Browsing by Title

Tutkielma käsittelee keittokirjojen otsikoita sekä rakenteita, sisältöjä ja tyylipiirteitä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisiin kategorioihin ja miten Suomessa julkaistut keittokirjat jakautuvat. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, miten keittokirjojen motivaatio, rajaus ja tavoite näkyvät kynnysteksteissä. Sisällönanalyysin avulla keittokirjoista muodostetaan yleiskatsaus ja kattava kuvaus sekä vastataan kysymykseen siitä, millainen on nykyajan suomalainen keittokirjamaailma. Aineistona tässä tutkimuksessa on Kansalliskirjaston tietokirjojen julkaisutiedot vuodelta 2015. Aineisto on rajattu UDK-luokitukseen 641/642 eli ruoka-aineet, ruoanvalmistus, ateriat, keittokirjat. Vuonna 2015 julkaistuja keittokirjoja on yhteensä 170, johon kuuluvat niin suomeksi kirjoitetut kuin suomen kielelle käännetytkin keittokirjat. Alkuperäiskieleltään suomenkielisiä kirjoja aineistossa on 113, käännettyjä kirjoja on 57. Tutkimuksessa tarkastellaan aineistoa sekä syntaktis-semanttisen otsikkotutkimuksen näkökulmasta että sisällönanalyyttisesta lähestymistavasta käsin. Syntaktis-semanttisen tarkastelun avulla saadaan selville otsikoiden muodot ja rakenteet. Sisällönanalyysi sen sijaan toimii työvälineenä, kun keittokirjoja jaotellaan niiden otsikoiden – ja tarvittaessa takakansitekstien – perusteella kategorioihin. Kolmannen analyysivälineeni, tyylintutkimuksen avulla otsikoista tarkastellaan muun muassa niiden retorisia keinoja ja kohdeyleisöjä. Tutkimuksessa osoitetaan, että keittokirjojen otsikot jakautuvat monipuolisesti rakenteen ja muodon mukaisiin otsikkotyyppeihin. Otsikkotyyppien välillä on tyylillisiä eroja: leimaotsikot ovat usein yksinkertaisia ja ajattomia, kun taas rönsyilevät yhdistelmäotsikot luonnehtivat ja kuvailevat laajuutensa vuoksi kirjojen sisältöjä enemmän. Muodostaan riippumatta suurin osa kirjojen otsikoista osoittautuu kuitenkin informatiiviseksi ja sisältöään ja aihepiirejään kuvaavaksi. Vuoden 2015 keittokirjat jakautuvat eri aihepiireihin monipuolisesti, joskaan eivät kovin tasaisesti. Keittokirjojen fuusiomainen luonne aiheuttaa sen, että kirjat kuuluvat usein useampaan kuin yhteen kategoriaan. Erityisesti kirjoissa nousevat esille seuraavat teemat: ateriat, hahmot, ruokalajit sekä ruokavaliot. Tutkielma havainnollistaa suuren keittokirjajoukon ryhmittymistä eri teemoihin. Se osoittaa, miten monipuolinen genre keittokirjallisuus nykyisin on, ja miten otsikoissa vaihtelevat niin muodot ja rakenteet kuin kirjojen sisältöjen esittämistavatkin. Keittokirjat ovat vaatimaton mutta silti näkyvä osa ruokakulttuuriamme ja ruokailun ympärillä pyörivää arkeamme.

Tutkimuksessa tarkastellaan äänettömän viestinnän, tunneälyn ja intuition suhdetta keskenään ja niiden luomaa merkitystä asiantuntijaorganisaation arjessa myös yksittäisinä toimintoina. Tutkimuksessa pohditaan, millaisia kokemuksia liittyy nykyiseen johtajuuden paradigmaan ja erilaisiin johtamismalleihin, sekä analysoidaan odotuksia, joita äänettömälle johtajuudelle nykyhetkessä luodaan. Tutkimuskysymykset tässä pro gradu -tutkielmassa ovat seuraavat: mistä tekijöistä äänetön johtaminen muodostuu, minkälaisissa tilanteissa äänetöntä johtamista ilmenee ja miten sitä pyritään osoittamaan sekä miten äänetön johtaminen koetaan organisaatiossa ja minkälaista johtajuuden paradigmaa nämä odotukset heijastavat? Haastetta johtamisen, johtajan kommunikoinnin sekä tunneälyn tutkimisen osalta lisää se, että yritysten organisaatio- ja johtamismallit eivät ole tänä päivänä rakenteellisesti niin selkeitä kuin ne olivat vielä 1990- tai 2000-luvuilla. On paljon asiantuntijaorganisaatioita, joissa henkilöllä voi olla hetkellisesti useita esimiehiä, koska hän osallistuu useisiin eri projekteihin tai asiakastoimeksiantoihin. Tutkimusmenetelmä perustuu laadulliseen tutkimukseen. Tutkimusaineiston muodostaminen tapahtui viidessä teemahaastattelussa, joita tein sekä johtavassa asemassa että johdettavina olevien henkilöiden kanssa. Teemahaastatteluissa keskustelua ohjasi avoin haastattelurunko. Tutkielmassani selvitän niitä merkityksiä ja koettuja tunteita, joita äänetön johtaminen ihmisissä synnyttää niin johtajan kuin johdettavan näkökulmasta. Analysointimetodini on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa johtamisen teoriat ja mallit ovat apunani, mutta analyysivaiheessa tekemäni tulkinnat eivät suoraan perustu mihinkään teoriaan tai malliin. Analyysivaiheessa teoriat toivat omaan ajatteluuni lisää ymmärrystä, jolloin analyysivaihe mahdollisti uusien tulkintojen synnyn. Tutkimuksen analyysivaiheeseen valitsin esimerkkejä tiedostamattomista ja äänettömistä ominaisuuksista sekä tavoista, joita nykypäivän hyvän johtajuuden ajatellaan edellyttävän. Tutkielman tulokset osoittavat, että äänetön johtajuus muodostuu asiantuntijoille näkyvästä ja näkymättömästä johtajuuden osioista. Äänetön johtajuus ei siis tarkoita vain näkymätöntä ja sanatonta johtajuutta. Johtajat ja asiantuntijat tiedostavat äänettömään johtajuuteen sisältyvän paljon myös näkyvää johtajuutta, jossa siinäkään ei välttämättä tarvitse käyttää sanoja. Näkyvä johtajuus on kaikkea sitä, minkä asiantuntijat voivat nähdä, esimerkiksi eleet, ilmeet, esiintyminen; johtajan fyysinen läsnäolo. Äänetön johtajuus on tutkimukseni mukaan asiantuntijaorganisaatioissa jatkuvasti läsnä ja haastateltavien mukaan äänettömän johtajuuden tärkein tavoite on kaikenlainen luottamuksen osoitus asiantuntijoille. Aineiston mukaan asiantuntijat odottavat nykypäivän johtajan jakavan vastuuta ja vapautta sekä edistävän hyvinvointia, mikä voi viitata siihen, että seuraava johtajuuden paradigma on markkinarationalismin ja työhyvinvoinnin risteytys.

Tässä tutkimuksessa esitän matemaattisen mallin kuulohavainnossa syntyvien ääniobjektien kuvaamiseen neliulot-teisessa topologisessa avaruudessa. Aluksi analysoin kolmea musiikkiesimerkkiä niiden havaittavien ulottuvuuksien kautta. Musiikkiesimerkit ovat lyhyet katkelmat teoksista Syrinx (Debussy 1913), jousikvartetto nro. 12 op. 127 (Beethoven 1825) sekä Les objets obscurs (Parmerud 1991). Tarkoituksena on saavuttaa ymmärrys ääniobjektista moniulotteisena havaintona sekä luoda käsitteistö tutkimuksen jatkoa varten. Ääninäytteitä käsittelen kuulomaise-ma-analyysin, spektromorfologian ja ääniobjektin aikaskaalojen näkökulmista havaintoanalyyttisesti ja käsitteellisesti. Käytän havainnoivina menetelminä kriittistä kuuntelua ja signaalianalyysia. Erottelen ja raportoin näistä ääninäytteistä kaikki kuuloaistilla havaittavat eriytyneet ääniobjektit. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa luon itse siniäänistä koostuvan ääniobjektin. Tätä ääniobjektia analysoin ensimmäisen analyysiluvun metodologian ja käsitteistön puitteissa. Lisäksi taulukoin objektin MIDI -datasta datajoukon. Näitä havaintorakenteellisen analyysin tuloksia ja datajoukkoa käytän aineistona kolmannessa analyysivaihees-sa. Tämän aineiston avulla yhdistän äänihavainnon, ääniobjektin ja siihen liittyvän analyyttisen käsitteistön tutkimuksen matemaattiseen ulottuvuuteen, eli topologiseen kuvaukseen. Kolmannessa analyysivaiheessa luon tästä itse tuotetusta ääniobjektista topologisen representaatiomallin. Ensin käsittelen itse tuotetun ääniobjektin havaintorakenteellista jäsentymistä joukko-opin näkökulmasta. Eli sitä, mitkä havaintorakenteellisten yksiköiden väliset suhteet ovat joukko-operaatioiden, kuten yhdisteen, leikkauksen ja erotuksen näkökulmista. Sen jälkeen esittelen sen neliulotteisen topologisen avaruuden, jossa ääniobjektien representaatio mahdollistuu. Lopuksi kuvaan itse tuotetun ääniobjektin havaintoperusteisen rakenteen topologisesti aiemmin luodussa neliulotteisessa avaruudessa. Tutkimuksen tuloksena voin sanoa, että tämä topologinen malli vaikuttaa toimivalta äänitapahtumien havaittujen ulottuvuuksien kuvaamiseen. Tämä malli voi toimia lähtökohtana laskennallisen musiikkianalyysimenetelmän kehityksessä.

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella onomatopoeettisten ja deskriptiivisten ääntä ilmaisevien verbien ja niiden johdoksien käyttöä Hannele Huovin kirjoissa Urpo ja Turpo, Urpo, Turpo ja Ihanaa sekä Urpon ja Turpon joulu ja verrata niitä Mare Ollisaaren vironnoksiin. Tutkimusotteeni on vertaileva. Päätehtäväni on ottaa selvää, ovatko verbien käännökset myös onomatopoeettisia tai deskriptiivisiä. Sen lisäksi tarkastelen, millaisia vaihtoehtoja sanakirjat antavat. Käytän ennen kaikkea Nykysuomen sanakirjaa ja sieltä olen saanut varmistuksen sille, onko sana onomatopoeettinen tai deskriptiivinen. Sen jälkeen olen katsonut Suomi-viro-suursanakirjasta vironkielisen vastineen ja Viro-suomi sanakirjasta viron sanan suomenkielisen vastineen. Olen jakanut verbit ja niiden johdokset kolmeen ryhmään: ihmisen äänet, eläinten äänet ja luonnon ja muun ympäristön äänet. Jokaisesta ryhmästä olen muodostanut alaryhmiä äänen tuottajan tai ominaisuuksien perusteella. Analyysikappaleessa käytän sanakirjoja ja teen johtopäätöksiä ja kommentteja jokaisen sana-artikkelin lopussa. Arvioin käännöksen sopivuutta ja selvitän, onko kääntäjä käyttänyt sanakirjan vastinetta. Kolmesta teoksesta löytyi yhteensä 34 onomatopoeettista ja kaksi deskriptiivistä verbiä, yhteensä 36 verbiä. Mukana ovat myös verbien johdokset. Urpo ja Turpo -kirjoissa on tutkimani ilmiön esiintymiä kaiken kaikkiaan 52, joista yhdeksällä kerralla on kyseessä verbin johdos. Onomatopoeettisia verbejä on 39 ja deskriptiivisiä neljä kaikista esiintymisistä. Tutkimukseni päätavoitteena on selvittää, ovatko verbien vironnokset myös onomatopoeettiset tai deskriptiiviset. Tähän voin vastata myöntävästi, koska 36 verbistä vain kaksi kadotti onomatopoeettisuuden. Tutkimukseni osoittaa, että onomatopoeettisten ja deskriptiivisten verbien ja niiden johdoksien kääntäminen ei ole helppoa ja yksinkertaista, koska tulee ottaa huomioon monta asiaa. Esimerkiksi se, että sanan pitäisi sopia lauseeseen ja oikean sanan löytäminen saattaa olla työläistä prosessia, koska sanakirjat antavat monta vastinetta yhdelle verbille. Sanat voivat olla polyseemisiä, mutta niitä käytetään eri tapauksissa ja niillä on eri merkitys.

Description and terminology of sound symbolic vocabulary with special reference to Hungarian g-verbs and etymological dictionaries My study summarizes the developing research method and terminology of sound symbolic (i.e. onomatopoeic, expressive etc.) vocabulary in Finno-Ugrian linguistic tradition. The study is based on etymological dictionaries such as Finnish etymological dictionaries Suomen kielen etymologinen sanakirja (pt 1, 1955) and Suomen sanojen alkuperä (pt 1 and 3, 1992 and 2000), Hungarian etymological dictionary Etimológiai szótár- Magyar szavak és toldalékok eredete (2006) by Gábor Zaicz and Uralisches etymologisches Wörterbuch (pt 1, 1988). Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache (1989) by Friedrich Kluge is included for comparison to Indo-European linguistics. The other part of the study presents an analysis of Hungarian g-verbs. The Hungarian examples demonstrate one possible model of how sound symbolism works. My study shows that sound symbolic elements, phonesthemes are used in word formation of onomatopoeic words. Phonesthemes are sound sequences which have conventional sound symbolic meaning. Phonesthemes may represent semantically any human senses, not only the audition. Sound symbolic words i.e. words containing phonesthemes can have many kinds of origins. My study shows that onomatopoeia alone is not an etymological explanation.

Tavoitteet. Ventraalinen sensomotorinen aivokuori (vSMC) on keskeinen puheen tuoton liikkeitä säätelevä alue, mutta sen tarkka hermostollinen järjestäytyminen on erityisesti äänteiden tuoton osalta edelleen epäselvä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa vSMC:n äänteiden tuottoon liittyvää hermostollista järjestymistä terveillä koehenkilöillä ja selvittää, pystytäänkö navigoidulla transkraniaalisella magneettistimulaatiolla (nTMS) saamaan esiin alueen hermostollinen järjestäytyminen vastaavasti kuin aiemmin suoraan aivokudoksen päältä tehdyillä tutkimuksilla. Stimulaatio häiritsee ohimenevästi mutta turvallisesti aivojen toimintaa. nTMS:n etuna on mahdollisuus löytää aivokuorelta alueet, jotka ovat kausaalisesti yhteydessä puheen tuottoon ilman invasiivista kraniotomiaa. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 5 koehenkilöä, joiden aivojen anatomisia rakennekuvia käytettiin TMS-stimulaation tarkassa kohdentamisessa. Kokeen aikana koehenkilöt lukivat ääneen näytöllä esitetyn tavun samalla, kun äänteiden tuottamista pyrittiin häiritsemään vasemman aivopuoliskon vSMC:lle kohdennetulla nTMS-stimulaatiolla. Yksittäisen koetilanteen aikana esiintyi kaksi tavua, joiden järjestys oli pseudorandomoitu, ja koetilanteiden järjestys oli kontrolloitu koehenkilöiden välillä. Tavut oli valittu suomen kielessä esiintyvistä äänneyhdistelmistä siten, että niissä esiintyvät äänteet tuotetaan eri ääntämispaikoissa ja eri artikulaatioelinten liikkein, jolloin pystyttiin tutkimaan kielen, leuan ja kurkunpään toiminnan säätelyä. Yhteensä tavuja oli 10 ja lisäksi koehenkilöt tuottivat kaksi nonverbaalia suun motoriikkaa edellyttävää liikettä. Tavujen ja nonverbaalien liikkeiden tuottolatenssi mitattiin äänittämällä. Kaikkia tuottoja oli 120 toistoa ja jokaista tuottoa edelsi neljän yksittäisen TMS-pulssin jono. Pulssi annettiin vSMC:n sisällä eri sijainteihin ja stimulaatiopaikan koordinaatit tallennettiin, jolloin pystyttiin määrittämään vSMC:n alueet, joiden stimulaatio hidastutti tuottoa. Tulokset ja päätelmät. Puheen tuottoon liittyviä ja nonverbaaleja artikulaatioelinten liikkeitä säädellään tämän tutkimuksen mukaan osittain toisistaan erillisillä vSMC:n hermosolupopulaatioilla. Säätelyyn osallistuvien alueiden sijainnissa oli koehenkilöiden välillä vaihtelua, mutta jokaisella koehenkilöillä äänneyhdistelmien tuotto hidastui joko osittain tai kokonaan toisistaan erotettavien alueiden stimuloinnista. Tavutuottoa hidastutti useamman alueen stimulointi vSMC:llä tavun sisällä sekä tavujen välillä vertailtuna. Tämän tutkimuksen mukaan nTMS on lupaava menetelmä vSMC:n artikulaation tuottoon liittyvän hermostollisen järjestäytymisen tutkimiseen.

Depressive disorders and especially Major Depressive Disorder (MDD) have recently raised a lot of concerns. According to Bains & Abdijadid, (2022), in 2030 MDD will be the most common concern in terms of mental well-being and Kessler & Bromet (2013) pointed out that MDD “has one of the highest lifetime prevalence among psychiatric disorders”, and for this reason MDD results in a significant burden from an individual and societal perspective (Lépine & Briley, 2011). Anhedonia which is a core symptom of MDD (Gorwood 2008, Liang et al. 2022) can be defined as the “inability to enjoy experiences or activities that normally would be pleasurable” (APA Dictionary of Psychology, n.d.-c). Its effects on cognitive processes such as reward responsiveness has been the interest of various studies. Pizzagalli et al. (2008) demonstrated in their study that individuals suffering from MDD and experiencing anhedonic symptoms have a blunted reward responsiveness compared to some healthy subjects. This master thesis aimed to replicate Pizzagalli et al. (2008) study to reinvestigate anhedonia´s impact on reward responsiveness as well as anxiety´s role since individuals suffering from MDD also face anxiety or anxiety disorder (Xin et al. 2015).Two groups were formed, a clinical group (N=29) based on the DSM-IV criteria and a control group (N=20), and both groups were given the Face Game or the Probabilistic Reward Task (Pizzagalli et al. 2008) to measure reward responsiveness. Reward responsiveness was computed as “response bias” and the perceived difficulty of the task as “discriminability”. The results showed no significant difference in response bias scores between the depressed and healthy participants, and no significant correlations were found between depression scores, anhedonia scores, anxiety scores, and response bias scores. An effect of the experimental task’s blocks on response bias and discriminability scores was found, but no interaction effect (group * block) was found for the response bias and discriminability scores. Thus, we cannot argue in favor of the results obtained by Pizzagalli et al, (2008) that individuals suffering from MDD and especially experiencing anhedonic symptoms are more likely to have a blunted reward sensitivity compared to some healthy subjects. The statistically non-significant results were attributed to the small sample size, the complexity of the task and its design. Therefore, further investigations should focus on getting larger clinical and control groups and they also should redefine some aspects of the experimental task to make it more sensitive to any changes to reward responsiveness among individuals suffering from MDD and experiencing anhedonic symptoms.

Tutkielmassa tarkastellaan Israelin ja kahden arabimaan, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Bahrainin välisen Abraham-sopimuksen herättämiä reaktioita jälkimmäisten naapurimaassa, Saudi-Arabiassa. Sopimus loi diplomaattisuhteet mainittujen maiden välille ja rikkoi siten arabimaailmassa pitkään jatkuneen perinteen olla olematta virallisesti tekemisissä Israelin kanssa. Saudi-Arabia puolestaan on merkittävä poliittinen vaikuttaja Lähi-idässä ja kahden sopimuksen tehneen emiirikunnan läheinen liittolainen. Siten sen näkemyksillä asiassa on sekä merkitystä että mielenkiintoa. Käytännön tutkimuskohteena ovat maan suurissa sanomalehdissä julkaistut kirjoitukset aiheesta, sekä lehtien omat toimitetut artikkelit että lukijoiden mieli-pidekirjoitukset. Kirjoitusten pohjalta tehdään päätelmiä maan hallinnon asennoitumisesta sopimukseen. Taustaoletus on se että lehtien toimitetut artikkelit heijastavat jotenkin hallinnon linjaa, kuten monissa autoritaarisen hallinnon maissa on tapana. Toisaalta mielipidekirjoitukset kertovat yksityisten kansalaisten näkemyksistä Israelin ja arabimaiden lähentymisen suhteen ja avartavat täten kuvaa tämän kehityksen aiheuttamista reaktioista näissä maissa. Eräs tutkielman tavoitteista onkin tarkastella sananvapauden tilaa Saudi-Arabiassa, sekä median että sen kuluttajien osalta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan konstruktionistista kansainvälisten suhteiden teoriaa. Sen lähtökohtana on valtion yhteiskunnallinen identiteetti, josta käsin sen poliittista käyttäytymistä tarkastellaan. Vertauskohtana on inhimillinen yksilöidentiteetti. Teorian juuret ovat täten sosiaali- psykologiassa mutta sitä on muokattu paremmin politiikan ja valtioiden kansainvälisten suhteiden tutkimukseen sopivaksi. Tämän tutkielman kannalta keskeiset alan teoreetikot ovat Michael Barnett ja Alexander Wendt. Arabimaiden identiteetti on kokenut muutoksia koko niiden itsenäisyyden ajan. Syynä ovat olleet erilaiset konfliktit joihin maat ovat ajautuneet, pitkälti Lähi-idän ei-arabialaisten maiden kanssa. Konfliktien seurauksena ne ovat joutuneet arvioimaan uudestaan suhdettaan toisiinsa ja mainittuihin muihin maihin, siis luomaan uudestaan oikeaoppisen arabismin normit. Julkilausumattomana päämääränä on ollut arabi-maailman poliittinen yhtenäisyys. Jokaisen konfliktin ja sitä seuranneen arvokeskustelun myötä tällainen yhtenäisyys on kuitenkin vähentynyt ja monet maat ovat alkaneet luoda kahdenkeskisiä suhteita alueen ei-arabialaisiin maihin. Abraham-sopimus kuuluu luontevasti tällaisten poliittista epäjärjestystä arabimaailmassa aiheuttaneiden tapahtumien sarjaan. Tutkielmassa vertaillaan tilannetta ennen ja jälkeen sopimuksen syntyä sekä sen aiheuttamia reaktioita arabimaiden hallinnoissa ja yksityisissä kansalaisissa. Aineiston perusteella on ilmeistä, että maiden yhtenäisyys ei ole paljon kasvanut Israelin ja parin Persianlahden emiirikunnan lähentymisen seurauksena. Pikemminkin hajaantuminen on jatkunut entiseen malliin. Monet Saudi-Arabian kansalaisetkin tuntuvat kannattavan maansa suhteiden normalisointia Israelin kanssa vaikka eivät sitä suoraan kirjoituksissaan sano. Maan virallinen asema Lähi-idän maiden yhteisössä tekee tämän kuitenkin vaikeaksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös että Saudi-Arabian perinteinen lehdistö on lojaali maan hallinnolle ja heijastaa varsin uskollisesti sen poliittista linjaa. Toisaalta yksityisillä kansalaisilla on varsin suuri vapaus ilmaista mielipiteensä lehtien palstoilla, tietyin rajoituksin. Ajoittain on vaikea havaita minkäänlaista eroa mielipidekirjoituksiin muiden, demokraattisempien maiden lehdissä. Sikäli maan huono maine sanan-vapauden suhteen ei ole täysin perusteltu. Kirjoitukset osoittavat, että Saudi-Arabian kansalaiset ja toimittajat tuntevat hyvin Lähi-idän monimutkaiset poliittiset olosuhteet ja voivat kirjoittaakin niistä suhteellisen vapaasti, varsinkin yksityiset kansalaiset. Toimittajat joutuvat tietysti valitsemaan sanansa huolellisemmin. Sikäli Saudi-Arabian media ei suuresti poikkea minkä tahansa maan vastaavasta.

Tutkielma käsittelee englannin kielen roolia kansainvälisenä kommunikaation kielenä, lingua francana (ELF), ja sen ilmenemistä lukion pitkän (A1) englannin oppimateriaaleissa. Englanti on globaali kieli, jota puhutaan enemmän toisena ja vieraana kielenä kuin äidinkielenä. Tämän vuoksi on tärkeää, että oppilaat kuulevat myös muiden kuin englantia äidinkielenään puhuvien henkilöiden aksentteja ja heidän välisiään keskusteluja (ELF-tilanteita). Lisäksi englannin kansainvälistä roolia painotetaan vuoden 2015 opetussuunnitelmassa, joten sen tulisi näkyä opetusmateriaaleissa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, mitä aksentteja opetusmateriaalien äänitteillä kuullaan ja millaisissa tilanteissa. Tutkielman aineistona ovat kolmen kurssin oppikirjat kahdesta englannin oppikirjasarjasta, Otavan julkaisemasta Insights-sarjasta sekä Sanoma Pro:n julkaisemasta On Track-sarjasta. Aineistoksi valikoituivat näiden kuuden kirjan tekstit sekä tehtävät ja niiden äänitteet. Tutkimus on luonteeltaan sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esitellään oppikirjojen sisältöanalyysi, jossa selvitetään, mitä aksentteja kirjojen äänitteillä voidaan odottaa kuultavan ja millaisissa konteksteissa. Toisessa osassa kuvataan äänitteiden aksenttianalyysi. Analyysissa tunnistettiin ja luokiteltiin äänitteillä kuultavat aksentit ja tilanteet, joissa niitä kuullaan. Aksentit kategorisoitiin Kachrun (1985) englannin käytön piirien mukaan sisä- ulko-, ja laajenevaan piiriin. Kategorisoinnin tulokset esitetään kvantitatiivisesti, mutta kontekstit, joissa aksentteja kuullaan analysoidaan kvalitatiivisesti. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että molemmissa sarjoissa sisäpiiriin kuuluvat aksentit ovat selkeässä enemmistössä ulko- ja laajenevaan piiriin kuuluviin aksentteihin nähden. Tämä osoittaa, että molemmat sarjat painottavat englantia äidinkielenään puhuvien henkilöiden aksentteja. ELF-tilanteita on molemmissa sarjoissa erittäin vähän ja kaikissa tilanteissa on sisäpiiriin kuuluva puhuja yhtenä osapuolena. Nämä tulokset osoittavat, että oppikirjat eivät täysin ota huomioon opetussuunnitelman korostamaa englannin kielen kansainvälistä roolia. Tämä lisää opettajien työmäärää, sillä heidän täytyy tuottaa lisämateriaaleja kursseille, mikä vie aikaa muulta opetukselta.