Browsing by Title

Pakohuoneiden käytöstä opetustarkoituksessa on tutkimuskohteena kiinnostuttu vasta viime vuosien aikana. Kemiassa pakohuoneiden opetuskäytöstä on tutkimusta tehty varsin vähän. Pakohuoneiden tuoreus opetusmenetelmänä tarjoaa oppilaille uuden tavan oppia kemian laboratoriotyöskentelyä itsenäisesti. Pakohuoneet yhdistävät opetuksessa tarinan kerrontaa, pulman ratkontaa ja itsenäistä työskentelyä ja pakohuoneilla on todettu olevan positiivinen vaikutus motivaatioon. Tämä tutkimus oli kehittämistutkimus, jonka tarkoituksena oli kehittää minäpystyyttä tukeva ja helposti toisinnettavissa oleva pakohuonekokonaisuus opetuskäyttöön yläkoulun kemian opetukseen. Kehittämistutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä on otettava huomioon, kun suunnitellaan kouluissa toisinnettavissa olevaa kemianpakohuonetta? 2) Miten pakohuoneen suorittaminen vaikuttaa oppilaiden minäpystyvyyteen? 3) Millaiset laboratoriotehtävät soveltuvat yläkouluissa toteutettavaan pakohuoneeseen? Kehittämistutkimus sisälsi kaksi sykliä, joista ensimmäisessä pyrittiin selvittämään pakohuoneen, minäpystyvyyden ja pelillistämisen teoriataustaa ja näiden pohjalta ensimmäisen syklin kehittämistuotteeksi luotiin pakohuoneiden kehittämistä ohjaavia vaatimuksia pakohuoneelle. Toisessa syklissä kehitettiin pakohuonetehtäväpaketti ja menetelmiä, joiden avulla pakohuoneita pystyy suunnittelemaan itsenäisesti suoritettaviksi. Lopuksi pakohuoneen toisinnettavuutta ja minäpystyvyys vaikutusta arvioitiin teoreettisella tasolla. Kehittämistutkimuksen kehittämistuotteeksi syntyi pakohuonetehtäväkokonaisuus, jonka toisinnettavuus kouluissa varmistettiin siten, että pakohuoneen skaalaaminen eri kokoisille oppilasryhmille on mahdollisimman helppoa ja kaikki pakohuonekokonaisuuteen valikoidut työt suunniteltiin niin, että töihin tarvittavat reagenssit ja työvälineet löytyvät ruokakaupasta ja huonostikin varustellusta kemian ja kuvaamataidon luokasta. Lisäksi kehittämistutkimuksen aikana luotiin menetelmiä ja vaatimuksia pakohuoneille, jotka ohjaavat ja edesauttavat pakohuoneiden jatkokehittämistä opetustarkoituksissa. Suunnitellun pakohuoneen vaikutus minäpystyvyyteen arvioitiin teoreettisella tasolla. Koska pakohuoneet tarjoavat suorittajilleen mahdollisuuden autenttisiin ja itsenäisiin onnistumisten kokemuksiin, pakohuoneilla on mahdollisesti positiivinen vaikutus oppilaiden minäpystyvyyden tunteeseen. Useamman ryhmän samanaikainen suorittaminen antaa myös mahdollisuuden tertiäärisille minäpystyvyyden kerryttämisreiteille.

Monsoon is defined by seasonal reversals in large-scale wind direction patterns that are caused by shifting temperature gradient between the Asian continent and the ocean. This means that the monsoon climate actually extends to all tropical continents and in the tropical oceans. Monsoon system affects locally, regionally as well as globally. Thailand can be considered as a key area for understanding the dynamics and effects of the Asian monsoon system because it is located in between two different monsoon sub-systems: the Indian monsoon (IM) and the East Asian monsoon (EAM). The Thailand landscape is cultural and modified for urbanization and cultivation (own observations in 2013). Because the nature in Thailand is not in its initial state anymore, it is necessary to consider anthropologic influence affecting the study lakes. In Thailand, lakes are very often dredged or even moved to another location via channels which makes it difficult to find suitable study lakes that would cover the whole sedimentation history. Surroundings of my study lakes, Nong Leng Sai and Sam Roi Yot, have been cultivated and modified for human demands during the past 2000 years. The hydrological changes were visible in the lake sediment sequences. The changes were most clearly detected as lithological alterations; including changes in plant remain compositions. The results showed different hydrological environments for the study lakes. Sam Roi Yot in southern Thailand indicates more stable deposition environment with more aquatic plants than riparian species, whereas Nong Leng Sai in northern Thailand showed abrupt changes in deposition environments through the upper part of the sediment sequence.

Geological Survey of Finland carried out extensive bedrock mapping in the poorly known southeastern part of the Central Finland Granitoid Complex (CFGC) between 2012 and 2016. Majority of the area consists mainly of 1.89–1.88 Ga I-type granitoids that are synkinematic with respect to main collisional event of the Svecofennian orogeny. Crosscutting the synkinematic rocks, a minor suite of 1.88–1.87 Ga A-type granitoids, postdate the main collisional event and are hence referred to as postkinematic. In this Master's thesis, lithological, petrographical, and geochemical features of four postkinematic granitoid intrusions at the Riitalampi, Viininperä, and Korloppinen localities are described. These intrusions are weakly to non-foliated quartz monzonites and granites with biotite and hornblende as the main mafic silicates. Pyroxene-bearing varieties are found in Korloppinen. The geochemistry of the studied intrusions is characterized by high FeO, K2O, Ba, and Zr as well as low MgO, CaO and Sr contents that are characteristic to previously studied postkinematic rocks of the CFGC. U-Pb ages of 1879 ± 4 Ma for Riitalampi and 1882 ± 3 Ma for Viininperä intrusions confirm that these intrusions are coeval with the previously studied postkinematic intrusions. Whole-rock geochemical composition of Riitalampi, Viininperä, and Korloppinen intrusions is similar to that of well studied A-type granites, which formed by partial melting of mantle-derived basaltic source rocks. However, Riitalampi and Viininperä intrusions have certain geochemical deviation from typical A-type geochemistry e.g. high Al2O3, Ba, and Eu contents as well as volcanic arc granite (VAG) affinity of some of the samples. These geochemical features suggest that the partial melts from the mantle-derived basaltic source mixed with partial melts derived from deep crustal source. Field observations of mafic microgranular enclaves (MME) indicate that coeval mafic-felsic magmatism is related to the formation of the Riitalampi and Viininperä intrusions. Synplutonic dyke and ubiquitous MME observed in the Riitalampi intrusion point to continuous mafic input during crystallization of the intrusion. Petrographic observations combined with geochemical modeling suggest mingling and chemical exchange, but not mixing, between the magmas in Riitalampi. The coeval mafic-felsic magmatism in the Viininperä intrusion was spatially and temporally more restricted, and took place only during the formation of the syenogranitic northern margin.

Tutkielmassa esitetään ja todistetaan joitain pallojen homotopiaryhmiä koskevia tuloksia. Avaruuden X n:s homotopiaryhmä π _n(X) määritellään kuvausten S^n→ X homotopialuokkien joukkona. Ensimmäistä homotopiaryhmää voisi havainnollistaa kuminauhalenkillä avaruuden pinnalla. Kaksi lenkkiä on homotooppiset, jos ne voidaan pintaa pitkin liu'uttamalla muuttaa toisikseen. Tutkielman alussa esitetään tarvittavat homotopiateorian määritelmät ja lauseet. Tämän jälkeen tutkitaan ympyrän homotopiaryhmiä. Ympyrän ensimmäinen homotopiaryhmä, eli perusryhmä, on isomorfinen kokonaislukujen ryhmän kanssa, kun taas korkeampiulotteiset homotopiaryhmät ovat nollaryhmiä. Osoitetaan myös, että korkeampiulotteisten pallojen ensimmäinen homotopiaryhmä on nollaryhmä. Ensimmäinen päätulos on Freudenthalin suspensiolause palloille. Avaruuden X suspensio määritellään olemaan avaruus SX, kun avaruuden X ''ylä- ja alapuolille'' liitetään kartiot, joiden pohja on X. Erityisesti siis pallon suspensio on yhtä astetta korkeampiulotteinen pallo, Tämän avulla saadaan määriteltyä kuvaus S : π _i(X) → π _{i+1}(SX). Kun X on pallo ja näitä kuvauksia laitetaan peräkkäin, saadaan kuvausten jono, jossa sekä pallon ulottuvuus, että homotopiaryhmän järjestysluku kasvavat aina yhdellä. Freudenthalin suspensiolauseen nojalla tässä jonossa ryhmät ovat tietystä ryhmästä alkaen isomorfisia, joten ryhmien laskemiseksi riittää laskea alkupään tyhmät. Tämän avulla osoitetaan, että n-ulotteisen pallon n:s homotopiaryhmä on kokonaislukujen ryhmä, ja että tätä alempiasteiset ryhmät ovat nollaryhmiä. Toinen päätulos on osoittaa Hopfin kuvauksen p : S^3 → S^2 avulla, että π _3(S^2) on isomorfinen kokonaislukujen ryhmän kanssa. Tämä ryhmä voidaan ajatella olemaan Hopfin kuvauksen virittämä. Tämä Heinz Hopfin vuonna 1931 löytämä kuvaus oli ensimmäinen kuvaus korkeampiulotteiselta pallolta matalampiulotteiselle, joka ei ole homotooppinen vakiokuvauksen kanssa, eli sitä ei voida liu'uttaa pois pallon S^2 päältä. Tämä kumosi siis oletuksen, että ryhmät π _i(S^n) ovat nollaryhmiä, kun i > n.

Röntgensäteily on monipuolinen modernin materiaalitieteen tutkimusmenetelmä, jolla voidaan tutkia aineen rakennetta makroskooppisesta kokoluokasta aina atomitasolle asti. Tunnetuimpia röntgensäteilyn sovelluksista ovat erilaiset kuvantamismenetelmät, mutta säteilykentän kvantittuminen mahdollistaa myös aineen viritystilojen ja siten sen rakenneosasten keskinäisten vuorovaikutusten tutkimisen. Diffraktio on yleiskäsite ilmiöille, joissa aaltoliike vaikuttaa taipuvan jonkin kohteen vaikutuksesta interferenssin vuoksi. Röntgendiffraktiosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä röntgensäteilyn diffraktiota järjestyneestä aineesta. Säteilyn interferenssistä johtuen röntgensäteilyn diffraktoituminen kiteestä on mahdollista vain tietyillä aallonpituuksien ja sirontakulmien yhdistelmillä. Tämä mahdollistaa röntgensäteilyn monokromatisoinnin ja kohdistamisen esimerkiksi yhtenäiskiteillä, mitä voidaan hyödyntää röntgenspektroskopiassa. Nykyään parhaimman energian erotuskyvyn röntgenspektrometrit perustuvat röntgensäteilyn diffraktioon kiteistä. Kidespektrometri voidaan toteuttaa usealla eri tavalla, joista monet hyödyntävät taivutettuja kiteitä. Eräs yleisesti käytetty kidespektrometrityyppi perustuu niin kutsuttuun Johannin geometriaan, missä tutkittava säteily monokromatisoidaan ja kohdistetaan ilmaisimelle kidekiekolla, joka on taivutettu pallopinnalle. Vaikka Johannin geometria ei ole ideana uusi, pallotaivutettujen analysaattorien heijastusominaisuuksien teoreettinen ymmärrys on ollut viime aikoihin asti puutteellista. Tässä opinnäytetyössä johdetaan lineaarisesta lujuusopista lähtien analyyttinen lauseke pallotaivutetun kidekiekon venymäkentälle ja käytetään sitä yhdessä dynaamisen diffraktioteorian kanssa analysaattorin röntgenheijastusominaisuuksien laskemiseksi. Teorian ennusteita verrataan kahdesta eri piianalysaattorityypistä kokeellisesti määritettyihin heijastuskäyriin. Ennustettujen ominaisuuksien todettiin vastaavan mittaustuloksia erinomaisesti. Teorian lisäksi työssä esitellään siihen pohjautuva, röntgenilmaisimen paikkaherkkyyttä hyödyntävä mittausmenetelmä, jolla on mahdollista parantaa kidespektrometrin energian erotuskykyä menettämättä kuitenkaan näytteestä sironnutta säteilyä. Menetelmän toimivuutta on havainnollistettu sekä simuloidulla että mitatulla röntgenspektridatalla, missä kummassakin tapauksessa saavutettiin tekijän kaksi parannus energian erotuskyvyssä. Teoria ja mittausmenetelmä on julkaistu alan vertaisarvioidussa lehdessä artikkeleissa [J. Synchrotron Radiat. 21:104–110, 2014] ja [J. Synchrotron Radiat. 21:762–767, 2014].

The formation of urban structure is a complicated process and its outcome, that cannot be easily forecast, is not necessarily optimal. This creates a need to understand the process and gives a reason to control it by urban planning. As the circumstances are in constant change, the plans have to anticipate the time to come – partly far into the future. Research is needed to support planning to understand the factors that affect the urban structure better. Accessibility, that seems to be one of the key factors in the processes of land use change, seems to provide a suitable tool for planning and research: when suitably defined, it can connect the properties of transport and land use systems as well as the economic, social and environmental goals. The availability of services is closely connected to the quality of living environment, so studying the accessibility of them can produce new notable information for the needs of urban planning. The aim of this study was to explain how changes in urban structure cause changes in the accessibility of services by walking, mass transit and car in the long term, and study how these changes could affect the use of the services both from the perspectives of the users' possibilities and the potential the services produce. The public library network in Helsinki region was studied as an example. Studying the accessibility of public libraries is useful as such, as they provide many types of positive impacts, but public libraries are also a convenient example in studying the accessibility of services as they are a service actively used in everyday life and information about the use is available. Distances in the accessibility measures were measured as travel time. Accessibility was measured both in travel times to the nearest library and in potentials of making a library trip calculated by library trip forecasting models based on the real behaviour of their users. Comparison was made between the years 2014 and 2050, during which the population and the transport system are expected to change as in the created scenarios, which are based on the new Helsinki City Plan. In addition, the possible effects to the accessibility of the public libraries by possible cost cuts in the service network were inspected by simulating the effects of the cuts. Based on the results the public libraries in the study area seem to be relatively well accessible by all the inspected transport modes. The changes in the transport systems seem to have minor effects on the accessibility when measured in travel time to the nearest library, but when the effects are measured in the potentials of making a library trip, they seem to be a bit more significant – by mass transit, accessibility would improve and by car, it would deteriorate. The forecast change in the population would increase the number of people accessing the nearest library in half an hour, but the proportion of this group to the total population in the area would be smaller than before. The attraction of libraries affect to the potentials they produce, but the impacts are concentrated on the surrounding areas of the libraries and on the traffic routes, where the accessibility is relatively good to begin with. Even though excluding some of the smallest libraries from the service network would have relatively small effects on the accessibility in the aggregate, the effects on individual level and for sustainable accessibility could be significant. Based on the study results more significant than the changes in the transport system or in the attraction of the services seem to be how near population and services are located each other: the prerequisites for multimodal accessibility cannot necessarily be guaranteed if the distances are long. Based on the study results, to prevent the deterioration of the preconditions of the goals of Finnish regional planning and the qualifications for sustainable accessibility due to the forecast population change – in other words to keep the current standard of service – some changes in the service network would be needed. However, as there was only one type of service inspected in this study and as there is uncertainty if the scenarios will happen in the future, the conclusions that can be drawn from the results are restricted. Still, studying the accessibility of a single service is useful as such as the needs for different type of services are different, and if it will give some hints of the future accessibility of services in general at the same time, even though just in a few scenarios, it can be easier to be prepared for the future.

Tutkielma on työpaikalle tehty tutkimustyö, jossa mitataan eri tietoliikennetekniikoiden avulla palvelun saatavuutta 3G-verkossa. Tutkielma tehdään Helsingin seudun liikenne kuntayhtymän LIJ2014-hankkeeseen. LIJ2104-hankeessa Helsingin seudun joukkoliikenteeseen tehdään uusi, reaaliaikainen lippu- ja informaatiojärjestelmä. Palvelun saatavuus 3G-verkossa vaihtelee paljon. 3G-verkko on solukkoverkko, jossa verkon kattavuus saadaan useilla tukiasemilla. Päätelaitteen liikkuvuus, eli mobiliteetti, aiheuttaa loppukäyttäjälle odottamattomia viiveitä, joista suurin osa johtuu kanavanvaihdosta. Päätelaite vaihtaa eri syistä liikkuessaan tukiasemaa, eri parametrien perusteella, aina parhaimman palvelun tukiasemaan. Joskus paras voi olla 3G-verkon tukiaseman sijasta myös 2G-verkon tukiasema. 3G- ja 2G-verkoissa on huomattava viive, verrattuna esimerkiksi kiinteään verkkoon. Tutkielmassa tehtävien testien perustapauksia on kahdeksan, jotka jaottuvat jatkuviin ja ei-jatkuviin TCP-sessioihin. Testitapaukset poikkeavat toisistaan siten, että osassa käytetään DNS-nimeä ja osassa taas suoraan IP-osoitetta. Toinen ero on, että ensimmäisessä neljässä testissä käytetään HTTP-protokollaa ja jälkimmäisessä neljässä käytetään HTTPS-protokollaa. Perustestitapaukset toistetaan käyttäen IPSEC-VPN-tekniikkaa. Tutkielmassa tutkitaan kahden toisistaan poikkeavan sovelluskerroksen datamäärän siirtoaikaa. Tutkielman tuloksena on saatu tieto siitä, miten tutkimuksessa käytetyt tietoliikennetekniikat vaikuttavat palvelun saatavuuteen. Oletusarvoisesti paras tulos on jatkuvilla HTTP- ja HTTPS-yhteyksillä, tällöin molemmissa tapauksissa TCP-sessio säilyy samana. Tietoturvallisuuden lisääminen, muun muassa vahvan tunnistamisen käyttäminen, ei lisää merkittävästi viivettä palvelun saatavuuteen, jos käytössä on jatkuva HTTP- tai HTTPS-yhteys. Lisäksi voidaan todeta, että väärällä tietoliikennetekniikalla mobiiliverkon aiheuttama viive moninkertaistuu. Lopuksi tutkielmassa annetaan myös suosituksia, miten ja mitä jatkotoimenpiteitä olisi LIJ2014-hankkeen yhteydessä tehtävä. Suosituksien tarkoitus on tehostaa mobiilitietoliikenteen käyttöä LIJ2014-hankkeen toimintaympäristössä. ACM Computing Classification System (CCS): Network properties -> Network mobility Network types -> Mobile networks

Recently, a neural network based approach to automatic generation of image descriptions has become popular. Originally introduced as neural image captioning, it refers to a family of models where several neural network components are connected end-to-end to infer the most likely caption given an input image. Neural image captioning models usually comprise a Convolutional Neural Network (CNN) based image encoder and a Recurrent Neural Network (RNN) language model for generating image captions based on the output of the CNN. Generating long image captions – commonly referred to as paragraph captions – is more challenging than producing shorter, sentence-length captions. When generating paragraph captions, the model has more degrees of freedom, due to a larger total number of combinations of possible sentences that can be produced. In this thesis, we describe a combination of two approaches to improve paragraph captioning: using a hierarchical RNN model that adds a top-level RNN to keep track of the sentence context, and using richer visual features obtained from dense captioning networks. In addition to the standard MS-COCO Captions dataset used for image captioning, we also utilize the Stanford-Paragraph dataset specifically designed for paragraph captioning. This thesis describes experiments performed on three variants of RNNs for generating paragraph captions. The flat model uses a non-hierarchical RNN, the hierarchical model implements a two-level, hierarchical RNN, and the hierarchical-coherent model improves the hierarchical model by optimizing the coherence between sentences. In the experiments, the flat model outperforms the published non-hierarchical baseline and reaches similar results to our hierarchical model. The hierarchical model performs similarly to the corresponding published model, thus validating it. The hierarchical-coherent model gives us inconclusive results – it outperforms our hierarchical model but does not reach the same scores as the corresponding published model. With our flat model implementation, we have shown that with minor improvements to a simple image captioning model, one can obtain much higher scores on standard metrics than previously reported. However, it is yet unclear whether a hierarchical RNN is required to model the paragraph captions, or whether a single RNN layer on its own can be powerful enough. Our initial human evaluation indicates that the captions produced by a hierarchical RNN may in fact be more fluent, however the standard automatic evaluation metrics do not capture this.

Työ sijoittuu yleisen topologian aihepiiriin ja käsittelee parakompakteja avaruuksia. Topologisen avaruuden X sanotaan olevan parakompakti, jos sen jokaisella avoimella peitteellä on lokaalisti äärellinen avoin hienonnus, joka myös peittää avaruuden X. Parakompaktius on näin ollen yleistys kompaktiuden käsitteelle. Ranskalainen matemaatikko J. Dieudonné määritteli parakompaktin avaruuden ensimmäistä kertaa vuonna 1944, ja parakompaktius löi tämän jälkeen nopeasti itsensä läpi kompaktiuden 'luonnollisena' ja ehkäpä tärkeimpänä yleistyksenä. Tässä työssä keskitytään erityisesti siihen, miten parakompaktius liittyy ongelmaan mielivaltaisen topologisen avaruuden metristyvyyden karakterisoinnista. Vuosina 1950-1951 J. Nagata ja J. Smirnov nimittäin saivat parakompaktiutta hyödyntäen muotoiltua ensimmäistä kertaa tyydyttävän vastauksen tähän ongelmaan. Tämä tulos tunnetaan Nagatan-Smirnovin metristyvyyslauseena, ja sen mukaan mielivaltainen topologinen avaruus on metristyvä, jos ja vain jos se on säännöllinen ja sillä on σ-lokaalisti äärellinen kanta. Pian tämän jälkeen Smirnov todisti tätä tulosta hyödyntäen Smirnovin metristyvyyslauseen, jonka mukaan mielivaltainen topologinen avaruus on metristyvä, jos ja vain jos se on lokaalisti metristyvä, Hausdorff ja parakompakti. Tarkemmin ottaen työn päätavoitteina on esitellä tärkeimmät perustiedot parakompakteista avaruuksista sekä todistaa Smirnovin metristyvyyslause. Tutkielma rakentuu siten, että aluksi työssä määritellään lokaalisti äärellinen kokoelma ja kokoelman hienonnus, minkä jälkeen siinä esitellään edellisten käsitteiden avulla muotoiltu parakompaktiuden määritelmä. Parakompaktiuden määritelmän jälkeen työssä esitellään parakompaktien avaruuksien tärkeimmät ominaisuudet. Tämän jälkeen työssä todistetaan edellisissä kohdissa saatuja tuloksia hyödyntäen Nagatan-Smirnovin metristyvyyslause sekä tätä käyttäen lopulta Smirnovin metristyvyyslause. Lopuksi työssä pohditaan parakompaktiuden hyödyllisyyttä yleisesti, sekä muiden matematiikan alojen sovellusten että yleisen topologian itsessään kannalta. Ensimmäisestä annetaan esimerkkinä ykkösen ositukset ja jälkimmäisestä lukuisat parakompaktiuden käsitteen innoittamat yleistykset ja modifikaatiot, kuten metakompaktius ja numeroituva parakompaktius. Työn päälähteenä on J. Munkresin teos Topology (2000). Tämän lisäksi työn tärkeimpinä lähteinä on käytetty lähinnä J. Väisälän teosta Topologia II (2005) ja J. Hockingin ja G. Youngin teosta Topology (1961).

The visual structure of galaxies, their morphologies, reveal a lot of information about the ongoing physical processes in galaxies. Galaxies interact gravitationally with each other, so the effects of the environment can be studied via galaxy structure. Galaxy structure can be studied by fitting analytical light profile functions to the observed images. The fitting is based on an assumption that the shape of the galaxy can be described by certain analytical forms. This kind of parametric studies can be done using the GALFIT software. As a result, these fitted models give values for the fundamental parameters describing galaxy size, shape and brightness. In this Master's thesis I introduce GALFIT as a tool for structural studies and morphological classifications of galaxies. I have gathered a sample of group member spiral galaxies in multiwavelength Hubble Space Telescope CANDELS survey data. I have completed detailed multicomponent and multiwavelength fits for 9 galaxies from the sample of 73 galaxies. The results are used to study stellar mass-to-light ratios and star formation using galaxy colors. Also a variety of asymmetry measurements are calculated for a subsample of these 9 galaxies. The results imply that the fitting process should be unified to measure similar comparable parameters for the entire sample. I have used my knowledge in GALFIT in a study of galaxies in the infalling groups observed in LoCuSS survey by completing bulge-to-disk decomposition fitting for a sample of several hundred galaxies. The sample galaxies are classified based on the Sérsic indices from my fits and tests verify the classification. The results imply that the effect of mass-quenching is negligible in the infalling galaxy groups. The results also imply that the star-forming galaxies are more elongated than the passive ones, and that the bulge luminosity of the star-forming galaxies rise towards the center of the cluster, however with a low statistical significance. GALFIT is capable of producing images based on the initial input parameter values if it's not used to fit existing data. I have applied this feature to simulate mock observational data of fields covered in galaxies for the Euclid mission. The images accompanied with catalogs of coordinates, magnitudes and position angles of the objects are used by the Euclid group in Helsinki as independent test data for developing validation tools for Euclid data simulations.