identified when doing so. This thesis discovered that there is a large focus on building and nurturing niches and testing technologies with a lack of focus on profound social justice and the behavioral side of the sustainability transitions. The sustainability experimentation in the built environment was technology-focused and lacked profound social justice aspects. Even though there were some overlaps between low carbon and social justice in the experiments, the experiments did not seek to increase social justice but rather to do low carbon in a socially just way. Municipalities strongly focused on building and nurturing niches and experimentation as a process. Municipalities did not do much experimentation in their operations and focused on the experimentation process rather than the subject matter. Also, the municipality experimentation engagements were characterized by a lack of novelty, flexibility, and uncertainty. This thesis also reveals that the links between sustainability experimentation and sustainability transitions may not be as straightforward as the scientific models and frameworks present. Though this thesis made several findings about sustainability experimentation, there remains a particularly urgent need to develop and conduct additional studies. They are needed to understand better the phenomena in the socially just low carbon experimentation in the built environment to enable just transition to low carbon buildings and housing.

This thesis investigates the application of machine learning (ML) technologies in the analysis of wildlife images captured by camera traps, focusing on its significance for ecology and conservation. With the advent of digital imaging and the increasing use of camera traps in wildlife monitoring, the volume of data thus generated has presented a significant challenge in terms of processing and analysis. This study aims to address this challenge by systematically reviewing the current state of ML applications in this field, identifying key technologies employed, and evaluating their effectiveness in various ecological and conservation tasks. Through an extensive literature review and analysis, the research reveals a strong preference for the use of convolutional neural networks (CNNs), particularly residual neural networks (ResNet), due to their ability to efficiently process and analyze large visual datasets. The study also highlights the primary ML tasks within this context, namely animal detection and species classification. Moreover, it identifies the main ecological objectives pursued through ML-assisted camera trap image analysis, emphasizing its frequent use in ecological assessments and wildlife population monitoring. The thesis identifies areas for improvement, such as addressing the underrepresentation of numerous taxa and enhancing the quality of the environmental assessments, and suggests directions for future research, including the development of more robust ML models capable of handling more diverse environments and datasets. By showcasing the potential of ML to revolutionize ecological research and conservation efforts, this study hopes to contribute to the understanding of how technology can be harnessed to preserve biodiversity and ensure more effective and efficient management of natural resources.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäistä ongelmista, jonka yhtenä ratkaisukeinona pidetään kiertotaloutta. Kaupungit ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa avainasemassa muun muassa suuren asukaslukunsa ja hiilijalanjälkensä takia. Kiertotalouskaupunkeja syntyy enenevissä määrin, ja myös Helsingin kaupunki on julistautunut kiertotalouskaupungiksi. Matka lineaarisesta kaupungista kohti kiertotalouskaupunkia on kuitenkin pitkä, ja siinä matkalla tarvitaan myös muita toimijoita kaupungin lisäksi. Tutkimuskirjallisuuden mukaan yhteistyö on avainasemassa niin itse kiertotaloudessa kuin kiertotalouskaupungeissakin. Myös Helsingin kaupunki on tunnistanut tarpeen toimia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa kiertotalouskaupungin rakentamisessa. Avainasemassa olevia yhteistyön osapuolia ovat niin yritykset kuin kaupunkilaisetkin. Helsingin kaupunki on lanseerannut Kiertotalousvahti- palvelun, jossa on 31 kiertotalouteen liittyvää toimenpidettä. Näitä toimenpiteitä voidaan pitää Helsingin kärkihankkeina kiertotalouden saralla. Näissä hankkeissa uskoisi siis myös yhteistyön näkyvän kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla Kiertotalousvahdin 31 toimenpidettä ja etsiä toimenpiteistä yhteistyötä. Tarkempaan syynäykseen otettiin yhteistyö kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää myös kaupungin, kaupunkilaisten ja yritysten rooleja yhteistyön saralla. Tutkimuksessa selvisi, että Helsingin kiertotalouden kärkihankkeissa yhteistyötä näkyy yllättävän vähän. Yhteistyö kaupunkilaisten kanssa on lähes olematonta, ja yritystenkin kanssa vähänlaista. Yhteistyön avulla kiertotalous saataisiin leviämään laajemmalle ja sen vaikutukset olisivat laajempia. Kaupunki jättää paljon potentiaalia käyttämättä kiertotalouden suhteen.

Finnish forests have a major impact on climate change at a national level, as approximately 86 % of Finland's surface area is forest and forests are a significant carbon sink. Continuous cover forestry is better from the point of view of carbon sequestration than even-age forestry. The Finnish Forest Act was reformed in 2014. Forest professionals and forest owners have had time to adapt to the new Act, to consider the use of alternative methods or, possibly, to take these methods into practice. Forest professionals have a clear position of power through information and communication to forest owners and the creation of a prevailing atmosphere of attitudes. Examination of the attitudes and the values of forest professionals are important as their attitudes and values have an impact on the recommendation of forest management methods. The purpose of this study was to examine how familiar continuous cover forestry was to forest professionals and forest owners as well as their perceptions of it. In addition, the values of forest professionals and how different factors influence their perceptions of continuous cover forestry were examined. The data used in this research was from a survey conducted in 2017. According to the results, forest professionals and forest owners are quite familiar with continuous cover forestry. The forest professionals’ perceptions of it were more negative compared to the forest owners’ perceptions. Gender and educational background were factors that were found to impact the attitudes of the forest professionals. Their perceptions of continuous cover forestry also affected the percentage of continuous cover forestry recommended by them. Forest professionals valued the sales proceeds of wood the most and the carbon sequestration of forests the least.

Computing complex phenomena into models providing information of the causalities and future scenarios is a very topical way to present scientific information. Many claim models to be the best available tool to provide decision making with information about near-future scenarios and the action needed (Meah, 2019; Schirpke et al., 2020). This thesis studies global climate models based on objective data compared to local ecosystem services models combining ecological and societal data offer an extensive overview of modern environmental modelling. In addition to modelling, the science-policy boundary is important when analyzing the societal usefulness of models. Useful and societally-relevant modelling is analyzed with an integrative literature review (Whittemore & Knafl, 2005) on the topics of climate change, ecosystem services, modelling and science-policy boundary, n=58. Literature from various disciplines and viewpoints is included in the material. Since the aim is to create a comprehensive understanding of the multidisciplinary phenomenon of modelling, the focus is not on the technical aspects of it. Based on the literature, types of uncertainty in models and strategies to manage them are identified (e.g. van der Sluijs, 2005). Characteristics of useful models and other forms of scientific information are recognized (e.g. Saltelli et al., 2020). Usefulness can be achieved when models are fit for purpose, accessible and solution-oriented, and sufficient interaction and trust is established between the model users and developers. Climate change and ecosystem services are analyzed as case studies throughout the thesis. The relationship of science and policy is an important discussion especially important when solving the sustainability crisis. Because modelling is a boundary object (Duncan et al., 2020), the role of boundary work in managing and communicating the uncertainties and ensuring the usefulness of models is at the center of the analysis.