Browsing by Title

Työssä tutkitaan paikkatietojärjestelmiä (GIS) käyttäen Helsingin, Espoon ja Vantaan palo- ja pelastustoimen yhteistoimintasopimusta. Samalla tutkitaan paikkatietojärjestelmien soveltuvuutta palo- ja pelastustoimen yhteistoiminnan suunnitteluun. Palo- ja pelastustoimilain mukaisesti kuntien tulee mitoittaa palo- ja pelastustoimen valmiutensa siten, että se on riittävä. Arviointia varten kunnat on jaettu riskialueisiin I-IV, jossa I on korkeariskisin alue. Sisäasiainministeriön pelastusosaston ohjeen mukaan pelastustoiminnan tulisi käynnistyä I-riskialueella kuuden minuutin, II-riskialueella kymmenen minuutin ja III-riskialueella 20 minuutin kuluttua hälytyksestä. IV-riskialueella aika voi olla pitempi kuin I-IV -riskialueilla. Helsingin, Espoon ja Vantaan palo- ja pelastustoimien välillä solmittiin 2.2.1995 yhteistoimintasopimus, jonka mukaan yhteistoiminta-alueella tapahtuviin hälytystehtäviin lähetetään kuntarajoista riippumatta lähin yksikkö. Tutkielma pohjautuu tähän sopimukseen. MapInfo-paikkatieto-ohjelmaa käyttäen piirretään Helsingin, Espoon ja Vantaan paloyksiköiden saavutettavuusajoista saman ajan käyriä eli isokroneja, sekä vertaillaan niitä riskialueluokitukseen. Oleellista on tunnistaa ne alueet joita ei tavoiteta riskialueluokituksen edellyttämässä suositusajassa, sekä ne alueet jonne naapurikaupungin paloyksikkö ehtii omaa yksikköä nopeammin. Tutkimuksen mukaan Helsingin maapinta-alasta 3 % I-riskiluokkaan kuuluvia alueita ja 3 % II-riskiluokkaan kuuluvia alueita jää tavoittamatta riskialueluokituksen edellyttämässä ajassa. Vastaavat luvut Espoossa ovat 3 % ja 7 %, sekä Vantaalla 17 % ja 1 %. Yhteistoimintasopimuksen puitteissa toisen kaupungin paloyksikötkin tavoittavat suositusajassa vain hyvin pienen osan näistä alueista. Poikkeus on Vantaan antama apu Pohjois-Espooseen. Vantaan yksiköt tavoittavat suositusajassa 13 km2 Espoon II-riskialueista. Luku on 4 % Espoon maapinta-alasta. Tutkimuksessa tehdään ehdotus alueista jotka kannattaisi hoitaa toisin kuin voimassa oleva yhteistoimintasopimus edellyttää. Mukana on myös kartta, jossa kuntarajat on piirretty paloyksiköiden saavutettavuusaikojen mukaan. Kartassa kukin kaupunki muodostuu siitä alueesta, jonne kaupungin paloyksiköt ehtivät ensimmäisenä kolmesta kaupungista. Tutkimuksessa käy ilmi, että käytetyt työmetodit, ohjelmistot ja aineisto soveltuvat sellaisenaan minkä tahansa kunnan palo- ja pelastustoimen suunnitteluun ja yhteistoiminnan arviointiin. Tarvetta jatkotutkimuksiin olisi ainakin yhteistoiminta-alueen laajentamisesta, sekä riskianalyysien ja sairaankuljetusyksiköiden sijoittelun tekemisestä paikkatietojärjestelmiä apuna käyttäen.

The study area of this study was the upper part of the catchment of River Paimionjoki in Somero, which is located in the Varsinais-Suomi region in southwest Finland. The water system of River Paimionjoki is one of the biggest water systems of southwest Finland, and with it's flow and catchment area, the biggest river flowing to Saaristonmeri. The river flows through a clay ground stratified in an old ocean floor, so cultivation and farming have been practiced around the area already since the 14th century. Agricultural practices have had a significant impact on the area's changing landscape and the water quality of river Paimionjoki for hundred's of years. The water system has also been strained by the catchment area's scattered settlements and urban areas. The water quality of the river and it's catchment's lakes' have been researched a couple of times during the last two decades, and the water quality has been found to be below average. The purpose of this study was to bring a historical perspective to the environmental research of the river Paimionjoki area with palaeoecological methods. The aim of the study was with the stratigraphy of the bottom sediment of the river and with concentration of different elements, to find out how the river catchment's historical changes in landscape and the developments in agricultural practices and other human activities are visible in the physical and chemical composition of the sediment. Furthermore the aim was to solve the changes in the rate of sedimentation. The research material was two 200 cm long sediment cores from the bottom of Lake Åvik and Lake Pitkäjärvi. The samples were collected in March of the year 2009. Loss on ignition, water content and magnetic susceptibility as well as several concentrations of elements (Na, Mg, Al, Si, K, Ca, Cr, Mn, Fe, Co, Ni, Cu, Zn, As, Sn, Sb, Ba, Pb, C,N,S) were measured from the samples. Pollen analysis, C-14 radiocarbon dating and Cesium-137 dating were used to date the sediment samples. The results showed that the reforming of landscape to more open environment in the 14th century, and the beginning of the earliest agricultural activities can be seen in both cores in the depth of approximately 100 cm, where the magnetic susceptibility and loss on ignition show a remarkable change with mineral matter increasing distinctly. The intensification of human activities as well as agricultural and industrial activities is shown in both sample cores as a gradual steady rise in element concentrations. However, sudden anthropological events affecting the environment locally are not recorded in the sediment very clearly. The concentrations of heavy metals show a clear rise in the depth of 40 cm. This reflects the time after World War II when industry started growing and living standards rising. Led in addition to pollen analysis and Cs-137 dating proved to be a crucial factor in dating of the sediment especially with the top layers of the sediment where the maximum and decrease of led use has been recorded clearly. The sedimentation rate has distinctly increased as a result of agricultural and other human activities. However after the 1970s the rate has slowed down again. All in all of the region's historical changes in the environment only the main characteristics have been deposited in the river Paimionjoki sediment.

Is it possible to color R^2 with 2 colors in such a way that the vertices of any unit equilateral triangle are not all the same color. This thesis seeks to answer questions of this kind in the field of Euclidean Ramsey Theory. We begin by defining that a finite configuration A is k-Ramsey in R^n if any k-coloring of R^n has a monochromatic set that is congruent to A. We both prove and disprove this property for various configurations, dimensions, and numbers of colors. This includes a discussion of the problem of finding the chromatic number of the plane, and the connection of k-Ramsey problems to immersion of unit distance graphs. We then attempt to generalize this property to different equivalence relations other than congruence and study how this affects which configurations are guaranteed monochromatic. Following from the Hales-Jewett Theorem, this line of inquiry peaks with a discussion of Gallai’s Theorem, which says that translation and scaling form a sufficient set of group actions to guarantee all configurations k-Ramsey for any k, in any dimension. We then turn our attention to the property of Ramsey-ness. A configuration A is said to be Ramsey if for any number of colors k, there exists a dimension n such that A is k-Ramsey in R^n . We show that if a configuration is Ramsey, then it must be embeddable in the surface of a sphere of some dimension. Further, we show that any brick, the Cartesian product of intervals, is Ramsey, and thus any subset of a brick is Ramsey. Finally, we prove that any triangle configuration is Ramsey.

Increasing shopping distances caused by structural change of the grocery networks and society's way towards a 24-hour rhythm set new challenges for the groceries' spatio-temporal accessibility in Helsinki region. Despite these challenges, in the previous studies the physical accessibility of groceries has been measured inadequately without taking into account different transport modes, realistic travel times or temporal aspects. The aim of this study was 1) to understand how the spatial patterns of accessibility of the groceries vary taken into account different transport modes and times of the day, 2) locate areas of in/sufficient accessibility based on realistic travel times and how people are located within these areas, 3) measure how accessibility differs between the municipalities of Helsinki region and 4) test if public transport could compete with a car when traveling to the nearest store. The accessibility of the groceries was measured by calculating travel times from inhabited statistical grid cells to the nearest grocery by car, public transport and walking at 17:00, 22:00 and 1:00.The travel time calculations by car were based on a specific dataset MetropAccess-Digiroad which is modified from the original Digiroad by setting impedances for different kinds of crossroads. The effect of rush hour and whole travel change, including walking and searching for a parking lot, were also taken into account in this study. Travel times of public transport and walking were calculated with MetropAccess-Reititin tool which calculates realistic travel times based on OpenStreetMap and timetable information of public transport. In all calculations the opening hours of the stores were also taken into account. Several visualizations were made based on travel times: 1) interpolated travel time surfaces, 2) service gap maps showing the amounts of people living in the areas of low access, and 3) separation maps representing the differences of public transport and car accessibility. Also graphs showing the amount of people who can access the stores within a given time-budget were made, as well as graphs representing the average travel times to the nearest grocery in the municipalities of Helsinki Region. The results showed that modes of transport and times of the day affect significantly to groceries' accessibility. At 17:00 and 22:00 accessibility was good almost in all densely inhabited areas because of the dense transportation connections and comprehensive grocery network. In the night time accessibility was much lower especially by public transport and walking because of the sparse grocery network and insufficient public transport connections. Public transport and walking were able to compete with car mainly in Helsinki at 17:00 and 22:00. In general travel times to the nearest grocery were shortest in Helsinki and longest in Espoo and Kauniainen. During night-time the travel times were longest in Vantaa. Despite some questions related to data and methods, the results gave a good image of the spatio-temporal patterns of the accessibility of the groceries in Helsinki region. The travel time calculation methods and spatio-temporal analysis were unique compared to other accessibility studies in Finland and abroad. The study was also first in which the accessibility of grocery trade in Helsinki region was measured by taking into account time and realistic travel times of different transport modes.

Pakohuoneiden käytöstä opetustarkoituksessa on tutkimuskohteena kiinnostuttu vasta viime vuosien aikana. Kemiassa pakohuoneiden opetuskäytöstä on tutkimusta tehty varsin vähän. Pakohuoneiden tuoreus opetusmenetelmänä tarjoaa oppilaille uuden tavan oppia kemian laboratoriotyöskentelyä itsenäisesti. Pakohuoneet yhdistävät opetuksessa tarinan kerrontaa, pulman ratkontaa ja itsenäistä työskentelyä ja pakohuoneilla on todettu olevan positiivinen vaikutus motivaatioon. Tämä tutkimus oli kehittämistutkimus, jonka tarkoituksena oli kehittää minäpystyyttä tukeva ja helposti toisinnettavissa oleva pakohuonekokonaisuus opetuskäyttöön yläkoulun kemian opetukseen. Kehittämistutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä on otettava huomioon, kun suunnitellaan kouluissa toisinnettavissa olevaa kemianpakohuonetta? 2) Miten pakohuoneen suorittaminen vaikuttaa oppilaiden minäpystyvyyteen? 3) Millaiset laboratoriotehtävät soveltuvat yläkouluissa toteutettavaan pakohuoneeseen? Kehittämistutkimus sisälsi kaksi sykliä, joista ensimmäisessä pyrittiin selvittämään pakohuoneen, minäpystyvyyden ja pelillistämisen teoriataustaa ja näiden pohjalta ensimmäisen syklin kehittämistuotteeksi luotiin pakohuoneiden kehittämistä ohjaavia vaatimuksia pakohuoneelle. Toisessa syklissä kehitettiin pakohuonetehtäväpaketti ja menetelmiä, joiden avulla pakohuoneita pystyy suunnittelemaan itsenäisesti suoritettaviksi. Lopuksi pakohuoneen toisinnettavuutta ja minäpystyvyys vaikutusta arvioitiin teoreettisella tasolla. Kehittämistutkimuksen kehittämistuotteeksi syntyi pakohuonetehtäväkokonaisuus, jonka toisinnettavuus kouluissa varmistettiin siten, että pakohuoneen skaalaaminen eri kokoisille oppilasryhmille on mahdollisimman helppoa ja kaikki pakohuonekokonaisuuteen valikoidut työt suunniteltiin niin, että töihin tarvittavat reagenssit ja työvälineet löytyvät ruokakaupasta ja huonostikin varustellusta kemian ja kuvaamataidon luokasta. Lisäksi kehittämistutkimuksen aikana luotiin menetelmiä ja vaatimuksia pakohuoneille, jotka ohjaavat ja edesauttavat pakohuoneiden jatkokehittämistä opetustarkoituksissa. Suunnitellun pakohuoneen vaikutus minäpystyvyyteen arvioitiin teoreettisella tasolla. Koska pakohuoneet tarjoavat suorittajilleen mahdollisuuden autenttisiin ja itsenäisiin onnistumisten kokemuksiin, pakohuoneilla on mahdollisesti positiivinen vaikutus oppilaiden minäpystyvyyden tunteeseen. Useamman ryhmän samanaikainen suorittaminen antaa myös mahdollisuuden tertiäärisille minäpystyvyyden kerryttämisreiteille.

Monsoon is defined by seasonal reversals in large-scale wind direction patterns that are caused by shifting temperature gradient between the Asian continent and the ocean. This means that the monsoon climate actually extends to all tropical continents and in the tropical oceans. Monsoon system affects locally, regionally as well as globally. Thailand can be considered as a key area for understanding the dynamics and effects of the Asian monsoon system because it is located in between two different monsoon sub-systems: the Indian monsoon (IM) and the East Asian monsoon (EAM). The Thailand landscape is cultural and modified for urbanization and cultivation (own observations in 2013). Because the nature in Thailand is not in its initial state anymore, it is necessary to consider anthropologic influence affecting the study lakes. In Thailand, lakes are very often dredged or even moved to another location via channels which makes it difficult to find suitable study lakes that would cover the whole sedimentation history. Surroundings of my study lakes, Nong Leng Sai and Sam Roi Yot, have been cultivated and modified for human demands during the past 2000 years. The hydrological changes were visible in the lake sediment sequences. The changes were most clearly detected as lithological alterations; including changes in plant remain compositions. The results showed different hydrological environments for the study lakes. Sam Roi Yot in southern Thailand indicates more stable deposition environment with more aquatic plants than riparian species, whereas Nong Leng Sai in northern Thailand showed abrupt changes in deposition environments through the upper part of the sediment sequence.

Geological Survey of Finland carried out extensive bedrock mapping in the poorly known southeastern part of the Central Finland Granitoid Complex (CFGC) between 2012 and 2016. Majority of the area consists mainly of 1.89–1.88 Ga I-type granitoids that are synkinematic with respect to main collisional event of the Svecofennian orogeny. Crosscutting the synkinematic rocks, a minor suite of 1.88–1.87 Ga A-type granitoids, postdate the main collisional event and are hence referred to as postkinematic. In this Master's thesis, lithological, petrographical, and geochemical features of four postkinematic granitoid intrusions at the Riitalampi, Viininperä, and Korloppinen localities are described. These intrusions are weakly to non-foliated quartz monzonites and granites with biotite and hornblende as the main mafic silicates. Pyroxene-bearing varieties are found in Korloppinen. The geochemistry of the studied intrusions is characterized by high FeO, K2O, Ba, and Zr as well as low MgO, CaO and Sr contents that are characteristic to previously studied postkinematic rocks of the CFGC. U-Pb ages of 1879 ± 4 Ma for Riitalampi and 1882 ± 3 Ma for Viininperä intrusions confirm that these intrusions are coeval with the previously studied postkinematic intrusions. Whole-rock geochemical composition of Riitalampi, Viininperä, and Korloppinen intrusions is similar to that of well studied A-type granites, which formed by partial melting of mantle-derived basaltic source rocks. However, Riitalampi and Viininperä intrusions have certain geochemical deviation from typical A-type geochemistry e.g. high Al2O3, Ba, and Eu contents as well as volcanic arc granite (VAG) affinity of some of the samples. These geochemical features suggest that the partial melts from the mantle-derived basaltic source mixed with partial melts derived from deep crustal source. Field observations of mafic microgranular enclaves (MME) indicate that coeval mafic-felsic magmatism is related to the formation of the Riitalampi and Viininperä intrusions. Synplutonic dyke and ubiquitous MME observed in the Riitalampi intrusion point to continuous mafic input during crystallization of the intrusion. Petrographic observations combined with geochemical modeling suggest mingling and chemical exchange, but not mixing, between the magmas in Riitalampi. The coeval mafic-felsic magmatism in the Viininperä intrusion was spatially and temporally more restricted, and took place only during the formation of the syenogranitic northern margin.

Tutkielmassa esitetään ja todistetaan joitain pallojen homotopiaryhmiä koskevia tuloksia. Avaruuden X n:s homotopiaryhmä π _n(X) määritellään kuvausten S^n→ X homotopialuokkien joukkona. Ensimmäistä homotopiaryhmää voisi havainnollistaa kuminauhalenkillä avaruuden pinnalla. Kaksi lenkkiä on homotooppiset, jos ne voidaan pintaa pitkin liu'uttamalla muuttaa toisikseen. Tutkielman alussa esitetään tarvittavat homotopiateorian määritelmät ja lauseet. Tämän jälkeen tutkitaan ympyrän homotopiaryhmiä. Ympyrän ensimmäinen homotopiaryhmä, eli perusryhmä, on isomorfinen kokonaislukujen ryhmän kanssa, kun taas korkeampiulotteiset homotopiaryhmät ovat nollaryhmiä. Osoitetaan myös, että korkeampiulotteisten pallojen ensimmäinen homotopiaryhmä on nollaryhmä. Ensimmäinen päätulos on Freudenthalin suspensiolause palloille. Avaruuden X suspensio määritellään olemaan avaruus SX, kun avaruuden X ''ylä- ja alapuolille'' liitetään kartiot, joiden pohja on X. Erityisesti siis pallon suspensio on yhtä astetta korkeampiulotteinen pallo, Tämän avulla saadaan määriteltyä kuvaus S : π _i(X) → π _{i+1}(SX). Kun X on pallo ja näitä kuvauksia laitetaan peräkkäin, saadaan kuvausten jono, jossa sekä pallon ulottuvuus, että homotopiaryhmän järjestysluku kasvavat aina yhdellä. Freudenthalin suspensiolauseen nojalla tässä jonossa ryhmät ovat tietystä ryhmästä alkaen isomorfisia, joten ryhmien laskemiseksi riittää laskea alkupään tyhmät. Tämän avulla osoitetaan, että n-ulotteisen pallon n:s homotopiaryhmä on kokonaislukujen ryhmä, ja että tätä alempiasteiset ryhmät ovat nollaryhmiä. Toinen päätulos on osoittaa Hopfin kuvauksen p : S^3 → S^2 avulla, että π _3(S^2) on isomorfinen kokonaislukujen ryhmän kanssa. Tämä ryhmä voidaan ajatella olemaan Hopfin kuvauksen virittämä. Tämä Heinz Hopfin vuonna 1931 löytämä kuvaus oli ensimmäinen kuvaus korkeampiulotteiselta pallolta matalampiulotteiselle, joka ei ole homotooppinen vakiokuvauksen kanssa, eli sitä ei voida liu'uttaa pois pallon S^2 päältä. Tämä kumosi siis oletuksen, että ryhmät π _i(S^n) ovat nollaryhmiä, kun i > n.

Röntgensäteily on monipuolinen modernin materiaalitieteen tutkimusmenetelmä, jolla voidaan tutkia aineen rakennetta makroskooppisesta kokoluokasta aina atomitasolle asti. Tunnetuimpia röntgensäteilyn sovelluksista ovat erilaiset kuvantamismenetelmät, mutta säteilykentän kvantittuminen mahdollistaa myös aineen viritystilojen ja siten sen rakenneosasten keskinäisten vuorovaikutusten tutkimisen. Diffraktio on yleiskäsite ilmiöille, joissa aaltoliike vaikuttaa taipuvan jonkin kohteen vaikutuksesta interferenssin vuoksi. Röntgendiffraktiosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä röntgensäteilyn diffraktiota järjestyneestä aineesta. Säteilyn interferenssistä johtuen röntgensäteilyn diffraktoituminen kiteestä on mahdollista vain tietyillä aallonpituuksien ja sirontakulmien yhdistelmillä. Tämä mahdollistaa röntgensäteilyn monokromatisoinnin ja kohdistamisen esimerkiksi yhtenäiskiteillä, mitä voidaan hyödyntää röntgenspektroskopiassa. Nykyään parhaimman energian erotuskyvyn röntgenspektrometrit perustuvat röntgensäteilyn diffraktioon kiteistä. Kidespektrometri voidaan toteuttaa usealla eri tavalla, joista monet hyödyntävät taivutettuja kiteitä. Eräs yleisesti käytetty kidespektrometrityyppi perustuu niin kutsuttuun Johannin geometriaan, missä tutkittava säteily monokromatisoidaan ja kohdistetaan ilmaisimelle kidekiekolla, joka on taivutettu pallopinnalle. Vaikka Johannin geometria ei ole ideana uusi, pallotaivutettujen analysaattorien heijastusominaisuuksien teoreettinen ymmärrys on ollut viime aikoihin asti puutteellista. Tässä opinnäytetyössä johdetaan lineaarisesta lujuusopista lähtien analyyttinen lauseke pallotaivutetun kidekiekon venymäkentälle ja käytetään sitä yhdessä dynaamisen diffraktioteorian kanssa analysaattorin röntgenheijastusominaisuuksien laskemiseksi. Teorian ennusteita verrataan kahdesta eri piianalysaattorityypistä kokeellisesti määritettyihin heijastuskäyriin. Ennustettujen ominaisuuksien todettiin vastaavan mittaustuloksia erinomaisesti. Teorian lisäksi työssä esitellään siihen pohjautuva, röntgenilmaisimen paikkaherkkyyttä hyödyntävä mittausmenetelmä, jolla on mahdollista parantaa kidespektrometrin energian erotuskykyä menettämättä kuitenkaan näytteestä sironnutta säteilyä. Menetelmän toimivuutta on havainnollistettu sekä simuloidulla että mitatulla röntgenspektridatalla, missä kummassakin tapauksessa saavutettiin tekijän kaksi parannus energian erotuskyvyssä. Teoria ja mittausmenetelmä on julkaistu alan vertaisarvioidussa lehdessä artikkeleissa [J. Synchrotron Radiat. 21:104–110, 2014] ja [J. Synchrotron Radiat. 21:762–767, 2014].

The formation of urban structure is a complicated process and its outcome, that cannot be easily forecast, is not necessarily optimal. This creates a need to understand the process and gives a reason to control it by urban planning. As the circumstances are in constant change, the plans have to anticipate the time to come – partly far into the future. Research is needed to support planning to understand the factors that affect the urban structure better. Accessibility, that seems to be one of the key factors in the processes of land use change, seems to provide a suitable tool for planning and research: when suitably defined, it can connect the properties of transport and land use systems as well as the economic, social and environmental goals. The availability of services is closely connected to the quality of living environment, so studying the accessibility of them can produce new notable information for the needs of urban planning. The aim of this study was to explain how changes in urban structure cause changes in the accessibility of services by walking, mass transit and car in the long term, and study how these changes could affect the use of the services both from the perspectives of the users' possibilities and the potential the services produce. The public library network in Helsinki region was studied as an example. Studying the accessibility of public libraries is useful as such, as they provide many types of positive impacts, but public libraries are also a convenient example in studying the accessibility of services as they are a service actively used in everyday life and information about the use is available. Distances in the accessibility measures were measured as travel time. Accessibility was measured both in travel times to the nearest library and in potentials of making a library trip calculated by library trip forecasting models based on the real behaviour of their users. Comparison was made between the years 2014 and 2050, during which the population and the transport system are expected to change as in the created scenarios, which are based on the new Helsinki City Plan. In addition, the possible effects to the accessibility of the public libraries by possible cost cuts in the service network were inspected by simulating the effects of the cuts. Based on the results the public libraries in the study area seem to be relatively well accessible by all the inspected transport modes. The changes in the transport systems seem to have minor effects on the accessibility when measured in travel time to the nearest library, but when the effects are measured in the potentials of making a library trip, they seem to be a bit more significant – by mass transit, accessibility would improve and by car, it would deteriorate. The forecast change in the population would increase the number of people accessing the nearest library in half an hour, but the proportion of this group to the total population in the area would be smaller than before. The attraction of libraries affect to the potentials they produce, but the impacts are concentrated on the surrounding areas of the libraries and on the traffic routes, where the accessibility is relatively good to begin with. Even though excluding some of the smallest libraries from the service network would have relatively small effects on the accessibility in the aggregate, the effects on individual level and for sustainable accessibility could be significant. Based on the study results more significant than the changes in the transport system or in the attraction of the services seem to be how near population and services are located each other: the prerequisites for multimodal accessibility cannot necessarily be guaranteed if the distances are long. Based on the study results, to prevent the deterioration of the preconditions of the goals of Finnish regional planning and the qualifications for sustainable accessibility due to the forecast population change – in other words to keep the current standard of service – some changes in the service network would be needed. However, as there was only one type of service inspected in this study and as there is uncertainty if the scenarios will happen in the future, the conclusions that can be drawn from the results are restricted. Still, studying the accessibility of a single service is useful as such as the needs for different type of services are different, and if it will give some hints of the future accessibility of services in general at the same time, even though just in a few scenarios, it can be easier to be prepared for the future.