Browsing by study line "Scandinavian Languages"

Tutkielman tavoitteena on analysoida, minkälaista kieltä kaksi ruotsalaista aktivistia käyttävät sosiaalisen median palvelu Instagramissa. Sosiaalista mediaa on tutkittu melko paljon, mutta koska suuri osa analyyseistä käsittelee naispuolisia käyttäjiä, halusin perehtyä erityisesti miesten kirjoittamiin teksteihin. Aktivistit, joiden kuvatekstejä analysoitiin, kirjoittavat pitkälti samankaltaisista aiheista. Tutkimus toteutettiin sisällöllisenä analyysina, tarkemmin tyyli- ja diskurssianalyysina. Analyysiin valittiin yhteensä kahdeksan tekstiä. Tekstien valinta perustui siihen, että niiden sisältö ei saisi olla liian arkista ja niissä täytyisi kuulua kirjoittajan oma ääni. Toisin sanoen sellaiset tekstit, joiden sisältö kuvasi henkilön arkea tai jotka sisälsivät paljon sitaatteja tai muita lainauksia, jätettiin kokonaan pois. Tekstit on julkaistu loppuvuodesta 2020 tai alkuvuodesta 2021. Analyysin tuloksena aktivistien tekstit eroavat tyyliltään toisistaan, vaikka niissä käsitelläänkin samankaltaisia teemoja, kuten machokulttuuri, psyykkinen pahoinvointi ja rasismi. Tekstit ovat kantaaottavia, ja yhteisenä piirteenä niissä on omakohtaisten kokemusten jakaminen. Toisen kirjoittajan tekstit ovat helppolukuisempia ja muodoltaan tyylitellympiä, kun taas toisen tekstit ovat pitempiä ja niiden tyyli on yleisesti arkisempaa. Aktivistit nostavat esille feministisen miesnäkökulman yhteiskunnallisiin aiheisiin. Diskurssianalyysissa nousee kuitenkin myös esille joitakin ristiriitoja, joita teksteistä löytyy. Myös kaikki se, joka teksteissä jätetään aiheista mainitsematta, voidaan lukea osaksi diskurssia.

Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta koostuva Kaakkois-Suomi eroaa kielitilanteelta suuresta osasta Suomen alueita. Alueen kielitilannetta kuvaa se, että vieraita kieliä ensikielenään puhuvien henkilöiden osuus on pienempi kuin heidän osuutensa koko Suomen väestöstä. Kuitenkin venäjää ensikielenään puhuvien osuus on Kaakkois-Suomessa maan keskiarvoa suurempi. Tutkielmani tarkoituksena on kartoittaa, millaisia kokemuksia Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa ruotsia toisena kotimaisena kielenä opettavilla opettajilla on monikielisten lukiolaisten ja yläkoululaisten opettamisesta. Lisäksi tarkoituksena on selvittää hyödyntävätkö opettajat monikielisyyttä joillakin tavoin opetuksessaan. Tutkimuksen aineisto on kerätty loppuvuoden 2023 ja alkuvuoden 2024 aikana Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson lukioihin lähetetyn sähköisen kyselylomakkeen avulla. Lomake koostuu yhteensä 16 kysymyksestä, joista 4 on taustakysymyksiä ja 12 käsittelee monikielisyyttä ruotsinopetuksessa. Suurin osa kysymyksistä on avoimia kysymyksiä. Yhteensä kyselyyn vastasi 21 opettajaa, joista 14 työskentelee Kymenlaaksossa ja 7 Etelä-Karjalassa. Tutkimusaineistosta selviää, että suurin osa vastaajista selvittää erilaisten apuvälineiden avulla mitä kieliä heidän oppilaansa/opiskelijansa osaavat. Pieni osa ei kuitenkaan asiaa tietoisesti selvitä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että suurin osa kyselyyn vastanneista opettajista hyödyntää monikielisyyttä ruotsinopetuksessa. Monikielisyyttä hyödynnetään mm. vertailemalla ruotsia muihin kieliin sekä kannustamalla oppilaita/opiskelijoita hakemaan tietoa kaikilla heidän osaamillaan kielillä. Enemmistö vastaajista hyödyntää myös oppilaiden ja opiskelijoiden monikielisiä taustoja opetuksen tukena, esimerkiksi kulttuuritietoutta opettaessaan. Kaikki eivät monikielisiä taustoja kuitenkaan hyödynnä. Haasteina mainitaan esimerkiksi se, ettei opettaja osaa monikielisten oppilaiden ensikieliä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että monikielisten oppilaiden/opiskelijoiden opettaminen nähdään jonkin verran haastavampana kuin kotimaisia kieliä ensikielenään puhuvien. Monikielisillä oppilailla/opiskelijoilla esiintyy vastaajien mukaan enemmän haasteita ruotsinopiskelun eri osa-alueilla kuin kotimaisia kieliä ensikielenään puhuvilla. Haasteita esiintyy etenkin kieliopissa. Lisäksi monilla puutteellinen suomen kielen taito vaikeuttaa opetuksen seuraamista. Toisaalta esimerkiksi sanaston opettaminen monikielisille on monen vastaajan mielestä helpompaa kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuville, sillä usein monikieliset oppilaat/opiskelijat hyötyvät sanaston oppimisessa monikielisestä kompetenssistaan.

Diskrimineringsombudsmannen har gjort en undersökning år 2020 som visar att rasism och diskriminering är anmärkningsvärt vanligt inom utbildning i Finland. I denna avhandling vill jag ta reda på hur inkluderande finländska läroplansgrunder och läromedel är med tanke på olika etniciteter. Analysen består av två delar. Den första är en diskursanalys om hurdan bild som skapas av flerspråkiga elever och vilka benämningar som används om dem i Utbildningsstyrelsens läroplansgrunder 2004 och 2014. Den andra delen är en multimodal analys av två läroböcker för årskurs 7–9 inom ämnet svenska och litteratur. Syftet är att studera hur stor andelen av bilder med enbart vita människor är i böckerna. Avhandlingen inleds med ett bakgrundskapitel där jag behandlar läroplansgrunderna och deras värdegrund, samt undervisning i svenska som modersmål och litteratur (SVL) och undervisning svenska som andraspråk och litteratur (S2). Därefter presenteras tidigare forskning om läroplansgrunder (Breilin 2016; Selander 2006), S2-böcker (Hägglund 2018) och övriga läroböcker (Mikander 2016; Siljala 2008). Inom avhandlingens teoretiska referensram behandlas begreppen rasism (Hall 1997; Memmi 1999; Said 1995), etnocentrism (Elmeroth 2008; Lasonen m.fl. 2009) och interkulturalitet (Lorentz 2013). Utöver referensramen presenteras även diskursanalys som metod (Bolander & Fejes 2019; Lind Palicki 2015) tillsammans med textanalys av värdeord (Hellspong & Ledin 1997) i läroplansgrunderna och en främst kvantitativ men även kvalitativ multimodal analys som metod med läroböckerna. Analysens resultat visar att det har skett positiva ändringar mellan LP2004 och LP2014. Bland annat har den exkluderande benämningen ”invandrarelev” slopats och i stället används benämningen ”flerspråkiga elever i LP 2014. Fortsättningsvis bidrar ändå båda läroplansgrunderna till rasistiska strukturer inom skolvärlden då de bl.a. skapar en bild av att flerspråkiga elever behöver utvecklas från sitt nuvarande motsatta tillstånd till att bli ”balanserade och aktiva”. Liknande ändringar går att se i de analyserade läroböckerna. Läroboken som är publicerad under LP2004:s verksamhetstid innehåller 97,22 procent bilder av enbart vita människor, medan läroboken som är publicerad under LP2014:s tid innehåller 71,43 procent bilder av enbart vita människor. Detta innebär att även om representationen av andra etniciteter har ökat råder det fortfarande en vithetsnorm även i den nyare läroboken. Avhandlingen avslutas således med en rekommendation om ökad inkludering i läromedel, samt förslag på vidare liknande forskning.

Tutkielmassa tarkastellaan besluta-verbin kahden eri taivutusparadigman (arkaistinen: besluta, besluter, beslöt, beslutit ja moderni: besluta, beslutar, beslutade, beslutat) käyttöä suomenruotsalaisissa ja ruotsinruotsalaisissa sanomalehtiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, onko eri taivutusparadigmojen käytössä vaihtelua suomenruotsin ja ruotsinruotsin välillä, ja onko arkaistiseksi luokiteltua taivutusparadigmaa perusteltua pitää finlandismina. Tutkielman pääpaino on suomenruotsissa, ja ruotsinruotsalaiset tekstit toimivat vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään kahden eri sanomalehden, Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin, korpuksia. Aineistoon on valittu viisi eri vuosikertaa molemmista lehdistä 1990-luvulta 2010-luvulle. Korpukset ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämää korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki besluta-verbin taivutusmuodot. Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta tuloksia analysoidaan myös kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että taivutusparadigmojen käyttö on sekä suomenruotsissa että ruotsinruotsissa epäjohdonmukaista ja eri taivutusmuotoja käytetään ristikkäin. Suomenruotsalaisessa aineistossa on esiintymiä molempien taivutusparadigmojen kaikista taivutusmuodoista. Preteritimuodossa arkaistinen beslöt on tavallisempi kuin moderni taivutusmuoto beslutade, ja sen käyttö on pysynyt melko tasaisena 1990-luvulta 2010-luvulle. Preesensmuodossa puolestaan arkaistisen taivutusmuodon besluter käyttö on vähentynyt merkittävästi ja 2010-luvulla moderni besluta, on huomattavasti tavallisempi. Muutamia yksittäisiä esiintymiä lukuun ottamatta supinimuodoista käytettiin pääasiassa vain modernia taivutusmuotoa beslutat. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa ainoastaan preteritissä käytettiin arkaistista muotoa modernin muodon rinnalla ja kaikissa muissa aikamuodoissa käytettiin vain modernia taivutusmuotoa. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että arkaistiset preesens- ja preteritimuodot ovat käytössä 1990-luvun ja 2010-luvun suomenruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta arkaistisen preesensmuodon käyttö on vähentynyt merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun taas preteritimuodoista arkaistinen muoto on modernia tavallisempi edelleen 2010-luvulla. Arkaistinen supinimuoto esiintyy vain kahdessa vuosikerrassa ja esiintymät ovat vähäisiä. Arkaistinen preteritimuoto on käytössä myös ruotsinruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta moderni preteritimuoto on tavallisempi. Arkaistisen preteritimuodon käyttöä molemmissa kielivarianteissa selittänee se, että arkaistinen preteritimuoto on edelleen kielenhuollon hyväksymä ja se esitetään myös Svenska Akademiens ordlistassa vaihtoehtoisena preteritimuotona modernin taivutusmuodon rinnalla. Muista aikamuodoista sanakirjan viimeisin painos (2015) esittelee vain modernin taivutusmuodon. Arkaistisen preesensmuodon käytön merkittävää vähenemistä 2000-luvun alussa selittänee osittain se, että Hufvudstadsbladet aloitti vuonna 19994 yhteistyösopimuksen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (nyk. Kotimaisten kielten keskus) kanssa.

Yhteiskuntamme muuttuu yhä digitaalisemmaksi, mikä vaatii sopeutumiskykyä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Tämä näkyy myös koulumaailmassa, jossa tulee tasapainotella todellisen ja virtuaalisen maailman välissä. Digitalisaatiosta on tullut osa koulun arkipäivää ja tästä seuraa sekä mahdollisuuksia että haasteita. Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia asenteita lukion opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin, digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median käytöstä lukion B- ja A-ruotsin opetuksessa pääkaupunkiseudulla Suomessa. Aihetta on tutkittu aiemmin lähinnä opettajien näkökulmasta ja siksi on tärkeää, että myös oppilaiden äänet ja asenteet tulevat kuuluviin. Tutkielman avulla pyritään selvittämään, millaista digitaalista materiaalia ja digitaalisia laitteita käytetään ruotsin opetuksessa, millaisia asenteita opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa ja mitä ehdotuksia opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi tutkimus liittyen digitalisaatioon, digiin, sosiaaliseen mediaan, asenteisiin ja motivaatioon koulukontekstissa. Digitalisaatio sisältää sekä digin että sosiaalisen median. Digillä viitataan tutkimuksessani lähinnä digitaaliseen materiaaliin ja digitaalisiin laitteisiin. Sosiaalista mediaa käsitellään omana käsitteenään. Tutkimuksessani on tärkeää ymmärtää, kuinka asenteet ja motivaatio kulkevat käsi kädessä ja mikä on niiden rooli etenkin oppimisessa ja mielipiteen muodostamisessa. Materiaali on kerätty viiden puolistrukturoidun opettajahaastattelun sekä oppilaille toteutetun kyselylomakkeen (N=114) avulla. Puolistrukturoidun haastattelun avulla on mahdollista saada selville opettajien todellisia mielipiteitä ja asenteita (Hirsijärvi & Hurme 2001, s. 47). Oppilaiden kyselylomakkeeseen olen valinnut suurilta osin avoimia kysymyksiä, jotta voitaisiin saada selville oppilaiden aitoja mielipiteitä ja asenteita. Opettajien haastattelut ja oppilaiden kyselylomakkeiden vastaukset on kategorisoitu niiden teemojen mukaan, jotka nousivat vahvimmin esille. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin pääosin laadullisena, ja tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty sisällönanalyysiä, jossa materiaali toimii lähtökohtana ja teoria toimii apuvälineenä analyysissä. Lisäksi SWOT-analyysiä on hyödynnetty menetelmänä tutkielmassa. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajilla ja oppilailla on sekä positiivisia että negatiivia asenteita digin ja sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Opettajien vastaukset vaihtelivat melko paljon, mutta negatiivisilla asenteilla vaikutti olevan hieman enemmän painoarvoa, kun taas oppilaiden vastauksissa korostuivat enemmänkin positiiviset asenteet. Oppilaista 35 % koki, että digin käyttö lisää motivaatiota opiskella ruotsia, mutta noin 40 % oppilaista oli puolestaan eri mieltä. Osalla opettajista ja 46 %:lla oppilaista oli myös ehdotuksia, kuinka digiä ja sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää ruotsin opetuksessa tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen avulla voidaan nostaa esille opettajien ja oppilaiden osittain eriäviä asenteita ja mielipiteitä digin ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ruotsin opetuksessa siten, että myös oppilaiden ääni tulee kuuluviin. Huomioimalla oppilaiden mielipiteitä ja asenteita oppimis- ja opetustapoihin sekä opetusmateriaaliin liittyen voidaan mahdollisesti lisätä oppimismotivaatiota, mutta tutkimusta tästä aihepiiristä tarvitaan vielä lisää.

Tutkimukseni käsittelee Ruotsiin lähetettyjen sotalasten muistoja sekä kokemuksia heidän palattua Suomeen sotien jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sotalapset muistavat nyt omia kokemuksiaan sotien jälkeisestä ajasta, ja miten ympäristö- ja kielimuutokset ovat vaikuttaneet heihin myöhemmin elämässä. Tutkimuksen aihe on unohtunut monelta tai käsittelee usealle täysin tuntematonta aihealuetta. Siitä syystä sen taltiointi on erittäin tärkeää, varsinkin koska haastateltavien omat kokemukset ovat vahvasti läsnä ja henkilökohtaisia. Tutkimus koostuu tutkimuslomakkeeni kyselyyn vastanneiden kahdeksan sotalapsen muistoista ajastaan sotalapsena. Haastateltavat kävivät Ruotsissa koulua tai olivat aloittamassa koulun ennen Suomeen palaamistaan. Näin ollen heillä kaikilla oli ruotsi vahvempana kielenä sieltä palatessaan. Tutkimuksen taustana ja haastattelutulosten tukena käytin aikaisempaa tutkimusmateriaalia lapsen kehityksestä, traumoista, kielellisestä kehityksestä, pedagogiikasta sekä talvi- ja jatkosotaan liittyvistä tapahtumista. Tutkimuksen perusteella haastateltavien sotalasten muistot koulunkäynnistä ovat pääasiassa positiivisia. Heille kielen vaihtaminen tuotti vaikeuksia, ja siitä syystä suurin osa muutti opintojen jälkeen takaisin Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin. Tutkimus osoittaa myös sen, että vaikka sotalasten siirrot Ruotsiin olivat suurimmaksi osaa onnistuneita, on myös tapauksia missä näin ei ollut, ja tätä on sotien jälkeisinä vuosina uutisoinnissa peitelty. Ruotsista palanneiden lasten jälkihoito oli myös puutteellista, eikä heille järjestetty koulussa tai sen ulkopuolella riittävää tukea kielen tai muun trauman hoidossa. Kielitaidon puuttuminen sekä biologisten vanhempien ja sisarusten etääntyminen sotien jälkeen oli myös syy siihen, miksi haastateltavista seitsemän kahdeksasta asuu tällä hetkellä Ruotsissa.

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kaksikielisten lasten ruotsinkielenopetus on järjestetty suomenkielisissä yläkouluissa. Kaksikielisillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä, joilla on sekä suomi että ruotsi kotikielinä. Opetussuunnitelmassa on kaksikielisille tarkoitettu äidinkielenomainen ruotsi, mutta aiempien tutkimusten ja uutisten mukaan sitä ei ole tarjolla monissakaan kouluissa. Tutkimus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa aineistona oli opetussuunnitelma ja eri oppimäärien taitotavoitteita verrattiin toisiinsa. Toisessa osassa tehtiin kyselytutkimus, jonka vastauksia analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Kyselytutkimukseen osallistui 95 yläkoulun ruotsin opettajaa ympäri Suomen. Analyysimenetelminä on käytetty sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimustulokset osoittavat, ettei äidinkielenomaista ruotsia ole edelleenkään tarjolla kovin laajalti. Kyselyn avulla löytyi kaksi kuntaa, joissa äidinkielenomaista ruotsia on tarjolla. Lisäksi löytyi viisi kuntaa, joissa on mahdollista tarvittaessa järjestää opetusta äidinkielenomaisessa ruotsissa. Kyselytutkimukseen osallistuneista 40 % ei ottanut kantaa, miten ruotsin opetus on kaksikielisille järjestetty heidän kouluissaan. Äidinkielenomaista ruotsia ei kuitenkaan heidän mukaansa ole tarjolla. Niistä, jotka ottivat asiaan kantaa, 47 % kertoi kaksikielisten opiskelevan A-ruotsin oppimäärän mukaan. 32 % kantaa ottaneista kertoi kaksikielisten opiskelevan B-ruotsin oppimäärän mukaan. Sekä A-ruotsi että B-ruotsi ovat yksikielisille tarkoitettuja oppimääriä. Kyselyyn osallistuneista opettajista 86 % antaa (mahdollisille) kaksikielisille oppilailleen haastavampia tehtäviä ja pyrkii eriyttämään opetusta ylöspäin. Kaksikielisille oppilaille kuuluvan äidinkielenomaisen ruotsin opetusta ei ole tarjolla suurimmassa osassa maatamme, eikä suomenkielistä koulua käyville kaksikielisille siten tarjoudu mahdollisuutta saavuttaa vastaavaa kielitaitoa molemmissa kotikielissään kuin ruotsinkielistä koulua käyvillä on.

Tutkimuksessani tarkastelen sitä, kuinka suomalaisuus ja ruotsalaisuus sekä suomen ja ruotsin kieli kohtaavat Kjell Westöön novellissa Melba, Mallinen ja minä. Novelli on julkaistu vuonna 1992 osana Westön novellikokoelmaa Tapaus Bruus ja muita kertomuksia. Novelli on lähes satasivuinen ja se kertoo nuoren pojan kasvutarinan sijoittuen Helsinkiin, Munkkiniemiä muistuttavaan lähiöön 1970-luvulla. Novelli on kiinnostava tutkielmani kannalta, sillä siinä esiintyvien henkilöiden erilaiset taustat paljastuvat kielen piirteiden kautta, ja novellista voi havaita, kuinka suuria eroavaisuuksia ihmisten välillä on. Analysoidakseni suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden kohtaamista novellissa käytän apunani Erikssonin ja Haapamäen vuonna 2011 luomaa mallia, joka jaottelee kielenvaihtotilanteet latentteihin (piileviin) ja manifesteihin (ilmeisiin) kielivaihtoihin. Jaottelen tutkimuksessani Westön novellissa esiintyvät kielivaihdokset tämän mallin mukaan. Tarkastelen myös sitä, minkälaisia motiiveja kaunokirjallisessa teoksessa löytyy kielenvaihdosten tekemiselle. Aihe koskettaa läheltä myös usein puhuttuun kieleen liitettyä koodinvaihtoa, vaikkakaan se ei suoraan ole tutkimukseni aihe. Westöön novellissa Melba, Mallinen ja minä esiintyy paljon kielenvaihdoksia suomen ja ruotsin välillä. Piilevää kielenvaihtoa ruotsista suomeen edustavat novellissa esimerkiksi henkilö- ja paikannimet sekä suomenruotsalaiset murre- ja slangisanat. Tällaiset sanat ja kielenvaihdokset voivat olla jokseenkin ymmärrettäviä lukijalle, joka ei ymmärrä suomea. Sitä vastoin novellissa esiintyy paljon myös ilmeistä kielenvaihtoa, esimerkiksi laululyriikkaa ja runoja, jotka on käännetty lukijoille, joilla eivät ymmärrä suomea. Kielivaihdoksiin on eroteltavissa erilaisia syitä, mainittakoon esimerkkinä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuden ilmentäminen. Kielenvaihdosten taustalla voi myös ajatella olevan tarkoitus normalisoida monikielisyyttä myös kirjallisessa muodossa, sillä kirjallisissa teoksissa kielenvaihdosten on perinteisesti katsottu rikkovan ”hyvän” kielen normistoa.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten englannin kieli vaikuttaa ruotsin kieleen. Olen kiinnostunut tutkimaan, millä eri tavoin englannin kieli näyttäytyy ruotsin kielessä sekä kuinka merkittävässä roolissa englannin kieli on ruotsin kielellä kirjoitetuissa kirjoitelmissa. Tarkastelen, kuinka usein ja millä eri tavoin englannin kieli vaikuttaa ruotsin kieleen. Lisäksi tarkastelen, kuinka monella eri tapaa englannin kieli tulee esiin yksittäisissä kirjoitelmissa sekä millaisia eroavaisuuksia kirjoitelmien välillä esiintyy. Tutkielman aineistona on viisikymmentä B1-ruotsin ylioppilaskirjoitusten pidempää kirjoitelmaa. Kirjoitelmat on kirjoitettu syksyn 2019, kevään 2020 ja syksyn 2020 ylioppilaskirjoituksissa. Kirjoitelmien aiheita ovat muun muassa musiikki, opinnot, asuminen, hyvinvointi sekä politiikka ja mielenosoittaminen. Aiheiden lisäksi myös kirjoitelmien muoto vaihtelee. Vaadittava muoto voi olla esimerkiksi kirje, mielipidekirjoitus, blogiteksti, raportti tai artikkeli. Tutkimusmenetelmäni on kielellinen analyysi, jonka avulla olen tarkastellut kirjoitelmien kieltä. Tämän jälkeen olen ryhmitellyt kirjoitelmista havaitsemani englannin kielen vaikutukset sekä pyrkinyt löytämään kirjoitelmien välillä olevia yhteneväisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Tulokset osoittavat englannin kielen vaikuttavan ruotsin kieleen merkittävästi. Kirjoitelmat sisältävät kahdeksaa eri englannin kielen vaikutusta. Viidestäkymmenestä kirjoitelmasta kolmekymmentäneljä kirjoitelmaa sisältää englannin kielen vaikutusta. Kirjoitelmat sisältävät vaihtelevasti yhdestä seitsemään eri englannin kielen vaikutusta yhdestä yhdeksääntoista kertaan. Kielten välinen sukulaisuus, opiskelijoiden kielitaitotaso sekä muut kirjoitelmien kirjoitushetkenä vallinneet ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa englannin kielen merkittävään vaikutukseen kyseisissä kirjoitelmissa. Tutkimukseni tulokset ovat aiempien tutkimusten tulosten mukaisia. Aineiston suhteellisen suppean määrän vuoksi tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yksinään kovinkaan yleistettäviä. Tutkimus antaa kuitenkin verrattain mielenkiintoisen käsityksen, kuinka englannin kieli vaikuttaa nykypäivänä suomalaisten B1-ruotsin opiskelijoiden ruotsin kieleen.

Forskning kring språkkontakt och kontaktlingvistik kan erbjuda information om hur tvåspråkiga använder sina språk inom ett och samma samtal. Inom språkkontaktforskningen studeras bland annat kodväxling som kan definieras som användning av två eller fler språk inom ett och samma samtal. Kodväxling kan delas in i tre olika former: intersententiell, intrasententiell och påhängsväxling (tag- codeswitching). Syftet med denna avhandling är att undersöka intrasententiell kodväxling ur en grammatisk synvinkel, närmare bestämt i samband med vilka ordklasser det sker intrasententiell kodväxling samt om och hur de element som tas in i samband med den intrasententiella kodväxlingen morfosyntaktiskt integreras. Som material använder jag ett vardagssamtal mellan två unga vuxna som diskuterar ett gemensamt projekt som handlar om att filma en musikvideo. Samtalet heter Måndagssnack och har spelats in år 2016 i Helsingfors inom forskningsprojektet Emergent Clausal Syntax for Conversation. Samtalet förs på svenska men deltagarna kodväxlar ofta från svenska till finska och engelska. Jag analyserar materialet med kvalitativa metoder, närmare bestämt studerar jag morfosyntaktisk integration, dvs. hur de finska och engelska inslag som tas in i samband med den intrasententiella kodväxlingen böjs och vilket eller vilka språk som fungerar som basspråk i samtalet. Analysen visar att det sker intrasententiell kodväxling i samband med substantiv, adjektiv, verb, adverb, partiklar, prepositioner, particip och räkneord. Samtalets basspråk är i de flesta exempel svenska och de element som förekommer i samband med den intrasententiella kodväxlingen böjs huvudsakligen enligt svensk syntax. I några exempel kan de element som tas in i samband med den intrasententiella kodväxlingen anses ha en neutral böjning, dvs. det är svårt att avgöra om de har böjts enligt svensk, finsk eller engelsk syntax, och i några exempel böjs de även enligt finsk eller engelsk syntax. I några exempel får de engelska substantiven finska böjningsändelser i en i övrigt svenskspråkig tur, vilket kunde tolkas så att både svenskan och finskan kan vara aktiverade samtidigt och fungera som samtidiga basspråk, dvs. matrisspråk.