Browsing by Title

Jätevesiliete sisältää arvokkaita kasviravinteita ja orgaanista ainesta, jotka olisi välttämätöntä saada kiertämään kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Erityisesti kasvien kasvun kannalta olennainen ja määrältään rajallinen fosfori olisi tärkeä ohjata uudelleen käyttöön, esimerkiksi soveltuvaan maatalouteen, sillä Suomessa maatalouteen käytetään vuosittain 95,5 % kaikesta fosforista. Puhdistamoliete on kuitenkin yksi yhteiskunnan haastavimmista sivuvirroista, sillä se sisältää myös haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, mikromuoveja, pysyviä orgaanisia yhdisteitä ja lääkejäämiä. Tässä opinnäytetyössä aihetta tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen ja dokumenttianalyysin keinoin sekä vahvistetaan laadullisella aineistolla. Viime vuosina monet suuret suomalaiset viljanostajat ovat kieltäneet puhdistamolietepohjaisten lannoitetuotteiden käytön sopimuspelloillaan. Tutkielmassa kartoitettiin asiantuntijahaastatteluiden avulla, miten tähän lopputulokseen päädyttiin sekä millainen suhtautuminen yrityksissä on uusiin kehitteillä oleviin puhdistusteknologioihin. Tutkimusta varten haastateltiin kolmen yrityksen edustajia tammikuussa 2020. Vastaukset analysoitiin sisällön analyysin keinoin. Puhdistamoliete ja sen käyttö on aineiston perusteella osa ympäristökonfliktien historiallista jatkumoa. Nykytutkimuksen valossa suomalainen puhdistamoliete on käsiteltynä turvallista käyttää. Useista tutkimuksista huolimatta kaikkien haitallisten aineiden pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti maaperään ei ole pystytty täysin kartoittamaan, sillä osa lietteestä löydettävistä haitallisista aineista on yhteiskunnassamme suhteellisen uusia yhdisteitä. Lietepohjaisten tuotteiden loppukäyttö on yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ympäristökysymys, josta eri toimijoilla on eri intressit ja vaihtelevat näkemykset. Tutkimuksen perusteella viljanostajat suhtautuvat lietepohjaisiin tuotteisiin kielteisesti niiden kyseenalaisen maineen vuoksi. Yritykset korostivat, että heidän omat asiakkaansa eivät hyväksy lietepohjaisten tuotteiden käyttöä. Lisäksi haastatteluissa nousi ilmi huoli lietteen tutkimuksen tietoaukoista, koetut ihmisperäisten kierrätysravinteiden imagohaitat, sekä yritysten vastuullisuuden painopisteen sijoittuminen muualle kuin kierrätysravinteisiin. Pro gradu tutkielmassani esitän, että lietteen käsittelyn uudet teknologiat eivät tule yksin ratkaisemaan lietepohjaisten tuotteiden käyttöä maataloudessa, sillä viljanostajien kiinnostus kierrätysravinteiden käyttöön on vähäistä ja teknologiset erot käsittelymetodien välillä jäävät helposti epäselviksi.

Tutkielmassa on tarkasteltu asiointimatkoja tekevien pyöräilijöiden kokemuksia ja reitin valintaa Helsingissä. Tutkimus on tehty haastattelemalla kuutta pyöräilijää ja analysoimalla haastatteluja fenomenologisella metodilla. Metodin tuloksena syntyi teksimuotoinen merkitysverkosto, johon on yhdistetty haastateltavien kuvaamat pyöräilykokemukset. Antropologi Tim Ingoldin "asumisen näkökulmaa" soveltaen kokemuksien on oletettu syntyvän jatkuvassa kehollisessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, ja ympäristölle annettujen merkityksien muotoutuvan toiminnallisessa suhteessa ympäristöön. Analyysin tuloksia on tulkittu myös ympäristöestetiikkaa, kehollisuutta, orientaatiota, liikenneturvallisuutta ja kaupunkisosiologiaa käsittelevän kirjallisuuden perusteella. Pyöräilijöiden kokemuksista voi löytää yhteisiä rakenteita. Asennoitumisen lisäksi pyöräilijä voi vaikuttaa omaan kokemukseensa reitin valinnalla. Pyöräilijän reitin valintaan vaikuttaa haastattelujen perusteella seitsemän tekijää: reitin tuttuus pyöräilijälle, kaupungin liikenteen normit ja säännöt, reitin tehokkuus, muun liikenteen laatu ja määrä, esteettiset arvot, reitin selkeys sekä ajoradan pinta. Esteettisiä kokemuksia pyöräilijät hakevat luonnon läsnäolosta, rauhasta, sujuvasta kulusta tai urbaanista ympäristöstä. Liikenteessä tärkeitä tekijöitä ovat sen ennustettavuus ja yhdenmukaisuus pyöräilijän oman liikkeen kanssa, liikenteen nopeus sekä raskaan liikenteen läsnäolo. Näiden paikkaan sidottujen kokemusten lisäksi pyöräilijän kokemuksessa olevia elementtejä ovat turvallisuuden tunne ja pelko, jota voi hallita erilaisin keinoin, muun liikenteen toimien ennakointi muun muassa liikkeitä lukemalla ja kuuntelemalla sekä kaupunkitilan käyttöön liittyvät konfliktit. Kaupungissa pyöräily on erilaisten taitojen joukko, johon kuuluu reittien tuntemus. Pyöräilijä löytää reittinsä aiemman kokemuksen, kokeilun ja ympäristön vihjeiden avulla. Kartta toimii apuna reitin suunnittelussa ja eksymistapauksissa. Kehollisuus tarjoaa pyöräilijän kokemukseen laaja-alaisen tulkinnan välineen, jonka avulla voi ymmärtää pyöräilijän kokemuksia, käyttäytymistä liikenteessä ja reitin valintaa. Kehollisuus tarjoaa myös tavan ymmärtää merkitysten syntyä ihmisen ja ympäristön välisessä toiminnallisessa vuorovaikutuksessa.

Human induced pluripotent stem cells (hiPSC) can be propagated in a long-term culture and further differentiated into many cell types, including cardiomyocytes (CM) and endothelial cells (EC). Human induced pluripotent stem cell derived cardiomyocytes (hiPSC-CM) are promising tools in cardiac research, since they retain the original genotype of the individual donor and thus enable the use of patient- and disease specific cells. Crucial for the optimal use of hiPSC-CMs in experiments are methods for assessing cardiomyocyte phenotype. Contraction is a prominent feature for CMs, and it is essential that contraction can be quantified accurately. Reliable quantification is relevant when hiPSC-CMs are used for studying disease phenotypes, cardiac safety pharmacology, genotype-phenotype correlations, cardiac disease mechanisms and cardiac function over time. In this thesis project, contractile behavior of hiPSC-CMs was analyzed using video microscopy and online tool MUSCLEMOTION. Contraction parameters were obtained from hiPSC-CMs derived from patients with hypoplastic left heart syndrome (HLHS) and healthy controls on multiple timepoints during differentiation. In addition, contraction was analyzed in iPSC-CMs cocultured with induced pluripotent stem cell derived endothelial cells (iPSC-ECs), since it has been suggested that ECs can promote morphological and functional maturation of CMs in culture. Contraction duration (CD), time to peak (TTP), relaxation time (RT) and contraction amplitude (CA) was compared between different timepoints as well as between CMs cocultured with ECs and CMs cultured alone. Compared to control cell lines, HLHS patient hiPSC-CMs exhibited longer CD, TTP and RT as well as higher CA values. This difference was present in most of the timepoints, suggesting slower contractile kinetics in HLHS patient iPSC-CMs compared to control iPSC-CMs. Significant changes were also observed in contraction parameters when comparing hiPSC-CMs in coculture and monoculture. Contraction parameters of coculture iPSC-CMs changed in a relatively consistent manner over time, increasing or decreasing throughout the monitoring period whereas in hiPSC-CM monoculture there was more variation between timepoints. This project and results support the use of modern methods in detailed functional characterization of hiPSC-derived cells. In addition, it highlights the potential of coculture in disease modeling and the fact that hiPSC-CMs express variation in phenotypes. However, experiments should be repeated, and additional methods should be used in order to further validate the results and conclusions.

Autophagy is a eukaryotic cellular process where intracellular material is recycled by transporting it in newly formed vesicles to lysosomes for degradation. In normal conditions autophagy supports cellular homeostasis. Different stress conditions can induce autophagy and then it helps the cell to avoid an unnecessary or uncontrolled cell death. RAB proteins are small GTPases that regulate vesicle traffic and fusion events in endocytic and exocytic pathways. RAB24 has recently been shown to participate in autophagy, but there is very little information about how it works at the molecular level. GOSR1 is a Golgi SNARE protein that regulates membrane fusion events, and it has been observed to interact indirectly with RAB24. The participation of GOSR1 in autophagy has not been studied yet. The aim of the study was to find out if RAB24 and GOSR1 colocalize into the same vesicle structures and if they interact within each other. HeLa cells were used as a model organism, and to induce autophagy amino acid starvation was used. For GOSR1 detection a DNA construct was created where GOSR1 was tagged with green fluorescent protein GFP-sequence. Localization was studied with immunofluorescence staining where in addition to RAB24 and GOSR1 also the autophagosomal marker protein LC3 was labeled. The labeled cells were photographed with a confocal microscope. The pictures were analyzed with ImagePro software. Interaction between the proteins was studied using immunoprecipitation. GOSR1 and RAB24 were not observed to colocalize into same structures in significant amount. Instead it was found that GOSR1 colocalized into LC3-positive autophagic vesicles. In immunoprecipitation studies no interaction between RAB24 and GOSR1 could be shown. In order to ensure the results more immunofluorescence stainings should be done using several time points and GFP-tagged GOSR1. Also GOSR1 silencing with siRNA should be used in order to find out if GOSR1 is necessary for autophagy. The immunoprecipitation protocol should be optimized, and the possible interaction could be studied by using other methods, for example yeast-two hybride technology.

Environment is known to be a strong mediator of embryonal development and the future health of an individual. According to earlier studies, early pregnancy is especially vulnerable to environmental influence. Early embryogenesis is a critical period when epigenetic reprogramming occurs and epigenetic modifications are established. Alcohol is an environmental factor and a teratogen that affects normal epigenetic reprogramming and embryonal development. Prenatal alcohol exposure may contribute to the development of abnormal phenotype or diseases such as fetal alcohol spectrum disorders, FASD. This master’s thesis is part of the epiFASD study at the Environmental Epigenetic Laboratory, University of Helsinki. The study focuses on the environmental impact on the epigenetic mechanisms of FASD and finding possible future biomarkers of early disease. The research group has collected biological samples from a cohort of control and alcohol exposed newborns and their parents. The main aim of the study is to reveal the effects of prenatal alcohol exposure to the epigenetic reprogramming of the newborn. If there are epigenetic fingerprints to be seen in the first developing cells of the embryo, these fingerprints may spread to other cells and tissues by cell proliferation. The main aim of this master’s thesis was to optimize a DNA extraction protocol for the collected buccal cell samples. The optimization was expected to enhance the concentration and purity of the DNA samples for future studies. The group had found earlier prenatal alcohol exposure associated changes on the DNA methylation of alcohol-exposed placentas by genome-wide microarrays. The second aim of the thesis was to observe if similar DNA methylation patterns are found in both buccal epithelial cells and placental tissue. The optimization of the DNA extraction protocol enhanced the concentration but not significantly the purity of the buccal cell DNA samples. The earlier microarray studies with placental tissue revealed an interesting candidate gene and the locus-specific EpiTYPER-analysis confirmed the results: the regulatory regions of the studied gene were less methylated in alcohol-exposed placentas compared to controls. EpiTYPER also showed that methylation levels of the placenta and buccal epithelial cells did not correlate with each other although the changes were similar. Further research needs to be done to confirm if the methylation changes could be used as biomarkers in the diagnosis of alcohol-related disorders.

Interest in the ecosystem services and the well-being provided by nature has grown while the urbanized way of life has reduced contact between humans and nature. Studies have found that nature supports well-being and health in several ways: spending time in nature relieves stress, lifts mood and improves concentration, among other things. Natural environments encourage physical activity and provide opportunities for both social interaction and self-reflection. Nature experiences during childhood and adolescence help to build an empathetic relationship with nature and may promote environmentally responsible behavior. In adolescence, however, contact with nature often decreases. To facilitate positive nature experiences to adolescents, understanding how they experience spending time in nature can help. This thesis examines how adolescents describe their memorable nature experiences and the well-being impacts they associate with these experiences. The thesis is part of the multidisciplinary research project NATUREWELL (The health and well-being impacts of outdoor recreation – study on urban youth). The research data consists of pictures and writings (n=21) by adolescents aged 15-16 years, in which they describe their memorable nature experiences. The data was collected from a secondary school in Lahti, Finland in spring 2020. The research material has been analyzed using interpretative phenomenological analysis. The results show that memorable nature experiences arise in a wide range of situations, but almost all participants highlighted the effects of nature on their well-being. The most common themes of the experiences were calming down in nature and uplifted moods, while several of the participants also highlighted the beauty of nature. Nature served both as a refuge and as a source of recreation for them. Half of the experiences had taken place in the nearby nature of the participants, half on trips elsewhere in Finland, abroad or at summer cottages. Photographs, paintings, drawings and collages by the participants often highlighted the visual aspect of the experience by depicting vast landscapes unfolding from the viewer's perspective. The described environments were forests, beaches, lakes, mountains and swamps. Based on the results, all the participants of the study have positive experiences of nature. They perceive psychological, physical, social and mental well-being effects in nature and often refer to them when justifying why they like to spend time in nature. The results of the study can be used in the planning of nature activities, environmental education and well-being interventions for adolescents. The nature experiences of adolescents with a negative attitude towards nature are an important subject for further research.

Suomen sorsakannat ovat taantuneet viimeisen parin vuosikymmenen aikana ja suurin osa sorsalajeistamme on jo luokiteltu uhanalaisiksi. Erityisesti rehevien vesien populaatiot ovat taantuneet, minkä on epäilty johtuvan muutoksista lisääntymiselinympäristöissä. Syiksi on ehdotettu muun muassa ylirehevöitymistä ja vieraspetojen runsastumista. Sorsakantojen suojelun ja hoidon kannalta on tunnettava eri tekijöiden vaikutukset sorsien lisääntymiseen ja elinympäristövalintaan. Yksi merkittävä tekijä on elinympäristön laatu. Tärkeimmiksi laatutekijöiksi sorsille ovat tutkimuksissa osoittautuneet selkärangattoman ravinnon määrä sekä kosteikon rakenteelliset ominaisuudet. Laadukkaassa ympäristössä poikaset kasvavat ja selviytyvät huonolaatuisia ympäristöjä paremmin. Toisena merkittävänä tekijänä sorsille ovat pedot, jotka ryöstävät sorsien pesiä. Pesäpredaation riskiin voivat vaikuttaa pesintäalueen ympäristön rakenne ja petoyhteisö sekä pesän sijoituspaikka. Luontaisten petojen lisäksi sorsien pesiä voivat ryövätä myös vieraslajit, kuten supikoira (Nyctereutes procyonoides) ja minkki (Neovison vison). Jos poikueille laadukkaat ja pesille turvalliset ympäristöt eivät kohtaa, sorsaemot joutuvat trade-off -tilanteeseen, jossa toista lisääntymisen vaihetta suositaan toisen kustannuksella. Tarkoituksenani oli selvittää 1) vaikuttavatko alue ja kosteikon ominaisuudet sorsien esiintymiseen, 2) onko alueella ja pesäpaikalla vaikutusta pesän selviytymiseen ja 3) onko vieraspedoilla merkitystä sorsien pesäpredaation määrään. Näihin kysymyksiin hain vastauksia sorsalaskentojen, vesiselkärangatonpyyntien ja pesäpredaatiokokeen avulla. Pesäpredaatiokokeessa tutkimuskosteikoille tehtiin keinotekoisia koepesiä käyttäen tarhattujen sinisorsien (Anas platyrhynchos) munia. Koepesiä seurattiin riistakameroilla, joiden avulla pystyttiin määrittämään pesällä vierailleet lajit ja pesän ryöstön ajankohta. Tutkimukset toteutettiin kahdella tutkimusalueella: maatalousvaltaisella ja vesistöiltään rehevällä Maaningalla sekä metsäisellä ja vesistöiltään karulla Evolla. Maaningalla sorsatiheys oli suurempi kuin Evolla. Vesiselkärangattomien määrä ja rantaviivan pituus vaikuttivat positiivisesti sorsaparien määrään kosteikoilla. Tulvaisuudella oli negatiivinen vaikutus parimääriin. Poikueiden osalta vastaavia tuloksia ei saatu. Tuloksiin saattoi vaikuttaa huonon pesimävuoden vuoksi liian vähäiseksi jäänyt poikuehavaintojen määrä. Vaikka Maaningan sorsatiheydet olivat suurempia, Evolla suurempi osuus pareista tuotti poikueen. Pesäpaikkakohtaisia eroja pesäpredaatioriskissä ei tässä tutkimuksessa saatu esiin, mutta pesien riski tulla ryöstetyksi pieneni pesän alttiinaoloajan myötä. Pesäpredaatioriski oli suurempi Maaningalla kuin Evolla. Harakka (Pica pica) oli yleisin pesiä ryöstänyt laji ja juuri varislintujen määrä vaikuttaa selittävän Maaningan suurempaa pesäpredaation määrää. Supikoira oli toiseksi yleisin pesärosvo, minkä vuoksi vieraspetojen osuus pesäpredaatiosta oli merkitsevä, vaikka minkki ryösti vain yhden pesän. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että sorsat joutuvat trade-off -tilanteeseen aluetasolla. Rehevien kosteikkojen Maaningalla on enemmän vesiselkärangatonravintoa ja tiheämpi sorsakanta, mutta myös suurempi pesäpredaatioriski. Sorsien voi siis päätellä suosivan poikasille suotuisaa aluetta pesien selviytymistodennäköisyyden kustannuksella. Vähäisempi pesäpredaatiopaine voi selittää miksi karujen kosteikkojen Evolla parikohtainen poikuetuotto oli parempi. Tämä taas voi osaltaan selittää sitä, miksi karujen vesien sorsapopulaatiot eivät ole taantuneet rehevien vesien populaatioiden lailla. Menetelmällisesti tämä tutkimus korostaa riistakameran hyödyllisyyttä tutkimuksessa. Riistakameroiden ansiosta tutkimus muun muassa vahvistaa supikoiran kiisteltyä merkitystä pesärosvona. Tulevaisuudessa vieraslajien torjunnan ja uhattujen kosteikkoelinympäristöjen turvaamisen lisäksi tarvitsemme lisää tutkimustietoa muun muassa erilaisten kosteikoiden merkityksestä väheneville sorsapopulaatioille.

Tutkimuksessa tarkasteltiin luonnontieteellisen ja ihmistieteellisen tutkimustradition tieteenfilosofisia eroja ympäristötutkimuksen alueella ja arvioitiin erojen merkitystä tieteidenvälisessä ympäristötutkimuksessa. Johtoajatuksena oli luonnontieteellisen realismin ja ihmistieteellisen konstruktivismin välinen dualismi, joka tuottaa kaksijakoisen näkemyksen ympäristökysymyksistä: yhtäältä ympäristöä tutkitaan yhtenäisenä, kausaalisten säännönmukaisuuksien verkostona ja toisaalta moninaisena, ihmisten elettyinä ympäristöinä. Työn tarkoituksena oli analysoida tätä dualismia tieteenfilosofisin käsittein ja esittää sen perusteella huomioita realistisen ja konstruktivistisen tutkimustavan yhdistämisestä tieteidenvälisessä ympäristötutkimuksessa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin teoreettisesti ideaalityyppiseen tarkasteluun perustuen. Realismia ja konstruktivismia tarkasteltiin tieteenfilosofisina paradigmoina, jotka jäsentävät ja ohjaavat tieteellistä toimintaa usein tiedostamattomalla tasolla. Aineistona käytettiin tieteenfilosofista ja ympäristötieteellistä kirjallisuutta, jota kerättiin ja jäsennettiin tutkimusongelman ohjaamana. Tieteidenvälisen tutkimuksen filosofisia tausta-asetelmia selvennettiin hahmottamalla realismin ja konstruktivismin välistä dualismia viidestä näkökulmasta. Kukin näkökulma kuvaa jotakin dualismin taustalla olevaa käsitteellistä kiistaa, jossa ympäristökysymykset asettuvat vastakkaisiin filosofisiin kategorioihin. Kiistat valottavat ympäristön monitulkintaisuutta kahden tieteellisen käsitteistön välimaastossa. Tieteidenvälinen ympäristötutkimus on tämän tarkastelun perusteella haasteellinen pyrkimys, sillä ongelmien juuret ovat syvällä ympäristötieteiden erilaisessa perinteessä. Hajanaiseen epistemologiseen perustaan nojaava ympäristötietämys ei rakennu yhtenäiseksi kokonaiskuvaksi muuten kuin hyvin abstraktilla tasolla. Ympäristötutkimuksen ongelmakeskeinen luonne kuitenkin edellyttää joustavia lähestymistapoja tieteidenvälisen yhteistyön lisäksi. Erilainen tietämys on tarpeen tuoda yhteen, mutta säilyttää samalla ympäristötutkimukselle tärkeä tietämystapojen rikkaus. Tähän haasteeseen voidaan vastata etsimällä yhteisiä episteemisiä lähtökohtia tieteiden välisen vuorovaikutuksen ja avoimen dialogin edistämiseksi.

Global warming is changing the ecohydrology and carbon fluxes of northern peatlands. If the soil moisture level remains high enough, peatland carbon sequestration may increase under longer and warming growing seasons, enhancing the cooling climate impact of peatlands. However, in case the evaporation overcomes precipitation, peatlands will dry. This leads to increased carbon dioxide emissions and the weakening of the cooling climate effect of peatlands. In addition, peatland methane fluxes are regulated by temperature and moisture conditions. What remains unknown, is which changes will be the most prominent and to which direction the climate impact of peatlands will develop in the future. The purpose of this thesis is to gain a better understanding of the peatland climate responses by investigating the recent vegetation development of a subarctic aapa mire. In August 2020, four surface peat cores were collected from the margin of Lompolojänkkä fen in Finnish Lapland. Recent changes in plant communities and carbon accumulation rates were investigated. Pb-210 dating method was applied to establish the chronology. A shift from a Cyperaceae-dominated community into a Sphagnum-dominated community in the beginning of the 1960s was detected. The shift indicates drying habitat conditions. Recent drying has been reported from several other northern peatlands. On the other hand, a similar expansion of Sphagna has been interpreted to be caused not only by hydrological changes but also directly by increasing temperatures, which cannot be ruled out in Lompolojänkkä either. Carbon accumulation in Lompolojänkkä seems to have increased following the change in the vegetation. However, the inferred increase might largely reflect an incomplete level of decomposing characteristic to surface peat. In contrast to the peatland margins, no drying signals or vegetation changes were observed in the central parts of Lompolojänkkä. This variation within a single peatland highlights the heterogeneous nature of peatland climate responses and carbon dynamics.

The Red List Index (RLI) has widely been recognized as a useful tool in keeping track of extinction risk trends of large taxa. The RLI is an index based on IUCN’s threat categories. Functional diversity (FD) is a way of measuring biodiversity that describes species´ traits that are linked to species´ ecological roles. In this work I have mapped the spatial distribution of the RLI and functional diversity for Finnish vascular plants. I first produced species distribution models (SDMs) for all 1194 species of vascular plants in the Finnish Red List 2010 based on records from the Kastikka and Hertta databases and environmental data. A functional tree incorporating 971 of those species was calculated using seven functional traits. The traits that I used were life form, maximum plant height, seed mass, seedbank longevity, life span, specific leaf area (SLA), and leaf dry matter content (LDMC). The trait data was gained from the databases Leda and TRY. Based on the SDMs, the functional tree, and the Finnish Red List, taxonomic and functional diversity and RLI were mapped for the whole of Finland using 10 x 10 km cells. This was the first time FD and RLI were mapped for vascular plant species across Finland. Null models were used to compare observed values with the ones expected if species (and consequently traits) distributions were random accross the country. Taxonomic diversity (TD) was higher than expected in southern Finland and lowest in northern Finland, suggesting a strong latitudinal gradient. TD correlated with the same environmental variables as FD. Thus, it is likely that both TD and FD are dirven by the same environmental variables. FD was higher than expected in southern and western Finland and lower in the northern and eastern parts of the country. A strong environmental filtering in the north might cause low FD by limiting species´ distributions within many clades and favouring species with similar traits that allow them to survive in extreme conditions. In southern Finland, competitive exclusion might limit the co-existence of species with similar traits, thus increasing trait divergence. The RLI values were lowest in the Åland islands, along the southern coast, in a few sites in eastern Finland (e.g. Koli and Kuusamo areas), around Kemi and the Gulf of Bothnia and in Kilpisjärvi. Thus, these sites have high concentrations of threatened species. The low RLI sites correspond well with areas with either limestone or dolomite deposits, which explains why many of these areas are floristically unique and present high concentrations of threatened species. In addition, many of the sites with low RLI are geographical extreme areas in Finland, corresponding to the distribution limits of many species. The RLI was high in Ostrobothnia and in large parts of Lapland. In Ostrobothnia, centuries of forest management and a homogenous bedrock and topography have resulted in a vascular plant community based mostly on common species. It is possible, that regional extinctions have happened in Ostrobothnia already before red listing measures began, thus explaining the high RLI values today. On sites with more variety among habitats and bedrock, the RLI values were significantly lower than in the rest of Lapland, suggesting that the high RLI values for parts of Lapland are due to homogeneous plant communities in the northern boreal forests that host only few threatened species. The spatial distribution of the RLI and functional diversity for vascular plants in Finland were mapped for the first time. A strong latitudinal gradient was found for TD and FD. Low RLI values were found on calcareous soils and on geographic extremes in Finland. To track possible changes in the RLI it would be crucial to remap the RLI in 2019 when the next Finnish Red List is published. A comparision between this work and the remapping based on the 2019 assessment would track changes in the extinction risk across Finland. The current limitation with RLI is that it only considers taxonomic diversity. However, in future work it is possible to incorporate the functional tree used in this thesis into RLI to calculate a functionally weighted RLI.