Browsing by discipline "ympäristömuutos ja -politiikka (YMP501)"

This master’s thesis addresses the role of intermediary organizations in sustainability transitions, specifically in the field of energy. The thesis discusses how intermediary organizations can diffuse and support the development of novel sustainable socio-technical niche-innovations through experiments. Theoretically, this thesis draws mostly upon the sustainability transition literature, particularly strategic niche management theory. Empirically, this thesis focuses on a case study of joint procurement of solar power plants that was implemented as a part of “New and innovative low-carbon business generates competitive advantage for companies and municipalities” (Välke) project in South-western Päijänne during 2016. Välke is a sub-project of Carbon-neutral municipalities (HINKU) and therefore the case study of this thesis links to other similar experiments in the HINKU network. The material of the thesis was collected through 9 semi-structured interviews with different stakeholders involved in the experiment and by using pre-existing secondary material. The material was analysed by qualitative content analysis using an analytical framework adopted from a previous study. The findings show that intermediaries support niche development by aggregating, circulating and applying lessons learned between and within joint procurement experiments. This was done by producing and disseminating documents, but more importantly through personal contact between intermediaries. The network of intermediaries showed hierarchical features as the coordinator of HINKU, the Finnish Environment Institute (SYKE), maintained the repositories of the learned lessons and also formed a link between municipal intermediaries involved with the experiments. Also, during the experiments the more experienced higher profile intermediaries – mostly SYKE – provided assistance to lower profile municipal intermediaries. This support included providing knowledge, but also raising the confidence of lower profile intermediaries. Following, the lower profile intermediaries provided similar assistance to the participants of the experiments. However, the intermediary roles were not stable as lower level intermediaries were adopting some of the roles of the higher profile intermediaries after gaining experience during the experimentation. In order to support the Finnish solar niche, the intermediaries went beyond mere aggregating, circulating and applying lessons between and within experiments. They were actively initiating new experiments in adjusted formsin new geographical locations and advocating the niche. This was partially linked to the strategic nature of the intermediaries, as they were established to catalyse activities that would lead to mitigation of greenhouse gas emissions. However, this active support for a particular socio-technical innovation contradicted the pursuit of intermediaries to be viewed as neutral and credible actors. Partially as a consequence – but also because of the phase of solar niche development in Finland and lack of resource and interest – SYKE chose to withdraw from future joint procurements of solar power plants for private actors. However, SYKE was planning to utilize the governance innovation of joint procurements in order to support other niche-innovations with sustainability gains. The findings show that intermediaries can accelerate energy transitions, at least on a regional scale. They emphasize the importance of cooperation and personal contact between intermediaries and the ability of intermediaries to utilize governance innovations. Also, the findings support stronger inclusion of intermediaries in governance frameworks to hasten energy transition and achieve wider sustainability goals. However, the thesis shows that particularly public intermediary organizations have to work under unclear mandates.

Russia’s energy security is considered to rest on hydrocarbon exports, as the country’s economy and political regime depends on revenue generated in energy trade. Today, Russia faces a problem, as interests toward climate change mitigation and renewable energy have increased globally. Particularly the EU, Russia’s primary gas trade partner, seeks to reduce fossil fuel consumption due to its climate policy targets and concerns over energy security. Via the Yamal LNG project, Russia begun to diversify its markets toward East Asia in 2017. The project is expected to spur energy infrastructure development in the Arctic region, as it ships liquefied natural gas (LNG) along the Northern Sea Route. This study finds out how the stakeholders of the Yamal LNG project consider it to connect with the energy security of Russia, to which climate change mitigation poses a potential threat. Since securitization of energy is the result of a social process where political actors contest over the meanings of energy, the study also looks at whose interests the Yamal LNG project actually secures as “energy security”, and how that concept becomes projected as a general national interest, instead of having energy transition among the top objectives of energy policy. Neo-Gramscian analytical approach and frame analysis are used to deliver results from a data consisting of 11 research interviews and 40 archival sources. The stakeholders make sense of Yamal LNG’s relation to energy security and energy transition through four frames, which reflect distinct interest groups. The stakeholders appeal on others by utilizing the frames discursively, as they strategically contest over the meanings of energy. Ultimately, a hegemonic group consisting of the Russian state, JSC Yamal LNG shareholders, industrial organizations, and fossil energy lobbies determines the meanings of Yamal LNG’s production as general interests. Subordinate groups, including environmental NGOs and local indigenous residents, consent as they face combinations of discursive, organizational and material power. With the concession of others, the hegemonic group is able to project a “reality” that presents natural gas production as compatible with energy transition and climate change mitigation as an inferior interest to energy security. The Yamal LNG case shows that incumbent fossil energy regimes can effectively counter attempts to direct energy policy on low-carbon paths by pleading to security, which is a topic that research often neglects.

Tarkastelen tässä tutkielmassa hiilijalanjälkitestien ja hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtäävien kokeilujen kehittäjien näkemyksiä parhaista tavoista suomalaisten ohjaamiseen kestävämpiä elämäntapoja kohti. Etsin tutkielmassa vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Minkälaisiin käsityksiin kuluttajista hiilijalanjälkitestit ja hiilijalanjäljen pienentämiseen liittyvät kokeilut perustuvat? 2. Millä tavoilla testin kehittäjien mielestä kuluttajia voi parhaiten ohjata kohti kestävämpiä elämäntapoja? Perustan tutkielman vihreän kuluttajuuden käsitteeseen sekä aiempaan hiilijalanjälkitesteistä ja ruohonjuuritason kokeiluista, erityisesti energiakokeiluista ja älykkäistä sähköverkoista tehtyyn tutkimukseen. Hiilijalanjälkitestien kehittäjiä on tutkittu vähän, mutta energiakokeilujen yhteydessä kehittäjien näkemyksiä kokeilujen osallistujista on tutkittu enemmän. Käytän tutkielmassa asiantuntijahaastattelujen vastauksista tehtyä sisällönanalyysia. Haastattelut on tehty talven 2018-2019 aikana. Tuloksena oli, että parhaita keinoja ohjaamisessa olivat henkilökohtainen apu asiantuntijoiden sekä vertaisryhmien muodossa, erilaisten elämänvalintojen ja -tilanteiden kuten asuinpaikan tai rahatilanteen tunnistaminen ja huomioiminen, erilaisten kulutusvalintojen suhteellisten vaikutusten vertailu ja vaikutuksista viestiminen sekä kestävien elämäntapojen hyväksyttävyyden lisääminen niiden trendikkyyttä kasvattamalla. Ohjausvastuun koetaan olevan ennen kaikkea julkisella sektorilla ja yrityksillä, mutta yksityishenkilöillä on vastuu vaatia uudenlaisia ratkaisuja.

The significance of preventing the climate change in cities and urban areas is nowadays increasingly recognized. The increasing relevance of urban areas in climate policy has created new opportunities for collaboration between the private and public sector. The non-state actors have often a key role when climate policy is implemented locally in urban areas. The Ilmastokumppanit project is founded by Helsinki city and it is a part of the activities that aims for a carbon neutral Helsinki. This thesis explores the motivations, drivers and barriers to implement climate actions and to participate in the voluntary Ilmastokumppanit project among companies. The thesis was carried out using qualitative content analysis and only companies from the Ilmastokumppanit project were used as the target group to improve the comparativity. The supportive members in the project were not accepted as a part of the target group. The data for the thesis were collected as semi-structured expert interviews which were recorded, transcribed and coded. Deductive content analysis and a framework examining the reasons behind the climate actions of the UK FTSE 100 companies was used to analyse the data. The framework categorizes the reasons behind the climate actions into motivations, drivers and barriers which is subdivided into themes. The interviewees highlighted for-profit activities, networking, corporate responsibilities and remaining competitive in the future as motivators. Drivers were less identified and the interviewees highlighted factors related to climate-friendly activities as a manifestation of their time and the need for networking. Factors related to legislative issues and the low oil price were identified as barriers. The framework lacks internal factors influencing the company and creating a new theme to the motivations titled employee pressure or internal pressures should be considered. Several factors were raised which influence the willingness of companies to act in the field of climate issues and to participate in networks. The results might be interesting to those leading the Ilmastokumppanit project. It would be useful to examine the legislative barriers more comprehensively to facilitate wider climate actions.

Lakes play a significant role in the carbon cycle, as they transport, modify, sequester and bury carbon. Climate has direct and indirect impacts on the carbon cycle of lakes. Small, shallow lakes in the northern boreal region are particularly sensitive to climate variability. By studying organic carbon accumulation and quality in lake sediments, and by comparing them to the Holocene climate reconstructions, we can deepen our understanding of the processes affecting carbon sedimentation, evaluate the current and future changes, and separate the on-going climate warming and other anthropogenic factors from natural ones. In this study, we examine carbon accumulation and quality during the Holocene in four lakes in one northern boreal catchment area. Sediment organic carbon content, accumulation rate, C/N-ratio, and d13C were measured and compared to each other as well as to the lake and drainage characteristics and temperature reconstructions. Temperature explained some of the variation in carbon accumulation and quality, in part the variability was attributed to the lake and drainage characteristics.

Based on scientific literature and empirical data, the aim of this study was to find out, how different policy instruments concerning vegetated roofs are used internationally, i.e. how different norms, laws, regulations and incentives, are applied in design, construction and maintenance of vegetaged roofs. The specific objective was to obtain scientific, country- or city-specific information of the functionality or effectiveness of policy instruments used in urban planning. The purpose of the thematic interviews was to survey the attitudes of the key actors involved in policy-making concerning vegetated roofs in the City of Helsinki to the policy instruments used in other countries and their applicability in Helsinki. The ultimate goal of the study was to find out which instruments could be applied in Finland and, on the other hand, which instruments would not be suitable for use in Finland. The study combined different methods and data to form data triangulation. Based on the results, the cities’ administrative policy instruments, such as a vegetated roof policy and urban planning, play a significant role in the proliferation of vegetated roofs. Financial instruments and policies (e.g. direct financial support) and informational policy instruments (e.g. increasing general awareness, knowledge and know-how) go hand in hand with administrative policy instruments. The decision of the cities to build vegetated roofs on their own premises and properties, and thus to set an example, was important. The results indicate that a toolbox of various policy instruments could be recommended for Finnish cities, to guarantee construction of vegetated roofs with various functionalities, such as promoting biodiversity, managing storm waters nd offering recreation for citizens. Further research should be carried out to find out how the prevalence of vegetated roofs has increased in Finland, and which policy instruments have been the drivers. It would be particularly interesting to study how successful building projects have increased the credibility of vegetated roofs among architects, building contractors and decision-makers. It would also be important to find out whether a line of study specialising in vegetated roofs, or a vegetated roof training and information centre established among cities, could be used as one policy instrument. A vegetated roof map template covering all the cities of Finland, in which existing vegetated roofs were presented, would serve as an easy and inexpensive informational policy instrument.

There are about 30 000 dogs in the city of Helsinki, the capital city of Finland. Dog excrements are destined eather on the communal waste system or in the city environment: in the streets, parks, beaches or forests. Dog droppings cause both a visible and smelly problem especially in the springtime when the snow melts. Nutrients and microbiological harmful substances run to the runoff waters, and the growing amount of dog excrements is engaging the communal waste management by collecting the manure and handling it. In this study the dog droppings were studied in four parks in the city of Helsinki. The droppings that were collected in the trash bins by the dog owners and the droppings that were left in the ground near the bins were weighted daily for twenty days in November- December 2017. The study was a quantitative field study, in which the weight of the droppings were weighted and the material of the excrement bag was registered. The study was divided in two parts. In the first part the amount of droppings that were left uncollected in to the intended bins was measured. In the other part the effect of dropping bag was estimated from the sewage handling and waste disposal point of view. The theoretical frame of reference was the analysis of environmental impacts of dogs, which was considered by using the amount of dogs in Helsinki and the results of the measurements, and reflecting them in the international scientific studies. The results were also compared with a survey ”Koirat kaupungissa” that was published by the city of Helsinki in 2017. The results of the measurements show that the dog population of Helsinki put out approximately 1 358 tons of manure per year, and 148 tons of that amount end up in the streets and the park environment despite of the sanitation law. Slight differences between parks were discovered: in relation the largest amount of excrements were left uncollected in the Runar Schildt park, in the suburban area in the northwest of the city of Helsinki. The dog excrement bag materials variated in the trash bins. The waste management could theoretically benefit of standardization of the bags, and it could be beneficial to get all the manure collected in bags that compost easily and would be composted. The nutrients of the excrements could be then collected and taken advantage of. This was anyhow found difficult, because even the best of the bag materials do not compost properly, and are being burned as mixed garbage with the dog excrements. The effects of dog excrements in the urban areas are also considered in this study.

The Dead Sea is located in the Middle East at the centre of the Syrian-African rift. At about 433 meters below sea level (mbsl), its coastal line is the lowest point on the earth. The Dead Sea’s surface level has declined in the past centuries at an alarming rate, now around 1 meter per year, due mostly to the unsustainable water use of its drainage basin. In the past, the Jordan River supplied the majority of the inflow to the Dead Sea but nowadays the river’s inflow has been reduced substantially. In addition, the mineral industry is pumping water from the southern part of the the Dead Sea, which increases the water level decline. Also the climate in the area is very dry and hot, which makes the evaporation rate high and causes the salt to precipitate. Dead Sea’s salt concentration is about 30%. The recent drop in the water level has exposed salty mud flats and started a sinkhole formation process in the coastline that has negatively affected the area’s infrastructure and economy. Israel, Jordan and the Palestinian Authority have planned to construct a canal from the Red Sea to the Dead Sea (RSDSC), coordinated by the World Bank. The project would also produce desalinated water locally and would act as ”a symbol of peace” between the parties. Nevertheless, environmental groups have adamantly opposed the RSDSC project. The objective of my thesis was to investigate 1) how the RSDSC project would counter the previous decline of the Dead Sea; 2) the environmental impacts of such a project; 3) why environmental groups are opposed to it; and 4) the environmentalists’ solution to the problem. This study is a qualitative descriptive case study. The material of the study consists of scientific journals, World Bank study reports and the responses to those reports from the environmentalists. The material was analyzed according to the method of content analysis. The study indicated that there are major risks in the RSDSC project in the form of negative environmental impacts to the Dead Sea’s limnology even though it would stabilize the water level and probably also stop the formation of sinkholes. It is estimated that there might be severe algae and micro- biological blooms and gypsum precipitation with ”whitening effect” when a lot of sea water will be mixed with Dead Sea brine. Due to water level rise, flooding might occur, which could contaminate the ground water. The environmentalists’ proposed solution is the rehabilitation of the Jordan River by means of water recycling and production of more desalinated water to the Dead Sea’s drainage basin, which would reduce water intake from natural sources. This plan, too, probably has its negative environmental impacts but the risks seem to be minor when compared to the RSDSC project’s estimated negative impacts.

Lintuvedet ovat merkittävimpiä elinympäristöjä Suomen linnustonsuojelualueilla. Tästä huolimatta on lintuvesistä riippuvainen lintulajisto uhanalaistunut merkittävästi läpi koko 2000-luvun. Monet arvokkaat lintuvedet ovat saaneet lintuvesiluonteensa ihmistoiminnan seurauksena, ja elinympäristö tarvitsee hoitotoimia säilyttääkseen linnustoarvonsa. Huolimatta kansainvälisistä velvoitteista ja lintuvesien lajiston epäsuotuisasta kehityksestä, eivät lintuvesien kunnostus- ja hoitotoimet ole edenneet tavoitteiden mukaisesti vaan yli puolet suojelluista lintuvesistä tarvitsee kunnostustoimia. Lintuvesien kunnostamisen riittämättömän toteuttamisen syitä ja mahdollisuuksia muuttaa tilannetta selvitettiin tutkimalla, miten hyvin John F. Kingdonin (1995) agendan asettamista kuvaava teoria selittää lintuvesien kunnostusten toteuttamisen vajetta. Teoria kuvaa eri tapoja, joilla asia voi nousta agendalle, poliittisen päätöksenteon kohteeksi. Asiat nousevat agendalle monivaiheisen prosessin kautta, jossa vaikuttavat kolme virtaa: ongelma-, toimenpiteiden- ja politiikkavirta. Normaalitilanteessa virrat kulkevat itsenäisenä, mutta kriittisenä hetkenä ne yhdistyvät, mahdollisuuksien ikkuna aukeaa ja asioita on mahdollista nostaa agendalle, päätöksenteon kohteeksi. Toimintapolitiikan uudistajiksi kutsutaan henkilöitä, jotka liittävät virtoja yhteen ja saavat aikaan ikkunan aukeamisen. Työn tutkimuskysymys on seuraava: minkälaisia edellytyksiä ongelmien, toimenpiteiden ja politiikan virroissa on ollut toimintapolitiikan ikkunan avautumiselle lintuvesien kunnostuksille ja -hoidolle. Lintuvesien kunnostusten hallinto tapahtuu monella tasolla. Toimintaa ohjaavat kansainväliset sopimukset ja EU:n lainsäädäntö. Kansallisella tasolla toimintaa ohjaa ympäristöministeriö. Alueellisella tasolla kunnostuksia on toteutettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) toimesta, jotka ovat vastanneet oman alueensa lintuvesikohteiden kunnostuksesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla jokaisesta ELY-keskuksesta vähintään yksi lintuvesien kunnostuksista vastannut asiantuntija. Aineisto litteroitiin, koodattiin ja siitä laadittiin valittua teoriaa noudattava temaattinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen perusteella virroissa oli tunnistettavissa teorian kuvaamia edellytyksiä, joiden perusteella lintuvesien kunnostaminen voi nousta agendalle. Ongelmien virrassa keskeistä on, että ongelma tunnistetaan. Haastateltavat olivat saaneet tietoa lintuvesien kunnostustarpeesta erilaisten indikaattoreiden, seurantojen ja omakohtaisten kokemusten kautta. Haastateltavat eivät kuitenkaan edusta päättäjiä, joiden tulisi teorian mukaan kiinnittää ongelmaan huomiota. Toimenpiteiden virrassa lintuvesikunnostusten laajaksi toteuttamiseksi laaditut ehdotukset eivät olleet levinneet asiantuntijoiden keskuudessa, mutta toisaalta haastatelluilla asiantuntijoilla oli yhteneväiset käsitykset siitä, miten lintuvesien kunnostuskysymys tulisi ratkaista. Politiikan virrassa kunnostuksiin suhtauduttiin pääasiassa myönteisesti tai neutraalisti, mikä voisi saada päättäjät nostamaan asian agendoilleen. Lintuvesien kunnostukselle ei kuitenkaan löydy voimakkaita puolestapuhujia, eikä se ole saanut juuri näkyvyyttä ja päättäjien huomion kiinnittäminen ei ole onnistunut. Agendalle mahtuu asioita rajallinen määrä ja elinympäristöistä suot ja metsät ovat saaneet lintuvesiä enemmän huomiota luonnonsuojelupolitiikassa. Toimintapolitiikan uudistajia, jotka olisivat liittäneet virtoja yhteen ja saaneet mahdollisuuksien ikkunan aukeamaan valtakunnan tasolla ei aineistosta löytynyt. Tämän vuoksi tieto lintuvesien kunnostuskysymyksestä ei mahdollisesti ole tavoittanut päättäjiä. Tutkimuksella tavoitettiin hyvin alueellinen ja paikallinen taso sekä ongelmien ja toimenpiteiden virrat. Sen sijaan valtakunnan tason tarkempaa tarkastelua ja politiikkavirran tutkimista varten tulisi haastatella ympäristöministeriön virkamiehiä ja ympäristöministeriä. Myös tämän työn aineistona käytettyjen haastattelujen toistaminen olisi kiinnostavaa, sillä mahdollisuuksien ikkuna aukesi haastattelujen toteuttamisen jälkeen ja lintuvesien kunnostaminen on mukana ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmassa.

Kaupungistumisen myötä yhä suurempi osa ihmisistä on yhä harvemmin yhteydessä luontoon arkielämässään. Tätä ilmiötä vahvistaa yhä tiivistyvä kaupunkirakenne, jolloin viheralueet ovat jatkuvan rakentamispaineen alla ja uhkaavat vähetä ja pirstaloitua. Ihmisten vähentyneet mahdollisuudet kokea luontoa voivat johtaa luonnosta etääntymiseen. Ihmisen ja luonnon välisen kuilun kasvaessa vähenee myös luonnonsuojeluhalukkuus, mikä voi johtaa välinpitämättömiin asenteisiin luonnonsuojelua kohtaan. Yksi tämän päivän tärkeimpiä ympäristökysymyksiä on luonnon monimuotoisuuden kato. Ihmisten luontoyhteyden katoaminen sekä sen myötä vähenevä luonnonsuojeluhalukkuus uhkaa luonnon monimuotoisuuden säilymistä, sillä välinpitämätön asenne luontoa kohtaan heijastuu myös luonnonsuojelullisiin toimenpiteisiin. Julkiset viheralueet ovat tärkeimpiä paikkoja tarjoamaan kaupunkilaisille arkielämän luontokokemuksia. Tässä tutkielmassa selvitetään, voivatko rakennetut kaupunkipuistot tarjota luonnon monimuotoisuuden kokemuksia kaupunkilaisille, sekä löytyykö eroavaisuuksia väestöryhmien kokemuksissa luonnon monimuotoisuudesta puistoympäristössä. Puistot julkisina viheralueina tuottavat kaupunkilaisille luontokokemuksia, jotka taas edistävät niin psyykkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia. Aiemman tutkimuksen perusteella koettuun hyvinvointiin liittyy vahvemmin kokemus luonnon monimuotoisuudesta kuin viheralueen todellinen luonnon monimuotoisuus. Eri väestöryhmien erot koetussa luonnon monimuotoisuudessa voivat siten antaa osviittaa siitä, että puistot voivat tuottaa erilaisia hyötyjä eri väestöryhmille. Tutkielmassa luonnon monimuotoisuutta käsitellään lajirikkauden kautta. Tavoitteena oli selvittää, miten lajirikkaiksi puistot koetaan eri lajiryhmien osalta (puut ja pensaat, putkilokasvillisuus, koristekasvillisuus, perhoset, linnut, jäkälät ja sienet), eroaako kokemus luonnon monimuotoisuudesta eri sosioekonomisten ryhmien kesken, sekä vaikuttaako puistoon liitettävät ominaisuudet, kuten puiston todellinen lajirikkaus tai puiston pinta-ala, kokemukseen. Tutkielman aineisto on kerätty EU:n rahoittaman GREEN SURGE -tutkimushankkeen puitteissa. Tutkimusryhmässämme keräsimme haastattelu- ja lajistoaineistot kahdestatoista helsinkiläisestä puistoista, joille tutkimushanke asetti tietyt kriteerit. Haastattelut toteutettiin paikan päällä ja niitä kertyi yhteensä 596. Lajistoinventoinnit tehtiin kussakin puistossa neljälle lajiryhmälle: puut ja pensaat, putkilokasvillisuus, linnut ja jäkälät. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisesti, pääasiallisina tilastollisina menetelminä ANOVA ja korrelaatioanalyysit. Puistot koettiin ylipäänsä melko lajirikkaiksi ympäristöiksi. Eroja löytyi kuitenkin eri lajiryhmien välillä: puut ja pensaat sekä muu kasvillisuus koettiin kaikkein lajirikkaimmiksi lajiryhmiksi, mikä voi viitata siihen, että nämä lajiryhmät ovat puistokävijöille helpommin havaittavia muihin tässä tutkielmassa mukana oleviin lajiryhmiin verrattuna. Perhosten, jäkälien ja sienten lajirikkautta vastaajien oli vaikein hahmottaa. Myös puistojen välillä oli eroja siinä, miten lajirikkaiksi ne koettiin. Puiden ja pensaiden todellisella lajirikkaudella ei näyttänyt olevan yhteyttä siihen, miten paljon eri puu- ja pensaslajeja puistoissa koettiin olevan, vaan merkittävämpää näytti olevan puiden korkeus. Sen sijaan putkilokasvien todellisen ja koetun lajirikkauden välillä löytyi yhteys, mikä viittaa siihen, että ihmiset huomaavat kasvillisuuden lajirunsauden. Lisäksi vastaajat kokivat puiston kasvien lajirikkauden sitä suuremmaksi, itä monimuotoisempi puisto oli rakenteeltaan. Eri sosioekonomisten ja -kulttuuristen ryhmien välillä ei ollut juurikaan eroja siinä, miten monimuotoisiksi puistot koettiin, joskin iäkkäät vastaajat kokivat lintulajirikkauden suuremmaksi kuin nuoremmat vastaajat. Sen sijaan koettuun monimuotoisuuden vaikutti ennemminkin puiston käyttöaste, mikä viittaisi siihen, että osa tekijöistä, jotka vaikuttavat kokemukseen puiston luonnon monimuotoisuudesta, liittyvät itse puistoon tai alla piileviin puistoon liitettyihin arvostuksiin, jotka näyttäytyvät suurempana puiston käyttöasteena. Tämän tutkielman perusteella ei voida vetää suoria johtopäätöksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat luonnon monimuotoisuuden kokemukseen rakennetuissa kaupunkipuistoissa, mutta tulokset antavat viitteitä siitä, että puiston ominaisuuksilla sekä puiston käyttöasteella on jonkinlainen vaikutus kokemukseen luonnon monimuotoisuudesta. Tämä taas osoittaa sen, että puistot tulee nähdä sosio-ekologisina kokonaisuuksina, jotka yhtäältä edistävät kaupunkilaisten hyvinvointia ja luontoyhteyttä, ja samalla ylläpitävät kaupungin luonnon monimuotoisuutta ja sopeutumiskykyä ympäristömuutoksille, sekä toisaalta taas puistot itse muokkautuvat jatkuvasti yhteiskunnassa esiintyvien toiveiden ja vaatimusten mukaisesti.