Browsing by discipline "Aluetiede"

Helsingin kaupungissa suoritettiin vuonna 2017 yksi Suomen historian laajimmista organisaatiouudistuksista. Uudistuksessa virastohallinto lakkautettiin ja yhdistettiin neljän toimialan alaisuuteen. Samassa yhteydessä uudistettiin päätöksentekorakenteita ja menetelmiä sekä siirryttiin kaupungin ylimmän johdon osalta pormestarimalliin. Muutos on ollut totaalinen ja konkreettinen, se on koskettanut jokaista kaupungin virkahenkilöä tai toimihenkilöä. Muutoksen mittakaava huomioiden, olen olettanut muutoksella olleen organisatooristen muutosten rinnalla merkittäviä toiminnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka ovat voineet heijastuneet henkilöstön tehtävistä suoriutumisessa. Tässä tutkielmassa olen analysoinut, miten Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan paikkatieto-organisaatio ja sen paikkatietokyvykkyys on muuttunut ja kehittynyt tarkasteluajanjaksolla 2015‒2020. Ensisijaisesti olen analysoinut paikkatietokyvykkyyden muutosta organisaatiouudistuksen viitekehystä. Paikkatietokyvykkyyden arvioinnin olen suhteuttanut Helsingin kaupungin paikkatietokypsyyden analyyseihin, jotka toteutettiin kaupungissa vuosina 2010 ja 2014. Toisena tutkimuskohteena olen analysoinut kaupunkiympäristön toimialan paikkatietoanalytiikan nykytilaa. Paikkatietoanalytiikan osalta olen analysoinut ketkä ja millä tekniikoilla analytiikka hyödynnetään, missä tehtävissä analytiikan tuloksia hyödynnetään ja mitkä ovat analyysitoiminnan lopputuotteet. Olen selvittänyt myös mitä vaikutuksia tai vaikuttavuutta paikkatietoanalytiikalla on ollut toimialan työtehtävissä. Keskeinen tutkielman aineisto muodostui strukturoidusta kyselytutkimuksesta, joka kohdennettiin koko kaupunkiympäristön henkilökunnalle. Kyselytutkimus sisälsi osittain samoja kysymyksiä, kuin vuoden 2010 paikkatietokysely ja vastauksista muodostui näin vertailukelpoinen aikasarja. Kyselytutkimus sisälsi kysymyksiä myös muista tutkimuksen aihepiireistä. Kyselytutkimuksen lisäksi tein 5 puolistrukturoitua asiantuntijahaastattelua kaupungin paikkatietokehityksessä mukana olleille virkahenkilöille paikkatietosektorin hiljaisen tiedon esille saamiseksi. Molemmat tutkimukset toteutettiin anonymisoituina siten, että tulokset on tulkittu tarkimmillaan toimialan tai kaupungin palveluyksikötasolle. Kirjallisten lähteiden analyysillä kartoitin kansallisen ja Helsingin kaupungin paikkatietoympäristön keskeisimmät hankkeet, joilla on selkeä vaikutus Helsingin kaupungin paikkatiedolliseen toimintaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Merkittävimmät tekijät ajanjaksolla ovat olleet EU:n Inspire -direktiivistä alkunsa saaneet tietojen avoimuuteen ja yhteiskäyttöisyyteen tähtäävät hankkeet sekä näille alisteiset paikalliset hankkeet. Kirjallisuusanalyysiin sisältyi myös paikkatietokyvykkyyden näkökulmana olleen oppivan organisaation tematiikan sekä vaikutuksen ja vaikuttavuuden erojen hahmottaminen. Paikkatietokyvykkyys tarkoittaa tämän tutkielman kontekstissa organisaation kykyä hyödyntää paikkatietoja ja paikkatietotekniikan luomia mahdollisuuksia tehtävissään ja tuottaessaan palveluita tarkoituksenmukaisella tavalla. Vaikutukset ovat toimenpiteiden suoria tai epäsuoria lyhyen aikavälin seurauksia, vaikuttavuus taas pitkän aikavälin ilmiö, joka perustuu vaikutuksiin ja niiden eri ulottuvuuksiin. Tämän tutkielman tuloksissa olen tarkastellut paikkatietokyvykkyyttä segmentoiden sen strategiseksi kyvykkyydeksi, paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyydeksi, viestintä ja yhteistyökyvykkyydeksi sekä paikkatietotukitoimintojen kyvykkyydeksi. Yleisellä tasolla havaitsin, ettei organisaatiouudistuksella näytä olleen merkittävää vaikutusta kaupunkiympäristön toimialan paikkatietokyvykkyyteen. Vaikutus on ollut hetkellisen disruptiivinen, mutta ohimenevä. Strategisen kyvykkyyden kohdalla on viitteitä tason heikkenemisestä, kun taas paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyys on kehittynyt positiivisesti. Muutoin merkittävää muutosta ei ole havaittavissa suuntaan tai toiseen. Paikkatietoanalytiikan tilannekuva-analyysistä ilmenee, että analytiikka on tuntematonta toimilalalla, mutta koetaan tärkeäksi. Analytiikan osaaminen on keskittynyt kaupunkisuunnittelu- ja kaupunkimittauksen yksiköihin. Menetelmällisesti analytiikka paikkatieto-ohjelmistoilla tai internetkarttapalveluiden kuvaruututulkintaa ja tuotokset pääsääntöisesti perinteisiä tiedon visualisointeja tai rekisteriaineistojen muokkauksia.

Liikunnan väheneminen on nykymaailmassa valtava terveysongelma, jonka vaikutukset näkyvät jo lisääntyneinä terveydenhoidon kuluina. Aiempi tutkimus on antanut viitteitä siitä, että liikuntamahdollisuuksien hyvä saavutettavuus lisää liikunnan määrää. Laajalla ja hyvin saavutettavalla liikuntapaikkatarjonnalla voikin olla tärkeä rooli väestön säännöllisen liikuntaharrastuksen tukemisessa. Jos liikuntapaikalle matkustamiseen menee liikaa aikaa, saattavat muut arjen toiminnot mennä liikunnan harrastamisen edelle. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksiin, sillä lapsuusajan liikunnallisuudella saavutettuja terveyshyötyjä ei täysin voi korvata aikuisena omaksutulla aktiivisella elämäntavalla. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi Helsingin kaupungin liikuntavirasto, joka nykyään on osa kulttuurin ja vapaa-ajan toimialaa. Tutkimusasetelmassa korostuukin palveluntuottajan näkökulma ja se, että julkisten palveluiden olisi oltava oikeudenmukaisella tavalla sijoitettuja. Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin liikuntapalveluverkon saavutettavuuden nykytilaa monen eri liikuntapaikkatyypin osalta eri oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Tutkimusasetelman avulla on mahdollista arvioida erilaisten tarkastelutapojen soveltuvuutta kunnalliseen palvelusuunnitteluun. Tutkimusmenetelmänä olivat matka-aikoihin perustuvat saavutettavuuslaskennat liikuntapaikoille asutuista 250 x 250 metrin ruuduista. Laskennoissa huomioitiin yksityisautoilu, joukkoliikenne ja kävely riippuen kyseessä olevasta liikuntapaikkatyypistä ja sen palveluprofiilista. Analyyseja oli kolmenlaisia: 1) matka-aikalaskennat koko väestön osalta arkena kello 17.30–18.30, 2) matka-aikalaskennat samaan aikaan ruuduista, joissa asuu paljon 7-20-vuotiaita ja 3) matka-aikojen ja kokonaismatkaketjujen vertailu, kun harjoitusaika ja -paikka on ennalta määrätty. Hyväksyttävänä enimmäismatkustusaikana pidettiin kirjallisuuteen perustuen 30 minuuttia. Tulosten perusteella voidaan liikuntapalveluverkon todeta olevan Helsingissä pääasiassa hyvin saavutettavissa myös joukkoliikenteellä ja jopa kävellen, vaikka henkilöautosaavutettavuus onkin edelleen omaa luokkaansa. Tulokset osoittavat lisäksi, että saavutettavuus on väestön painopistealueet huomioiden parempi, kuin vain alueellisessa tarkastelussa. Myös 7-20-vuotiaat ovat sijoittuneet enimmäkseen hyvän saavutettavuuden alueille. Kolmas analyysi puolestaan todistaa, että erot autoilun ja joukkoliikenteen välillä ovat temporaalisessa tarkastelussa merkittäviä. Kokonaisuutena tutkimus osoittaa, että palvelusuunnittelua varten on tarkasteltava saavutettavuutta moni eri asia huomioon ottaen, jotta oikeudenmukaista palveluiden sijoittelua koskevat päätökset voidaan tehdä tietoperustaisesti. Saavutettavuusanalyysien avulla voidaan arvioida uusien liikuntapaikkojen sijainteja siten, että ne tukisivat väestön säännöllistä liikuntaharrastusta ja aktiivista elämäntapaa.

Helsinki is a densely built and populated Finnish city, which faces special land use management needs due to its capital status. The expected population growth causes pressure to the amount, quality and regionally equal distribution of the city´s recreation areas. The Recreation Opportunity Spectrum (ROS) method was developed to solve recreation areas´ management problems caused by a rapid increase of recreation areas´ users in United States. The ROS method developers believed that by offering diverse recreation possibilities the injurious environmental and recreational impacts caused by the increase of the users would be minimized. The method is based on an idea whereby a high quality recreation experience is best ensured by offering diverse recreation possibilities. According to the method´s theory, a recreation area´s physical features determine the recreation activities and experience possible. The purpose of the thesis is to explore the diversity of summertime outdoor recreation possibilities in Helsinki by using the ROS method. By examining the recreation conditions´ state of development or naturalness I will form a spectrum representing different recreation opportunities in Helsinki. I will also explore the main arguments for promoting diverse recreation possibilities according to the research literature. The materials of the analyzes consisted of open spatial data determining recreation areas´ physical environment, social and managerial settings. Variables of recreation areas´ physical environment consisted of the size of the area and the impacts of the surrounding land use. The social conditions of recreation areas were examined through their theoretical population pressure. The impression of naturalness, access to the recreation areas and their service facilities determined the managerial conditions. The variables were analyzed by GIS methods, most importantly by distance analyzes. The importance of diverse recreation possibilities is rationalized by three main arguments in the research literature. The diversity of recreation possibilities is justified most importantly by the high diversity of recreationists. Also the so called “problem of relying on averages” and the realization of environmental justice in recreation are key arguments to promote diverse recreation possibilities. The actual diversity of Helsinki´s recreation possibilities is low on a city level since most of the recreation areas´ land area has both natural and urban features according to the different variables. The edges of the ROS scale are strongly represented in the study area. The most natural recreation areas of Helsinki are located in Östersundom, Isosaari and Pikku Niinisaari. The most urban recreation possibilities of the city can be found from the southern parts of Central Park and from small and fragmented recreation areas typically close to the main roads and railway line. It is to be expected that the most developed recreation areas in Helsinki will face increasing population pressure in the near future. It is also likely that a considerable part of the current environments offering most natural recreation possibilities will develop more urban, when the remaining natural possibilities will centralize in to the archipelago. The decrease of environments offering natural recreation possibilities may increase the recreation use of surrounding cities´ natural recreation areas. There are already some references of the trend in Helsinki.

To date, Turkey has one of the highest refugee populations in the world. The Syrian conflict has played a major role in this as over 2,5 million Syrians have taken refuge in Turkey. Most of Syrian refugees are residing in the largest city of Turkey, Istanbul. Turkey is a signatory member of the Convention relating to the Status of Refugees, however has an exception for permanent residency granted only for European refugees. Thus, under Turkish refugee policy, Syrians are merely granted temporary protection that guarantees them a temporary residency permit. However, the policy does not cover; at the time of this research; the right to work. Syrian refugees, undocumented Syrians and Syrian Palestinians are especially vulnerable in Turkish society due to the lack of permanent residency and legal work. This research identifies how Syrian refugees create home as well as the factors that influence their home-making process in Istanbul. The factors are evaluated through the conditions under which Syrian refugees are residing in Istanbul including the right to work, housing and residency. The research also evaluates the refugees home-making in retrospective to their living conditions, feeling of home, legal position, access to a dwelling place as well as cultural identification. Although, this research focuses on the individual experience of home-making for Syrian refugees, it considers and examines Syrian refugees in a context of politicised bodies. As international refugees, Syrian refugees are highly politicized bodies, whose lives are affected by international politics as well as the domopolitics of the country in which they reside. Subsequently, their home and their home-making processes are also politicised. Beyond politics, refugeeness alters one's relationship to home and place, making home a complex concept attached with emotions and potential pain and loss. Literacy identifies that refugees displace their home through space and time. Hence, this research treats home as a socially and culturally produced metaphor that describes a person's belonging within socio-spatial narratives, but of which content is individually chosen to describe or to support a person's identity and psychological environment. The method of this research was a combination of two field trips to Istanbul, Turkey, fourteen in-depth interviews and qualitative analysis. The main reference of the research are the fourteen in-depth interviews that included ten men and four women; aged from 20 to 40 years old; Syrians residing in Istanbul. The interviewees were selected through social media online connections and face-to-face acquaintances during the field trips. The interviewees time of residence in Istanbul varied from two months to over four years. The eleven influencing factors identified in this research can be more commonly divided into two categories: the common factors and the personal factors. Common factors related to the responder's habitation environment; such as the city of Istanbul and the Turkish society. These common factors included: the city itself, the Turkish culture and society, the legislation, working life, housing, discrimination and relationships with their family and friends as well as with the Turkish people. The interviewees considered these factors as the ones that impacted everyday life and which they could not 'escape'. Personal factors that were identified are related to interviewees personality, world views and emotions. The interviewees could be divided into four main categories of personal factor denominators: their relationship to Syria, sense of belonging, definition of home and views of the future. This research concludes that displacement has an impact on how home is perceived and reflected by the interviewees. Its findings are in accordance to previous research literature on home-making among refugees, but it questions refugee policies that emphasis on repatriation as the most favourable long term solution for refugees as well as the position of housing as a most influential factor in refugees' home-making, by stating that other factors such as relationship to family and friends and earning a living, are higher in importance for those who have arrived into a new country less than two years ago.

Helsingin seutu on yksi Euroopan nopeimmin kasvavista kaupunkiseuduista. Sen kasvu ja kehitys on hyvin ajankohtainen ja tärkeä asia niin pääkaupunkiseudun, koko Suomen, kuin kansainvälisessä mittakaavassa. Helsingin seudun kehitystä on pyritty tukemaan metropolipolitiikalla, jonka tarkoituksena on vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä ja tasapainoista kehitystä. Metropolialueen kokonaisvaltaisen kehityksen nähdään olevan merkityksellistä koko maan kansantaloudelle. Espoo sijaitsee pääkaupunkiseudun metropolialueen ytimessä, jolloin sen kasvulla ja kehityksellä on olennainen merkitys metropolialueen kokonaisuudessa. Helsingin seudun kaupunkirakenteen voidaan katsoa olevan vahvasti hajautunutta ja harvaan asutettua. Tutkielmani kannalta merkittävänä teemana esiin nouseekin monessa yhteydessä todettu tarve yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä sekä asukkaiden paikallistuntemuksen hyödyntämisestä osana tavoitteiden saavuttamista. Vuonna 2000 voimaan tulleessa uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa pyritään tukemaan vuorovaikutteista suunnittelua, jossa 'osallisilla' tulee olla oikeus ja mahdollisuus osallistua suunnitteluun. Erityisesti paikkatietojärjestelmien hyödyntämisen mahdollisuudet osana osallistuvaa ja vuorovaikutteista suunnittelua sekä päätöksentekoa on herättänyt kasvavaa mielenkiintoa niin suunnittelu- kuin tutkimuskentällä. Paikkatietoa hyödyntävien menetelmien myötä esimerkiksi asukkaiden tuottama kokemuksellinen tieto on voitu yhdistää sijaintitietoon, jolloin se on helpommin hallittavissa ja analysoitavissa. Tämä mahdollistaa myös asukkaiden paremman osallistumisen suunnitteluun ja elinympäristönsä arvioimiseen. Tutkimuksen taustalla on Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen halu kehittää kommunikaatiota asukkaiden ja suunnittelijoiden välillä sekä löytää uusia toimivia vaikuttamisen väyliä. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus osallistuu valtiovarainministeriön koordinoimaan Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaan (SADe-ohjelma), jonka osana on teetetty Dimenteq Oy:n tuottaman Harava-palvelun karttapohjainen verkkokysely espoolaisesta asuinympäristöstä. Tutkielmassa pyritään tuomaan kyselyn pohjalta esiin asukkaiden mielipiteitä onnistuneista ja epäonnistuneista asuinalueita, muuttamisen toivealueista sekä uuden asuntorakentamisen mahdollisesta sijainnista Espoossa. Tuloksia vertaillaan myös aiempaan asumispreferenssitutkimukseen, ja erityisesti vuonna 2000 teetettyyn kyselytutkimukseen jossa espoolaisten asumista ja asumistoiveita selvitettiin edellisen kerran. Tavoitteena on selvittää, minkälaisena hyvä asuinympäristö näyttäytyy tällä hetkellä espoolaisten näkökulmasta. Karttapohjaisten merkintöjen avulla on pyritty löytämään alueita, jonne mielipiteet kasautuvat, sekä kuvaamaan karttamerkintöjä niihin liittyvien täydentävien vastausvaihtoehtojen avulla. Aineiston analysoinnissa on käytetty MapInfo paikkatieto-ohjelmistoa ja Excel taulukkolaskentaohjelmaa. Yllättävää aineistossa oli vastaajien keskuudessa vallitseva yhtenäiskulttuuri niin kokemuksiin kuin toiveisiin liittyen, mitään selkeitä asukasprofiileja ei aineistosta voitu nostaa esiin. Tutkielman tuloksissa nousee kuitenkin selkeästi esiin samat teemat kuin aiemmassakin tutkimuksessa, eli luonnonläheisyyden sekä hyvien palveluiden ja liikenneyhteyksien tärkeys asukkaille. Toisaalta pientaloasumisen sijaan korostuu erityisesti kaupunkimaisen rakentamisen arvostus sekä asuinalueiden imagon ja ulkonäön merkitys.

A walkable city has such built environment that supports walking and encourages people to walk. We can generate lively, safe, sustainable and healthy cities by improving their walkability. The continuing urbanization worldwide and the need to arrange transportation in cities in a sustainable way emphasize the significance of walkability research. This master’s thesis delves into those components of the built environment that affect walkability in street space. The goal of this thesis is to uncover how the walkability of street space can be examined by utilizing novel spatial data sets of human scale. The spatial data sets selected for further examination are panoramic images with spatial information, represented by Google Street View, point cloud produced with mobile laser scanning and visually high-quality 3D city model (mesh). Each of these spatial data sets is examined from the point of view of how they are suited for assessing those components of the built environment that affect the walkability of street space. This thesis examines the walkability of streets in Helsinki city centre by utilizing Google Street View and Earth Pro in observing the streets. The data were collected in May-July of 2017 by observing those components of the street space’s built environment that affect walkability in each street segment. These observations were modified into a new spatial data set by adding geographic information in relation to each street. The added value of this thesis is that there previously exists no such spatial data set concerning the walkability of streets in Helsinki city centre. The results present a mapping of those built environment components that affect walkability in the Helsinki city centre streets. Additionally, the best 20 and the worst 20 streets concerning walkability in the study area are recognized and they are compared to the daily amount of pedestrians in those same streets. In summary, it can be stated that by improving the components of the built environment we can create more walkable streets in the Helsinki city centre, and these measures can affect the daily life of thousands of pedestrians. The streets of Helsinki city centre fare well with regards to enclosure and human scale but improvements can be made concerning transparency, complexity and imageability. The hierarchy of walking needs is fulfilled at least moderately in Helsinki city centre streets. Based on the results, it can also be stated that spatial data sets of human scale have potential in assessing walkability and the best end result is achieved by combining the results of different data sets. In the future, automated image content analysis brings new possibilities in producing spatial data sets concerning walkability with efficiency.

This master’s thesis is a case study about the perspectives that the mobile youth in the Nairobi region have in their roles in the changing world. The study begins with an assumption that the hegemonic narrative of the modern nation-state is being challenged in the globalizing world. It focuses on the worldviews and identities of the youth who have previously been awarded with a scholarship in the United States via Kennedy-Lugar Youth Exchange and Study (YES) program and currently influence in the Nairobi region. Place and citizenship are used as central theoretical concepts in the study. A multimethod design of qualitative approaches was used to conduct the empirical part of the research. The primary data was collected from the Nairobi region YES alumni by semi-structured interviews, observation and a focus group session. In addition, an expert interview was conducted and public reports regarding the subject of the research were used as secondary data. The data was analyzed with Atlas.ti software, combining coding and qualitative content analysis. The main findings of the study state that the YES alumni are globally oriented mobile and flexible citizens who identify with multiple groups and places. They sense belonging to Kenya but also identify as global citizens. Values that emerge during the research are especially related to learning and experiencing, benevolence and being successful. The youth aim to develop skills that respond to the challenges presented by globalization. In addition, the participants describe the exchange experience in the United States as an important factor that has changed the course of their lives in one way or another. As a conclusion it can be summed that the Nairobi region YES alumni are in a position where adjusting to to the changing world is possible especially due to tertiary education and possessing skills that maybe be applied in transnational expert careers. In the end of the research it is suggested that the groups who do not adjust to the changes as flexibly or whose worldviews and identities do not match in the narratives of globalization and mobility should be acknowledged next.

Tutkimuksessa tarkastellaan peruskouluikäisten lasten kouluvalintojen suuntautumista helsinkiläisellä asuinalueella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aluevaikutusten ja alueellisen eriytymisen tutkimuksen ympärille. Työn lähtökohtana on tilanne, jossa voimakkaasti kasvavassa kaupungissa paitsi asuinalueet, myös alueiden koulujen oppimistulokset ovat alkaneet eriytyä aiempaa selvemmin ja peruskouluikäisten lasten vanhemmat ovat tulleet tietoisiksi tästä eriytymiskehityksestä. Työ pyrkii selvittämään, voiko vanhemman subjektiivinen käsitys alueen tai koulun lapseen kohdistamista vaikutuksista tosiasiallisesti heijastua kotitaloudessa tehtäviin kouluvalintoihin ja muuttopäätöksiin. Tutkimuksellinen kiinnostus kohdistuu siis ennen kaikkea oletettuihin, ei todennettuihin alue- ja kouluvaikutuksiin. Oletettujen alue- ja kouluvaikutusten käsitteeseen kulminoituu kompleksinen yhteiskunnallisten ja aluetieteellisten ilmiöiden ja prosessien kudelma, jossa vanhempien tunneperusteisesti tekemät valinnat muokkaavat todellisuutta vähintään yhtä paljon kuin itse käsillä oleva ilmiö. Toisin sanoen olettamusten perusteella tehdyt kouluvalinnat tekevät todeksi alkuperäistä ilmiötä ja koulujen eriarvoistuminen kiihtyy. Tutkimuskysymystä lähestytään alueellisesta näkökulmasta tutkimusalueen kautta. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja se toteutettiin tapaustutkimuksena helsinkiläisellä asuinalueella. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä alueen asukkaan haastattelusta, jotka tehtiin talvella 2018. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen ensimmäinen keskeinen tulos on, että vanhempien subjektiivinen kokemus asuinalueen mahdollisista aluevaikutuksista ja kouluvaikutuksista on merkittävä muuttopäätöksiä ohjaava tekijä. Vanhempien havainnot ja tulkinnat ympäristöstä, sen tarjoamista resursseista sekä mahdollisista haittatekijöistä ovat yhteydessä ohjaustapoihin, joilla he pyrkivät säätelemään lastensa toimintaa sekä lapsen vertaisryhmiä. Toinen keskeinen tulos on, että vanhemmat ovat tietoisia omasta asemastaan paikallisessa kouluvalintatilassa. Sekä koulupaikan vastaanottaminen omasta lähikoulusta että paikan hakeminen oman oppilasalueen ulkopuolelta on harkittu päätös. Kolmannen tutkimustuloksen mukaa kouluvalinta vaatii kotitaloudelta paitsi taloudellista, myös sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, ja sosiaalisten verkostojen yhteys kouluvalintaan on merkittävä.

Kuntien maankäyttöpolitiikka vaikuttaa kunnan talouteen. Maankäyttöpolitiikalla tarkoitetaan maapolitiikkaa ja kaavoitusta. Maapolitiikka on kuntien asettamia tavoitteita maankäytölleen, joita hoidetaan maapoliittisin keinoin. Kaavoituksella (yleis- ja asemakaava) kunta antaa edellytykset toteuttaa maankäytön tavoitteitaan. Taloudellisesti maankäyttöpolitiikka vaikuttaa esimerkiksi välittömästi maanhankinnan kuluina tai tonttien luovutustuloina. Maankäyttöpolitiikan vaikutuksia kuntatalouteen voidaan arvioida yhdyskuntataloudellisilla tai kaavataloudellisilla arvioinneilla, jotka tukevat myös kuntien velvoitetta Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan toteuttaa taloudellisesti kestävää maankäytön suunnittelua. Pro Gradu -työn tarkoitus on avata kaavoituksen taloudellisen arvioinnin prosessia sekä arvioinnin vaikutusta suunnittelussa ja lopulta päätöksenteossa. Usein myös taloudellinen arviointi painottuu kustannuksiin, joten työssä pyritään myös avaamaan tulojen ja hyötyjen arviointia ja vaikuttavuutta suunnittelussa. Työn teoria keskittyy yhdyskuntasuunnittelun taloudellisiin käsitteisiin sekä kuntatalouteen vaikuttavista maankäyttöpolitiikan tekijöistä. Yhdyskuntasuunnittelun keskeisimpiä taloudellisia käsitteitä ovat yhdyskuntatalous ja kaavatalous. Yhdyskuntataloudella tarkoitetaan talouden menoja ja tuloja, jotka aiheutuvat yhdyskuntien toteuttamisesta, käytöstä, ylläpidosta ja yhdyskunnan toiminnasta. Kaavatalous tarkoittaa niitä yhdyskuntatalouden osatekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa kaavoituksella. Kaavatalous on yhdyskunnan fyysisen rakenteen tuotos-panosmalli, jossa tuotokset syntyvät yhdyskunnan toteuttamisesta ja käyttämisestä ja joita tuotetaan panosten avulla. Maankäyttöpolitiikassa taloudellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat maapolitiikka sekä yhdyskuntarakenne. Maapolitiikalla vaikutetaan kaupungin kasvuun ja syntyvään maan arvoon. Yhdyskuntarakenne vaikuttaa kuntatalouteen, sillä hajautunut yhdyskuntarakenne on kalliimpi ratkaisu kuin tiivis yhdyskuntarakenne. Työn taustalla on myös suunnittelun arvioinnin teorioita, jotka ovat suunnittelun ja sen ratkaisujen arvioimisen menetelmiä sekä niiden tutkimista. Tutkimuksessa haastateltiin Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun, Turun ja Jyväskylän paikallisten suunnitteluorganisaatioiden kaavoitukseen liittyvän taloudellisen arvioinnin asiantuntijoita. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joita kertyi yhteensä 12. Haastatteluissa kartoitettiin kaavoituksen taloudellisen arvioinnin prosessia, rajausta ja vaikutusta päätöksentekoon sekä kuntatalouteen vaikuttavien tekijöiden, etenkin tulojen vaikutusta ja arviointia suunnittelussa. Haastattelut litteroitiin ja niiden tuloksia käsiteltiin teemoittelun ja tyypittelyn keinoin. Työn keskeisimpiä tuloksia ovat kaavoituksen taloudellisen näkökulman keskittyminen toteutukseen. Yleiskaavoituksessa taloudellinen arviointi keskittyy lähinnä eri alueiden keskinäisen toteutuksen näkökulmaan. Asemakaavoituksessa näkökulmana ovat kaavatalouden välittömät tekijät. Taloudellinen arviointi on toteavaa ja vertailua ei ole kovin paljon tehty eri vaihtoehtojen välillä. Jos kaavan taloudellisuudessa on ollut päätöksenteon kannalta huomioitavaa, niin ratkaisuihin on voitu puuttua lähinnä rakenteellisten ratkaisujen kautta. Kuntatalouden tulojen näkökulma arvioinnissa ulottuu lähinnä maankäyttösopimuksiin ja tonttien luovutukseen ja vaikuttaa ratkaisuihin lähinnä investointien kautta. Maantieteellisestä näkökulmasta yhdyskuntarakenteen ohjaaminen ja sijaintiin liittyvät tekijät vaikuttavat kaavan taloudellisuuteen. Kaavatalouden kiinnostus on ollut kasvussa, joten eri vaihtoehtojen punnitseminen kaavoitusprosessin aikana on tärkeää taloudellisen ratkaisun löytämiseksi. Arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon toteutuksen lisäksi elinkaari, jotta ratkaisussa päästään kestävään ratkaisuun. Arviointia tulisi tehdä kaavoitusprosessin aikaisemmassa vaiheessa, jotta arvioinnilla voidaan vaikuttaa todellisiin ratkaisuihin, jolloin arvioinnista ei tule suunnittelun lopputulema vaan tukee päätöksentekoa monissa eri vaiheissa.

This thesis explores the renovation taken place in the district of Kallio in Helsinki after the Second World War – the organised demolition and new construction of the old wooden house district. The aim of the thesis is to examine the reasons and objectives of the renovation in Kallio, the modernism ideas appearing in the renovation designs as well as study the influences of the renovation in the contemporary built environment. The objective is to examine the realisation of the designs in terms of buildings, green areas, street grid and modernism ideology. The study is focused on the area of Etu-Kallio, which was the centre point of the renovation. The research methods used are map-analysis, observation, archival material and literature review. The research material used are the renovation plans of the area, Helsinki City Council decisions and the city government reports as well as the material produced by the various committees and competitions. In addition, the detail plan changes and quarter plans of Etu-Kallio and a few draft maps related to plans are also used as a research material. The atmosphere of the era is studied through newspaper articles dealing with the topic, and with discussions with the persons involved in the city planning of Helsinki and the researchers of the field. Earlier research and literature concerning modernism, the city planning of Helsinki and the district of Kallio are used as a background information for the research. The key objective of the renovation in the study area was to replace the old wooden houses with a new modern open space urban structure, which formed a contrast to the traditional solid block construction. The old stone buildings were allowed to stay, although their stone courtyard wings and buildings were to be removed. The demolition of the wooden houses was carried out thoroughly, as all of them situated in the study area were replaced with new buildings. On the contrary, the renovation plans for the stone building parts of the yard did not realise. The events related to the renovation took place between 1930s and 1970s, but the practical implementation happened after World War II. The renovation was carried out mainly through the proposal plan of Etu-Kallio drawn up in the late 1950 by the urban planning section of the Real Estate Department of Helsinki and on the basis of the earlier drafts. Renovation was completed in the 1970s through the quarter plans. The above mentioned plans were usually realised with detail plan changes drawn up for the new buildings. The renovation of Kallio represents development in the urban planning: the rise and decline of modernism, the aspects of renovation in various stages, the rise of the building protection, and the results of modernism in the current urban structure. The renovation of Kallio was a multi-step process involving a variety of plans, discussions and reflections on the future of the wooden house district and the permitted building volume allowed by city's building code and, ultimately, the practical implementation. A number of plans were prepared for the renovation, from which part of them guided the later plans while some solutions were eliminated. The plans were drawn up at different times and therefore represent the stages of modernism in the history of Helsinki city planning.