Browsing by Title
Now showing items 4040-4059 of 4203
-
(2023)ICT-sektorin edellyttämän sähköenergiantuotannon aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet lentoliikenteen kasvihuonepäästöjen suuruisiksi. Tähän on kuitenkin mahdollista vaikuttaa tekemällä energiankulutustietoisia valintoja ohjelmistokehityksessä, josta tänä päivänä osa kohdistuu verkkoselaimissa suoritettavien verkkosovellusten kehitykseen, jossa apuna käytetään erilaisia verkkosovelluskehyksiä. Tässä tutkielmassa vertaillaan käytetyimpien JavaScript-verkkosovelluskehysten: React, Angular ja Vue, energiankulutusta uuteen Blazor WebAssembly -verkkosovelluskehykseen, joka perustuu WebAssemblyyn, jonka JavaScriptiä pienemmästä energiankulutuksesta ja paremmasta suorituskyvystä on jo tutkimusnäyttöä. Tutkielmassa toteutetaan valituilla verkkosovelluskehyksillä vertailukelpoiset testiverkkosovellukset, joiden suoritusaikaista energiankulutusta, tehonkäyttöä ja suoritusaikaa mitataan Intel Power Gadget -mittausohjelmistolla. Mittaustulosten perusteella todetaan, että Blazor WebAssembly ei ole energiankulutukseltaan JavaScript-verkkosovelluskehyksiä pienempi, vaan sijoittuu tarkasteltujen JavaScript-verkkosovelluskehysten väliin. Tutkielma rajoittui tarkastelemaan verkkosovelluskehysten toiminnoista tilanhallintaa ja muutosten havaitsemista. Intel Power Gadget -mittausohjelmisto osoittautui helppokäyttöiseksi, tarkaksi ja automatisoitavaksi mittaustavaksi, jota voidaan suositella käytettäväksi tämän tutkielman kokemusten perusteella vastaavissa mittauksissa. Lisäksi kestävän ohjelmistokehityksen näkökulmasta tutkielman tuloksista voidaan oppia, että verkkosovelluskehyksen valinnalla voidaan vaikuttaa verkkosovelluksen suoritusaikaiseen energiankulutukseen verkkosovelluskehyksen vastuualueella jopa 43%:a, mutta sen vaikutusta koko verkkosovelluksen suoritusaikaiseen energiankulutukseen ei tutkielman tulosten perusteella voida arvioida.
-
(2014)Tässä tutkielmassa tarkasteltiin vapaan lähdekoodin Zen Cart -verkkokauppasovelluksen suorituskykyä hitaasti kasvavalla ja purskeisella kuormalla. Suorituskyvyn mittareina käytettiin loppukäyttäjän havaitsemaa vasteaikaa sekä järjestelmän kokonaistehokkuutta mittaavaa suoritustehoa. Vasteaika mitattiin sekunteina ja suoritusteho yhden sekunnin aikana käsiteltyjen palvelupyyntöjen määränä. Tutkimushypoteesina oli, että purskeinen työkuorma aiheuttaa erityisesti suurella käyttäjämäärällä suuremman suorituskyvyn heikkenemisen kuin hitaasti kasvava kuorma. Lisäksi selvitettiin, voidaanko verkkosovelluksen suorituskykyä hitaasti kasvavalla kuormalla käyttää ennustamaan suorituskykyä purskeisella kuormalla. Tutkimusmetodina oli rasitustestaus, jossa järjestelmää testataan sen ääriräajoilla tai ne ylittäen. Työkuormat toteutettiin JMeter -ohjelmalla. Niiden intensiteettiä ja kokoa vaihdeltiin käyttämällä työkuormien parametreina kuormanluontiaikaa ja virtuaalikäyttäjien lukumäärää. Käytetyt työkuormat olivat synteettisiä ja ne sisälsivät tyypillisimpiä verkkokauppasovellukseen kohdistuvia palvelupyyntöjä. Rasitustestauksen kohteena olevan järjestelmän komponentit asennettiin testiympäristönä käytettyyn virtuaalikoneeseen. Tutkimushypoteesi osoittautui vääräksi sekä järjestelmän suoritustehon, että loppukäyttäjän vasteaikojen osalta. Tutkitun verkkosovelluksen suoritustehossa ei havaittu merkittävää eroa hitaasti kasvavien ja purskeisten työkuormien välillä. Järjestelmän pullonkaulaksi osoittautui tietokanta, mistä seurasi Littlen lain nojalla vasteaikojen heikkeneminen järjestelmässä olevien töiden määrän lisääntyessä. Loppukäyttäjän vasteaikojen heikkenemisessä ei kuitenkaan ollut merkittävää eroa hitaasti kasvavien ja purskeisten työkuormien välillä. Lisäksi havaittiin, että verkkosovelluksen suorituskykyä hitaasti kasvavilla kuormilla voidaan tietyin edellytyksin käyttää ennustamaan suorituskykyä purskeisella kuormalla.
-
(2019)Perinteinen luento-opetus on todella vanha traditio ja laajalti käytössä edelleen, vaikka sen huonoista puolista, mm. passivoivasta vaikutuksesta, on runsaasti tutkimusnäyttöä. Oppiakseen opiskelijan on tärkeää aktiivisesti osallistua eri opetustilanteissa ja pohtia mitä hän opiskellessaan tekee. Tätä ristiriitaa on pyritty ratkomaan monin keinoin, esimerkiksi lisäämällä luennoille opiskelijaa aktivoivia elementtejä tai lisäämällä kurssin luennoille ennakkoaktiviteetteja. Tässä työssä tutkin tapaustutkimuksen avulla miten verkkotehtävät toimivat luentoon valmistavina aktiviteetteina, ja minkälaista tulisi väärästä vastauksesta annetun palautteen olla. Toteutin kurssin verkkotehtävät itse käyttäen STACK-järjestelmää. Tutkimus toteutettiin neljänä viikkona (viikot 3–6) syksyllä 2018 Helsingin yliopiston fysiikan peruskurssilla Vuorovaikutukset ja kappaleet. Kurssi kesti 7 viikkoa ja käsitteli mekaniikan perusteita. Kurssin aikana kerättiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tietoa tehtävien toiminnasta viikottaisten kyselyjen ja tehtäväalustan tarjoaman metadatan avulla. Tutkimuksen mukaan opiskelijat kokivat verkkotehtävät mielekkäiksi luentoon valmistaviksi aktiviteeteiksi ja tehtävistä saadun palautteen hyödylliseksi. Joidenkin viikkojen jotkut tehtävät koettiin kuitenkin liian haastaviksi tehtäväksi itsenäisesti. Tämä ja tehtäviin käytetty melko pitkä aika antoivat aihetta ainakin joidenkin tehtävien helpottamiselle. Tutkimuksesta selvisi myös, että tehtävät yksin tehneet kokivat tehtävät ja niistä saadun palautteen hyödyllisemmäksi kuin ryhmässä tehneet. Ero oli myös tilastollisesti merkittävä, joka on tehtävien luonteen kannalta kannustava tulos. Sen sijaan esimerkiksi koulutusohjelmalla ei ollut merkittävää vaikutusta siihen kuinka opiskelijat tehtävät tai palautteen kokivat.
-
(2019)Urban population is growing and cities must enable its dwellers to travel across the city and guarantee the capacity of transportation network. Simultaneously they must ensure that they promote sustainable development and achieve various environmental goals. To manage these conflicting pressures cities must invest in public transport and other sustainable transport modes, as the volume of car traffic should not increase at the same rate as the amount of urban population. The urban structure and the travel demand of the actors of a region affect the structure of the public transport system. In polycentric urban regions a hub and spoke –based public transport network enables a cost-effective public transport service that connects the centers of the region, covers the area and serves the diversifying travel demand. The aim of this thesis was to study what are the arguments Helsinki Regional Transport Authority (HRT) uses for planning and developing a hub and spoke –based public transport system in the region. This was done by studying various HRT’s documents with qualitative content analysis. The arguments used by HRT were reflected with the background and benefits of a hub and spoke –based public transport system presented in scientific literature. In addition, it was analyzed whether the public transport system chosen appears to be suitable and relevant for the Helsinki region acknowledging the scientific background of the system and the urban structure of the region. The urban structure of Helsinki region has been developing towards polycentricity especially within the boundaries of the three major municipalities of the Capital Region, and from its establishment HRT has aimed at developing a hub and spoke –based public transport system in which the trunk network has a significant role. In the system the public transport’s trunk network connects the sub-centers to each other and to the urban core of the region on routes where the travel demand is highest, and feeder lines and local service lines supplement the service of the trunk network. In 2017 an effective trunk route network was highlighted as one of HRT’s strategic goals. However, various public transport network plans aiming at developing the trunk network have recently been criticized both by the inhabitants and the regional policy-makers, because amongst other things, the development of the trunk network often means that formerly straight lines to Helsinki city center will include a transfer. According to the results, HRT argues for the planning and implementation of a hub and spoke –based public transport system by stating, that developing the system enables the development and improvements of the connections between the centers of the region and the densification of urban structure and land use. Also, it improves the accessibility of the region and the fluency of travelling with public transport and makes the public transport system more cost-effective and environmentally friendly. Taken into account the polycentric development of the urban structure of the Helsinki region, the hub and spoke –based system appears to be a suitable and a cost-effective public transport solution that increases the fluency of travelling with public transport. However, the connections between the sub-centers are not yet very important for the daily travel demand of the actors of the region, as a significant proportion of the travel is still headed towards the to the Helsinki city center, i.e. the urban core of the region. This accounts at least for some of the critique and opposition to the development of the trunk network and hub and spoke –based system. Based on the results, it can be confirmed, that the development of the hub and spoke –based public transport system and the trunk network in the Helsinki region must be well integrated with urban development and changes in land use and in the travel demand of the actors of the region. However, a hub and spoke –based network that connects transportation hubs makes it possible to meet the increasingly versatile and individualized travel demand and to offer connections between countless destinations across the region. No single public transport network structure is self-explanatorily superior to others when it comes to the attractiveness, cost-effectiveness or the environmental benefits of the system. It is most essential to plan the network and the whole public transport system so, that the urban structure of the region and the travel demand of the actors of the region are carefully taken into account.
-
(2014)Matematiikka oppiaineena on hyvin keskeinen lähihoitajakoulutuksessa. Lääkelaskennan osaaminen on oleellinen osa ammatillisia opintoja ja matematiikan opetuksen tulee tukea niitä taitoja, joita opiskelija tulee tarvitsemaan lääkelaskennassa. Tämän lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että matematiikan osaaminen on suoraan verrannollinen myös muuhun osaamiseen. Matematiikan osaamisessa on eroja. Lähtötasotestin perusteella lähihoitajaopiskelijoiden keskitaso on jonkin verran valtakunnallista keskitasoa heikompi. Tutkielmassa on käsitelty lyhyesti syitä yleisesti matematiikan oppimisen eroihin sekä pohdittu nimenomaan lähihoitajaopiskelijoiden heikon tason syitä. Tutkielma on toteutettu Järvenpään Seurakuntaopistolla ja työn tarkoituksena on pohtia matematiikan merkitystä lähihoitajien koulutuksessa ja työssä. Tutkielmassa käsitellään matematiikan ja lääkelaskennan opetusta, sekä tullaan tarkastelemaan matematiikan ja hoitotyön kurssien sisältöjä sekä näitä oppiaineita opettavien opettajien yhteistyötä. Erityisesti keskitytään verrannon opettamiseen, sen avulla lääkelaskujen laskemiseen, sekä analysoidaan verrannon käytön positiivisia ja negatiivisia puolia opetuksessa. Oppilaitoksessa, jossa tutkielma on toteutettu, on aiemmin ollut käytössä kolme tapaa laskea lääkelaskuja. Nämä ovat päättely, annoskaava ja verranto. Lääkehoidon opettaja oli pitkän uransa aikana huomannut, että vaikka opiskelijoille opetettiin kaikki tavat, niin käytännön harjoituksia tehtäessä opiskelijat itse valitsivat lopulta tavaksi verrannon. Näin hän pikku hiljaa päätyi itse opettamaan vain tämän yhden tavan opiskelijoille. Tutkielmassa on testattu alkukartoituksella vuonna 2013 aloittaneiden lähihoitajaopiskelijoiden lähtötaso. Tämän jälkeen heidän oppimistaan on seurattu ja verrannollisuuden osaamisen taso analysoitu kurssilla järjestetyn välikokeen perusteella. Verrannollisuuden opiskelijat oppivat varsin hyvin. Vaikeuksia tuottivat yksikkömuunnokset ja sanalliset tehtävänannot. Muutoin verrannollisuuden käyttö lääkelaskennassa ja matematiikassa on ollut muihin tapoihin verrattuna yksinkertaisin ja suoraviivaisin tapa sekä opettajalle että opiskelijalle. Sitä on voitu hyödyntää matematiikan opetuksessa muun muassa prosenttilaskennassa. Matematiikkaa heikosti osaavat opiskelijat hyötyvät eniten siitä, että käytössä olevia laskutapoja on vain yksi. Paremmin matematiikkaa osaavalle tällä ei ole yhtä suurta merkitystä.
-
(2019)The three largest Scandinavian states by population are interesting subjects for an immigration study because they all follow the Nordic welfare model and share many other similar societal factors. Despite the similarities, the states seem to be quite different in their immigration politics and received immigration. The purpose of this master’s thesis is to compare and analyse possible reasons behind the aforementioned differences in Scandinavian states. Besides of that, I will examine the states’ reactions towards transnational immigration control mechanisms practised especially by the EU. The aim is also to understand how juridical and discursive forms of citizenship have been restructured in the states over post-Cold War time. Over the last couple of decades, a study of immigration has sought to detach itself from methodological nationalism, that is to say, nation state centrism. In this study, it is acknowledged as well how the nation state is only one possible spatial scale to examine immigration processes alongside the transnational scale of the EU in particular. Previous research indicates that immigration opposition combines both economic and culture related reasons, from which the latter are strongly intertwined with protecting a traditional nation state and its characteristics. Therefore, the cultural opponents see international immigration causing serious threats to the stability of nation state. Thus, immigration and related politics in Scandinavia seem to form a kind of puzzle that consists of the basic principles of the Nordic model and international obligations on the other hand, and immigration sceptic neo-nationalist parties on the other. The last-mentioned represent opposing force to the trans/international movements. Together these factors have an impact on how politics of immigration and citizenship evolve and eventually how much and which kind of immigration is allowed or rejected in each state. The main method used in the study is the integrative literary review. The purpose is to specify earlier research and create new understanding by combining and comparing previous research about the subjects of interest. As a support, a qualitative analysis of statistical data is used concerning indicators of received immigration, election results of neo-nationalist parties and annual fluctuation of economic growth of each state. As the analysis indicates, the politicization of socio-cultural topics at the expense of more traditional socio-economic themes has enabled neo-nationalist parties to increase leverage most considerably in Denmark and to a lesser degree in Norway. In Sweden, however, such development has hardly occurred before 2013. Much because of this, immigration politics have become stricter and more nation state centric in Denmark and Norway than in Sweden. The restructuring of immigration policy and the underlying discourses have also impacted the ways citizenship and related policies have been shaped in Scandinavian states. Such developments have eventually led to a situation where Denmark as an immigrant receiving country is the most selective and restrictive, whereas Sweden has set the least barriers to any types of immigrants. Possible ways for further study could extend into the years of the so-called European migrant crisis or include other forms of welfare states than the Nordic one.
-
(2020)Ohjelmoinnin oppiminen ja opettaminen ovat osoittautuneet hankaliksi tehtäviksi. Erityisesti perinteistä luentoja laskuharjoituspohjaista opetusmenetelmää on kritisoitu useissa tutkimuksissa toimimattomaksi. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osastolla on kehitetty vertaisoppimiseen pohjautuva tehostettu kisällioppimismenetelmä, jossa vanhemmat opiskelijat opettavat aloittelevia ohjelmoinnin opiskelijoita ohjelmoinnin perus- ja jatkokursseilla. Menetelmällä on saavutettu hyviä tuloksia opiskelijoiden kurssisuorituksissa. Tehostettu kisällioppimismenetelmä perustuu kognitiiviseen kisällioppimismenetelmään, jonka lähtökohta on Vygotskin ajatus lähikehityksen vyöhykkeestä. Kognitiivinen kehitys aktivoituu, kun oppijoiden välille muodostuu jaettu ymmärrys, ja taitavampi osapuoli tukee aloittelevaa osapuolta. Lähikehityksen vyöhyke on ajatuksellisesti lähellä scaffoldingin käsitettä, joka voidaan määritellä oppimisen oikea-aikaiseksi tukemiseksi. Tehostetussa kisällioppimisessa opiskelijoita pyritään ohjaamaan oikea-aikaisen tuen periaatteiden mukaan siten, että ohjelmointitehtäviin annetaan apua vain juuri sen verran, että opiskelija pääsee tehtävässä eteenpäin, eikä hänelle tarjota suoria vastauksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään vertaisoppimisen toteutumista Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osaston kahdella ohjelmoinnin kurssilla. Tavoitteena oli tutkia, millaisia kokemuksia ja odotuksia kurssille osallistuvilla opiskelijoilla on vertaisoppimisen käytännön toteutustavoista. Myös vertaisohjaajina toimivien opiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia on selvitetty. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, miten yliopisto on onnistunut tehostetun kisälliopetuksen viemisessä käytäntöön. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena verkossa loppuvuodesta 2019 ja kevään 2020 aikana. Kahteen ensimmäiseen kisällikyselyyn tuli yhteensä 48 vastausta ja opiskelijoiden kyselyyn 1065 vastausta. Tutkimus osoitti, että ohjaajina toimivat kisällit olivat hyvin innostuneita tehtävästään. Ohjaaminen auttoi heitä oman ohjelmointiosaamisen sekä ohjaamistaitojen kehittämisessä. Kisällien tärkeänä ominaisuutena pidettiin kykyä selittää asioita selkeästi, asettua muiden opiskelijoiden asemaan, ymmärtää opiskelijoiden erilaisia tapoja lähestyä ohjelmointiongelmia sekä antaa oikea-aikaista tukea. Opiskelijat kokivat saavansa paljon apua ohjauksesta. He pääsivät tuen avulla eteenpäin ongelmatilanteista, saivat uusia näkökulmia ohjelmointiongelmaan ja kokivat ratkaisevansa vaikeampia tehtäviä kuin yksin opiskellessaan. Monet opiskelijat eivät olleet tietoisia kurssin tukimahdollisuuksista. Tietojenkäsittelytieteen osaston tulisi markkinoida ohjauksen mahdollisuutta nykyistä tehokkaammin. Opiskelijoiden erilaiset taustat aiheuttavat ilmeisen tarpeen virtuaalipajojen järjestämiseen. Opiskelijoiden kannalta myös muiden virtuaalisten osallistumismuotojen pohtiminen ja kehittäminen olisi aiheellista.
-
(2018)Tämä tutkielma käsittelee vertaispalautetta, joka on yksi vertaisarvioinnin muoto. Palautteen saaminen on oppimisen kannalta tärkeää. Vertaispalautteen avulla voidaan lisätä opiskelijoiden saaman palautteen määrää. Myös palautteen sisältö on oppimisen kannalta merkittävässä roolissa. Aikaisempien tutkimusten perusteella annetun palautteen laatu on yhteydessä suorituksen paranemiseen, ja opiskelija voi hyötyä niin vertaispalautteen antamisesta, kuin sen saamisestakin. Vertaispalautteen avulla oppimista voidaan mallintaa samoilla periaatteilla, kuin millä itsearvioinnissa tapahtuvaa oppimista on mallinnettu. Opiskelijoiden suhtautuminen vertaisarviointiin voi olla vastahakoista, mutta vertaisarvioinnin sisältäessä vain palautteen antamista ja saamista ilman arvosananantoa, on suhtautumisen havaittu olevan parempi. Tässä tutkielmassa tutkitaan, millaista vertaispalautetta opiskelijat antavat, ja millaiseksi he saamansa palautteen kokevat. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston Matematiikan ja tilastotieteen laitoksella. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin osana Tieteellinen viestintä -kurssia, jossa opiskelijat (n=34) antoivat toisilleen kirjallista palautetta matematiikan harjoitustöistä nimettömänä. Lisäksi opiskelijat vastasivat palautekyselyyn (n=31), jossa he kertoivat kokemuksiaan vertaispalautteesta. Sekä opiskelijoiden kirjoittamat vertaispalautteet, että palautekyselyn vastaukset olivat tutkimuksen kohteena. Opiskelijoiden antamaa palautetta ja kokemuksia tutkittiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Opiskelijoiden antamaa palautetta voidaan kuvailla kehuvaksi, rakentavaksi, monipuoliseksi ja pääosin oppimisen kannalta hyödylliseksi. Palautteen laadunvaihtelu oli odotettua. Valtaosa opiskelijoista ilmoitti kokeneensa saamansa palautteen joko hyödyllisenä, hyvänä, rakentavana tai asiallisena. Vain seitsemässä vastauksessa oli mainintoja palautteen puutteellisuudesta. Tyytymättömyyttä aiheutti mm. saadun palautteen pinnallisuus ja suppeus. Riittämättömän tai puutteelliseksi koetun palautteen vaikutusta voi yrittää kompensoida sillä, että opiskelijat vertaisarvioivat useampia harjoitustöitä, jolloin opiskelijat myös saavat palautetta useammilta opiskelijoilta. Tällöin on todennäköisempää, että saadaan hyödyllistäkin palautetta. Vertaispalautteen laatua voi yrittää parantaa myös sillä, että annettu palaute arvioidaan opettajien toimesta ja sidotaan kurssin loppuarvosanaan.
-
(2018)Teollisen aktiivisuuden ja teollisuuden alojen lukumäärän lisääntyessä vesistöissä esiintyvät metallipitoisuudet ovat kasvaneet. Vesistöistä löytyvillä raskasmetalleilla on todettu olevan haitallisia vaikutuksia ihmisiin, eläimiin ja ympäristöön. Tällä hetkellä vesien metallianalytiikka perustuu kerran päivässä tehtäviin analyyseihin atomispektrometrian menetelmillä. Selkeästä tarpeesta huolimatta reaaliajassa useampaa metallia samanaikaisesti mittaavaa analysointimenetelmää ei vielä ole kehitetty. Tässä pro gradu -työssä jatkettiin Oulun yliopiston kehittämän vesianalytiikkaan suunnatun metallianalysaattorin tutkimusta yhteistyössä Neste Oyj:n kanssa. Tulevaisuuden kannalta tämän analysaattorin avulla voitaisiin monitoroida teollisuuden ja luonnonvesien sisältämiä metalleja ympärivuorokautisesti, mikä mahdollistaisi nopeamman reagoinnin ongelmatilanteissa. Pro gradu -työn kirjallisuusosassa käsitellään kokonaismetallipitoisuuksien määrityksessä käytettyjä analyysitekniikoita ja perehdytään erityisesti reaaliaikaisiin mikroplasmatekniikoihin. Kirjallisuusosan lopussa vertaillaan nykyisin käytössä olevia herkkiä ja selektiivisiä atomispektrometrian sovelluksia kehityskaarensa alussa oleviin reaaliajassa metalleita mittaaviin tekniikoihin. Pro gradu -työn kokeellisessa osassa tutkittiin mikroplasmaemissiospektroskopian soveltuvuutta reaaliaikaiseen metallipitoisuuksien määrittämiseen virtaavista vesinäytteistä. Työn tavoitteena oli valmistella metallianalysaattori kenttämittauksiin Nesteen vesilaitokselle, mitä varten laitteiston mittausparametrit optimoitiin kymmenen eri metallin osalta. Lisäksi kenttämittauksia varten tutkittiin eri kalibrointimenetelmien toimivuutta laitteistolla ja määritettiin sisäinen standardi, joka mahdollistaisi laitteen toiminnan pitkäaikaisen monitoroinnin sekä matriisivaikutuksista ja laitteen epävakaudesta johtuvien häiriöiden minimoimisen.
-
(2013)Aerosolit ovat pieniä kiinteitä tai nestemäisiä hiukkasia, jotka leijuvat meitä ympäröivässä ilmassa. Niiden halkaisija vaihtelee noin nanometristä kymmeniin mikrometreihin. Hiukkaset saapuvat ilmakehään esimerkiksi tulivuoren purkauksista, meren pärskeistä tai ihmisten toiminnan seurauksena – kuten polttoaineista. Hiukkasia syntyy myös nukleoitumalla ympäröivistä kaasuista. Nukleaatiolla syntyneiden hiukkasten osuus pilvipisaroiden muodostumisytimistä on arviolta noin puolet, joten niiden merkitys ilmastoon on huomattava. Perinteisesti hiukkasia on tutkittu keräämällä näytteitä suodattimille ja analysoimalla ne laboratoriossa. Tämä on kuitenkin työläs ja aikaa vievä tapa. Pro Gradu -työn kirjallinen osuus käsittelee hiukkasten kemiallisen koostumuksen määrittämiseen kehitettyjä laitteistoja. Erityishuomio on hiukkanen nesteeseen -keräimessä ja siihen yhdistetyissä analyysimenetelmissä. Sen on todettu olevan käyttökelpoinen laitteisto ilmakehän hiukkasten vesiliukoisten yhdisteiden keräämisessä. Hiukkasten halkaisija on yleensä pienempi kuin 10 μm tai 2,5 μm. Alun perin hiukkanen nesteeseen -keräin yhdistettiin ionikromatografiin, mutta muitakin yhdistelmiä on myöhemmin kehitetty. Ammoniakki ja dimetyyliamiini ovat ilmakehän vesiliukoisia kaasuja. Niiden on ajateltu vaikuttavan nukleaatioon, jonka takia niiden emissioita halutaan mitata myös metsämaasta. Tämän Pro Gradu -työn kokeellinen osuus käsittelee dynaamisen kammiomenetelmän kehittämistä ammoniakin ja dimetyyliamiinin metsämaaemissioiden tutkimiseen. Työssä testattiin kolmea eri kammiomateriaalia: fluorietyleenipropyleenia, polymetyylimetakrylaattia ja ruostumatonta terästä. Analyysilaitteisto ilman aerosoleille ja kaasuille otti ja analysoi ilmanäytteet kammioista. Polymetyylimetakrylaattikammion todettiin toimivan kohtalaisesti ammoniakille, mutta dimetyyliamiinin mittaamiseen se ei sopinut.
-
(2014)The meaning of city center as a market place has been decreasing due to the changes in retail structure. This is expressed most visibly in the growth of retail units and in the changes of location preferences of retail companies, as retail is increasingly locating into the growing retail agglomerations outside existing city centers. At worst, this development endangers the vitality of city centers and can have a negative impact on retail accessibility. For a long time the geography of retail was congruent with urban planning, but as a consequence of the changes in society, like the growing automobile dependence, the location preferences of retail began to diverge from the principles of urban planning. This trend of retail decentralization was seen to have significant impacts on people, environment and urban structure. The regulation of retail structure is nowadays an important part of urban and regional planning. It aims to secure the development of a balanced and sustainable retail network and urban structure as well as to assess and to control the impacts produced by the changes in the retail network. Retail network planning process aims to meet these goals and to fulfill the requirements set in the legislation. This study partly tries to answer to this challenge by developing a method, with which the impacts caused by significant changes in the retail network can be assessed. The objective of this research was to study the suitability of a retail gravity model on retail network planning and impact assessment. Gravity models are based on the theories of consumer spatial behavior, traditional quantitative geography and spatial interaction. The objective of the study was approached with a defined and empirically calibrated Huff model by evaluating its feasibility to assess the impacts of new retail development on existing city centers and whether the new development is regional by nature. The results of the study show that a retail gravity model is an applicable method for retail network planning and impact assessment, especially, if the model is calibrated with an empirical data about consumer shopping patterns. The catchment areas created by the model can be interpreted cartographically and used to generate numerical estimations of potential impacts on city centers. Thus, the results of the model provide perspectives both on the intensity and on the regional distribution of the impacts. With the help of the Huff model, different scenarios can also be created to support decision making. This study enhanced the understanding that consumer behavior is a complicated process, and that only part of it can be predicted with an aggregate gravity model, and hence, the results of the model must always be considered with a certain uncertainty. However, the method applied in this study, gives a good starting point for a proper interpretation, because when the model significance is known, a correct weight can be given to the results. Both the method applied in this study and the results can also be improved many ways to reduce the fluctuations and uncertainties in the results. Model parameters can be estimated with a method that minimizes the influence of the possibly random observations in the empirical data. The quality of the retail data reflecting the attraction of shopping facilities can also be improved and the accessibility measure used in the model can be developed to better meet the real travel behavior of a modern consumer. The suitability of modeling to the practice of impact assessment is, however, a challenge and a research agenda already in itself. Use of advanced methods is mostly a matter of resources and expertise, and therefore models must be transparent and easy to use, so that the assumptions and generalizations are visibly highlighted.
-
(2017)Pienen mittakaavan oligonukleotidisynteesi on nykyään pitkälle optimoitu automaattinen prosessi. Yleensä siinä hyödynnetään fosforamidiittikemiaa. Hapetusasteella kolme trivalentissa muodossa oleva nukleosidifosforamidiitti on erittäin reaktiivinen happinukleofiilejä kohtaan internukleotidisen sidoksen muodostuessa. Reaktioskaalaa nostettaessa synteesi vaikeutuu, joten tarvitaan vaihtoehtoisia menetelmiä. Yksi mahdollisuus on soveltaa vetyfosfonaattien kemiaa. Tutkielman kirjallinen osuus käsittelee oligonukleotidisyntetiikassa käytettävää vetyfosfonaattimenetelmää. Erityisesti tarkastelen kytkentäreaktion mekanismia, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä mekanismitutkimuksesta saatavan tiedon soveltamista käytännön syntetiikkaan. Mekanistinen tutkimus on johtanut mm. sivutuotteiden määrän minimointiin reaktiossa ja stereoselektiivisen vetyfosfonaattikytkennän kehittämiseen. Tutkielman kokeellisessa osassa tutkittiin mahdollisuutta käyttää vetyfosfonaattimenetelmää tai hapettavaa vetyfosfonaattikytkentää suuren mittakaavan oligonukleotidisynteesissä. Oligonukleotidi sidottiin liukoiseen ja saostettavaan polyetyleeniglykolikantajaan tai tetrapodaaliseen pentaerytritolipohjaiseen kantajaan. Tulosten perusteella vetyfosfonaattimenetelmästä saattaisi olla mahdollista kehittää toimiva synteesimetelmä kyseisten kantajamateriaalien yhteydessä käytettäväksi.
-
(2024)The traditional method for identifying sulfate soils has been the incubation method, which typically takes 9-19 weeks. However, in collaboration, the Finnish Environment Institute (SYKE), Geological Survey of Finland (GTK), and Åbo Akademi developed a faster hydrogen peroxide oxidation method for identifying sulfate soils and assessing acidity potential. This method allows for sulfate soil identification and acidity potential estimation in just a few hours. The hydrogen peroxide oxidation method was used to identify sulfate soils in the Helsinki region and to evaluate the method. The study areas included the Sunnuntaipalsta-field area in Malmi, the area associated with the relocation of Gasgrid’s gas pipeline in Pihlajamäki, and the Hermanninranta- Kyläsaari area. Sulfate concentrations determined by the oxidation method were compared with concentrations obtained through water extraction at the Helsinki geophysical, environmental and mineralogical laboratories (Hellabs) of the University of Helsinki's Department of Geology and Geophysics, and acid extraction at ALS Finland Ltd. In Malmi, the method worked well and reliably, indicating naturally acidified soil with relatively low sulfur concentrations. Deeper layers revealed potential acidic sulfate soil materials. In Pihlajamäki, the method was effective, identifying clear potential acidic sulfate soils even with samples consisting of clay fillings. Challenges arose in the Hermanninranta-Kyläsaari area due to contaminated fill soils with high pH values and various hydrocarbons. The lower layers of the samples were rich in organic matter (LOI > 10%), causing the hydrogen peroxide oxidation method to overestimate sulfate concentrations, resulting in deviations with both acid and water extraction results. Based on the results, the hydrogen peroxide oxidation method performs most reliably when loss on ignition (LOI) is < 10% and the pH change (ΔpH) after oxidation is less than 5 units. The method could be a valuable addition to soil investigations conducted by the City of Helsinki's construction services public enterprise, Stara, in their Street and ground laboratory. The method is effective and enables the rapid identification of potential acidic sulfate soils.
-
(2017)Työn kirjallisessa osassa esitellään vetyperoksidin sähkökemiallisista määritysmenetelmistä amperometria, potentiometria sekä kulometria. Amperometria on näistä menetelmistä tutkituin, joten kirjallisessa osassa keskitytään metallinanohiukkasia sisältäviin elektrodimateriaaleihin, joilla työelektrodit päällystetään. Metallinanohiukkasia sisältävällä elektrodimateriaalilla päällystetyn työelektrodin edut verrattuna yhdestä metallikappaleesta valmistettuihin työelektrodeihin ovat pienemmät reaktioihin vaadittavat potentiaalit, suuremmat spesifiset pinta-alat sekä mahdollisuus vaikuttaa virtavasteeseen muokkaamalla nanohiukkasten kokoa tai muotoa. Tutkimuksista esitellään käytetyt elektrodimateriaalit, niissä tapahtunut edistys sekä saadut tulokset vetyperoksidin määrityksestä. Kokeellinen osa käsittelee vetyperoksidimittarin kalibrointiin tarvittavan tunnetun ja tasaisen pitoisuuden omaavan vetyperoksidihöyryn tuottamista viidellä eri menetelmällä. Vetyperoksidihyöryä tuotettiin vetyperoksidin liuos- ja kaasufaasin väliseen tasapainotilaan perustuvilla passiivisella höyrystys- ja ilmastusmenetelmillä. Passiivisessa höyrystysmenetelmässä vetyperoksidiliuoksen annettiin asettua tasapainotilaan suljetussa astiassa. Ilmastusmenetelmässä vetyperoksidiliuokseen johdettiin ilmavirta, joka kyllästyi vetyperoksidilla liuoksen läpi kulkeutuessaan. Muut tutkitut menetelmät eivät perustuneet tasapainotilaan, vaan vetyperoksidiliuosta höyrystettiin lämpölevyn tai vesihauteessa lämmitetyn kolvin avulla suljettuun astiaan tai kantajakaasuvirtaukseen. Tuotetun vetyperoksidihöyryn pitoisuus laskettiin lisätyn vetyperoksidin ainemäärän avulla. Kantajakaasuvirtausta hyödyntävässä menetelmässä lämpölevyltä höyrystynyt vetyperoksidi johdettiin kaasuvirtauksen avulla toiseen astiaan, johon vetyperoksidimittari oli sijoitettu. Saatujen tulosten perusteella parhaiten kalibrointiin soveltui ilmastusmenetelmä, jonka avulla saatiin tasaisia vetyperoksidipitoisuuksia vähäiseillä manuaalisella työllä. Passiivisella höyrystysmenetelmällä saatiin tasaisia pitoisuuksia, mutta tuotetun höyryn suhteellinen kosteusalue oli rajattu. Vetyperoksidiliuoksen kondensaatio oli ongelmana höyrystettäessä vetyperoksidiliuosta suljettuun astiaan lämpölevyn tai kolvin avulla. Kantajakaasuvirtausta hyödyntävän menetelmän avulla ei kyetty tuottamaan tasaisia vetyperoksidipitoisuuksia.
-
(2013)Tutkielman kirjallisuusosassa tarkastellaan yleisellä tasolla hengitysanalyysin apuna käytettyjä mittalaitteita sekä hengitysnäytteenotossa huomioitavia asioita. Lisäksi käydään lyhyesti läpi erityyppisten kaasujen vaihtoon liittyviä tekijöitä keuhkorakkuloiden ilman ja veren välisellä pinnalla. Myös jo kliiniseen käyttöön vakiintuneita uloshengitysilman testejä tarkastellaan mittalaitteiden näkökulmasta. Tutkielman kokeellisessa osassa mitattiin diabeetikoiden ja terveiden ihmisten uloshengitysilman vetysyanidipitoisuuksia itserakennetulla ontelovaimenemisspektrometrillä. Ontelovaimenemisspektroskopia on ontelovahvisteinen muunnos tavallisesta laserabsorptiospektroskopiasta. Diabetes on puolestaan aineenvaihdunnallinen häiriö, jossa sokeriaineenvaihdunnassa tarvittavan insuliinin toiminta on joko kokonaan lakkautunut tai osittain häiriintynyt. Diabetes voi etenkin hoitamattomana johtaa lukuisiin komplikaatioihin. Diabetes mainitaan esimerkiksi Pseudomonas aeruginosa -bakteerin aiheuttamien infektioiden riskitekijäksi. Joidenkin Pseudomonas aeruginosa -viljelmien yläpuolisesta höyrytilasta on mitattu vetysyanidia, mikä antoi motivaation tälle tutkimukselle. Mittaukset tehtiin yhteistyössä Helsingin yliopiston FinnDiane-projektin kanssa. FinnDiane-projektin tavoitteena on etsiä geneettisiä riskitekijöitä diabeteskomplikaatioille. Osalla tutkimuksen diabeetikoista oli jonkin asteinen munuaisvaurio, johon saattaa liittyä Pseudomonas aeruginosan aiheuttama infektio. Mittauksissa ei vielä havaittu merkittävää eroa diabeetikoiden ja terveiden ihmisten vetysyanidipitoisuuksien välillä. Lopullista johtopäätöstä vetysyanidin soveltuvuudesta Pseudomonas aeruginosa -bakteerin infektoiman diabeetikon tunnistamiseksi ei kuitenkaan voida vielä tehdä, sillä kontrolliryhmässä oli paljon nuorempia henkilöitä kuin diabeetikoiden ryhmässä. Siksi diabeetikoita ja vanhempia kontrollihenkilöitä on vielä mitattava lisää ennen lopullisen johtopäätöksen tekemistä.
-
(2024)Raman and infrared (IR) spectroscopy are the pillars of vibrational spectroscopic techniques. the chemical and structural information obtained by those techniques is valuable for many application areas, including developing thin film structures where it is required to confirm the chemical identity and crystalline phase produced by the deposition technique in use. In this thesis, Raman spectroscopy and attenuated total internal reflection Fourier transform infrared spectroscopy (ATR-FTIR) are used for the analysis of thin films deposited by atomic layer deposition (ALD) and aimed at various applications. The first case study is doped iron-oxide thin films aimed at photoelectrochemical electrodes; their Raman spectra confirm that the ALD-deposited films contain hematite-phase thin films with no interference from other polymorphs. Additionally, the Ti dopant incorporation in the hematite lattice has been shown. Tris(8-hydroxyquinolinato) aluminum (Alq3) films grown on various surfaces were analyzed with Raman and ATR-FTIR spectroscopy; comparing the spectra on different surfaces gave insight into the consistency of the deposition processes used and how the substrate can affect the quality of their spectrum. Lastly, the structural variation of hafnium oxide, zirconium oxide, and Hf0.5Zr0.5O2 films deposited by ALD has been studied and compared with respect to variation of film thickness, demonstrating the evolution of crystallinity with varying thickness and showing how the phase of the ternary oxide can resemble an intermediate of its binary counterparts
-
(2020)Tänä päivänä videoiden suoratoisto tuottaa suurimman osan Internetin IP-liikenteestä eikä tämän osuuden kasvulle näy pysähtymistä. Palveluiden kehittyessä uusimpien teknologioiden myötä, on myös käyttökokemuksen parantaminen noussut uuteen arvoon. Tämän edistämiseksi videoiden suoratoistossa etsitään jatkuvasti kehityskeinoja mm. videon laadun parantamiseksi ja puskurointiviiveiden välttämiseksi. Suurimmat suoratoistopalveluiden tarjoajat ovat siirtyneet käyttämään, kehittyneitä, mukautuvia suoratoistomenetelmiä, joiden avulla mukautua dynaamisesti verkon muuttuviin olosuhteisiin ja käyttäjien tekemiin valintoihin. Näistä yleisimmin käytetty menetelmä on MPEG-DASH. Suoratoiston reaaliaikaisesta luonteesta johtuen myös virhetilanteita tulee välttää ja näistä palautuminen tulee tapahtua sekä nopeasti että tehokkaasti, sillä uudelleenlähetyksille harvoin on aikaa. Vaikka mukautuvat suoratoistomenetelmät lievittävätkin verkon ruuhkautumista, jatkuu myös verkon rasittuminen ennen näkemättömällä tavalla. Suoratoistopalveluiden käyttäjämäärien kohotessa satoihin miljooniin ja keskimääräisten katselutuntien noustessa niiden myötä, on syytä tarkastella, millaisista elementeistä suoratoiston tuottama verkkoliikenne muodostuu. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin havainnollistaa kehityskaarta, joka on johtanut tänä päivänä vallitsevien suoratoistomenetelmien muovautumiseen ja tuoda esille sekä yhteiskunnallisia että teknologisia seikkoja, joiden vaikutus videoiden suoratoistossa tulee näkymään lähitulevaisuudessa. Tämän lisäksi tutkielmassa esitellään tämän hetkisiä suoratoistomenetelmiä sekä niiden toimintaa ja mukautumiskykyä. Näistä menetelmistä keskiöön on nostettu MPEG-DASH.
-
(2023)Viime vuosikymmeninä tutkimukset kaupunkiluontoon liitetyistä terveyshyödyistä ovat lisääntyneet. Asuinaluekohtaisten viheralueiden on havaittu olevan yhteydessä myös hyväksi koettuun terveyteen. Erilaiset viherympäristöt ja lähiluontoalueet tarjoavat käyttäjilleen määrältään ja laadultaan erilaisia hyvinvointihyötyjä. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on tutkia miten viheralueiden määrä ja laatu ovat yhteydessä koettuun terveyteen Helsingin asuinalueilla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Helsingin viheralueiden alueellisia eroja kaupunkirakenteessa. Tutkielman on tarkoitus lisätä tutkimustietoa urbaanien viheraluetyyppien yhteydestä koettuun terveyteen ja selvittää viheralueiden merkitystä terveydelle suomalaisessa kaupunkikontekstissa. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta pääasiallisesta aineistolähteestä: kysely- ja paikkatietoaineistosta. Toinen aineistoista on Helsingin metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelman (KatuMetro) hyvinvointikyselyaineisto, joka on kerätty vuonna 2012. Viheralueita kuvaava paikkatietoaineisto on Helsingin kaupunkiympäristön toimialan ylläpitämä Yleisten alueiden rekisterin (Ylre) viheralueiden hoitoluokka -aineisto vuodelta 2012. Viheralueiden luokitusjärjestelmä perustuu Viherympäristöliiton määrittelemään valtakunnalliseen viheralueiden ABC-hoitoluokitukseen. Tutkielman menetelminä ovat monitasoinen logistinen regressioanalyysi sekä kuvaileva analyysi. Tutkielman keskeisimpinä tuloksina havaittiin viheralueiden suuremman määrän ja laadun olevan yhteydessä hyväksi koettuun terveyteen Helsingin asuinalueilla. Viheralueiden päähoitoluokista rakennettujen viheralueiden ja taajamametsien suuremmat osuudet asuinalueen pinta-alasta olivat yhteydessä yleisempään hyväksi koettuun terveyteen. Avoimet viheralueet eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä. Lisäksi viheraluetyyppien yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa havaittiin, että viheralueiden alahoitoluokista käyttöviheralueet, lähimetsät sekä ulkoilu- ja virkistysmetsät olivat yhteydessä hyväksi koettuun terveyteen. Tuloksia tarkastellessa tulee kuitenkin huomioida sensitiivisyysanalyysien tulokset, joiden perusteella alahoitoluokkien tulokset saattavat olla jonkin verran herkkiä valitulle analyysimenetelmälle. Kuvailevien analyysien tulokset osoittivat etenkin nuorten aikuisten ja korkeimmassa sosioekonomisessa asemassa olevien keskittyvän asuinalueille, joissa viheralueosuus on matala sekä asuinalueille, joissa rakennettujen viheralueiden osuus on korkea. Alueellisessa tarkastelussa havaittiin, että Helsingin kantakaupungissa viheralueiden osuudet ovat matalammat kuin esikaupunkialueella. Kantakaupungin viheralueet koostuvat pääasiassa rakennetuista viheralueista ja esikaupunkialueella viheralueiden ominaisuudet ovat monipuolisempia. Tutkielman tulokset havainnollistavat sitä, että välittömässä asuinympäristössä viheralueiden laatu ja suurempi määrä saattavat olla merkityksellisiä tekijöitä koetulle terveydelle. Lisäksi alueellisesti Helsingin viherrakenne eroaa määrällisesti ja laadullisesti eri puolilla kaupunkia.
-
(2020)Espoon kaupunkirakenne tiivistyy yhä enemmän asukasmäärän kasvaessa. Viheralueiden tärkeys osana terveellistä ja viihtyisää kaupunkiympäristöä on huomioitu Espoon strategiassa valtuustokaudelle 2017-2021. Kaupunkirakenteen tiivistyminen aiheuttaa kuitenkin usein painetta rakentaa viheralueille. Viheralueiden väheneminen ja pirstoutuminen voi vähentää asuinympäristön viihtyisyyttä. Asukkaiden kokemusten kerääminen voi antaa tärkeää tietoa asuinympäristöjen viheralueista, jotka usein etenkin Suomessa koetaan merkityksellisinä paikkoina. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen yleiskaavayksikössä onkin Kaupunkikeskustatyön yhteydessä tarkoitus selvittää viheralueisiin liittyviä arvostuksia, sekä kokemuksia eri kaupunkikeskusten viheralueista. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää viheralueisiin liittyviä kokemuksia ja merkityksiä Espoon viiden kaupunkikeskuksen asemanseuduilla asukasnäkökulmasta. Tulokset toimivat viheraluesuunnittelun tukena Espoon kaupunkikeskustatyössä. Tutkielmassa on pyritty vastaamaan siihen, millaisia viheralueita Espoon kaupunkikeskuksissa arvostetaan, mikä merkitys lähiviheralueilla on, sekä millaisia kokemuksia asukkailla on viheralueista muun muassa sosiaalisten arvojen osalta. Kaupunkikeskusten (Espoon keskus, Espoonlahti, Leppävaara, Matinkylä-Olari ja Tapiola) välisiä eroja tarkastellaan asemanseutujen viheralueiden osalta. Näitä viheralueiden käyttöön vaikuttavia tekijöitä tutkittiin karttapohjaisen PPGIS-kyselyn avulla, jossa asukkaat saivat paikantaa kartalle erilaisia viheralueita, sekä kertoa kokemuksistaan. Kyselytulokset kertovat, että kaupunkikeskusten asukkailla on läheinen suhde luontoon. Vastaajajoukon (N=616) vastausten perusteella Espoon kaupunkikeskuksissa lähiviheralueet ovat hyvin tärkeitä ja vaikuttavat asuinpaikan valintaan. Asukkaat arvostavat etenkin hyviä ulkoilureittejä, asuinympäristön vehreyttä, hiljaista ja rauhallista ympäristöä, sekä metsiä. Lisäksi tulokset kertovat millaisia positiivisia ja negatiivisia koettuja laatuja viheralueilla esiintyy. Kaupunkeskuksissa käydään erityisesti hyvin saavutettavissa olevilla ja sellaisilla viheralueilla, joilla on mahdollisuus eri liikuntamuotoihin, sekä virkistymiseen ja stressin vähentämiseen. Liikunta-aktiviteettien ja rauhoittumisen lisäksi moni tarkkailee luontoa. Kaupunkiluonto edistääkin asukkaiden psyykkistä että fyysistä terveyttä liikunnan ja positiivisten luontokokemusten johdosta.
-
(2015)The trend and aim in urban planning at the moment is to build compact urban areas where the new districts are constructed in the vicinity of the old infrastructure and existing areas are supplementary built. This increasing amount of built environments can cause unmanageable flooding if at the same time the amount of impervious areas grows. Green infrastructure is one solution that can improve storm water management in urban areas by retaining and delaying water. This study focus on the green roofs as a one example of green infrastructure storm water management solutions. The study examines the green roof potential of Helsinki and the potential to improve storm water management in Helsinki. In this thesis there are three research sites by which Helsinki is examined as a whole. These three research areas are Itä-Pasila, Pihlajamäki and Veräjämäki. These areas are planned and constructed in different decades by the times when different ideals have dominated. Itä-Pasila is a densely built area where there is a limited number of small green spaces and large concrete buildings dominate the view. As for Pihlajamäki, it is an example of suburb that is built by 'lähiöteoria' (suburb theory) principle. Even though the buildings are also large concrete-block buildings they are surrounded by large green areas. Third site is Veräjämäki, which represents an example of single family residential area where there are own plots around every house. In this study LiDAR data, collected by the City of Helsinki, is used to examine what are the green roof potentials in these three research sites, if the green roofs would be fitted to all of the roofs that have a 10 degree or a lower pitch. The storm water management study combines rain and runoff data measured from the test green roofs of Lahti and rain and flow rate data measured in Helsinki. In this research frame there are two intense rain events, 16.2 mm/4 h and 24.6 mm/8 h, which occurred in Helsinki. To these two rain events there are combined retention capacities that are calculated from test green roofs. In conclusion classified SLICES land use data is used to examine division of land use classes in Helsinki area and for this there are combined land use classification and green roof potential of the research sites. In this study the results are that in the areas like Itä-Pasila and Pihlajamäki there is potential to fit green roofs to the area. But in Veräjämäki the most part of the roofs have higher than 10° pitch so in similar areas there is no great potential for fitting green roofs. In the storm water management study, it was realized that collected data included many sources of errors that affected to these research results. However in general it is possible to say that the green roofs reduced the amounts of runoff in studied rain events. But at the areas similar to Veräjämäki the retention capacity of existing green areas is so effective that green roofs did not have significant influence to the outflow. Through SLICES land use classes it is possible to see that there are many densely built areas in Helsinki and if urban areas will become even denser, the number of areas like Itä-Pasila and Pihlajamäki can increase. For these areas green roofs can be, like other green infrastructure, a way to improve urban storm water management. However in urban planning there are still limited ways to implement green roofs. But as this research has realized there are potential areas in Helsinki for fitting green roofs and in these areas green roofs can have a positive effect to storm water management in examined rain events. In this way there might be a need to clarify tools to take green roofs into account in urban planning so the potential of the roofs would be taken into use.
Now showing items 4040-4059 of 4203