Browsing by Title
Now showing items 1843-1862 of 4012
-
(2013)Tutkielmassa vertaillaan pienalue-estimointimenetelmien toimivuutta Tilastokeskuksen Kulutustutkimus 2006 -aineistossa. Vertailussa on mukana asetelmaperusteinen Hájek-estimaattori, asetelmaperusteinen malliavusteinen GREG-estimaattori sekä malliperusteinen EBLUP-estimaattori. Vertailu suoritetaan eri aluejaotteluilla (maakunta, seutukunta, kunta), jolloin tutkittavaksi tulee hyvin erikokoisia alueita. Kuntatasolla muutamista kunnista ei ole yhtään havaintoa aineistossa. Malliavusteiset ja -perusteiset pienalue-estimointimenetelmät vaativat hyvän, koko perusjoukon kattavan lisäinformaation saatavuutta. Lisäinformaatioksi tulee valita sellaisia muuttujia, jotka korreloivat mahdollisimman voimakkaasti valitun tulosmuuttujan kanssa, mutta jotka eivät korreloi keskenään (multikollineaarisuus). Lisäinformaation käytöllä havaitaan olevan merkittävä rooli pienalue-estimaattien täsmällisyyden parantamisessa. Asetelmaperusteiset estimaattorit ovat hyvin tehottomia menetelmiä pienten osajoukkojen tapauksessa. Tällöin sekä Hájek- että GREG-estimaattorit tuottavat estimaatteja, joiden keskivirhe on hyvin suuri. Malliperusteinen EBLUP-estimaattori sen sijaan on hyvin täsmällinen osajoukon koosta riippumatta. Tutkielmassa vertaillaan yleisen tason vertailun lisäksi myös analyyttisiä ja bootstrap-menetelmällä laskettuja estimaatteja sekä niiden estimoituja keskivirheitä. Tuloksista havaitaan, että EBLUP-menetelmän tuottamat analyyttiset keskivirhe-estimaatit ovat aivan liian optimistisia (kuntatasolla bootstrap-menetelmän tuottamat keskivirhe-estimaatit ovat keskimäärin 80 % suurempia kuin analyyttiset keskivirhe-estimaatit). Hájek- ja GREG-menetelmien osalta analyyttisten ja bootstrap-keskivirheiden vastaavuus on ilmeinen. EBLUP-estimaattorin osalta testattiin myös painokertoimien vaikutusta estimaatin keskivirheeseen. Vertailusta havaittiin, että painokertoimet kasvattavat estimaatin keskivirhettä varsinkin pienissä osajoukoissa. Painokertoimien huomioiminen kuitenkin parantaa tulosten yleistettävyyttä perusjoukon tasolle. Tutkielman lopuksi keskityttiin enemmän estimoitavaksi valitun indikaattorin sisältöön, ja visualisoitiin estimoituja tuloksia Statistics Explorer -ohjelmistolla. Indikaattorina käytettiin terveyskeskuspalveluista saatuja etuuksia, josta ensin estimoitiin kuntakohtaiset vuosikeskiarvot kotitaloutta kohti. Saatuja keskiarvoestimaatteja verrattiin kuntakohtaiseen sairastavuusindeksiin, jotta saaduista tuloksista voitaisiin tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä. Analyysia jatkettiin siten, että estimoitiin kuntakohtaiset etuustotaalit ja suhteutettiin ne kunnan perusterveydenhuollon toimintamenoihin. Tämän suhteen ajatellaan kuvastavan sitä, kuinka monikertaisina kunnan perusterveydenhuoltoon käyttämät menot palautuvat asukkaille etuuksina.
-
(2015)Tavoitteet. Suhtautumisella ja asenteilla matematiikkaa kohtaan on vaikutus matematiikan oppimistuloksiin. Asenteet ovat osa yksilön omaa matematiikkakuvaa ja ne muodostuvat yleensä toistuvien tunnereaktioiden seurauksena. Suhtautumiseen sisältyy asenteiden lisäksi mm. uskomukset, motivaatio ja minäpystyvyys. Näitä voidaan käsitellä yhdessä käsitteellä affektit. Positiiviset kokemukset saavat aikaan positiivisen tunteen ja näin ollen vaikuttavat asenteiden muodostumiseen. Formaalilla kouluopetuksella on tiukat opetussuunnitelman asettamat rajat toimintatapoihin. Kerhot voivat toimia formaalin opetuksen rinnalla nonformaaleina oppimisympäristöinä, joissa rajoituksia ei ole ja toiminta on vapaampaa. Kerhot tarjoavat mahdollisuuden myös oppiaineiden integraatioon, joka osaltaan voi parantaa myös suhtautumista matematiikkaa kohtaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, analysoida ja tulkita 4.–6.-luokkalaisten suhtautumista ja asenteita matematiikkaa kohtaan sekä ennen että jälkeen matematiikkaan ja biologiaa integroivaa tiedekerhoa. Menetelmät. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin kahdesta pääkaupunkiseudulla järjestetystä matematiikkaa ja biologiaa integroivasta tiedekerhosta. Osallistujina oli 21 4.–6.-luokkalaista oppilaista, jotka tulivat kerhoon vapaaehtoisesti. Aineistoa kerättiin myös kerhoon osallistumattomilta oppilailta, joita oli 17. Aineistoa kerättiin monivalintalomakkeilla, avoimilla kysymyksillä, haastatteluilla sekä havainnoimalla. Aineistoa analysointiin kvantitatiivisesti tilastollisilla menetelmillä sekä kvalitatiivisesti mm. sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan kerhoon osallistuvilla oppilailla oli pääosin positiivinen suhtautuminen matematiikkaa kohtaan. Oppilaat kokivat olevansa hyviä matematiikassa, pitivät siitä ja olivat motivoituneita oppimaan sitä. Matematiikka koettiin samaan aikaan vaikeaksi ja helpoksi riippuen osa-alueesta. Kerhoon osallistuneiden asenteet ja matemaattiset affektit olivat hyvin samanlaisia kuin kerhoon osallistumattomien. Kerhon aikana ei tapahtunut suuria muutoksia kerholaisten suhtautumisessa matematiikkaa kohtaan. Kerhoissa oli kuitenkin positiivinen tunnelma ja oppilaat olivat innostuneita, joten positiivisen suhtautumisen ylläpito oli mahdollista.
-
(2014)In the 1990s co-operation of the public and private sectors became more common. In this thesis, the Public Private Partnership (PPP) co-operation and its manifestation in contemporary Finnish urban planning are studied. Suurpelto area in Espoo (Finland) is applied as an illustrative case. Research questions are approached in the light of three aspects: partnership (PPP), participation and areal development based on land use agreement. Regarding partnership, the characteristics of the PPP and ways recent changes in municipal economics have advanced the public and private sectors' co-operation are introduced. Attention is paid to land use agreements following the Land Use and Building Act. These agreements demonstrate well the public private co-operation. Participation is discussed in regard to partnership process. Land use that follows the civil law and this particular use's functional part in communicative partnership planning are especially examined. In addition, participation is approached through theoretical and legislative dimensions. Already in the 1960s and 1970s early forms of public and private sectors' co-operation appeared within some extensive areal development projects. In this thesis, the PPP co-operation is compared to the earlier forms of areal development based on land use agreement. This study represents qualitative research. Research data consists of ten expert interviews and relevant documentation. Both public and private sector agents of the Suurpelto project were included in the interviewee selection. The interviews were accomplished in May and June 2014. Fact analysis was applied to the research data. The goal was to comprehend how the project between the public and private sector was composed in Suurpelto and what role participation had in this process. Through the Suupelto planning project some similarities and differences between the old and new areal development could be identified. To explain how the power, that planning essentially grants, was divided between the two sectors, was also among the main research objectives. Within Suurpelto project, the public private co-operation manifested on two different levels. The operational co-operation concentrated in action and strove to produce the public services which were needed in the area. On the level of supervision, the focus was in the communication and governance. At the early stages of the Suurpelto project, private sector agents activated in regard to formalizing the planning settlement and realizing participation. When building begun, the public sector took a more central role. At the beginning of 2000, resident participation was ambitiously sought in Suurpelto. The fact that participation was executed in a project form clearly indicates this. This resident participation, however, did not substantially affect the formalization of the planning settlement. At the end its significance was minor. Yet it can be said that the realization of the resident participation in project form was an advanced attempt at that time. Suurpelto's land use agreements emphasized that the parties were committed to the larger vision regarding this area. In addition, within these agreements a schedule for different objects and procedures regarding the development plans were defined, for example. In respect to quality control and scheduling, the Suurpelto project crucially differs from older areal development based on land use agreement.
-
(2013)Polynomilla x^2 + 1 ei ole juurta reaalilukujen kunnassa, eikä polynomilla x^2-2 ole juurta rationaalilukujen kunnassa. Tässä tutkielmassa osoitetaan, kuinka algebrallisesta näkökulmasta voidaan muodostaa laajempi kunta, jossa näillä polynomeilla on juuri. Tutkielmassa lähdetään liikkeelle tutustumalla abstrakteihin algebrallisiin struktuureihin ja niiden ominaisuuksiin. Algebrallisella struktuurilla tarkoitetaan lukujoukkoa, johon on liitetty yksi tai useampia laskutoimituksia. Algebralliset struktuurit luokitellaan aksiomaattisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ollakseen tietty algebrallinen struktuuri, lukujoukon ja siihen liitettyjen laskutoimitusten tulee täyttää tiettyjä ehtoja. Erityisen mielenkiinnon kohteena tutkielmassa on renkaat ja kunnat. Esimerkiksi reaaliluvut muodostaa yhteen- ja kertolaskun kanssa kunnan. Reaalilukujen laskusäännöt voidaan johtaa kunnan aksioomista. Työn toinen puoli keskittyy polynomirenkaisiin. Polynomit määritellään aluksi lukujonona, jonka alkiot ovat polynomin kertoimia. Polynomien muodostama joukko muodostaa polynomirenkaan. Ykköselliset polynomit, eli polynomit, joihin kuuluu alkio 1, voidaan esittää koulusta tutumpina lausekkeina. Tutkielmassa osoitetaan, että jos polynomilla ei ole juurta polynomirenkaassa, niin jaottoman polynomin avulla voidaan muodostaa laajempi kunta, josta juuri löytyy. Tämä laajempi kunta on jaottoman polynomin virittämä tekijärengas. Tekijärenkaassa alkiot on jaoteltu jakojäännöstensä perusteella eri luokkiin. Tässä tekijärenkaassa alkuperäinen polynomirengas on vain yksi alkio. Esimerkiksi polynomin X^2 + 1 avulla voidaan muodostaa laajempi kunta, kompleksiluvut. Tutkielma pohjautuu Lauri Myrbergin Algebra- oppikirjaan, sekä Jokke Häsän ja Johanna Rämön Johdatus abstraktiin algebraan-kirjaan.
-
(2023)Tutkielma keskittyy algebralliseen topologiaan ja vielä tarkemmin homologian ja kohomologian tutkimiseen. Tutkielman tavoite on todistaa Künnethin kaava tulokohomologialle, jota varten ensin esitellään homologia ja siitä johdettuna dualisaation kautta kohomologia. Homologia ja kohomologia tutkielmassa esitellään singulaarisessa muodossa. Johdannon jälkeen tutkielma aloitetaan esittelemällä kategoriateorian perusteet. Kategoria kappaleessa annetaan esimerkkejä kategorioista, joita käytetään pitkin tutkielmaa. Kategoria käsitteen esittelyn jälkeen jatketaan määrittelemään kuvaus jolla pystytään siirtymään kategoriasta toiseen eli funktorit. Funktorit jaetaan kovariantteihin ja kontravariantteihin riippuen siitä säilyttääkö se morfismien suunnan. Funktoreista esille nostetaan Hom-funktori, jonka kontravarianttia muotoa hyödyntämällä saadaan myöhemmin muodostettua kohomologia. Funktoreiden käsittelyn myötä pystytään niiden välille muodostamaan kuvauksia, jonka vuoksi esitellään luonnollinen transformaatio. Toisen luvun viimeisimpänä aihealueena käsitellään eksakteja jonoja. Toinen kappale kokoaa tarvittavat esitiedot, jotta voidaan siirtyä käsittelemään homologiaa ja kohomologiaa. Kolmas kappale käy läpi homologian ja kohomologian käsitteistöä. Homologia ja kohomologia esitellään pääasiassa singulaarisessa muodossa. Homologiasta käydään läpi peruskäsitteet, jonka jälkeen siirrytään singulaariseen homologiaan. Tässä yhteydessä määritelmään muun muassa simpleksi, jotta voidaan avata singulaarisen homologian perusteita. Singulaarisesta homologiasta edetään singulaariseen kohomologiaan, joka saadaan aiemmin esitellyn Hom-funktorin avulla homologiasta. Singulaarisen kohomologia kappaleen lopuksi esitellään vielä uusi laskutoimitus kohomologiaryhmille eli kuppitulo. Tutkielman viimeinen kappale käsittelee itse Künnethin kaavan ja sen todistuksen. Lisäksi käydään läpi muita tarvittavia esitietoja kaavan todistuksen ymmärtämiselle, jotka eivät ole vielä nousseet esille aikaisemmissa luvuissa. Tutkielma päättyy Künnethin kaavan todistukseen.
-
(2018)Tourism in the 21st century has become versatile and spending time in just one destination area is not the dominant idea anymore. Environmental issues and concerns about Co2 and other greenhouse gas emissions have reached the global consciousness within tourism industry, and alternative forms of travel for mass tourism have been created. One alternative conceptualised among tourism studies has been slow travel, in which choosing low-carbon transport and spending long time away from home are the core ideas. This thesis examines a long distance bicycle trip as a form of slow travel. The aim is to consider characteristics of a long distance bicycle trip, factors that make it possible, motives that lead to accomplish it and finally consider the significance politics of such a trip. Therefore a long distance bicycle trip has been divided to four dimensions and around for each one there is theory combined. For the characteristics the key theory is the theory of slow travel. Sufficient leisure time and finance for the bicycle trip are the key factors when examining the factors that make travelling possible. Considering travel motivation there are various theories from different fields of studies – in the thesis theories from tourism geography, sociology and psychology are combined. The significance politics of a long distance bicycle trip are examined by the means of uniting identity factors and lifestyle political choices of bicycle travellers. Data used in the thesis is divided in three different types. Firstly, theme interviews have been conducted with eight people who have made a long distance bicycle trip. Secondly, an examination have been made for narrations written about the bicycle trips. Thirdly, electronic data – narrations in blogs and audio-visual material in the form of documentaries have been considered. Content analysis has been elaborated in the thesis – first the answers of the interviewees and data have been thematised, then data has been coded and last the data has been interpreted. Results of the research reveal that travelling slow with a bicycle is a most important determinant characteristic of a long distance bicycle trip. Travel routes are in the significant role in a long distance bicycle trip – they become the destination of the trip intrinsically. Nature and culture experiences in the peripheral areas are essential. Bicycle trip is an independent form of travel In which spontaneous choices and flexibility are constantly present. Enough leisure time is essential to elaborate a long distance bicycle trip. One can accomplish a trip without spending a significant amount of money each day, but if the trip is extended for a long period of time, sufficient finance is still needed. Physiological motives include strengthening physical condition, but on the other hand, relaxation is a goal also. Some bicycle travellers considered binding new social relationships as an important aspiration. Among bicycle travellers challenging him or herself as a mean of achieving a feeling of winning him or herself is a significant motivation factor. By doing so, one acquire a sensation of developing him or herself. One goal has also been an inspiration for others. Feeling of freedom is a prominent aspiration. Collective identity among bicycle travellers is related with feeling of not being in a hurry, feelings of being independent, experiences in the periphery and a long time spent away from the conventional environment. Bicycle travellers construct their significance politics of their bicycle trip around these collective identity ideas. Further research could be conducted related to the compound of the freedom feeling experienced while long distance bicycle trip. Also it would be interesting to examine relations between a long distance bicycle trip and pilgrimage or a lifestyle of modern nomadism.
-
(2015)In municipal activities and decision-making pay more and more attention to the residents' participation and the increasing interaction. People are increasingly interested in participating in the development of their own living environment, which is why the functionality of community participation methods is becoming increasingly important. This requires municipalities to diversify interaction and inventiveness to increase participation and diverse achievement. Although residents have many different ways to participate and influence on municipal decision-making, the development draw more attention to increase the number of participation methods than quality improvement. Adept and critical residents are in a key role in the planning and development of township services. Espoo is the fastest growing and developing urban area in Finland. When regional development underlies continuous change, the residents' opportunities for participation are a very current topic. One of the aims of the city of Espoo strategy is to improve the residents' opportunities to participate and to develop Espoo for Finland's most viable democracy. The Public forums are seen as one way to strengthen public participation and the interaction between the residents, non-governmental organizations and local government. The goal of this study is to survey the city of Espoo public forum activities and its development from public forums participants and the city of Espoo's point of view. The research material consists of a public forum participants survey project, the results of which have been interviewed in the city of Espoo officials and elected representatives in order to achieve perspective city of Espoo. The research is divided into three parts: how Espoo public forum participants see the successfulness of the organization, how the city of Espoo is experiencing public forum activities to support the local people participation possibilities of Espoo service planning and development and how public forum activities should be developed to strengthen public participation. The results indicate that the public forum participants and the city of Espoo keep the public forum activity as a very invisible activity. The current goals of the public activity guide the activities of only a very general level, which does not give enough guidance for the public forum participants to organize the activity. The main problem is specifying the public forum's mission, in other words, what the public forum activity is trying to achieve? This study also shows that the public forum participants and the city of Espoo have disagreement about what is the purpose of public forum activity. Currently public forum activity is still looking for its role as part of the residents to participate and influence decision making in the city of Espoo.
-
(2013)Community-led local development is constantly strengthening and partly a new dimension in regional development. It has been seen as a bottom-up parallel regional development activity, where local actors such as area businesses, residents and organisations are closely involved. Community-led local development can be carried out using different methods, and it has been found to be effective and important in the development activities of municipalities and neighborhoods. Community-led local development has received attention at the international and national arenas. It has come up especially in the debate of the future of the European Union cohesion policy, and the Commission has brought it one of the most important questions in the future program period. At the national level, the importance of community-led local development has been seen to rise, especially when the municipalities are merged into larger units. In Finland, large part of the regional planning is in the responsibility of municipalities, and they are seen to be the key actors in community-led local development. This study examines the views of municipalities in community-led local development - at their own points of view. The purpose is to find out what kind of activities the municipalities will see as community-led local development, what kind of impacts community-led local development has had to the municipalities, and how the community-led local development has worked in municipalities. In addition, the aim is to find out what kind of role the municipalities see themselves in community-led local development, and how important they see community-led local development in securing their own vitality. Research data of this study consists of the electronic questionnaire and the interviews focused to the persons responsible of development issues of the municipalities. Research data shows that the Finnish municipalities see community-led local development working well, and that it is very important to the development of the municipality. Community-led local development was generally seen as an action, which aims to improve the municipality and it's surrounding region's vitality, competitiveness, and business operating conditions. Municipalities saw the community-led local development very important and significant in securing their vitality, and it's importance was seen to remain in the future. In smaller municipalities, it's importance was even seen to grow in the future, in the municipal reform, when municipalities are merged to larger units. Municipalities saw the community-led local development for the most part the same way all over the Finland, despite of their size. Finnish municipalities don't see community-led local development only as a bottom-up parallel regional development activity, where local actors such as areas businesses, residents and organizations are closely involved. It was seen more as a physical development of the area in which the participation of local actors and partnerships were as a complement. Among Finnish municipalities can be identified two different dimensions of community-led local development: an actor-oriented dimension, as well as a specific regions development -oriented dimension.
-
(2020)Henkivakuutusyhtiöt tarjoavat asiakkailleen monenlaisia tuotteita. Vakuutuksia on erityyppisiä, mutta usein ne ovat liitoksissa vakuutetun elinaikaan. Mainittakoon näistä esimerkiksi kuolemanvara- ja elämänvaravakuutus. Ensimmäisessä korvaus maksetaan mikäli vakuutettu kuolee vakuutusaikana ja toisessa mikäli vakuutettu on elossa ennalta sovittuna ajanhetkenä. Vakuutetun elinaika ei kuitenkaan ole tiedossa sopimusta tehdessä, joten vakuutusyhtiön pitää pystyä estimoimaan vakuutettujen kuolevuutta. Riittävän tarkalla estimoinnilla pyritään estämään tilanne, jossa korvausten määrä ylittää vakuutusyhtiön varat. Kuolevuusennustetta voidaan käyttää muun muassa vakuutusten hinnoitteluun. Estimointi on kuitenkin haastavaa, sillä kuolevuuden kehitykseen tulevaisuudessa vaikuttavat muun muassa mahdolliset lääketieteelliset läpimurrot tai populaation elintapojen muutokset. Kuolevuus ei pysy samana sukupolvesta toiseen, vaan pääsääntöisesti monissa maissa uusi sukupolvi elää edellistä sukupolvea keskimäärin pidempään. Kuolevuutta onkin helpompi ennustaa lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Tutkielman alussa määrittelemme tämän työn kannalta oleellisia esitietoja, jotka liittyvät sekä elinaikaan ja kuolevuuteen että yleisesti stokastisiin prosesseihin. Erityisen tärkeitä ovat elinajan ja kuolevuusfunktion käsite. Näiden lisäksi martingaali, laskuriprosessi ja kompensaattori ovat tämän työn avainkäsitteitä. Tutustumme määritelmien lisäksi Doob-Meierin hajotelmaan, jonka perusteella alimartingaali voidaan kirjoittaa systemaattisen ja täysin satunnaisen osan summana. Systemaattisesta osasta puhutaan kompensaattorina ja satunnaisen osan muodostaa martingaali. Tutkielman tarkoituksena on johtaa kumulatiivista kuolevuutta estimoiva Nelson-Aalen estimaattori tilanteessa, jossa vakuutettuja on n kappaletta ja vakuutetun mahdollisia eri kuolinsyitä k kappaletta. Oletamme parametrin n arvon olevan suhteellisen suuri ja parametrin k arvon suhteellisen pieni. Johdamme lisäksi estimaattorin odotusarvon sekä varianssin. Havaitaan, että estimaattori on hieman harhainen, mutta kuitenkin asymptoottisesti harhaton. Teemme lisäksi lyhyen sovelluksen R:llä, jonka tarkoituksena on auttaa lukijaa hahmottamaan miltä todellisen otoksen pohjalta laaditut Nelson-Aalen estimaatit voisivat näyttää ja tutkitaan kuinka hyvin ne vastaavat todellisia arvoja. Tutkielman loppupuolella tarkastellaan tilannetta, jossa vakuutettujen määrä kasvaa rajatta ja huomataan, että normalisoitu Nelson-Aalen estimaattori alkaa muistuttaa Gaussista martingaalia. Erityisesti kiinteällä ajanhetkellä estimaattori on asymptoottisesti normaalijakautunut. Todistuksessa käytämme Rebolledon keskeistä raja-arvolausetta martingaaleille. Tulosta käyttämällä olisi mahdollista määrittää luottamusrajat estimoitavalle kumulatiiviselle kuolevuudelle. Lopuksi käymme läpi vaihtoehtoisia tapoja estimoida kuolevuutta.
-
(2023)Suomen lakisääteisissä työeläkevakuutuksissa yrittäjien ja palkansaajien eläkkeet on jaoteltu erillisiin järjestelmiin. Näiden vakuutusten ehdot ovat pitkälti samanlaiset, mutta yrittäjien järjestelmä on varsinkin viime vuosina tuottanut huomattavasti huonompaa tulosta. Yksi merkittävä tekijä eläkevakuutustoiminnan kannattavuudessa on kuolevuusmallin soveltuvuus, ja tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, selittävätkö mahdolliset kuolevuuserot YEL- ja TyEL-vakuutusten eriävää kannattavuutta. Kuolevuuden arviointiongelman ratkaisemiseksi esittelemme tutkielman ensimmäisessä osassa yleistä selviytymisanalyysin teoriaa. Tässä määrittelemme laskuprosessien, martingaalien sekä Lebesgue-Stieltjes-integraalien avulla Nelson-Aalen-estimaattorin kumulatiiviselle kuolevuudelle. Toisessa osassa sovellamme ensimmäisen osan työkaluja Eläketurvakeskuksen vuosien 2007–2020 kuolevuusdataan. Arvioimme näin TyEL- ja YEL-vakuutuksissa käytetyn teoreettisen kuolevuusmallin soveltuvuutta sekä vakuutuskantojen kuolevuuseroja. Saamme selville, että kuolevuusmalli kuvaa hyvin toteutunutta kuolevuutta, ja että YEL-kuolevuus on maltillisesti TyEL-kuolevuutta alhaisempaa. Tärkeämpää roolia kannattavuuseron kannalta näyttelee kuitenkin ero populaatioiden ikärakenteissa.
-
(2016)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee primääristen alkoholien hapetusreaktioita vastaaviksi aldehydeiksi kupari(I)katalyyttien avulla. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee erilaisia hapetusreaktioiden mekanismeja, jotka pohjautuvat galaktoosioksidaasi (GO) entsyymin mekanismiin. Biomimeettisistä hapetussysteemeistä merkittävimpiä ovat Cu(I)-katalyytit yhdistettynä 2,2,6,6−tetrametyylipiperidiini-1-oksyyli radikaaliin (TEMPO). Tämän mekanismin on todettu mallintavan GO:n mekanismia. Kokeellisen työn taustalla on viime vuosien tutkimus Cu/TEMPO hapetusolosuhteista, joilla on mahdollista hapettaa ei-aktivoituja alifaattisia alkoholeja aldehydeiksi. Cu(I)-kompleksit valmistettiin Schiffin-emäs ligandeista ja niitä tutkittiin hapetuskatalyytteinä alifaattisen 1-oktanolin hapetusreaktiossa. Korkein aktiivisuus hapetusreaktioissa saavutettiin [(4-fluorofenyyli)imino(metyyli)furaani] ligandilla (L1). Kiderakenne kompleksista Cu(L1)2Br • 1/4(H2O) tukee oletettua 1:2 koordinaatiota. Syntetisoidut aldimiini kuparikompleksit olivat aktiivisia huoneenlämmössä ja aerobisissa olosuhteissa. Tämä osaltaan vahvistaa mahdollisuuksia käyttää vihreämpiä hapetusreaktio-olosuhteita. Kokeellisessa työssä hyödynnettiin in situ ATR-IR spektroskopiaa sekä katalyytin valmistuksen että hapetusreaktion monitoroinnissa. Työn mielenkiinto kohdistui hapetusreaktion välivaiheisiin, kupari-happi-komplekseihin, mutta yhdisteiden reaktiivisuuden vuoksi niitä ei onnistuttu havainnoimaan spektroskooppisesti. Mekanistisissa tutkimuksissa kuitenkin huomattiin in situ IR:llä ligandin dissosiaatio Cu(I)-kompleksista.
-
(2015)Tutkielman kirjallisuusosassa tarkastellaan kupari(II)ionin ja eräiden alifaattisten ja aromaattisten oksiimiligandien välistä kompleksinmuodostusta vesiliuoksessa. Kompleksoitumista on tutkittu potentiometrisesti titraamalla ja kompleksien pysyvyysvakiot on määritetty laskennallisesti titrausaineiston perusteella. Joidenkin kompleksien rakenne vesiliuoksessa on määritetty spektroskooppisesti. Komplekseja on myös kiteytetty vesiliuoksesta ja niiden rakenne on määritetty röntgendiffraktometrisesti. Kiinteässä tilassa kupari(II)ionin koordinaatiogeometria on usein neliöpohjainen pyramidi. Kompleksit voivat olla mononukleaarisia, dimeerisiä tai polynukleaarisia. Kompleksin rakenteeseen ja pysyvyyteen vaikuttavat muun muassa steeriset tekijät, kuten ligandin mahdolliset kookkaat substituentit, sekä ligandin happamuus ja emäksisyys. Useimmat tutkituista ligandeista sitoutuvat kupari(II)ioniin kaksihampaisesti kahden typpiatomin kautta, joista toinen on oksiimiryhmän typpiatomi. Tutkielmaan liittyvän kokeellisen työn aiheena on sinkki(II)- ja kadmium(II)ionien kompleksinmuodostus pyratsiini-2-amidoksiimin sekä 2-(dietyyliamino)asetamidoksiimin kanssa vesiliuoksessa. Työssä tutkittiin myös koboltti(II)ionin kompleksoitumista 2-(dietyyliamino)asetamidoksiimin kanssa vesiliuoksessa. Tutkimusmenetelmänä oli potentiometrinen titraus. Kompleksien pysyvyysvakiot määritettiin laskennallisesti SUPERQUAD-tietokoneohjelmalla. Pyratsiini-2-amidoksiimi ja 2-(dietyyliamino)-asetamidoksiimi muodostavat molemmat sinkki(II)ionin kanssa yhden mononukleaarisen monokompleksin ja yhden dimeerin. Molemmat ligandit muodostavat kadmium(II)ionin kanssa kaksi mononukleaarista monokompleksia, joista toinen on deprotonoitunut. 2-(Dietyyliamino)asetamidoksiimi muodostaa koboltti(II)ionin kanssa yhden mononukleaarisen monokompleksin ja yhden dimeerin, kuten sinkki(II)ionin kanssa. Kadmium(II)ionin suuri koko heikentää sen ja happiatomin välistä sidosta ja estää mononukleaaristen kompleksien dimeroitumisen oksimaattosiltojen kautta.
-
(2013)Tutkielma käsittelee verkkoteoriaa ja päätuloksena esitellään ja todistetaan Kazimierz Kuratowskin (1896 - 1980) todistama tasoverkkoihin liittyvä Kuratowskin teoreema (1930). Teoreema antaa ehdot sille, milloin verkko on tasoverkko, ja sen mukaan verkko on tasoverkko jos ja vain jos se ei sisällä täydellisen viiden pisteen verkon K_5 tai täydellisen kaksijakoisen verkon K_{3,3} alijaotuksia. Verkko määritellään parina G = (X, V), missä X on äärellinen joukko (verkon pisteet) ja V ⊂ P_2(X) (verkon viivat). Verkko voidaan esittää graaffisesti piste-viiva-esityksenä, jossa pisteitä vastaavat piirretyt pisteet tai ympyrät ja viivoja pisteiden välille piirretyt viivat. Tarkemmin verkon, pisteiden ja viivojen ominaisuuksista käydään läpi pisteiden vierekkäisyys, verkon säännöllisyys ja täydellisyys, isomorfismi, pisteiden ja viivojen vähentäminen ja verkon lyhentäminen sekä yhtenäisyys. Verkossa voidaan 'kulkea reittejä' pisteiden välillä olevia viivoja pitkin. Nämä reitit muodostavat kulkuja ja kierroksia. Isomorfismi on oleellinen osa verkkoteoriaa. Verkot G = ( X, V ) ja Q = ( X ', V' ) ovat isomorfiset, merkitään ... , jos on olemassa bijektio ... siten, että xy ∈ V jos ja vain jos ... kaikilla x ja y, jotka kuuluvat joukkoon X. Pisteitä ja viivoja poistamalla muodostetaan aliverkkoja ja minoreita. Verkosta G saadaan kyseisen verkon minori Q vähentämällä siitä n-joukko pisteitä ja m-joukko viivoja ja suorittamalla näin muodostuneelle verkolle lyhennyksiä. Kuratowskin verkoiksi kutsutaan täydellistä viiden pisteen verkkoa K_5 ja täydellistä kaksijakoista verkkoa K_{3,3}. Kaksijakoisuudella tarkoitetaan sitä, että verkon pisteet voidaan jakaa kahteen erilliseen joukkoon X_1 ja X_2 niin, että jokaisesta joukon X_1 pisteestä lähtevän viivan toisena päätepisteenä on piste joukossa X_2 ja toisin päin. Tasoverkot ovat verkkoja, jotka voidaan piirtää tasolle siten, että pisteiden väliset viivat eivät leikkaa keskenään. Tasoverkkoja määriteltäessä tarvitaan Jordanin käyriä ja verkon upotuksen käsitettä. Verkoista vain tasoverkoille voidaan määritellä alueet ja näiden avulla tasoverkon duaali. Verkosta G voidaan muodostaa uusi verkko G_0 jakamalla verkon viivoja kahteen osaan. Tämä kahtiajako tehdään viivalle v = pq niin, että viiva v vähennetään verkosta, jonka jälkeen lisätään uusi piste x ja liitetään se poistetun viivan v päätepisteisiin p ja q, jolloin saadaan uudet viivat px ja qx. Tätä viivan jakamistekniikkaa kutsutaan verkon alijaotukseksi. Verkkoa G, jonka viivoille on tehty alijaotuksia, kutsutaan verkon G alijaotukseksi tai G-alijaotukseksi.
-
(2018)Kurikan alueella esiintyy geologialtaan Suomen oloissa ainutlaatuinen ja rakenteeltaan monimuotoinen monikerroksinen paineellinen akviferisysteemi. Rakenteen kompleksisuuden mahdollistaa Kurikan alueella kallioperän topografian suurehkot vaihtelut ja sen päälle jääkausiajan prosesseissa kerääntynyt paikoin jopa yli 100 metriä paksu maapeite. Tämä maanpeite pitää sisällään paikoin 2–3 toistensa päällä sijaitsevaa akviferia. Kurikan pohjavesiesiintymää on tutkittu GTK:n, Vaasan vesihuollon ja Kurikan Vesi Oy:n toimesta jo useita vuosia. Tavoitteena on hyödyntää alueen pohjavettä Vaasan ja Kurikan kuntien tarpeeseen, sekä turvata Pohjanmaan alueella laajemminkin vesihuoltoa. Paineellinen akviferi aiheuttaa usein runsasta lähteisyyttä. Pohjaveden purkautumiskohteita tutkittiin tässä työssä vesinäytteistä analysoidun hydrogeokemian (pääionijakauma, liuennut silikaatti, alkaliteetti, sähkönjohtavuus sekä vedyn ja hapen stabiilien isotooppien koostumus) ja ilmasta käsin suoritetuin termisten kuvausmenetelmien avulla (TIR). Lämpökuvia tuotettiin UAV (Unmanned Aerial Vehicle) lentoalustalla sekä helikopterista käsin. UAV:n tuottamia lämpökuvia käsiteltiin Pix4D-ohjelmalla, jolloin niistä saatiin georeferoituja kuvia paikkatietojärjestelmään yhteensopiviksi. Tarkoituksena oli myös alueelta GTK:n toimesta tehtyjen tutkimusten ja saatavilla olevan geologisen tiedon avulla selvittää tämän paineellisen pohjavesisysteemin luonnetta ja rakennetta. Tähän kuului pohjaveden muodostumisalueiden määrittäminen, pohjavesien kulkeutumisen selvittäminen ja pohjavesien ikien ja laadun arviointi. Kurikkalainen syväpohjavesi löytyy tutkimusalueelta kahden laaksoalueen, Häjyluoma ja Paloluoma, alla sijaitsevasta syvästä akviferista, jotka sijaitsevat kallioperän vanhassa ruhjevyöhykkeessä. Vesi kulkeutuu akviferisysteemiin ympäröiviltä yläviltä alueilta melko suuren korkeuseron saattelemana. Pohjavesi vaikuttaa puhkovan tiensä läpi syvemmältä kohti maanpintaa ja sekoittuvan ylempänä maaperässä sijaitsevan akviferin veteen. Lämpötila-anomalioiden runsain esiintyvyys voidaan yhdistää laaksoalueiden syvien akviferien päälle. Iältään vedet vaikuttaisivat olevan vain muutamia kymmeniä vuosia vanhoja. Kurikan maaperässä näyttäisi olevan runsaasti potentiaalia pohjaveden hyötykäyttöä ajatellen.
-
(2012)Merkittävä osa länsimaisesta yhteiskunnallisesta tutkimuksesta ja tilastoinnista perustuu survey-tutkimuksiin. Jokainen otokseen valituksi tullut ei kuitenkaan syystä tai toisesta anna vastauksia tutkimuskysymyksiin. Vastauskato heikentää tutkimusaineiston laatua ja kasvattaa saatujen estimaattien virhettä. Tutkimus tehtiin, koska oltiin huolestuneita survey-tutkimusten kato-osuuksien kasvamisesta ja vastauskadon vaikutuksista tutkimusten laatuun. Tutkimuksella haluttiin selvittää (a) keitä ovat ne, joita emme tutkimuksilla saa kiinni, ja (b) vastaavatko tutkimuksiin osallistumattomat samalla tapaa kuin osallistuneet. Selvitys tehtiin lähettämällä osalle aikuiskoulutustutkimuksesta vuonna 2006 poisjääneille uusi kontaktipyyntö tasan vuoden kuluttua. Näin syntyi AKU-laatutututkimus. Tiedot kerättiin käynti- ja puhelinhaastatteluin keväällä 2007. Myös laatututkimuksesta kieltäytyneille esitettiin (jos mahdollista) muutama kysymys koskien tutkimuksiin osallistumista (ns. katohaastattelu). Tutkimuksen keskeisin tulos on, että jo kertaalleen tutkimuksesta suorasti tai epäsuorasti kieltäytyneitä voidaan lähestyä uudestaan hyvinkin onnistuneesti: 59 prosenttia suostui yhteistyöhön uuden kontaktin myötä. Lisäksi osoittautui, etteivät vastaamattomat juurikaan poikenneet vastanneista taustansa ja aikuiskoulutukseen osallistumisen suhteen. Laatututkimuksen tulokset eivät tue ajatusta vastauskatoon jääneiden huonommasta yhteiskunnallisesta asemasta. Lisäksi laatututkimukseen mukaan saadut ja siis vuotta aikaisemmin vastauskatoon kuuluneet suhtautuivat survey-tutkimukseen positiivisesti. Tutkimus kuuluu survey-tutkimuskenttään, ja se tuo lisää tietoa survey-tutkimuksissa pimentoon jäävästä joukosta: tutkimuskatoon kuuluvista.
-
(2016)Intelligent transport systems 'ITS' are becoming more common within city traffic. Urban transport has historically relied heavily on use of private cars during the past decades which transport planning and transport policy decisions have supported. The aim of the new transport policy has been to strive for public transport`s and light traffic`s modal shares of growth. However, the policies do not change quickly. Intelligent transport innovations shape citizens` preferences of the different modes of transport and by the introduction of them it is seeked, inter alia, safer and more environmentally friendly urban transport. I examine in this thesis the KutsuPlus intelligent transport service carried out by HSL in 2012-2015 and, more generally, intelligent transport innovations that have been in use in the metropolitan area of Helsinki. The research question is whether an individual intelligent transport innovation, like Kutsuplus here can affect people's choice of transport mode in the urban space and thus increase the competitiveness of public transport.
-
(2021)Auringon säteilyn voimakkuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan Suomessa. Tämän seurauksena järvien kerrostuneisuudessa tapahtuu muutoksia. Värriön luonnonpuistossa järvien tutkimus on ollut vähäistä, ja lämpötilaseurantaa ei aikaisemmin alueen järvissä ole tehty ympärivuotisesti. Aineiston avulla selvitettiin Kuutsjärven ja Tippakurulammen lämpötilan muutoksia, eroavaisuuksia, päivittäisiä muutoksia sekä lumen vaikutusta kevään lämpenemiseen tarkastelujakson aikana. Tutkimusaineisto on kerätty Värriön luonnonpuiston Kuutsjärvestä ( 67° 44'N ja 29° 36'E) sekä Tippakurulammesta (67° 46'N ja 29° 37'E) vuosina 2009–2012. Molemmissa järvissä oli yksi termistoriketju järven syvimmässä kohdassa. Termistoreita ketjussa oli viisi kappaletta. Tulosten tarkastelussa apuna käytettiin Ilmatieteen laitoksen sää- ja lumihavaintoja. Auringon säteilyn voimakkuus on merkittävin Kuutsjärven ja Tippakurulammen lämpötiloihin vaikuttava tekijä. Päivittäisissä muutoksissa ei ole eroavaisuuksia järvien välillä. Tippakurulampi lämpenee tummempana ja matalampana järvenä pohjaa myöten kesän aikana. Kesän aikana sedimenttiin varastoitunut lämpö purkautuu talvella veteen. Kevään täyskierto on molemmissa järvissä lyhyt ja tapahtuu toukokuun loppupuolella. Syksyn täyskierto on Tippakurulammessa Kuutsjärveä pidempi, ja Tippakurulampi jäähtyy sekoittuneessa tilassa. Eroavaisuudet järvien välillä johtuvat koko- ja värieroista.
-
Kuvantamis- ja mallinnusmenetelmien hyödyntäminen kallioperän rakennetutkimuksessa Kuopion alueella (2017)Scientists have developed new research methods for structural geology analysis. By using airborne laser scanning data or imaging, and description of outcrops using stereo photogrammetry technology, we can make very exact structural analysis. Bedrock structure modeling offers new ways to study the bedrock structures. Due to complexity of the bedrock of the Kuopio area it was chosen to a research area. Airborne laser scanning descriptions and structural models was carried out in the Hirvo, Kurkimäki, Paavola and Poroharju study regions. A stereo photogrammetry measurement was executed in the Pieni neulamäki area. The target is to estimate the suitability of methods for structure geology surveys and evaluate their reliability. In particular, the methods of stereo photography gave surprisingly accurate results that can easily use for the data collection and the preservation of data. The Laser scanning models still require further development, so that it can be supported the bedrock surveys.
-
(2017)Perinteisesti ohjelmistojen testiautomaatio, jolla tarkoitetaan testauksen kohteena olevan järjestelmän testien automatisoitua suorittamista, toteutetaan hyödyntäen ohjelmiston lähdekoodia. Toisinaan ohjelmiston graafista käyttöliittymää (GUI) testattaessa tulee kuitenkin vastaan tilanteita, jolloin ohjelmiston lähdekoodi ei ole saatavilla. Joskus testiautomaation avulla halutaan myös varmistaa, onko jokin tietty kuvaelementti näkyvillä käyttöliittymässä, eikä riitä, että tämä kuvaelementti löytyy vain lähdekoodista. Näissä molemmissa tapauksissa ainoa keino käsitellä kuvaelementtiä tai verifioida sen esiintyminen graafisessa käyttöliittymässä, on käyttää referenssikuvapohjaista kuvantunnistusta. Tutkielmassa perehdytään kuvantunnistuksen soveltuvuuteen osaksi testiautomaatiota (1) tutustumalla löytyneeseen lähdekirjallisuuteen, (2) asiakkaalle toteutetussa testiautomaatioprojektissa tehtyihin havaintoihin ja (3) haastattelemalla kuvantunnistusta hyödyntävän testiautomaation parissa työskennelleitä henkilöitä. Tutkimuksessa havaitaan, miten ja millaisilla työkaluilla kuvantunnistukseen pohjautuva testiautomaatio voidaan esimerkiksi toteuttaa, millaisia erinäisiä ongelmia siihen liittyy ja miltä osin nämä ongelmat ovat ratkaistavissa. Tutkimuksessa tehtyihin havaintoihin pohjautuen ehdotetaan, miten aihetta voisi tulevaisuudessa tutkia lisää, jotta saisimme lisäymmärrystä kuvantunnistuksen soveltuvuudesta osaksi kuvantunnistusta. ACM Computing Classification System (CCS): [Computing methodologies]: Image processing [Software and its engineering]: Software verification [Software and its engineering]: Agile software development [Software and its engineering]: Software testing and debugging [Software and its engineering]: Acceptance testing
-
(2017)Oppimateriaaliin lisätyt kuvitukset voivat helpottaa oppimista. Kuvitukset auttavat ymmärtämään opetettavaa aihetta ja edesauttavat pitkäkestoista oppimista. Aiheesta opitun tiedon määrän lisääntyessä kuvien tarpeellisuus vähenee. Osa oppijoista haluaa oppimisen olevan helpompaa, mielekkäämpää ja vaivattomampaa. Asioiden opiskelu saatetaan kokea vaivalloiseksi, mikä voi laskea motivaatiota ennen opiskelua tai opiskelun aikana. Motivaatio on tärkeä tekijä oppimisessa. Ilman motivaatiota keskittyminen on vaikeampaa. Kuvitukset ja oppimispelit helpottavat oppimista. Tekemällä oppimisesta mielekkäämpää edesautetaan motivaatiota ja antamalla työkaluja, kuten kuvituksia, helpotetaan oppimista. Pelien sitovuus, hauskuus ja välittömät palkkiot, kuten palaute ja pisteet, vetävät pelaajia puoleensa ja syventävät oppimista, koska ne motivoivat. Tässä tutkielmassa tutkittiin oppimispelien kuvituksien vaikutusta oppimiseen. Tutkielmaa varten toteutettiin ohjelmoinnin oppimispeli. Pelistä tehtiin kaksi versiota, joista toisessa oli ilmeikkäät kuvitukset ja tarina ja toisessa oli neutraalit kuvitukset. Versiot vietiin testattavaksi kolmelle ryhmälle. Ilmeikästä versiota kokeili kaksi ryhmää ja neutraalia versiota kokeili yksi ryhmä. Ryhmät vastasivat kyselykaavakkeisiin ennen ja jälkeen pelaamisen. Kyselykaavakkeilla selvitettiin osallistujien motivaatiotasoa oppia ohjelmoimaan, heidän kokemaansa oppimateriaalin ymmärrystasoa ja heidän kokemaansa pelin mielekkyystasoa. Peli koettiin vaikeaksi ja motivaatio ohjelmoinnin opiskeluun ei kasvanut. Tutkimukseen osallistuvilla oli alhainen motivaatio ohjelmoinnin opiskeluun ennen pelaamista, mikä saattoi vaikuttaa tutkimustuloksiin. Ilmeikkäiden kuvituksien versio kuitenkin koettiin hieman helpompana ja mielekkäämpänä kuin neutraalien kuvituksien versio.
Now showing items 1843-1862 of 4012