Browsing by study line "Global Sustainability"

Tämä on tapaustutkimus Helsingin satamasta uudenlaisten turvallisuuskysymysten, hybridiuhkien, aikakaudella. Suomi ja Suomen elinkeino ovat riippuvaisia meriliikenteestä ja tämän vuoksi satamat, meren ja maan risteyskohdat, on määritelty kriittiseksi infrastruktuuriksi. Koska kriittinen infrastruktuuri on yksi mahdollinen hybridivaikuttamisen kohde, tulisi satamien resilienssiä tarkastella myös tällaisten vaikeiden uhkien näkökulmasta. Näin ollen tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen: millaisia resilienssiaukkoja Helsingin sataman varautumisessa, ennakoinnissa ja hallinnassa on, ja miten hybridiuhan olemassaolo muuttaa näitä resilienssiaukkoja. Tarkoitus on kartoittaa ensin yleisesti sataman resilienssiaukkoja, koska niitä on ilman hybridiuhkaakin. Löydettyjä aukkoja tarkastellaan kuitenkin tämän jälkeen hybriuhkien näkökulmasta, koska erilaisena uhkana ne vaikuttavat perinteiseen varautumiseen ja hallintaan. Tutkielma osallistuu laajemman WISE-projektin resilienssiaukkoja kartoittavaan työhön. Resilienssiaukkojen havaitsemisen lisäksi tavoite on esittää uusia näkökulmia resilienssin kasvattamiseksi yllätyksellisiä uhkia vastaan ja osoittaa, kuinka hybridiuhat muuttavat perinteistä varautumis- ja hallintatyötä satamassa. Näkökulmana ja teoreettisena viitekehyksenä toimivat korkean luotettavuuden (high reliability organization) ja tolkullistamisen (sensemaking) teoriat. Analyysi perustuu kolmeentoista haastatteluun ja Huoltovarmuuskeskuksen käsikirjaan. Aineistolle on tehty sisällönanalyysi. Tutkimustuloksina on esitetty yhdeksän resilienssiaukkoa, jotka liittyvät redundanssin puutteeseen, liialliseen määrittelyyn, rutinoitumiseen ja asenteeseen, jossa häiriöiden puute nähdään osoituksena organisaation luotettavuudesta. Hybridiuhka puolestaan muuttaa ja monimutkaistaa resilienssiaukkoja erityisesti sen tulkinnallisen luonteen vuoksi. Sen olemassaolo myös kyseenalaistaa perinteisesti resilientteinä pidettyjä toimintatapoja. Nämä tulokset ovat kuitenkin vasta alku, ja seuraavissa tutkimuksissa tulisi syventyä enemmän sataman käytännön toimijoiden tapoihin ja rutiineihin. Myös tilannekuvien tekeminen ja niistä syntyvät määritelmät ovat kiinnostavia jatkotutkimuksen kohteita valituista näkökulmista. Sama aihe tarjoaa myös kiinnostavan väylän syventyä enemmän kriittisen infrastruktuurin resilienssiin ja erityisesti eri toimintojen keskinäisriippuvuuksiin, joiden pintaa tässä tutkielmassa vain raapaistaan.

The goal of this thesis is to examine whether the EU’s climate policy towards Africa is normative after signing the Paris Agreement. This is done by analysing the goals and means of EU climate policy in this context. The aim is also to find out what elements besides normativity form the EU’s climate policy in this case. The research material consists of public documents from various EU institutions, the Joint Africa-EU Strategy and its Action Plans, and joint statements by EU and African actors. Qualitative abductive content analysis was used as the research method. In the context of international climate policy, the EU is described as a normative actor motivated by the promotion of universal norms instead of its own interests. Criteria, based on the Normative Power Europe theory, guide the assessment of the normativity of the EU’s climate policy towards Africa. According to the applied criteria, both the objectives and the means of climate policy should be normative in order for the policy to be considered normative. In its relations with Africa, EU climate policy is not purely normative but a combination of norm diffusion and pursuit of self-interest. EU seeks to secure its energy supplies and European security and increase the opportunities of European industry in Africa. In terms of means, the asymmetric balance of power is a problem for normativity. It makes the EU’s persuasion towards Africa and using the development aid as means of norm diffusion seem like coercion. Thus, the EU climate policy is not always normative. Depending on the context, it is either normative, imperialist or status quo policy.

Vuorovaikutus luonnonympäristöjen kanssa tukee ihmisen hyvinvointia ja vaikuttaa moninaisin mekanismein hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Kaupungistumisen ja modernisaation tuomat elämäntapojen muutokset ovat herättäneet huolta nuorten sukupolvien luontoyhteyden heikentymisestä, kun yhä harvemmat ihmiset viettävät päivittäin aikaa luonnossa. Nuorten luontosuhde on muihin ikäryhmiin verrattuna erityinen, sillä kiinnostus luonnonympäristöjä kohtaan on usein vähäisempää teini-ikäisenä kuin lapsena tai aikuisena. Luontokontakteilla on vaikutusta nuorten hyvinvointiin sekä mielenterveyteen, mutta kattavaa tutkimusta suomalaisten nuorten luonnossa virkistäytymisen tavoista ei ole aiemmin julkaistu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten nuoret kaupunkilaiset virkistäytyvät luonnossa, ja kuinka vuorovaikutus luonnon kanssa vaikuttaa nuorten koettuun hyvinvointiin. Tutkielma on toteutettu osana monitieteistä Luonnon virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointivaikutukset - tutkimus kaupunkilaisnuorista (NATUREWELL) -projektia. Aineisto (N=1123) on kerätty syksyllä 2020 Lahden yläkouluissa. Nuorten luonnossa viettämää aikaa, luontoharrastuksia, luontosuhdetta ja heidän kokemuksiaan luonnon hyvinvointivaikutuksista analysoidaan kuvailevin kvantitatiivisin menetelmin. Tulosten perusteella huoli nuorten sukupolvien luonnosta vieraantumisesta ja luontosuhteen katkeamisesta näyttää Lahdessa enimmäkseen perusteettomalta. Suurin osa nuorista viettää viikoittain aikaa luonnonympäristöissä sekä kesä- että talviaikaan, ja erityisesti kodin lähiympäristön luontoalueet ovat nuorille merkityksellisiä. Tytöt viettävät aikaa luonnossa hiukan poikia useammin ja sukupuolten välillä on eroja luontoharrastuksissa. Myös sosioekonomisilla tekijöillä on selvästi yhteys nuorten luonnossa viettämään aikaan. Kiinnostus luontoa kohtaan vaikuttaa laskevan hiukan yläkoulun aikana, ja nuorten luontosuhteessa on havaittavissa polarisoitumista. Pieni osa nuorista ei juurikaan liiku luonnonympäristöissä tai koe yhteyttä luontoon. Valtaosa arvioi hyvinvointinsa kasvavan luonnonympäristössä käydessä, sekä kokevansa usein positiivisia ja harvoin negatiivisia tunteita luonnossa ollessaan. Tutkimus osoittaa, että luontokontakteilla on positiivista vaikutusta nuorten koettuun hyvinvointiin, mutta vaikutuksen voimakkuutta ei voida suoraan arvioida. Pienetkin hyödyt voivat joka tapauksessa olla yhteiskunnallisesti merkittäviä, jos niillä voidaan auttaa nuoria suhteellisen pienillä toimilla. Nuorten luontosuhteen polarisoitumiseen ja sosioekonomisten ryhmien välisiin eroihin luontosuhteessa voidaan puuttua poliittisin keinoin. Luonnonympäristöjen hyvinvointivaikutusten huomioiminen nuorten kannalta esimerkiksi kouluympäristöissä ja kaupunkipolitiikassa voivat olla merkittäviä keinoja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisessä.

Participatory budgeting is one of the major democratic innovations of the recent decades. This participatory method from Brazil has been started to actively utilize in Finnish municipalities during 2010s. The basic idea of this methodology is that citizens can together decide how to use public assets. The goal of this thesis is to understand how participatory budgeting can have an impact on ecological sustainability in Finland. I’m focusing on the proposals of participatory budgeting which the citizens have voted for to be implemented. Research material has been collected from public online sources on all the Finnish participatory budgeting projects. Some of these projects have been excluded as they do not fulfill the characteristics of participatory budgeting. The material is analyzed using content analysis, building categories, themes and types. There are three key findings in this thesis. First, participatory budgeting has created ecologically sustainable solutions, but sustainability has been an unintended by-product. Proposals concerning environment focus primarily on people’s living environment. Second, the changes are minor, and individuals are the ones carrying the responsibility for the sustainability. Third, the means how proposals are carried out influences ecological sustainability. Here, municipal authorities have a significant role. Finnish participatory budgeting projects therefore have the chance to create ecologically sustainable proposals. However, the capability is limited by both small, project specific budgets and processes that do not acknowledge ecological sustainability. In the long run, the changes might be more significant as participatory budgeting still is relatively new method in Finnish society.

Päivittäistavarakaupat ovat saavuttaneet ruokajärjestelmässä aseman, jossa kaupan myymälä on lähes välttämätön läpikulkupiste alkutuotannosta kulutukseen. Ruoan kulkiessa pellolta pöytään pääasiassa päivittäistavarakaupan kautta, ei kaupan risteysasemaa tuotannon ja kulutuksen välissä voida ohittaa. Päivittäistavarakaupan vallitsevan aseman ja toiminnan lähtökohtien merkitystä, mahdollisuuksia ja mahdollista vastuuta ruokavalion kestävyysmuutoksessa on otettu vasta hiljattain tutkimuskohteeksi ja aiheen kohdalla vallitsee tutkimusaukko. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä päivittäistavarakauppojen saavuttama asema sekä toiminnan lähtökohdat vaikuttavat siihen mitä ruokaa tuotetaan, mitä tuotteita tarjotaan kuluttajille sekä minkälaisia valintoja kuluttajat myymälässä tekevät. Päivittäistavarakaupat ovat kiinnostuneita edistämään ruokavalion kestävyysmuutosta omien lähtökohtiensa ja tavoitteidensa mukaisesti, mutta yhteinen näkemys roolista, toimintamallista tai mahdollisesta vastuusta puuttuu. Tässä tutkielmassa pyrin tuottamaan tietoa vallitsevaan tutkimusaukkoon, päivittäistavarakaupan asemasta, lähtökohdista sekä keinoista ruokavalion kestävyysmuutoksessa toimimiseksi. EAT-Lancet komission planetaarisen ruokavalion mukaisen muutoksen tavoitteena on kasvisten kulutuksen lisääminen, lihan kulutuksen vähentäminen sekä eläinperäisen proteiinin osittainen korvaaminen kasvisperäisillä vaihtoehdolla. Suomalainen S-ryhmä on ottanut planetaarisen ruokavalion edistämisen osaksi uutta yhteiskuntavastuuohjelmansa ruoan kestävän kuluttamisen edistämisen teemaa, jota tarkastelen tapaustutkimuksena käytännön esimerkkinä päivittäistavarakaupan pyrkimyksistä kestävyysmuutokseen. S-ryhmää koskevan tapaustutkimuksen tutkimusajankohtana ilmenevien tulosten perusteella on mahdollista tulkita, että vaikka S-ryhmällä on halua edistää ruoan kestävän kuluttamisen sekä planetaarisen ruokavalion mukaista kestävyysmuutosta, keinot muutoksen edistämiseksi ovat vielä puutteelliset. S-ryhmän sekä alueosuuskauppojen tulkinta ja tekeminen planetaarisen ruokavalion edistämisestä ei ole suoraan tulkittavissa EAT-Lancet komission mukaiseksi. Tuotevalikoiman kautta tapahtuvan kestävyysmuutoksen avainrooli ja vastuu on jätetty kuluttajalle. Kestävyyttä edistetään ensisijaisesti valikoimaa kasvattamalla, joka voi vaikeuttaa kuluttajien kestävien käytänteiden kehittymistä ja toteutumista. Tulosten perusteella jää epäselväksi pystyykö taloudellisiin näkökulmiin sekä kuluttajalähtöisyyteen pohjaava toiminta edistämään yksilön ruokavalion ohjaamiseen liittyvää tavoitetta.

Forests play a key role in mitigating climate change and maintaining biodiversity. The ability of forests to sequester carbon dioxide and store it in wood biomasses and soils reduces the amount of carbon dioxide in the atmosphere. However, forests are cut down for various reasons, such as economic ones, releasing carbon dioxide from the trees into the atmosphere. One way to combat climate change and biodiversity loss is to provide forest owners a voluntary incentive scheme that provides a new objective for forest owners to use their forests. The use of forests in the future will be decided by the new forest owners, i.e., the younger generation of forest owners. For this reason, it’s important to study their preferences for a voluntary incentive scheme. The study examined the characteristics of absentee and non-absentee forest owners under the age of 40 and compared the preferences for a voluntary incentive scheme directed to these two groups. The survey response rate was low (7,3%). Choice experiment method and a binary logistic regression model was used to find out the forest owners’ preferences in relation to accept the programme. In the binary logistic regression model, absentee residence was the only factor that positively and reliably increases the acceptance of the programme. Absentee and non-absentee forest owners appreciate similar aspects of forest property, for example relaxation and financial security. The biggest difference between these two groups came with consideration of forestry work and/or wood for household as nonabsentee forest owners valued that aspect higher. The study points out that knowledge of a METSO programme is relatively low, as 35% of absentee and 23% of non-absentee forest owners who responded have heard of the programme. Some young forest owners may not have a clear idea on how to manage forests, because forest ownership is new to them and therefore it is often difficult for novice forest owners to know which forest management practices to apply in one's own forests. According to the study, economic income from the forest property is important, but it isn’t an important source of economic security for a large number of young forest owners, especially when the share of absentee forest owners’ characteristics and preferences are on the rise among forest owners.

Current food production and consumption practices have major impacts on the climate and the environment. Studies are calling for a transition towards plant-based diets as climate change poses an imminent threat of global natural catastrophes. Plant-based milk (PBM) products can be seen as radical innovations and as alternatives to liquid dairy milk that have started to break away from their former ethical and medical market niches. This study aims to gain understanding in how PBM products are positioned as alternatives to dairy milk and how the mainstreaming of these products could challenge the dairy sector. Specifically, the study is interested in how Finnish PBM products are marketed and how these PBM producers could be potential drivers of a sustainability transition in the food industry. This study focused on the digital marketing material that Finnish PBM producers used during the initial launch of their PBM products. The materials were collected online from existing and locatable sources (e.g. websites and social networking spaces) as well as from solicited material acquired from company representatives. The data was analyzed by conducting qualitative content analysis on the materials. The results showed that Finnish PBMs are marketed as alternative yet convenient products that are simultaneously health, tasty, and functional, as well as sustainable and plant-based. Even though Finnish producers were found to be hesitant to explicitly challenge the dairy sector, some brands positioned their products as part of a new food system that is transitioning away from the use of animal-products. These results suggest that the mainstreaming of Finnish PBMs and specifically oat milk is a positive shift towards more sustainable modes of production and consumption. Furthermore, the involvement of well-established food and dairy industry actors in the Finnish PBM market could have a role in reforming the institutional structures that empower people to eat animal-derived products. The seemingly neutral, non-provocative marketing style of Finnish PBM products is aiming to normalize the use of PBMs and thus claim its spot in Finnish food culture as an everyday consumer good.

Food security is increasingly threatened in agrarian societies as environmental change has disrupted traditional food systems around the world, thus robbing the affected communities of their rights to food sovereignty. This thesis seeks to examine the role of traditional Indigenous (agri)cultural heritage maintenance in the present day, especially as impacted by climate change and land degradation. Using the case of Hek’o:we – or “waffle gardening” – in the Zuni Pueblo (known also as the Middle Place), the study aims to illuminate the benefits of youth-oriented education for the protection of food sovereignty, the continuance of ancestral knowledge, and the conservation of the land and natural resources. Existing literature was reviewed to evaluate the need for this research, as well as to illuminate the place of this study in the broad literature base of related topics in Western academia. The resulting literature review was compiled to serve also as a theoretical framework for narrowing down three key contexts in which this case study could be examined: 1. The history, development, and use of Hek’o:we, as understood currently in Western academia; 2. Indigenous food sovereignty; and 3. The role of youth education in the (re)production of agricultural knowledge. Much of the earlier research regarding Zuni (agri)cultural heritage maintenance and Hek’o:we agriculture has been conducted without considering the needs of the Zuni community. Thus, significant ethical considerations were central to the development of this study, including the goal of amplifying Zuni voices in the dissemination of the research results. Data collection was conducted over video chat; in a recorded group interview, organizers from the Zuni Youth Enrichment Project’s Food Sovereignty team shared stories and insight about the topics at hand. The results are presented primarily in the words of the participants. Three main topics emerged: Hek’o:we and community-wide resilience; intergenerational education that en-gages the whole family; and land-based considerations including climate change, water scarcity, and the overall notion of living with the land. Conclusions posit that traditional agricultural practices are promoting resilience, engagement with ancestral knowledge, conservation of the land and water, and many other ob-servable benefits. Climate change and land degradation, caused by intentional actions by the settler state, may pose threats to food sovereignty and the health of Zuni people, but the community is able to find strength in the practices developed by their ancestors.

In Sápmi, the traditional homelands of the Indigenous Sámi, climate change and green transition have created together a double burden for the Arctic ecosystems and the Sámi. As an effort to mitigate the climate change, the transition towards green sources of energy and mineral intensive technologies have created conflicting interests for land use in Sápmi, as extractivist activities have been located for instance to their traditional reindeer pasture lands. This thesis focuses on representations of Western edited media about green transition related extractive activities in Sámi context. Construction and operation of Fosen wind farm in Norway and expansion of mineral extraction in Giron, Sweden, act as examples of such activities. The research question is: what issues the Western edited media represents when discussing extractive activities regarding green transition, in the Sámi context? The thesis derives from the identified research gap of the matter, as this kind of research regarding the Sámi has not been conducted before. The thesis uses inductive thematic analysis to identify issues the news media articles represent regarding cases of Fosen and Giron. The research data consists of 35 news articles, published between 2016-2024. The applicable case examples were identified in data collection as illustrating the green transition related extractivist activities having significant impact on the Sámi communities. Through thematic analysis, six themes were identified and further analyzed through the framework of Indigenous Environmental Justice (IEJ). The analysis shows that the media represents green transition related extractivism in both negative- and positive lights. Whereas wind power and mineral extraction are represented as essential drivers for sustainable future, they also have negative impacts for the ecosystems in Sápmi and to the Sámi culture and livelihoods. The activities are represented as causing disputes between the Sámi and other stakeholders, due to conflicting interests of land-use and the Sámi’s experiences of violation of rights and unfairness. The activities taking place in Sápmi are often represented as continuation of Western colonialism, planned without sufficient consultation and involvement of the local Sámi communities. Yet, the Sámi are represented as solution-oriented, aiming to actively protect their traditional lands. The struggle of the Sámi with Western extractivism was also represented as part of wider global struggle of Indigenous people, whose traditional homelands these activities have penetrated to. These issues identified support the notions of IEJ about Western legal systems as failing to resolve environmental injustices and current extractivist activities as a form of on-going colonialism. The analysis also shows that the provision of multiple ontologies and legal orders, intergenerational- and other-than-human justice and acknowledgement of the distinct legal status of Indigenous peoples are needed, as argued by IEJ scholars. In the future, as the extractivist activities in the Arctic are expected to intensify, there is an urgent need for critical assessment of the manner the green transition is currently carried out in Western societies, participatory evaluation of impacts of the extractive projects and emphasis on aspects of fairness.

The concept of sustainability has been discussed a lot in academic and political contexts. While especially the ecological dimension of sustainability has been widely focused on due to various environmental crises, the social dimension has been less studied. In this thesis, I analyse social sustainability through political discourses in the Finnish context. Finland has received good results in the field of social policy and throughout its history, central labour market organisations have had an institutional role in the development of social policies. This thesis analyses how Finnish central labour market organisations discuss social sustainability when they set their objectives for the 2019-2023 government term. Adopting a critical approach, I study the role and representation of social sustainability in the objective documents. My two-part research 1) constructs a definition for social sustainability based on literature, and 2) analyses the empirical data and discourses found within. The findings of this thesis present a five-part definition for social sustainability and four key discursive themes which emerge from the empirical data. The results from empirical data show that in the objective documents social sustainability is for example discussed in a bureaucratic way, sometimes seen as an instrument benefitting the society. The research also underlines the difficulty of defining and analysing the vague concept of social sustainability and discusses how and why social sustainability could be researched in the future.