Browsing by Title

HUS, suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), Pää- ja kaulakeskuksessa tehdään vuosittain 70–80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja sitä käytetään myös obstruktiivisen uniapnean hoidossa erityisesti nuorilla, ei-ylipainoisilla potilailla. Ortognaattis-kirurginen hoito on ortodonttien ja suu- ja leukakirurgien välistä tiivistä moniammatillista yhteistyötä. Ortognaattis-kirurginen hoito on potilaalle fyysisesti ja henkisesti laaja ja vaativa hoito. Hoitoon on sitouduttava pitkäksi aikaa ja ulkonäön muutokset voivat olla suuria. Ortognaattis-kirurginen hoito kuitenkin parantaa yleensä potilaan elämänlaatua. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidon kulku kirjallisuuteen perehtymällä ja seuraamalla kliinistä toimintaa. Tavoitteena on myös oppia ymmärtämään ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu, hoidon toteutus, ja sen ongelmat ja hyödyt. Tässä tutkielmassa keskitytään ortognaattis-kirurgisen hoidon ohella erityisesti uniapneapotilaan hoitokeinoihin. Tutkimuksessa on yksi tutkimuspotilas, jolle tehtiin HUS:n Pää- ja kaulakeskuksessa, Suu- ja leukasairauksien klinikassa ortognaattis-kirurginen hoito. Potilas leikattiin keväällä 2022 ja haastateltiin puhelimitse leikkauksen jälkeen. Tämän on tarkoitus antaa tietoa siitä, miten ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoitoa voitaisiin kehittää. Potilastapauksesta selviää, että potilas koki saavansa ennen hoitoa ja hoidon aikana riittävästi informaatiota mahdollisista hoidon haittavaikutuksista ja komplikaatioista. Tämän ansiosta potilas oli henkisesti ja fyysisesti valmistautunut hoidon sivuvaikutuksiin, ja koki koko hoitoprosessin positiivisena. Hoitoprosessin kokemisena epämiellyttävänä tai miellyttävänä vaikuttaa myös potilaan motivaatio hoitoon, johon taas vaikuttaa potilaan esteettisen tai toiminnallisen haitan häiritsevyys. Vaikka elämänlaatuun vaikuttaa dentofakiaalisesta ongelmasta kärsivällä usein myös estetiikka, oli tämän tutkimuspotilaan hoitoon lähteminen täysin toiminnallisista syistä johtuvaa. (218 sanaa)

Aims. The aim of my study was to find out how much children, ages one to three, use functionally different kinds of pointing gestures, and whether their usage has a connection to children’s productive language development. I also surveyed in what kind of situations children use pointing gestures, and what kind of features are associated with their usage. Earlier studies have shown that the use of pointing gestures is at its largest at the age of 1,5 years, and that both the initiative pointing features and the declarative pointing features have a connection to the language acquisition of a child. The increase in number of pointing gestures precedes the growth of the productive vocabulary. It has been estimated that the combinations of pointing gesture and single word production in children predicts the skill to combine individual words into longer expressions. children begin to use combinations of pointing gestures and words about four months before they begin to combine individual words into longer expressions. It’s been noticed in earlier studies that different type of pointing gestures has different type of features, for example there is usually sound or word production with declarative pointing but imperative pointing often occur without word production. Methods. The source material of this longitudinal study consisted of a video material of five (n=5) children. For every child’s part, a 30-minute long video of a spontaneous playing or eating situation was analyzed at five different age points (1;0, 1;6, 2;0, 2;6 and 3;0). ELAN-software was used to mark the variables that were observed. The results were analyzed by statistical methods. The use of pointing gestures in different kinds of situations and the features associated with them were surveyed by the means of conversational analysis. Results and conclusions. The use of pointing gestures was at its height at the age point of 1;6, after which their use decreased. Initiatives and declarative pointings were the most commonly occurred functions. Answers and imperative pointings performed by pointing gestures appeared remotely in the entire source material, and no change in them was discovered between the age points. The amount of produced words grew bigger than the amount of pointing gestures a little before the children’s second birthday. Initiatives and declarative pointings were used by the children to draw an adult’s attention or to ask for the naming of objects. The children used imperative pointings most commonly when they wanted an object. Responsive pointings were used by the children to answer questions of adults. Initiatives, and declarative and imperative pointings were almost always related to production of language, unlike the responsive pointings. The results support former research data on the use of pointing gestures, and its connection to the development of children’s productive language acquisition. The results also support the importance of initiative and declarative pointing gestures in the development of a child's speech. The analysing of pointing gestures as a part of children’s interaction can aid to acquire a more thorough understanding of the development of a child’s speech and interactional skills during their first years.

Osteogenesis imperfecta (OI) on harvinainen heterogeeninen ryhmä periytyviä sidekudossairauksia. Oireyhtymälle on yhteistä luustolliset poikkeavuudet, jotka aiheuttavat luiden haurautta ja murtumaherkkyyttä. Osteogenesis imperfecta vaikuttaa luiden lisäksi myös hampaiden kehitykseen. Hampaistollista III-luokan purentasuhdetta esiintyy 62,5-80 %:lla OI-potilaista. Heillä on myös suurempi taipumus taka-alueen avo- ja ristipurentaan sekä etualueen avopurentaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää poikkeavatko Osteogenesis imperfectaa sairastavien henkilöiden hammaskaarten mittasuhteet normaaliväestön vastaavista arvoista. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla hampaiston jäljentämiseen käytettyjä kipsimalleja. Aineisto sisälsi 37 OI-potilaan kipsimallit sekä saman verran verrokkipotilaiden kipsimalleja, eli yhteensä 74 potilaan kipsimallit. Tutkimuksen tulosten perusteella pyrittiin löytämään syitä OI-potilailla havaittuihin purentavirheisiin. Tutkimuksessamme avopurentaa (etu- tai taka-alueen) havaittiin vain 8 %:lla OI-potilaista, kun taas etualueen ristipurentaa oli 22 %:lla ja posteriorista ristipurentaa 59 %:lla. Osoitimme, että suulaki oli OI-potilasryhmällä matalampi kontrolliryhmään verrattuna, ja eroavaisuus oli selvimmin esillä posteriorisella alueella. Madaltuneen suulaen lisäksi tutkimuksemme osoitti, että varsinkin ylähammaskaari oli posteriorisesti leveämpi OI-potilailla. Transversaalisuhteissa yläleuan hammaskaari oli enemmän V-mallinen kontrolleihin verrattuna. Hammaskaari oli kapeampi kulmahammasalueella ja laajeni voimakkaammin kohti molaarialuetta. Alaleuassa oli havaittavissa samankaltaista hammaskaaren levenemistä, mutta leveys lisääntyi jo kulmahammasalueella. Madaltunut suulaki aiheuttaa sen, ettei normaalinkokoisella kielellä ole, erityisesti posteriorisella alueella, tarpeeksi tilaa. Tämä aiheuttaa kaarten levenemistä ja hampaiden kallistumista bukkaalisesti johtaen mahdollisesti lopulta etu- tai taka-alueen avopurentaan. Hammaskaarten leveysero ylä- ja alaleuan kulmahammasalueella voisi olla yhteydessä anterioriseen ristipurentaan. (208 sanaa)

Osteokalsiini on osteoblastien tuottama proteiini, jolla on tärkeä rooli luun muodostumisessa. Tämän lisäksi sen on ehdotettu toimivan hormonina luuston ulkopuolella ja vaikuttavan muun muassa insuliiniherkkyyteen ja testosteronin tuotantoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selventää, vaikuttaako osteokalsiini veren paastoinsuliiniin tai insuliiniresistenssiä kuvaavaan HOMA-indeksiin murrosikäisillä pojilla. Lisäksi tutkittiin osteokalsiinin mahdollista yhteyttä testosteronipitoisuuteen. Aineisto koostui kolmestakymmenestä murrosikäisestä pojasta, jotka olivat lyhytkasvuisia, mutta taustalta ei ollut löytynyt tunnettua syytä (idiopathic short stature, ISS). Puolet pojista satunnaistettiin saamaan kahden vuoden ajan aromataasin estäjä letrotsolia ja puolet lumelääkettä. Verinäytteet kerättiin tutkimuksen alussa sekä 12- ja 24 kuukauden kuluttua ja näytteistä analysoitiin osteokalsiinin lisäksi muun muassa paastosokeri, insuliini ja testosteroni. Osteokalsiinipitoisuuden muutoksia tutkittiin käyttämällä toistomittausten monimuuttuja (mixed model) -analyysiä. Tässä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä osteokalsiinin ja HOMA-indeksin tai osteokalsiinin ja paastoinsuliinin välillä. Yhteys jäi tilastollisesti merkityksettömäksi myös silloin, kun malli adjustoitiin kasvunopeudella ja silloin, kun lumelääkettä saanutta ryhmää tutkittiin erikseen. Sen sijaan osteokalsiinilla ja testosteronilla oli tilastollisesti merkittävä yhteys, mutta samanlainen yhteys havaittiin olevan myös alkalisella fosfataasilla, joka myös kuvastaa luun muodostumista. Löydökset tässä tutkimuksessa eivät tue ajatusta, että osteokalsiinilla olisi merkittävä rooli insuliiniherkkyyden säätelijänä murrosikäisillä pojilla. Myös havaittu yhteys osteokalsiinin ja testosteronin välillä todennäköisesti selittyy yleisellä sukupuolihormonien vaikutuksella luuston kasvuun, muotoutumiseen ja mineralisaatioon, eikä niinkään sillä, että osteokalsiini vaikuttaisi kivesten testosteronituotantoon.

Otsikko: Osteoblastien viabiliteetti ja erilaistuminen 3D-solukasvatuksessa Kirjoittajat: Oudman R., Hasan R., Mustonen T., Hassinen A. ja Rice D. Affiliaatio: Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Tutkimuksen tarkoitus: Tavoite tutkimuksessa on kehittää menetelmä, jolla soluja voidaan kasvattaa kolmiulotteisesti ja kuvantaa niitä hyödyntämällä osteoblastien erilaistumisvaiheiden markkereita sekä solujen viabiliteetin määritystä Live-Dead-värjäyskitillä. Oikean menetelmän avulla voidaan mallintaa paremmin solujen luonnollista fysiologista ympäristöä, mikä antaa luotettavampia tuloksia, kun verrataan petrimaljalla saatuihin tuloksiin. Tutkimuksessa pyritään löytämään hyvät värjäysprotokollat osteoblastien kuvantamiseen. Materiaalit ja menetelmät: Kokeissa käytettiin ihmisestä eristettyä MG-63-osteosarkoomasolulinjan soluja. Kokeet toteutettiin kolmiulotteisessa kasvatuksessa 96-kuoppalevyillä. Kyseiset levyt valittiin, koska ne on suunniteltu toimimaan erityisen hyvin valitun konfokaalimikroskoopin (PerkinElmer Opera Phenix HCS system) kanssa. Solut kasvatettiin ja erilaistettiin UPM-Kymmene Oyj:n valmistamassa GrowDex®-T-hydrogeelissä, mikä muodostaa kasvatusalusta kanssa soluille synteettisen ekstrasellulaarimatriksin eli soluväliaineen. Laimentamaton GrowDex®-T oli vahvuudeltaan 1,0 %. GrowDex®-T laimennettiin kasvatusmediaan loppukonsentraatioon 0,2 %. Kyseiseen loppukonsentraatioon päädyttiin pilottikokeilla saaduilla tuloksilla. Kokeet tehtiin kahdella eri solukonsentraatiolla; 200 solua/ul ja 500 solua/ml. Solujen viabiliteettiä mitattiin live-dead värjäyksellä (Sigma-Aldrich Live/dead cell double staining kit), jossa liuos A (Calcein AM liuos) värjää elävät solut ja liuos B (propidium iodide liuos) värjää kuolleet solut. Lisäksi solujen tumat värjättiin NucBlue-tumavärillä (NucBlue Live ReadyProbes Reagent) sekä solukalvot (CellMask Orange Plasma membrane Stain). Kuvaamisessa käytetiin laboratorion valomikroskooppia, fluoresenssimikroskooppia sekä FIMM:n konfokaalimikroskooppia (PerkinElmer Opera Phenix HCS system). Tulokset: Kolmen päivän jälkeen havaittiin korkea solujen viabiliteetti kasvustossa. MG-63 solut myös pyrkivät muodostamaan 3D-spheroidirakenteita. Tuloksista nähtiin, että solukasvatuksen kaikista soluista noin 9% (200 solua/ul) ja 13% (500 solua/ul) kuului spheroidirakenteisiin ja loput pohjakasvustona. Spheroidirakenteiksi laskettiin solut yli 24um korkeudella kaivon pohjasta. Konfokaalimikroskoopin kuvantamisen tulokset analysoitiin käyttäen PerkinElmer Opera Phenixin Harmony ”high-content” kuva-analyysiohjelmaa. Solujen segmentoinnilla saatiin osoitettua MG-63 solujen muodostamien spheroidien kolmiulotteinen rakenne sekä rakenteiden koko. Johtopäätökset: GrowDex®-T soveltuu hyvin sen fysikaalisten sekä kemiallisten ominaisuuksien vuoksi 3D-solukasvatuksiin sekä sen valoa taittavien ominaisuuksien vuoksi konfokaalimikroskooppi-kuvantamiseen. Se tarjoaa myös varteenotettavan vaihtoehdon perinteisille 3D-solukasvatukseen käytettäville kasvatusalustoille. Solukasvatuksen solukonsentraatio kokeen aloituksessa ei merkittävästi vaikuttanut tuloksiin. Muodostuneet spheroidit vaihtelivat koon ja muodon osalta.

Abstract Objective: The purpose of this study was to see if it is possible to predict the outcome of an osteotomy Le Fort I on voice resonance by individuals with cleft lip and palate using only a nasometer as the assessing method. The aim was also to see if sex or the type of cleft had an impact on the outcome, and if the point of time for the postoperative assessment had an impact on the nasalance scores. Previous studies have shown that osteotomy Le Fort I can have an impact on velopharyngeal function, leading to velopharyngeal insufficiency (VPI) in some cases. Previous research of outcomes of osteotomy Le Fort I have been criticized for too small samples and methodological differences. The preoperational nasalance scores could contribute to be useful tool to objectively predict possible risks for VPI after an osteotomy Le Fort I surgery. In this study the nasalance scores before and after surgery are compared. Method: The material used in this study consisted of nasometry scores from 100 individuals who were a part of an investigation of osteotomy Le Fort I’s impact on the velopharyngeal function, collected at the centre for cleft lip and palate in Helsinki (HUSUKE) 2006-2016. Nasalance scores were collected from 7 sentences with non-nasal speech sounds. The material was worked on statistically by parametric methods, using the SPSS program for statistics, version 25. Results and conclusion: This study could notice an increase of the nasalance scores after the surgery. The mean of the increase in nasalance scores for all the sentences was 6% (SD=10). There was no correlation to be found on either sex or type of cleft on nasalance scores, which means that there is no predictability depending on sex or type of cleft for the outcome of osteotomy Le Fort I on voice resonance after the surgery. There was no connection between the point of time of post-assessment and the nasalance scores. This was unexpected but can probably be explained by the big variation in the point of time when the postoperational assessment was done. The number of individuals that according to the preoperational scores were at risk to have a postoperational VPI did not correspond with the statistical analysis in this study. The number of persons that had an elevated risk for a postoperational VPI were more than the statistical prediction according to the preoperational scores (an increase of 7%). According to this study it is not possible to use the instrumental assessment by a nasometer as the only method to predict the outcome of an osteotomy Le Fort I- surgery on VPI. However, an increase in the nasalance scores is to be expected.

Outcome reporting bias (ORB) and publication bias are prevalent problems in medical research and cause a threat to reliability of evidence based medicine. In this work I will 1) present the basic data collection conducted for an ORB and publication bias study, 2) illustrate the usefulness and difficulties in using REC submissions for research, and 3) review the preliminary results of the study by Chan et al. My data collection included all trial protocols in HUS area in 2002 and 2007. There were in total 265 (2002: 139, 2007: 126) trial protocols. Protocols had a lot of variation in their manner and completeness of reporting. The data collection was somewhat cumbersome and included a lot of bureaucracy. However, these kind of studies are important in order to accurately determine ORB and publication bias. Moreover, the forthcoming publication by Chan et al. is, to my knowledge, the first to compare all three sources: protocols, trial registries and publications.

Tämän tutkimuksen ensisijainen tavoite oli selvittää aiheuttavatko hematopoieettinen kantasolusiirto sekä vatsan alueen sädehoito riskin ennenaikaiseen munasarjojen vajaatoimintaan lastenklinikan seurannan aikana ja vaikuttaako murrosiän kehityksen aste hoidon alussa tähän riskiin. Tutkimuksen toinen tavoite oli tutkia hedelmällisyyden säilyttämisen yleisyyttä tässä potilasryhmässä ja selvittää syitä miksi toimenpidettä ei aina suoritettu indikaatioista huolimatta. Tutkimukseen osallistui 200 tyttöä, joita hoidettiin hematopoieettisella kantasolusiirrolla tai vatsan alueen sädehoidolla Helsingin yliopistollisen sairaalan lastenklinikalla (nykyään Uusi Lastensairaala). Menetelmiä käytettiin sekä pahanlaatuisten sairauksien, kuten akuutin leukemian ja kiinteiden syöpien, sekä hyvänlaatuisten tautien, kuten vaikeiden aplastisen anemian ja immuunipuutosten hoidossa. Potilaan murrosiän aste hematopoieettisen kantasolusiirron ja vatsan alueen sädehoidon aikana todettiin olevan merkittävä munasarjojen toimintaan vaikuttava tekijä: potilailla oli suurempi riski munasarjatoiminnan ennenaikaiselle hiipumiselle, mikäli murrosikä oli alkanut tai jo päättynyt diagnoosi- ja hoitohetkellä. 95 eloonjäänyttä olivat murrosikäisiä tai murrosiän saavuttaneita viimeisimmällä seurantakäynnillä lastenklinikalla. Näistä 46 saivat hoitojen haittavaikutuksena ennenaikaisen munasarjojen vajaatoiminnan ja joutuivat aloittamaan hormonikorvaushoidon naissukupuolihormonilla. Munasarjakudoksen pakastus tehtiin 85:lle potilaalle 200 potilaasta ennen munasarjoja vaurioittavia hoitoja. Osalle potilaista suunniteltua munasarjapakastusta ei voitu tehdä kohonneen tulehdusriskin tai vuototaipumuksen vuoksi. Nämä olivat yleisimmät esteet munasarjakudoksen pakastukselle. Hematopoieettinen kantasolusiirto ja vatsan alueen sädehoito ovat munasarjoja vaurioittavia hoitoja, joihin liittyy merkittäviä haittavaikutuksia. Tärkeä haittavaikutus on munasarjojen ennenaikainen vajaatoiminta, jonka riskiä lisää potilaan vanhempi ikä diagnoosi- ja hoitohetkellä. Hedelmällisyysneuvontaa ja munasarjakudoksen pakastusta suositellaan potilaille, joille annetaan munasarjoja vaurioittavia hoitoja. Hedelmällisyysneuvonnan tulisi tarjota tietoa hoitoihin liittyvistä vaikutuksista munasarjoihin ja hedelmällisyyteen sekä mahdollisuuksista säilyttää hedelmällisyys hoitojen aikana.

Given the success of first-line treatment in chronic myeloid leukemia (CML), the prevalence of the disease is estimated to increase and more patients are expected to develop resistance to therapy. Thus, even relatively rare point mutations are likely to become more common. In CML, the uncontrollable division of myeloid cells is caused by a reciprocal translocation of chromosomes 9 and 22, resulting in the Philadelphia chromosome. At the meeting point of the two chromosomes, breakpoint cluster region (BCR) and Abelson proto-oncogene 1 (ABL1) fuse together to form the chimeric fusion oncogene BCR-ABL1, the latter of which, the non-receptor tyrosine kinase ABL1, is the driver of the disease. Since the tyrosine kinase inhibitor (TKI) imatinib became available in 2001, the success of first-line therapy has significantly improved the prognosis of CML patients. However, up to 50% of patients with imatinib-refractory disease develop resistance due to point mutations in ABL1, and the most common mutation to emerge is BCR-ABL1 T315I. The broad-range TKI ponatinib is the only approved TKI that inhibits the kinase activity of BCR-ABL1 T315I, but adverse side effects leave patients with this mutation in need of a better, safer, and more effective treatment. The kinase inhibitor axitinib was shown to be selective for BCR-ABL1 T315I, but mutations that emerge as a consequence of axitinib-resistance have yet to be explored. Moreover, patients with the T315I mutation treated with ponatinib have been reported to develop highly drug-resistant mutations in BCR-ABL1 such as T315M and the E255V/T315I compound mutation. The purpose of this study was to identify mutations that enable cells to develop resistance to the kinase inhibitor axitinib and to find new, potential inhibitors for cells expressing the drug-resistant mutations BCR-ABL1 T315I, BCR-ABL1 T315M, and BCR-ABL1 E255V/T315I. To this end, mouse hematopoietic cell lines were constructed prior to determining cell viability in response to inhibitors in combinations and as independent agents. As a novel finding, cells stably expressing T315M were found to exhibit sensitivity to inhibitors of topoisomerase II and mTOR. Moreover, synthetic lethality occurred in these cells in response to the combined treatment of the allosteric inhibitor asciminib and the TKI ponatinib, although not in clinically relevant doses. The highly resistant cells expressing BCR-ABL1 E255V/T315I, like cells expressing T315I and T315M, showed sensitivity to conventional chemotherapy. Notably, however, three SMAC mimetics displayed selectivity to cells expressing BCR-ABL1 E255V/T315I over cells expressing only the single T315I mutation. Considering that CML is expected to become increasingly prevalent, more patients are estimated to develop resistance to therapy. As even relatively rare mutations in BCR-ABL1 become more common, finding an effective treatment for cells expressing these highly resistant mutations takes us one step closer to identifying a safe and effective treatment for CML patients carrying those mutations.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida painoindeksin yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn, rasitusastmareaktioon ja rasituksen laukaisemiin hengitystieoireisiin (yskään, vinkunaan ja hengenahdistukseen) kouluikäisillä lapsilla. 1120 ulkojuoksukokeen tulokset käytiin retrospektiivisesti läpi. Nämä ulkojuoksukokeet oli suoritettu Iho- ja allergiasairaalassa osana kouluikäisten lasten tavanomaisia astmaselvittelyjä. Keuhkojen toimintaa arvioitiin spirometrialla. Astmalle diagnostisen rasituksen laukaiseman keuhkoputkien supistumisen eli rasitusastmareaktion rajana pidettiin vähintään 15 prosentin laskua uloshengityksen sekuntikapasiteetissa rasituksen jälkeen. Fyysinen suorituskyky arvioitiin laskemalla todellisesta juoksuajasta ja -matkasta 6 minuutissa juostu matka. Hengitystieoireet ja -löydökset kirjattiin kokeen aikana, ja lasten ikään ja sukupuoleen suhteutettu painoindeksi eli ISO-BMI laskettiin kansallisia kasvuviitearvoja käyttäen. Suurempi ISO-BMI ja ylipaino ennustivat heikompaa fyysistä suorituskykyä. Lisäksi suurempi ISO-BMI oli yhteydessä yskään ja hengenahdistukseen rasituskokeen aikana. Sen sijaan ISO-BMI ei liittynyt rasitusastmareaktioon eikä vinkunaan. Tämän tutkimuksen löydösten perusteella kouluikäisillä lapsilla ylipaino voi ennustaa heikompaa fyysistä suorituskykyä ja rasitusperäisten hengitystieoireiden ilmaantumista, mutta ei rasitusastmareaktiota. Mikäli asianmukaisia keuhkojen toimintatutkimuksia ei suoriteta, voidaan astmadiagnoosi asettaa väärin perustein. Tutkimus on toistaiseksi suurin kouluikäisten lasten ylipainon, rasitusastmareaktion ja fyysisen suorituskyvyn yhteyttä tarkasteleva tutkimus, mutta koska tutkimus oli luonteeltaan retrospektiivinen asiakirjatutkimus, tulokset tulisi jatkossa vahvistaa prospektiivisella seurantatutkimuksella.