Browsing by Subject "ilmastonmuutos"

The climate crisis is such major environmental threat that it has negative impacts on both nature and people. Recently, the effects of climate change on people’s mental health have also been noticed. Children and adolescents are especially vulnerable group in terms of climate anxiety. The amount of climate anxiety among youth has been found to be increasing, yet the studies on it are still scarce. It is important to find out how much climate anxiety there is among youth and does it influence their behavior. The objective of this master’s thesis is to find out how much climate anxiety there is and is climate anxiety interconnected with the pro-environmental behavior among youth. Also, its aim is to find out whether attending the climate course affects the amount of climate anxiety. In addition, the study focuses on whether gender, home country and parental education level are interconnected with the amount of climate anxiety. This study was conducted as part of the D.Game project which includes a climate course for youth aged 12–18 years. Data for this research was collected through a survey during the climate course. The schools and students participating in the D.Game climate course and the climate anxiety survey were selected through an open recruitment during autumn of 2021. The data consists of 48 students who responded to the pre survey and of 13 students who responded to the post survey. The participants were 15–17 years old. On the contrary to other research, there is not much climate anxiety among youth. There is also a strong positive correlation between climate anxiety and pro-environmental behavior, which differs from other research. On the other hand, there were no significant differences in climate anxiety between the groups divided by divided by gender, home country and parental education level, which was expected result. Based on the data, the climate course did not have statistically significant effect on the amount of climate anxiety among youth. Also, there is need for further research. Larger sample could provide more valid results. The causality of the correlation between climate anxiety and pro-environmental behavior would be interesting to resolve. Whether attending to a climate course affects the amount of climate anxiety could be found out by development of climate courses and comparing different courses.

Permafrost peatlands have a significant role in the global carbon cycle, as they store ca. 185 Pg of carbon. Because of the slow decomposition of organic matter, they have sequestered carbon dioxide from the atmosphere and cooled the climate for thousands of years. However, in anaerobic decomposition also methane – a strong greenhouse gas – is produced. Climate change results in changes in permafrost peatland habitats; distribution and proportional share and these changes also affect the CO2 and CH4 fluxes. In this master’s thesis I compare the net ecosystem exchange and pore water methane concentrations in different microhabitats in the Stordalen palsa mire in Abisko, Sweden. In addition, I review the reported climate change-driven habitat changes in the area and its effects on the CO2 and CH4 fluxes. My results suggest that Sphagnum sp. and Sphagnum fuscum -microhabitats were net sinks of CO2 whereas lichen-, shrub- and Eriophorum-microhabitats were net sources. These results were best explained by the proportional coverage of green vegetation, which was highest in both Sphagnum-microhabitats. No discernible differences were found between pore water methane concentrations in different habitats. Permafrost thawing has increased the occurrence of wet habitats in Stordalen. These habitat changes have increased carbon sequestration in the area but at the same time methane emissions have also increased. Because of this, the radiative forcing of the peatland has changed from negative to positive and the on-going habitat changes will likely continue in future. On a longer timespan though, the radiative forcing will likely switch back to negative as carbon sequestration increases and the effects of the methane emissions decrease.

The impacts of climate change are going to be significant in Finland, thus the need to adapt is inevitable. Municipalities are the key to adaptation because the impacts of climate change are met locally. Several cities have developed their measures to climate impacts. However, multiple barriers may hinder the planning and implementation of adaptation measures in the cities. The purpose of this research is to identify and overcome the barriers in urban climate change adaptation in the City of Helsinki. The main data of this research was collected in a workshop and it consists of the blank form replies collected with 6-3-5 method and focus group discussions. 11 civil servants from the City of Helsinki who deal with adaptation issues in their daily work participated in the workshop. The participants identified the barriers and evaluated the most important ones in the workshop: lack of cost-benefit analyses, rivalry of the resources with other interests, lack of urgency regarding adaptation, lack of information, fragmentation of the organization and unclear roles and responsibilities. Identifying the barriers does not solely promote the resilience of the cities but it is an important step in the development of adaptation work. It is essential to seek possible solutions to overcome the identified barriers. Six solutions that can tackle simultaneously several barriers emerged from the data gathered in the workshop: costbenefit analyses, increasing training and information, concrete examples, increasing co-operation, clear modes of action and responsibilities and the support and commitment of the management. With these solutions, the City of Helsinki has the possibility to simultaneously overcome several barriers that were identified in this research. To conclude, the responsibility of climate change adaptation should be clarified in the new city organization and silos between different sectors should be addressed, if possible. It would be useful to utilise the multi-criteria decision analysis in prioritising and argumenting of the adaptation measures in the city. As additional conclusions, it seems that improved co-operation with the universities and research institutions, and legislation indicating clear roles and responsibilities in terms of adaptation might benefit the adaptation work in the City of Helsinki. As for the need for further research, the analytical framework developed and utilized in this research needs to be tested in other case studies also.

Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä kuten mittavia rankkasateita, jolloin myös hulevedet, eli rakennettujen alueiden pinnoille kertyvät sade- ja sulamisvedet, muuttuvat yhä akuutimmaksi ongelmaksi. Yksi tiivistyvien kaupunkien haasteista on hulevesien hallinta. Hulevesiä hallitaan pääasiassa niin kutsutuin perinteisin menetelmin, eli pääasiassa viemäröiden, mutta sen rinnalle on nousemassa niin kutsuttu luonnonmukainen hulevesien hallinta. Luonnonmukaiset menetelmät hyödyntävät luonnon omia prosesseja, ja ne voivat parantaa hulevesien laatua, pienentää virtaamahuippuja, edistää luonnon monimuotoisuutta ja tarjota virkistyshyötyjä. Hulevesien hallinnan ja luontoarvojen huomioiminen kaupunkisuunnittelussa ei ole yksinkertaista - suunnittelussa on huomioitava monenlaisia tavoitteita, joiden yhteensovittamisessa kohdataan ristiriitoja. Ristiriidat voivat paljastaa tavoitteiden taustalla olevia arvoja, ja siten kertoa, minkälaista kaupunkia todellisuudessa toteutamme. Tutkielma toteutettiin osana HELSUS Co-Creation Labia ja yhteistyökumppanina toimi Helsingin kaupunki. Tutkielman tavoitteena oli luontoarvojen ja hulevesien hallinnan huomioimisen selvittäminen ja kaupunkisuunnittelijoiden agentuurin kartoittaminen Helsingin maankäytön suunnittelussa. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisia asioita asemakaavoitusvaiheessa mukana olleet Helsingin kaupungin työntekijät mielsivät kuuluvan luontoarvojen pariin? 2) Miten luontoarvot ja hulevesien hallinta huomioitiin projekteissa? 3) Mitä asioita suunnittelijat kokivat keskeisinä luontoarvojen ja luonnonmukaisen hallinnan huomioimiseksi suunnitteluprosessissa yksilön osalta? 4) Mitkä asiat vaikeuttivat luontoarvojen huomioimista tai suojelua ja luonnonmukaisen hallinnan toteuttamista? Tutkielma tehtiin käyttäen eksploratiivisen ja välineellisen tapaustutkimuksen menetelmiä. Aineistona toimi pääasiassa seitsemän Helsingin kaupunkisuunnittelijan haastattelut, joille tehtiin temaattinen analyysi. Tutkielman kohteena oli Helsingin kaupungin hulevesien hallintaa koskeva suunnittelu/päätöksenteko asemakaavoitusprosessissa. Yksittäiset tapaukset olivat asemakaavaprojekteja Helsingin Kaarelan, Laajasalon ja Lauttasaaren kaupunginosista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa hyödynnettiin pääasiassa arvojen, sääntöjen ja tiedon muodostamaa viitekehystä päätöksentekokontekstissa. Aineiston perusteella luontoarvojen ja luonnonmukaisen hulevesien hallinnan huomioimisen kanssa kilpailevia arvoja ja intressejä olivat tekninen toimivuus ja käytännöllisyys, ihmisten turvallisuus, esteettisyys, taloudellinen kestävyys, asuntotuotanto, rakentamisen tehokkuus, tietämättömyys/osaamattomuus, harrastusmahdollisuudet sekä liikenneratkaisut. Yleisesti kaiken kiteyttävänä haasteena oli tilan puute. Vaikka päätavoitteet ja lopulliset päätökset arvoineen tulevat poliittisilta toimijoilta, niin voidaan kuitenkin sanoa, että suunnittelijoilla on mahdollisuuksia toteuttaa omia arvojaan työssään ja säännöissä on jonkin verran niin sanotusti pelivaraa. Suunnittelussa on suunnittelijakohtaisia eroja esimerkiksi siinä, kuinka aktiivisesti ja minkälaisella asenteella kukin huomioi ja edistää luontoarvoja ja hulevesien hallintaa suunnitteluprosessissa. Hulevesien hallinta vaikuttaa Helsingissä olevan murrosvaiheessa kohti vihreämpään infrastruktuuriin nojaavaa suunnittelua. Sitä vauhdittaakseen kaupungin kannattanee lisätä pilottiprojekteja, suunnitella pilottikirjastoa, lisätä työvoimaa ja kuntien välistä yhteistyötä sekä varmistaa, että suunnittelijoilla on tarpeelliset tiedot ja työkalut, joita myös osataan hyödyntää. Tarve jatkotutkimusten tekemiselle löytyy kaupunkisuunnittelussa kilpailevien arvojen ja intressien selvittämisestä ja niiden tunnistamisesta suunnitteluprosessissa ja päätöksenteossa.

The climate political passivity of recent history, dire consequences predicted by climate scientific scenarios, and urgent climate reports emphasize the existential threat posed by the climate crisis. With a lack of consensus on widely accepted solutions, humanity faces increasingly uncertain futures. The shadow of a bleak climate dystopia has led to the interpretation that utopias are missing from climate policy and discourse. This reflects society's challenges in imagining and constructing alternative, functional future perspectives in the context of the climate issue. In my thesis, I examine the extent to which two actors of the new generation climate movement, Elokapina and Operaatio Arktis articulate utopias and dystopias to promote goals and discussions on systemic change and the adoption of climate repair technologies. The material for my thesis consists mainly of content produced by Elokapina and Operaatio Arktis, primarily published on social media platforms and public speeches. Since language is a crucial tool in creating imaginaries, I employ rhetorical discourse analysis to answer my research questions. The rhetorical emphasis in discourse analysis particularly supports my effort to answer the question of how utopias and dystopias are articulated. I extend my interpretation to the performativity, materiality, and prefigurativeness of imaginaries to provide a comprehensive perspective on presenting utopias and dystopias. The most significant findings of my thesis are summarized in three key observations. First, although based on my material Elokapina and Operaatio Arktis shared a common concern about the seriousness of the climate crisis and used partly similar rhetoric, the actors significantly differed in describing the current dystopia and, especially, in presenting utopias. Second, the use of dystopias in Extinction Rebellion's rhetoric did not mean a suppression of utopian expression. Utopias were a significant tool for Elokapina, serving as critical counter-images to the present and being performed in the principles, values, and practices of Extinction Rebellion quite extensively. Additionally, utopias materialized as practical proposals. In this way, Elokapina directed systemic change towards a more sustainable and just direction. Therefore, I interpreted Elokapina regarding utopias as prefigurative, i.e., an actor whose actions practically live out utopias. Third, Operaatio Arktis's rhetoric lacked utopias entirely, with dystopias serving as a significant tool as the actor framed the risks associated with the adoption of climate correction technologies. Operaatio Arktis did not accept catastrophic consequences pointing to a future dystopia that would be avoidable with the current range of methods and through the use of climate repair technologies. Examining utopias and dystopias in the rhetoric of Elokapina and Operaatio Arktis helped to highlight how imaginaries can act as powerful and versatile tools in the actions of the new generation climate movement. They motivated action, raised awareness, and enabled discussions about significant themes related to the root causes and solutions of the climate crisis. Therefore, the results of my thesis are quite intriguing.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ihmiskunnalta määrätietoisia toimia fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi kasvihuonekaasupäästöjen lopettamiseksi. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä ratkaistavaksi on yhä enenevissä määrin kehittyneeseen teknologiaan nojautuvien ihmisyhteisöjen energiansaannin varmistaminen. Ydinvoimaa pidetään luotettavana, tehokkaana ja ennen kaikkea jo olemassa olevana ratkaisuna käsillä olevan energiamurroksen toteuttamiseksi. Kaikki teknologiat ovat kuitenkin poliittisia ja ydinvoima ehkä kaikista teknologioista eniten mielipiteitä jakava. Toisaalta lupaus ainakin päällisinpuolin yksinkertaisesta ja tehokkaasta teknologisesta ratkaisusta puhuttelee monia. Toisaalta ydinvoiman käyttöön ja käyttöön ottoon liittyy suuria epävarmuustekijöitä, kuten rakentamisen hinta, ilmastonmuutoksen vaikutukset voimaloiden toimintaan ja suurvaltapoliittiset siirrot maailmanpolitiikan pelilaudalla. Tämä tutkielma ottaa selvää, kuinka ydinvoiman rooliin energiamurroksen ajurina suhtaudutaan Suomessa ja Ranskassa – kahdessa vauraassa, ydinvoimaa paljon hyödyntävässä Euroopan unionin jäsenmaassa. Aineistona on käytetty suomalaisen Helsingin Sanomat ja ranskalaisen Le Monde päivittäin ilmestyvien sanomalehtien ilmastonmuutosta ja ydinvoimaa käsitteleviä pääkirjoituksia. Analysoidut kirjoitukset ovat Pariisin ilmastosopimuksen ja vuoden 2021 lokakuun väliseltä ajalta. Lähtökohtani on, että Suomen ja Ranskan tärkeimmät sanomalehdet käyttävät aktiivisesti valtaa vaikuttaakseen lukijoidensa suhtautumiseen. Näin ollen Le Monde ja Helsingin Sanomat tarjoavat yhden ikkunan, jonka kautta tarkastella myös laajemmassa asiayhteydessä suomalais ja ranskalaista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Käsiteltävät maat ovat monella tapaa samanlaisia, mutta poikkeavat myös paljon toisistaan, mikä näkyy myös maiden ydinvoimakannoissa. Ranska on entinen suurvalta, jonka ydinvoimaloilla on selvä merkitys suurvalta-aseman edes osittaiseksi palauttamiseksi. Suomi on sodan hävinnyt, todella nopeasti teollistunut maa, jolle alusta asti rauhanomainen ydinvoima on vipuvarsi oman teollisen tuotannon edistämiseksi. Analyysissä käy ilmi, että sanomalehdissä ydinvoimaan – sekä energiamurrokseen yleisesti – suhtaudutaan eri tavoilla Ranskassa ja Suomessa. Ranskassa korostuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitys pysyvien ilmastoratkaisujen saavuttamiseksi, kun taas Suomessa pääkirjoituksia värittää ennen kaikkea markkinaorientoitunut tehokkuusajattelu. Suhtautuminen ydinvoimaan on myös erilainen. Ranskassa korostetaan ydinvoimaan liittyviä epävarmuustekijöitä. Suomessa puolestaan painotetaan ydinvoiman todistettuja vahvuuksia, erityisesti tehokkuutta ja päästöttömyyttä.

Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos muuttaa elinolosuhteita ja luonnonvarat niukkenevat, on ruokaturvan säilyttämisen ja kehittämisen vuoksi välttämätöntä rakentaa maatalouteen resilienssiä eli muutoskestävyyttä. Resilienssin yhdeksi osatekijäksi voidaan määritellä sopeutumiskyky. Sopeutumiskyvystä yksi osa muodostuu saatavilla olevasta tiedosta. Tässä tutkimuksessa selvitetään maatiloille kohdistuvan ilmastotiedonvälityksen esteitä ja mahdollistajia. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on saada eväitä laadukkaaseen ilmastotiedonvälitykseen. Tutkielman analyyttinen viitekehys nojautuu ilmastoviestintätieteeseen ja teoriatausta maatalouden resilienssin tutkimukseen. Tutkielman aineistona on työpajan ryhmäkeskusteluiden aineisto, joka on kerätty learning cafe –menetelmällä huhtikuussa 2018. Tämän tutkielman mukaan olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen esteitä ovat käytännönläheisen tiedon puute, luotettavan tiedon puute, sekä kokemus ilmastokeskustelun syyllistävyydestä ja kokemus arvostuksen puutteesta viljelijöiden työlle. Maatilojen talousongelmat sekä viljelijöiden oman äänen kuulumattomuus julkisessa keskustelussa ovat yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmastotiedonvälitykseen vaikuttavia estäviä tekijöitä. Olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen mahdollistajia ovat viljelijöiden monimuotoisuus, viljelijöiden keskinäinen yhteistyö sekä tiedon yhteiskehittely viljelijä-neuvoja-tutkija –yhteistyöllä. Suomessa maatiloille suuntautuvassa ilmastotiedonvälityksessä viestin laadussa asiapainotteinen, käytännönläheinen, tutkimuspohjainen ja ratkaisuhakuinen viestintä koetaan mahdollistajaksi. Maatilojen sopeutumiskykyä voisi ilmastotiedonvälityksessä vahvistaa esimerkiksi pelloilla tehtävien maatalouden kenttäkokeiden ja havaintoruutujen esittelyillä pellonpiennarpäivissä, sillä pellolla todentuva käytäntöön suuntaava tieto on viljelijöiden näkökulmasta luotettavinta. Top-down –suuntaisen ilmastotiedonvälityksen sijasta maatalouden sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen voisi paremmin vahvistaa viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhdessä toteuttamien käytännön kokeiluiden kautta saatavan tiedon avulla.

Climate change has been predicted to cause extinctions and range shifts in European flora. Two common methodologies assessing climate impact on vegetation are statistical bioclimatic envelope models (BEMs) and process-based dynamic vegetation models. BEMs are relatively easy to implement, but have been criticized for being unreliable, because they assume equilibrium between species' observed ranges and climate. Dynamic models can be considered biologically more sound, but require large quantities of detailed input data, which is often not available. The aim of this study is to investigate the effects of climate change on common tree species ranges in Europe and in Scandinavia, and to find out whether two commonly used modeling strategies, dynamic and statistical models, produce similar estimates of future ranges. To address these questions, I first built statistical models (bioclimatic envelope models) for five common European trees: Pedunculate Oak (Quercus robur, L.), Common Hazel (Corylus avellana L.), European Beech (Fagus sylvatica, L.), Scots Pine (Pinus sylvestris, L.) and Norway Spruce (Picea abies (L.) H. Karst.). All species are widely distributed and characteristic species in their ecosystems and thus their possible range shifts would indicate larger shifts in ecosystem structure and function. I then compare the projections produced with the statistical models to outputs of a tree speciesparameterized dynamic global vegetation model LPJ-GUESS, obtained from another study. The statistical model predictions are compared with dynamic model results for entire European distributions, while the statistical model predictions for Scandinavian area are examined in further detail. Input distribution data had great influence in future predictions of statistical models. Statistical models and the dynamic model produced very different future predictions, statistical models predicting increasing contractions on the southern edge of distribution towards the end of the century, indicating larger climatic impacts. The role of biological interactions, successional processes and modeling relationship between distribution and climate are discussed. I propose a way to assess the possible causes of differences between statistical and dynamic models to produce more robust future predictions on plant species distributions. Statistical model predictions in the Scandinavian area indicated substantial northward shift of hemiboreal vegetation zone by 2050.

Climate change is expected to increase the frequency and intensity of heatwaves in Finland. Heatwaves increase morbidity and mortality, especially among the elderly and chronically ill. Home care services are in an important role supporting the functioning ability and quality of life among populations vulnerable to heat. This study presents a qualitative empirical case study to understand heatwave adaptation in municipal home care services in Helsinki. The purpose of this study is to explore, describe and analyse the effects of the 2018 heatwave in the context of home care services, and the services’ capacity to adapt to heat. The data was collected by conducting semi-structured interviews with home care workers both on the operational and strategical levels. Theoretical frameworks regarding extreme heat vulnerability and local adaptive practices were used to support the analysis. The results suggest that heatwaves have caused challenges for both workers and customers. While the working ability of home care staff may be reduced due to thermal stress, the customers’ reduced functioning ability may simultaneously increase the need for care. Some workers had experienced fatigue, and customers were described having typical heat exhaustion symptoms. Workers adaptive practices were mostly reactive responses aimed at reducing the vulnerability of customers to heat. Interviewees described having taken preventive measures to limit customers’ exposure to heat and prevent adverse heat-related health outcomes by monitoring customers’ hydration more carefully. No long-term preparedness measures were identified on the strategical level. The city had supported workers by offering mineral drink bottles and providing instructions for coping in hot weather. In conclusion, workers have an active role in adaptation, but it might be limited by their own thermal stress, customers’ different health conditions and resources, as well as service-level stressors such as lack of staff. Because heatwaves are expected to increase in the future, home care services’ preparedness to heatwaves might need to be improved. It would be important to consider adaptation needs of both workers and customers as they can be interrelated in the sense, that care is dependent on workers ability to function. In a wider societal framework, the adaptive capacity of home care should be secured through providing sufficient resources for these services. The latter is even more important in the light of future trends regarding the aging of population, increase in need for home-based services and decrease in workforce availability. More research is required on the effects of heatwaves on the most vulnerable populations, what adaptation needs there might be as well as how this relates to service provision.

Pohjoisilla soilla on suuri merkitys globaaleissa biogeokemiallisissa kierroissa niiden kerrostaman ja vapauttaman hiilen vaikutuksesta. Ilmastollisten tekijöiden on todettu olevan yhteydessä suon hydrologisiin vaihteluihin, kuten kuivumiseen, vettymiseen, routaantumiseen tai roudan sulamiseen. Muutokset suon hydrologiassa ovat menneisyydessä heijastuneet vuorovaikutteisesti soiden kasvillisuuteen ja niiden rooliin maailmanlaajuisesti merkittävinä hiilinieluina. Pohjoisten ikiroutasoiden ainutlaatuinen ja rikas habitaatti on vaarantunut nykyisen ilmaston lämpenemisen myötä. Maisterintutkielmani tavoitteena on arvioida mahdollisia ilmaston lämpenemisen aiheuttamia vaikutuksia pohjoisiin soihin tutkimalla viimeisten vuosisatojen aikana tapahtuneita muutoksia suokasvillisuudessa. Tutkielmassa selvitin, miten tutkimussuoni kasvillisuus on muuttunut ja millaisia yhteyksiä voidaan havaita eri ilmastovaiheiden merkittävimpiin lämpötilan muutoksiin. Keskityin analysoimaan näitä muutoksia kasvimakrofossiili-analyysin avulla. Näytesarjat ajoitettiin radiometrisin menetelmin. Tulokset osoittivat tutkimussuon käyneen läpi kuivan kasvillisuuden vaiheita sekä ilmastohistorian lämpiminä että kylminä ajanjaksoina. Nykypäivän lämpenemisen aikana eri näytepisteissä on tapahtunut sekä kuivumista että siirtymiä kosteaan suoekosysteemiin ikiroudan sulamisen jälkeisinä ajanjaksoina. Tutkimukseni tulokset auttavat osaltaan ymmärtämään ympäristössä ja ilmastossa tapahtuvien muutosten kompleksista vaikutusta pohjoisiin suoekosysteemeihin. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida nykyisen ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia tutkimussuohon, sekä rinnan muiden tutkimusten kanssa yhteyksiä pohjoisten soiden tulevaisuuden hiilitasapainoon ja suuren mittakaavan biogeokemiallisiin kiertoihin.