Browsing by Issue Date

This master’s thesis focuses on the relationship immigrants have with urban nature and the possible link between spending time in nature and integration. The research questions focus on the experiences immigrants have with urban nature, the meaning and value they give to it as well as its possible effects on their integration. Five individual, semi-structured interviews were conducted in order to answer these questions. The transcribed interview material was analysed using a thematic analysis method. The results of this analysis showed six themes, divided into two domains: reasons for spending time in nature and factors affecting nature behaviour. Interviews demonstrated nature’s positive effects on overall well-being and thus also integration, even though interviewees were not themselves very aware of this connection. However, all described that their ways of spending time in nature had changed between their home country and Finland. Many also demonstrated a “nature-lover” identity: nature had been important to them already from early childhood. Nature’s role in immigrant integration has been proved in various studies, yet its applications remain limited, and the existing knowledge is fragmented. Few studies concentrate on the ways individuals can take advantage of nature-related activities in their own integration. This thesis shows that spending time in nature and doing different nature-related activities can prove useful in integration but seems to relate more to the person’s individual identity rather than their ethnicity or immigration status.

The above-ground surfaces of plants (the phyllosphere) are inhabited by a diverse variety of microbes that interact with the host plant affecting its health and growth. One of the predominant factors influencing the composition and formation of the phyllosphere microbial community is the species and genotype of the plant. In my thesis, I investigated whether three different Rubus species (R. arcticus, R. saxatilis, and R. chamaemorus) form similar phyllosphere microbial communities, and whether the genotype of the host plant has more impact on the community composition than the microbiota that the plants are exposed to. I also tested how different microbiota treatments would affect Rubus plant growth. The experiment was conducted with micropropagated plants of the three aforementioned Rubus species. The plants were treated with different microbiota collected from the leaves of wild plants of the three Rubus species and the growth of the plants was observed. The phyllosphere fungal and bacterial communities of the plants were sequenced from leaf samples and analyzed to inspect the overall diversity and difference of the communities (using Kruskal-Wallis test and PERMANOVA) and to identify possible core microbes within the Rubus species’ phyllosphere communities. I found that Rubus phyllosphere microbiota was dominated by bacteria classes Alphaproteobacteria and Gammaproteobacteria, and fungal classes Eurotiomycetes, Sordariomycetes, Agaricomycetes, and Dothideomycetes. The host plant genotype had more significance on the composition of phyllosphere microbiota than the origin of the microbiota. The different microbiota treatments had no significant effect on the plant leaf growth. My thesis shows how host plant genotype influences the shaping of the phyllosphere communities as well as how transferable the microbial communities are between species from the same genus. Understanding of the phyllosphere microbiota can have potential applications in the promotion of plant health and fitness.

The 2022 energy crisis heightened concerns about energy sufficiency. In response, Finland launched a nationwide energy-saving campaign, Astetta alemmas, to encourage Finns to take concrete and effortless energy-saving actions in their daily lives. The aim of this thesis was to analyze which energy-saving behaviors the media emphasize in the campaign and how the campaign messages are framed in the media. The analysis of media response was chosen because there is a lack of this type of study related to energy-saving campaigns. The data consisted of 94 news articles collected from the five national online news media from October 1st to December 31st, 2022. The data was analyzed using frame and content analysis. The analysis was based on a pre-determined theoretical framework consisting of nine energy-saving and general news frames: economic, social, environmental, personal, moral, health, conflict, responsibility, and human-interest frames. In addition, two new frames were recognized from the data. The energy-saving behaviors found were classified as curtailment and efficiency behaviors. The campaign was portrayed as an opportunity to save money through effortless energy-saving measures such as lowering the room temperature. Most of these actions were categorized as curtailment behaviors. The media showed the importance of individuals’ efforts to save energy in a society by emphasizing that saving energy has paid off and that new saving habits have become a routine part of daily life. On the other hand, energy-saving actions led to compromises in living standards, resulting in suffering and high electricity bills. The media portrayed the negative consequences by emphasizing conflicts and showing how far people are willing to go to save energy while risking their health. The impact on the environment was seen as a secondary principle. The crisis was a suitable moment for the media to highlight the importance of energy conservation. The campaign was well justified as a campaign of the whole nation, highlighted by solidarity and shared responsibility to save energy. Nevertheless, some of the tips given were targeted at specific households. The media raised a dichotomy by highlighting individuals as heroes or sufferers through their experiences. This is a novel contribution to previous studies. This dichotomy provides room for further studies that could focus on the people behind the news stories and the long-term effects of post-campaign energy-saving measures. This thesis provides initial insights into the media response to the Astetta alemmas campaign during the first three months and in specific news media, but the results cannot be generalized to the response of all news media during the campaign.

Luontopohjaiset ratkaisut (NBS, Nature-based solutions) ovat tietoisesti suunniteltuja ratkaisuja komplekseihin haasteisiin, ja niiden ytimessä ovat ”luonnon” elementit, kuten valikoidut mikrobit ja kasvillisuus. Nämä elementit ovat luontopohjaisen ratkaisun ytimessä, ja näin tekevät NBS:stä usein ekologisesti kestävämmän vaihtoehdon perinteisille teknisille maisemaratkaisuille. Suuri osa olemassaolevasta kirjallisuudesta on siten keskittynyt NBS:n ekologiseen ulottuvuuteen huolimatta niiden sisäsyntyisestä moniulotteisuudesta. Sosiaaliset elementit ovat kuitenkin paitsi olennainen osa NBS:n suunnittelua ja toimintaa, myös niiden pitkän tähtäimen onnistumisen edellytys. Aiempi tutkimus on osoittanut, että luontopohjaisten ratkaisujen menestys riippuu ennen kaikkea niiden paikallisen yhteisön saavuttamasta yhteydestä ja omistajuudesta. Näiden suhteiden muodostuminen tapahtuu usealla tasolla, mukaan lukien psykologisella ja asuinaluetasolla. Siksi tämä tutkimus tarkastelee luontopohjaisiin ratkaisuihin yhdistettäviä merkityksiä ja näkemyksiä paikallisen, karttapohjaisen, audio-visuaalisen kyselyn kautta. Vastauksista nousee esiin kaksi primääristä huomiota: Ensiksi, aineistosta on mahdollista erottaa NBS- ja äänimaailmamieltymysten, sekä avointen paikan merkitysten pohdintojen kautta vähintään kaksi paikallista arkkityyppiä, jotka lähestyvät luontopohjaisia ratkaisuja uniikeilla tavoilla. Toiseksi, erot näiden arkkityyppien reaktioissa paikallisiin luontopohjaisiin ratkaisuihinsa voivat selittyä osin luontosuhteen ja paikallishistorian kautta. Nämä löydöt korostavat yhtäältä olemassaolevan henkilökohtaiseen psykologiseen ulottuvuuteen keskittyvän NBS-tutkimuksen merkitystä, ja toisaalta paikallisen ja yhteisötason ymmärrystä kokonaisen

Climate change impacts can substantially vary between regions, which requires regional decision-making on how to best moderate the adverse effects and seek potential benefits. However, actors can experience multiple barriers during climate change adaptation decision-making, which need to be overcome to enable more efficient and successful regional adaptation processes. This thesis aims to increase the knowledge on how actors can approach overcoming barriers to adaptation in a regional and cross-sectoral climate change adaptation decision-making process. A qualitative case study is conducted, which focuses on inspecting a regional climate change adaptation pilot project in the Finnish region of Pirkanmaa. Various regional and local actors participated to and collaborated on the project. The study constitutes of 11 expert interviews that are subjected to directed qualitative content analysis. The thesis utilises an analytical framework which leans on institutional theory and incorporates concepts from actor-centred institutionalism and empirical literature on barriers to and opportunities for adaptation, adaptive capacity, and adaptation decision-making processes. With the use of this framework, this thesis answers the research question of: What are the perceptions, preferences, and capabilities of the involved key actors regarding the regional climate change adaptation decision-making process in Pirkanmaa, Finland? This thesis discovers that the actors perceive mainly informational and institutional barriers to impede the decision-making process, in particular the understanding phase. Nevertheless, many of the barriers can be tackled during the process with both informational and institutional opportunities, in addition to social opportunities through the improvement of networks. The actors also have several preferences with regard to how the barriers should be overcome. Such preferences include clarifying the actors’ roles and responsibilities at the start of the understanding phase of decision-making, as well as ideas yet to be tested, such as unifying regional utilisation of adaptation-related data. The study does not manage to provide conclusive answers on the initial capabilities of the actors. Still, clear indications could be detected pertaining to the increase in elements of adaptive capacity, such as information, institutions, and skills, following from the numerous opportunities that the actors experienced. The explorative and descriptive results of this thesis bring new perspectives and an empirical contribution into the field of overcoming barriers to adaptation by focusing on climate change adaptation decision-making at the Finnish regional level. These findings can be used as a basis for upcoming research, but they can also be applied by various actors in designing current and upcoming climate change adaptation decision-making processes.

Urban areas have a central role in human’s impacts on the planet. A persistent, fundamental and systemic transformation of urban areas to be more sustainable is a widely recognized pursuit. Involving a variety of stakeholders in decision-making and discussing how, why, and to whose benefit urban areas should be changed is central for governing urban transformations. The study elaborates which features and negotiations key stakeholders relate to sustainable urban transformation. This is done through a frame analysis, and a serious game is used in data collection to facilitate discussion between participants. The results of this study show how urban sustainability and transformation can be framed in many ways that highlight different aspects. Role of private businesses, a competitive setting between cities, trust between different groups and accountability to citizens are elaborated in the negotiations on sustainable urban areas. Urban transformation is discussed especially related to low-carbon traffic, greening urban areas, preventing climate-change related flooding, adding possibilities to participate decision-making and more adaptive city planning. The study concludes that open communication between stakeholders of urban transformation is crucial to build trust and understanding between groups, but demand for openness may contradict with the interest for urban areas to appear in good light to and desirable for businesses and new residents.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee vuosina 2021-2022 Suomessa esitettyjä ilmastoyksiköiden käyttöön liittyviä mainos- ja markkinointiväittämiä ja niiden laatua. Tällaisia väittämiä ovat esimerkiksi yleisesti käytetyt hiilineutraalius- ja kompensaatioväittämät. Työ esittää katsauksen siihen, kuinka tarkkaa ja asianmukaista tietoa vuosina 2021-2022 mainos- ja markkinointiväittämät ovat esittäneet. Työssä väittämiä tarkastellaan tulevien EU-sääntelyn edellytysten sekä helmikuussa 2023 julkaistujen kansallisten suositusten valossa (Laine ym., 2023). Sääntelyn ja kansallisen toimintakentän muutoksien kautta työ tutkii väittämien mahdollista tulevaisuutta ja muutoksia väittämien tulevassa käytössä. Merkittävin yksittäinen ilmastoyksiköihin perustuvien väittämien tulevaisuuden käyttöön vaikuttava tekijä on väittämien tekemiseen käytettyjen ilmastoyksiköiden kaksoislaskennan välttäminen. Kapea-alaisen pilottitutkimuksen avulla työssä testataan kaksoislaskennan riskin arviointiin esitettyä menetelmää (Laininen ym., 2022) sekä arvioidaan väittämiin liittyvää riskiä. Työssä hyödynnetään kahta erillistä aineistoa, joiden avulla tutkitaan mainonnassa ja markkinoinnissa esitettyjen väittämien eroja. Väittämien laatua tutkitaan analysoimalla niiden syvyyttä eli sitä, kuinka tarkkaa tietoa väittämä tarjoaa sekä asianmukaisuutta eli sitä, onko väittämässä annettu tieto selkeää ja yksiselitteistä vai mahdollisesti harhaanjohtavaa. Työssä toteutetun analyysin perusteella suurin osa vuosina 2021-2022 mainonnassa ja markkinoinnissa esitetyistä ilmastoyksiköihin perustuvista väittämistä oli harhaanjohtavia. Mainonnassa ja markkinoinnissa esitettyjen väittämien välillä esiintyi kuitenkin merkittäviä eroja. Analyysin perusteella mainonnassa esitetyt väittämät olivat markkinointiväittämiä heikompilaatuisia sekä syvyydeltään että asianmukaisuudeltaan. Arvioinnin perusteella väittämiin liittyvät nykyiset markkinointikäytännöt eivät yleisesti vastaa niille esitettyjä kansallisia suosituksia eivätkä tulevia EU-sääntelyn edellytyksiä. Väittämien tarkkuuteen ja yksityiskohtaisuuteen liittyvien markkinointikäytäntöjen lisäksi tulee tulevaisuudessa ottaa huomioon väittämiin liittyvä kaksoislaskennan riski, joka pilottitutkimuksen perusteella koskee oletettavasti merkittävää osaa nykyisistä markkinoilla esitetyistä väittämistä.

Three-dimensional (3D) cellular cultures have been shown to represent tissue formations and functions more accurately than two-dimensional (2D) cultures and have been successfully utilized more accurately in model organisms, e.g., to understand cellular modular functions. However, the applications in non-model organisms are limited, and to our knowledge have not been implemented in ectotherms. At an ecological scale, the technique can enhance our understanding by providing insights on cellular and tissue level molecular mechanisms. A potential implementation of this method in Atlantic salmon is to elucidate the molecular function of the vestigial-like 3 (vgll3) gene, which plays a central role in salmonid maturity, potentially by regulating energy allocation via regulating adipogenesis. In this thesis, a proof of principle study was implemented, where the feasibility of obtaining and maintaining a suspension 3D adipose tissue culture in Atlantic salmon (Salmo salar) was assessed. The harvested visceral white adipose tissue from around the intestinal tissue of mature Atlantic salmon (salmon past smolt stage) was first separated into stromal vascular fraction (SVFs) and mature adipose fraction (MAFs). SVFs contain preadipocytes (precursors of adipocyte cells) in addition to a variety of other cell types. MAFs are mature adipocytes. Both MAFs and SVFs were successfully maintained in-vitro for over four weeks. SVFs were then successfully differentiated into mature adipocytes, demonstrating the feasibility of studying adipogenesis in Atlantic salmon. Proof of this methodology and its further implications may help us to understand the cellular functions of vgll3 and may subsequently help to better understand its causal relation to the maturation process in Atlantic salmon.

Metsätalouden seurauksena lahopuu on vähentynyt Suomen metsissä ja siten useat lahopuusta riippuvaiset lajit ovat päätyneet uhanalaisiksi. Lahopuun määrän lisäämiseksi metsähakkuiden yhteydessä on alettu jättämään säästöpuita ja tekopökkelöitä. Tekopökkelöt hyödyttävät lahotessaan lahopuusta riippuvaisia lajeja, kuten kolopesiviä myrkkypistiäisiä. Kolopesivät myrkkypistiäiset rakentavat pesänsä yleensä kovakuoriaisten puiden runkoihin kaivamiin koloihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaista myrkkypistiäislajistoa tekopökkelöt tukevat, millaiset ja miten sijoitetut tekopökkelöt ovat hyödyllisimpiä myrkkypistiäisille, onko tekopökkelön vai ympäristön laatu merkittävämpää myrkkypistiäisille ja eroavatko eri ekologisten ryhmien (mesipistiäiset, petoina elävät myrkkypistiäiset ja pesäloiset) myrkkypistiäiset pesäpaikkavaatimuksiltaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2021 Keski-Suomessa Viitasaarella, kuusivaltaisilta eri tavoin käsitellyiltä metsäkuviolta. Kuvioista kahdeksan oli harvennuksia, tuoreita päätehakkuita kahdeksan ja vanhoja päätehakkuita kymmenen. Tekopökkelöiden myrkkypistiäislajistoa tutkittiin keinopesien avulla. Keinopesät koostuivat muoviputkilosta, jonka sisällä oli eri kokoisia järviruo’on (Phragmites australis) korsia, monenlaisten myrkkypistiäislajien houkuttelemiseksi. Keinopesiä kiinnitettiin yhteensä 120 kappaletta teko- ja luonnonpökkelöihin, sekä kantoihin. Puulajeina oli kuusi ja koivu, sekä yksi haapa. Pökkelöistä ja metsäkuvioilta mitattiin niiden laatua kuvaavia muuttujia. Keinopesät olivat maastossa keväästä syksyyn, jolloin ne haettiin säilytykseen ulkovarastoon. Keinopesät siirrettiin huoneenlämpöön alkuvuonna 2022 pistiäisten aikuiseksi kehittymisen vauhdittamiseksi. Korret avattiin ja aikuiset myrkkypistiäiset tunnistettiin pesittäin lajilleen mikroskooppia apuna käyttäen. Tilastolliset analyysit suoritettiin R-Studiolla. Yksilö- ja lajimäärän muutoksia suhteessa selittäviin muuttujiin arvioitiin yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla (GLMM). Selittävinä muuttujina toimivat lämpötila, pökkelön korkeus, kaarnan peittävyys, alustan tyyppi, puulaji, lahopuun määrä, ravintokasvien määrä, hakkuutyyppi, pökkelön sijainti ja pesäkolojen määrä. Myrkkypistiäislajiyhteisöjen erilaisuutta arvioitiin NMDS-analyysillä. Sen avulla havainnollistettiin lajiyhteisöjen erilaisuutta eri hakkuutyyppien välillä. Keinopesistä löydettiin kolopesiviä myrkkypistiäisiä ja niiden myrkkypistiäispesäloisia yhteensä yli 3000 yksilöä. Petoina eläviä myrkkypistiäisiä löytyi eniten harvennusmetsistä, joissa oli alhaisempi lämpötila kuin tuoreilla ja vanhoilla päätehakkuilla. Mesipistiäisiä, jotka ruokailevat sekä toukka että aikuisvaiheessa medellä ja siitepölyllä, löytyi eniten tuoreilta ja vanhoilta päätehakkuilta. Näillä kuvioilla oli korkeamman lämpötilan lisäksi aurinkoisempaa ja enemmän ravintokasveja kuin harvennusmetsissä. Kaikkia myrkkypistiäisiä löytyi eniten korkeilta pökkelöiltä, joiden rungoilla oli vain vähän kaarnaa. Myrkkypistiäiset suosivat enemmän teko- ja luonnonpökkelöitä kuin kantoja. Pökkelön ympäristön ominaisuudet olivat kuitenkin tärkeämpiä kuin pökkelön ominaisuudet niin lajimäärälle kuin yksilörunsaudelle. Koska eri ekologisten ryhmien lajit suosivat erilaisia elinympäristöjä, tekopökkelöitä kannattaa jatkossakin tehdä sekä pääte- että harvennushakkuiden yhteydessä. Tekopökkelöitä tehdessä kannattaa myös huomioida niiden monipuolinen sijoittuminen reunoille ja keskelle hakkuuta, jotta niitä jää hakkuualueelle monenlaisiin ympäristöoloihin. Tekopökkelö tulisi katkaista mahdollisimman korkealta, sillä korkeisiin pökkelöihin mahtuu enemmän pesiä kuin mataliin ja matalat pökkelöt ovat alttiimpia kosteudelle, sekä pesien homehtumiselle kuin korkeat pökkelöt.

Non-native species can have complex effects on the abundance of native species potentially altering the functioning of ecosystems negatively. Invasive species can outcompete local species competing for resources, ultimately causing the extinction of local species. Inter- and intraspecific competition can be especially vigorous for limited resources. Invasive species have been thought to be a leading cause in native species extinction, and their effects on native species can be especially pronounced during reproductive crucial life-history stages, such as nest-building. Based on previous information about invasive species and their effects on ecosystems, and previous studies conducted related to invasive species, I conducted an experiment at the Tvärminne zoological station in Hanko, southern Finland during May and June of 2021. I conducted a laboratory experiment in which the test species used were the invasive fish species round goby, that has increased its range across the Baltic Sea rapidly, and the native fish species sand goby. The purpose was to see, if there was any effect the invasive species has on the nesting success and motivation of the native species. Methods included five different treatments in aquariums. The results did not differ statistically between different treatments, length was close to statistical significance. However, these results do not demonstrate, that the round goby has no effect on the nest building motivation of sand gobies. Some factors of the experimental setup might have been faulty, and future studies with a larger sample are needed to examine the effects of competition on native species’ abundance.